Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2020.

Haikeaa

Kuva
No onpa menny ärsyttäväksi tämäkin; ennen on voinu ladata kuvat bloggeriin ja sitten postauksen edetessä hakea kuva kerrallaan liitettäväksi - nyt ne häviää, jos ei heti liitä kaikkea. Pitää hakee jostain arkistosta, jonka latautuminen kestää ja kestää...

Huonoja öitä takana. Eilen piti raahautua väsyksissä aamulla lenkille, kun oli sadetta tiedossa loppupäiväksi, mutta kylläpä olikin ihana kävely! Menin mettätiellä, missä ei ollu ketään muuta, laulurastaat liverteli eikä ees paarmat tai sääsket kiusannu.

Vanhassa nuotiopohjassa uutta elämää. 
Toinen koira oli paluumatkalla kovin vaisu, en tiedä vaikuttaako siihen se läppävika jo väsyttävästi. Sehän huonontaa verenkiertoa lihaksistoon ja verettömät lihakset ei jaksa. Surku, jos joutuu jo nyt ruveta lyhentelemään lenkkejä...
Ukkonenkin pari kertaa jyrähti, ja kun mulla on muutenkin tapana olla ukkosella tai sen jälkeen väsyny, niin se plus puoliksi valvottu yö tilttas mut kolmeksi tunniksi päikkäreille! 
No, eilenillalla ei sit väsyttä…

Mustikoita ja kanttarelleja

Kuva
On näkynyt taas itämaisen näköisiä ihmisiä ämpäreineen ja autoineen tienpientareella, eli kanttarellit alkaa kypsyä. Mies oli tuohtunut, kun tuossa mutkatiellä, ohituskieltoalueella olivat pyssänneet auton keskelle kaistaa hätävilkut päällä, ja rymysivät ojassa. Siinä kun olis sattunu se sorarekka mutkan takaa tulemaan, joka aina muutenkin kulkee kauheaa vauhtia, niin olis tullut romua. Ei ne paljoo aattele kun on sienen (euron) kuvat silmissä.

Eilen sitten uskaltauduin itsekin metsään, kun oli kivannäköinen ilma. Ei kuuma, mutta aurinkoinen. Ja vähän tuulikin. Kasvillisuus oli märkää mutta äkkiä ne kastumiset kuivuikin. Tässä mejän vieressä on yleensä ollu paljon mustikoita, ei oo tarvinnu pitkälle kävellä kun on saanu piirakka-ainekset, mutta nyt tuossa ei oo juuri mitään. Yksi siellä, toinen täällä.

Vähän kauempana ja ylempänä niitä alkoi näkyä paikoin tosi paljonkin. Osa oli jo kypsiäkin, ja koirat kun hoksas, mitä herkkua kasvaa niin nehän alkoi ahmia. Toinen sai mahansakin kipee…

Tohkeilua

Kuva
Tänään tein sitä jauhelihataikinaa med juustoraaste. Lähituotettua naudan jauhelihaa ja cheddarjuustoa, biffit ainakin tuoksuu käsittämättömän hyvälle. Ainakin nälkäsen nenään.


Orvokit on alkaneet kukkia padassa. Aina on kiva jännätä, minkälaisia sinne tänä vuonna kasvaa. Laitoin pari kaupan keltaviolettia sinne tuomaan uutta verta. Eiku ei kasveilla voi sanoa noin. Uutta geeniperimää? Sekarotuisia orvokkeja.

Ja taas yksi koira tuttavapiiristä lähti. Ei kyy tällä kertaa, vaan syöpä. Halaan täällä omiani hädissäni ajatuksesta, että joudun myös luopumaan jossain vaiheessa. Että nautin täysiä niin kauan kuin ne täällä mun kans on. Puoliksi tosissani kysyin mieheltä, että mitä jos jätän koirat matkasta, kun mennään loppukuusta taas Poriin, niin sehän kauhistui. Mutta en mie taia jättää, ku ollaan kuitenkin viikko siellä, tulis ikävä. Vaikka sielä onki niitä punkkeja. Tosin yhtenä päivänä sain kiinni koirasta ihan kotoperäisenkin punkulan, oltiin käyty tuolla yhen rapakon ympäri kiertämäss…

Ei sitte.

Eipä tullut helteen perään komiaa luonnonnäytelmää. Me kai asutaan niin lintukodossa, että rajuilmat ohittelee puolelta ja toiselta. Sadetta onneksi saatiin.

Mies tuli toissailtana hössöttäen sisään että onko meillä jotain narua, tule niin sidotaan tuo. Mie että mikä. No tuo yks, tule nyt. En tule ennenku tiiän mitä pitää sitoa. No ei hän tiiä mikä se on, tule ite kattomaan. Menin portaille kattomaan, enkä nähny oikein mitään kummallista. Loppujen lopuksi osoittautui, että iso töyhtöangervopuska oli levinnyt sateessa, ja se piti panna nippuun. Olihan se homma, mutta onnistuttiin yhessä, siellä sateessa, miehellä ollu ees mitään sadekampetta. Mulla oli sentään sadetakki ja kumpparit. Se puska on niin iso, että levinneenä on monta metriä halkaisijaltaan, ihan hyvä oli koota. Saa nähdä tokeneeko se vai oliko varret menny poikki.

Mutta ettei sitten voinu sanoa että kasvi, puska tai jotain, jos ei tienny kasvin nimeä, kun mie koitin kysyä että onko se puu tai pensas (meillä on hankaluuksia…

Sataa

Kuva
Sitä niin kovasti odottaa toukokuuta, ja äkkiä onkin heinäkuu. Semmosta odottelua aina, nytkin on odotettu turhaan ukkosta, tai edes sadetta, ja kun ne alkaa niin odotetaan taas poutaa. Tää on sitä sitku- elämää.

Mutta kyllä mie olen ollu iloinenkin. Iloitsen pihasta etenkin.

 Punainen siankärsämö ja oranssikeltanot. Luulin jo menettäneeni nuo keltanot, kun ne oli vähän huonona viime kesänä johtuen pölleistä, jotka pyöri siinä päällä, eikä ne kukkineet. Tänä kesänä sitten edellisenkin edestä.

 Edelleen odotan tuon väitetyn punakukkaisen maksaruohon osoittavan oireita kukkimisesta, toistaiseksi se vain leviää. Tuota menoa se joutuu muuttamaan hiekkapenkkiin (ed. kuvassa) ja haen vaikka tienpientareelta kangasajuruohoa tilalle. Seittimehitähti yllättäen kukki kyllä kauniisti.

Tämä miksattu potunia tai joku oli tosi kitulias alkuun, mutta nyt se kukkii komiasti. Ilo silmälle.

Lauantaina kävin ekaa kertaa uimassa tälle kesälle. Aamulla seitsemältä oli jo muitakin, vähän nolotti räpiä siel…

Hämmennys

Nyt on pakko purkaa mieltä näistä unista, vaikka oon koittanu välttää niistä kirjoittamista mahdollisen yleisön mukavuutta ajatellen. Olen varmaan maininnut, että näen erounia, jätetyksitulounia, joissa usein nyxä on enempi vähempi exän hahmossa, vaikka erosin siitä exästä jo vuonna -95. Varmaan vähintään kerta viikkoon näen.

Viime yönä minut taas jätettiin - kauppaan itse asiassa, unessa se oli rautakauppa mutta lähinnä rojukaupalta se vaikutti, laseja ja heijastimia ja sisustustarvikkeita. En ees ite tarvinnu sieltä mitään, oottelin vaan että mies ostaa omansa ja joutessani kattelin jotain. Sit aloin ihmetteleen, miten kauan sillä miehellä kestää, ja se oliki jo lähteny. Oltiin vielä liikkeellä jossain toisella paikkakunnalla satojen kilometrien päässä kotoa. Jätti minut sinne. Vaikka olin just lainannu sille omat valkoiset hienot villalapaseni, kun se oli kastellu omat käsineensä ja oli kylmä.

Aiemmin samassa unessa se oli irvaillut mulle, kun ajoin väärään suuntaan, oltiin jossain…

Uusin silmin vanhoin korvin

Kuva
Toisaalla oli puhetta ja jäin miettimään, että onko sekin mielikuvanmuokkausta, kun ensin käytettiin rikkaruohomyrkkyä, sitten rikkakasvien torjunta-ainetta ja nykyisin kasvinsuojeluaineita. Sama asia, mutta nätimpi sana.

Ulkona on hienon näköinen ilma, mutta siellä ei voi olla. Hiukan oon yrittäny varjossa oleilla, mutta sielläkin tulee liian tukala olo, sitäpaitsi kuopuksen kotiinraahaama hirvenpää haisee kauhealle. Se pitäs haudata ja kaivaa ylös sitten kun ötökät on sen putsanneet, mutta mie en kykene kun haisee ja kuopuksella on koira hoidossa, eikä se pääse hautaamishommiin.



Lupiineja hävitin kyllä yhtenä aamuna. Tienvarret oli hienosti niitetty, ja jätetty ne lupiinit! Pälliä touhua. Liekö joku vanhanajan niittäjä, jolle on iskostunu päähän että lupiinit pitää säästää. Vai aatteliko jättää meän pihatien kaunistukseksi. Mene tiedä.


Mun iloitsema hormoonien hyvä vaikutus on lässähtänyt samaan aikaan kun lopetin pätkäpaaston. Nivelkipu, huono uni ja paha mieli on taas takaisin. Ei…

Yökyläilyä ja kukkia

Kuva
Koirilla meni rokotukset vanhaksi kuun ensimmäinen päivä, ja eilen sain aikaseksi käyttää ne uusintarokotuksissa. Samalla se lääkäri aina tekee pintapuolisen tarkastuksen, tsekkaa hampaat ja kuuntelee keuhkot/sydämen. Kiinanharjakoirillahan on rotuongelmana sydämen läppävika vanhemmiten, ja nyt on sitten meidänkin koirilla sivuääni sydämessä. 2/6, eli vielä ei tarvi lääkitystä, mutta puolen vuoden välein seurantaa. Murheellista. Mutta kyllä ne niin terveitä on olleetkin.

Joku päivä tässä käytiin retkellä atsaleapuistossa. Ihana tuoksu ja aivan kertakaikkisen ihana värikirjo erilaisia atsaleoita! Muutama rhododendron oli myös siellä reunalla, mutta kyllä nää on... rupes tekeen mieli hommata omallekin pihalle, mutta mun puutarhataidot kun tietää, niin sehän kuolis kumminkin alta aikayksikön. Hyttysiä ja muurahaisia piisas kyllä kans, olin kaukaa viisaasti laittanu hiukan hyttysmyrkkyä lähtiessä.
Mutta kyllä mua taas puree ja pistää kaikki ötökät niin paljon, ettei huvita ulkona ollakaan…

Ihmeellistä elämää

Kuva
Nukuin ehkä neljä tuntia, heräsin käymään vessassa enkä sen jälkeen enää saanut unta. Kuumakin oli, ja tyhmät ajatukset alko pyöriin päässä, vaikka koitin suunnata ajatuksia mukavaan päin. Aina ne vain kiertyi johonkin vanhaan paskaan. Kymmenien vuosien takaisiin ikävyyksiin ja omiin mokiin ja muihin sellasiin. Nousin sitten ylös ja keitin kahvit. Söin pullankin. Ei pätkäpaastosta ollu mulle hyötyä, jotkut on kyllä menestyksellisesti sillä kiloja pudottaneet, mulla putoo vaan tukka.

Vähän ennen auringonnousua lähdin koirien kanssa kävelylle, oli upea aamu! Sumua ja niin raikas tuoksu, linnunlaulua ilma täynnä. Ei ne kohta enää laula, ennen juhannusta nämä ihanimmat aamut on. Toinen koira oli kyllä vähän sen näkönen, että "wtf?! Keskellä yötä ulos?"

Eilenkin se oli ollu kuulemma ihan surkeana, kun olin viis tuntia poissa, sanoi mies. Että kyllä se mieluummin kuitenki mun mukaan tulee, kuin jää kotiin, vaikka olisinkin menossa ulos omituisiin aikoihin.

Oli sitten ukkostakin.…

Kipeitä kalloja, valkeita kalloja

Kuva
Lauantai meni harakoille. Monena päivänä kaihertanut päänsärky - joka oli aiemmin pysynyt kurissa normi särkylääkkeillä - räjähti aamuyöllä kunnon migreeniksi. Lääkkeen ottamisen jälkeen ajelehdin kummallisessa unen ja valveen rajatilassa, kunnes lääke alkoi vaikuttaa ja kipu antoi unelle vallan. Nukuin puoli kymmeneen. Nousin keittämään aamupuuron mulle ja tytölle, söin ja takaisin sänkyyn. Nukuin pari tuntia. Sitten taas ylös, laitoin ruuan, söin, latasin tiskikoneen yms. ja takas sänkyyn. Taas pari tuntia unta.

Ei se sitten ihme ollut, että kymmenen aikaan illalla olin laittamassa raparperipiirakkaa uuniin ja lopuista mitä jäi yli, keittelemässä pienen sopan. Olipa se hyvää, pitkästä aikaa! Mutta ihan hirmuisen kirpeää ja hapanta vaikka sokeria oli hyvin reilusti. Tein piirakan K-ruokasivun ohjeen mukaan, pohjaan tuli 3dl jauhoja ja leseitä, puoli dl sokeria, muna ja desi rasvaa. Kuivaksi jäi kyllä, olisin kaivannut siihen vähän lisää jotain notkistusta. Ja vähän enemmän sokeria. M…

Kivaa ja ei niin kivaa

Kuva
Sisko kävi, oli vain pari yötä kun sillä on kasvimaa joka kaipaa kastelijaa. Tai ehkä se ite kaipas kasvimaan ääreen :) Tehtiin kotiseutukierros ja grillattiin.

Grillaajalla oli uskollinen ystävä.
Koira ja hirvenkallo.
Eilen aamulla kun käytiin kävelemässä, laskeuduttiin harjulta sellasta heinäistä tienpohjaa alas, ja oli kuulkaa varmaan senteistä kiinni, etten astunu kyykäärmeen päälle! Koirat meni sen edestä tai yli, kun se oli menossa vasemmalta oikealle meitä karkuun, ja jos en olis kattonu just jalkoihini, olisin aivan taatusti astunut suoraa sen päälle. Jollain ihme loikalla sain vahingon ja melko varman käärmeenpureman vältettyä. Hyi! Oli vähän aikaa sydän kipiänä säikähdyksestä.

Unia ja iloista odotusta

Kuva
Miksiköhän olen alkanut näkemään tiheämmässä tahdissa unia, joissa olen lähdössä sisäoppilaitoksesta tms. pois, ja tavaraa on järkyttävä määrä, aivan liikaa. Pelkään etten saa vietyä kaikkea pois. Viime yön unessa sain vielä jonkun ihme roju"palkinnon" jossa oli kaikkea täysin tarpeetonta romua. Nukkekotiin sopivia juttuja ja koruja ym. Unessa mies ja kuopus oli apuna, ja vahingossa vissiin pakkasin mukaan jonkun löytötavaraosastonkin. Ja meinasin jäädä traktorin kuorman alle, kun hain jostain laatikoita lisää.

Mahtaisko olla kaikuja siitä ahdistuksesta, mitä koen tämän kotonaolevan tavaramäärän johdosta? Just eilen siivoiltiin kuistia (tai mies lähinnä siivos, sillon ei kannata olla muuta kuin apuna, koska kuitenkin tekee kaiken väärin) ja roskiin meni paljon kaikkea. Silti vielä jäi. Tänään täytyy jatkaa, imuroida muun muassa. Eilen kurkattiin sen kuramaton alle, mikä siinä on lattialla, ja siellä oli tosi hienojakoista hiekkaa - sellasta mikä oli mahtunut maton läpi. Siih…

Ei ne osaa

Kuva
Mikä ihme siinä on, että ei saada niitä sääennusteita kohilleen, vaikka koko ajan tulee hienompia ja tarkempia mittalaitteita? Jo toinen päivä peräkkäin pettymystä. Tänään piti olla puolipilvistä ja mukavaa poutaa, mutta eiköpähän vaan sada. Eilen piti olla ukkosta koko ilta, mutta ei pihaustakaan. Tyttökin aikoi mennä pyörällä töihin, mutta taitaa mennä kuskaushommiksi. Eipä sillä, voinhan mennä sitten kirjastoonkin samalla. 

Munhan piti mennä kirjastoon heti kun ne aukee, mutta oltiin Siikarannassa sillon, ja kummasti sitä on tottunu jo lukemattomuuteen. Yhtä vanhaa kirjaa parina iltana luin, mutta jännästi on tullu tavaksi mennä nukkumaankin lukematta mitään. Sitten aattelin, että kaikki hyvät uudet kirjat on jo lainattu, kun en ehtiny saaliinjaolle heti. 

Viime yönä en vaihteeksi herännytkään valvomaan, mutta aamulla näin niin inhottavia painajaisia, että vaikka väsytti niin oli kuuden maissa noustava, kun tuntui että painajaiset aina vain jatkui, vaikka havahduinkin välillä. Edes k…

Muutoksia

Kuva
Itä-Suomesta postitettu kullero kukkii :)
 Hevoskastanja ei kuki, vaikka täyttänee jo kymmenkunta vuotta. Kymmenen ja puoli ainakin, jos lasketaan kastanjan itämisestä.

 Omenapuut kukkii, kuin ei olis ikinä saaneet kukkia! Hirmuinen hurina kuuluu aina kun ei sada tai ole yö. Onneksi on pörriäisiä. Olis mukava saada anopille ja apikkeelle hyviä Huvituksia, ja voishan niitä kai itekki opetella syömään.
 Erämaani on valmis. Löysin Siikarannasta kiven, jota olen etsinyt kymmenen vuotta; siinä on jälkiä muinaisesta merenpohjasta. Tuollaisia aaltoviivoja. Ja se oli ihan siinä leirintäalueella! Olen kyllä nähnyt jonkinlaisia aaltomuodostelmia ennenkin, mutta niin isoissa kivissä, ettei niitä ole ollut siirtäminen, saati kotiin tuominen. Tuossa oikealla on myös Siikarannasta tuotu maksaruoho. Ylhäällä se punakukkainen (sellaiseksi väitetty, ainakin) jota metsästin monesta kaupasta.
Tein eilen koirille voikukkaseppeleet. Ei ne ollu moksiskaan, ajattivat pyöräilijöitä seppeleet kaulassa heilu…

Reposaaressa

Kuva
Oi, meillä oli ihana reissu Reposaareen! Ajattelin, että jos nyt kuolen niin kuolen onnellisena. Kuopuskin kuuli viimeisenä päivänä, että saa osapäiväkesätöitä harjoittelultalliltaan heinäkuussa. Siis että näinä aikoina kysytään töihin, niin sehän on ihan lottovoitto. Ja jollain tallilla hevosten kanssa, sehän on ihan takuulla sellanen työ, mikä kelpais monelle heppatytölle. Eikä kuopus ees oo semmonen, se sanoo ettei ymmärrä hevosten sielunelämää, lehmiäkin ymmärtää paremmin. Mutta ehkäpä se tekee tytöstä paremman työntekijän, ettei se keskity niiden hevosten lääppimiseen vaan työntekoon.

Mutta se reissu. Yhtenä aamuna kun istuin aamukahvillani kallioilla, laskin ainakin 72 kyhmyjoutsenta kiikarinkantaman päässä! Eli noin parin kolmen kilometrin säteellä. Eihän sitä joutsenta tietenkään tunnistaa voi kolmen kilsan päästä, mutta kun kaikki muutkin oli kyhmyjoutsenia niin tuskin sinne merelle olis laulu- tai pikkujoutsenkaan eksynyt.

Ekaa kertaa käytiin lintulietteillä, monesti on sie…

Maksaruoho mielessäin

Kuva
Käytiin tuossa hieman kotimaanmatkailua suorittamassa, Karkkilassa katsomassa Karjaanjoen kuohuja ja Högforsin ruukkia.

Joku oli repiny rentukankukkia rannalle.
Käenkaali kasvoi puun kyljessä olevassa sammaleessa.
Museot sun muuthan on kyllä kiinni, mutta miljöö oli hieno. Mihinkään siellä ei kyllä saanu mennä, ylläoleva kuvakin on otettu "pois täältä tämä on tehdasalue" -kyltin vaikutuspiiristä. Hyi mua.

Pihalla on tulppaanit ja jotku muutki kukkaset aukeilleet. Tämä on oikein räjähtänyt kerrasta selälleen.
Ripsureunaisista tulppaaneistakin melkein kaikki nousi, ovat saunassakävijöiden ilona portaanpielessä.

Moni vanha tulppaani on menettänyt voimansa eikä enää kuki, mutta tämä omituinen lihansyöjäkasvin näköinen tulppaani vielä jaksoi yhden kukan pykätä :)

Tosi lämmintä on.

Ai niin piti vielä mun "erämaa" laittaa tänne:
Se on toki vielä alkutekijöissään, kiviä vielä sommitellaan ja hiekkaa tasotellaan (ei kämmenellä!) ja yritetään saada sinne vielä yksi maksaruoh…

Ehdottele mulle!

Kuva
On se vähän niin, että jos tekee kunnon kävelylenkin, ei jaksa puutarhatöitä, ja päinvastoin. Mutta onneksi koirat saa juoksennella pihalla mukana, kun siellä häärätään. Toinen kyttää koko ajan epäilyttäviä liikkujia tiellä ja toinen tallustelee sinne tänne tai nauttii auringosta. Toki tulee heti apuvahdiksi, jos jotain pitää haukkua.

Kolmena päivänä grillailtu, kahtena mieki söin grilliruokaa. Eilen kolme kananuggettia, puolikkaan kesäkurpitsan ja paketillisen paneer-juustoa, joka kyllä tarttui ritilään mutta kun pistin metalliseen grillitikkuun ja pönkkäsin niin että ei ollut ritilässä kiinni, paahtui ihan mukavaksi.



Sohva haettiin tytölle, siisti vaikka käytetty, ja mies sattui saamaan Powerista edullisesti pyykkikoneen, joka oli palautunut joltain ostajalta luultavasti siksi, kun se oli pieni ja ostaja oli tunkenut sinne liikaa pyykkiä. Neljän kilon kone, syvyys oikeasti vain 33,2 cm! Passaa hyvin yksinasuvalle nuorelle.

Pihahommia tehny, trimmeröin mejän uudella akkutrimmerillä, …

Tuokiokuvia

Kuva
Koirien kanssa kävelen hiljaista hiekkatietä, aurinko paistaa ja pajulintu laulaa. Kevyt tuuli pyöräyttää jostain korvan juuresta aamulla töihinhalatun miehen tuoksun. Koirat syö heinää. Taas on se kaikkein paras aika.
En kyllä oikein ymmärrä, miten voi olla niin valoisaa nukkumaanmennessä. Eteisen ovessa on tällanen kimaltava valo, jos ei oo pilvistä sillon ku meen nukkuun.
Kuopus kävi katsomassa itelleen kämppää, tällä viikolla saa tietää valitaanko se vuokralaiseksi. En kyllä ymmärrä millä se vuokran maksaa, mutta kaipa se jotain tukiaisia jostain saa, jos ei töitä löydy. Olin sitä mieltä, että kun huonekaluja hankitaan, niin muut voi ostaa käytettynä, mutta sänky uutena - no, nyt oli tori.fi:ssä tosi halvalla tosi vähän käytetty sänky, käydään hakemassa. Jos se on ihan sysipaska, niin sit pitää ostaa uus ja panna vanha vaikka kaatopaikalle.

Onneksi tuli se sedän perintökin, niin voi ostella tarvikkeita uuteen kotiin kajoamatta säästöihin.