Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2020.

Aina oppii uutta

Kuva
Olen alkanu tosiaan nauttia joogasta erilailla ja enemmän, kuin ennen. Se on varmaan toisinaan mun viikon kohokohta. Ehkä siihen on syynä se, että meidän ryhmä on pieni ja sympaattinen - isommassa ryhmässä on enemmän epätasaisuutta, hälinää, läheisyyttä, levottomuutta. Vaarana tosin on, että se yhdistetään toisen päiväryhmän kanssa, ja se ei sitten olekaan enää niin kivaa.

Tiistaina pidin ihan vaan sisäpäivän, oli niin inhottava ilma. Ei näyttäny koiria vaivaavan, etteivät päässeet pihaa pidemmälle. Mulla kyllä vaikutti niin, että tuli pääkipu, tosin se saattoi johtua hartioistakin - ne on olleet tässä viime päivinä aivan tolkuttoman jumissa. Oon jumpannu ja hieronu niin, että on ihan arat lihakset, mutta jumia vaan riittää.

Lunta on nyt meilläkin pikkuisen, mutta tänään sataa välillä ihan silkkaa vettä, välillä räntää. Lämpöasteita oli auton mittarissa yks, kun taas kävin autolla kävelemässä :) Pakko yrittää jotenkin motivoida ittiään, vaikka sitten erilaisilla kävelymaastoilla, vaik…

Hetken lunta, vai liekö se unta...

Kuva
Nautin, kun Keski-Suomessa oli lunta ja vähän pakkastakin! Ensimmäisenä aamuna aamulenkillä näytti kuvan mukaiselta. Ei harmautta, mustuutta ja märkyyttä ♥

Oli ihana viikonloppu muutenkin, mutta täällä etelässä oli se mustuus ja märkyys taas vastassa, kun eilen tultiin. Yöllä satoi kyllä lunta tännekin, ja tänäaamunakin sain nauttia lumisateen katselusta. Ja pikkulintujen, jotka tuli syömään. Pihabongaus oli nyt viikonloppuna, mutta tällä kertaa se jäi mulla väliin.

Ja ensyönä sitten sataa taas vettä, että lyhytaikainen ilo on tämä lumi. Viimevuonna oli kauheasti lunta tähän aikaan.

Eilen näin siilin kipittävän tien yli. Tammikuussa. Siili.


Kantokyky koetteella

Kuva
No niin, ilosena sillon tiistaina lähettiin kävelylle, mutta reilun kilsan jälkeen kuopus meni oudon näköiseksi ja istahti puunrungolle (onneksi sellainen oli, ainoa siellä märässä maastossa). Sanoi, että heikottaa eikä näe kunnolla. Sitten sen silmät alkoi kääntyillä ja se sano, että silmissä menee jotain outoja juttuja, ei osannu selittää kunnolla mutta ei voinu mitään sille, että silmät liikku niiden mukana. Ja pääkin. Tarjosin sille välipalakeksiä taskustani, se vaan tuijotti sitä ja näpläs ja ihmetteli, että mikä tää on. Myöhemmin sanoi, että yritti lukea kääreestä, mutta ei ymmärtänyt lukemaansa. Sitten se hetken päästä lyyhistyi siihen rungon päälle ja sanoi, että oksettaa. Varmaan parikymmentä minuuttia siinä oltiin, ennenkuin kohtaus meni ohi siinä määrin, että se pystyi kävelemään takaisin autolle. Näköhäiriöt jatkui sillonkin, se ei esimerkiksi erottanu kumpi mejän koirista on kumpi. Näki kyllä muttei tajunnut näkemäänsä. Esimerkiksi käveli kohti isoa lätäkköä kuin aikoisi …

Ei hyvä

Tänä aamuna herätessä ja portaita alas kävellessä tuntui, kuin minut olis hakattu. En kyllä tiedä, miltä sellainen tuntuu, kun ei mua onneksi oo koskaan hakattu, mutta selkä ja pallea/ylävatsa ja jalat oli ja on kipeet omituisesti. Eilinen oli kyllä kamala päivä, kärvistelin päänsäryssä ja käsikauppalääkkeiden aiheuttamassa väsymyksessä ja huuruissa iltapäivään, ennenkuin totesin että on pakko ottaa murunen migreenilääkettä. Loppupäivä menikin sitten sen haittavaikutuksista kärsiessä. Tai kyllä se onneksi iltaan mennessä helpotti, mutta pilalla oli koko päivä. Menkatkin kyllä alkoi, olen ollu huomaavinani että siihen ajankohtaan liittyy ehkä migreeni. Täytyy seurata nyt, kun on se päänsärkypäiväkirjakin.

Esikoisen Hesanreissu meni hyvin ja hienosti, turhaan me täällä hermoiltiin. Kuopus lupas hakee sen aamuyöllä junalta, mutta sit se oliki väsyny ja mie taas olin pirtee, valvonu yhdestä asti ja miehelläkin oli herätys vähän väliä yöllä, että se oli tilanteen tasalla. Ai kuinka niin ol…

Aamupimiässä

Kuva
Justiin eilen kirjoitin, että nukun kauhean pitkiä yöunia, ja nyt sitten - kun miehelläkin on vapaapäivä eikä sen aamuinen liikuksiminen olis häirinny - herään puoli viideltä enkä saa enää unta. No, osasyynä siihen olikin se, että mies kuorsas vaikka yritin töniä sitä eri asentoonkin. Sitten se omia aikojaan kääntyi minuun päin ja tuli oikein lähelle, siinä sitten hönki vanhan kaljan lemua mun naamalle... ei huvittanu siinä enää oleilla. Nousin ylös keittään kahvia ja laittaan tiskikoneen päälle.

Mun maljakkohyasintin kukka on kuihtunut ja mukula pienentynyt niin, että meinas ruveta putoamaan maljakon pohjalle. Laitoin sinne tuollaisia... mitä ne nyt nimeltään mahtaa olla, punaisia palleroita kumminkin. Turpoavat vedessä isoiksi ja markkeeraavat kasvualustaa. Vähän liikaa laitoin, oli vaikea arvioida paljonko tarvii ku ne on tosi pieniä kuivana.

Ja ärsyttävää taas tämä laihduttaminen - oon monta päivää syöny kevyesti ja harvoin - aamulla mysli, päivällä salaatti ja iltapäivällä joko s…

Mielitekoja

Kuva
No, miehän oon tavallaan vähän väliä laihdutuskuurilla, ku paino pyrkii ylöspäin. Ainahan se kuulemma meillä läskeillä pyrkii vähintäänkin siihen maksimiin, missä se on kerran ollu. Nyt joulun mässäysten jälkeen pitää taas olla kurissa ja nuhteessa... ja kyllä mahassa on parempi olokin kun ei syö torttuja ja pipareita sun muuta vehnäisää.

Moni uskoo, että keho vaatii sitä, mistä on puute, ja siksi tulee mielitekoja vaikka tomaatteihin tai pähkinöihin tai kalaan, yhtäkkiä vaan pitää saada just niitä tai jotain muuta ja paljon. Että niissä on jotain, mistä omassa kehossa on puute. Lykopeenin, seleenin, omegahapon tai jonku muun. No, mie oon todennu, että sillä logiikalla mun kehosta puuttuu rasvaa - nimenomaan maitorasvaa - sokeria, kaakaota ja suolaa.

Laihduttajien avuksi tarkoitetuissa neuvoissa puhutaan paljon siitä, miten saada näläntunne vältettyä, mutta mulla ei oo ongelmia sen kans, voisin olla nälässä vaikka vuorokauden ympäri, ainakin jos ei heikottais. Mutta se mieliteko. Se o…

Nastat tarpeen

Kuva
Pari päivää on ollu kuvan kaltainen jalankulkukeli. Eilen menin ison osan matkasta mettässä, joten pärjäsin saappailla, mutta tänään olin viisas ja laitoin nastakengät. Oli enemmän kuin tarpeen! Kyllä hiekkatietki oli jäässä, mutta mettään ei ollu tullu tuollaista sileää kirkasta jääkerrosta.

Lätäköihin kyllä oli tullu jääkerros jos toinenkin, päällekkäin kun edellinen ei ehdi sulaa kun vesi tulee taas päälle ja jäätyy.

Lähdin tänään vähän arpomalla meneen toiveena, että kartassanäkyvän ojan yli menis joku sillantapainen... no meni kyllä, mutta en arvannu lähtee ylittään :)

Kyllä siitä oikein polku kulki, että selvästi joku/jotku käytti sitä kulkureittinään. Kävelin kiltisti puronvartta isommalle tielle.

Olivat siistineet tätä yhtä rapakkoa, ja tehneet sen ympäri jonkinlaisen polun. Kävelin aika pitkästi.


Oon huomannu, että mun kävelymatkat on vähän pidentyneet entisestä. Sen näki hyvin ku ynnäilin niitä vuoden kulkemisia. Toisaalta pitkät matkat ikäänkuin "oikeuttaa" sitte…

Lenkillä tuulitakissa tammikuussa

Kuva
Voi jeeveli näitä kelejä. Tänän oli vielä ihana päivä, huominenkin menettelee vaikkei aurinko enää paistakaan, mutta sunnuntaina sataa (aina). Maanantai ja tiistain aamupuoli ok, sitten alkaa sataa ja sataa keskiviikonkin. Vettä. Torstai ja perjantai taas ok, sitten taas kaks päivää sataa vettä. Hyvällä onnella saattaa tulla luntakin yksi hiutale. No, eipähän pääse tylsistyyn, ja hyvähän se on, että välillä paistaakin eikä aina vaan vettä sada. Mutta lunta kyllä kaipaan. Silleen kohtuullisesti, ei silleen niinku Sodankylässä on.
 Tällaisia "luontoelämyksiä" taas. Tuonkin lampareen rannat on merkitty arvokkaiksi luontokohteiksi, mutta kukas siitä piittais. Ja tien alkupäässä möyri mettäkone kaatamassa puita.

 Vielä onneksi on jossain puitakin.
 Oja oli raidallisessa jäässä. 
Pesin pyykkiä ja lämmitin uunia, lenkin jälkeen oli kyllä lämmin mutta nyt ei enää oo. Vaikka uunin kylki on. Pakkasta on kuutisen astetta ulkona.


Kaksi tuntia reipas

Kuva
Oi ihana auringonpaiste! Tällä kertaa en tuhlannut sitä steariinin sulatteluun, vaan pakkasin eväät ja koirat mukaan ja lähdin etsimään pientä luonnonsuojelualuetta, jonka piti oleman tuon kallion päällä. Olin suunnitellut, että etsin sieltä mukavan paisteisen paikan, jossa syön eväät, mutta tuonne kiivetessäni (kun piti vähentää vaatetta kun tuli kuuma) hoksasin, että reppu jäi matkasta. Ei sitten levähdetty, vaan paahdettiin täysiä koko kaksi tuntia, minkä retki kesti. No ei täysiä, mutta kyllä oli välillä niin hiki, että oli rillitkin huurussa.



Kauheaa ryteikköä, jossa ei mennyt kuin jotain kauriiden polkuja, ja välillä oli niin märkääkin, että tavan kengät olis kastunu jo alkumatkasta. Onneksi älysin laittaa loskarit, vaikkei ne niin hyvät vaelluskengät olekaan. Itse asiassa tosi kurjat, kun nauhatkin takertui välillä oksiin. Kyllä kävi mielessä, että käännynkö takas, mutta en enää kehdannut. Toiveissa oli, että löytyis takaisinpäin hivenen helpompi reitti, niinkuin sitten löytyi…

Ei tää lopu ikinä

Kuva
Hyi mikä itseinhon täyttämä päivä taas. Kelikin herättää inhoa, sekä minussa että koirissa. Kävin lenkin aamuhämärässä, ettei tarvi katella tuota märkää tihkusumua yhtään enempää kuin on pakko.

Eilen oli esikoinen vaihteeksi kotona, käytiin kaupoilla kun sen piti ostaa työpaitoja tänään alkavaa harjoittelujaksoa varten. Sitten se teki kauniita torttuja!
Nuo pallerot on mun tekemiä, leikkasin yhden levyn kahdeksaan osaan ja tein "pullatorttuja". Eilen oli myös nuoskalunta, tekaisin nopeen lumiukon.
Nyt se on tuolla pihalla jo kaatumaisillaan, ei ihme kun on viis astetta lämmintä. Pthyi. Netissä muisteltiin vuoden 1999 paukkupakkasia tämän vastapainoksi, ootin sillon esikoista ja talvi on hyvin jäänyt mieleen. Oli lunta ja pakkasta ja kasvava vatsa.

Flunssan oireet onneksi meni pois aiheuttamatta tautia. Oma immuunipuolustus toimi.

Valoa pimeyteen

Kuva
Tammikuun apatiaa voi helpottaa luonnollisin keinoin, sanoi otsikko Ylen uutisissa. Tykkään noista kuvajutuista, joissa rullataan alaspäin ja tekstit tulee ja jatkaa matkaansa. Ajattelin, että josko löytyis mullekin oiva ohje apatian nirvimiseen, mutta kyllä oli taas semmosta tekemällä tehtyä hömppää. Tämäkin:

Tuossa "pöytäasetelmassa" ei ole niin mitään lähimetsästä haettua, ellei sinne ole levinnyt pihasta kasvamaan töyhtöangervo. Oikeasti metsässä ei juuri ole mitään talventörröttäjiä, ei täällä ainakaan. No, ei ole luntakaan, että kyllä mustikan- ja puolukanvarpuja sais, jos niiden keräämiseen ei tarttis maanomistajan lupaa. Apatia olis lievempää, jos olis lunta. Pakkasta on tänään ollu muutama aste. Olis ollu hieno ulkoilukeli, mutta mun päivä meni hissukseen steariinia tuikun päällä sulatellessa ja sitä muotteihin sydänlangan kanssa laitellessa.
Laitoin tuoksuvahaakin osaan sekaan. Jos se sitten tuoksuis. Sellanenhan ei muuten sitten kulu ollenkaan mihinkään, jos sitä …

Mökkihöperön mietteitä

Kuva
Ojjoj, tänään olis ollu kvadrantidien maksimi, mutta kun heräsin niin itäinen taivas oli jo kauniin turkoosi eikä mitään olis näkyny. En vaan jaksanu herätä aiemmin tänään, menin nukkumaankin aika myöhään. Nyt ku mieskin on ollu lomilla, on unirytmi siirtyny myöhemmäksi. Työvuosi sillä alkoi kevyesti, kaksi päivää töitä ja kaksi vapaata. Tosin eka työpäivä oli 11 tunnin mittainen ja tokakin 10 tuntia. Ja loppiaisenakin joutuu töihin. Kyllä on herran maksa ollut taas kovilla päiväkausien juomisen kanssa. Tai iltakausien, ei se päiväsaikaan juo.

Kun sitä juomista harmittelin mielessäni tässä yhtenäkin iltana, muistin miten ikävää oli edellisen avopuolison aikana, se kun joi kapakoissa. Aina sai miettiä, millon se tulee ja missä kunnossa ja onko jotain sattunu. Ja rahat meni ja keksi työpaikaltaan kavaltaa omiin menoihinsa, josta jäi ennenpitkää kiinni. Tämä sentään pysyy kotona ja hoitaa maksunsa laillisia teitä. Ja on kiltti kännissäkin, mutta niin se oli se edellinenkin. Enkähän mie i…

Kevyesti keskellä viikkoa

Kuva
Tadaa, ei oo pää kipee :) Heti on paljon mukavampaa tämä elo.

Kirjastokin aukes, kävin siellä mutta en löytänyt kuin yhden kirjan lainattavaksi. Odotin, että siellä olis ollu hurja ruuhka, kun se on ollu kauan kiinni - sillon on yleensä röykkiöittäin palautuvia kirjoja - mutta ei siellä mitään sellasta ollu. Tytär sai jo muistutuksen yhdestä lainaamastaan kirjasta, vein sen ja tarkkaan seurasin, että myös kirjautuu palautus. Muuten tulee joka päivältä lisää maksua.

Ennen joulua kun siivoiltiin paikkoja, niin heitettiin paljon pulloja, purnukoita ja tuubeja pois vessan hyllyiltä. Silti niitä jäi varmaan viiskymmentä! On hoitoainetta naamalle, kädelle, vartalolle, tukalle, erilaiselle tukalle ja tukan värjäämiseen ja sävytykseen ja ihon puhdistukseen ja voi hyvänen aika. Mie en käytä ku saippuaa, satunnaisesti kasvojenpesuainetta ja kasvovettä, kynsilakan poistoainetta ja ihovoidetta. Korviin öljyä, joka on kyllä jo ajat sitten vanhentunu. Kaikki muut on tyttöjen. Näin tänään siellä pul…

Uusi vuosi, vanhat kujeet

Kuva
Pikaisella silmäyksellä en huomannut yhtään silmävammauutista, ehkä niitä ei ollu. Se olis hyvä. Taloja kyllä on palanut ja semmosta, että juhlittu on. Me käytiin vaan alkuillasta katsomassa yksi ilotulinäytös, loppuilta vietettiin kotona. Leivoin torttuja.
 Sitruunaporkkanahillolla ja uusia muotoja kokeillen. Tuollaisia "pullia" vois tehdä toistekin.

Katoin Areenasta ohjelmia ja kudoin sukat valmiiksi (tuo lanka on ihanaa!)
 aloitin ehkä pääpantaa tai jotain kun lankaa jäi. Pötköä pukkaa.


Tein laskutoimituksia viime vuodesta; lintuja näin 96 eri sorttia, on 3 enemmän kuin edellisvuonna. Kirjoja luin n. 66, on 7 enemmän kuin edellisvuonna. Kilometrejä oon merkannu 927,8, on peräti 200 enemmän kuin edellisvuonna. Kävelypäiviä 299, niitä en edellisenä laskenukaan. Päänsärkypäiväkirjaan tuli merkintä heti vuoden ekana päivänä. Mietin vaan, miten oikein täyttelisin sitä, kun se särky tulee ja menee ja vaihtaa paikkaa päivän mittaan. Nytkin herätessä oli naama kipee, sit se meni …