Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2020.

Tää ottas nyt kuvia

Kuva
En käynyt pelloilla eilen, kun tuuli niin kylmällä viimalla. Tänään kävin, oli hyvä kävellä ja oikein hyvän mielen lenkki tehtiinkin. Alkumatkasta paistoi aurinko, mutta tuossa vaiheessa ei enää. Sääennustekin on muuttunut pilvisemmäksi, äsken ripautti muutaman hiutaleen lunta.

 Entisen järvenpohjan lähteikkö oli kiehtova kuten aina. 
Pohjan ammottavista vedentuloaukoista voi päätellä, että vettä on maan allakin ihan kohtuullisesti. En oo ennen nähny noin isoina, lähinnä vain pohjahiekka on siirtyilly ja kuplinu.

Tämä syksyinen ilmiö on ollu tänä talvena tuttu tuolla mejän lähipolullakin. Maankosteus jäätyy pieniksi ylöskohoaviksi pilareiksi, kai sille on joku oma nimityskin, en nyt vaan tiedä taikka muista. 

Tuolla on varmaan jonkun tai joidenkin koti. 
Poseeraustuokio hautausmaan vesikaivon kannella:

Kuopus vei lemmikinhoitokeikalle mennessään esikoisenkin työharjoittelupaikalleen, ehdin nähdä Picasson takavalot kun palailin kotiin lenkiltä. Mietinkin siinä aamummalla, että on ne vain ni…

Kukkuluuruu

Kuva
No niin, olen taas kaivautunut kuopasta ylös. Puhaltelen tässä reunalla ja kokeilen, joko jalat kantaa.

Hienoja ilmoja on onneksi piisannut. Perhekin on taas koossa, kuopus lainas mun autoa että pääsee viikonloppuna töihin - sillä on erilaisia lemmikinhoitotehtäviä tuolla muutaman kymmenen kilsan päässä. Voi olla, että vaikka mielestäni viihdynkin yksin ja ahdistun jos en saa olla välillä yksin, ihmisten kanssa oleminen saattaa vaikuttaa positiivisesti mielialaan.

Ihan ihmekummia unia oon nähny. Viime yönäki olin menny naimisiin yhen entisen laastarisuhteen kanssa. Kamalaa oli se! Ja musta tuntuu, että oon nähny ennenki samanlaista unta. Se ihminen oli oikeasti itserakas ja matalaälyinen. Muistan, miten naiivisti olin ihmeissäni, että mies voi olla niin uskomattoman tyhmä. Olin kuvitellut, että vain naiset voi olla. Miten sovinistinen olinkaan, ja jotenkin naisia halventavan ilmapiirin aivopesemä. Eikä tyhmyys minua haittaa, jos siihen ei liity tuollainen itserakkaus ja ylpeys, ettei…

Pahoittelut pahan mielen purusta

Kuva
Ihana auringonpaisteinen pakkaskeli, mutta minua vaan ahistaa ja masentaa. Mikään ei tunnu menevän oikein. Haluaisin karkuun kaikkea tätä arkea ja pinnistelyä. En edes laihdu, vaikka olen pätkäpaastoillut ja muuten elänyt kuten ennenkin. Tunnen itseni niin epäkelvoksi, tarpeettomaksi ja huonoksi. Ja kun tänne avaudun, alan heti pelätä, että jotain menee oikeasti pieleen, jotain kamalaa sattuu ja sitten kaduttaa, kun tuli valitettua ja asiat meni vielä huonommaksi.
Varjoa on hyvä kuvata, siitä ei huomaa että mun painoindeksi on yli 33. Säkillinen mätää paskaa.

Ajattelin, että ulkoilu ja liikkuminen piristää, ja lähdin ennenkuin paastoaikakaan oli loppunut - pakkasin mukaan vähän syötävää siltä varalta, jos voimat loppuu. Ei ne loppunu, tosin ei niitä ollu paljoa jaettavaksi, joten matka taittui hitaasti. Koiratkin vähän väliä käänty mua kattomaan. Ilma oli kyllä ihana ja koirat hauskoja haalareissaan. Onneksi ei tullu ihmisiä vastaan, lukuunottamatta yhtä kouluun kiirehtivää pyöräili…

Hokkishokki

Kuva
Taas sataa. Ihanku sitä vettä ei olis tarpeeksi jo tullu, ojat on ihan täynnä ja pelloilla seisoo. Keväinen räntäsade. On ollu pari päivää niin epäjärkevä kevätfiilis, ja nytkin tuntuu siltä kuin olis tyyliin pääsiäinen. On helmikuu! Talven tulemisen mahdollisuus pienenee kyllä päivä päivältä, ja liekö ikinä ollu tällasta, että syksy suppilovahverolöytöineen vaihtuu kevään kiuruksi pellolla ihan muutaman viikon sisällä. Ilman talvea siinä välissä.



Tyttäret on muualla ja miehellä tänään vapaa, tuntuu ihan lomalta.

Kävin siellä omalla reissullani XXL-kaupassa siskojen vanavedessä, kun ne etsiskeli itselleen mitä etsikään, ja löysin sieltä tosi hyvät kenkiinlaitettavat jäähokit.

Nuilla pääsee kyllä vaikka kuinka iljanteista rinnettä! Mutta koska en tarvinnut niitä (on jo irtonastat sekä nastakengät) ja hinta oli neljä kymppiä, niin jäivät kauppaan. Mutta pätevän näköiset. Nypläsin noita pariinkin otteeeseen, jostain verkkokaupasta olis tosin saanu puolella xxl:n "pakkomyynti"hi…

Tyhjästä päästä kärsii koko

Kuva
Räntäsateessa kävelyllä alkoi mun loma. Lähdin muka vähillä matkatavaroilla, mutta jännästi se kevytkin laukku alkoi painaa ensimmäisen kilometrin jälkeen...

Keski-Suomessa satoi ensin lunta, oikein ihanaa nuoskalunta, sitten se muuttui rännäksi ja lopulta vedeksi, joka sulatti lumet pois. Toisenkin siskon uusi kämppä oli kiva, nyt koko suku asuu siellä reilun kilometrin säteellä toisistaan.

Kuopus tuli mun perässä myöhemmin, oli unohtanut toiset housunsa matkasta ja pipo katosi junassa, piti käydä ostoksilla sitten. Mie vastustin menestyksekkäästi turhien asioiden ostamista (ostin vain muille tuliaisia ja kuopukselle tarpeellista) mutta torstaisen linja-automatkan kärsimyksen pakottamana ostin itelleni bluetooth-nappikuulokkeet. Jouduin nimittäin melkein puolitoista tuntia kuuntelemaan väkisin kauheaa suomalaista iskelmämusiikkia! Juuri sitä, mitä vähiten jaksan. Hyi olkoon. No, ne tuli tarpeeseen paluumatkalla, taas oli jotain kauheaa jollotusta. Ehkä olis kuitenkin pitäny ostaa jo…

Pelkoja

Kuva
Häslingit on häslätty ja matka alkaa tänään. Kolme junaa ja yksi bussi. Voi olla, että viisitoista vuotta sitten olen ollut hieman epäluotettavampi, mutta kun oon kuitenkin siivosti elänyt jo vuosikausia, niin voishan sen jo unohtaa.


Eilen kävin ekaa kertaa elämässäni kirjaston Novellikoukussa. Oli ihan kivaa. Mutta kyllä se on melkoinen urakka lukea ääneen 20 minuuttia yhtä soittoa... itellä kuivui suu jo kuunnellessa. Ja huomasin, miten vähän oon pimeessä ajellu kaupungissa. Oikein pelotti! Koko ajan olin varma, että jostain pimeästä loukosta syöksähtää joku jalankulkija tai pyöräilijä alle. Ja kaupungin ulkopuolella sai pelätä peuroja. Elikkä kauriita.

Aamulla heräsin viiden maissa pelkäämään, että juna on myöhässä ja jatkoyhteys ei odota. Mutta jotenkin ne usein tietää niistä jatkavista matkustajistakin, ehkä jatkolippuasiat on jollain tietokoneella näkyvissä - ite kuullut ainakin että "odotetaan matkustajia saapuvasta junasta" tjsp. Uni ei enää tullu vaikka väsyttiki. K…

Valenttiininpostia

Kuva
Oi, kyllä nyt on ollu postilaatikossa kivaakin! Kiitos te kortin lähettäneet ♥♥♥ ja hyvää ystävänpäivää näin etukäteen, en mie sitä kuitenkaan muista sitten ku se on...

Laitoin uuniin laatikoita paistumaan ja kaupasta kokeeksi ostamani gluteenittoman valkosipulivoipatongin, pakasteen. Ei ollu halpa, ja voi miten on mautonta. En usko, että gluteenittomasta ei vois saada hyvääkin, jos haluais! Leipä on kuin pumpulia ja rasvaa on kamalasti, mutta valkosipulin makua vain häivähdys. En suosittele. No, koirat syö mielellään, näköjään.

Ja tänään on jo kolmas päivä peräkkäin, että sääennusteessa on merkittynä auringonpilkahdus, mutta juuri silloin on meidän kohdalla taivaanpimentävä sadepilvi ja sataa. Nyt se kyllä on menossa jo pois, seuraavan sateen tieltä. Ei ees pitäny sataa. Mie katoin vaan aamulla tiedotteen ja sitten yllätyin, kun kesken lenkin alkoi sataa raskaita, isoja, kylmiä pisaroita. Hyi. Onneksi päästiin oikaisemaan kotiin.

Eilinen "jalkapallo"kin liiskaantui kävelle…

Vääntöä.

Kuva
Kyllä ei kannata näköjään näytellä Mielensäpahoittajaa. Ihana Antti Litja sai aivoinfarktin ja nyt on Juha Muje kuollut.

Sunnuntaina velloin itsekin oikein kunnolla pohjamudissa mieli pahana. Mielialalääkitys on nyt tapissa mutta mahdollisia hyötyjä odotellaan vielä. Mie en kyllä oikein usko sen voimaan, kun muutenkin mieliala on aaltoliikkeessä. Pohjalta on suunta ylöspäin joka tapauksessa, niin on elämä mulle opettanut.

Eilen esikoinen käytti koirat ulkona narussa, kun eivät muuten olis pihalle edes menneet kun koko ajan satoi kaatamalla. Mie jätin suosiolla homman sille, kun jouduin ajeleen päivän aikana yli 150 kilometriä ja rahaakin meni melkein yhtä monta euroa. Ostin ruokaa kuopukselle asuntolaan ja esikoiselle mukaan kun se meni poikakaverille, tankkasin auton ja ostin siihen uudet sulat. Toinen vetelee viimeisiään ja olen huomannu, että on hyvä olla varallakin yksi sulka, jos rämähtää hajalle kesken matkan. Toiset hajoilee, mutta nämä Valeot, mitkä nyt ostin Motonetistä, on k…

Uimalasittomuuksinensakaankohan

Kuva
Ihana aurinkoinen päivä! Mutta voi, mikä tuuli! Hyytää ytimiä myöten ja saa silmät vuotamaan solkenaan. Olin hukannut silmienkuivausliinanikin - se tahtoo aina pudota kun otan hanskan taskusta - ja kaipasin uimalaseja. Tai laskettelulaseja.

Näinä päivinä kaipaan myös pihaa, jossa vois istuskella auringossa. Mieluiten tuulettomassa paikassa. Menee vielä varmaan viikkoja, ennenkuin meidän pihalla voi auringosta nauttia, mutta kyllä sekin aika tulee. Toivottavasti paistaa aurinko jatkossakin aina sillon tällön.
Ennen vanhaan tykkäsin katsoa postin, kun saattoi tulla joku kiva kirje tai kortti mullekin, mutta nykyään tulee vain laskuja ja mainoksia tavaroista, joihin ei ole varaa. Tulin vaan aatelleeksi kun äsken kotiin tullessani tsekkasin laatikon. Siirryttiin ainoon kirjekaverinkin kanssa sähköpostiin, kun posti oli lakossa. Ja muutenkin on niin epävarma. Mutta nykyään onkin paljon kivempi katsoa sähköpostia :)

Aamulla oli mittarissa 11 astetta pakkasta, mutta maanantaiksi on taas luva…

Fasaaneja

Kuva
On pari asiaa, jotka ei ihan sulavasti sovi yhteen pätkäpaaston kanssa: öiset ja aamuiset päänsäryt, kun pitäisi ottaa lääkettä, mutta sitä ei saisi ottaa tyhjään mahaan, ja syödä ei saisi mitään kaloripitoista.  Jooga. Sinne mennessä paasto venyy 17-tuntiseksi, koska se alkaa ennenkuin paasto loppuu. Tänään ekan kerran menin syömättä, ja olipa kaupan kautta kotiin tullessa ihan "vetku olo" niinku kotopuolessa sanottiin. Tuntu, ettei jalat ala ollenkaan kantaa. Tosi vastentahtoista oli lenkillelähtö, mutta olihan siellä ulkona kivaa, kun aurinkokin paistoi. Ei paista enää.
Koira esitti mulle ehdotuksia mun aamiaismaksamakkaran jakamiseksi, kun se tiesi että se on leikkuulaudalla. Ei päästy kompromissiin, joten laitoin makkaran takaisin jääkaappiin. Oikeasti noilla menee maha heti ruikulille maksamakkarasta. Ja monesta muustakin. On hyvä koira, kun se aina hälyttää ruuasta - ei jää tähteet kovin pitkäksi aikaa levälleen, vaan ne tulee laitettua kylmään. No, makarooni joskus j…

Flamingoja

Kuva
Korvamatokatsaus: Eilenaamulla Laila Kinnusen Soittajapoika (wtf?) ja tänäaamuna Green Dayn kappale, jossa sentään on jotain järkeä, kun mies on sitä kuunnellut viime päivinä. En jaksanu etsiä sen nimeä nyt tähän. Aina soi päässä jotain.

Meidän nurkille on tulossa oravanpoikia jossain vaiheessa. Niin iloisesti yksi pariskunta juoksentelee peräkkäin ja välillä pysähtyy syömään ja taas menee. Oletan, että kyseessä on pari eikä taistelupari, kun ne kerran sopuisasti välillä syökin.
Oli pakkasta jotain ykstoista tai kakstoista aamulla! Laitoin linnuille uuden talipötkön, kun edellinen taas menee kiireenvilkkaa - harakka on ruvennu nostaan sen häkin päällä seisten narusta ylemmäs ja nokkii suihinsa. Tämän uudemman laitoin sen verran pitkän ja jäykän sähköjohdon päähän, ettei se niin helposti sitä nosta. On sillä muutakin ruokaa syötävänä. Nyt sais sen jäälyhdyn tehtyä, mutta en oo saanu aikaseksi.

Tein vähän pakon edessä sellasen tavallaan niinku uudenvuodenlupauksen, etten osta mitään ns.…

Tänäaamuna loskaa

Tänäaamuna herätessä korvamatona Ismo Alangon Taiteilijaelämää. En varmasti ole kuullut sitä aikoihin eikä kuulu mun lempimusiikkiin. Mistä ihmeestä aivo kaivaa näitä biisejä?

Ja totesin, että olen laiska vastuunpakoilija. Huono ihminen. Asuisin mielelläni maatilalla elukoiden keskellä, jos ne olis jonkun muun eikä mun olis pakko niitä joka päivä hoitaa ja huolehtia. Käveleskelisin mielelläni bernhardinkoiran kanssa, jos sen omistais joku muu ja saisin vaan olla sen kans. Paul Stanley onnistui mulle ainakin saamaan alemmuudentunteen ja tyytymättömyyden omaan saamattomuuteeni, kun se korosti kuinka HÄN on tehnyt kovasti töitä ja päässyt sillä siihen asemaan. Minä olen ollut laiska, kunnianhimoton paska enkä ole päässyt mihinkään.

Toisaalta illalla aattelin, että olen onnekas, kun mulla on tällanen elämä. Ulkona sade ropisi kattoon, sisällä oli lämmintä ja mukavaa, koirat tuhisi kyljessä ja perhe oli lähellä. Paitsi esikoinen, joka meni hautajaisten jälkeen poikakaverille. Sitten kyllä …

Muitten asioita

Kuva
Mulla on ikävä tapa omia toisilta tunnetilat. Töissäkin se oli ongelma, kun ahdistuin siitä, että toisia kiusataan, ja sittemminhän sain tuta sitä itsekin. Kiusaamista.

Kuopus on eronnut poikakaveristaan samaan aikaan kun sisko on eroamassa avomiehestään ja olen selvästi alamaissa niiden takia. Äiti suree, kun lapsi suree. Näin jopa unta, että minut jätettiin - jättäjä oli kasvoton (en koskaan nähnyt ko. kuopuksen poikakaveria) ja siskojen kanssa olin jossain museossa käymässä, ja siellä otin sormukseni pois. Ajattelin, että joku varmaan luulee että otan sen siksi pois, kun yritän iskeä museon lippukassan komeaa miestä... otin kuvankin sormestani, jossa oli valkoinen uurre sormuksen kohdalla, ja lähetin sen sitten läheisen ihmisen sijasta vahingossa jonkun puolitutun miehen työpuhelimeen, ja kauhistuin. Monesti mun puhelimet on unissa sellasia lehtisiä, ja viesti pitää kirjoittaa poimimalla tarvittavat kirjaimet sieltä tekstin joukosta.

Herätessä mulla soi päässä Hectorin kappale, jos…