Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2020.

Maksaruoho mielessäin

Kuva
Käytiin tuossa hieman kotimaanmatkailua suorittamassa, Karkkilassa katsomassa Karjaanjoen kuohuja ja Högforsin ruukkia.

Joku oli repiny rentukankukkia rannalle.
Käenkaali kasvoi puun kyljessä olevassa sammaleessa.
Museot sun muuthan on kyllä kiinni, mutta miljöö oli hieno. Mihinkään siellä ei kyllä saanu mennä, ylläoleva kuvakin on otettu "pois täältä tämä on tehdasalue" -kyltin vaikutuspiiristä. Hyi mua.

Pihalla on tulppaanit ja jotku muutki kukkaset aukeilleet. Tämä on oikein räjähtänyt kerrasta selälleen.
Ripsureunaisista tulppaaneistakin melkein kaikki nousi, ovat saunassakävijöiden ilona portaanpielessä.

Moni vanha tulppaani on menettänyt voimansa eikä enää kuki, mutta tämä omituinen lihansyöjäkasvin näköinen tulppaani vielä jaksoi yhden kukan pykätä :)

Tosi lämmintä on.

Ai niin piti vielä mun "erämaa" laittaa tänne:
Se on toki vielä alkutekijöissään, kiviä vielä sommitellaan ja hiekkaa tasotellaan (ei kämmenellä!) ja yritetään saada sinne vielä yksi maksaruoh…

Ehdottele mulle!

Kuva
On se vähän niin, että jos tekee kunnon kävelylenkin, ei jaksa puutarhatöitä, ja päinvastoin. Mutta onneksi koirat saa juoksennella pihalla mukana, kun siellä häärätään. Toinen kyttää koko ajan epäilyttäviä liikkujia tiellä ja toinen tallustelee sinne tänne tai nauttii auringosta. Toki tulee heti apuvahdiksi, jos jotain pitää haukkua.

Kolmena päivänä grillailtu, kahtena mieki söin grilliruokaa. Eilen kolme kananuggettia, puolikkaan kesäkurpitsan ja paketillisen paneer-juustoa, joka kyllä tarttui ritilään mutta kun pistin metalliseen grillitikkuun ja pönkkäsin niin että ei ollut ritilässä kiinni, paahtui ihan mukavaksi.



Sohva haettiin tytölle, siisti vaikka käytetty, ja mies sattui saamaan Powerista edullisesti pyykkikoneen, joka oli palautunut joltain ostajalta luultavasti siksi, kun se oli pieni ja ostaja oli tunkenut sinne liikaa pyykkiä. Neljän kilon kone, syvyys oikeasti vain 33,2 cm! Passaa hyvin yksinasuvalle nuorelle.

Pihahommia tehny, trimmeröin mejän uudella akkutrimmerillä, …

Tuokiokuvia

Kuva
Koirien kanssa kävelen hiljaista hiekkatietä, aurinko paistaa ja pajulintu laulaa. Kevyt tuuli pyöräyttää jostain korvan juuresta aamulla töihinhalatun miehen tuoksun. Koirat syö heinää. Taas on se kaikkein paras aika.
En kyllä oikein ymmärrä, miten voi olla niin valoisaa nukkumaanmennessä. Eteisen ovessa on tällanen kimaltava valo, jos ei oo pilvistä sillon ku meen nukkuun.
Kuopus kävi katsomassa itelleen kämppää, tällä viikolla saa tietää valitaanko se vuokralaiseksi. En kyllä ymmärrä millä se vuokran maksaa, mutta kaipa se jotain tukiaisia jostain saa, jos ei töitä löydy. Olin sitä mieltä, että kun huonekaluja hankitaan, niin muut voi ostaa käytettynä, mutta sänky uutena - no, nyt oli tori.fi:ssä tosi halvalla tosi vähän käytetty sänky, käydään hakemassa. Jos se on ihan sysipaska, niin sit pitää ostaa uus ja panna vanha vaikka kaatopaikalle.

Onneksi tuli se sedän perintökin, niin voi ostella tarvikkeita uuteen kotiin kajoamatta säästöihin.

Tiutau tilhi, tillintallin tikka tanssii

Kuva
Millonkohan sitä pitäs alkaa piristyä, jos hormoonilääkitys puree siihen väsymykseen? Viime yönä nukuin (no, välillä valveilla, välillä unessa, sängyssä nyt kuitenkin) pyöreesti 12 tuntia, ja vielä päikkärit vetäsin ku sade niin kivasti ropisi kattoon. Liikaa nukuin, ja siksi väsytti? No, otin kyllä migreenilääkkeenkin illalla, mutta aamulla oli taas pää kipee. Se tulee ja menee. Kipu.

Eilen ja tänään oon tehny pari kävelylenkkiä per päivä (yleensä vain yhden), eilen kävin pidemmällä iltakävelyllä koska oli tälle päivälle sadetta luvattu, enkä ollu varma pääsenkö lenkille koko päivänä. No tänään olin sitten jotenki ihan ahdistunu ja hermona, ku vettä roilotti ja olisin halunnu kävelylle. Mietin, että oonko oikeesti kehittänyt jonkinlaisen riippuvuuden. Olin heti paremmalla päällä kun pääsin sitten sateiden välissä tien päälle. Tänään iltakävelyllä säntäsi kaksi metsäpeuraa muutaman kymmenen metrin päästä edestä polun yli, koirat meni ihan  suunniltaan. Kylmähän siellä on. Kun vertaa p…

Voi mahoton

Kuva
Unelle on käyny jotain. Ehkä tarttisin jonku unikoulun? Tänä aamunakin heräsin ennen viittä siihen, kun koira kaiveli itselleen pesää miehen peittoon (mies oli jo noussut) ja sitten en saanut enää unta. Ennen kuutta tulin jo takaisin aamukävelyltä, sain merkata hernekertun lintulistaani, kunhan olin ensin varmistanut netistä, että se oli oikeasti sen ääni. Ulkonäöstähän mie en sitä olis tuntenu, vaikka olisin kunnolla nähnytkin.

Ihmisiä ei ollut yhtään liikkeellä, mutta autoja kyllä. Taas kaipasin vähempiautoista asuinseutua... mutta se kyllä tarkoittais myös vähemmän kulttuurin parissa eläviä lintuja (no naakkoja en kaipaiskaan) ja enemmän hyttysiä.

Miehellä oli monta musiikkitapahtumalippua, joista se nyt saa rahat takaisin kun jutut on peruttu, ja muutenkin säästää rahaa kun se lipun hinta ei koskaan ole se ainoa rahanmeno. Mie murehdin sitä, kun Reposaareen menoon oli niin monta viikkoa, niin se ykskaks hommas pitkän viikonlopun alkukesästäkin sinne samaan paikkaan. Mejän vakimökk…

Perhosia ja lunta

Kuva
Oli hieno äitienpäivä, lämmin ja aurinkoinen. Lapset oli omilla teillään joten mie lähin miehen kanssa käymään anoppilassa, siinä pihalla vaan rupateltiin. Mie sain anopilta lavankauluksen ja sellasen paksua mustaa muovia olevan lieriön, johon voi tehä istutuksen. Siihen vaan on maalattu keltaisia kukkia, pitää jotenkin saada ne piiloon ku en kestä katella niitä. Betonisen kaivonrenkaan olisin siihen halunnu, mutta kyllä tuokin käy.

Anoppi keitti kahvit, ja siitä istuksiessamme huomasin kehän auringon ympärillä. 22° rengas on yleisin halo, joka syntyy kun valo kulkee kuusikulmaisten jääkiteiden läpi.


Apike sano heti että se tietää lumisadetta. No, tänään kello kymmenen näytti tältä:
Olihan sitä ennusteltukin, mutta siinä hetkessä, lämpimässä auringonpaisteessa se tuntui niin epätodelliselta ja masentavaltakin ajatukselta...
Sitruunaperhosetkin siinä kisaili ja kävivät välillä hakemassa esikoista välipalaa. 
Viikonloppuna tein itelleni itteni mieleisen pienen kakun. Mieskään ei sitä hu…

Kuva
Eilen oli migreenilääkkeen jälkeen verenpaineet 164/106, tänään hain pillerit apteekista ja huomenna alan popsia niitä.

Kauhea nälkä on, yö on eikä nukuta yhtään - valvoin viime yönä taas ja lopulta nousin ylös ennen neljää, keittelin siinä kahvit isännälle valmiiksi (sen aamurutiinit meni ihan sekasin siitä) ja kävin kuuntelemassa ulkona lintukonserttia. Sitten väkisin uudelleen nukkumaan, ettei tarttis taas päikkäreitä vetää ja valvoa ensyötäki.

Mutta kun ei nukuta! Ja kello on noin paljon! Hyvän lenkinkin tein (vaikka jalat oli taas voimattomat ja painoi tonnin kappale) ja pihalla haravoin sammalta ja kitkin nokkosia että raitista ilmaakin on saatu. Ei tästä nyt tule mitään. Koira tuijottaa minua ja pitää ihme ääniä, kun koittaa sanoa että pitäs mennä nukkumaan.

Yritän inspiroida itseäni tällasella (ilmaisella) (kai) yökuvalla, jossa kuun sisällä on tähtiä ja pilviä.

Hiiriä ja ihmisiä

Kuva
No kas, lääkäri ei ollu soittonsa kans edes kovin paljon yli kahta vuorokautta myöhässä. Mutta saan kokeilla hormoonihoitoa. Se on sitten taas vähän niinku eepillereitä söis, joka päivä pittää syyä ja eri päivinä erivärisiä. Mutta jos se tehoaa ja vointi paranee, niin syön vaikka pieniä kiviä.
Huonossa muistissa on se kiva puoli, että iloisesti yllättyy kukkasista, joiden olemassaoloa ei muistanut. Kuka sitä nyt joka kukan paikkaa muistais...
Lämpimiä päiviä ollu, mettäkävelyistä nautiskellu joka päivä. Huhtikuussa ei tullu yhtäkään lenkitöntä päivää - pieniä matkoja, mutta säännöllisesti.
Tuomikin kohta kukkelehtii. Vois vaikka maljakkoon hakee oksan tai pari.  Polkuja. Polut on kivoja. Varsinkin sillon, kun ei tule ihmisiä vastaan. Toissapäivänä, kun kävin kävelyllä vähän normaalia myöhemmin (kun olin turhaan odotellu lääkärin soittoa) niin ekan kolmensadan metrin matkalla nähtiin jo 10 ihmistä! Sen verran yleensä lenkillä näkee viikossa. Toinen mokoma tuli nähtyä loppulenkin aikana…

Terve!

Kuva
Mun labratulokset tuli omakantaan, suurin osa on ihan viitearvoissa, mutta munuaiset ei toimi hyvin. Ja ensimmäinen oire vajaatoiminnassa kuulemma on epämääräinen väsymys. Löytyiköhän sille tällä kertaa sitten syykin? Tosin mullahan on tosi tosi lievä vasta, jos ylipäänsä on. Se myös nostaa verenpainetta. No, huomenna pitäs lääkärin soittaa. Tein jo aamuverenpaineista keskiarvon, se on 135/89 muistaakseni, eli systolinen on ylärajalla ja diastolinen monta pykälää ylärajan yli.

Aamulla olis taas niin nukuttanut, mutta ei voinut nukkua lonkka- ja olkapääkivun takia. No onneksi ei ole pääkipu, siitäkin sai taas pari päivää kärsiä. Kaveri halus nähä mun verikokeiden tulokset, se vertas niitä omiinsa ja sanoi, että kyllä olet terve ihminen! Pitäs olla ilonen että on vielä terve. Siitä huolimatta että on merkittävä lihavuuskin. Olenhan mie, mutta aina sitä vaan hävettävästi käpertyy niihin omiin pikkuvaivoihinsa - luulen, että osasyy on se mun taipumus hypokondriaan. Niin kauan kuin ei tied…

Kun kirppu puree sinua, niin muista silloin minua

Kuva
Toistaiseksi ihanat aurinkoiset aamut on poissa, vaikka ennusteisiin ei juuri olekaan luottamista mitä tulee pilvipeitteen paksuuteen. Perjantaina käytiin parilla järvellä, mies kuvaili droonilla ja mie kiikaroin mahdollisia lintuja. Vesillä näkyi oikeastaan vain kyhmyjoutsen, äänistä bongailin sitten muitakin, tälle vuodelle uusia lajeja. Kova kylmä tuuli kävi, eikä aurinkokaan jaksanut paljoa paistaa.



Eilen aamupäivälenkillä houkuttelin miestä lähtemään taas jonnekin veden äärelle, ja onnistuin ehdottamaan sellasta paikkaa, jota se ei ole vielä ilmasta kuvannut, ja niin lähdettiin. Oli vähän kauempana, mutta niiiin ihana paikka!

 Esikoinen jäi kotiin, joten jätin koiratkin, olihan ne kuitenkin jo lenkitetty ja nämä kuvausreissut tahtoo olla niitä, joilla seisoskellaan ja sitä ei toinen koira jaksa. Senkin takia sain nauttia oikein täysin siemauksin kauniista näkymistä.
 Jonkin verran oli muitakin kulkijoita, mutta aika vähän niitä oli siihen parkkipaikoilla näkyneeseen automäärään n…