Post title

Maanantaikuva. Sumuista. Kuten päässänikin.

Eilen irrottelin laastarilaput koirien masusta, toisesta ei ees huomaa, että sille on viis päivää sitten tehty sterilointileikkaus. Tosi siisti. Isompi haava on sit jo vähän haavan näköinenkin. 

Tänään on ennusteen mukaan hieno päivä ja huomenna taas sataa - pitäs kovasti nyt olla ulkona ja liikkua kun kerrankin sää sallii, mutta on se nyt hiton kumma, mikä mua oikein vaivaa... voisin vyöryttää syyn viimeöisen migreenin kontolle, tai sen lääkkeen. Oon kumminkin nukkunuki hyvin, mitä nyt koirat valtas puoli sänkyä ja välillä oli tötterö naamaa vasten mullaki. 

Nyt ainaki nousen tästä ja teen jotain.

Hauskaa vappua kaikille, jotka sitä aikoo viettää!

(ps. miksiköhän mun bloggeri on muuttunu englanninkieliseksi?)

Sunnuntaina sataa aina

Yksitoikkoista, mutta tällehän ei voi mitään. Onneksi ei oo suunniteltu mitään, mihin keli vaikuttais. No, pihahommia, mutta en mie saanu niitä eilenkään tehtyä vaikka osan päivää oli poutaa. Yritin kyllä, mutta olo oli omituinen, sydän hakkas ja pyörrytti. Luulin ensin ahdistukseksi, mutta ei se pelkästään sitä ollu. Onneksi rupes satamaan niin ei ees tarvinnu yrittää olla reipas ja ahkera.
Tuli muuten nyt mieleen, että se outo olo saattoi johtua siitä, että oon unohtanu taas syödä lääkkeitä. Pitää vissiin hommata semmonen dementikon dosetti, joka alkaa huutaan jos ei oo lääkettä syöty.

Ihmettelin siinä, miten yhden lähinaapurin pihaa oikein lehtipuhaltimella siivottiin, kun se on jo syksyllä siivottu niin, ettei roskan roskaa ollu nurtsilla. Mitä se mahtoi puhallella siellä; kuivia ruohonkorsia? Sitten siellä vielä haravoitiin. Kun vertaa mejän pihaan, niin huh...

 Kanukkaa, pajua ja norjanangervoa on sisällä vihertämässä, kun ulkona on vielä ihan kylmää ja ankeaa. Tosin vuosi sitten taisi sadella vielä lunta, että eihän tää nyt paha oo. Nuoruudessa oli kyllä lämpimiä vappuja, muistan olleeni Helsinginaikoinani juhlimassa vappua ihan mekossa. Ja oli kesä.

Näin vanhana ei vois enää vähempää kiinnostaa lähtee johonki kylille huuteleen klaaravappenia. Hyi. Eilen mies kyseli, kiinnostasko mua jonnekin mennä (siis lähinnä ulkoileen/kuvaileen ei mitään juhlimisia) niin sanoin totuuden, että mua kiinnostaa vaan syöminen ja nukkuminen. Nukkuminen aina, syöminen sillon ku on nälkä tai jos on jotain oikein hyvää syötävää. Jatkuva väsymys vie ilon ja kiinnostuksen kaikesta. Kevät on sentään hienoa aikaa, ja mun kohalta se menee nyt ihan hukkaan.

Passivismia

Ah, rauhallinen lauantaiaamu. Toinen koira vaan on ollu vähän omituinen, sen olo ei oo ollu vissiin ihan hyvä. Mittasin lämmönkin, kun tuntui niin kuumalta, mutta ei sillä kuumetta oo. Tutisee ja pihisee ja vaihtaa asentoa koko ajan - tosin kun laitoin sille lisävaatetta, käärin vilttiin ja otin syliin, niin siihen se rauhottu ja nyt en enää voi lähteä tästä mihinkään.

Kahvia tekis mieli mutta ei voi lähteä nyt.  Nälkäkin on, siitä huolimatta että reilu 12 tuntia sitten vedin ison annoksen parasta ranskalaiskebabia, mitä koskaan oon syöny! Mies tarjos grillisapuskat illalla kuvauspäivänsä päätteeksi. Nyt kun mietin, niin ihme ettei mulla ollu ees varsinaisesti nälkä, vaikka edellisestä syömisestä oli seittemän tuntia... liekö verenluovutus jotenkin sotkenu elimistön tunnelmia. Oli mun 24. kerta ja hb 139. Kiviäkin kiinnostaa varmaan. Mutta eka suht hyvin nukuttu yö koirien leikkauksen jälkeen.

Varistelua on tämäkin viikonloppu ja vappu, lapset lähti muualle ja toinen menee tänään niihin uudemman sukunsa sukulaisen hautajaisiin. Mutta onpahan sillä ainakin hieno mekko siellä, ja varasukkahousuja kolmet siltä varalta, että tulee silmäpako.

Eilen oli aika veikeet kelit, hyvin paikallisia rankkoja sadekuuroja ja ukkonenkin kulki lähistöllä.

Tuolla se menee. 

Esikoisella ei ollu sontsaa, hain sen koulusta asti ja parin kaupan ja pikaisen kotonapakkausoperaation jälkeen vein poikakaverilleen. Siinä matkan varrella usein levähtelee muuttolintuja ja muutenkin näkee elämää, mutta nyt on kyllä ollu tosi vähän mitään. Yksinäinen kurki, joka näytti strutsilta... vitsailtiin tytön kans, että soitetaanko iltalehteen, että tulevat tekeen jutun kun on pellolla nähty strutsi. Tai ehkä emu. Kyllä ne tyhmemmistäkin asioista on tehny uutisia, niinku nyt taannoin jossain Pohojammaala oli pariskunta ihmetelly haljennutta kiveä, kun siinä oli hyvällä mielikuvituksella havaittavissa pareidoliaa. Siitä oli sitten tehty suunnilleen etusivun juttu. Haljenneesta kivestä. En tajua missä niiden toimittelijoiden itsekunnioitus on.

Ostin pari sellasta kevätruokapötköä linnuille, taas on saanu hätistää naakkoja varsinki sen toisen kimpusta. Toista on käyny syömässä mm. käpytikka, mustarastas ja pikkuvarpuset - joista jälkimmäiset loisti poissaolollaan lopputalvesta, vaikka olivat syksymmällä vakiovieraita. Myös pyrstötiaisia on käyny tavallisempien tiaisten lisäksi. Ja naapurissa kävi äsken anpulanssi.

Viime tingassa

Ei se sitten ollukaan turhaa hysteriaa se mun kohtutulehdusoireiden näkeminen toisella koiralla, vaan ihan oikein tulkitsin. Pyometra luki eläinlääkärin kuitissa, ja koiralle piti tehdä sit hieman isompi leikkaus kuin pelkkä sterilaatio. Toinen koira on saman ikäinen ja saman verran juoksuja takana, mutta sillä ei ollu mitään joten se selvis pienellä nipsaisulla ja kohtu jätettiin sisään.

Pyometrapotilas toipumassa

Tuntui ihan hassulta kun ahmattikoira ylenkatsoi nakinpalaa :D mutta ensin pyyhin vähän hunajaa ikeniin, ja kyllä se sit suostui muutaman sormenpäällisen kermavaahtoa jossain kohtaa nuolaisemaan, kohta meni jo kokonainen lauantaimakkaran siivu ja myöhemmin niitä parempia puolikuivanappuloitakin. Yö oli todella levoton, piti laittaa tötteröt etteivät nuole, ja nehän halus niine tötteröineen sit mun peiton alle, niinku ovat tottuneet nukkumaan, vaikka laitoin niille hyvän pehmeän sängyn omani viereen. Niska jäykkänä valvoin ja pelkäsin satuttavani niitä jos nukun, tuli migreeni ja aamulla olis väsyttäny ihan sairaasti kun piti nousta viemään tyärtä kouluun. Miksiköhän mie en vieläkään oo pannu niitä pyöräileen? Tosin kuopus haetaan usein kaupungista, kun se jää sinne hengaileen kavereiden kans, niin pyörä pitäs sit aina hakee erikseen seisakkeelta...

Aiemmin kun touhusin pihalla, löysin ekan sinivuokon nupullaan, ja äsken kun käytin koiria kakkakävelyllä (erittäin tärkeä asia saada hoidettua leikkauksen jälkeen, ettei mee ummelle!) (ja juu; keräsin kakat) niin näkyi ekat kevättaskuruohot vakipaikallaan.

Olis melkeen pitäny vähän käsitellä tuota kuvaa, on niin lattea ja hailakka.

Vaikka tälleen vähän.

Aamulla oli kuuraa maassa ja jos olis aikasemmin joutunu lähteen, olis pitäny raapata auton lasitkin. Lumikello näkyy nousseen tuohon kuuran keskelle.

Eilen kun koirat oli leikkauksessa, kävin esikoisen kanssa mekkokaupoilla, kun sillä on lauantaina meno poikakaverinsa mummon hautajaisiin. Sillä itellään ei ollu mekolle mitään muuta kriteeriä, kuin että se näyttää hänen päällään hyvältä, ja se löysi kirppikseltä tosi monta tosi halpaa asua, mutta ei kelpuuttanut yhtäkään! Siis sellanenkin tosi fiksun näkönen jakkupuku, kaunis sen päällä ja kaksi euroa maksoi koko hoito, niin ei kelvannu. Yksi euron siisti lyhyt, boleromainen jakku euron - ei kelvannu, eikä se tosi hieno mekkokaan, jossa oli kivoja pieniä yksityiskohtia olematta kruusattu. Tunti luuhattiin siellä, paljon se kokeili mutta ei. Marketissa käytiin muilla asioilla ja tsekattiin niiden mummomekkopuoli mutta ei. Sit tyär meni vessaan ja mie joutessani katoin "hienon ja kalliin liikkeen" alerekkiä sillä aikaa - en ees kuvitellu, että sieltä löytys mejän lompakolle sopivaa, mutta:

Seitsemänkymmenen prosentin alennuksella juuri sopivan kokoinen ja juuri oikean mallinen ja tytön päällä hyvän näköinen mekko, alehinta 13,48 euroa! Aivan moukan tuuria. Eihän tuon hintaluokan mekkoja meille muuten ikinä osteltais. Ja että se ainoa kappale oli sit vielä oikeaa kokoakin. 

Ulkona on hieno ilma, mutta mie en raaski lähteä sinne, ku sit pitäs laittaa koirille tötteröt ja jättää ne kaksin tänne. Olisi halunnu puhallettavat kaulurit, mutta ne on hiton kalliit, ja nuo muovikaulurit on silkkaa eläinrääkkäystä. Mutta pakolliset, jos ei halua haavatulehdusta. Onhan noilla tosin haalarit päällä, mutta ei ne estä lutuuttamasta jos koira niin päättää tehdä. Kyllä eläinlääkärin ohjeita kannattaa noudattaa. Tiedän yhdenkin tapauksen, missä ylenkatseesta seurasi koiran jalan amputaatio. Näiden leikkauskin kuitenkin maksoi puolet mun kuukauden eläkkeestä, siinä on kannustinta hoitaa oma osuus kunnialla.

Lopuksi aamun näkymät:

Hyvä päivä so far.

Vesikaasua

Kyltissä lukee maakaasu, jos ei näy.

Pieniä on mejän tulvat verrattuna Pohjanmaan tulviin. 

Pala kerrallaan oon koittanu pihaa siivota, eilen naksin saunanrappusten "pajuverhon" ja raavin pienen alan maata haravalla. Nyt en kyllä enää ikinä koske noihin vanhoihin hiilikuituvarsiin! Ajattelin sillon eilen, että kun on hanskat niin sen kans pärjää, mutta sitä pientä tikkua oli sitten käsivarsissa ja vähän joka puolella. Hyi. 

Aiemmin siivosin kuivia kasveja ja sammalia potageriesta ja kaivonkannelta, kyllä osaa olla sammal tiukassa! Ja vaikka sammal ajatuksena on ihan kaunis, niin löytyypä niistäkin rumia mustanruskeita karvasammalia ja kellanvihreänä roikkuvia riekalesammalia, jotka ei oo yhtään kauniita. Jonnekin kiviaitaan ne olis ihan ookoo, mutta ei kaivonkanteen.

Onneksi huomenna on koirien leikkaus, toinen osoittaa taas mua hysterisoivia kohtutulehdusta ennakoivia oireita (juo paljon ja peräänsä nuoleksii) ja leikkauksen jälkeen ei enää tarttis huolehtia siitä. Tosin kyllähän leikkauskin pelottaa, mutta luotan tuohon lääkäriin. 

Kuopus tuossa siivoili ja esitti mulle psykologiantunnilla olleen fobiapaperin, kaikenlaisia kammoja niitä voi ollakin. Kuten triskaidekafobia - luvun 13 kammo. Myksofobia - limaisuuden kammo. Mahtaa olla kauheaa olla flunssassa, jos kärsii limakammosta. Mietin, olisko mulla joku kammo, mutta en keksi muuta kuin oksentamisen kammon. Etenkin, jos siihen liittyy päänsärky. 

Eihän ahtaat paikatkaan kivoja oo, mutta ei mulla ollu ongelmia esim. magneettikuvauslaitteen putkessa, joten ei se kammo voi olla. Ikinä en kyllä mitään luolasukellusta kokeilis. Mistä tuli mieleen, että kyllä mie jossain määrin kammoan uima-altaita. Mua ei haittaa uida sata metriä syvässä, eläviä kuhisevassa meressä eikä kaislikkoisessa järvessä, mutta en mielelläni ui altaassa, jossa on röörejä joista tulee tai menee vesi, ja jossa näkee pohjan. Ylipäätään en halua uidessani nähdä vedessä mitään, inhottaa veden alla kuultavat asiat (siis merkityksessä "kuultaa", ei "kuulua" :D ) ja niistä ylös pilkistävät laiturintolpat yms. Uppotukit oli lapsuuden Kemijoessa aika inhottavia. Tulvaniityillä tuli uitua tukkien seassa, ja vasta aikuisena olen tajunnut, miten vaarallista se oli. Kuten sekin, kun sytytettiin vessan lattialle nuotio. Oltas voitu polttaa koko talo... 

Harmaa päivä. Meen tekeen salaattia lounaaksi.

No kun ei voi

Ou jee, kello ei oo kaheksaakaan ja on jo koneellinen puhtaita astioita ja pyykkikoneessa tulossa puhdasta pyykkiä. Tuntuu, että jos mun päivässä on pirteä hetki, niin se on tähän aikaan. Eilenillalla mietin just, miten tuntui että koko päivä meni kuin tunkkaisessa sumussa. Kuin tupakansavuisessa huoneessa. Kuin harmaan kalvon sisällä. Nukuin taas kahden ja puolen tunnin päikkärit.

Maanantaikuva. Lumet on sulanu.

Sitä vaan ei oikeestaan ehdi tehdä näinä aamun pirteinä tunteina kovin paljoa, nytkin tytöt vielä nukkuu kun koulu alkaa myöhään.

Lueskelin uutisia, ja tämän uutisen myötä aloin taas miettiä, kun mulle ei tarjota mitään muuta hoitoa vaikka todetaan, ettei tämä nyt auta. Öö-luokan kansalainen. Kuolkoon. Innokas olisin kokeilemaan sähköä tai mitä tahansa.

Ja tästä uutisesta taas tuli mieleen se itsemurhapilleri vanhuksille, mitä joku julkimo joskus esitti, ja se tyrmättiin pöyristyneenä. Kyllä mie mieluummin ottasin semmosen kuin kitumalla kuolisin yksin kotiini. Eihän sellainen vaihtoehto tarkoita, että kaikki pakotettaisiin semmoinen pilleri syömään. Ihan niinkuin eutanasian kanssakin, ei se tarkoita että ihmiset tapetaan vastoin tahtoaan. Olkiukkoja.

Kanta -sivustolla on nykyään sellanen osio, johon saa kirjata hoitotahtonsa - eri asia sitten, lukeeko sitä kukaan. Ja käveleekö omaisten vaatimukset sen yli. Ja miten sitä voi terveenä tietää, miltä tuntuu kun on sairas - saattaa haluta pitkittää elämäänsä millä keinoin tahansa, kun terveenä tuntui ettei halua olla koneissa tai vaipoissa.

Eilen kävin tytön kans kaupassa, ja sieltä palaillessa mietin sitä, kun Sus' väitti, että kaikilla on 60 000 ajatusta päivässä ja mie väitin että mulla ei oo. Siis oikeamminhan se uutinen kertoi, että ihmisellä on keskimäärin sen verran ajatuksia, eli on täysin mahdollista että olen keskiarvon alapuolella, kun pää on usein ihan pelottavan tyhjä. Tai siellä on outoja ajatuskehiä. Sen takia mietin sitä just sillon ajaessa, kun tajusin pyöritteleväni päässä Victoria-sarjassa olevan keittiömestarin, Francatellin, nimeä. Aiemmin päivällä mun päässä pyöri erikoinen talitintin laulu, mikä mejän pihalla kuului - että voi semmoisestakin jäädä korvamato! Titi-tyytyy-dada. Hyvin usein mun päässä soi musiikki. Eikä mun ajatukset ota sanojen muotoa monestikaan. Tulee vain häilähtävä nopea muistikuva eikä mitään "tässä kohtaa silloin kerran toiseen suuntaan mennessä mun ohi meni poliisin siviiliauto". Tuttua tietä ajaessa pää on enimmäkseen tyhjä. Hyvin usein muutenkin. Parempi niin, kuin että siellä kiertää ikävät ajatukset ja muistot.

Vuosi sitten tänään oli satanu lunta ja maa oli valkeana. Viime yönä oli viitisen astetta pakkasta. Keikkuu, keikkuu.

Ukkonen!

Olin hereillä yöllä puoli kahden jälkeen (mies tuli nukkuun sillon)  ja kuulostelin silloin tällöin kuuluvaa jyrinän tapaista. Kun näkyi välähdys niin asia varmistui; kesän eka ukkonen! On sitä kyllä jo aiemmin tänä vuonna jossain kuultu, mutta mulle nyt oli eka. Kävin irrottelemassa sähköjohtoja ja seurasin ulko-oven raossa kun ukkonen tuli ja meni lujaa. Parin kilsan päähän lähimmillään löi - onhan ne salamat hurjia varsinkin pimeällä.

En meinannut saada unta enää, häiritsi lämmittimen kärykin, mikä leijui koko talossa. En edes tajua, miksi miehen piti se lämmitin laittaa päälle kun just oli lämmitetty eikä ollu ees kylmä, se ei syttyny ja puhalsi kauheat hajut ja mieshän nuukana ei kunnolla raaski tuulettaa. Haju tuli vinttiinkin vaikka ovi oli kiinni, ja tietysti sitten kun mies tuli ja jätti oven auki niin se tulvahti kunnolla. Vaikka tuntikausia oli siitä hajupurkauksesta jo aikaa. Yleensä nenä tottuu hajuihin, mutta tuo on niin paha ettei siihen oikein totu. Ja aina torkahtamisen jälkeen herätessä käry tuntuu vahvana. Mun mielestä se tuuletus olis niin tärkeää senkin takia, että paha haju tarttuu vaatteisiinkin eikä ihan heti lähde. Kiva lemuta sitten kylillä käydessä petroolinkärylle.

Ekat leskenlehdet bongasin jo ajat sitten, en vaan oo saanu täällä esiteltyä. Tässä ne sit:

Saman näköisiä ovat kuin joka vuosi kaikkialla, mutta ilahduttavat. 

Oli puoli purkkia kuohukermaa ja teki mieli tehdä jotain hyvää, niin tein kääretortun. Siitä tuli kaunis vaikka unohdin leivinjauheenkin.

Mikähän mulle nyt on tullu, ku taannoinen kakku onnistui niin hienosti ja tästäkin tuli tavanomaista parempi? Onko mulle kasvanu jauhopeukalo keskelle mämmikouraa? Yleensä mun leipomukset on surkeita kötöstyksiä.

Tarkastaja oli tiukasti hommissa mukana.

Mies oli eilen koko päivän kuvaamassa, välillä kävi kotona syömässä ja otti minut ja koirat mukaan, käytiin tuossa lähilätäköillä kattomassa, olisko mitään. Kuvattavaa ei miehelle löytynyt, mie bongasin niittykirvisen. Se piti kyllä vielä kotona varmistaa, ennenkuin uskalsin listata. Koirat popsi jäniksenpastilleja antaumuksella.

Ääs

... on toisinpäin sää, joka on ennusteessa tälle päivälle tämmönen:

Sitten taas kylmenee. Tosin ihan pilviseltä vielä vaikuttaa. 

Kuopuksella on tapana rullailla sanoja eestaas, esim. toteamalla kaupassa että "strong" on toisin päin "gnorts" ja löytää kaikkee hassua. Just eilenillalla aattelin, että onpa niin ihanaa, kun se on toistaiseksi jättänyt sen änkyröivän teinisyyden taakse ja on oma riemastuttava itsensä. Sille kyllä se lääkitys on ollu hyvästä, oikeestaan harmi että sen takia joutui niin pitkään taisteleen. Toisaalta ihan hyvä, että eivät pyri auttamaan nuoria ensisijassa pilleripurkilla. Mun lääkitys puolestaan osoittautui taas toimimattomaksi, vaikka auttoi se pahimman yli. Ehkä odotan vielä kuukauden verran, ennenkuin lopetan - on se viimeinen hoitaja-aika toukokuun lopussa.

Aamulla sain 61. linnun listaani; laulurastas on saapunut!

Esikoinen oman nimikkokoiransa parran ajeli jo taannoin, mutta mie tän toisen vasta tällä viikolla:

Nyt on kesänaamat koirillakin.Vähän on kiehtonut ajatus korvakarvojenkin poisajelusta (tuolla pystykorvaisella versiollahan ne on ajeltu), mutta se ei saanut suosiota, joten hieman epäsymmetriset korvahiukset sai jäädä tälläkin kertaa.  Omasta naamastani panin merkille, että hiukan on väriä tarttunut eiliseltä. Tarttui koiriinkin, kun saivat ekaa kertaa lenkkeillä ihan alasti. Ruskettuvat nopeesti. Tai ei niistä niinkään ruskeita tuu, ehkä enempi tummanharmaita?

Onko tämä jonkinlainen ennätys, että multa tulee kaksi postausta vajaassa puolessa vuorokaudessa?

Vielä kuva vävykandidaatin ilahduttamiseksi tehdystä synttäkakusta. Se oli kyllä hyvää. Pitäskö juhlia jotain ja tehdä taas kakku?

 Osa nimestä on ehkä poistettu eurooppalaisen tietosuojalain nojalla.

Lentävä saha

Käytiin taas lintu"metsällä", kun miehelläkin oli vapaapäivä, mutta oli taas pettymys. Jopa Suomenoja, jossa nyt yleensä on jotain - no sain mie sieltä mustakurkku-uikun ja punasotkan listalle, mutta miehelle ei ollu kuvattavaa. Kun sillä on jo tarpeeksi naurulokin kuvia. Lämmin siellä oli, teepaitasillaan tarkeni vaikka välillä kyllä vähän tuuli.

Arabianrannasta oli kuulemma bongattu yhtä sun toista, mutta nyt ei ollu mitään. Paitsi valkoposkihanhia. Vanhankaupunginlahdella en ees lähteny toisten kans lintupaikoille, kun arvasin ettei siellä mitään oo (no oli ollu sammakoita), kävin koirien kans koirapuistossa ja kävelin muuten. Ilman koiriakin vähän, kun vierailin Tekniikan museon vessassa - otin tämmösen kuvan, jossa näkyy aloittelijan yleinen virhe: oma varjo.

Matkalla Suomenojalle nähtiin jotain härveliä roikottava helikopteri, ja se nähtiin pariin otteeseen siellä perilläkin.

Leikkasinpa huonosti, eihän tuosta mitään nää. Onneks otin ennen pienennystä tän:

Googlettelin hieman, ja kävi ilmi, että se on valtava saha, jolla siistitään sähkölinjojen puustoa. Hurja vehjes! Saa aika kieli keskellä suuta sahailla niitä oksia helikopterin kans, kun sähköjohdot on siinä ihan vieressä. Mutta nyt se selvis, ku ihmettelin talvemmalla tien vierustan puita, että millä ne on saatu niin ylhäältä alas asti tasaisesti leikattua, että siinä on ollu vesuri- ja varsisahamiehillä hirmuinen urakka kun ne on kymmeniä kilometrejä kävelleet sahaamassa. Mut siis sahamies onkin lentänyt! Kaikkee sitä oppii ku vanhaks elää ja googlea käyttää. Viikon päästä en kumminkaan muista enää mitään. 

Nähtävästi saan aurinkoisilta reissuilta aina päänsäryn, vaikka pidän aurinkolaseja. Tosin niiden vahvuudet ei oo enää ihan ajantasalla, voi sekin vaikuttaa. Otin lääkettä ja menin pitkäkseni reissun jälkeen, ja nukuin kaksi ja puoli tuntia. Täysillä. Olisin nukkunu vieläkin, mutta pakotin itteni ylös. Oli tehtävä ruokaakin. Jota mies ei kyllä syöny ku oli väärää makaroonia. Olkoot sit nestepaastolla, kun huomenna on vielä vapaata. Vaikka eipä se mun lupia kaipaa. 

Taidan lähteä taas nukkumaan. Mulla on kesken hyvä kirja, Juha Valsteen Ihmislajin synty (nyt on taas tietokirjallisuusmoodi) ja oikein odotan että pääsen sen kanssa sänkyyn. 

Musta on tullu vanha

Kuuntelin eilen Hitmix- kanavaa, enkä ärtynyt suomalaisesta, naisen laulamasta popista. Tämän täytyy olla vakava oire vanhaksi ja tylsäksi tulemisesta. Anteeksi kaikille suomalaisen popin faneille. Mutta se olikin Aikakone, ja se ei oo koskaan ollu pahimmasta päästä, itse asiassa niillä on yksi hyvä kappalekin. Itse asiassa kuuntelen sitä juuri. Varmaan ekaa kertaa ikinä etsin tällasen kappaleen ihan asiasta tehen, ja kuuntelen sen, ja tykkään... ehkä sanoituksen takia?

Keltainen toukokuu mikset sä jo tuu

oon turhaan odottanut tuulta lempeää

nyt sisään suureen unelmaan tahdon sukeltaa

ja toivon ettei aika tää tuu koskaan loppumaan

Kesä antaa kaikille onnen tunteen jonka voi säilyttää 

kun pimenee taas syksyinen iltapäivä voi kesän muistot lämmittää

Toukokuu on paras kuukausi vuodessa, ei siksi, että olen syntynyt sillon (no sillä perusteella rankingsijoitus olis hännillä) vaan koska kevät ja alkukesä on parasta aikaa.

Tänään aion tehdä jotain. Pari pihahommaa ainakin on suunnitelmana. Saa edes aikaansaamisesta tyydytystä, vaikka tekeminen ei kiinnostaiskaan. Koirien kanssakin pitäs tehdä pitempi lenkki, kun eilinen jäi tyngäksi. Rassaa vaan tuo kauhea rapaisuus... onneksi ei oo mitään maltankoiria nuo, ei tarvi varjella turkkia muutaku pesun vaivaa välttääkseen. Tosin jos mulla olis maltankoiria, niin ne olis varmaan ajeltu lyhyeen turkkiin... ja pestä ne täytyy kohta kumminkin, kun ensviikolla on se leikkaus viimeinkin, kahden lykkäyksen jälkeen. Ellei tuu kolmatta. 

Eilenillalla pihalla tulin ajatelleeksi, josko lehtokurppa olis tullu jo. Kattelin taivaalle ja kuin käskystä se sieltä puiden takaa jo lensikin soidinkierroksellaan ♥ ihania nämä tulevan kesän merkit! Punarinnat lauloi kilpaa, ainakin kolme tai neljä oli kuuloetäisyyden päässä, mustarastas luritti ja räkätit säksätti. Totesinkin sisään tullessani, että nyt se paras aika on alkanut. Muut oli että häh. 

Esikoinen on taas poikakaverillaan, piipahti kotona koska maanantaina piti käydä koulussa pari koetta tekemässä, mutta halusi eilen takaisin sinne. Sitten lähetti kuvia, missä poikaystävänsä leikkii sisarentyttärensä (n. puolivuotias) kanssa. Kunpa nyt ei kovin kauhea vauvakuume tarttuisi, ennenkuin on edes joku ammatti opiskeltuna... sormuksiakin se netistä yhtenä päivänä katteli. Mutta joo, loppuviikko on tyttärillä taas vapaata. Tällä kertaa ei sit oo ruotsinristeilyä tarjolla.

Maanantaikuva

Viikko sitten lehdessä luvattiin, että lumet sulaa Etelä-Suomesta - ei sitä suoraa siinä silleen sanottu, että seuraavan viikon aikana, mutta annettiin ymmärtää. "Suomeen on luvassa keväisin viikko. Ainakin etelästä kaikki lumet jo sulavat." Jos se tarkoitti, että ainakin etelästä sulaa lumet jossain vaiheessa kevättä, niin ei sillä oikein uutisarvoa ole, joten oletan että piti sulaa menneen viikon aikana. Pöh. Kuraa ja rapaa riittää sulavesien takia vielä pitkään. Ja nyt vielä sataakin.

Olen pahoillani mahdollisten lukijoiden takia, kun en jaksa olla positiivinen. Just täyttelin tuon mun dosetin, ja päätin että jos mieli ei tästä parane dosetin tyhjennysaikana, ajan alas koko lääkityksen. Hittoako sitä syömään, jos se kerran ei auta. Kaiken maailman haittavaikutuksia kyllä on. Tosin se on ihan kiva, ettei nyt oo palellu niin paljoa.

Katri vinkkas mahdollisesta hormoonivajeesta, sehän olis kyllä ihan järkeenkäyvä ajatus tässä iässä. Se vain tuntuu olevan masisdiagnoosin kanssa, että kaikki menee sen masennuksen piikkiin lääkäreiden mielestä. Tai lihavuuden. Oli ihan hirveää katsella itseään taannoin riistakameran videoilta, kun se kamera vielä latistaa kuvaa  niin että näytin todellistakin paksummalta :) vai johtuiko lie siitä, että meidän kokovartalopeili hoikentaa, että luulen olevani ohuempi. No, verikokeisiin kai oon menossa, en saanu aamuaikaa ennenkuin enskuussa. Ellei sit mee vaan jonottaan.

Piristyksen toiveissa lähdin eilen miehen mukaan Vanhankaupunginlahdelle, mutta hiljaista oli. Muuttolintujen kans on ollu oudon vaisu kevät. Yleensä ne "patoutuu" kylmillä keleillä etelämmäs ja sitten ryöpsähtää kun tulee lämmintä, mutta nyt ei oo lämminkään auttanu. Liekö kuolleet nälkään, lehdissähän on uutisoitu, että etelämpänä Euroopassa on niin tuhohyönteiset hävitetty, ettei linnuille oo ruokaa. Sain mie kuitenkin 11 uutta lajia tän vuoden listaani. Muun muassa pasin.

Ja elämänpinnaksi tuli uuttukyyhky. Oon varmaan niitä ennenkin nähnyt, mutta jos Helsingissä näkyy kyyhkynen, joka ei ole sepelkyyhky, niin aattelen sen automaattisesti puluksi. Nyt kuuli laulunkin, joten tunnistus oli selvä. Ei vaan oo kunnon kameraa, jolla vois ottaa zoomauskuvia, kun pokkarin linssi on mitä on ja kännykän kameran zoomi on ihan turha. En ees ottanu pokkaria mukaan, kun oli kiikarit ja kännykkä eikä taskuihin enempää olis mahtunu. Tai olis, mutta kolisee sitten keskenään eikä se ole hyvästä.

Käytiin Kuusiluodolla, se oli hieno paikka! Jollain onnellisella on siellä oikein huvila, joka tuli mulle viime yönä uniinkin. Sieltä löytyi tämmönen hieno istumapaikka:

No ei tuo kuva nyt niin mairittele, mutta siinä oli ihan muutaman pepun kokoinen painauma auringonlämmittämässä kalliossa (tuolloin vielä vähän paistoikin aurinko, meni sittemmin pilveen) ja maa sopivasti jalkojen alla.  Näkymä siitä merelle:

Epäilemättä se on ahkerasti käytetty istumapaikka kesällä. Kyltistä päätellen saaressa voi olla lampaitakin, ihmettelen kyllä miten voidaan luottaa siihen, että kulkijat pistää portin kiinni perässään eikä päästä tahallaan lampaita karkuun. Ihmiset on niin pöljiä.

Tämä ei silleen houkutellu istumaan, mutta kaunis oli sekin. Jotenkin kumman huonoja kuvia, vaikka kännykän kameran pitäs olla ihan hyvä.

Kuusiluotoon mennessä napattu kuva Lammassaareen päin. Niinku näkyy, sää oli vielä ihan hyvä, mutta pilveen veti. Puolipilvistä piti olla. Ennusteet vaihtui taas sitä mukaa kuin sää.

Vanhankaupunginkoskessa oli koskimelontakisat. Hur.

Porukkaa oli ihan sikana. 

Kevät

Ei mulla muuta painokelpoista.

Kärtty

Eilen oli niin hyvä päivä, olin pirteä ja riensin heti aamusta kävelylle ja vaikka tyär oli kipee koko päivän, niin silti mulla oli hyvä päivä. Yleensä imen kaiken huonovointisuuden ympäristöstä itseeni.

Eilinen auringonnousu

Tänään heräsin painajaisesta, pää oli kipeä (parani kun nousin ylös) ja väsyttää heti aamusta. Ja pahantuulittaa. Vein tytöt junalle mutta toinen palaa kunhan tekee pari koetta, ja sit se on vietävä poikakaverilleen. Toisen poikakaveri tulee viikonlopuksi meille. Kauhea sotku on, siivota pitäs ja keksiä jotain ruokaakin. Mies on menossa töiden jälkeen suoraa jonnekin hanhia kuvaamaan - nyt se taas alkaa. Mutta kuvatkoon kun kerran kuvatuttaa. Siitä en tykkää, että nyt kuulemma pitäs saada joku objektiivi, jonka ovh on yli seitsemän tonnia...

Eilen kun niitä riistakameran kuvia selasin, niin tulin aatelleeksi miten saman kaavan mukaisesti me eletään. Kamerassa näkyy aamulla ekaksi mies, kun se käy laittaan auton lämpiään ja sit lähtee töihin, sitten mie käyttämässä koiria pihalla, kuskaamassa tyttöjä, käymässä koirien kans lenkillä ja sitten mies palaa ja myöhemmin käydään kaupassa ja noudetaan ehkä kuopus kyliltä. Illalla taas koirat iltapissalla, tosin kyllä ne päivän mittaan käy useamminkin pihalla jos on hyvä sää, ja eilenkin pääsivät kaksi kertaa lenkille.

Ja toinen koira eilen ihan kesäiseen tapaansa istahti kattelemaan :)

Huomaa, että päivässä on vähentyny jäät pihatieltä, kun vertaa edellisen postauksen tuoreimpaan kuvaan.

Kävin tuossa aiemmin viikolla kuuhimassa tuolla lehdossa, olisko näkyny näsiää kukassa, mutta en nähny yhtään. Kengät vaan kastui. Ja koirien jalat puhdistui lenkilläkerätystä kurasta... sinivuokkoja tai leskenlehtiäkään ei ole osunut silmiin vielä tänä keväänä.

Purin

Nimittäin kuvat ja videot riistakameran muistikortilta. Yli tuhat sata. Siinä oli kattomista, kun oli kymmenittäin kuvia ja videoita naakkojen kekkuloinnista. Tässä kolmen viikon kootut kelit kuudessa kuvassa:

Neljä viimeistä on otettu neljänä viimeisenä päivänä eli 8.-11.4. 

Tähän kuvaan oli tallentunut orava ja naakat sulassa sovussa syömässä.

Ainoa erikoisuus oli ensin jonain kummannäköisenä kissana pitämäni todennäköinen näätä.

Kuvahan on varsin heikkolaatuinen hämäräkuva, mutta siinä erottuu jopa leuan alla vaaleampi laikku. Videotoiminnon valovoima on vielä huonompi, joten ei näkynyt juuri muuta kuin kiiluvat silmät, mutta niiden vauhdikas liikehdintä paljasti, että kissasta ei todellakaan ollu kyse. Ensimmäisessä videossa silmät pomppi tuolta oikealta ja ampaisi yhdellä loikalla puuhun, toisessa videossa ne loikki pitkillä loikilla karvapötkön etupäässä.

Lääkäri soitti yöpolygrafian tuloksista, ei oo niin paha uniapnea, että cpap-laite auttaisi. Kuten arvelinkin, ei musta mitään vikaa löydy. Ei sillä että haluaisin löytyvänkään, mutta on aika ankeaa jos tää johtuu vaan lääkkeestä. Kai se on kesällä lopetettava, jos tämmösenä jatkuu - elämänlaatu on huono jos on masentunut, mutta ei se hääppönen oo sillonkaan, jos vaan koko ajan väsyttää. Laitto se lääkäri mulle jotain verikokeita, totes että "näähän olis pitäny laittaa heti aluksi" mutta ei niistäkään mitään löydy, voin sanoa jo etukäteen. Kaikki on viitearvoissa.

Maha oireili pari päivää, ja vieläkin se on omituisen turvonnu ja pinkee ylävatsasta. Jos peitän alavatsan läskilöllyn, näytän raskaanaolevalta. Syön lähinnä pelkkää leipää kun mikään muu ei maita. Paitsi suklaa ja semmonen... Kuopus on oksentanut tänään, joko silläkin on mahatauti tai sit vaan migreeni. Ei vaan oo suostunu ottaan sitä nenän kautta annosteltavaa migreenilääkettään, vaikka on särkeny päätä koko päivän.

Hieno ilma ollu taas tänään. Aamukävely oli nautinto, tykkään kevätaamun äänistä! Kun moottoripyöräilijät ei oo vielä heränneet... Jopa auton tuulilasin raappaus oli kivaa, kun tietää ettei sitä enää kovin monena aamuna joudu tekeen. Näin sepelkyyhkyn soidinlennon :)

Saharan harso

Maanantai- ja tiistaikuva

Eilenillalla sai taas nukahtaa sateen ropinaan, ilma kylmeni pakkaselle ennen sateen loppua joten luntakin saatiin täksi aamuksi. Mut eiliselle koko päivälle oli luvassa tihkusadetta yms., eikä satanu vastaku illalla! Jee. Aurinko paistoi harson lävitse osan päivää, kuulemma Saharan hiekat leijuu yläilmakehässä ja siksi harso.

Hypokondriani on viimeisimmäksi kehitelly mulle kilpirauhasen tulehduksen, ja se kryptosporidoosi toki kutkuttelee kanssa. Mutta luultavasti ainakin väsymys on vain masennuslääkkeestä johtuvaa, alkueläinhän sentään voi olla oikeastikin. Jotkuthan kantaa sitä oireettomana, sillä tavalla se lienee tullut alun perin tuolle tilallekin. Ja mun maha on nyt epäkunnossa.

Keli on nyt sit liukas, ja rekka - tai lähinnä kai kuorma-auto - ei pääse tuota mäkeä ylös. Kiertoteitä olis, vaan niissäkin on mäkiä, ja tiet huonompikuntoisia. Tuossa tuo on seilannut eestaas muutaman kerran, joku hiekoitusauto olis nyt ihan paikallaan. Lähden katsomaan pakkasaamua koirien kanssa, jahka tämä vatsanvääntely asettuu ja voi olla varma, ettei tuu hätä kesken ulkoilun. Jos vaikka selvittäs kuraantumatta, niin minä kuin koiratkin...

Tein eilen kakkupohjan, ja tuli sitten hienoin kakkupohja ever! Tosin esikoinen ihmetteli, mikä haisee paistetulle kananmunalle... höttönenhän se toki on, kun vehnäjauhotta on tehty, mutta ei se pahalta maistu - taikinaa jäi nimittäin yli ja tein siitä muutaman muffinin. Täyttäessä se höttöisyyden takia tahtoi vähän litistyä hillon alle, ja sitten näinkin painajaisia, että se oli ihan kauhean lätsähtänyt. Korjailin sitä kuoppaa niillä muffineilla. Sitten aamummalla näin toisen unen, jossa kakku oli vielä enemmän lätsähtänyt, ja totesin, että noniin, se oli enneuni, ja kakkua ei enää voinu korjata ollenkaan. Mutta ei se ole lätsähtänyt sen enempää kuin illallakaan :) Kuopus saa päällystää sen, rakkaudella sydänkäpyselleen.

Kevättulvia

 Käytiin eilen taas Vanhankaupunginlahdella. Odotukset oli korkealla, kun on ollu lämmintä ja aurinkoista ja muuttolinnut liikkeellä, mutta siihen nähden melko vaatimattomat "saaliit". Telkän, punarinnan ja töyhtöhyypän sain lisättyä listalleni, punarinnan vain kuulin. Yli seitsemän kilometria vajaassa kolmessa tunnissa, saavutus mulle jo sinänsä, puhumattakaan että enimmän osan taivalsin todella ikävässä päänsäryssä. Otin lähtiessä yhden ibumaxin enkä ottanut mukaan mitään, meni aikalailla päivä pilalle sen takia. Unohdin hanskat (onneksi autosta löytyi miehen työkäsineet) ja korvaläpät (onneks oli pipo ja huppu) mutta onnekkaasti arvelin, että jalat kastuu (loskareita ei voi pitkällä matkalla pitää, kun ne hankaa) ja otin varakengät ja -sukat. Tuli tarpeeseen, tuossa ylläolevassa iloisessa kevätpurosessa kastui takaisintullessa toinen kenkä. (Mutta tällaseen tulvaan on vielä matkaa!)

Mies kävi vähän pidemmällä, mie lähin takaisinpäin Arboretumissa, ja kummasti siinä pääkipukin hieman hetkeksi hellitti, kun saatiin koirien kans ihan keskenämme käveleskellä ilman paineita mennä tiettyyn suuntaan ja tietyllä vauhdilla. Se on varmaan upea paikka vähän myöhemmin keväällä! Hieman kyllä rasitti se väkimäärä, kun koko ajan piti nyhtää koiria lyhyelle, etenkin jos tuli muita koiria vastaan tai ohi. Loppuajasta ne ei ihmisistä jaksanu välittääkään. Enemmän saisin ite kyllä irti tuollaisista reissuista ilman koiria, ehtis katella maisemia ja ehkä bongata lintujakin, jos ei tarttis koirista huolehtia. Vaikka onhan se niillekin hyvästä, tuollainen vaihtelu.

Panin merkille, että mejän molemmat vävykokelaat viettää synttärinsä viikon sisällä. En oo yleensä ostellu lahjoja, mitä nyt jotain suklaata sille esikoisen poikkikselle, mutta nyt täytyy vissiin kuopuksenkin kaverille, kun tuntuu että se vähän niinkuin odottaa jotain. Ei kai se muuten olis sitä mainostanut? Se tosin muutenkin on niin avoin ja vilpitön, ja musta niin ihana kun aina kysyy mitä kuuluu ja ottaa kontaktia aikuisiinkin. Ja muisti kysellä esikoisen vointiakin yks viikonloppu, kun tyttö oli ollu kipeenä. Ajattelee siis muitakin ihan selvästi.

Voisin ottaa siitä mallia, kun ite unohtelen toisten asiat ja murheet siinä missä muutenkin unohdan kaiken. Oikein hävettää joskus oma ajattelemattomuus. Ja tänäaamuna hätäännyin, että oon unohtanu maksaa laskut, mutta sitten kun ajattelin tarkemmin, niin kyllä mie ne olin hoitanut. Että unohdan siis senkin, jos olen muistanut asian.

Eilinen päänsärky oli muuten sipulinselvää migreeniä mun mielestä - kova kipu toisella puolen päätä, ääni- ja valonarkuus - mutta se ei mennyt ohi sumatriptaanilla ja reilun tunnin torkuilla. Hiukan helpotti kahdella ibumaxilla, mutta yöllä heräillessä huomasin sen taas pahentuneen. Aamulla taas lievempi. Outoa. Ärsyttävää.

Muuten kyllä ollu taas ihana sunnuntaiaamu, kiireetöntä kahvinjuontia ja rauhaisaa olemista.

Postia ja polygrafiaa

Sus'huet ja juna on perillä uudessa kodissa, kiitos Sus'! 

(Vai onko tuo nyt väärin päin?)

Kuopus vaan lähti taas miehelään Turkkuseen, ei oo vielä junestaan nähny kuin kuven. Söpöksi sanoi. Onneksi ei käyny näin:

Että on taas varisteluviikonloppu. En moiti. Sitä moitin, että pitää taas kuunnella Judas Priestiä, kun mies sitä soittaa ja fiilistelee parin kuun päässä olevaa Rockfestiä. Alan olla niin täynnä sitä monen kuukauden viikonloppuhuudatusten jälkeen, että kohta ei enää kiinnosta mennä sitä paikan päälle kuunteleenkaan. 

Se mun uniapneatutkimus muuten on viralliselta nimeltään yöpolygrafia. Niin vaikea lausua ja kirjoittaakin pitää kieli keskellä suuta. Ensviikolla pitäs tulla tulokset, ja jos se lääkäri sanoo että ei oo mitään ongelmaa, se on voi voi eikä mitään voi tehdä, niin sanon kyllä jotain. 

Tänään uusin Kanta-palvelussa reseptejä, ja samalla kävin katsomassa sen viimeisimmän lääkärin sepustukset (se joka yöpolygrafian määräs, ei oo laittanu sinne mitään) ja tulin ihan pahalle päälle siitä ylimielisestä sävystä. "Potilas ei tartu sisäisiin ratkaisuihin" (kursivointi minun) väsymyksen ja masennuksen torjunnassa*, ja viesti tuntui olevan, että ei mua voi kukaan auttaa, pitäs ottaa vaan ite ittiä niskasta kiinni. Aivan kuin olisin tyyppiä, joka heittäytyy sairaaksi ja odottaa että muut sen hoitais kuntoon - oon kumminkin lähtenyt mukaan joka ikiseen ehdotettuun juttuun - terapioihin, päiväsairaalaan, kurssille - ja ihan tosissani, enkä vaan siksi kun määrättiin... tuosta paistaa läpi lääkärin ennakkoasenne, kun diagnooseissa on riippuvainen persoonallisuus. Eihän sellaisella voi olla mitään oikeaa vaivaa, sillä on vain pershäröstä johtuva hoivatuksi tulemisen tarve ja piste.

[*)"Sisäiset ratkaisut" väsymykseenkin oli "tee jotain kivaa"...]

Oli tänään mt-hoitajalle aika, vuodatin sillekin vähän tuntojani tuosta asiasta, kun sattui siinä mielen päällä olemaan. Oon varmaan aika mahdoton "haastateltava" kun puhe ajautuu hyvin nopeasti johonkin aivan muuhun, mitä henkilö alunperin kysyi. Tiedostan sen itsekin, mutta mielestäni tuolla saan puhua vähän ohi aiheenkin, jos asiaa tulee. On se nyt ollu ihan hyvän tuntunen, kun on saatu useemman kerran juteltua. Annoin sille myönteistä palautetta ja nauroin sen vitsillekin :)

Se on nyt virallista

Julistan tämän päivän ensimmäiseksi oikeaksi kevätpäiväksi vuonna 2018!

Sen kunniaksi päälle keltainen meripaita. Tai "Keltainen meri" -paita. Olipahan ryttynen ku on koko talven ollu mytyssä kaapissa odottamassa ensimmäistä oikeaa kevätpäivää. Eilen tuoksui illalla niin keväältä, jo ennen kuin vesisade alkoi. Sängyssä kuuntelin kun sade rummutti kattoa ihan kesäiseen tyyliin - tai kyllähän sitä sai alkutalvestakin kuunnella aika monesti. 

Luulin nukkuvani tänäaamuna pitkään, kun jouduin illalla ottamaan erinäisiä särkylääkkeitä kovan toispuoleisen päänsäryn takia. Mitä vielä; heräsin aiemmin kuin töihinlähtiessä. Ehdin hyvästellä isännän, kun se lähti kuudeksi töihin, ja sitten menin kahvikupillisen kera sohvalle. Siinä vain rapsuttelin koiria ja kattelin kaikessa rauhassa aamun valkenemista. Ajattelin, että on mukavaa käydä välillä töissä, niin arvostaa sitä, ettei tarvi mennä. Päänsärky tosin ei ollut hävinnyt, hieman helpottanut kyllä. 

Piti olla tänään se koirien sterilointi, mutta lääkäri oli sairastunut. Ja ite ootan tässä nyt 22 päivää, tuleeko alkueläintauti. Tarkkailenkohan koko ajan jokaista vatsannipistystä ja erikoisempaa kurinaa ja pahanolontunteita normaalia hysteerisemmin, vai mahtaako se välillä unohtua... 

Ensimmäistä kertaa tuossa navetassa (ja itsellä eka kerta n. 30 vuoteen) avustin poikimisessa.

Oli lehmä niin tuskaisen kuuloinen ja vasikka isopäinen, että katsoin parhaimmaksi mennä apuun. Omintakeinen tyyli hänellä, kyljellään synnytti... arvasin jo etusorkista, että sonni tulee. 

Navettakissa lämmittelee

Jonkinlainen salillakäyntiharrastus vois olla meikäläiselle ihan tarpeellista, ei ennen ollu lihakset näin kipeet pienestä karjanhoitohommasta. Lihakset surkastuu kun ei niillä mitään tee. Tiedän kyllä, ettei se salijuttu oo mun homma, eikä oo varaakaan. Sellanen sali, jossa saa käydä millon haluaa, on ensinnäkin kallis ja sit siellä on muitakin. Tuossa koululla on sali, jossa sais olla ihan itekseen, mutta se on sitten mentävä just sillon ku se aika on, vaikka just sillon olis mieluummin kävelyllä tai päikkäreillä. Ja sinne on kauheat jonot. Meillä on pari kertaa ollu salivuoro siellä ja alun innostuksen jälkeen se kypsähtää aina. 

Katoin aamulla sääennustetta, luvattiin puolipilvistä päiväksi ja illalla taas sadetta. Oon tässä ootellu, millon taivas selkenis että vois sit käydä koirien kans nauttimassa ehkä auringostakin, mutta nyt on ennuste muuttunutkin taas täysin. Pelkkää sumua, pilvee ja sadepisaroita. Pöh. Tällanen keli oli eilenaamulla:

Ohut sumu leijaili hankien päällä.

Muutama kuva ja sitten nukkumaan

 Suklaamuna??

Ei ollukaan...

Tästä näkee, että ei oo lunta paljoo meillä. Kuva on otettu reilun puolen vuorokauden pyryttämisen jälkeen eilen. Tosin tulihan sitä, auton sai aamulla kaivaa hangesta.

Menin nimittäin töihin. Oikein palkkatöihin. Oon nähny siitä painajaisia, kun siellä on riehunut alkueläin, jota en mielelläni haluaisi sisuksiini, mutta kun ei lomittajia ollu vapaana ja rahakin mulle kelpaa enemmän kuin hyvin. Saa tästä parin päivän keikasta sen verran, että sillä maksaa autoveron.

Tällanen söpö lammasvasikka siellä on. Toistaiseksi. Ellei alkueläin tapa sitä.