Kun joku ei onnistu niin mikään ei onnistu

 Otsikon lausahdus on esikoiselta, kun se kuunteli mun peppurointia yrittäessäni tehdä paarmankarkotinta. Tuntuu että mikään ei pysy käsissä, langan sain kyllä neulansilmään mutta neula ei pysy kädessä joka tutisee ja heiluu omia aikojaan eikä ote pidä. Huimaa ja korvissa viheltää, pinna on niin lyhyt ja kireällä että sekin soi ja iltaöisin levottomat jalat pitää hereillä. 

 Ja kaikki pannaan tietysti nyt vasta-aloitetun uuden mielialalääkkeen piikkiin. Eilenillalla/viimeyönä aattelin kyllä jo että en helvetissä jatka tämmöstä, mutta josko nyt vielä toisen viikon ja ehkä vähän päällekin, niin näkee tasaantuuko. Ja vaikuttaako muutenkin kuin haitoilla. 

 Lääkäri määräsi myös keskustelukäynnit MiePässä, että ammatti-ihminen seuraisi miten lääkkeen vaihto vaikuttaa, mutta eka vapaa aika oli elokuun lopulla, että siitä ei nyt paljoa apua ole tähän vaihtohetken seurantaan. 

 Kävin vähän ekstempore Keski-Suomessakin sukuloimassa, jouduin puhumaan englantia (ei sukulaisille sentään) ja voi että hävetti se oma sössöttäminen. Luen sujuvasti mutta kun ite pitäs puhua niin en muista sanoja enkä osaa lausua niitä vaikka muistaisinkin. Minä, jonka lausuntaa opettaja aikanaan koulussa kehui...

 Ollaan vähän mietiskelty reitti- ja yöpymispaikkoja syksyn pohjoisenreissuun. Norjassa näyttää olevan paljonkin tienvarsiparkkeja, joihin varmaan voi yönseuduksi pysähtyä. Varmaan vois jotain nähtävyys/retkeilyasioitakin katsella. Mies vain himoitsee sinne Kilpisjärvelle menoa, pelkään että huristellaan kaasu pohjassa Pohjois-Norjan reissu ja pysähdytään vasta sinne. 

 Tukka on ohentunut niin paljon, että pyysin tytärtä eilen katkaisemaan sen jostain lapojen alapuolelta. Onhan se kevyempikin nyt, ja kun latvoissa ei ole enää "hiirenhäntää" niin tuntuu paksummaltakin. 

 Mustikoita! Jesperin kanssa ei enää metsään viitsi mennä, kun se vaan jäkittää syömässä mustikoita koko ajan. Ostin sen poimurin tuossa talvemmalla ja nyt en muista mihin laitoin sen. Löytyy ehkä jouluna. Muutaman marjan kävin käsin poimimassa, ja metsämansikoitakin löytyi mukillinen. Laitoin pakkaseen ku en osaa syödä niitä siltään ja piirakka pitää tehä aprikooseista, joita anoppi toi kaupasta tuliaisiksi. Aprikooseja! Kuka tuo tuliaisiksi jotain aprikooseja, ei meillä kukaan syö semmosia. No toi se jätskitkin. Ja löysin hyvänkuulosen ohjeen aprikoosileivonnaiselle. Ainahan senkin voi pakastaa :D 

 Oon niin kovasti mässäillyt tässä kesän aikana, se laihdutuskuuri on nyt tuhoutunut kokonaan. Siskokin paistoi lättyjä ja syötiin niitä hillon ja kermavaahdon kanssa. 

 Kovia sateita ja ukkosia oli viikonloppuna, mutta yllätys: meillä ei. No yksi sadekuuro meni. Vähän jyrisi jossain kaukana.

Mood.