Lisää tätä!

Valoisuutta!

Sopiva pikku pakkanenkin oli, kädet kyllä jäätyi kun ripustelin pihalle jouluvaloja. En oo viittiny niitä vesisateessa laitella, ja hienommalta näyttääkin lunta vasten. Ja hermo meinas mennä ku sormet oli jäässä ja valojohto sen tuhannen solmussa, vaikka niin nätisti olin laittanut keväällä ne kasaan ja sitonut rautalangalla että pysyy siististi. Nyt on sitten semmonen turhautumiskasa puun oksassa, kun länttäsin loput siihen.

Sisällekin virittelin tollaset patterivalot vanhaan sekuhäntä pajusydämeen, mikä on kuistin ikkunalla ollu vuosia. Sehän oli jo löystyny ja vääntyny, enkä löytäny sievempää korjausnauhaa siihen hätään. On vielä sinitarralla ikkunassa kiinni, kun tahtoi kääntyä koko ajan :)

Oon katellu Ylen Navettasuora360 -livelähetystä. Eipä oo tullu vaan töllötettyä koskaan (ainakaan kovin pitkää aikaa) tekemättä itse jotain, ja nyt jo ihan ahdistikin kun lehmä olis tarvinnu hieman apua poikimisessa eikä ketään ollu navetalla. Pöljä lehmä, makuulla ponnisteli ja kun näki sieltä peräpäästä vasikan etujalkojen heiluvan, luuli että siellä se on ja nousi ylös etsimään sitä. Ja se roikku vielä sen perästä!

 Lehmä etti että missä missä vasikka, joka koitti sanoa että täällä mä oon. Lisäksi tuo on niin harottavatissinen tuo lehmä, että sitä ei Lelyn lypsyrobotti lypsä sitten millään. Oon kattonu, että niillä on tänään menny 50 minuuttia miestyöaikaa kun sitä on koitettu lypsää. Nyt jos olis ollu kunnossa se lypsyrobotin kamera (joka kuulemma toimitti liian huonolaatuista kuvaa, mikä lie sit oikea syy) niin olis saanu myötäturhautua. Se on teurasjonossa. Lehmä siis, robotista ei saa lihoja. Mutta ei vaan kannata pitää lehmää, jota robotti ei saa lypsettyä ja ihminen joutuu joka päivä sitä auttaan.

Muistan ku ite joskus 80-luvulla uskoin, että ikinä ei tuu lypsyrobotti korvaamaan lypsäjää just sen takia, ku osa lehmistä on neljäntuulentissejä, mutta enpä arvannu, että raa'asti vain pannaan pois sellaset ja jalostetaan utarerakenne (ja muukin lehmän rakenne) robottilypsyyn sopivaksi. Eihän ne kaikki sovellu siihen nytkään, ainakaan jos keskiside repsahtaa jossain vaiheessa. Se on teurasauto vaan sitten, vaikka olis kuinka "hyvä lehmä".

Pitkästä aikaa varistellaan miehen kans kahden. Ne taitaa loppua ne esikoisen kotiviikonloput, kun sen poikakaveri ei kokenu yliopistoelämää itelleen sopivaksi ja miettii asiaa uusiksi. Tulee välillä kotiin.

Kylmää ja märkää

Tämä tällanen juuri nollan yläpuolella oleva ilmamassa on kaikkein kylmintä lauhaa ilmaa! Räntää sataa, kylmä märkä tuuli pureutuu luihin ja ytimiin. Heti kun lämpötila laskee alle nollan, lämpenee. Samoin lumipeite lämmittää. Eikä aivot tajuaa silmien kautta, että lumi=talvi=kylmä, ja säätää elimistön talviasentoon.

Reissu oli kiva. Muuttaminen on toki raskasta, mutta se kun siellä sitten saa järjestellä ja mallailla tauluja seiniin ja istua kahvikupin ääressä pohtimassa siirrettäskö vielä huonekaluja toiseen asentoon. Makuuhuoneeseen tuli hieno kuvatapetti keväisestä vihreänhämärästä lehtimetsästä. Yöt oli hiljaisia, ei kuulunu naapurien mölyjä. Päätä mulla särki joka aamu sielläki.

Heti perjantaina oli joulukadun avajaiset, tai jouluvalojen sytyttäjäiset, tai mitkä lienikään. Kävin yksin siellä kuulemassa sopivan lyhyet puheet ja pari kaunista joululaulua, ja sitten oli kohokohtana hieno ilotulitus. Kylmä tuli, mutta sitten pääsi lämpimään suihkuun :) mikä luksus ja autuus!

Tapasin myös hurmaavan mäyrispennun.

Purske

Paljon on asioita, jotka "pitäs tehdä" ja ne vain aina jää. Sitten tulee näitä päiviä, joilloin iskee toimintapurske ja yhtä sun toista tapahtuu. Kaikki ei tänään ihan onnistunutkaan, mutta tulipa touhuttua. Uskaltauduin laittamaan jopa valkopyykkiä koneeseen, 95 asteeseen. Saa nähdä mitä sieltä tulee... mutta oon niin kyllästyny valkoisiin lakanoihin ja pyyhkeisiin jotka on heti harmaita. Josko edes nämä säilyis vähän valkoisempina. Mejän koneessa ei ole mahdollisuutta valita esim. 70 tai 80 astetta, se on kuuskymmentä tai ysiviis. Tai matalampi.

Ostin ekalla Lapinreissulla tyynyn, joka on ollu mun lähes jokaöinen kaveri siitä lähtien. Oli vain liian kiree, piti purkaa vähän täytettä pois sillon joskus... nyt se oli lössähtänyt ja kaipas niitä poistettuja täytteitä, otin jo kesällä esiin sen pussukan, jossa ne oli, että laitan takas tyynyn sisälle. No, ei ne varmaan ihan puolta vuotta oottanu mun toimia, mutta nyt ne on siellä. Lakanat vaihdettu, orkideat kylvyssä, reissukassi pakattu, tiskikone tyhjennetty, pitkä lenkki tehty ja linnunruokahuolto hoidettu. Ja tusattu sellasta, mikä ei sit onnistunukaan. Keittiössä haisee ällöttävä kuuman kumin haju, kun pesukoneen tiivisteet lämpenee.

Yöllä oli päänsärky, en ottanu siihen mitään ja se hävis itekseen. Niiden kanssa on arpapeliä, tuleeko joku kauhea migreenikohtaus vai meneekö kipu ohi nuin vain. Monestikohan oon ottanu sen migreenilääkkeenkin turhaan, aamulla vain luulen, että se auttoi, kun kipu loppuu, vaikka se olis voinu loppua muutenkin.

Luulen, että nyt loppui virta. Purskeissa on se huono puoli. 

Mielenpahoittaja

Luin uusimman (?) Mielensäpahoittaja -kirjan, NYT, ja pahoitin mieleni - kyllä ei ollut hauska. Pari kohtaa oli vähän hauskoja. Ehkä aihepiiri oli mulle vieras, tai mielenkiinnoton.

Nyt luen Viveca Stenin Huonossa seurassa, ja ahdistaa lukea kun siinä on perheväkivaltaa. Hyvä kirjailija, ankea aihe. En oo alkua pidemmälle päässyt.

Kuopus tuli viimeyöksi kotiin, vein sen aamulla koululle ja samalla oli tarkoitus ajaa toisen paikkakunnan kautta ja käydä yhdessä tietyssä kaupassa, mutta mie vaan posottelin risteyksen ohi ajatuksissani. En muista enää edes kääntyä, kun ajan... kohta olen kuin se pariskunta jossain Karpon ohjelmassa, jotka ei muistanu mihin ne oli menossa ja ajoi ja ajoi eteenpäin satoja kilometrejä ja kävi vaan välillä tankkaamassa.

Olin kyllä väsynytkin - just kun mainostin, että ei ole väsyä näkynyt. Jotenkin eilinen päivä ja tämä aamu oli vaikeita kaikella lailla. Mietin taas, että voi kun pääsis pois. Koulureissulta tultuani ryömin sänkyyn koirat kainalossa ja ajattelin, että nyt ei kukaan tarvi mua muutamaan tuntiin, saan olla ihan rauhassa tässä. Pienet torkut siinä otin.

Mutta viime yönä näin unta lentämisestä! En ole kymmeniin vuosiin nähnyt, ja ne aiemmat lentämiset oli sellasta "uimalentoa" metrin korkeudella maasta. Nyt luulen saaneeni univaikutteita miehen kopterikuvaamisesta, olin kuin drooni, joka ampaisi pystysuoraan ylös ja korkealle. Lensin upean keltaisen viljapellon yllä ja seurailin kuusikon keskellä kulkevaa tietä. Sitten autoin jotain naista auttamaan jalkansa loukannutta fasaania. Eikä mulla ollu paitaa kun olisin menny kauppaan ostaan sille fasaanille pähkinöitä tms. Yritin pukea, mutta vaate oli liian pieni. Niin aina.

 Sukat. Uusia en oo saanu vielä alotettua. Ehkä kudon sitten niitä kodittomille, että on jotain tekemistä käsillä. Pajuakaan en oo saanu pätkittyä. Olen saamaton.

 Joku on kirjottanu jokaiseen kiiviin jotta "Luomu". On sitä siinäki ollu hommaa! Paljonkohan siitä on maksettu? Onkohan palkka laitettu kilohintaan?

Lentokoneet teki taivaalle Pietarinristin. Ei se tietenkään näy kuvassa kunnolla, mutta luonnossa se oli kuin mikäkin lopunaikojen merkki mun yläpuolella.

Onneksi mulla on viikonvaihteessa siskon luona lomanen, tai muuttoavuksi mie sinne meen mutta lomaa se on silti. Ikävä on, että se muuttaa pois sieltä rannalta, mutta eiköpähän siellä uudessakin paikassa löydy kivoja kävelyreittejä. Mut oon kyllä loman tarpeessa. Irtioton.

Turbonegroleskenä

Eilisilta meni sitten ihan yöhön asti taas "minäsuhdeajalla" (termi Susannalta) kun mies oli kuopuksen kanssa Helsingissä Turbonegron keikalla. Kuvista päätellen hienoa oli ollut. Mie kuuntelin youtubesta pari biisiä ja nyhjötin koneella koko illan, niin että hartiat on nyt jumissa. Mutta siitä muualla.

Olis vähän tehny kyllä mieli mennä mukaan, mutta en jaksanut vaivautua sinne Helsinkiin asti tungeksimaan pienelle klubille kännisten sekaan. Ja näinhän mie bändin jo kesän Rockfestissä. Joka - festivaali - myytiin kuulemma Neloselle ja sen myötä irtisanoivat useamman vuoden sopimuksen Hyvinkään kanssa ja siirtävät festit Tampereelle, jollekin pienelle rantakaistaleelle. Ei parkkitilaa, ei leirintäaluetta, tilaa murto-osa Hyvinkään lentokentästä, ei rannekemaksua = jonot pahenee.

Pilasivat sitten senkin. Eipä sillä, että olisin Tampereelle asti lähtenytkään, liian pitkä matka tulla kotiin ja liian kallista yöpyä maksullisissa paikoissa. Eikä mua niin joku Iron Maiden kiinnosta.

Yksitoikkoinen sää, mutta onneksi ei sada. Pääsee uloskin. Vähän kutkuttais käydä keräämässä pajua ja punoa jotain, kun vielä jotenkuten tarkenis pihalla punoakin, kun panis tarpeeksi vaatetta. Ja kävis välillä lämmittelemässä tarvittaessa. Saa nähdä saanko aikaiseksi. Sain kumminkin ne pitsineulevartiset sukat tehtyä! Kuvaa en tähän hätään saa, kun unohdin puhelimen vinttiin ja kuva on siinä. Sukat olis kyllä täällä alhaalla. Yleensä en ota puhelinta sängyn viereen - toisin kuin mies, aina, vaikkei sillä olis edes herätystä - mutta nyt oli poikkeus kun porukkani vaelsi pahassa maailmassa, ja aina voi jotain sattua ja mun apua tarvita. No eipä oo juuri tarvinneet, mitä nyt kerran piti hakee kuopus kyläpaikasta, kun kaveri vietiin sairaalaan.

Sillon ennen Lapinreissua olin sitä mieltä, että tilaan sen lääkärinajan reissun jälkeen, mutta mulla ei ole ollu enää sitä sairaanhirveetä väsymystä eikä paljo muitakaan oireita - no aina tietty johonkin koskee, mutta ei edes kuumia aaltoja kuin hyvin satunnaisesti öisin. Joten se on nyt taas jäänyt, en mie oikeen voi valittaa lääkärille, että "oli sitä ja tätä, mut just nyt ei oo, mut ehkä tulee taas joskus". Masennuskin on tästä viheliäisestä vuodenajasta huolimatta ihan hallussa. Mitä nyt välillä oon maissa ja kieriskelen merkityksettömyyden tunteissa, mutta sellanen on aika normaalia. Sitäpaitsi mies otti eilen oikein kunnon karhunhalaukseen ja kerto, ettei mun pidä sureksia. Tai jotain. Se ei yleensä oma-aloitteisesti halaa, ja muutenkin sen halaukset on vähän valjuja. Piristi :) Kyllä se aina välillä yrittää.

Pikkujoululeskenä

Niin, ei ole mulla enää mitään pikkujouluja, joihin jättää menemättä... tai käy syömässä vaan ruuan. Ruuan se meinas mieskin vain syyä, mutta se oli sit nakitettu kuvaushommiinkin ja siellä on kovat bileet, niin sillä on nyt hyvä tekosyy jäädä sinne pidemmäksikin aikaa :) Olin unohtanu että sillä on ne, ja ilosena oottanu "parisuhdeaikaa" ku esikoinenkin lähti reissuun ja kuopus on poikakaverillaan huomiseen asti. No, se meän parisuhdeaika tuppaa oleen ruutuaikaa enimmäkseen, että tuskin jäin paitsi mistään merkillisestä.

Kävin aikani kuluksi kirppiksellä, kaipaan semmosia helposti jalkaansujautettavia toppasaappaita (niinku oli ne mun vanhat punaset, jotka hajos) tai vastaavia, mutta ne mitä löyty oli pieniä. Joku myi ihka aitoja lapikkaitakin. Myös yhdet vinkkelit (5€) bongasin, olisin ostanu mutta pohjakumi oli kulunut puhki.

Sitten laitoin pyykit koneeseen ja paistoin pizzan ja pannarin. Hyvä ruoka, parempi mieli?

Mistä tuli mieleen, että sepelvaltimotauti tulee pessimistille. Että hyvästi sitten, rintaa onkin puristanut kummasti tänään. Mutta kun esikoinen sanoi, että siinä on hyvä syy jatkaa herkkulakkoa, niin totesin että sitten mie vasta pessimistiseksi äidyn, kun ei enää mitään hyvääkään saa syödä...

Tänään paistoi aurinko! Ei satanu! Kävin kylällä kävelemässä samalla, kun tyär oli salilla, oli oikein mukava kävelykeli. Ehtikin katketa jo pariin otteeseen se hyvä pitkä putki jokapäiväistä lenkkeilyä, kun oli sadetta ja tytöt hoiti koiranlenkityksen. Kuopuksellaki on hyvä sadeasu, mulla ei...  eilen kyllä menin tihkusateessa lenkin, vaikka koiria ei olis millään huvittanu, ne hilautu mun perässä vastentahtoisesti. Paitsi sitten ku tultiin siihen kohtaan, missä asuu se tietty narttu, sillon löyty äkkiä energiaa. Ja toinen koira tapasi rakkaan poikakoiraystävänsä. Toinen yritti purra sitä. Siis toisen poikakoiraystävää. Pöhkö. Tyhmänrohkea.

Puolipilvistä

Mutta ei siitä oo mitään iloa, kun se puolikas pilvi on levittäytynyt maan pinnalle sumuksi. Yöllä sentään satoi jonkinlaisen valkoisen härmäkerroksen maahan - oli kiva nähdä mitä elukoita on liikkunut. Kettua, kissaa, kaurista, jänistä, varista...

Tähän kuvaan on osunu moni. Vieressä oli joku ihmeellinen kieriskelypaikka, jota koirat kovasti haisteli, epäilin kissaa kun nehän joskus huvikseen kierii millon missäkin. 

Nämä hellyttävät jäniksen kantapään jäljet oli niin ilahduttavat...

Lenkiltä kotiin palattuani huomasin tutun tuoksahduksen pihalla - likakaivo on ihan kantta myöten täynnä! Yäk. Ei oo taas isäntä hoitanu hommiaan, ihmetteli vaan että "miten se näin äkkiä on täyttyny". No, nyt tulee sitten kiireellisyysmaksuinen tyhjennys, onneksi lupasivat tänään hakea pois.

Perjantaina mulle soitettiin deeänaalta, "asiakasneuvoja" oli hän, ei mikään puhelinmyyjä :) mutta koitti myydä puhelinta. Sitten kun en huolinut, niin uutta liittymää. No, mun vanha liittymä loppuu ja luulin, että mun on sitten otettava se mitä se tarjos, ja lupasin, mutta kotona katoin omadna-sivulta, että ei se ihan niin menny. Peruin koko jutun, mutta en enää voinu saada sitä vanhaa liittymää kun niitä ei enää myydä (itse asiassa en löytäny dna:n sivuilta sitäkään liittymää, mikä mulle myytiin; sekin löytyi netistä listalta "dna:n myynnistä poistuneet liittymät"??) mutta sain järkevämmän, mulle sopivamman liittymän. Jos olisin ottanu sen, minkä se häiskä mulle möi, olis puhelinlaskut tuplaantuneet saman tien, vaikken ois soittanu yhtään. Nytkin ne vähän nousee, mutta vaan pari euroa kuussa.

Se perjantainen häiskä puhu mun päälle, vääristeli mun tietoja (esim. väitti mun puhuvan keskimäärin 6min päivässä, vaikka en siis soita ku tosi harvoin) ja laitto sanoja mun suuhun. Huono asiakaspalvelija. Varmaan kuitenkin ihan hyvä myyjä. Puhuu pyörryksiin ja saa epäröimään. Eilen sieltä sit soitti mun peruutusilmoituksen perusteella joku asiallisempi ihminen. Ilmaisin tyytyväisyyteni hänelle.

Ja eilen menin kumminkin sinne verenluovutukseen, kun olo oli pienten päikkäreitten jälkeen jo ihan mainio. Mutta hb oli vaivaiset 126! Mihin mun rauta on hävinny? Pykälä pienemmäksi niin en olis saanu enää luovuttaa. Kehotti syömään rautaa ja pitämään puolen vuoden tauon ennen seuraavaa verenluovutusta. Vaikka kuinka tulis kutsuja.

Tänään klo 13 tulee kuluneeksi tasan 7 vuotta äidin kuolemasta. Sillon oli tuulinen maanantai.

Hyi Suomen loppuvuotta!

 Perjantaina oli talvi. 

Nyt on taas syksy.

Hyi miten ankeaa. Just se eniten vihaamani aika vuodesta. Jos olisin rikas, mulla olis se mökki Lapissa ja olisin siellä. Tai sitten Sardiniassa. 

Oli sitten mun elämäni ensimmäinen isätön isänpäivä. Toki ajattelin isää, mutta ei se orpous nyt niin kamalaa ollu. Onhan se ollu jo niin kauan pois mun jokapäiväisestä elämästä, noin niinkuin fyysisesti, että ei sen olemattomuutta edes silleen tajua. Kun se on aina ollut olemassa jossain kaukana. Tytöt osti mun vinkistä parturilahjakortin isälleen, se oli kovin mielissään. Ja lapset mielissään siitä kun isi ilahtu. Muutoin ei juhlisteltu mitenkään. 

Tänään olis ajomatkan päässä verenluovutus, ja oon saanu siihen jo kaksi kutsua - toisen tänään - mutta en vain ole tarpeeksi hyvässä kunnossa sinne mennäkseni. Koko yön särki päätä, otin migreenilääkkeenkin kahden maissa ja se hieman vaimensi kipua että sain nukuttua, mutta ei poistanu. Viikonloppuna särki vasenta ohimoa, mutta eilenillalla vaihtui oikealle puolelle. Sitten kun aamulla nousin ylös, se yhtäkkiä lähes poistui. Kuitenkin lenkillä se taas tuntui. Ei voi mennä luovuttaan jos särkee päätä tai on lääkkeissä. Ja mua stressaa kun mua kutsutaan ja haluaisin mennä, mutta en voi. 

Viikonloppuna oli taas myrsky vesilasissa, kun apulaisoikeusasiamies muistutti, että koulun yhteistä joulujuhlaa ei saa järjestää joulukirkon yhteydessä, ja jopa fiksuksi kuvitellut poliitikot alkoi märistä että ei saa enää lapset käydä joulukirkossa yhyy. Jo on kummaksi maailma mennyt. Kamala kiire vain myötäillä sitä, mitä luulee kansan tahtovan, viis faktoista. Kyllä laista ollaan niin hyvin olevinaan perillä, kun puhe on kannabiksen käytön rangaistavuuden poistosta, mutta sitten ei yhtään tiedetä mitä laki sanoo, kun tulee kyse koulujen joulujuhlasta. Perinteiden perään itketään, mutta ei meillä ainakaan koulussa ollut ikinä joulukirkkoa. Kirkossa käytiin omalla ajalla ja kuusijuhlat hoidettiin koulun juhlasalissa asianmukaisesti. Tuntuu, että tämä "perinne" on aika vasta ilmaantunut. 

Olen nimittäin kyllä omien lapsieni joulujuhlassa ollut kirkossa. Siellä kiersi oikein kolehtikin, seurakunta kaiketi halusi ottaa kaiken irti siitä, kun kirkko kerrankin oli täynnä. Sama tietysti kauniiden joululaulujen aikana. Enpä olekaan käynyt enää niitä kuuntelemassa, en jaksa sitä jeesustelua mikä siihen oheen tulee. 

Toinen myrsky vesilasissa on Päivi Räsäsen tikunnokkaan nosto. Ymmärrän vielä sen, että tutkitaan onko joku twiitti asiallinen, mutta että kaivellaan jotain vuosien takaisia hihhulikirjoituksia - eiköhän niitä sellasia riitä, jos tonkimaan halutaan ruveta. 

 Tänään oli harmaa ja sumuinen metsä, olihan siellä ihan kiva kävellä mutta jotenkin ei piristänyt niinku monesti tekee. Ei tullu semmosta ulkoilun iloa. Koiratkaan ei oikein tuntunu diggaavan märästä, kylmästä syksyisestä metsästä. Metsäkone näkyy kaatavan puita metsäkauriiden lymymetsästä, saa nähdä muuttavatko jonnekin muualle.

Pasaaneja nähty

Olipa hyvä, että heräsin eilen ajoissa ja kävin koirien kans pienellä aamulenkillä, kun loppupäivän pitelikin kiirettä autolla ajellessa. Piti tyttäriä kuskailla sinne ja tänne toistasataa kilsaa - tai oli siinä mukana mun joogareissukin. Olin siitä ajamisesta jo poikki, en olis enää jaksanu lenkille lähteä.

Tänäaamuna vielä piti viedä tyär koululle ja kävin samalla kaupoilla. Piti vetelehtiä ja ootella, ku olin niin aikasin liikkeellä ja luvannu toimittaa asian, jonka pääsi toimittamaan vasta kun myymälä aukes. Olis kai sieltä löytyny joku kahvio, missä istua kahvilla osan aikaa, mutta hengailin vaan jalkani väsyneiksi. Yritin etsiä kaunista mieluista kynttilää, kun entinen näyttää kuluvan ennen joulua jo pois, mutta en löytäny semmosta, jonka kohalla olis tullu ajatus että tuopa olis sopiva ja hyvä.

Tuoksukynttiläkin loppui, mutta mulla on niitä Bolsiuksen tuoksuvahoja, joille oon keksiny käyttötavan - noita varsinaisia kynttilälyhtyjä, missä niitä sulatellaan, en oo missään nähny. Kummallista, että noita palasia on kuitenkin myynnissä. Voisko ne olla sit vaan kaupassa laitettu eri paikkaan? Olis pitäny ehkä ettiä kynttiläkuppihyllyltä, olinpa taas pöljä. No, laitoin tuollaisen palasen tyhjään tuikun metallikuppiin ja sen tuoksulyhdyn kuppiin. Siinä on totisesti tuoksua kerrakseen! En ehkä kestä. Laitoin sen liesituulettimen alle, toivottavasti ei leimahda tuleen. Hyvä tuoksu kyllä, mutta turhan vahva.

Mettässä oli tänään paljon näitä maasta nousevia jääpuikkoja polulla. Aiheuttaa minussa joko valokuvaamis- tai tallomispakkoa. Rouskis rouskis.

Naapurikaupungissa oli vähän niinku talvi. Liikenneympyrät oli liukkaita. Kuopus ei halunnu harjoitella liukkaan kelin ajoa... Aiemmin oli sääennusteessa meillekin lumisadetta huomiseksi, mutta nyt se on poissa ja siirrytään suoraa vesisateisiin huomenillalla, ja sitä jatkuu sitten koko viikonlopun. Plääh. ( Itse asiassa nyt sataa jotain pientä lumihitua...)

Eilen kävi viisi fasaania vierailulla. Vaelsivat aidan takaa ohi ja napsivat linnuilta pudonneita ruuanmurusia. Koira murisi kummallisesti matalalla äänellä lyhyitä murinoita, ei varmaan oikein ollu varma mitä ne otukset ulkona oli.

Esikoinen sanoi pienenä ähvän peeksi, joten fasaani oli pasaani. Farkut oli parkut. Suffeli oli Suppeli.

Neurootikon tunnustukset

En osaa pukeutua näillä säillä. Eilen oli viis astetta pakkasta, aika kova ja kylmä pohjoistuuli ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Ensin jäätyi naama ja kädet, sitten tuli armoton hiki selkään jo kilometrin kävelyn jälkeen. Hiukan helpotti takaisin tullessa, kun aurinko paistoi naamaan ja tuuli kävi selkään - sen minkä kävi, se nimittäin tuulahteli vain silloin tällöin. Ihanaa oli aurinkokylvyssä, vaikka se paiste onkin niin raakaa ja kovaa tähän aikaan.

Tänään ei ees aurinko paista, pakkasta on enemmän ja silti tuli kuuma. Kuitenkin lähtiessä on kylmä; mistä sitä voi tietää, jatkuuko palelu vai tuleeko kuuma? Joku sano edellisellä lapinreissulla miehelle, että sillon on sopivat patikkavaatteet, kun ekan 15 minuutin aikana on kylmä (sitä se nyt on toistanut ja ohjenuoranaan pitänyt) mutta on sekin, jos melkeen puolet lenkistä pitää palella.

Oon kyllä hirmu tyytyväinen ollu itteeni, että lenkittömiä päiviä ei oo ollu pitkään aikaan! Mie vaan meen, en yhtään jää arpomaan, menisinkö vai en, ja suunnittelemaan sen kummemmin. Eilen tosin ehdin jo vähän suunnitella että kun vien kuopuksen koululle, meen sinne suuntaan ulkoilureitille, mutta tuli muutos suunnitelmiin kun tyttö kysyikin koko autoa lainaksi kun sen kaveri tartti tavarankuskausapua.

Mun hieno itseväsätty lyhty sitten tilttas, tai lamppu paloi, mikä ei kyllä ollut ihme kun se oli ainaki 15 vuotta vanha. Nyt pitäs sit värkätä jotain muuta sen tilalle, se oli kuitenkin niin mukava himmeä pihavalo siinä. Niin, yksi vaihtoehto olis tietysti vaihtaa lamppu ehjään, mutta oli se muutenkin jo ränsistyny.

Koira ei oo enää haissu ketoosille ja pitsisukka meni purkuun, aloitin uuden toisenlaisesta langasta ja paksummilla puikoilla ja huomasin, että olin lukenut ohjetta väärin :) kuinkas muutenkaan. Miehän EN osaa ohjeista kutoa tai virkata. Nyt oon jo kantalappua tekemässä.

Eilen siinä kutoessani katsoin telkkaria, oli Areenassa dokumentti Duran Duranista, sehän oli mun lemppari joskus ennenkuin höyrähdin heviin. Vaikka ei mua haitannu tykätä duraneista ja hevistä yhtä aikaa, ja rockabillystä ja klassisestakin. Ja lopulta jopa epuista. Mutta piti sanomani, että näin sitten viime yönä unta että duranin pojat tuli meille yöksi jostain syystä :) sitten olisin mieluusti menny niitä saatteleen ku ne oli lähdössä, mutta taas olinkin töissä ja pomo käski tehdä töitä sen sijaan. Miksi kummassa mie vaan nään näitä työunia? Montako vuotta mie nyt jo oon ollu eläkkeellä, kuus? Viis? Jotain. Mutta laiskottelun pelko elää vissiin vahvana. Se näky siinä vapaaehtoistyössäkin, missä kävin jonkin aikaa... olisin voinu ja saanu vaikka koko päivän vaan leikkiä kissanpentujen kans, mutta mie uurastin hiki hatussa ja yritin tehdä kaiken. Ja syyllistin itteeni, jos en ehtiny tai osannu kaikkee. Ihan hullua ja neuroottista.

Kotityöt taas on asia erikseen, ne ei oo sellasta työtä, jota uurastaisin hiki hatussa. Ehkä pitäs yrittää kanavoida neuroosia siihen? Olis hienoo ku olis aina puhdasta ja siistiä :) Näppis on kyllä nyt aika siistin näköinen, kun roiskasin siihen aamulla kahvit ja sen tähden putsasin sitä sitten oikein kunnolla. Eipä oo enää pölyä eikä tahroja. Ja tuntuu toimivankin. Lähetin lämpimän ajatuksen entiselle vävykandidaatille, joka antoi meille laatunäppiksen, joka ei kahvintilkasta möksähdä.

Ja tilasin netistä mainoksen uhrina sohvanpäällisen, joka tuli eilen. Entinen oli riekaleina. Uusi on ohutta trikoota, joten se on todennäköisesti hyvin pian myös reikäinen riekale. Tuskin käyttöön tarkoitettu, pelkäksi silmänlumeeksi ja sisustusasiaksi.

Taidan lähtee pihalle kieputteleen valoketjua johonkin. Perjantaina pitäs tulla luntakin, mutta sitten viikonloppu on plussaa ja vesisadetta.

Mallikuvausta ja ketoosia

Nonni, nyt on ensvuoden kalenteritkin ostettu :) Sekä seinätasku että mun lenkki- ynnämuukirja. Ja kyniäkin siihen oheen. En malta odottaa että vuosi vaihtuu! Mutta tiedän innon lössähtävän melko pian heti sen jälkeen.

Tilasin parikymmentä joulukorttiakin, lehmäaiheista, oikein lehmätaiteilijalta itseltään. Tuleepahan mun näköiset joulutervehdykset. Mies saa omille sukulaisilleen ostaa jotain muuta, jos ei halua lehmiä niille, mutta eipä se tähänkään asti ole välittänyt joulukorteista pätkääkään. 

Käytiin tosiaan illalla kaupungilla, olin assistenttina ja takinpitelijänä kun mies kuvasi tyttöä, jolla oli tietysti äidin mielestä ihan liian vähän päällä. Mutta en sanonu mitään :)

Otin mieki pari kuvaa, kun näytti niin kivalta. Ihmiset tuijotti, mie jo tytölle sanoinkin, että nyt ne luulee että oot joku julkkis ja kohta on paparazzit kannoilla. Nuorten miesten päät varsinkin kääntyili. 

Sitten istuskelin sivummalla ja luulin olevani kuva-alueen ulkopuolella, mutta niin vain päädyin kuvaan...

Mutta lämmitinpä pyöränpakkaria, kun seuraavat kuvat otettiin siinä. Mulla on Maaritin kutoma pääkallohuivi harteilla :) ja isän takki ♥.

Pitsisukka ei edisty. 

Koira haisi tänäaamuna ihan ketoosille, koitin googlata asiaa mutten löytäny ku sokeritautijuttua. Ei tuo koira kuitenkaan juo tavallista enempää. Eikä myöskään ole raakaruokadieetillä. Ja oli syöny aamiaisenkin jo. 

Oon ruvennu unohteleen sellasia aika oleellisia juttuja, kuin seuraavan päivän ruuan ostaminen. Eilenkään en kaupassa ajatustakaan suonut sille, mitä tänään tekisin ruuaksi. Ostettiin vaan ns. hyvää. Usein ostan leipää ja maitoa ja leivänpäällistä ja kahvia ja mitä nyt tartteekin, mutta en ruokaa. Sitten pitää kaivella pakastimesta jotain kalapuikkoja, kun ei oo muuta. Mutta onpahan edes niitä. Ennenkuin unohdan ostaa niitäkin varastoon... Toissapäivänä tytär sentään muistutti ruuasta kaupassa.

Tästäkö se alkaa, vai onko se alkanut jo kauan sitten?

Sukkapitsiä

Kauan on ollut vähän nihkeetä tämä kirjoittaminen. Päiväkirjakin loistaa tyhjyyttään, mutta mitäpä sitä, kun ei mitään tapahdu. Onneksi. Tykkään tasaisesta elämästä, kunhan se tasaisuus ei kulje ihan pohjamudissa.

Tänään on se nuorison halloveeniksi kutsuma ilta (tosin jotkut on jo viime viikonloppuna ottaneet vähän varaslähtöä) ja esikoinen houkutteli isänsä lupautumaan kuvaajaksi, että tytär saa kivoja hw-kuvia itestään. Jossain kylillä. Pimeellä. Onneksi tuulen ennustetaan laantuvan, on pikkusen hytisyttävä viima! Kävin aamukävelyllä koirien kanssa, ja piristi kummasti.

Siellä oli hyvät pahnapaalit jätetty pellolle, ja ne oli alkanu itää. Iso työ eikä ihan ilmainenkaan, ja hukkaan menny.

Kaupungin valoja. Ja lumia. 

Meilläki oli tämmöstä härmää maassa, mutta eilenillalla oli niin lämmin ja vesisateinen ilma, että suurin osa suli pois. Tänään taas vähän pakkasta ja huomenna taas sataa vettä.

Ajattelin ostaa tänä jouluna kortit, enkä värkkää ite. Ei yhtään tunnu siltä, että huvittas, vaikka on jo marraskuu. Vähän olis intoa tehdä ulkona jotain valovirityksiä tms, mutta käsityöt ei iske. Pyysin kaverilta ohjetta kivan näköisiin sukkiin, mutta ei sen ohjeen mukaan kyllä tuu samannäköistä, ehkä se luuli mun tarkottavan toisia sukkia. On muka helppo ohje, mutta mie tuskastun, väännän ja väkerrän hiki hatussa ja koko ajan tulee jotain virheitä ja silmukoita on yhtäkkiä väärä määrä ja kun korjaan ni niitä onki toiseen suuntaan väärä määrä, joku lanka longottaa pitkänä silmukkana ihan oudosti enkä tiedä onko se pudonnu puikolta vai kuuluuko sen olla niin. Vai onko se vaan tuplana tullut langankierto. Langankierto on minusta epäreilu tapa kutoa. Ei semmonen oo mikään silmukka. Huijausta. Olo on kuin olisin taas lapsi ja käsityötunnilla ensimmäistä sukkaani kutomassa.

Eihän mun olis pakko, mutta kun kaveri iloisena antoi ohjeen ja on neuvonu mua niin tuntuu tylsältä luovuttaakin. Harjoituskappaleenahan tuo nyt onkin, väärän kokoiset puikot tai liian tiukka käsiala kun ei siitä sukansuusta jalka mahdu. Kunhan harjoittelen. Dementian ehkäisyksi.