Syksyn puolia

Kuva on parin päivän takaa, ei oo enää tuommoista. Yöllä heräsin sateen ropinaan ja aamu oli harmaa. Ja koira taas kipee. En oikein ymmärrä sitä sen mahaa; ei se eilenkään saanut mitään erikoista syödäkseen, ja taas se on ripulilla ja noivea. Pikku raukka, nyt se nukkuu vilttikäärössä tuossa sohvalla. Koitin syöttää sille juustoa ja hiiltä (joka kivasti levis murusina lattialle, kun tohelsin) ja koirien maitohappobakteereita, mutta ei sille oikein maittanut. Se oli mun sylissä hetken, ja nyt tuntuu että mun housut haisee oudolle.

Kuopus tuli kyllä perjantaina koulusta kotiin, mutta lähti jo eilen poikakaverilleen. Täällä me kaksin varistellaan taas, esikoinen on myös miehissä. Eilen käytiin suolla.

Oonko mie täällä koskaan puhunu siitä, miten luulen olleeni suohirviö entisessä elämässäni? Tai joku kilpikonna tahi muu otus, joka elää suolampareissa, mustissa vesissä. Tuntuu niin kotoisalta kaikki nuo tuollaiset. Näen joskus uniakin (tosin en taas viime aikoina oo nähny) että kellun puoliupoksissa jossain suoveden oloisessa, missä on kasvillisuutta reunoilla niinkuin suossa, mutta aika usein kuitenkin on jonkinlainen hidas virta, tai ainakin uoma. Sitten taas toisaalta vesipyörteet on kammotus - mutta niitähän ei suolla näe. Pienenäkin pelkäsin irrottaa tulppaa käsienpesualtaasta, ja se ryystävä ääni altaan tyhjentyessä oli tosi pelottava. Juoksin aina ulos vessasta nopeasti, etten kuulis sitä. Uima-altaissakin ne veden virtaukset ja pyörteet on se pelottavin asia.

Hieman loukkaannuin viimeksi siskon luona käydessä, kun se pilkkas mun ja tyttären uima-allaspelkoa. Pelko on todellinen, vaikkei aihe olekaan oikeasti kuolettava. Ja me sentään aika ajoin haastetaan niitä pelkojamme, eikä anneta niiden hallita. Mutta miksi olis mentävä ihan väkisin uimaan johonkin kylmävetiseen pelottavaan uima-altaaseen, jos ei edes huvita uida? Ei siinäkään järkeä ole. Ja yritinhän mie istua siinä reunalla jalkoja uittamassa, mutta siitäkään ei tullu mitään. Toiset altaat vaan on kamalampia kuin toiset.

Eilen rymysin puskissa tukka risuja täynnä, kun tarkistin pihaa ympäröivän aidan kuntoa. Katkoin kanukanoksia, jotka painoi aitaa, kiinnitin sitä paremmin ja junttasin yhden uuden tolpankin, että sain vähän korkeamman aitaverkonpätkän tuonne tien lähelle. Jäi vielä verkkoa sitä suunnittelemaani lintujenruokintahäkkiä varten. Verkon silmät on kyllä niin isot, että periaatteessa naakka mahtuu tunkemaan siitä läpi, mutta en usko että se vähällä kummalla menee niin ahtaaseen, josta ei pääse pakenemaan nopeasti. Uus oravansyöttölaitos pitäs kyllä hommata.

Olisko tällanen hyvä?

Mies oli lähdössä kuvaamaan, mutta mie pakotin sen pienimään mun kans klapeja edes yhden ison kottikärryllisen. Tahtoo nuo harrastukset viedä aikaa ja tarmoa oikeilta hommilta, mutta onneksi mie olin kiusallisen tarmokas :) Sehän on nimittäin hyvin harvinaista. Monet noista pölleistä on just pari senttiä liian pitkät halkomakoneeseen, ja oksien takia niitä on suht mahdoton saada kirveellä paloiksi, joten tarttee miestä ja moottorisahaa.

Se oli toissayönäkin melkein aamuneljään asti kuvaamassa tähtiä ja muuta. Täytyy olla kyllä paneutunut asiaan, että viitsii yötä myöten kuvailla...

Se on vissiin perjantai?

Aamukahvi. Kolme tuntia sitten keitetty.
Mielialalääke, rautatabletti, särkylääke.
Pyykit koneeseen.
Ruisleipä. Suklaata.
Lisää särkylääkettä. Lisää suklaata. Hartioiden pyörittelyä.

Lääkärit ei tykkää siitä, että ihmiset itse googlettaa oireensa ja tekee diagnoosin, mutta mun kohdalla tohtori Google on kyllä vähentäny turhaa huolta ja ehkä lääkärikäyntejäkin. Niinkuin nyt tällä viikolla, kun silmä oli lähes umpeen muurautunut ja kipee ja puoli päätä oli kipee, olisin helposti voinu huolestua ja vaikka mennä lääkäriin, mutta kun luin että kyse mitä ilmeisimmin on vaan luomirakkulasta tms., odotin ja nyt on silmä taas melkein ennallaan. Mitä nyt sisäpuolella on sellanen tuoksuherneen siemenen kokoinen mollukka. Mutta se on ihan kiltti. Meen sit vasta kyseleen asiantuntijoilta, jos se alkaa häiritä tai tuuttaa mätää silmään.

Toinen on seborrooinen ekseema eli tali-ihottuma, johon oon löytäny hoito-ohjeet netistä. Välillä pää irtoo levyinä, mutta kun hieroo käsidesiä hilseileviin kohtiin, se pysyy aisoissa. Helpottaa elämää eikä tarvi hävetä hilseistä tukkaa niin paljon. Aina saa hävetä muutenkin tarpeeksi.

Niin ja se asentohuimaus kanssa hoitui ihan ilman lääkäriä, kun löytyi Epleyn manööveri netistä.

Ilmatieteen laitos kertoi, että lähiöistä tulee kylmiä. Onneksi asutaan haja-asutusalueella eikä lähiössä. He he. Vitsi.

Koirien villapaitakausi on toki alkanut jo aiemmin. 

Piti hakea tyär eilen koululta, kun se oli vahingossa syöny kananmunaa - oli tehty pullaa ilman kamunaa sille, mutta sitten vahingossa siihen pantiinkin rahkatäytettä, jossa oli kamunaa. Sitten tuli oikein kunnon allergiakohtaus, matkalla kotiin oksensi kaksi kertaa ja vielä kotona kolmannen. Ei oo ennen oksentanu allergiakohtauksessa. Naama punotti ja oli se kuuman tuntuinenkin, ja nenän veti aivan tukkoon kun limakalvot turpos. Ja paleli. Oli se raukka huonossa kunnossa. Onpahan nyt sit testattu taas, että allergia on voimissaan edelleen - noita ruoka-allergioita kun kuulemma pitäs aika ajoin testailla, kun niillä on taipumus mennä pois. Tytöllä kyllä tuntuu vain lisääntyvän yliherkkyydet, millon mistäkin tulee yhtäkkiä oireita, vaikkei ennen oo ollu. Jotain voi syödä kuorittuna, muttei kuorineen. Joskus tuli jostain pähkinöistäkin oireita, yleensä ei tule. Onneksi ei ole mitään anafylaksiaa ollu.

Tuli kiinteistöverosta karhulappu. Mielestäni maksoin sen jo sillon, kun se lasku tuli, ja miehelläkin on sellanen muistikuva. Maksoin itse, ja laitoin kalenteriin eräpäivän kohdalle muistutuksen, että mieskin muistaa ajoissa maksaa. Mutta en nähtävästi ole maksanut - ei löydy merkintää tilitiedoista, mutta en myöskään löydä paperilaskua, vaikka aina laitan maksetut laskut tiettyyn paikkaan jos tulee jälkikäteen jotain ihmettelemistä niistä. Lasku on hävinnyt ja maksusta ei näy jälkeäkään. No, maksoin karhun sitten pois. Mutta omituista. Olis ihan ymmärrettävää, jos vain ite muistaisin väärin, mutta kun mieskin sanoo että maksoin sen silloin.

Pirteys oli taas väliaikaista, taas väsyttää. Tosin särkylääkkeetkin väsyttää. Oikaisen sohvalle odottamaan, että pyykit voi ripustaa...

No heh

Täällä taas valvotaan. Illalla mies taas korahteli, meinasin jo vaihtaa nukkumapaikkaa mutta kokeilin kuitenkin ensin korvatulppia. Silikoonisia. Korahtelu kuului tyynyn kautta, tinnitus vinkui entistä kovemmin ja jotenki jännitin lihaksiakin että tuli pää kipeeksi... mutta nukuin pari pätkää. Sitten plopsahti toinen irti ja riisuin ne, oon nyt valvonu kahdesta lähtien. Kolmen jälkeen nousin kahvinkeittoon.

Osasyy siihen, että valvotti, oli huoli pyykkien kohtalosta. Unohdin hakea pyykit narulta toissailtana, ja eilen sitten satoi ja ne kastu uudelleen. Olisivat varmaan ollu jo kuivat, unohdus otti päähän ankarasti. Mies tuumi, että kyllä ne huomenna tuulessa kuivuu, joten jätin ne sinne ja nyt sitten ajoittain kovaakin huminaa kuunnellessa alkoi huolettaa, pysyykö ne narullakaan vai lentääkö kylälle. Lähdin sitten katsomaan, ja oli aika erikoinen fiilis ulkona, kun kuu paistoi niin kirkkaasti, että ihan häikäisi pimeään tottuneita silmiä, ja puut hurjasti huljui tuulessa. Tuulee hiukan eri suunnasta kuin viikonloppuna, tuntuu enemmän nyt meilläkin.

Eilen oli vanhempainilta kuopuksen koululla, päästiin kierteleen pieneläinosastollakin. Siellä oli tällanen pusuhuulikaunotar. En muista lajia, mutta iso oli. Joku vielä isompi musta monni oli kans. Ja kaikenlaisia muitakin. Hyvä ilta oli. Tai päivä; raahauduin kauheasta väsymyksestäni huolimatta joogaan, ja sen jälkeen sain nukuttua päikkärit. Kaikki mitä oli suunniteltu eiliselle, osui ihan nappiin. Kerran niinkin!

Mun ja miehen tämänaamuinen viestiketju. Tuli mieleen ns. alkuajat, kun mies nukkui hyvin ja sikeesti niinku nyt nuoret miehet vain voi, mutta heti jos lähdin sängystä, se heräs ja kysy mihin meen. Muuten sain vaikka jumpata siinä, ja se vaan nukku. No, poikkeus oli aamu, sillon se kyllä jäi tyytyväisenä nukkuun vaikka nousin.

Sain viimeisteltyä käsityön, joka on venynyt koko kesän. Nyt on koirilla taas uudet pusakat, ei niillä ennestään ollukaan kuin kymmenet... tai jotain. Aloitin kaulaliinan, kun kuopus sellasta toivo.

Jaha, nyt se mieskin nousi sitten. Täytyy antaa paikka sille.

Yhhyhyy

Sinne ne menee. Katoin näitä kaupan pihalla ja sanoin hyvää matkaa, tervetuloa keväällä takaisin, ja oikeesti meinas itku tulla! Olen mie outo. Vaikka kai se on ihan normaalia tuntea haikeutta ja mielenliikutusta ison kurkiparven muuttoa katsellessa. Ja sitten olla nolo vedet silmissä kaupassa.

Silmät on ollu vedessä ja rähmässä muutenkin, tai ainakin toinen silmä. Lauantaina huomasin aristavan patin alaluomessa ja sunnuntaina ja maanantaina koko luomi oli ihan turvoksissa, hyvä ku näki eteensä. Tohtori Google kertoi, että kyse on todennäköisesti luomirakkulasta. Kuukausia kestävä vaiva. Toinen linkki sanoi, että nuorilla lähinnä - ja jos on vanhemmalla ihmisellä, pitäs ottaa näyte syövän poissulkemiseksi - ja toinen että kaikenikäisillä. Yöllä se on ikävän krahnuttava ku silmät kai on kuivemmat sillon, mutta ei se nyt juuri enää oo turvoksissakaan. Päätä siltä puolen vihloo, mutta sitähän nyt vihloo vähän väliä melkein aina.

Täysikuun aika, mie valvoin. Mietin jo, että pitäskö ottaa koirien vesikuppi pois vintistä, ku nytkin heräsin kun koira juoda loksotti niin kauan. En niin herkästi herää siihen, jos ne käy alakerrassa juomassa, mutta tuohon latkimiseen kyllä. Sit mies piti ääniä, tulin alakerran sohvalle ihan vaan siksi, etten ärsyynny korahtelusta. Ennen puoliyötä heräsin ja tunniksi ehdin torkahtaa, ennenkuin mies nousi ja heräsin taas. Tunnin nukuin vintissä ja taas heräsin. Neljä-viis tuntia unta, ja vaikka mietin että pitäs mennä takas nukkuun, niin oon pyykänny koneellisen ja paikannu farkut ja tehny uuden pussukan jyville, joiden pussin hiiri nakersi rikki ehkä 3 vuotta sitten :) Joo, kaivoin ompelukoneen esiin, eikä ees kovin paljon verenpaine kohissu korvissa. Hiukan jotain heijastimentapaista kehittelin myös huomioliivin heijastavista nauhoista. Idea vaatii vielä tuotekehittelyä. Tällasen taskussa suht huomaamattomasti kulkevan systeemin tein:

Mulla on niitä missä on rullallenapsahtava metalli sisällä, mutta ne on ikävän isot taskussa.

Kävin eilen sattuneesta syystä kaksikin eri kertaa Lidlissä, niillä oli siellä "ei myydä muovikasseja"-päivä, enkä kummallakaan kerralla kuullu kenenkään valittavan asiasta. Kaikilla oli omat kassit mukana tai sit niinku mulla niin pienet ostokset, että ne kulki käsissä.

 Tässä lisää kauniita taivaita. Vähemmän haikeita.

Nyt on jo toinen kylmä yö ollu meillä, eilen oli kuuraisia paikkoja (ja auton tuulilasi veti niin paksuun huuruun lähtiessä, että oli pakko heittää sivuun ja panna huurteenpoisto pauhaamaan) ja tänäaamuna oli sitten auton lasit ihan kirkkaassa jäässä. Äkkiä ne suli sisälämppärillä, mutta piti siihenkin aamun pimeydessä johto etsiä. Niin, kävin taas viemässä tytön junalle, kun se joutui lähteen kuuden junalla.

Hain sitruunapuun jo ajoissa sisälle ennen kuin kylmeni, ei se tahtonu taaskaan mahtua lampun alle, vaikka kesällä pätkin sitä reilusti ja myöhemmin typistelin kasvupisteitäkin. Rehevä on. Ostin muka tuollaisen kasvilamppuna myytävän lampunkin tuohon, mutta se vaikuttaa kovin vähätehoiselta. Laitoin kylläkin kuvassanäkyvää tilannetta alemmaksi sen lampun.

Hirmuisesti oli pieniä koivunalkuja (heinien ym. lisäksi) purkissa, kun toin sisään. Niiden juurien mukana lähti aimo kasa multaakin. Mutta kyllähän niitä koivunsiemeniä pöllysikin kesällä ihan reilusti. Kuvittelin, että ne itäis vasta enskeväänä.

Koitin käydä verenluovutuksessakin, mutta kun otin puheeksi sen myyräkuume-epäilyn, niin eivät huolineet. Puolen vuoden luovutuseste. Hemoglobiini oli sentään palannu normaaliksi. Esikoinen kävi ekaa kertaa luovuttamassa, sillä oli hb 145! Silti sai rautapurkin mukaansa.

Päässä on ihan semmonen olo, etten oo nukkunu tarpeeksi, mutta aurinko paistaa! Pitäs mennä ulos, vähintään pienelle kävelylle koirien kanssa... neljä astetta lämmintäkin, ja vielä enemmän metriäsekunnissa tuulta. Lähin havaintoasema kaukana sanoo jotta viis metriä tuuli ja kymmenen puuska. Huh. Hanskat käteen ja korvaläpät päähän.

Hyvä mieli vaihteeksi

Nyt haluan jakaa teille ihanan aamulenkkini! Oli tarkoitus vain pienesti käyttää kävelyllä koiria, kun päivällä sataa, ja illemmalla poutaannuttua sitten enemmän. Oltiinkin lenkillä yli tunti ja löydettiin uusia paikkoja. Aamu oli ihana, aurinko vielä pilkisteli hieman pilvien raoista ja takaisin tullessa oli huppari jo liikaa.

Tutun tien päästä lähti vastaraivattu ladunpohja, tällanen viisi metriä leveä kaistale vedetty sinne mettään.

Välillä oli vähän märkää ja tietysti hirviäisiä sai laappia vielä kotonakin pois iholta hiippailemasta, mutta jotenkin ihanaa ja erikoista oli kävellä tuolla, kun tiedän minkälaista läpipääsemätöntä nokkosikkoa ja vatukkoa ja risukkoa se oli vielä kesällä. Tuollainen "valtatie" keskellä metsää.

Tällainen hieno kallio sieltä löytyi, valtatie olis jatkunu naapurikylään asti (kartasta katsoin myöhemmin) mutta me käännyttiin jo takaisin. Pelkäsin, että väsähdän kun ei tullu aamiaistakaan syötyä ennen lähtöä, pari kupillista kahvia vain.

Meleko iso kärpiäissienikin

Sitten aattelin meneväni vinttiin lukemaan ja kuuntelemaan sateen ropinaa, kun oli luvattu rankkaa sadetta, mutta ei sit tullu ku heikko sade vain eikä sitäkään niin paljoo ku piti. Mun korvissa kuuluu semmonen suhina, vihinä ja pumputus omasta takaa, että pieniä sateensuhinoita ei kuule. Mutta ei se haittaa yhtään, ettei sadakaan niin paljoa :)

Ostin taannoin oranssien tulppaanien sipuleita, pitäs vissiin yrittää saada nekin maahan. Muistan aina, kun näen sen pussin keittiössä, ja unohdan samantien. Aita pitäs korjata ja tarkistaa ennen talven tuloa ja niitä puitakin on tuossa pienittävänä. Kyselin eilen, miten mies haluais ne puut jos pienin niitä (se on niin hiton tarkka siitä, että ne pinotaan oikein ja aina mie teen väärin) mutta se sano että "voidaan tehdä yhdessä". Joojoo, voitais mutta ei tehdä. Näköjään. Kuvaus ja kuvien kans tusaaminen on tärkeämpää, ja tokihan se käy raskaassa työssäkin niin en oo viittiny mäkättää. Mie en (omasta mielestäni) ole kova nalkuttaan asioista, ku aina aattelen että mikä mie oon sanomaan mistään, ku ite oon tämmönen laiska paska enkä edes aina oikeassa.

Toinen ex temporereissu tapahtui eilen: mies lähti viemään mua sinne silmälasiliikkeeseen ja tuli apuun valkkaan kehyksiä. Se löysi heti kahdetkin sopivat! Kun sai samaan hintaan kahdet, otin toiset lukulasit, joita voin pitää sängyn vieressä ja käyttää niitä illalla lukiessa. Näenhän mie kyllä lukea ilman laseja (kuten olen tähän asti tehnytkin) mutta kun on sitä hajataittoa, niin lasittomuus rasittaa silmiä. Uusiin kaksitehoihin tulee nyt vähemmän kaukonäköä, eli saatan nähdä huonommin kauas - vaikka en nytkään hyvin nää. Just yks päivä koitin tavata eellämenevän auton peräteippauksia, enkä millään nähny, ja mies luki sen ihan sujuvasti. Silläkin on lasit ja likinäkö, ja usein on ruvennut katsoon lähiasioita lasien yli... muttasiis mun huononnus liittyi jotenkin siihen silmien hitauteen ja akkommodaatioon ja rasitukseen. Samapa tuo, jos ei jotain tekstejä nää, kunhan näkee liikennemerkit ja muut tienkäyttäjät. Parin viikon päästä saan uudet lasit.

No johan on

Ajattelin kokeilla siihen väsymykseen rautalisää ja lääkityksen säätämistä, ja jompikumpi tai molemmat tai sitten ihan kummastakaan riippumattomista syistä oon ensinnäkin nukkunut hyvin ja toisekseen jaksanut. Eilenkin leivoin.

Omenapiirakasta tuli hyvää

Tänään kyllä koirat herätti vähän liian aikaisin, mutta heti aamutuimaan oli pyykkikone pyörimässä (kaksikin kertaa) ja imuroin vintin ja alakerran ja ilmalämpöpumpun suodatinritilät ja siivoilin sieltä täältä, olin niin hikinenkin että jos olis oikea suihku, olisin käynyt siellä. Tulin just tunnin lenkiltä koirien kans, aivan upea ilma! Just sellanen oikea syysilma, tuulee ja paistaa. Varvas ei oikein tykännyt.

Meillä on muuten niin pieni kämppä, että sen pystyy imuroimaan vaihtamatta johtoa pistorasiasta toiseen. Ei tietenkään molempia kerroksia, mutta aina yhden.

Aamun tunnelmia. Kesä ja talvi alkaa mennä limittäin.

Mun autosta ei olekaan pakoputki poikki, vaan siitä on irronnut joku kiinnitysjuttu kahden osan välistä. Onneksi. Ihmeen äkkiä se kyllä alkoikin, pörinä - yleensä jos putki ruostuu puhki, se pörinä hiljalleen voimistuu, mutta nyt se oli kerrasta. Pihasta lähtiessä ei ollu mitään, mutta matkalla yhtäkkiä rupes pöriseen.

Luen tällä hetkellä viimeisiä sivuja Niilo Pesosen kirjoittamasta kirjasta Lääkärinä ja virkamiehenä, jossa se kertoo ajastaan Lääkintöhallituksen pääjohtajana joskus 60-luvulla. Kirja on painettu 1973. Oon miettiny, mitähän Nikke tuumis tästä nykyajasta, kun kaikki sen (ja virkakamujensa) suuret ponnistelut kunnon sairaanhoitopalvelujen saamiseksi koko maahan on ajettu taas alas ja jatkuu vain. Sairaalat on tyhjillään tai ihan muussa käytössä, joka kunnassa ei ole edes lääkäriä ja muutenkin hoitoalalla mennään sellaisella vajaamiehityksellä, että pieniä katastrofeja sattuu aika ajoin.

Huvitti kyllä, kun kirjassa esiintyy mm. professori Leo Kaprio - en voinut olla hymyilemättä, nimi olis nykypäivänä ihan selvä suomennos erään näyttelijän nimestä, mutta kun on elänyt jo viime vuosisadan alkupuolella... muita erikoisia vanhoja sukunimiä oli Vannottu, Ponteva ja Leikkaa.

Nyt kun istahdin tähän, niin alkoi kyllä väsyttää... ei se kyllä ihme oo tämmösellä hosumisella.

Jauhohommia

Jooga tekee hyvää. Oon sen jälkeen keränny omenoita, valkannu niistä vähemmän surkeita, jotka kuorin ja paloittelin (tosin koneella) ja sain kuin sainkin pienen piirakan verran. Kaupassa sitä ennen kävin, ostamassa rahkaa ja kermaa. Rahkatäyte on mun makuun nykyisin paras, ei tarvi sitten kylkiäiseksi mitään enää. Hieno lämmin ilma oli ulkona puuhailla!

Tein sen omenapiirakan ja nyt on joku suolanen piirakka vuorostaan uunissa. Saa nähdä mitä siitä tulee. Löysin pakastimesta kalkkunarullan jämän, veistelin siitä jäisenä lastuja ja heitin ne juustoraastekermamaitomössön kanssa piirakkapohjan päälle. Elämässä pitää olla jännitystä! Silleen pienesti, ettei haittaa vaikka tulis takaisku. Jauhotkin oli anopilta saatuja.

Asiasta kolmanteen, oon jo pitkään halunnu purkaa syyllisyydentuntojani siitä, kun ostan kaupan halvimpia lihoja ja juustoja, vaikka pitäs ostaa kotimaista. Joka paikassa toitotetaan, että kotimaista työtä pitää tukea ja maksaa vähän enemmän siitä, että suomalaiset saa pitää työpaikkansa ym. jne. Ihan oikeinhan se on, niin pitäis tehdä ja menekki tuo työtä ja alkutuottajien pitäisi saada kunnon korvaus eli isompi siivu tuotteen myyntihinnasta. Mutta kuvitteleeko ne, että köyhät ihan ilkeyttään ja välinpitämättömyyttään ostaa niitä halpistuotteita? Että eivät vaan viitsi tai ovat niin pihejä? Kun ihminen miettii, maksaako sähkölaskun vai ostaako ruokaa, niin ei siinä avainlippuja etsiskellä. No, meillä mie ostan ruuan ja mies maksaa sähkölaskun, että ei silleen oo omakohtainen vertaus, mutta näitäkin on. Nyt kun tytär on täysi-ikäinen, en enää taivu sen ruokavaatimuksiin silleen kun ennen; jos ei halua syödä nakkikastiketta niin ostaa itse oman ruokansa. Ja niin se on tehny. Enkä taipunut tänään kyytipyynnöillekään.

Kokeilin sitä sähköpyörääni, mun mielestä se ei toimi ihan niinku pitää. Yks liitin oli auki - aukaisin sen itse etupyörän keskiöstä, kun ajateltiin irrottaa se etupyörä, josko se mahtuis sitten meidän auton takakonttiin, mutta ei saatu sitä irti ja nyt en saa liitintä kiinni... en tiedä onko sillä jotain tekemistä sen outouden kans. Ikäänkuin lakkaa vetämästä ylämäessä kokonaan ja pitää ihme naksutusta. Mies kokeili ja sano että ihan normaalisti toimii. En ole samaa mieltä.

Ei huolta

Näin reissussa unta, että ostin "ötökkäarvan" josta voitin tonnin. Viime yönä näin unta, että voitin jostain satasen. Piti oikein laittaa veikkauksen pelejä vetämään... olenko mainoksen uhri, ja alitajuntani se mainostaja? Joku satatonnia olis kyllä kiva, sillä sais velat ja kiinnitykset maksettua pois ja ehkä jäiskin vielä vähän.

Tosiaan kävin siellä naistenlääkärillä, oli oikein hyvän ja pätevän tuntuinen lääkäri. Pihiys pääsi niskan päälle ja kieltäydyin ultraamisesta, siitä olis tullu seittemänkymppiä lisää laskua. Siis siitä, että lääkäri olis pyöräyttäny vehjettä mun mahalla. No, kierukka nyppäistiin pois ja lääkäri arveli, että mulla on ollu jo menopaussi ja mitään tulvaa ei pitäs olla tulossa - se olis kuulemma tullu jo läpi kun kierukka oli niin vanha. Mutta kyllä vaan rupes heti tiputteleen. Sain vaihdevuosiesitteen mukaani, siinähän on lueteltu melkeen kaikki mun vaivat :) unihäiriöt, masennus, saamattomuus, läskistyminen, huonomuistisuus, päänsärky, nivelsäryt, sydämentykytys... nyt voin olla huoleti, kaikki on ihan normaalia.

Viime yönäkin heräsin ennen neljää, ja olipahan vaikea saada uudestaan unta. Luin loppuun Arno Karlenin Ihminen ja mikrobit niin se vähän auttoi. Kirjan kannessa on isolla suomentajan nimi, ja muutenkin se suomentaja on tehny itsestään liian ison numeron kirjassa. Joka välissä on ihan joutavia "suom. huom."eja jotka välillä rupes oikeen ärsyttään. Lisäksi se oli suomentanu puuman pantteriksi. Mutta kirja oli hyvä. Pientä asenteellisuutta kirjoittajalta vain. Ja siinä oli kirjoitettu yhteen lukusana ja miljoona, tyyliin "kolmemiljoonaa".

Eilen tartuin piiitkästä aikaa kutimeen. Monta kuukautta ollu väliä, etten oo kutonu. Tuli sutta ja sekundaa, kun katsoin samalla Areenasta pari Kriminalistin uutta jaksoa, kudoin ihan miten sattuu ja piti purkaa sitten. Saa nähdä mitä siitä muutenkaan tulee. Mutta ihan kiva oli kutoa vaihteeksi. Jahka pyykki tulee valmiiksi ja saan ripustettua, voisin käydä kokeilemassa sähköpyörää...

Paluu arkeen

Käytiin sukuloimassa viikonloppuna, kun osui tyttären ja miehen vapaa perjantai yksiin. Oli mukava reissu sitten kumminkin, vaikka siskolla oli jo yksi vieras, ja epäilin, ettei mahduta ja kun se vieraskin on omanlaisensa... Isä lahjoitti mulle sähköpyöränsä - Helkama Jubilee - kun se vaihtoi kolmipyöräiseen sähkövehkeeseen. Pyörä sekin on, vaikka kuulemma kulkee polkemattakin. 

Vielä en oo päässy kokeileen, mutta jahka sade lakkaa ja varvas paranee. Eilen käytiin koko perhe syömässä ulkona (isä anto rahaa sanoen, että menkää vaikka syömään yhessä) ja ilta meni siihen, sohvalla torkkumiseen ja saunassa käymiseen. Jestas miten olinki väsyny, nukuin sohvalla ties kuin kauan ja sit vielä tosi hyvin yönkin. Otin peiton jo käyttöön, ehkä silläkin oli osuutensa hyvinnukkumiseen - mutta kesä loppui sitten siinäkin asiassa. Pussilakanalla ja viltillä nukkunu tähän asti.

Ei kahta ilman kolmatta, sanovat. Perjantaina ruuvasin riistakameraa paikalleen, ja kun siinä tiellä roikkui sähköpistoke, vippasin sen muka toiselle puolelle mutta osuikin johonkin ja kimmahti piikki ojossa mun otsaan. Hyvä kun pysyin korokkeella, kun sattui niin, ja otsaan nousi mojova patti. Kaivelin pakastimesta parsakaalin palasen, ja haudoin sillä pattia niin ei tullu mustelmaa pahasti - kipee muhkura kyllä jäi. Siskon luona potkaisin varpaat saunan kiviseen kynnykseen, napsahdus kuului ja vissiin meni ihan luu rikki kun varvas alkoi heti mustua. Oon teipannu sen viereiseen varpaaseen. 

Piti viedä lapsiakin aamulla, toinen toiseen kaupunkiin ja toinen toiseen. Esikoinen oli kattonu väärin aikataulua, onneksi varmistettiin se ajoissa niin voitiin suorilta lähtee eri suuntaan. Kytkinjalka on kyllä vähän kipee. Ja auto pörisee kovasti. Pelkään, että takapönttö putoo tielle. 

Oli niin hieno taivas aamulla, että piti sählätä hieman puhelimen kanssa vaikka ajoin. Yleensä vältän moista. Ja eihän se kuvassa näytä sit juuri miltään, olis pitäny rajata ja vähän tuoda takaisin hävinneitä värejä. Mahtavan oranssissa valossa kylpi kaikki paikat.

Sitä tavaranhävitystä piti suorittaa, ja tuolta reissulta tuli mukana sähköpyörä, kaksi laukkua ja kolmet kengät :D Mutta hei sähköpyörä, kun mulla ei nyt just oo ollu pyörää - se tytön pyörä, jota aioin tarvittaessa lainata, onkin rikki eikä kukaan korjaa. Ja siskolta sain Marimekon mustan käsilaukun, kun mun edellinen "talvilaukku" on jo ihan nuhjuinen ja oon aatellu että pitäs vaihtaa. Ja isot matkakassit meillä kanssa alkaa hajoilla, on rikkinäisiä vetskareita ja hajonneita hihnalenkkejä... löysin kirpputorilta nahkaisen ison matkakassin, kaksi euroa 25 senttiä. Oli mun mielestä hyvä ostos, vetskarit on kunnossa eikä reikiä oo :) voi heitellä vastaavia rikkinäisiä sit pois. 

Mutta ne kengät. Niitä en voi selittää. Jouduin muiden ihmisten tavaranhävitystoimien uhriksi! 

Erinäisiä pörinöitä

Mun auto on jo pitkän aikaa kolissut siihen malliin, että apukuskin puoleisessa etupyörässä on jotain vialla. Jousen yläpään laakerit ainakin alkaa olla hajalla kääntyessä kuuluvasta ajoittaisesta rutinasta päätellen, mutta myös muuta vikaa on kun kolisee joskus kovastikin. Nyt kun lähdin käyttämään kuopusta hammaslääkärissä ja kipeää esikoista koulullaan kuulemassa ohjeistusta ensi viikon työssäoloharjoittelua varten, piti pakoputki sempäivästä pörinää, että arvelin sen olevan puhki.

Miehelle viestittelin, että josko se hommais korjaamoajan, kun tietää termit ja osaa muutenkin paremmin puhelimessa asioida, ni se vaan että hänestä se on ollu hyväkuntoisen näköinen, "pitää kattoa ja kuunnella". Taas mua ei uskota. Laitoin videon, missä heiluttelin pakoputkea siihen malliin, että näkee että se on poikki. Luultavasti takavaimentimen etupuolelta. Ralliautoäänet on. Kurvailin pikkutien mutkissa silleen rennosti kun ei ollu muita kulkijoita, mittarissa ei ollu ku 33 mutta takapenkkiläiset sen verran heilu, että sieltä kuulu "Äiti kaahaa." Sanoin että joo kolmeekymppiä, ni kuitattiin: "Rebel äiti!"  Rakkaat lapset. Saa nauraa niiden kanssa.

Tällä kertaa muistin kuitenkin ladata roskapöntön täyteen, ennenkuin roska-auto tuli! Yllättävän iso säkki sinne mahtui. Paljon roinaa ja jotain kirjojakin, joita en kehtaa kirjaston kierrätyshyllyyn viedä. Nähtävästi nyt on joku muukin huomannut konstin päästä kirjoista eroon, kun se hylly oli melko täynnä - itse aiemmin tuomiani en taaskaan enää nähnyt, ne on sentään kelvannu. Vein lisää. Roskiin heitin jotain, esim. miehen mummon antaman "Sananparsia Tuuloksesta" tms., en jotenkin jaksa uskoa, että ketään kiinnostaa. Mainittu mummo oli sieltä kotoisin. (Tuuloksesta, ei roskiksesta!)

Hassua muuten; kun viimeks hätäilin, ettei varastolainoja voi uusia, niin nyt kun menin verkkokirjastotililleni katsomaan, mitkä ne kirjat nyt oli, että osaan ne lukea ekana, niin ne voikin uusia. Viimeksi oli punainen teksti, että ei voi uusia. No, parempi näin :)

Viime yö meni ihan harakoille, heräsin ennen puoliyötä miehen kuorsaukseen, ja se vaan kuorsas vaikka tönin ja välillä käänty niin lähelle ettei mulla ollu tilaa ja kuorsas korvaan, kun yleensä se lopettaa kun sen saa kyljelleen houkuteltua. Niin sikeesti nukkuikin, ettei muista mitään mun nujuuttamisestani tai siitä, kun vedin siltä tyynynkin pois pään alta välillä. Joskus se auttaa, kun kääntää tyynyä niin, että kurkku suorenee, mutta nyt käänsin ja käänsin eikä auttanu, ja lopulta se tyyny plupsahti pois pään alta. Menin sit alakertaan nukkuun, mutta olin jo niin pirtee, etten saanu pitkään aikaan unta. Koirat oli levottomia ja välillä oli ahdastakin ja esikoinen ramppas vessassa pitkin yötä ja haki särkylääkettäkin.

Kovasti tuuli ja ukkonenkin illalla näkyi lähestyvän, mutta ei se meille asti taaskaan tullu. Nyt on kaunis ilma. Ja mua väsyttää. Kuinkas muutenkaan.

Hammaslääkärissä henkilökunta ei ymmärtäny tic-oireista mitään, kun tyttö oli koittanu selittää, että niiden takia hampaita pitää purra. Oli vaan alkanu puhuun purkasta, että pitää vähentää sen syöntiä, ettei se jää päälle että yölläkin narskuttaa hampaita... jos ei tiiä niin vois ees kysyä.

Mikä ihana paikka!

Kirjaston varasto ♥

Siellä oli avoimet ovet, ja löysin niitä kaipaamiani kirjoja lääketieteen ja henkilöhistorian väliköistä. Paikallishistoriaa olisin vielä voinu vähän katella, mutta seuralaisella oli jo kiire pois. Ja nyt mulla on kiire lukea, Ilmestyskirjan ratsastajat sai jäädä kesken kun näitä varastolainoja ei voi uusia ja ne pitää nyt sit saada luetuksi eräpäivään mennessä. Yksi kirja jäi lainaamatta - oli sellanen aanelosen kokoinen järkäle, jossa oli yli 700 sivua...

Anoppi päätti suolata meille lohta, kun tykättiin sen tarjoamista lohileivistä taannoin. Ja sit se keitti rääppeistä liemen, johon sain tehä kalakeiton. Ostin kaupasta lohikuutioita ja tein vähän isomman sopan, ja ne lohikuutiot jotenkin haisi liikaa kalalle... olikohan ne pilallisia? Pakasteena ne kuitenkin oli, joten ei kyllä pitäs hevillä pilaantuakaan. Sulatejuustolla ja tillillä ja suolalla sain sen maistuun vähän paremmalle, mutta voi olla että taas jää sopasta puolet syömättä. Ehkä mun pitäs opetella tekeen vaan pieniä soppia.

Mietin, että josko rupeisin laittaan tänne syksyn etenemistä kuvaavaa sarjaa (vrt. kevään tuloa mittaava sunnuntaikuvasarja) mutta kun tähtäilin tuonne pihalle, en keksinyt oikein hyvää kohtaa, mistä ottaa kuva. Olis kuitenkin kiva että sais vähän ruskaa ja semmostakin kuvaan mukaan. Unohdan kumminkin sen sitten että se ja sama kyllä.

12.9.

Kuopus tulee tänään yöksi kotiin, kun aamulla sillä on hammaslääkärille aika ja sen olis vaikea käydä koululta asti siellä. Pitäis lähteä kamalan aikaisin ilman aamiaista ja menis kauan ennenkuin pääsee takaisin. Vien sen sitten. Ensin hammaslääkärille sitten kouluun.

Yks mukava odottamani asia muuttuikin erinäisten seikkojen myötä ahdistavaksi. Nyt en tiedä peruako vai rohkeasti mennä.

Ukkosta on meille luvattu ja muualla on ollukin, vaan ei meillä yhtään. Vettä roilotti viime yönä jonkin verran. Kesää silti pidän; olin joogassa paljain jaloin. En ihmettele, että monet mieluimmin on silleen, onhan siinä ihan eri tuntu. Ja huomasin yhtäkkiä että mun jalat on muuttunu, ulkosyrjälle on ilmaantunu outo pehmeä pallukka molempiin. Levinny ihan selvästi!

Mahonia marjoo kovasti

Ajatteluttelua ja ukkosettomuutta

Tulipa vaan taas mieleen, että löyhässä on ihmisen henki... ei sitä niin aattelekaan, kun lukee lehdestä jostain onnettomuudesta, mutta sitten jos se on "oikea ihminen" eli itse tai joku läheinen sen tunsi, niin ajatteluttaa paljon enemmän. Mua ainakin ajatteluttaa enemmän kuin kuuluisi, kun kolmikymppinen mies osti mersun ja seuraavana yönä pikkusen vaan törmäs vanhan talon kivijalkaan ja henki pois. Ja häät oli suunnitteilla vuodenvaihteeseen.

Tämä väsymys on kamalaa. Jää oikeasti asioita tekemättä sen takia, ei vaan jaksa. Jos olisin itekseni, en varmaan kävis edes kaupassa, ennen kuin olis välttämätön pakko. Tänäaamuna heräsin kyllä ennen kuutta, ja kun kävin viemässä kuopuksen koululle kymmeneksi (meni noin tunti reissussa) niin takaisintullessa olin jo melkein liian väsynyt ajamaan. Kotiin päästyäni kellahdin heti sohvalle, vaikka oli nälkäkin. Tällä kertaa en sentään nukkunut tuntikaupalla, tuli viesti puhelimeen ja herätti. Helposti nukun 2-3 tuntia päikkäreitä, ja illalla taas valmis nukkuun. Eikä ne päikkärit pitkää aikaa piristä.

Sääennusteet on taas menny melko pieleen, mutta mukavasti päin; sade on muuttunut auringonpaisteeksi. Ukkosta kyllä mieluusti katselisin ja kuuntelisin, mutta ei ole lupauksista huolimatta osunut kohdalle. Yhtenä päivänä sain katsella muhkeita ukkospilviä, esikoinen oli sen alla ja ilmoitti että ukkostelee. Tänäänkin pitäs muka olla, mutta epäilen vahvasti.

Tuli korjatut verolaskelmat. Ihmettelin jo edellisen kohdalla, miksi mun kotitalousvähennyksestä oli siirretty puolisolle yli 800, kun kummallakin oli se täysi määrä eli 2400, mutta ei sit tullu selvitettyä asiaa. Mulle maksetaan siis kotitalousvähennystä joku 1500 ja risat, miehelle  yli kolme tonnia. Vaikka maksimi on 2400. Yritin etsiä netistä tietoa, mutta siellä sanottiin vain, että siirto puolisolle käy vain jos maksimi ei täyty. Pitäs varmaan jaksaa soitella ja kysellä... ei muuten, mutta jos siitä vaikka myöhemmin tulee jotain sanomista. Mies ihan oma-aloitteisesti lupasi maksaa sen siirretyn osan mulle.

Mutta väsyttää.

Kuvattua, kuljettua ja luettua

Lauantai. Ei mitään menoa minnekään, tyttäret on maailmalla ja mies yöllisten tähtikuvailujen ja kaljottelun jäljiltä nukkuu sikeästi vielä - ja mie herään ennen kuutta. Puristan silmäni kiinni ja koitan ajatella mukavia, josko se uni vielä tulis, mutta ei. Kroppa kireellä mietin vaan ikäviä asioita, muistan vanhoja mokia ja pelkään uusia. Muistan että eka joogatunti oli tällä viikolla, enkä mennyt sinne kun en ollu laittanu sitä kalenteriin. Kun eihän sitä nyt vielä tartte, on kesä ja jooga alkaa vasta syksyllä! Nousin sitten ylös, kävin koirien kans kävelyllä, keitin kahvia ja laitoin pyykkikoneeseen navettavaatteet pyörimään.

Eilenkin oli kesä; lenkillä tuli ihan oikein hiki, koiratkin meinas läkähtyä. Onneksi oli vettä mukana. Mutta ihanaa silti! Tarkkaavaisempi koira löysi ilmeisestikin parittelevat heinäsirkat, joista päällimmäinen oli erikoisen värikäs. Ne yhteenliimautumisestaan huolimatta liikkui aika vilkkaasti pakoon (ja koira pomppas toiseen suuntaan) joten en saanut sumealla kännykkäkamerallani tämän parempaa otosta:

 Illalla käytiin miehen kanssa ajelulla mm. Kytäjällä. Tällasia maisemia oli siellä:

Kytäjä Golfin rakennus, hurmaava entinen navetta. Hienoa, että säilyttivät ja kunnostivat tuon! Parkkiksella oli huumaava ruusuntuoksu.

Ja kiulukoita.

 Aurinko laski, mie kävin parin kilsan kävelyllä koirien kanssa sillävälin, kun mies otti kuvia omalla tahollaan. Kateltiin golffareita, ja siellä oli yksi mies samanvärisissä kamppeissa kuin miehen työkamppeet, ja koirat oli selvästi sitä mieltä, että "isi tuolla!" ja ne olis halunnu sen luo. Ei ne yhtään niin kiinnostuneita muista olleet. Mutta ihana leppeä ilta oli, varmaan oli kiva golfatakin.

Huvittavaa on tuolla Kytäjän kartanon mailla se, että siellä on iso plakaatti jossa mainostetaan ilmeisesti asuinpaikaksi ko. seutua, mainoksessa oli kiva peltotie ja kysymys jotenkin niin, että haluaisitko lenkkeillä näissä maisemissa, mutta kuitenkin ne peltotiet on sitten tällasilla kylteillä varustettuja:

Joka tien päässä on ajokieltomerkki ja ukaaseja. Ei me sitten uskallettu lähteä tuonne kävelemään, en kyllä ymmärrä miten tuollainen kävelisi jokamiehenoikeuden yli. Periaatteessahan riistanhoitoalueita on pitkin metsiä ja maita, mutta kyllä siellä ihmiset saa kulkea. Mun mielestä. Mutta harhaanjohtavaa mainontaa kehua lenkkeilymaastolla, jossa ei saa liikkua.

Siinä on muutamia johtoja, yli kolmekymmentä laskin. Kuinkahan nuo vetää ukkosella salamia puoleensa? Eilen olikin ukkosta, mutta ei meillä. Jossain Mikkelin alapuolella räiski salamoita monta tuntia salamakartan mukaan. Pohjanmaalla tänäaamunakin.

Luin kirjan. Tai no,  yritin. Usko, toivo ja terveys, jonka takakannessa luki "Kohtikäyviä kannanottoja lääkärin työn ja kristillisen vakaumuksen leikkauspisteistä" "Kuinka toimia lääkärinä eettisissä ristiriitatilanteissa" ja toivoin voivani lukea kristittyjen lääkärien ajatuksista tosielämän tilanteissa. Ensin puolet kirjasta oli ihan muiden kuin lääkärien (mm. surullisenkuuluisen Tapio Puolimatkan) kirjoittamaa "jumala sitä, Raamattu tätä"-höpinää sitaatteineen, ja lääkäreiden ajatuksia vajaa puolet kirjasta. Nekin enemmän abstraktia jumalasuhteen mietintää, kuin lääkärin työtä koskevaa. Tulin siihen tulokseen, että eettiset ristiriitatilanteet ei ole yleisiä eikä hankalia, kun niistä kertova kirjakin on ympätty täyteen uskonnollista jargonia. Olis edes Päivi Räsänen kertonut aborttiasioista, mutta ei.

No, nyt on vuorossa Ilmestyskirjan ratsastajat, joten Raamatun kyljessä mennään vieläkin :)

Ihmeitä ja kummia

Primääriperheen jäsenillä on syntymäpäiviä lähiaikoina, ja eilen kirjoittelin niille kortteja. Yksi on muuttanut hiljattain, enkä muista sen osoitetta ulkoa, niin hain osoitevihkoni - joka ei ollut siellä, missä se aina on! Se roikkuu keittiön kaapissa naulakossa, Tiimarin muovipussissa joulupostimerkkien ym. kanssa. Aina. Jos käytän sitä, laitan sen aina takaisin siihen. Ja nyt se ei ollu siinä. Tyhjensin koko kaapin (tulipahan siivottua ja heitettyä kamaa roskiin!) ja järjestin sen ja sitä vihkoa ei ollu siellä. Mitä hittoa teen, jos en löydä sitä? Siellä oli kaikki osoitteet, mulla jää sitten suurin osa joulukorteistakin lähettämättä, jos sitä ei löydy. Kävin penkomassa askartelutarvikelaatikonkin, sielläkin on tiimarin pusseja ja ajattelin, että jos oon epähuomiossa korttia tehdessäni vienyt senkin sinne korttitarvikkeiden mukana. Mutta ei. Paniikki!

=^.^=    =^.^=

Tässä kohtaa tulee ihme. Tonttujuttu tai joku muu sellanen. Ajattelin, että ei auta kuin tehdä uusi osoitekirja, ja etsin lähettäjien osoitteita kuplamuovipusseista ja pahvipakkauksista, joita muut on mulle lähettäny ja jotka oon säästäny kierrätyskäyttöä varten. Ja se pussi osoitekirjoineen oli siellä. Eikä varmasti ollu sillon, kun kaappia siivosin ja ko. paperikassiin laittelin niitä pakkauksia, että ovat samassa paikassa eikä hujan hajan kaapissa. Miksi olisin työntänyt sinne muovipussin?

No, kai se vaan oli ollu siellä mutta en huomannut. Mikä olis tietty outoa, koska juuri sellaista kiihkeästi etsiskelin. Ehdin jo aloittaa sen uuden osoitevihkonkin, mutta tapaus osoittaa, että niitä olisikin hyvä olla ainakin kaksi, eri paikoissa, siltä varalta, jos toinen katoaa.

Eilenillalla laitoin ekan kynttilälyhdyn. Ostin Lidlistä tuoksukynttilän (omena&kaneli) mutta se haisi niin pahalle, ettei sitä voinu sisällä polttaa. Panin ulos. Siellä se kiltisti paleli vielä aamullakin. Ostin sovinnolla sitten vaniljatuoksukynttilän, ne on yleensä niin miedon tuoksuisia, että niitä kestää sisälläkin polttaa. Appelsiini on toinen mun lempituoksu.

Ja näin taas työunia. Miksi nään niitä? Unessakin tiedän olevani eläkkeellä. Viime yön unessa en saanut mitään tehtyä enkä oikein tiennykään, mitä pitää tehdä, koitin vaan olla touhukas. Tauot venyi, aika kului tosi nopeasti, ja NUKUIN tauolla ja liian pitkään... herätessäni kello oli jo yli kolme, aattelin että teenkö nyt yli neljän töitä, että saan vähän tehtyä takas nukkumistani, vai lähenkö sovinnolla kokonaan pois. Päätin tyhjentää pukukaappini ja lähteä kokonaan. Aiempien vastaavien unien tapaan tavaraa oli hirveästi, joulutähteä myöten! Nukkeja, pehmoeläimiä, taisi olla se sänkykin. Yksi työkaveri oli kirjoittanu tappouhkauksen mun kaapin reunaan. Ei tahdo koskaan unessa siitä lähtemisestä tulla mitään, mulla oli koiratkin yhtäkkiä siellä ja ilman remmiä, koitin käyttää niitä pissalla ulkona ja pelkäsin, että ne lähtee karkuun, sitten koiria oli neljä ja kaikki oli vaikeaa. Lopulta joku auttoi mua, oltiin jo menossa käytävää pitkin ulos, mutta taas tuli jotain ja piti kääntyä takas. 

Outoja nää, oon kuitenkin ollu jo monta vuotta pois työelämästä.

Minimalismihaaste, mihin oon puolihuolimattoman rennosti ruvennut mukaan: eilen roskiin kahdet housut, kierrätykseen yksi toppatakki. Roskiin myös paljon "tätä voi vielä tarvita"-roskaa. Tämä mun haaste yhdistettynä siihen, että esikoinen on raivannut vinttiä, on täyttänyt roskapönttöä niin, ettei kaikki mahdu. Kahden viikon välein tyhjennetään meidän roskis, ja vielä viikko on seuraavaan... jos vain sais bongattua sen roskisauton kun se on täällä, vois käydä ilmatteeks heittämässä sinne roskasäkin tai pari - jos ne latoo roskiksen viereen maahan, niistä menee erillismaksu.

Vessanpytyn kannen vois heittää roskiin, kun sen toinen pidike hajos. No, ostin eilen uuden kannen, mutta siinä onkin liian lyhyet tapit, ei yllä Arabian pytyn reikien läpi. Pah. En kyllä heitä pois, keksin jonkun virivirin siihen. Joskus.

Ulkona oli aamulla sankka sumu ja vain kuutisen astetta lämmintä. Sitruunapuu on vielä ulkona.

Nirvanaa ja vähän muutakin

Mulle on vissiin tulossa joku mikrobikammokin. Tai sitten huoleton suhtautumiseni niihin alkaa muistuttaa oikeaa käyttäytymismallia. Esimerkiksi kirpputorilla käynnin jälkeen on olo, että pitää pestä kädet. Kaikenlaisten ihmisten kamoja on tullu hypisteltyä ja niitä on kaikenlaiset ihmiset hypistelleet mua ennenkin. Labrassa kävin viemässä tytön salmonellanäytteen, ja vaikka vältin koskemasta paikkoihin, oli pakko ovi avata kahvasta ja heti inhotti. Tuollaisissa paikoissahan ne sairaat juuri käy. Kirjastossakin yks sun toinen yski ja kröhi, aivasti ja niisti. Se on kyllä jännä juttu, että se kirjastosta tuotu kirja ei kotona enää aiheuta neuroottisuutta, vaikka sitäkin on moni lähminyt. Muistan ajan, kun kirjoissa oli varoitus, ettei saa lainata sellaseen kotiin, missä on lavantautia tai muuta vastaavaa...

Usein kyllä kaupungilta tai lenkiltä tultuani huuhtaisen kädet - en tosin tiedä onko sillä mitään muuta kuin psykologinen merkitys, jos ei kunnolla kuuraa saippualla. Taannoin luin sen Hyvät, pahat ja näkymättömät -kirjan, josta selvis pöpöjen uskomaton leviämisnopeus ja se, että esim. vessapaperi tai nenäliina ei kuivanakaan estä bakteereja tarttumasta pyyhittävästä pyyhkijän sormiin. Saati kun se kastuu läpi.

Kävin optikolla, mutta liikkeestä ei löytyny yhtään mun mieleisiä kehyksiä! Äh. Ei edes kalliimmista. Sanoin, että tulen myöhemmin makutuomarin kanssa valkkaamaan, en kyllä usko että se valikoima siitä kummenee. Yhdet jollain lailla asiallisen näköiset oli, mutta ne oli jotain valurautaa mitälie, kun painoivat jo ilman mun näölle vaadittavia paksuja linssejäkin jo paljon. Hmp.

Hartiat on ollu monta päivää jumissa ja kipeet. Eilen sinne optikolle mennessäni junaseisakkeella pyörittelin hartioita, ja sit siihen tuli sellanen harmaantunut, hieman alkolle tuoksahtava setä, joka sano että sulla on hartiat jumissa, anna hän kokeilee. Vähän outo tilanne kyllä, mutta mie vaan että no kokeile. Se otti olkapäistä kiinni ja painoi peukalot just sinne makeimpaan jumikohtaan, ai että teki kutaa! Kävi ilmi, että se oli entinen urheiluhieroja. Muutamalla peukalonpainalluksella se sai veren kiertään mun päässä ja käsissä, olin sitten junassa ihan nirvanassa. Äkkiähän se ohi meni, mutta jätti olon, että sinne oikeelle hierojalle on varmaan pakko mennä. Se mun tuntema hieroja kyllä taitaa olla lopettanut, ainakin netin tietojen perusteella. Tämä setäkin tarjoutui hieromaan, mutta arveli etten tuu ja vaimokin saattais ihmetellä :D

Nyt muuten näkyy niitä nummitattejakin. Paljolti luonto on etuajassa lämpösummien täytyttyä hellepäivillä nopeasti, mutta sienet on jälkijunassa.

Heräsin yöllä taas samaan aikaan, nyt ei ollu työuni vaan onnettomuusuni, jossa oli törmänny moottoripyörä ja moottorikelkka.

Yötöitä

Jaahas. Heräsin sitten ahdistavien työunien päätteeksi hankalaan oloon, oli vessahätää, päänsärkyä, selän jumia ja pienehkö meluongelmakin vieressä. Nousin ylös ennen kolmea, ja päätin että jos syö kello kolmelta, sitä ei lasketa enää yösyönniksi kun on melkein jo aamu. Söin. Eipä ollu sit ainakaan nälkä enää. Pitäs ostaa uus petauspatja ja tyyny, mutta ne pitäs saada ensin koekäyttää. Oon joskus ostanu kalliin muka muotoutuvan tyynyn, joka oli käytössä niin kivikova, ettei sillä voinu nukkua.

Oikeastaan pitäs ostaa kokonaan uusi sänky. Semmonen jalallinen. Ja sitä varten pitäs varmaan ostaa uus kotikin. Ei puutu ku rahaa.

Esikoinen on raivannut omaa (tai siis molempien tyttöjen yhteistä) huonetta, siellä alkaa kohta olla ihan sitä minimalistista. Hyllyt tyhjinä. Sieltähän mie oon kantanu niitä kirjojakin kirjaston kierrätyshyllyyn, täytyy kohta kantaa lisää. Vai kaipaako joku esim. askartelukirjoja? Tai tietääkö jonkun, joka vois antaa semmosille kodin? Mutta sekin, jonka eilen vein, lähti heti jonkun mukaan, että kyllä ne varmaan kierrättyy. Varsinkin kun on joulu tulossa ja joku saattaa haluta korttejakin tehdä. Itellä on jo tullu vissiin askartelukiintiö täyteen.

Kävin tosiaan eilen kirjastossa, ja etsin koneelta paikat havittelemilleni kirjoille, jotka piti olla hyllyssä, vaan ei ollut. Virkailija, jolta kysyin ohimennen, onko ne varastossa, suhtautui minuun kuin en olisi vain osannut etsiä. "Se on siellä ja siellä" - mutta kun ei ollut. Kun kävin jo katsomassa. Vanhana varastotyöntekijänä ja kirjastokävijänä osaan kyllä tulkita, mitä tarkoittaa 56.09 tms. En vain ehtinyt siinä ruveta sen enempää, kun mies odotti jo kärsimättömänä autolla. Sain kuulla, että varasto on auki ensi viikolla, ehkä menen katsomaan :)

Oon joskus ennenkin ihmetellyt sitä, kun meidän kylän kirjastossa on välillä aika erikoisesti sijoitettu kirjat. Jonkun dekkaristin kirjat on kaunokirjallisuudessa ja fiktiivisiä juttuja historiassa ja romaaneja maantieteessä. Näissä etsimissäni kirjoissakin oli ainakin yksi, joka oli meidän kirjastossa laitettu eri osastoon kuin muissa.

Mulla on tänään optikolle aika. Ajattelin tarkistuttaa näön, kun alkaa nykyään särkeä päätä usein tietsikalla tai lukiessa. Oikeaa yläetukulmaa. Tottahan ne sen verran aina löytää uutta vikaa, että lasit pitää uusia. Vaikka johan se kai on aikakin.

Mies heräsi neljän jälkeen niinku se herää aina, oli sitten töihin meno kuudeksi, seitsemäksi tai kahdeksaksi. Tällä kertaa sain sen taivuteltua vielä nukkuun hetkeksi :) tiedän kyllä, minkälainen nautinto on, kun saa mennäkin takaisin nukkuun kun ensin herää väsyneenä että voi ei, taas töihin... Olisin mieki voinu jo mennä takas sänkyyn, mutta nukkukoon nyt siellä työn raskaan raataja.

Tein mieki eilen vähän jotain, halkoja ainakin. Ja pyykkäsin, ja unohin pyykit yöksi narulle ja ne kastui uudestaan sumussa ja yökasteessa ja päivälle on luvattu sadetta. No, onpahan saaneet raitista ilmaa, vaikka ne pitääkin tuoda sisälle kuivuun. Ei muuten kuivu pyykit sisällä. Olin laittanu kesävaatteita jo pois ja laskeskelin, että saan ne pyykätyt kesähousut jalkaani eilenaamulla, mutta enpä saanutkaan kun ne oli vielä aivan märät, vaikka oli kuivuneet jo kauan. Ummehtuneelle alkaa haista semmoset.

Eilen tuli mieleen, että 2 vuotta sitten tähän aikaan oltiin Lapinreissulla. Se oli kyllä hieno reissu! Ehkä vielä joskus. Samaa fiilistä tietenkään ei ikinä enää saa, mutta Lappi on aina Lappi. Ja kuivattu poronliha on nam.

Potunnostossa

Tässä on meidän perunamaan (=ämpäri) sato. Olis tarvinnu pidemmän kasvuajan, mutta jostain syystä varret kuoli. Liekö ollu liian märkää sitten kun lakkasi olemasta kuivaa. Hauskoja pikkupottuja ja pari normikokoista. Ihan hyvän makuisia.

Nyt ku ei oo tullu niitä ilmoituksia kommenteista sähköpostiin vähään aikaan, ni tupsahtikin 2x tällanen sähköposti:  

"Edellisestä kerrasta on kulunut jonkin aikaa. Haluamme varmistaa, että haluat edelleen saada sähköposti-ilmoituksia, kun blogiin on tullut tarkastettavia kommentteja. Jatka tämän blogin kommenttien valvontaa koskevien sähköposti-ilmoitusten vastaanottamista klikkaamalla Jatka tilausta. Jos et halua saada ilmoituksia sähköpostiin, voit ohittaa tämän viestin tai klikata Hylkää. "

Kummallista, miksi ne sit sen pani tauolle. Mutta nyt taas tulee ilmot kommenteista.

Ja olipa ihmeen kummallinen uni viime yönä. Toisaalta kaikki oli siinä niin helppoa - paitsi löytää Salmelankatu. Menin hirmu jyrkkää, käytännössä pystysuoraa kalliota pitkin alas, ja aina löytyi jalansija eikä ollu vaikea kulkea, ei ees pelottanu vaikka olin korkealla. Sit menin buddhalaiseen temppeliin, jossa oli pilkkopimeää, mutta kun vähän aikaa seisoi paikallaan, alkoi nähdä. Pieni valkoisiin puettu koira tuli siellä mun syliin. Poislähtiessä seikkailin pimeissä käytävissä, ja hyvin löysin ulos. Siellä oli poliiseja, joilta kysyin missä on Salmelankatu. Yksi poliisi auttoi, mutta en mie perille päässy ennenku uni loppui. Äiti muka asui sillä kadulla. Suomessa ei oo sellasta katua missään. Toivottavasti valkoisiin puettu koira ei oo enne...

Olin pari päivää aivan järkyttävän väsynyt. Aamulla oli joku kolme tuntia ihan ok, mutta sit alko väsy. Jouduin normaalista poiketen keittään itelleni iltapäiväkahvit, kun en meinannu pysyä hereillä, enkä piristyny vaikka torkahtelin. Ja heikotti. Eilen vedin kunnon päikkärit, mutta hyvin tuli uni illallakin.

Väkisin lähdin mukaan, kun lauantaina mies vei tyttären poikakaverille ja kävi kuvaamassa Kuhakoskea. Olihan se ihan mukava reissu, vaikka puudutti se autossaistuminen.

Kuhakoski

Koira kivellä

Leppäkerttu isomaksaruoholla

Kello on vasta vähän ja pyykkikone jo linkoaa loppulinkoustaan. Olinpa reipas, kun laitoin pyykit pyöriin ajoissa. Ku mies sano, ettei oo työpaitoja. Ne on oransseja, ja samaa värimaailmaa meillä ei enää käytä ku mie, joten konetta ei tahdo saada täyteen... mie en oikeestaan pese ku kolmenlaista kirjopyykkiä - puna-oranssia, tummaa ja vaaleaa.

Laitoin jokin aika sitten kesävaatteita jo vinttikomeroon - en sentään ottanu talvivaatteita vielä esille. Tällekin päivälle on ennusteessa luvattu 23 astetta. Eilen oli parikymmentä, ja koirille oli hyvä olla vettä mukana lenkillä. Kyllä se tuli tarpeeseen. Kastelin vielä tuijiakin.

Kriisi?

Ei niinkään mikään ikäkriisi, mutta ajankulumiskriisi. Silloin hevonkakkarellisieniretkelläni vaan mietin siinä tutussa metsässä, miten kaikki muuttuu koko ajan, vaikkei sitä niin huomaa siinä hetkessä. Se kanto, jonka ympärillä usein on ollu sieniä, ei kohta enää erotu kuntasta, kun on niin lahonnut. Ne kuusennäreet, joiden juurella kasvoi kanttarelleja (ennenkuin kaadettiin metsää niin, että aurinko kuivatti paikan) onkin jo isoja kuusia. Yhtäkkiä. Se tuulessa konkeloon kaatunut mänty - ei sitä enää olekaan. Se on pudonnut maahan keloksi. Polku, jolta näki supan toiselle laidalle on nykyisin piikkisen männikön seassa.

Mäenhaluu! Haluun että kaikki kivat asiat pysyy ennallaan. Vähän niinku esikoinen pienenä, kun sille kerrottiin hampaiden vaihtumisesta; se sano "Mä en haluu, mä lähen karkuun!" Sekin pikkuinen on nyt aikuinen. Ehkä pitäisi itsekin muuttua kun maailma muuttuu, mutta kun pysyn samana. Peilistä vaan katsoo joku roikkuvanaamainen timosoini, joka mie en ole.

Kuopus tuli kotiin yhdeksi yöksi ♥ Käytiin koko kotonaoleva perhe järvenrannalla kuvailemassa, auringonlaskua haaveiltiin, mutta oli liikaa pilviä kovin hienoon laskuun. Ihan kivoja hämykuvia kuitenkin saattoi tulla.

Tätä toista kuvaa vähän Lightroomilla käsittelin, kun puhelimessa ja Onedrivessa näytti tarpeeksi pimeältä ettei naamat erotu, mutta koneelle siirrettynä muuttuikin paljon valoisammaksi.

Laitoin sitten vähän sinistäkin lisää saman tien. Mökeillä oli porukkaa, ja mikä oli ollessa kun oli viimeinen lämmin elokuun ilta, semmonen loiske ja polske vaan kuului kun ihmiset kävi iltauinnilla. Ajatella, että jotkut saa oikeasti viettää aikaa tuollaisten hienojen vesien äärellä! Toisaalta onhan meilläkin hieno piha, mutta eipä siellä tuu aikaa vietettyä kuin lämpiminä hyttysettöminä päivinä. Hyvin alkanut grillauskesäkin kypsähti siihen, kun maasto kuivui eikä enää uskaltanu pitää grillissä tulia.

Ja sain rahaa! Voi että tuntu kivalta kun pystyi kaupassa käymään ruokaostoksilla pelkäämättä, että kortilla ei olekaan katetta. Kolmen viikonlopun palkka. Siirsin heti kummallekin lapselle osan. Niin harvoin on varaa antaa niille rahaa. Ja anoppi ihmetteli, miksi opintorahaa maksetaan, kun koulu on ilmainen...

Yöt alkaa olla jo vähän vilakoita pelkän pussilakanan ja parin viltin alla. Viime yönäkin etsiskelin sitä toista vilttiä, ennenku tajusin että se on jo mun päällä. Ja sitten kumminkin tulee lämpöaaltoja, että saa heittää ne vähätkin peitot pois. Näin unta, että mies oli minua pettäny jonku espanjalaisen kanssa, ja vielä jatkounen siihen, jossa se myönsi asian. Oli halunnut sen jonkun Niinan tilalle. Mun alitajunta varmaan syöttää tämmöstä kun mies on ollu jotenkin niin kylmä ja etäinen viime päivinä. Ja myönnän, että minua ärsyttää kun se koko ajan vilkuilee puhelinta ja sättää sielä jonku kans. On kuitenkin kokemusta siitä, ettei se oo aina ollu ihan viatontakaan, niin vanhat epäluulot välillä nostaa päätään, vaikka oon koittanu olla välittämättä. Uniin ne sit kuitenkin näköjään tulee.

Ja koira tais polttaa kielensä mun aamukahvissa. Ihme kahvisieppo, ei malta oottaa että jäähtyy.

Googlettelin tuossa yhtä juttua, ja törmäsin erääseen tutunkuuloiseen blogiin. Siellä oli aivan vieraannäköisiä kommentteja, jotka olin itse kirjoittanut kymmenen vuotta sitten. Ehkä olen sittenkin muuttunut myös itse, eikä vain maailma ympärilläni? En ainakaan paremmaksi. Mutta sekin blogi oli vain yhtäkkiä loppunut aika synkeissä tunnelmissa, mitä lie tapahtunut. Sellasesta jää hyvin ikävä epätietoinen olo - älkää te kirjoittajat ainakaan lopettako blogia kertomatta että se loppuu! Muuten sitä jää miettiin, että kuoliko se vai mikä tuli.

Lähen pienelle aamukävelylle tuonne sumuun. Ei siellä kylmä ole, nelisentoista astetta näyttää mittari. Illalla jo näkyi nousevan hienot sumut.