Aharistunu nainen puutarhatuolissa

 

Näistä muutamast zinniasta tuli ihan kivoja. Kunhan muistaa kastella, möksähtävät helposti kuivana. Muuten ei kyllä olekaan missään kukkia - normaalisti heinäkuussa on luonnon kukkaloisto parhaimmillaan, mutta nyt ei näy ku siankärsämöä, pietaryrttiä ja ylikukkineita horsmia tienpientareella. Yhdessä paikassa oli pihasta karannutta kanadanpiiskua, joka ei meän pihassa edes kuki. Kurja kuivuus vei kukatkin. Hetken aattelin, että olisin ostanut kaupasta kimpun iloksi, mutta unohdin kun aioin käydä kukkaosastolla vasta viimeiseksi. Oli liikaa pähkäiltävää.

Oli tyttärenkoira mummulassa yökylässä, sai tyär nukkua kunnon pitkät aamu-unoset, kun mummu ja pappa hoiti koirapoikaa. On se ihana, hauska ja riemastuttava, mutta onhan sen vahtimisessa oma hommansa. Millon on suussa papan vilttitossu, millon kengännauhat tai koiran korin reuna. Sisäsiisteyskään ei oo niin varmaa, on koko ajan oltava valppaana. Nämä omat mummokoirat on niin rauhallisia ja helppoja. 

Mun stressinsietokyky on todella olematon. Tein toiselle tytölle henkilökorttihakemuksen (koska sillä ei oo rahaa maksaa sitä) ja kun sen pankkitodistuksen kanssa oli hankalaa niin meinasin ihan hermostua heti. Itelle tein jo eilen, ja kauhukseni totesin, että en ehkä ehdi saada sitä ennen pohjoisen reissua, jos en mene antaan nimikirjoitusta ilman ajanvarausta. Tosin en tiedä saako sinne edes mennä korona-aikana jonotteleen ilman aikaa. Varatut ajat oli täynnä kuukauden päähän. En tajua mikä järki siinäki on, että korttihakemuksen käsittelyssä menee noin viikko, mutta kuitenkin menee kuukausi jo ennenkuin pääsee edes antaan sormenjälkee tai nimmaria. Saati kun se sitten pitäs hakeekin sieltä, kun ei oo tarvittavia asiakirjoja millä tunnistautua muussa noutopaikassa, ja on pakko hakee se poliisilaitokselta. 

En tahdo kestää myöskään ihmisten jaaritteluja nyt. Olen kehittänyt zen-tilan, jossa annan puhevirran soljua korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta on se sit noloa kun jälkeenpäin pitäs muistaa mistä mulle on puhuttu. 

Tänne on lupailtu kolme tai neljä päivää ukkosta, mutta ei oo ku vähän satanu. Sateetkin enimmäkseen väistelee, ukkosia ei oo ollu lähimaillakaan. Vähän on kertyny vettä sadevesitynnyriin, mutta melkeen joka päivä täytyy edelleen kastella juopoimpia kasveja. 

Närkästynyt nainen pankkiasioilla

 Tän aamun varhaislenkillä äänteli eilenmainittujen lisäksi kukko, käpytikka, västäräkki, räkättirastas ja peippo. Sateen piti alkaa ensin yhdeltätoista, sitten yhdeksältä, ja lopulta se alkoikin jo kahdeksalta, mutta silloin me oltiin jo kotosalla. Pyykkiäkin pyöritetty yksi koneellinen. Kyllä jo ennen seitsemää ulkona tuoksui sade. 

Vois kuvitella että muutkin koiralliset käyttäis koiriaan aamuvarhain lenkillä helleaikana, mutta koko jaksolla vain kerran näin yhden koiranulkoiluttajan. Enhän miekään tietty joka aamu sianpierun aikaan oo liikkunu, mutta aika monena aamuna kuitenkin. Ja koiria asuu tässä kylällä aika monta. Yhtenä päivänä normaalisti erittäin hyvin kurissa ja kiinni pidetty beauceron oli vahingossa jäänyt valvomatta pihalle ja tuli sieltä iloisesti tervehtimään meidän koiria, jotka tosin ei arvostaneet kauheasti. Vahinkoja ei sattunut ja kovasti pyytelivät anteeksi sitten, kun huomasivat. Ei siinä ollu mitään hätää kun oli ystävällinen koira ja meän pössit niin pieniä, ettei tee vahinkoa vaikka yrittäisivätkin. 

Avasin eilen S-pankkiin tilin, ja aion lopettaa sen iänikusen vanhan tilini, en edes tiedä montako kymmentä vuotta mulla on se ollu. Sen mun "hätävaratilini". Siellä vaan makaa pieni summa rahaa (no toki ihan iso mulle köyhälle) ja hyvin harvakseltaan on mitään tapahtumia siellä. Vuoden alusta alkoi Osuuspankki velottaa siitä 2 euroa kuussa, vaikka varmaan menot on niillä suuremmat kuin tulot siitä summasta. Pitää joka kuukausi lähettää paperinen tiliote mulle kotiin siitä yhdestä tapahtumasta, kuukausimaksun veloituksesta, jonka ne ilmeisesti velottaa koska kuukaudessa on yksi tapahtuma. Se veloitus. Aiemminhan ne laittoi lapun vain silloin, kun nostin tai laitoin tilille rahaa. Eli ehkä pari kolme kertaa vuodessa. Mie koen ihan turhaksi maksaa 24 euroa vuodessa ihan tyhjästä, vaikkei se nyt mun taloutta kaada. Siihen tiliin ei kuulu edes pankkikorttia tai verkkopankkitunnuksia. 

Kävi ilmi, että saan kuukausimaksuttoman tilin ihan jäseneksi liittymättä, miehen siivellä. Kun taloudessa on jo yksi asiakasomistaja. Nyt kun vaan pääsis sinne Osuuspankkiin joskus tyhjentämään sen tilin. Kolme lähintä pankkia on jo lopettanut täälläasumisen aikana, täytyy olla nopee ennenku lopettavat sen 25 km:n päässä olevan konttorin. Ääspankkeja sentään on vähän jokaisessa isossa Prismassa.

Nyt nauttimaan sateesta, jota pitäs riittää. Ensviikolle on ennustettu paria poutapäivää.

Hymyilevä nainen koira kummassakin kainalossa

 Naakat ovat palanneet. Ne on olleet keskikesän muualla lomanvietossa, ja nyt sitten isona parvena taas täällä. Pyörätien varrella on isompia ja pienempiä sulkia ja höyheniä, kun lienee sulkasatoaikakin. Muita lintuja ei aamulla kuulunutkaan, kuin naakka, kurki, varis ja sepelkyyhky. 

Lenkille lähdettiin ennen kuutta. Koira ei tykännyt kävelemisestä, joten piti taas kumpaakin kanniskella. Muita kulkijoita ei ollut, mutta autoilijat saattoi nähdä onnellisen näköisen koiramummon "lenkittämässä" koiria kantamalla niitä. 

Vähempihelteisiä päiviä hyväksikäytettiin ja pidettiin meidän pihalla yksi pentutapaaminenkin, ja tyttären hoitokoira pyöri mukana myös. Paljon oon istunu täällä pihalla (nytkin istun) kun ei oo hyttysiä eikä paarmoja, mutta polttiaiset kyllä riivajaa. Koiria ne ei taida paljoa häiritä, ei ainakaan näytä siltä. Kyllähän se helle tulee tänäänkin, mutta varjossa pärjää vielä. 

Popcorniin on tullut tähkiä. Saapa nähdä kuinka pitkälle ehtivät ennen syksyä. 

Turposilmäni ovat lähes ennallaan, mitä nyt vuotaa ja kutisee vieläkin. Periaatteessa vois kohta luopua maskista, mutta se on tullu niin tavaksi että enköhän mie vielä jonkin aikaa sujauta sitä naamalle kauppaan mennessä. Ynnä muualle. Ja siinä on sekin hyvä puoli, että saa olla ihan rauhassa resting bitch face, ei tarvi yrittää näyttää reippaalta ja iloiselta. 

Metsäpalon haju leijailee jostain. Toivottavasti huomenna saadaan sadetta.

Tomaattikauppias Mutikainen näytteet päässään

 No niin, oon saanu toisen koronarokotteen ja taas on silmät turvoksissa. Ainakin tämä varmisti sen, että se todellakin johtuu rokotuksesta eikä mistään siitepölyallergiasta. Toivoin, ettei olis, mutta kyllä se vaan on. Teen tästäkin ilmoituksen, kunhan näen kauanko kestää. 

Se annettiin mulle tossa lähikylällä, ja pyöräilin sinne "uudella" tori.fi:stä ostamallani pyörällä. En oo ajanu vuosiin noin pitkää matkaa ja ne vähätkin sähköpyörällä, enkä hoksannu ajoissa että penkki on liian matalalla. Sitten vaan kyykkypolkemista reidet maitohapoilla... olisin voinu kuvitella, että reidet ja perskannikat on loppuviikon kipeet, mutta ei ne oikeestaan oo. Palkitsin itseni suurimmalla tuuttijäätelöllä, minkä kaupan pakastealtaasta löysin.

Terttuseljalla on hyvä marjavuosi, vaikka mustikat onkin rusinoita.

Tässä on mustikan varvutkin ihan ruskeiksi kuivuneet. Kuin olis syksy ja ruska. Oltiin eilen neljän kilsan lenkillä ku tänään piti lämmetä (mut ei nyt ennuste sit oo juuri sen lämpimämpi) ja sydänlääkityksellä oleva koirarassukka laahusti perässä puolet matkasta. Mulla on nyt pieni ongelma lenkkeilyn kans, kun toinen (kuvassa) olis innolla menossa reippaasti, ja toinen laahustaa (kuvanottohetkelläkin perässä) eikä jaksa. Kantaminen ei tule kyseeseen aiemmin mainitusta syystä ja toisaalta jos lähen toisen kans lenkille ja jätän toisen kotiin niin eihän siitäkään mitään tule. Ehkä on sit vaan tyydyttävä tekeen minilenkkejä tässä talon ympärillä, mutta aika tylsäksi sekin käy...

Surkeita pieniä ruttuja

 

Sadepilvi näytti keskaria ja vei sateet muualle. Onneksi sentään viileni. 

Murehdin taas, asioita jotka ei ole enimmäkseen edes mun asioita. Paitsi vähän kyllä joo. Kuopuksen kiusaaminen murehdituttaa, se meinaa jo jättää koko harjoittelun sikseen sen yhen taulapään takia.

Siskon taannoinen tekonivelleikkaushaava on tulehtunut, se avataan tänään uudestaan - just ku sisko oli sopinu tulevansa meille ylihuomenna. Peruuntuu jo toistamiseen. Ja kauheaa, jos se tulehdus on levinny sinne proteesiin asti... mitäs sitten? Amputaatio? Sisko oli vielä käyny näyttämässä sitä lääkärille, joka oli vaan että ei antibioottia, kyllä se siitä. Nyt leikannut ortopedi on vihainen. 

Koirat kävi eläinlääkärillä hammashoidossa, minun mussukan sydänvaiva oli pahentunu 1->3 ja se sai sydänlääkkeet. Puolessa vuodessa huonontunut noin, ja kyllä se onkin ollut noivea ja lenkillä halunnut syliin. Kyllähän tuommosta viiskilosta kantelis, mutta kun toinen näkee sen sylissä niin sekin haluaa, ja se on jo kymmenen kiloa sitten. 

Olin eilenillalla jo taas niin ahdistunut että toivoin, ettei tarttis aamulla enää herätä. Mutta sitten tämä aamu onkin ihan ok. Ei nyt riemullinen, mutta ihan heräämisen arvoinen. Nukahtamislääkkeen ansiota varmaan - ilman sitä olisin varmaan murehtinut pitkin yötä. 

Toissapäivänä oli sen verran viileää ja tuulista, että saatoin tehdä vähän pihahommia. Tänään aattelin jatkaa. Niitin ihan vanhanaikaisella sirpillä kukkineita ukonkelloja ja vuohenputkia, varsinkin ensinmainitut on niin surullisen näköisiä lehdet kuivuudesta riipallaan. Poltin tietysti itseni nokkosissa ihan huolella. Aina ne polttaa, vaikka kuinka päättäis olla varovainen. 

Mustikat on pieniä ja kuivia, mutta viinimarjaa näyttäs olevan ainakin tossa yhessä pensaassa. Riittää taas rastaille naposteltavaa. 

Mun viljelmä. Viimevuotista kevätsipulia, auringonkukkia ja kehäkukkaa. Mostly. Pellava ja hunajakukka myös säilyneet viime kesältä osin. 

Muuten mie kyllä oon sitä mieltä, että mun ei ole mitään mieltä yrittää kasvatella mitään. En mie muista lannottaa ja kitkemisenkin laita on vähän niin ja näin, kun niskat ei sitä kestä. Kosmoskukat on aivan surkeita pieniä ruttuja - siis kukat, varret kyllä kasvoi hyvin - ja muutkin yritelmäni on surkeita. Haaveilen kukkaniitystä, mutta saan vaan nokkosia ja vuohenputkia. No, onhan vuohenputkessa ihan kiva kukka. Zinnioissa on 20-senttisellä varrella 2-senttisiä kukkia sekä 70-senttisellä varrella 7-senttisiä kukkia. On ollu monia kesiä että kerättyjä sadevesiä ei oo tarvittu mihinkään, ja nyt ei tuu sadevettä edes tarpeeksi. Jotenkin oon niin turhautunu että ei ees huvita yrittää mitään. 

No, keväällä taas uudella innolla.

Pohjoisesta etelään

 Eilen jyrisi ukkonen hetkittäin ihan taukoamatta, mutta kulki ohi ensin etelän puolelta, sitten toinen alue pohjoisen puolelta. Me saatiin sadetta noin kolme pisaraa, siinä kaikki. Edes yhtään salamaa en nähnyt. Ja yö oli tukalin koko hellejaksolla, tai toiseksi tukalin. Aamulla ennen viittä oli mittarissa jo 20 astetta lämmintä. 

Siellä jossain sataa ja ukkostaa

Silti jotain on muuttunut. Aamulenkillä oli hiljaisempaa, vain kurjet huuteli - ei ollut käki eikä fasaani äänessä, mustapääkerttu sentään. Sää on selkeästi muuttunut, aiemmin tosi laiskat pilvet (silloin kun niitä on sattunut olemaan) kiitää nyt lujaa pohjoisesta etelään päin, ja täällä maan tasollakin tuulee välillä vilpoisasti. Ennusteessa ei ole enää tälle päivälle kolmosella alkavia lämpötiloja. Paarmoja on taas, ilmeisesti se toinen aalto on alkamassa. 

Hirvittävää se, mitä tuolla alempana Euroopassa tapahtuu! Saksassa 1300 ihmistä kadoksissa tulvien takia! 

Laitoin sillon joku aika sitten sen "perhosbaarin" pihapöydälle, mutta huomasin sitten miksi ohjeistetaan laittamaan se roikkumaan - muurahaiset löysi sen ja hukuttautu sinne joukolla. Pesusieni kun ei täytä koko lasia, reunoille jää vähän vapaata vettä. No, viritin sen sitten seipäännokkaan roikkumaan, on tollanen kliseinen kolmesta heinäseipäästä kyhätty amppeliteline ni siihen. No, muurahaiset löysi sen sieltäkin, vaeltavat seivästä pitkin ylös ja narua pitkin sinne astiaan. Ihme itsemurhamuurahaisia. Siinäpähän sitten. 

Orkidean purkissa kasvaa joku ihan muu kasvi. Mikä lienee, ja mistä lienee siemen sinne lennähtänyt. Ehkä kasteluveden mukana, ku oon usein käyttäny sadevettä kylvetykseen. Jossain uutisessa luki, että kesäkukkien mullasta huuhtoutuu ravinteet pois, kun joutuu koko ajan kasteleen - jäin miettiin että mihin ne huuhtoutuu? Kukkahan imee ne vedet, eihän ne hukkaan mene. 

Siellä kampusalueella, missä tytär asuu, oli ollu poliisitoimintaa viime yönä. Jotenki tämmöstä rauhallista elämää viettävästä ihmisestä tuntuu kamalalta, kun jotkut riehuu ja tappelee ja käyttää huumeita ja elää rietasta elämää. Ja se on niille ihan normaalia.

Heh, kirjoitin tätä läppärillä ulkona, ja toinen koirahan on yleensä aina siellä missä minäkin - huomasin että sitä palelee! Eipä oo semmosta tapahtunu pitkään aikaan. Liekö sekin tottunut helteeseen niin että kun onkin vaan vähän yli 20 niin se palelee :)

Heinäkuun puolivälin käki

 Vielä henki pihisee, ei oo helle nujertanut. Vaikka sisätiloissa tulee kyllä enimmäkseen oleiltua, kun ulkona vaan ei VOI olla. Tai en oo ku ei oo pakko. Välillä käydään pihalla kuhkimassa tai istuksimassa hetki koirien kans, ja taas sisälle. 

Vesiä on saanut kanniskella niin kasveille kuin eläimillekin. Ja pelastella niitä eläimiä sitten vesistä.

Tämän mörrin pelastin koirien pihajuomakupista. Se oli oikein viisas ja kiltti otus. 

Auringonkukat ja kehäkukat meinas jo kuolla kuivuuteen ja kuumuuteen, mutta saatoin ehkä saada ne pelastettua. Ovat silleen vähän syrjässä vakituisilta kulkureiteiltä, niin jäi paitsioon liian pitkäksi aikaa. On hassua kun välillä multa pysyy pitkään märkänä ja välillä sitten kuivahtaa hetkessä. 

Popcorni on kova juomaan vettä. Tuossa on se tunkiolta pelastettu orvokkikin, se on kovin kiitollinen. 

Lapsenkoira kävi taas tänään, ja molemmat tyttäretkin. Oli kiva. Olin unohtanut että ne tulee tänään, eikä ollu ees mitään ruokaa tehtynä, salaattia vaan... onneksi pakkasessa oli ranskanpottuja ja kalapuikkoja, että sain nälkäiset lapset ruokittua. 

Löysin potageriesta ranskanrakuunan, ja kuivattelin sitäkin hiukan. Jotenkin kun ei oo tottunu, niin on vähän varuillaan että uskaltaako sitä nyt ruokaan laittaa jotain kasvia pihalta, mutta luotan siihen tunnistukseen, mikä sain. Kyllä se tuoksuu just siltä miltä kuuluukin. Muistan kyllä että oon siihen joskus rakuunaa laittanu, mutta luulin sen kuolleen jo aikapäiviä sitten. 

Koirat tänäaamuna klo 5, tultiin lenkiltä ja ne tuijotti mua tuolleen koko ajan, ihanku olisin luvannu antaa niille jotain. Ne on jostain syystä oppineet sen, että kun vaan tuijottaa tarpeeksi tiukasti ja kauan, niin saa jotain. Vaikka mie en kyllä oo opettanu niille mitään lenkiltäpaluunamin saamista. Ruuat ne sai, mutta se ei tuntunu riittävän.

Oli mahtava keli, lämpöasteita viistoista eikä mitään hyttysiä tai muita kiusaajia :) Aatella että käki kukkui vielä! On sentään heinäkuun puoliväli. Ja fasaani sano tööttööt ihan keväisesti. 

Sit meniki loppupäivä taas nukkuessa, ku yöllä kertyi unta ehkä neljä tuntia. Kahet päikkärit vedin.

Puolikesy orvokki

 Se on tässä. Orvokkipadan orvokit on kai kärsineet kanssa kuivuudesta, kun ovat pienehköjä. Tää oli erikoisen värinen. Oon myös heitelly sen pelastamani punaisen orvokin siemeniä tuonne pataan, josko ne tois uutta väriä. 

Ja koirat on ripulilla, seki on varmaan hellelähtöinen tauti. Päästiin tänäaamuna käymään ulkona jo kasin jälkeen, ja jos sillon oli ilma paksua hengittää, vaikkei paljoa yli kahtakymmentä ollutkaan lämmintä. Ja paarmoja paikoitellen riitti, oon varmaan ihan mustelmilla kun läimin itteeni koko ajan, heti jos näin paarman tai tunsin kutinaa tai pistävää tunnetta. Läisk, mätk koko ajan. Suppupaarmat on semmosia pirulaisia, ne ei härnää niinku muut jotka pyörii vaan pään ympärillä, ne tulee ja iskee sumeilematta. 

Koivut oli jo ihan kellastuneita mäen päällä. 

Ostin Torin kautta itelleni käytetyn polkupyörän. Siinä ei ollu lukkoa, joten sellainen piti hankkia. Löysin söpön pinkin numerolukon, siinä oli jo valmiiksi se numerosarja, millä se toimi - siis erilainen numero joka lukolla, valkkasin helpoimman yhdistelmän. Sitten ihmettelin, kun käyttöohjeessa luki, että oletus on 0000, ja oli ohjeet miten ohjelmoidaan haluttu numerosarja siihen. No, kun rupesin kattoon lukkoa, niin ei siinä ollut edes nollaa! Numerot oli ykkösestä kuutoseen. Toimi siis kuitenkin sillä valmiilla numerosarjalla. Heppoinen vaijerilukko, mutta luultavasti en kovin usein sitä tule tarvitsemaankaan. 

Mummutettava koiravauva kävi hoidossa yhden päivän, kun sen porukat oli reissussa ❤

Sain perään moitteet, että olin opettanut sen haukkumaan :D olin samaa mieltä, ei koira tokikaan opi haukkumaan, jos ei ihmiset sitä sille opeta... Hiukan arka se on, heti kun kuulu jotain kovia tai epäilyttäviä ääniä, se singahti pihalta sisälle. Mutta hyvin se jo ymmärtää, että ulos kuuluu pissata, ei sisälle edes yrittänyt. Korvat ei tahdo pysyä ylhäällä, teippasin ne joutessani vaikka luulen, ettei se enää auta. Ne vaan on lupat, ainakin toinen. 

Varjossa on 30 astetta, savuntuoksu tulee kuuman tuulen mukana jostain. Kaivovesien uumoillaan loppuvan, eikä ihme. Täytyy sitten roudata kukkien kasteluvesi tuolta lähteestä, vaikka rankkaa sekin on. Onneksi tiskiä ja pyykkiä tulee nyt vähemmän, ku asutaan kaksin. 

Zinnia. Ja joku koppiainen kans. Mutta että kauhea vaiva ja varjelu, kasvilamput ja kouliminen ja huolenpito, ja sitten tämmönen pieni surkea kukka. Tai kaks. No haaroo ne, että voi siihen tulla useempikin kukka mutta tosiaan suurin osa jäi kääpiöiksi tai kuoli. Ei tullu valtaisaa kukkamerta ja värikästä pihaa. Ei koskaan tule, siemenpussien kuvat on valetta. 

Tänään on paljon pilviä, mutta ei niistä sada. Huomenna piti sataman, mutta sekin on hävinnyt, tai siirtynyt yölle se luvattu sadekuuro. Menenpä puhdistamaan huvimajan vesikourut, jos vaikka sataiskin... vai pitäskö mieluummin viedä vaatteita tuulettumaan ja pyykkiä narulle? Viimeksimainittu auttoi kerran sadetta tulemaan :)

Puukuormaa odotellessa

Esikasvattamani ja kovasti vaalimani zinnia ehkä kukkii sittenkin. Moni niistä on jääny sen kokoiseksi mitä olivat, kun ne maahan panin. Tuskin on kukkia kovin montaa odotettavissa. Kaksi nyt ainakin.
 

Söpöjä mansikoita kiviaidan päällä, mahtavat olla kirpeitä nuin kuivassa.

Meidänkin potageriemansikat on innostunu kasvaan ja tekeen hedelmää kun laitoin niille keväällä kalkkia ja lannoitetta. Mulla tahtoo se lannoitushomma olla aina vähän herran hallussa, toisin sanoen ei kenenkään hallussa. Sitruunaa oon nyt yrittänyt muistaa lannotella, mutta punkit sitä tuntuu aina vain vaivaavan. Suihkuttelen mäntysuopaliuoksella sitä vähän väliä, mutta epäilen onko sekään kovin terveellistä puulle, olla koko ajan jonkun mäntysuopakelmun alla. 

Nämä keräsin äsken ja vein miehelle yllätykseksi. Se on hinkannut autoa melkein koko päivän, ainakin siitä lähtien kun tultiin kaupungilta. Käytiin ostamassa puureunusnauhaa, aattelin laittaa semmosen sen hopeapajun ympärille, jahka saadaan se maahan. Ei sitä näillä helteillä kannata istuttaa, meillähän menee kaivovedet sen kasteluun sitten. 

Mun "verkkolaite" riippukeinuineen on ollu melko vähällä käytöllä, verkko alkaa olla reikäinen ja sääsket löytää tiensä sinne. Mutta on siinä ihana pötköttää sen verran, mitä ehtii ennenku pitää paeta. Ja koirat pakenee pihalta paarmoja. Just nyt käy semmonen soma tuuli, ettei oo juuri haittaa ötöistä (oon pihalla läppärin kans) mutta ei tosiaan oo ees koirat viihtyny ulkona, kun koko ajan on joku puremassa tai pistämässä. Saatika että on kuuma. 

Lenkit on ollu aika lyhyitä, mutta tää oli vähän pitempi, missä oli tällanen maisema. Hakeuduin sellaselle seudulle, missä ei niin paljon autoja kulje, ja keräsin mesiangervon kukkia kuivattavaksi. Ja haaveilin sellasella mukavalla peltopläntillä, että tähän kun saisi rakentaa kotinsa! Tosin hyttysiä olis sielläki. Mutta ei tätä liikenteen melua. 

En vielä tiedä, mitä kuivatusta mesiangervosta väsään, mutta aika näyttää.