Erilaisia vesiä

Huomenna! Huomenna lähetään meren rannalle! Sää ei näytä enää ihan yhtä optimaaliselta kuin aiemmin; maanantaina tuulee ja sataa. Mutta vaihtelu virkistää. Aivastuttaa ja yskittääkin sopivasti, toivottavasti ei äidy flunssaksi. Tai pahemmaksi. Eilen oli korvakin kipee ja paleli, tosin palelu saattoi johtua siitäkin, että mulla oli kylmäkalle polvitaipeessa. Tuli polvi niin kipeeksi kun ensin ajelin autolla pitkin kaupunkia etsiessäni koirille edullista pehmeää ja pieneen tilaan menevää petiä auton takapenkille ja mökille, ja jalka ei tykkää autoilusta. Kävin kyllä siinä sivussa apteekissakin ja katsastamassa Kappahlin alen (ei ollu mitään) mutta niiden lisäksi kirpputorilla sekä kuudessa kaupassa. Viimeisestä löysin sen, tosin pienet koot oli jo menny mutta onpahan tilaa köllötellä molemmilla.

Värikään ei ehkä ollu se kivoin mahdollinen, mutta tällä mennään. 

Ja sitten kävelin lenkin niiden kans, ja sen jälkeen oli polvi romuna, koitin kylmällä helpottaa romuisuutta. Ja sitten paleli. Ja löysin mie aivan ihanan trikoomekon Tokmannilta, Ivana Helsingin rievut oli siellä -60% ja olin ihan myyty kun kokeilin sitä mekkoa. Tai mekko oli myyty mulle. Mulla on nyt joku trikoomekkokausi, ja ostin sellaset reisisuojatkin ettei tarvi pitää mitään capreja aina alla. On ne vähän hassun tuntuset, en oo vielä testannut esim. kävelyllä, että miten toimivat.

Yks hellepäivä käytiin Nukarinkoskella. Siellä oli kalastajia, joilla oli joku bassoinen musiikkipömpeli mukana, mahtoi kalat tykätä... koiratkaan ei oikein tykänny, ku laitoin ne tuohon penkille kuvanottoa varten. Täytyyhän sitä someen päivittää! Paitsi että unohdin sit päivittää kuitenkin. No, parempi myöhään.

Ketunleipää kosken rannalla.

Näitä super_ihania neidonkorentoja oli PALJON, upeat siniset siivet välkähteli auringossa ruskeaa vettä vasten. Sori kuvanlaatu, puhelimella nyt vaan ei tuon parempaa saa, etenkään liikkuvista korennoista...

Mansikoita kiven päällä. Nyt on ollu kyllä niitäkin, jos on vaan sattunu hyvä paikka. Siis mansikoita, kiviä on aina.

Eilen satoi aika julmetusti, hiekkatieltä hiekat valui sateen mukana alas. Vesi parka tahtoo järveen, jota ei enää ole...

Ukkonenkin vähän jytyytti. Olin kaupungilla sillon, ja kun kuopus kuuli että oon, niin se pyysi kylään. Ja mie menin ja vein pullaa mennessäni. Maitoa se olis tarvinnu, mutta ku olin jo tullu kaupasta pois kun tuli asia puheeksi. Ja satoi kamalasti. Ja jyrisi. Nautin kuopuksen parvekkeella sit jyrinästä :)

Alun perin sääennusteessa oli salama klo 12-16 mutta taas ne hävisi sitä mukaa, kun ukkosta ei tullukaan, ja kun ne oli kaikki otettu jo pois, tulikin ukkonen kuin ennustajille kiusaa tehdäkseen.

Äääh

Kesä tuli takaisin! Hetkeksi ainakin. Eilenkin oli niin ihana päivä, ja tänään näyttää tulevan myös. Mutta mulla on kurja olo. Väsyttää kovin ja päätä särkee ja muutenkin tosi nuhjuinen olotila, ja se harmittaa kun oikeesti olis kiva tehdä kaikenlaista ulkona ja miksei sisälläkin.

Kyllä mie sille syitä keksin; ensinnäkin pari päivää sitten kävin metsässä keräilemässä vadelmia, mustikoita, mansikoita, hilloja ja kanttarelleja. Koitin varoa liikaa kumartelua ja niskakenottelua, mutta hartiat on ollu jumissa ja pää enemmän ja vähemmän kipee siitä lähtien. Sitten eilenillalla söin jotain, mikä pani mahan kipeeksi.

Nääs tuttava tarjos kaupan hävikintorjuntaruokaa. En oikeastaan näe sellaista hävikintorjuntana, missä jaetaan ruoka ihmisille roskiin pantavaksi. Oon aika tarkka viimeisten käyttöpäivien suhteen etenkin kanan, kalan ja majoneesijuttujen kanssa, ja mitäpä muuta mulle annetussa satsissa oli, kun savukalaa, jonka viimeinen käyttöpäivä oli kaksi päivää sitten, ja kaksi isoa purkkia voileipämajoneesia, joista toinen maistui jo tosi härskille. Kalaa söin vähän, se oli vielä ihan ok, mutta paljon meni ihan vaan roskiin kun ei meillä kukaan syö.Voileipäkeksejä jotka oli vanhentunu jo toukokuussa... mie aattelin, että ne olis sellasia "eilenvanhentuneita" kaikki, mutta rajansa hei kaikella.

Ajatus on toki erittäin kannatettava ja hyvä, mutta mie taisin saada niitä rääppeitä, mitkä ei ollu muille kelvannu - käyttökelpoiset oli jo muualla. Kylmäketju katkennut. Ja vaikka vielä oliskin päivä aikaa syödä joku majoneesi, niin enhän mie nyt yksin millään pysty enkä halua ahmia sellasta vaan siksi, että kohta on liian myöhäistä. Varsinkin jos se on jo pahan makuistakin.

Ja sitten kieriskelen vatsavaivoissa pitkin yötä. Mie, jolla on jonkinasteinen emetofobiakin. Ei ole sen arvoista. Jatkossa valkkaan nuukemmin, jos tarjotaan.

Mutta ihan hirveen hyviä vattuja on nyt! Koirien kanssa lenkkeillessäkin aina piipahtelen kohdalle osuvissa vattupuskissa, hampaat ei ehkä tykkää jatkuvasta napostelusta mutta vitamiineja tulee. Mettässä sitten mustikoita. Parhaita ne on heti tuoreeltaan ja siltään syötynä, vaikka mieki vattuja kerätessä mietin, että miksi mie näitä kerään, mitä mie näillä teen. No, ne on kohta syöty kaikki. Nam. Etenkin nam kun laittaa Aino vadelmasuklaajätskin oheen :P

Mejän reissuun on tällä hetkellä luvassa optimaalista säätä, max. 20 astetta lämmintä ja aurinkoista ja tuulikin enimmäkseen rauhallisehkoa ja tulee sopivasta suunnasta. Sitä odotellessa!

Sitä odotellessa yritän tehdä jotain tälle päänsärylle...

Ai niin, piti kehasta että ostin lisää näitä värikärsämöitä, nyt löyty oranssi - tai "terrakotta". Tarhakärsämö on sen nimi siinä oheislapussa.

Luulin sen olevan halvennuksessa kun oli niin surkean näköinen, jossain alahyllyllä kasvanu pitkäksi ja kulmikkaaksi, mutta kyllä se sen neljä euroa maksoi. Pääsi punaisen, jo haalistuneen kaveriksi.

Punkkeja ja kysyviä katseita

Olipa ihana ilma tänäaamuna! Sitten alkoki sataa. Oltiin tossa lähimettässä kävelemässä, ja siellä oli jotain marjastajia. Unohin niiden olemassaolon ja höpötin koiralle ja sit hävetti.

Noko toisella on aina tapana kattoa minua silmiin kysyvän näkösenä, kun tulee risteys vastaan. Oon koittanu opettaa niille "vasemmalle" "oikealle" "suoraan" mutta huonolla menestyksellä. Nyt se taas katto mua ja sanoin "vasemmalle", ja koira sitten määrätietoisesti lähti suoraan eteenpäin. Korotin sitten vähän ääntänikin että "Mitä sie ees kysyt multa, ku kumminkaan et usko mitä mie sanon?!" ja sit - ai joo, marjastajia oli... hulluna pitävät minua ku mie muka luulen että koira jotain multa kysyy :)

Ukkonenkin vaelsi ohitte eilen. Jytyä kuului meille, mutta juuri ei salamia näkynyt, oli niin kirkas ja vaalea taivas. Hiukan vettä ropsautti.

Hiljaiseloa. Pitäs lähtee käymään Rustalla ku siellä on vedenkeitin puoleen hintaan, esikoiselle pitää sellanen ostaa sinne uuteen kämppään. Poikakaverilla onkin aika paljon kaikkea tarpeellista, kun se viime syksynä jo kertaalleen muutti omilleen mutta tuli sit takas. Ettei mee meillä ihan niin paljoa rahaa kuin kuopuksen omilleen muuttamisessa. Yli kaksi tonnia meni, joista kyllä osa ihan lainana. Silleen jännästi, että mies maksoi Visaltaan, mie maksoin miehelle ja nyt kuopus maksaa mulle. Miehelle ei käyny se, että se olis ollu se lainanantaja...

Keväällä kylvetyt kesäkukkaseokset alkaa näyttäytyä, jotain harsokukkaa on ainakin, ruiskaunokkia ja jotain vastaavaa, kurkkuyrttiä, kosmoskukkaa ja vissiin joku unikon tapainenkin:

Sori vähän suttuinen kuva, ei saanu tarkennettua kun tuuli koko ajan.

Punkki oli koiran kyynärtaipeessa. Ei saatu pois, ja koirakin huusi ku syötävä - se huutaa yleensä jo siitä, että sitä pidetään kiinni. Varmasti on kyllä arka iho siinä kohtaa. Toivottavasti ei kauheesti mätäne nyt.

Kaikki on hyvin, mutta hieman ahdistaa jostain syystä.

Kesä katoaa

Ei se oo pelkästään koira, mikä mut herättää. Joka yö heräilen tietty monta kertaa, mutta aina katon kelloa yhden ja kahden välillä. Toissayönä pyörin valveilla, sit katsoin kelloa joka näytti 01.50, pyörin vielä jonkin aikaa ja nousin ylös kolmen jälkeen, lueskelin hetken ja sitten keitin kahvit, kun ei yhtään nukuttanu. Vein tytön töihin kuudeksi ja sen jälkeen yritin puoliväkisin nukkua, ja pari tuntia sainkin uinahdettua. Mulla on joko mania tai sit vanhuus. Onneksi ei tarvi käydä töissä, olis ollu kamala valvoa parin tunnin unen jälkeen koko loppuyö ja lähtee sit töihin!

Silloin aamulla autoillessani bongasin hienon sumun, ja kävin sitä kuvaamassa.

Tällä rannalla edellisiltana uipasin, mutta nyt ku lämmintä ei ollu kymmentäkään astetta, pelkkä rannalla kävely virkisti ihan riittävästi.

Kuopus käväsi eilen, sain houkuteltua sen tulemaan kun lupasin mustikkapiirakkaa. Ja autonkin sai lainata. Esikoinen meni aikaisen työvuoronsa jälkeen poikakaverilleen vapaiden ajaksi, joten oon täällä nyt koirien kans keskenäni, ja nautin siitä :) Laitoin pyykkiä koneeseen vaikka oikeestaan olis pitäny ensin käydä lenkillä, kun tulee vaihteeksi lämmin päivä. Mutta joutaa sitä illemmallakin.

Toinen koira on ollu mahavaivainen monta päivää, ripuloi ja pieree ja oli eilenaamulla oksentanutkin. Oon antanu sille mahalääkettä kolmena päivänä, kumma jos ei jo kohta parane. Ruokakaan ei maittanut taas tänäaamuna, annoin Antepsinia ja hetikohta sen jälkeen jo pulla maistui. Ja se ripulilääke, jonka panin palasiksi ja käärin palaset mikrossa sulatettuun juustoon.

Heinäkuu on jo yli puolen välin, mihin tämä kesä katoaa? Mie luulen, että osittain siihen, kun odotan loppukesän Reposaaren reissua. Sen jälkeen tuleekin syksy ja tyhjyys. No, onhan se arki sittenkin, arki on ihan hyvää.

Ajattelua laatikon ulkopuolelta

Nonnih. Nyt olisin pelastamassa pörriäisiä hunajakukkien voimin, mutta sataa vähän väliä ettei ne voi lennellä. Kyseiset kukat olis pitäny ihan selkeesti laittaa omaan penkkiinsä eikä sekaisin muiden kans, ei muut pääse kasvamaan ollenkaan kun ne ryöstää kaiken tilan.

Mutta ostin ruukkukasvin. Oli Prismassa kahella eurolla erilaisia kasveja, ja sorruin ostamaan. En muista, millon olisin viimeksi itelleni ruukkukukan ostanu. No varmaan jotain "kertakäyttöisiä" joulukukkia tai krysanteemeja tai muita sellasia, joiden ei ole tarkoituskaan jäädä perheenjäseneksi, mutta tää on nyt eri juttu. Ja heti meinasin polttaa sen auringonvalossa. Että paistaa se aurinkokin.

Viikonloppuna ajeltiin Luutasuolle. Sääennusteen mukaan piti hyvin keretä käymään siellä ennenkuin alkaa sade, mutta sepä alkoikin ukkosineen kaikkineen kolme tuntia aiemmin kuin "piti", juuri kun oltiin siellä. Onneksi päästiin autoon sisään pahimmat sadekuurot olemaan. Ukkonen oli melko liki paukkeesta päätellen.

Alueella on myös ympäristönhoidollisissa tehtävissä tuttavan lehmiä, mm. jerseytä, ja niitä paimentaa siellä vaguesonni. Koitettiin käydä niitä katsomassa, mutta olivat aika kaukana. Kellot vaan kalkatti. 

Hienon näköstä oli lammella, kun ukkos/sadepilvet kuvastui tyyneen veteen. Hetki tämänkin kuvan ottamisen jälkeen alkoi kunnon sade.

Koirat jäi kuopukselle yökylään tuon reissun jälkeen, ja mie otin eilen kaiken irti koiravapaastani. Aamulla lähdettiin esikoisen kanssa mustikoita ja kanttarelleja poimimaan - jälkimmäisiä ei kyllä ollu kuin kourallinen, mutta mustikoita riitti!

Tuota mustikkaa en kyllä poiminut. Muutenkin oon ihan turhantarkka mitä tulee mustikoiden perkaamiseen, niistä otetaan kannat ja ne ohuet piikitkin pois, mitkä joskus jää kukan jäljiltä marjan "napaan".

Arvasin kyllä, että saan hartia- ja pääkivun kostoksi mustikoiden ahnehtimisesta, mutta onneksi kipu lähti kunnon lääkesatsilla ja jumpalla ja hieronnalla, kiitos isänperintönä saadun hierontakoneen. Mie vaan aina saan kiputilan, jos kitken rikkaruohoja tai poimin marjoja liian kauan. Mut en olekaan mikään marjastaja, tää mustikkareissu oli poikkeus.

Ihana ilma oli eilen päivällä, vasta iltapäivän lopulla alkoi sataa. Kävin mustikanperkauksen jälkeen vielä kirjastossa ja uimassa. Sit lähdettiin hakeen koiria kotiin, mut ei hoitaja antanu :) tuli sitten toinenkin koiraton yö. En pane pahakseni, toisella koiralla on tullu tavaksi herätellä mua yhden-kahden aikaan yöllä ja sit en tahdo saada unta uudelleen.

Ja nyt mulla on tällaset lenkkeilykengät, joihin ei hypi kaikki kivet ja roskat, niinku muihin kenkiin. Nämä löyty Prisman lastenosastolta, aikuisten puolella ei ollu ku rumia (miesten puolella) ja kamalan kalliita ja hienoja (naisten puolella). Edellisetkin lenkkarit on MIESTEN lenkkarit. Mua ei keinotekoiset rajat häiritse, ostan kengät kun löydän hyvät.

Ajattelin ripustaa tänään pyykkiä ulos, vaikka on luvattu taas sadetta.

Haikeaa

No onpa menny ärsyttäväksi tämäkin; ennen on voinu ladata kuvat bloggeriin ja sitten postauksen edetessä hakea kuva kerrallaan liitettäväksi - nyt ne häviää, jos ei heti liitä kaikkea. Pitää hakee jostain arkistosta, jonka latautuminen kestää ja kestää...

Huonoja öitä takana. Eilen piti raahautua väsyksissä aamulla lenkille, kun oli sadetta tiedossa loppupäiväksi, mutta kylläpä olikin ihana kävely! Menin mettätiellä, missä ei ollu ketään muuta, laulurastaat liverteli eikä ees paarmat tai sääsket kiusannu.

Vanhassa nuotiopohjassa uutta elämää. 

Toinen koira oli paluumatkalla kovin vaisu, en tiedä vaikuttaako siihen se läppävika jo väsyttävästi. Sehän huonontaa verenkiertoa lihaksistoon ja verettömät lihakset ei jaksa. Surku, jos joutuu jo nyt ruveta lyhentelemään lenkkejä...

Ukkonenkin pari kertaa jyrähti, ja kun mulla on muutenkin tapana olla ukkosella tai sen jälkeen väsyny, niin se plus puoliksi valvottu yö tilttas mut kolmeksi tunniksi päikkäreille! 

No, eilenillalla ei sit väsyttäny joten otin puolikkaan nukahtamislääkkeen, ajatuksena saada unirytmiä vähän paremmin kohdilleen, niin heräsin tänäaamuna alle 6h unien jälkeen helkkarinmoiseen pääkipuun. Könysin hakemaan migreenilääkettä, mutta vaikka kipu oli ihan selvästi migreeniä, niin eipä auttanu sumatriptan. Parin tunnin päästä heräsin uudelleen ja otin parasetamolia ja ibuprofeenia ja kas; särky lähti. Ei näistä ikinä tiiä nykyään. Mutta menkka-aikana tätä ihan selvästi esiintyy. Ja tiedossa on sitten tänään taas todella väsynyt päivä.

Sit hassu juttu. Oon kahlaillu joutessani kukkien kuvia ym., kun siskon pihalla kasvaa sellasta muuten ihan päivänkakkaran näköistä, mutta kukan sijaan onkin vain keskusta ja jotain surkastuneen näköisiä terälehtiä. Oon syynännyt kaikki päivänkakkaran sukulaiset ja muut sen näköisen oloiset kukat, enkä löydä mikä se vois olla. No, sauramoita tutkiessani yllättäen hoksasin, että päivänkakkaran ja peltosaunion lisäksi on vielä peltosauramo, joka on päivänkakkaran näköinen. Levinneisyysalue on täällä etelässä ja on silmälläpidettävä laji, että tuskin kovin yleinen. Ja heti, kun lähdin sen jälkeen lenkille, näin sitä!

Peltosauramo. 

Se eroaa päivänkakkarasta siinä, että sillä on haarova kukkavarsi, kun kakkarankukat on yksittäin varressa. Lehdet ei oo niin tillimäiset kuitenkaan, kun peltosauniolla. 

Peltosaunio

Aina sitä oppii uutta vanhanakin, kun vaan asioita tutkii. 

Mutta nyt kun oon öitä valvonu, niin kuolleet ihmiset on pyöriny mielessä, samoin vielä elävien mahdollinen kuoleminen. Anoppi on sairaalassa, eka koronatesti oli negatiivinen, mutta toisen tulosta ootellaan. Tässä välissä kurkkasin tietoja, tässä sairaanhoitopiirissä ei eilen ollu tullu ilmi "kuluneella viikolla" yhtään koronatartuntaa, mutta nyt sinne on ilmaantunut yksi. Toivottavasti se ei oo anoppi... se on kyllä ollu muutenkin niin huonossa hapessa viime aikoina, ettei varmaan kestäis. Puhelimessa sh käski vaan ottaa Panadolia, ambulanssi ei tullut, vaikka lupasi, ja apike vei sitten itse päivystykseen vaimonsa, eikä nähtävästi turhaan kun se nyt on sairaalassa ollu. Täytyy soitella tuossa myöhemmin päivällä. 

Jotain iloistakin, johon tosin liittyy pieni haikea vivahde: esikoisen kihlattu sai koulupaikan, ja nyt ne hakee yhteistä asuntoa toisesta kaupungista, läheltä koulua. Mun pikkuinen ♥

Mustikoita ja kanttarelleja

On näkynyt taas itämaisen näköisiä ihmisiä ämpäreineen ja autoineen tienpientareella, eli kanttarellit alkaa kypsyä. Mies oli tuohtunut, kun tuossa mutkatiellä, ohituskieltoalueella olivat pyssänneet auton keskelle kaistaa hätävilkut päällä, ja rymysivät ojassa. Siinä kun olis sattunu se sorarekka mutkan takaa tulemaan, joka aina muutenkin kulkee kauheaa vauhtia, niin olis tullut romua. Ei ne paljoo aattele kun on sienen (euron) kuvat silmissä.

Eilen sitten uskaltauduin itsekin metsään, kun oli kivannäköinen ilma. Ei kuuma, mutta aurinkoinen. Ja vähän tuulikin. Kasvillisuus oli märkää mutta äkkiä ne kastumiset kuivuikin. Tässä mejän vieressä on yleensä ollu paljon mustikoita, ei oo tarvinnu pitkälle kävellä kun on saanu piirakka-ainekset, mutta nyt tuossa ei oo juuri mitään. Yksi siellä, toinen täällä.

Vähän kauempana ja ylempänä niitä alkoi näkyä paikoin tosi paljonkin. Osa oli jo kypsiäkin, ja koirat kun hoksas, mitä herkkua kasvaa niin nehän alkoi ahmia. Toinen sai mahansakin kipeeksi. Ei kuitenkaan niin kipeeksi, ettei pulla kelpais...

Täytyy varmaan ämpärin kanssa lähtee tuonne joskus. Hyttysmyrkkyä mukaan - nyt ei ollu hyttysiä mutta ihan varmasti yleensä on.

Tän verran näkyi kanttarellejakin vakipaikassa.

Sitten kävin vähän lintuja kiikaroimassa - ai vähän; kauan kiikaroin niin että hartiat ja silmät tuli ihan kipeeksi. Kolme uutta lintua sain listaani, vielä puuttuu viisi sadasta. Olisin niin mielelläni nähnyt, kun sääksi saa kalan, mutta vaikka niitä kaksikin siinä pyöri ja vaani, näin vain yhden sukelluksen ja sekään ei tuottanut tulosta. Mutta silkkiuikulla oli isot kauniit raidalliset poikaset.

Mulla on isän perintöä hyvät kiikarit, joissa on automaattitarkennus, mutta niiden hyvä ja samalla huono puoli on, että pitää katsoa silmälasien läpi että näkee tarkasti. Ei ole kovin mukavaa sellanen, lasit on painettava lähelle silmiä ja kiikarit lasien päälle. Jotenkin silmät rasittu ihan kamalasti, mulla on vieläki silmät kipeet ja pää ja hartiat, vaikka jumppasinkin niitä.

Lisäksi uusi itsediagnosoitu vaiva: glossodynia. Muutaman päivän ollu kielenkärki kipee, aattelin että on ärtyny ku söin sipsejä ja kaivelin kielellä hampaankoloista niitä. Pelkäsin että tulee afta. No suuveden käytöstä huolimatta oli aina vaan kipee, ja ku rupesin sitä sit peilistä katsoon, niin sehän oli ihan turvoksissa ja omituinen. Jääpalan imeskely auttoi, samoin ihme kyllä mustikoiden syönti :) Ja jäätelön syönti, mutta sehän auttaa melkein vaivaan kuin vaivaan. Varmuuden vuoksi jätin viime yönä purukiskonkin pois. On googlen mukaan yleinen keski-ikäisten naisten vaiva. Alkaa olla koossa jo hyvä kokoelma vanhenevan akan vaivoja.

Pitäs olla hieno tuulinen päivä tulossa. Jahka saisin voimia siihen. Ja tän pään- ja silmäsäryn pois.

Tohkeilua

Tänään tein sitä jauhelihataikinaa med juustoraaste. Lähituotettua naudan jauhelihaa ja cheddarjuustoa, biffit ainakin tuoksuu käsittämättömän hyvälle. Ainakin nälkäsen nenään.

Orvokit on alkaneet kukkia padassa. Aina on kiva jännätä, minkälaisia sinne tänä vuonna kasvaa. Laitoin pari kaupan keltaviolettia sinne tuomaan uutta verta. Eiku ei kasveilla voi sanoa noin. Uutta geeniperimää? Sekarotuisia orvokkeja.

Ja taas yksi koira tuttavapiiristä lähti. Ei kyy tällä kertaa, vaan syöpä. Halaan täällä omiani hädissäni ajatuksesta, että joudun myös luopumaan jossain vaiheessa. Että nautin täysiä niin kauan kuin ne täällä mun kans on. Puoliksi tosissani kysyin mieheltä, että mitä jos jätän koirat matkasta, kun mennään loppukuusta taas Poriin, niin sehän kauhistui. Mutta en mie taia jättää, ku ollaan kuitenkin viikko siellä, tulis ikävä. Vaikka sielä onki niitä punkkeja. Tosin yhtenä päivänä sain kiinni koirasta ihan kotoperäisenkin punkulan, oltiin käyty tuolla yhen rapakon ympäri kiertämässä niin sieltä varmaan oli sen saanu.

Tänään koirat saikin uutta haisteltavaa, kun käytiin kuopuksen kanssa kaupungilla kävelemässä. Ja tietenkään mullei ollu kakkapusseja mukana, mutta onneksi siellä oli kaupungin ripustamia kakkapussinippuja. Eka piti kietasta paperinenäliinaan ja kantaa käjessä roskiin. Jostain kumman syystä koirilla tulee monta kakkahätää pienelläkin kaupunkireissulla, verrattuna kotiseutulenkkeilyyn. Luultavasti joku merkkausjuttu sekin. Sitten tyhmä ihminen pilaa koko hienon merkin ja kerää kakan pois! Mutta kyllä ne oli tohkeissaan siellä. Hirmusti hajuja, toisia koiria, ihmisiä ja PYÖRIÄ.

Sain tarmonpuuskan ja siivosin vaatekaappia. Yhen hyllyn perukoilta yllättäen löysin äitin yöpaidan... tuli ikävä. Ja sitten löysin ne joskus tytöillä kutomani tunikat, jestas että oon jaksanu semmosen määrän kutomista joskus! Alakouluikäisiä olivat sillon, ja kuopuksen tunika mahtui sille päälle hyvin vieläkin. Lyhythän se oli, paitana olis menny, mutta leveydestä oli ihan sopiva. Sanoi tykänneensä siitä kovasti sillon pienenä ♥

Biffeistäkin tuli ihan syötäviä :)

Ei sitte.

Eipä tullut helteen perään komiaa luonnonnäytelmää. Me kai asutaan niin lintukodossa, että rajuilmat ohittelee puolelta ja toiselta. Sadetta onneksi saatiin.

Mies tuli toissailtana hössöttäen sisään että onko meillä jotain narua, tule niin sidotaan tuo. Mie että mikä. No tuo yks, tule nyt. En tule ennenku tiiän mitä pitää sitoa. No ei hän tiiä mikä se on, tule ite kattomaan. Menin portaille kattomaan, enkä nähny oikein mitään kummallista. Loppujen lopuksi osoittautui, että iso töyhtöangervopuska oli levinnyt sateessa, ja se piti panna nippuun. Olihan se homma, mutta onnistuttiin yhessä, siellä sateessa, miehellä ollu ees mitään sadekampetta. Mulla oli sentään sadetakki ja kumpparit. Se puska on niin iso, että levinneenä on monta metriä halkaisijaltaan, ihan hyvä oli koota. Saa nähdä tokeneeko se vai oliko varret menny poikki.

Mutta ettei sitten voinu sanoa että kasvi, puska tai jotain, jos ei tienny kasvin nimeä, kun mie koitin kysyä että onko se puu tai pensas (meillä on hankaluuksia yhen katajan kanssa) vai köynnösrakennelma (sellanen on mun pavuilla) vai mikä. Kumma kun ei tienny, kun on kuitenkin 20 vuotta asunut puskan vieressä ja kuullut sata kertaa sen nimen. Miehet. Tai jos silläki on dementian alku eikä se muista sanoja. Mieki kuitenki koitan kuvailla asiaa muilla sanoilla, esimerkiksi "se pötkö jossa on kalaa sisällä" = kalapuikko. Tai eleillä; suoritan sahausliikkeitä asiaankuuluvin tehosteäänin = leipäveitsi.

Meillä käväs hormimassauksien tekijä kattomassa, paljonko se ottas meän hormin ja uuninpesän korjauksesta. Jestas, että oli puhelias! Se jorisi juttujaan tuossa kaks kertaa kauemmin, mitä kesti tarkistuksen tekeminen. Eipä sillä, ihan charmantti herrasmies, mutta luulis sillä olevan muitaki hommia ku höpötteleminen. Huvitti, kun just oli mies töihin lähtiessään (tyyppi tuli heti aamusta) sanonu, että "laita jotain oikeeta vaatetta päälle" ku mulla oli Lidlistä ostettu maksimekko. Ei kai sen oikeempaa vaatetta olekaan? Peittää kyllä suurimman osan minusta.

Näin viime yönä unta, että tein jauhelihataikinaa, johon tuli juustoraastetta sekaan. Piti tehä lihapullia, mutta mie tyynesti työnsin sen taikinan vaan uuniin. Vois oikeesti joskus kokeilla laittaa juustoraastetta. Samassa unessa oli mun kusipääpomo edellisestä työpaikasta, mutta mulla oli muka ihan hyvät välit siihen.

Tuttavan koira kuoli kyynpuremaan. Pelottaa taas entistä enemmän. Oon kävelly lähinnä asfalttiteillä. Kuumilla ilmoilla sitäkään ei tietty voi tehä, ainakaan jos koirilla ei ole mahdollisuutta kävellä pientareella, mutta nyt ei ole kuumuudesta pelkoa. Kymmenen astetta oli mittarissa ku vähän aika sitten katsoin. Vois mennä lenkille.