Hot or not

Taas innolla odottelin sadetta, tuulta ja jopa ukkosta, kun ennusteessa niin oli. No, kyllä yöllä satoi, tai aamun puolta se jo oli. Vähän tässä aamupäivälläkin, mutta nyt näyttää sadetutkan mukaan menneen enimmäkseen kohtapuoliin jo ohi. Ukkosesta ei kuulunu pihaustakaan, ja tuulikaan ei puhaltele ku viittä-kuutta metriä sekunnissa. Saatiin nyt vähän kasteluvettä tynnyreihin sentään, aamulla kävin lappamassa tipun alla olevasta tynnyristä varavarastoon.

Eilen nautiskelin pihalla elämästä oikein täysin palkein, ajatuksena että kohta taas kylmenee. Ihmettelen kyllä, miten tällanen Hiki-Hanna yhtäkkiä on alkanu nauttiin kuumasta ja jopa auringosta välillä! Päivän koiralenkin jaoin kahteen osaan, ettei ole helteessä liian rankkaa koirille, ja melkein koko muu osa päivästä vaan oleiltiin pihalla. Eilen tein pari pidempää lenkkiä (kun ulkona vaan oli niin ihanaa kävellä!) ja välillä tuntui, että oli koirille liikaa. Tosin ne unohti uupumuksensa välittömästi, kun tuli koira vastaan...

Maaritin huiveja oon monesti ihastellut, ja nyt mulla on itelläki semmonen ♥ tupsahti tässä ennen juhannusta postilaatikkoon herkullisen suklaalevyn kera :) On hyvinkin "mun värinen" ja tulee varmasti käyttöön!

Miehellä olis ollu tänään vapaapäivä, mutta kun töitä tarjottiin niin sinne se taas ennen kuutta lähti. Huomiseksikin olis ehkä töitä, saa nähdä miten käy. Kyllähän se sen tienaamansa rahan on aina menemään saanu, ettei siitä huolta. Lauantaina on yks kiinnostava koirajuttu ja Pride-marssikin, koirahommaan en lähe ite ajaan ku sieltei löydä parkkipaikkaa, mutta Prideen pääsis junalla. Kuopus lupautui jo kaveriksikin. On siellä yksin vähän orpoa ehkä. Saattaa ehkä olla, että tilillä on vielä sen verran rahaa, että ainakin oman junalipun saa...

Säästölinjalla menty, nakkipaketti ja puoli pussia makaroonia sekä puoli pussia pottumuusijauhetta riitti ruuaksi kahelle päivälle pienelle perheelleni. Rockfestin jäljellejääneet rannekerahat sain tilille, niin oli viikonlopuksi varaa ostaa jopa salaattiasioita. Just äsken söin salaatin, mihin työnsin kaikkee mitä kaapista löytyi, melkein. Pähkinöitä en sentään ollut raaskinut ostaa, mutta varastoista löytyi kurpitsan- ja auringonkukansiemeniä. Esikoiselle ostin ja perille toimitin ruokakassin, kun se on ollu siellä poikakaverillaan kauan ja tulee vasta huomenna pois. Poikakaveri sai opiskelupaikan Jyväskylän yliopistosta, matemaattis-luonnontieteellisestä ♥ Nyt on sitten pohdinnan paikka, kun toinen muuttaa monen sadan kilometrin päähän.

Koira on ollu tänään ihan sylikoira. Aamulla niitä inhotti mennä pihalle, kun oli märkä ruoho ja kylmä tuuli, ja ihan selvästi on asennoituneet niin, että on sisäpäivä. Toinen tosiaan päätti, että se päivän makoilupaikka on sit mun syli. Kuvassa se nukkuu kuono mun kämmenellä. Kyllä iltapäivällä sen verran poutaantuu, että kävelylle päästään. Vois vaikka leipoo sillävälin. Vai pitäskö minunki nukkua?

Omatunto soimaa

Ämpäripottu

Nihkeän alun jälkeen on perunatkin alkanu kasvaa ämpärissä. Piti jo viime kesänä kokeilla tehdä rikkinäisessä ämpärissä potunkasvatusta, mutta en saanu aikaseksi ja nyt oli sopivasti itäneitä pottuja jääkaapissa.

Muutenkin oon nähtävästi kastellut vähän turhan niukasti, kun kaikki alkoi kasvaa vasta sateiden saavuttua...

Tänään oli kuopuksen hoitoneuvottelu - hoitosuhde päätetään syksyllä ellei sitten jotain dramaattista tapahdu. Uudesta koulusta kun ei niin vain lähdetä toiseen kaupunkiin psykologikäynnillekään, mutta muutenkin on olo ollu jo parempi. Oli hirmuinen lössi ihmisiä, kuraattorit ja fysioterapeutit ja kaikki. Mulle tuli sellanen olo, että tytöllä (meillä) on (ainakin ollut) hyvä tukiverkosto.

Tällasia orvokeita padassa on tänä vuonna. Kaikenlaisia erilaisia, ja jokunen hitlerinviiksinenkin. Ja mistä lie lentänyt yksi tällanen kauniin värinen orvokki tänne talon sokkelin viereenkin:

Ehkä siitä, kun portaan pielessä olevasta amppelista oon nyppiny kuihtuneet kukat ja nakannu tuonne. Nythän meille ei oo ees ostettu yhtään orvokkia. Kukkapenkkiin jätin pari puolivilliä "rikkaruoho"-orvokkia kasvamaan, ja nehän sitten onkin kasvaneet ihan jättimäisiksi pehkoiksi.

Puusouvissa kovia kokeneessa kuivakkopenkissä on sentään vähän elämää, ainakin mansikoita on kypsymässä. Ja oranssikeltano aloittelee kukintaa. Luulin, että siitä kuoli kaikki kukat puukasan alla.

Lehtovirmajuuri on asettunut kellarin ovelle. Isoksi ja komeaksi kasvanut. Se on sellanen kukka, minkä nimeä en tahdo koskaan muistaa, nytkin piti etsiä Luontoportista rohto-hakusanan avulla. Sen sisarlaji kun on rohtovirmajuuri, josta saa valeriaanaa. Kissat kuulemma tykkää siitä.

Vetelyys jatkuu. Menin kaupunkireissun jälkeen pitkäkseni "hetkeksi", että sitten jaksan ruveta siihen mitä aioin - nukuin taas yli kaksi tuntia. Enkä jaksanut sen paremmin mitään sen jälkeen. Hitto. Onneks ei kukaan pakota.

Kesähessut hommissa

Niin, ne taitaa olla hommissa Ilmatieteen laitoksellakin. Olen tän aamun seurannut ennustetta ja toteumaa, kun piti hitosti sataa koko aamun, mutta sadetutkassa ei näy lähimaillakaan sadetta. Nyt yhdeksän jälkeen ne oli kai huomanneet sen itsekin, ja ottaneet sateet ja 70% todennäköisyydet pois.

Todellisuus vs. ennuste

No en nyt kovin monta tuntia seurannut, mutta pari tuntia oli vaan koko ajan tuollainen ennuste. Kävin ihan tyynesti aamulenkillä koirien kans, oli tosi ihanaa tuolla peltotiellä leppeässä tuulessa ja linnutkin vielä lauloi. Ja tukka lämmitti selkää.

Mulla ei yleensä koskaan oo tukka auki maailmalla. Tänään tein poikkeuksen, kun en jaksanut laittaa kiinni - harjasin sentään. Kun ei liikaa tuullut, niin pärjäs.

Jostain syystä on väsymys ollu taas kova parina päivänä. Ja toissapäivänä tuli kävelyäkin äkkiseltään yli tuplat enemmän kuin normipäivänä, on vieläkin paikat kipeet. Pitäs pihalla tehdä  yhtä sun toista, ja haluaisinkin, mutta väsyttttäääää...

Yöunetkin tahtois olla pidemmät, mutta tänäaamunakin koira herätti. Sillä oli selvästi vatsavaivoja, maha piti sempäivästä metakkaa, että koira itsekin ihmetteli. Lääkitsin sitä hieman, niin on nyt parempi.

Enää kaksi viikkoa niin pääsee Siikarantaan :)

Siinähän se

Eilinen, juhannusaatto, meni melkolailla kokonaan anoppilassa, kun miehen autosta lakkas toimimasta takaluukun lukko. Tai se ei auennut. Merkillistä oli, että sitä lukkoa hallinnoi oma pikkuruinen moottorinsa! Olin kyllä epäillyt jotain, kun sieltä välillä kuului outo suraus kun sen avas, mutta joo. Ei sitä ollu tarkoitettu edes avattavaksi, mutta äijät sen avas ja korjas ja löi nippusiteillä kotelon takaisin kiinni. Meni kuusi tuntia mokomassa hommassa! No eipä mittään, me anopin kans parannettiin maailmaa ja anoppi vähän paikkamaalas kattoa ja mie assisteerasin.

Tänäaamuna oli hieno, vähän kylmä ja tuulinen mutta aurinkoinen ilma, ja lähdin oikein rivakalle kävelylenkille. Menin sellasta reittiä, mitä ei normaalisti oikein viitsi kulkea, kun siellä ei ole pientareita ja autot menee kahdeksaakymppiä mutkatiellä. Ja rekkojakin kulkee. Juhannuspäivänä ei kulkenu rekkoja, mutta ihan muutama auto kyllä meni. Siedettävä määrä. Käki kukkui vielä.

Sitten kaveri kävi, kävin sen kanssa lenkillä. Ja kahviteltiin ja parannettiin myös maailmaa. Sitten mies halus lähteä Hämeenlinnaa kuvaamaan - en vaan hoksannu mittailla auringon suuntaa, kun se ilmotti mistä haluaa linnan kuvata ja pyysi että etsisin lähimaastosta parkkipaikan ja osoitteen, mihin laittaa navigaattorin ohjaamaan. Huono oli se. Valon suunta nimittäin. Suoraa linnan yläpuolelta paistoi siinä kohtaa. Varikonniemi oli paikka. Hieno paikka!

Paljon oli raunioita siellä, ja tällainen niinipuukujakin. Ja vanha sähkötolppa keskellä metsää. Olis ollu kiva tietää, mitä siellä on ollu joskus - kotona luin, että höyrysaha, mutta tarkemmin. Niinku vaikka tässä:

                                                 

Kurjenjalka kukki, samoin vehka. 

Kaikenlaisia "eksoottisia" kasveja siellä oli, ja linnut lauloi kuin vallankin sademetsässä.

Se linnakin siellä oli paikallaan.

Ja variksenpoika.

Triffidien kapina.

Viihtyisä parveke (tuo kalustettu ja kukitettu) keskellä kaupunkierämaata. Katon harjalla oli varis, jolla oli menny ääni. Se koitti raakkua kovasti, mutta siltä kuului vaan jonkinlainen napsahdus. Raukka.

Tällä variksella oli jotain nokan koputtamista tuon pupun kans. Ihmeen kesyjä, eivät karanneet kun mies kuvaili auton ikkunasta. Toinen varis hädin tuskin auton edestä siirtyi, ja kuulutti paheksuntansa raakkumalla. Sitten tuo varis meni muualle, pupu jäi mutusteleen ruohoa. Annapa olla, kun pyörätietä lähestyi koira, niin pupu maastoutui littanaksi:

"Emmää oo täällä, tää on vaan kivi!"

Ja täydestä meni :)

Myrskyn mylväys

Villiruusu

Satoihan sitä vähän. Tynnyri puolilleen. Olin täällä yksin saunaa lämmittämässä, kun pikaukkonen pyyhkäisi päältä, kuistilla katselin kun tuuli riepotti puita ja pelkäsin tuon vanhan lahon vaahteran puolesta. Kyllä se vielä kesti. Ja vettä tuli kuin paloruiskusta. Mutta kyllä nyt luonto tykkää! Tuntuu, että oli lähes välitön vaikutus sillon aiemmin päivällä, kun sade alkoi.

Niin kova se lyhyt ukkonen kyllä oli, että olivat esikoisen poikakaverin kotona joutuneet siinä kaatosateessa hakeen hevoset sisään, eikä ne olis halunnu. Meillä ei ees kohdalle lyönyt. Mies oli ehtinyt justiin kaupasta autoon, kun taivaat aukeni, ja kun se oli alkanu laittaan videoviestiä sateesta, heti kuvaamisen alettua löi salama ihan viereen. Pelottavan näköstä ja kuulosta!

Tilannehuoneessa näkyy myrskyrintama vahingontorjuntoina.

Huomenna on sitten kesäpäiväntasaus, ja siitä lähtien illat pimenee jouluun. Ja on mejän 22. hääpäivä. Oon ollu kauemmin naimisissa kuin kukaan mun primääriperheen jäsenistä, vanhemmatkin oli "vain" 20 vuotta. Miehen vanhemmat eros kun mies oli kolmevuotias.

En tiedä johtuuko se siitä, että vanhenee ja lakkaa hössöttämästä ja unelmat muuttuu toisenlaisiksi, että sitä on tyytyväisempi kuin nuorempana. Siis tähän avioliittoon ja olemiseen. Ehkä mieskin on vanhentunut, kun se ei enää aiheuta mulle harmaita hiuksia niin taajaan? No, pessimismi parempi; ei ainakaan tällä hetkellä. Viidenkympin villitys on sillä vielä edessä ja se osuu ajallisesti huonoon kohtaan 7 vuoden sykleissä. Olen huomannut, että meillä se pitää paikkansa, että kriisit tulee 7 vuoden välein. Noin osapuilleen. Mutta onhan niitä muulloinkin ollut, ehkä mie vaan valkkaan sopivat kriisit, että saan mahtumaan seitenvuotismuottiin :) vähän niinku horoskooppiuskovaiset lukee horoskoopista ne kohdat, jotka kokee päteviksi, ja ohittaa ne mitkä ei sovi kuvaan.

Kolme vuotta sitten oli syreenit komiasti kukassa tähän aikaan. Nyt ne kukki jo toukokuussa. Selasin blogia nähdäkseni, mitä on vuosi tai kaksi vuotta sitten ollu, mutta oli niin masentunutta tekstiä ja sit se kattohommakin viime vuonna, ei haluttanukaan muistella.

Eilen lupauduin kuopuksen ajantapposeuraksi kirppikselle, ja tein pari löytöä. Verho olkkariin kolme euroa

 ja Indigon puukengät nahkapäällisellä kuusi euroa. 

Yritin etsiä kuvaa netistä, kun varmasti joku muu osais kuvata paremmin ku mie, mutta ei löytynyt vaikka etsin melkein koko internetin läpikotaisin! Siis kengät on joko tosi vanhat, väärennetyt tai sit hirmu harvinaiset. Mutta niin sopivat jalkaan ja mukavan tuntuiset, että harvoin osuu kohdalle. Siis sellaisissa kengissä, joiden ulkonäkökin miellyttää. Tykkään. Väri on tummempi kuin kuvassa.

Käy niin kova tuuli, että pitää vissiin laittaa korvaläpät kun lähtee lenkille, muuten tulee korvat kipeeksi...

Toivossa on hyvä elää, sano lapamato

Jokohan sitä vettä nyt tulis? Viimeksi kun luvattiin, tuli pelkkä ropsaus, mutta silloin ei ollukaan minimissään yhdeksänkymmenen prosentin todennäköisyyttä. Laitoin astioita pihalle keräämään vettä, ei oikein ole sellasta sadevedenkeruujärjestelmää, millä sais harvat sateet talteen, on vain huvimajan pieneltä katonneljännekseltä keräävä ränni. Hyvin on riittänyt ainakin pari edellistä kesää, mutta nyt vois olla ehkä enempikin tarpeen.

Ensimmäinen pikkuruinen orvokki on auennut!

On ehkä parin sentin luokkaa kukan koko. 

Nuoriso kävi eilen Korkeasaaressa, ja kun olivat illalla palaamassa meille, tuli pojalle ilmoitus että sillä on joku käyntiaika tänäaamuna eikä voikaan tulla meille yöksi. Tyttö tuli yksin, mutta sit ilmeisesti aika oliki saatu peruttua (? illalla ysin aikaan?) ja se saikin tulla, tuli sitten joskus kymmenen jälkeen, käveli seisakkeelta meille. Ilmeisesti. Sekavaa touhua kyllä niillä siellä, mutta semmosta se varmaan on kun on monta hoitajaa asioita pyörittämässä. Ja kaikki on vaan töissä siellä. 

Nukuin taas eilen pitkät päikkärit, kun ulkona oli liian kuuma tehdä mitään. Kokeilin kyllä hieman kitkeä kukkineita koiranputkia ja niitä riivatun nokkosia. Jopa koiria läähätytti olla pihalla, ja ne oli muutenkin raukean oloisia. Tänäaamuna oltiin kävelyllä jo ennen seittemää, oli vilpoisaa ja sääsketöntä. Paarma kyllä puri. Ei ollu enää niin kovasti linnut äänessä, kohta ne hiljenee... listasin pitkästä aikaa kaikki kuulemani linnut, kyllä niitä vielä tuli 13 lajia. (Mustarastas, punakylkirastas, keltasirkku, talitiainen, pensaskerttu, punarinta, peippo, sepelkyyhky, käpytikka, metsäkirvinen, tervapääsky, pajulintu ja tietysti naakka.) Välillä kyllä unohdin tarkkailla, voi olla että joku on jäänyt merkkaamatta. 

Nyt vaan sadetta ja ukkosta ootteleen, ja sitruunahapolla pesukonetta peseen. Jotenkin vain eppäilen, tokko tulee noin paljoa sadetta...

Se on menoa nyt

 Tällanen tuli sähköpostiin. Ei oo kyllä lippuja, eikä tietoa mistä kyseinen lento lähtee (edit: Madridista... tulee vähän kiirus jos meinaan ehtiä sinne iltapäiväksi!), mutta määränpää on ihan ok:

Sardinian eteläkärjessä, hieman on kuivan ja kuuman näköistä ja päivän sääkin aika lämmin - kolmekymmentä astetta. Mutta meri!

Nojoo, onhan se huomattu jo usein, että tuo mun sähköpostiosoite on monen muunkin käytössä tietyin variaatioin, ainakin jollain intialaisella. Spotify ja Instagram -tilit oli jo sillä osoitteella kun itse sellaista haaveilin, ja jatkuvasti tulee jotain Bajaj Finserv-sähköposteja roskapostilaatikkoon. Nyt sitten joku on varannut lennon, josta minua muistutetaan.

Sain luettua loppuun sen paikoin tylsähkön opuksen antiikin lääketieteestä, oli siinä kyllä ihan mielenkiintoisiakin asioita. Tuli miettineeksi, että sitä pitää itsestäänselvyytenä erinäisiä asioita, joita ei muutama sata vuotta sitten edes ihmiskunnan viisaimmat ymmärtäneet. Vaikka verenkierto, hermosto ja sikiönkehitys. Pitkään oltiin sitä mieltä, että valtimoissa meni ilmaa, ja vain laskimoissa verta. Ja että ajattelun keskus oli sydämessä. Humoraaliopista puhumattakaan, joka sentään säilyi 1800-luvulle asti - ihmisellä on taipumus keksiä selitys asioille, josta se ei pysty saamaan tolkkua. Pätee etenkin uskontoihin. Kristinuskon levittyä otti lääketiede takapakkia, kun uskonoppineiden mielestä sairauksia ei saanut parantaa, koska ne oli Jumalan tahto.

Nyt täytyy käydä koirien kanssa pieni lenkki, koska on ehkä tulossa sade!

(PS. jossain päin maailmaa on nyt isänpäivä. Miks se on meillä ihan eri aikaan, synkeänä syksysunnuntaina?)

Päivitys numero 3: sadetta tuli. Tämän verran:

Puolivilli

Eilen killuin verkkolaitteeni sisällä (siis se riippukeinu siellä verkkokehikon sisällä) ja ajattelin, että tämä kesä on kyllä ihanin kesä piiiiitkään aikaan. Kelit on kesäiset (no luonto kaipaa kyllä vettä) ja asiat ookoo ja mielikin hyvä. Ei niin maaninen kuin tuossa jokin aika sitten, mutta ihan mukava. Puolivilliä puutarhaa kattelin, ja aattelin että kunhan rikkaruohot on kukkineet ja alkaa rumentua, pitää tehdä jotain. Kuivuudesta huolimatta biomassaa pukkaa ihan hurjasti - tosin toiset paikat on ihan kuolleet ruskeiksi, sellaset missä on vain vähän maata kallion tai hiekan päällä. Ihmettelen, miten siellä jossain kuitenkin on sen verran vettä, että kasvit pärjää. Paikoin olen kyllä pannut merkille, että esim. niittyleinikit ja metsäkurjenpolvet tekee tavallista pienempiä kukkia.

Lapset haettiin eilen myöhään junalta, mutta esikoisen poikakaveri haki sen luokseen vielä samana iltana. Kuopuksen poikakaveri tulee tänään meille ja viipyy kaksi yötä. Tosin niillä on huomenna yksivuotisjuhla, aikovat käydä sen kunniaksi Helsingissä, että ei niitä varmaan täällä näy.

Mejän pyykinpesukone pesee huonosti. Kauan, mutta huonosti. Vai johtuukohan se LV -pesuaineesta. Eilen kokeilin jopa 95 asteen pesua lakanoille ja pyyhkeille, mutta liat ja tahrat jäi silleen, vaikka pyykki tuoksuu ja tuntuu puhtaalta. Olis kai pitänyt alun alkaenkin töllätä vaan sappisaippuaa joka veritahraan (miehen ihottumista joskus tihkuu verta) ja keittiöpyyhkeet pitäs vaihtaa useammin. Oon vaan silleen huono emäntä, että en tuu semmosia pyyhkeenvaihtoja aatelleeksi tarpeeksi usein. Mie en tiiä mitä (kokista?) siellä Yyterissä on lakanalle kaatunut, mutta sekään ei lähtenyt, vaikka melko tuoreeltaan pesin. Olispa rahaa, niin uusisin liinavaatteet. Ja pesettäisin ne pesulassa. Ja vaihtaisin auton uudempaan ja ehjempään.

Ja tutkituttaisin, mikä tyttären jalassa on vikana, kun sen olis pitäny jo parantua ja kipuilee välillä vieläkin. Ja mikä mun mahassa on, kun se on taas ollu monta päivää turvoksissa. Aattelin jo lihoneeni, mutta ei se iso maha puntarilla näy. Salaattilinjalla paljolti menny, ja ruisleipää, niinku normaalisti aina. Ei ees pizzaa eikä vastaleivottuja herkkuja. Emmä tajuu miks silti pullistelee.

Tytöt pääsi niihin kouluihin, mihin haki. Kuopuksella oli pääsykoe, 161 haki ja 30 hyväksyttiin, että hyvä näin. Hieman jännitin tulosta, kun tiesin että eläintenhoitokouluun on kovasti hakijoita. Siinä pääsykokeessa piti käsitellä vasikkaa, ja kuopuksella on hieman kokemusta siitä samasta navetasta missä mieki oon töissä käyny, että se suju hyvin. Ja dogsitterkurssin se on käyny. Nyt kun vain motivaatiota ja muuta riittäis loppuun asti...

Kahdeksan ja puolen miljoonan moka

Posti toi hääkutsun, oikein erikoispostimerkillä varustetun. Kaikesta päättäen oikein ökyhäät, ja vieraitakin luultavasti sikana, kun mejätki on kutsuttu. Mies on "vain" sen kouluaikainen kaveri, ne on pari kertaa nähneet koulun jälkeen ja lähes ainoot kontaktit ollu kännissä mesettelyä. Tuntuu olevan kova juomaan se kaveri. Kerran oli käyny meillä illanvietossa, ryyppäämässä ja saunomassa, kun mies oli yksin kotona, ja sen jälkeen aina kännissä yritti kutsua ittensä uudelleen. Ja mie sain pahan akan maineen, kun en halua ryyppäjäisiä tänne, kun ite oon täällä, mutta mies ei sit kuitenkaan pyytäny sitä sillon ku olis sopinu, kun olin poissa. Kätevästi saatiin syy mun niskaan. Voitte uskoa, että mua ei kiinnostas mennä moisiin häihin...  Toisten asiat ei toki mulle kuulu, mutta ihmettelen miksi nuori nainen teki sille lapsen ja naimisiinkin haluaa, mokoman läpi yön örveltävän juopon kans. Ehkä se äijä on rikas tai sit vaan niin hyvä tyyppi. No, häihin ainakin palaa rahaa ihan hitosti, sen tiiän. Ja sitten se pitäs tietenki vastalahjaksi kutsua tänne kännäämään. Hyi. Saa tulla, jos mie oon muualla, mutta mies taas ei mielellään päästä mua muualle yksin.

Sattui muuten aika huvittava juttu, vaikka säikäytti toki ensin. Tilasin tyttärelle plugeja ja ne piti maksaa ulkomaan tilisiirrolla, ku mulla ei oo vieläkään PayPal -tiliä, ja kortilla en oo koskaan maksanu, vaikka kaikesta päättäen tossa kortissa on myös Visa. No, pähkäilin sen tilisiirtolomakkeen kans, ja huomasin että olin laittanu väärään kohtaan (maksettavan määrän kohtaan) tilausnumeron - kun sitä painotettiin, että se pitää muistaa laittaa - maalasin sen ja liitin sen tilalle summan. No, huomasin kyllä hetken päästä, että siinä ei toimi se liittämistoiminto, vaan joka hiton numero on katottava tilaussivulta ja näpyteltävä lomakkeelle, mutta en enää muistanu että olin maalannu ja liittäny maksukohtaan, ja lopputulemana oli, että mun tili oli miinuksella kahdeksan miljoonaa kuusisataatuhatta ja risat! No, soitin asiakaspalveluun ja selvitin asian, hylkyyn kuulemma semmonen maksu aina menee. Katsoin kyllä ennen hyväksymistä ja ihmettelin, kun ei näy summaa (ei silmä tajunnu summaksi sitä hirvittävän pitkää numerolitaniaa) mutta kun se ulkomaanmaksu oli muutenkin erilainen kuin kotimaan, eikä mulla ollu moisista kokemusta, niin ajattelin että se vaan ei näy sit siinä. Oon aina ollu vähän tämmönen, että teen ennenku ajattelen. Äkkiä vaan pitää saada homma hoidetuksi.

Onneksi ei ehtiny tulla sitä Eurojackpot-voittoa tilille ennen tuota maksua :P

Hämppy vaani eilen illalla, tänäaamuna sillä oli taas kärpänen suussa. Ilmeisen hyvä saalistuspaikka; löysin maasta sen alta pikaisella tutkimisella kaksi kärpäsenraatoa. Eilen istuin pitkän aikaa tuijottamassa sitä, että olisko sillä käyny flaksi, mutta mulla ei ollu yhtä paljon kärsivällisyyttä ku sillä :)

Mukava ilma taas, taidan lähteä lenkille.

Taas yksin

Porukat tuli ja lähti uudestaan, oon taas tässä vaan omien koirien kans. No, sentään mies tullee töistä jossain vaiheessa. Ja tytötkin lauantaina. Kuulosti olleen oivallinen Yyterinreissu heillä, siskokin päivitteli miten helppoa on kun asiat hoituu "itestään" eikä kukaan riitele tai vänkää. Onhan nuo jo aikusia ja melkein-aikuisia, kyllä niiden kuuluukin hoitaa jo asiansa. Ja siinä mielessä tasasenluontosia, ettei kukaan oo sellanen itkupotkuraivarityyppi.

Aamulla oli aikainen käynti kaupungilla, ja pelkäsin ruuhkaa. Yleensähän kaupungeissa ruukaa olla aamuruuhka siinä kasin pinnassa. Mutta eihän siellä ajellu kukaan! Ilmeisesti työmatkat ei todellakaan kulje keskustan kautta. No oli siellä niitä tietöitäkin, kukapa niiden keskelle tulis ajeleen jos sen voi välttää. Kävelin aikani kuluksi reilun kilsan kahvioon ja takas, kyllä oli vaihteeksi mukavaa käveleskellä aamun raikkaudessa, lehmusten katveessa (ja pisaroinnissa) ja pysähdellä ihmettelemään milloin mitäkin kuin turisti ikään. Kaikki oli vielä kiinni - paitsi se kahvio - ja kulkijoitakin niin vähän, että säikähdin kamalasti yhtä mummeliakin, kun olin aatoksissani ja se putkahti kulman takaa.

Istuskelin iltapäivällä pihalla ja aloin ihmetellä, miks kärpänen on pää edellä kukassa. Onko se juuttunu siihen ja kuollu. Tarkemmin katsoen huomasin, että sen pää onkin hämähäkin suussa. Tai pitäskö sanoa leuoissa. Varsin hyvä suojaväri kyllä hämpyllä. Koiranputken kukka on varmaan optimaalinen saalistuspaikka, kun on suttunen kasa varsia ja pieniä kukkia, pitkäkoipinen otus sulautuu sinne kun on saman värinen.

Ensvuoden Rockfestiin oli jo lippuja myynnissä, "Blindticket" kun ei oo mitään tietoa vielä koko festaristakaan, saati esiintyjistä. Hyvä myydä kun innokkaat on vielä menneen festin höyryissä. Sain ne pokkarin kuvatkin koneelle, laitan tähän loppuun muutaman niin ei tarvi kattoa jos ei kiinnosta.

Yövalaistusta. Tuo pirunnyrkki oli tehty jostain metallin leikkuujätteestä vissiin, ihan hieno oli.

Tää oli vähän hämärännäköstä porukkaa, Twilight Force. Huomaa menninkäisenkorvat kitaristilla :)

Ozzyn virnistys.

 Silmäkarkkia :) 80-luvulla ihannemieskuvan muodostanut mamma tykkää pitkätukkasista (meikatuista) kauniista pojista. Ihan vaan kateltavana siis.

Tässä katsaus yleisöön. Kyllä tuosta erottui kun ei ollut mustiin pukeutunut... kuten vasemmassa reunassa pilkistävä Nalle Puh. Sit siellä oli myös Pikachu, lammas, kettu, lintu ja useita yksisarvisia. Ja joulupukki. Tietysti.

Ai niin, otsikko unohtui

Tänään tulee lapset kotiin! Toinen on keleistä huolimatta saanut naamansa poltettua. Täällä oli tosiaan maanantaina peräti 27 astetta lämmintä, hiostava ilma kun edellisenä yönä hieman satoi. Parikymmentä litraa kertyi sadevesitynnyriin, kannoin ne tuijille. Toissayönä satoi jo vähän enemmänkin, teki kyllä hyvää luonnolle! Meilläkin alkoi jo aurinkoisimmasta paikasta ruoho kulottua ruskeaksi. Päivänlilja ja akileija kukkii, näyttää että se valkoinen, siemenestä kasvatettu akileija on levinnytkin jo tuossa pihalla.

Oon ottanu rennosti, kun ei oo mitään erityistä ja nukuinkin eilen taas monen tunnin päikkärit. Tänään pitää tehdä isolle sakille ruoka ja sit ehkä kuskailla muutamia ihmisiä jonnekin. Auton virtalukko on kyllä alkanu reistailla; siitä ei tahdo saada avainta irti. On siinä kyllä jo aiemminkin ollu jotain vikaa, kun se on laittanu hätävilkut päälle omia aikojaan.

Hoitokoirat on pärjänny mainiosti, se mamman mussukkakin on hyväksyny minut varamammaksi. Onhan tämä toki tuttu paikka sillekin, toisellehan tämä on syntymäkoti. Eilenkin käytiin koko lössi saunassa, ja pois tullessa kaikki koirat järjestyi hienoon suoraan riviin saunan rappuselle vähäksi aikaa, pihalle katteleen. Se oli erityinen hetki, kun niitä on tosi vaikea edes saada kuvattua yhdessä, kun ne pyörii koko ajan sinnetänne. Ei vaan sattunu oleen saunassa kameraa mukana :)

Sain vihapostia. Olenkin aika hyvin säästyny blogimaailmassa paskankaatajilta, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Tässä otteita:

Sinä olet silleen oman masennuksesi seppä eyyä taout sen itse, pidät sitä yllä, ja päivität sitä muille.

Sinulla on kaiklista ihmisitä vähiten syytä olla niin vitun paskana.

Kaikista eniten sinun paskaa oloasi rakastaa sinä itse.

Vittu mikä lapanen joka on aiheuttanut osan omaa paskaa mielentilaansa.

elä. tai tapa itsesi. 

 Semmosia. Jollakin vaan oli paha mieli ja se piti sitten johonkin purkaa. Se nyt vaan kumminkin on niin, että tämä blogi on muun muassa (ja alun perin erityisesti) mun masennuksen purkukanava. Ei tätä oo kenenkään pakko lukea.

Musta on niin ihanaa, kun linnut vielä laulaa! Tai tottahan ne laulaa, jotenkin vain tuntuu, että kesää olis kestäny jo kauan, vaikkei oo vielä juhannuskaan. Monena keväänä ei oo tullu oltua niin paljoa ulkona kuin nyt, siksi varmaan tuntuu pitkältä kesältä. Tänäaamuna mittari näytti varjossa 13 astetta, mutta mulla oli olevinaan kauhean kuuma, kun käytin koirat aamukävelyllä, kaksi kerrallaan. Varjossa ja tuulessa vielä menetteli, mutta aurinko paistaa kuumasti. Oli menny varmaan kauriita tien yli, kun mejän koirat hinku ihan mahdottomasti metsään. Näki kyllä, että joku siinä heinikossa oli kulkenut. Mettästyspuudelit :)

Mulla oli se miehen pokkari mukana Rockfesteillä, mutta en saa puretuksi kuvia siitä... sopivaa johtoa ei tuosta sekaisesta johtoläjästä löydy, ja muistikortti ei suostu toimimaan koneessa. Miehellä on itellä pitäny niin kiirettä omien kuviensa kanssa, ettei oo joutanu - tosin en oo tainnu huomata pyytäkään. Tai kehdannu. Sillä on sitoumuksia, jotka pitää täyttää mahdollisimman nopeesti, ja oma hommansa kuvien muokkauksessa ym. Ja kun sen pitää töissäkin käydä. 

Mieki kävin töissä, mutta unissani. Se oli ahdistavaa taas, työaikaiset fiilikset jylläs unessakin. Mutta se uusi asunto ei ahdistanut, mistä näin unta... aattelin vielä unessa, että tällasesta oon nähny monesti unta, ja nyt se on tässä! Ja sitten sekin oli unta.

Sade

Tänäaamuna kun heräilin, alkoi yhtäkkiä kuulua sateen ropinaa. Sitten kun jyrisikin kovaa ja kauan, tuli kiire alakertaan irrotteleen töpseleitä - se tosin oli turhaa, ei enää ukkostanu. Katoin sadetutkasta, että kerrankin sellanen pitkulainen sadealue kulkee just meidän yli, mutta eipä kuljekaan, vaan tuolta pohjoispuolelta se kuitenkin menee. No, jotain saatiin!

Meillä oli viime yönä peräti kolme yövierasta, mutta hyvin mahduttiin kun on saunakamarikin käytössä. Yksi araknofoobikko siellä on nukkunu jo kolme yötä, hatunnosto rohkeudesta! Sisko tosiaan vei mejän tytöt ja niiden poikakaverit Yyterinreissuun, kaikki yöpyi täällä ja pakkautui autoon aamulla. Viime hetken muutoksiin kuului siskon koirien jättäminen meille hoitoon siksi aikaa - mulla on täällä seurana nyt neljä koiraa :) Vaikka koirat onkin rakkaita ja silleen, niin kyllä niiden pissittämisestä ja muusta huolehtimisesta on kiva joskus lomailla.

Neljä tepevää pihavahtia

Kun meillä on aidattu pihakin, niin saavat olla ihan vapaasti ulkona - nyt niitä ei kiinnosta, kun on ruoho märkää, mutta eilen kyllä nautiskeltiin, niin ihmiset kuin koiratkin.

Vaihteeksi oli ihan lämmin päiväkin. Yyteriin ei kovin lämmintä ole luvattu, mutta siellä dyynien välissä on aina lämmin, kun aurinko paistaa. Kukaan noista ei taida mikään kovin innokas uimari olla, meri lienee jotain 12-14-asteista. Kyllähän siinä ui, mutta aika kylmää se on...

Ihana kukka

tulikellukka

Lähen kirjastoon, tuli jo huomautus eräpäivän läheisyydestä ja aika tylsä kirja tuo mikä nyt on kesken, antiikin lääketieteestä. 

Selvisin!

Ah, jaksoinpa. Mutta kyllä on hyvä, että se on takana päin. Jaloissa ja selässä tuntuu. Eilen unohdin kiireessä kameran ja puhelimen kotiin, ja oli itse asiassa hienoa kun ei tarvinnu miettiä yhtään että tuo pitäs nyt kuvata. Ja laukku oli kevyempi! Se miehen pokkari, mikä mulla oli mukana, on aika painava. Jotain nyt osui kohdalle, minkä olisin halunnut kuvata, mutta enimmäkseen tuntui vapaalta. Ei tarvinnu myöskään kurkkia puhelimeen, olisko lapsilla ollu jotain asiaa. Hyvin ne oli täällä pärjänny vaikka äiti ei ollukaan tavoitettavissa.

Ja muutenkin ne kuvat on aika turhia. En mie muista kuitenkaan, mikä mikäkin bändi oli, kaikki on yhtenä puurona mielessä.

Perjantai-iltana oli tämän näköstä, varmaan hiekkapölyä mutta myös sumua. Joka yö tuli kylmä.

Vip-passi oli aika turha, mutta pääsihän siellä johonkin istumaan ja pöytiäki oli, tosin useimmat oli varattuja - siis nimikyltti siinä, että siihen ei voinu istua, mutta kuitenkin osa oli tyhjillään koko ajan. Vip-alueella oli sellanen kolmikerroksinen lavasysteemi, jossa ylin kerros oli A-luokan VIPeille, toiseksi ylimmässäkin oli parempaa väkeä mutta sinne sentään tavan vipit pääsi kolmena ekana päivänä kävelemään tai istumaan jos oli varaamattomia pöytiä, mutta eilen ei saanu sinnekään mennä. Tavisvipit istu alemmalla tasolla tai maan tasalla. Mutta se hyvä puoli siinä oli, että vessaan ei tarvinnu käytännössä juuri jonotella. Ja narikka oli ilmainen.

Oli siellä muitakin vanhuksia, en ollu ainoa. Enkä loppujen lopuksi ollut too old for that shit, vaikka niin väitin paidassani. Kaikilla muilla oli paidoissa korkeintaan bänditekstejä, ja mulla luki "I'm too old for this shit". Olin miettiny neonvärisen lippiksen hankkimista, että mahollisista yleisökuvista löytäisin itteni, mutta ensinnäkään siellä ei juuri yleisöä kuvattu ja toisekseen, eihän kenelläkään muulla siellä ollu vaaleanpunaista lippistä! Muutenkin erotuin mustiinpukeutuneesta massasta.

Sisko tulee tänään, kerää huomisaamuksi lauman nuoria ja vie ne rannalle. Yyteriin asti. Vielä kun siihen asti jaksan, niin voin levätä. Tosin piha vaatis huomiota, on ollu monta päivää retuperällä, ilmalämpöpumppu pitäs imuroida ja pyyhkiä, lattiat kans imuroida jne. Nyt pitää lähtee tankkaan auto, käymään kaupassa, viedä tytär junalle...

Voihan väsy

Ozzy

Siis heräsin kuudelta. Hyvä jos kahdelta oon nukkumaassa ollu. Ei vaan unta riittänyt, vaikka koko kroppa on ihan poikki ja yölläkin jalat kramppas. Epistä.

Ihan kivaahan siellä festareilla oli, mitä nyt kylmä (unohtu hanskat kotiin ja korvaläpätkin olis voinu vaikka olla mukana) ja tiedotus ihan pyllystä. Hirveä jono oli infoon koko ajan, että ongelmia varmaan porukoilla piisas. VIP-lipulla ei tee yhtään mitään, paitsi pääsee vessaan jonottamatta kovin paljoa. Miehille on sellasia "ulkopisuaareja" missä ne saa lerssiä heilutella kaikkien nähen. Mies oli staffia siinä mielessä, että sillä oli kuvaajastatus, ja puoli iltaa meni siihen kun etsittiin mediatelttaa. Kukaan ei tienny missä se on, erinäisiä "varmoja tietoja" oli, jotka ei pitäny paikkaansa, ja kun mies viimein oikeaan paikkaan löysi, siellä oli ihminen, joka ei tiennyt oikein mistään mitään. Ozzykin oli sitten yhtäkkiä kieltäny kaiken kuvaamisen, muilla ku kännyköillä ilmeisesti. Vähän salaa pokkarilla silti kuvattiin, en oo kattonu minkälaista materiaalia sinne kortille tallentui. Öykkäreitä sattui just selän taakse Ozzyn konsertissa, niitä sai vähän pelätä (uhkailivat hakkaamisella ja tukan polttamisella mm.) mutta muuten aika rauhaisaa. Kyllä siellä poliisit ja ambulanssi kävi.

En vaan ymmärrä, miten ihmisillä riitti aikaa niihin oheisrientoihin, mitä siellä oli - benjihyppyä, sitä kuminauhojen varassa roikkuvissa housuissa heilumista (ihmiskatapultti ja linko oli siitä käytettyjä nimiä), sumopainia, konehärkää, huvipuistolaitteita - kun mulla meni ainakin aika melkolailla esiintyjien katsomisessa. Häthätää jotain syötiin välillä. Yksi sadekuuro osui kohdalle just ku oltiin katsomassa ainoassa katetussa katsomossa esiintyvää Kilpeä. Nevahööd, mutta semmosta suomalaista perusheviä. Ja toinen mitä en ymmärrä, en oo koskaan ymmärtäny, että miksi joidenkin pitää juoda ittensä niin tolkuttomaan kuntoon? "Juu kivaa oli, en kyllä muista mitään, on kauhea krapula, lompakko hukassa ja naamassakin vekki". Maksaa iso raha siitä, että pääsee festarialueelle juomaan kallista kaljaa (tuhtien pohjien päälle tietysti) niin että oksentaa ja sammuu. Minusta se ei kuulosta hauskanpidolta, ja sen voi tehdä paljon halvemmalla kotona. Mutta mikäpä mie olen sanomaan siitä, mikä kenestäkin on sitä elämää ja hauskuutta.

Pjörneporin zäässitki nimittäny itelleen toimitusjohtajan, joka ei yhtään sovi niille. Kenenkähän idea mahtoi olla, ja miksi? Järjestetty mainoskampanja? Ihmiset saa uhriutua ja huutaa somessa ja näkyvyys ja hypetys on taattu kummassakin leirissä. Myrsky vesilasissa ja ajattelemattomuutta.

Meinasin tänään mennä taas verikokeisiin.

Sade väistää

Oon monesti puhunu siitä, kuinka sateet väistelee mejän paikkakuntaa. Tässä on nyt klassinen esimerkki - me asutaan tuossa sadealueen keskellä olevan sateettoman juovan alueella. Jakautuu kuin taivaallinen Punainenmeri Mooseksen edessä.
Muutama pisara tuli, mutta sitäkään ei olis huomannu, ellen olis ollu autoilemassa ja tuulilasissa pisarat näkyny.

Tuulessa soiden

Taas toivon ja odotan sitä vettä, ettei huomenillalla sit tarttis sataa. Eilen kastelin oikein huolella kaikki istutuksetkin, että jos se härnäis sadetta tulemaan. Meillä kyllä ruoho kasvaa, kuten huomaa kuvastakin, ei oo kulottunu niinku aurinkoisemmissa paikoissa.

Lauantain lakkiaiset oli kivat, ei ees veisattu ku suvivirsi, mutta toki itkettiin. Sankarin veli kihlattuineen oli tehny powerpoint-esityksen pojan elämästä ihan alusta tähän päivään asti, ja sitä katsoessa kihlattu soitti ja lauloi aiheeseen sopivia juttuja. Lähes kestämätön oli se kohta, kun esityksessä oli kuva hautajaissaatosta, missä äiti pienine poikineen vei poikien isää hautaan. Nytkin tulee vedet silmiin kun aattelen. Työtapaturma, sirkkelistä lensi sälö vatsaan, josta puhkaisi vatsa-aortan. Lisäksi juhlan taustamusiikki oli surullista ja väliin ihan ahdistavaakin. Ei ollut juhlittava itse kyllä saanut valita sitäkään, melankolisia laulelmia tyyliin Kulkuriveljeni Jan, tai jotain Konevitsan kirkonkelloja. Huh. Mutta ruoka oli hyvää! Ja hauskaa siellä loppujen lopuksi oli, vieraita oli joku kolmisenkymmentä joista osa iloisia lapsia, vauvojakin oli kolme.

Tuo vaaleanpunainen on sillijäädykettä :) Hyvää! Santsasin. 

Tämmösetki on jo. Mutta huomennahan ne tulee jo käyttöönkin. Siellä ei sit rahalla tee mitään, maksut esim. ruokakojulla hoidetaan tuolla lätkällä. Tietysti sinne lätkän takana olevalle tilille on pitäny ensin siirtää rahaa, mutta eipähän ainakaan taskuvarkaille oo semmosia tilaisuuksia kuin silloin, jos lompakot on mukana. Tai tietysti suurimmalla osalla ihmisistä on ne lompakot joka tapauksessa mukana, mutta kaipa niillekin joku lukollinen säilö on.

Vävykokelas ryöstäytyi laitoksensa hallinnasta ja tuli meille yöksi. Ei vissiin olis ollu lupaa, mutta minustakin sen laitoksen kiellot (tosin pojan kertomana vain) tuntuu välillä vähän mielivaltaiselta. No, tietysti olis pitäny vaatia että on lupa, ennenkuin päästää sen yöksi, mutta en henno kieltää kun se kerran meillä viihtyy. Jopa saunakamarissa, araknofobiastaan huolimatta. Haluan, että se tuntee olevansa meille tervetullut, ei perhe-elämä ole kuitenkaan laitosnuorelle mikään normi. On sillä ihmisiä, jotka siitä välittää, mutta ne on muualla, ja poika täälläpäin kesätöissä ettei se ees kesälomaile. Sanktioita tietysti tulee, mutta poika oli valmis ottamaan ne vastaan.

Kauhia tuuli. Oikeen tuulivarotuksen ovat laittaneet kartalle.

Ei sitten!!!

Ei tullu sadetta. Ei yhtään. Vein yöksi orkideatkin ulos ajatuksena, josko saisivat sadevettä, mutta niin vain piti aamulla hanasta laskea niille kylpyvesi. No, onhan tämä vaihtelua sille, kun parina aikaisempana kesänä sadevesitynnyrit on saanu täysinäisinä möllöttää koko kesän, tyhjän panttina. Ja sää nyt on mitä on, siihen ei voi vaikuttaa, mutta ennusteet välillä herättää turhia odotuksia. Oma vika, mitäs uskon niihin vaikka oon niin monesti todennut, että luotettavuus on melko olematonta.

 Tulipahan käytyä sitten jo aamulla pitkä lenkki koirien kans, se oli mukavaa eikä hyttysetkään kiusannu. Käki kukkui jotenkin maanisen kuuloisesti, taajempaan kuin normaalisti. Ihanaa aikaa tämä!

Tytär on vallannut kuistin ateljeeksi, nyt siellä haisee öljymaali ja tärpätti eikä kielo, vaikka oon tuonu niitä sinne tuoksumaan. No, mukavampaahan noita hajuisia töitä on kuistilla pitää haisemassa, kuin sisällä. Ollaan yhdessä haaveiltu "askarteluhuoneesta", jonne vois jättää keskeneräiset työt silleen, eikä tarttis joka kerta jotain tehtyään kerätä kamppeita kasaan ja siivota jälkiään. Niinku nyt, kun asiat pitää oikeastaan tehdä keittiön pöydällä, kun muita paikkoja ei tässä talossa ole. Siellä olis tilat maalata, ommella, punoa pajua... musiikinkuunteluvehkeet, tarvikkeita kaikkeen tekemiseen, tilaa valmiille töille. Savenpolttouuni on ehkä liikaa vaadittu, mutta ehkä pienet kangaspuut ja pylväsporakone. Pylväsporakone on ollu mun haaveena jo kauan. Kivenhionta olis kivaa myös.

Unelmia saa ja pitää olla.

Tänään vävykokelas saa lakin ja juhlat. Enpä oo ollu lakkiaisissa sitten siskoni juhlien, jotka tapahtui vielä Rovaniemellä asuessani, enkä varmaan tule taas olemaankaan pitkään aikaan. Ellei sitten vävykokelaan veljien juhliin tule kutsua; ainakin niiden rippijuhliin on kutsuttu mejätkin. Seuraavalla viikolla alkaakin sitten se Rockfest-urakka. Mies on ihan täpinöissään, eikä tajua miksen minä ole. Onhan se toki kiintoisa uusi kokemus, mutta näin vanhana ja väsyneenä ihmisrauniona mietin myös sitä, miten jaksan sen, kun nytkin tarvin välillä 3 tunnin päikkäreitä. Ei ne kaikki esiintyjät kuitenkaan ole semmosia, mitä haluan nähdä ja kuulla, kuten joku Klamydia. Onneksi meillä on parkkilippu, pääsee autoon huilaamaan jos siltä tuntuu. Kuskinakin joutuu olemaan, mies kuitenkin juo kaljaa kun semmonen mahdollisuus kerran on. Ihmispaljoutta. Tunkua. Rahanmenoa. No ennusteen - mikäli siihen on taaskaan luottaminen - mukaan ei ainakaan helteestä tarvi kärsiä. Vesisateetkin varmaan toteutuu sitten, kun niitä ei niin kaivattas. Aah, olen pessimistinen paska, kuka mun kans mihinkään viittis lähtee. Tunnelman latistaja. No oon mie ihan latistelematta antanu miehen hihkua rauhassa, ainakin silloin kun se ei ole vaatinut minua hihkumaan mukana.

Miks hitossa herään aina viimeistään kuudelta - tällasenakin aamuna, kun kaikki muut vielä nukkuu - ja sitten mua väsyttää kauheasti jossain vaiheessa? Vaikken olis nukkunukaan edellisenä päivänä päikkäreitä, niin siltikään unta ei riitä. Näin muuten viime yönä unta Risto Autiosta, se oli jossain kaupassa myyjänä. Ostin siltä koiranruokaa, makaroonia ja purkkaa.

Sain eilen yllättäen paketin Saksasta! Katri oli laittanut tulemaan daalioita ja miekkaliljoja ja kielon juurakoita. Ja puutarhurin käsivoidetta, joka tuoksuu hyvälle :) Olin kovasti ilahtunut, panin heti daaliat ja liljat maahan, kieloille pitää vielä etsiä paikka, missä ne ei hukkuis rikkaruohoihin.

Tänä keväänä yllätyin sellasestakin asiasta, että ne viime kesänä kasvattamani ja huonosti kukkineet jaloleinikit - tai osa niistä - on talvehtinut kukkapenkissä. Mielestäni niiden piti olla sellaisia, jotka pitää kaivaa talveksi ylös ja säilyttää jossain kellarissa. Neljä tai viisi on ruvennut kasvamaan, hyvä kun en ehtinyt myllätä penkkiä uuteen uskoon. Kirjoitinkohan tästä jo? No se on kyllä ihan normimeininkiä mulla. Ehkä ne nyt kukkii paremmin. Viime kesänä saamani ritarinkannukset ei kasvanu juuri sirkkalehtiä isommiksi, ja nyt näyttää että sama juttu. Neljä lehteä on saanu tehtyä, mutta siihen se on jämähtänyt. En edes tiedä, onko ne sitä kannusta vai jotain rikkaruohoa... olen kastellutkin niitä, ettei pitäs kuivuuden takia olla semmosia. Ehkä ne ei vaan halua viihtyä meillä?