Kuvakertomus

 

Mummun Tyttö

Mummun Tyttö oli taas hoidossa yön, kun emäntänsä kävi Linnanmäen valokarnevaalisssa vähän tuulettumassa. Kyllä se on niin mukava koira, mutta kyllä sekin on mukavaa, kun saa sen vietyä kotiinsa ja pääsee relaamaan...

Kolmen kopla

Myös Mummun Poika oli yhden yön meillä, poissa muuttorumban jaloista. Mutta kyllä se ikävöi! Keskellä yötä itki ulko-oven edessä, käytin sitä pihallakin enkä meinannut saada takaisin sisälle. Aikansa itkettyään se tuli meän viereen sänkyyn nukkumaan. Jesperin kanssa juoksivat ympäri pihaa. Ei yöllä siis juosseet, vaan ihan päivällä.

Poseerausharjoituksia I

Edesmenneen koiran aikana mulla oli tapana lenkillä hyppäyttää ne kivelle tai kannolle ja usein ottaa niistä kuva siinä, ja Jesperiä koittanu nyt opettaa samaan. Kuvat on millon minkäki laisia, välillä on kieli poskella ja yleensä ne kattoo kaikkialle muualle paitsi ei kameraan. 

Linnunruokabaari

Eilen laitoin jyväbaarin ikkunaan kiinni. Ei siinä kauaa mennyt, kun tirpusia alkoi tulla sitä ihmettelemään. Ilmeisesti menneen kesän poikaset on niitä, jotka pällistelee ja kummeksuu ensin, ja vanhat konkarit menee hakeen sapuskaa ihan niinku ennenki. Varsinainen linnunruoka-asema tulee käyttöön vasta kun lumia alkaa näkyä.

Poseerausharjoituksia II

Tänään käytiin seikkailemassa, menin aikalailla sinne minne koirat halus, vähän ohjailin varsinkin sillon ku valikoitiin mitä kauriintekemää polkua metsässä kuljettais. Näin kartasta että siellä piti oleman lampi, mutta se olikin vain ihan kuivunut kortteikko. Iso kanalintu rymähti lentoon läheltä ja säikäytti meät. Tai minut ainaki.

Oon värkänny risuaitaa. Ei vaan tahdo löytyä tarpeeksi suoria oksia/risuja siihen, kiharaiset ei oikein käy...

Se on nyt siis "kangaspuissa" ja tulee olemaan vaakatasossa. Laitapuina on vanhan riippumaton valmiiksi rei'itetyt päätypuut. 

Putkijalka

 Ei oikeen tuu tästä elämästä taas mitään, vaikka ulkona paistaakin aurinko. En tiedä olenko vain väsynyt vai masentunut, mitään ei jaksa, viitsi eikä halua. Mut aina on silti jotain tehtävä. Jos mahdollista niin teen pienissä erissä, esimerkiksi kun tulin ostaneeksi krookuksensipuleita 50 kpl niin oon niitä aina muutaman tökänny sinne tänne. Tein istutusreiäntekovälineen vanhasta kuivaustelineen romusta, T:n mallinen putkijalka jonka sakaroista kiinni pitämällä saa kairattua reiän joutumatta kumarteleen. Sit vaan sipuli reikään ja vähän multaa perään. Talvikamppeita vaan pitäs ettiä ku kylymä tullee äkkiä. 

Käytiin eilen kattomassa sitä komeettaa, jonka nimeä en osaa kirjottaa, joku Tsushishushin. En nähny, mutta miehen kameran näytöllä näky kun oli pitkä suljinaika. Oli pilvistäkin, se tais olla harson takana, ehkä tänä iltana on selkeämpää, vois käydä kattomassa. Pitää vaan ajella täältä kumpuilevasta metsämaastosta vähän aukeammalle paikalle. 

Sukulaispoika makaa nukutettuna sairaalassa hammaslääkärin takia. Kipu muka johtui hammaskivestä (!!) ja nyt poikaraukalta on leikattu paiseita joista bakteeri on päässyt vereen. Miten voi olla niin ignorantteja idiootteja inkompetentteja lääkäreitä, eikö ne osaa hommiaan vai onko ne vaan niin välinpitämättömiä ja laiskoja ettei viitti tutkia? Suututtaa. Tilanne kuulostaa aika huonolta jos on nähty tarpeelliseksi sedaatiossa makuuttaminen. 

Oon suklaalakossa, se on kannatuslakko miehen kaljalakolle. Huijaan vaniljajäätelöllä, jonka päälle on ripistelty kaakaota, ja salmiakilla. No miehen synttäreillä söin suklaakeksejä, mutta toki mieskin joi kaljaa kun oli synttärit. Nyt lakko jatkuu. Kyllä mie sen hinnan olen valmis maksamaan toisen kaljattomuudesta, vaikka vieroitusoireista kärsinkin. 

Muuten on kaikki hyvin. Pitäs olla tyytyväinen että on, mutta en vaan jaksa ja koko ajan on semmonen pelko että kaikki muuttuu huonoksi. Eli sitä samaa mitä aina.