Jättivauva ja Saapasjalkakoira

 

Zombie täällä taas. Lueskelin kyllä toisten postauksia, mutta en oikeen jaksanu kommentoida.

 Esikoinen kävi koiransa kanssa ja haki metsästä mustikoita, teki mulle piirakan 💓 Luulin jo, etten saa tänä kesänä piirakkaa, kun en pysty ite poimimaan marjoja. Oon nyt viimein hyväksyny sen, että mun niskat ei vaan kestä sitä, ja onhan se toisaalta vapauttavaa kun ei tarvi miettiä aina mettässä käydessä, että voi voi pitäs tulla poimiin nää mustikat. Napsin niitä suuhuni joka päivä lenkillä käydessäni, ainakin jos reitille osuu mustikkametsää. Paljon on poimijoitakin kyllä. 

Piti käydä tänään uimassa mutta en sit ehtiny ku tyär ja koira toi muuta puuhaa. Kävin mie alkuviikosta tai joskus pari kertaa sähköpotkulaudalla uimarannalla, sosialiseerasin siellä ihan vieraiden ihmisten kanssa. Osannen vielä toimia ja käyttäytyä yleisten normien mukaisesti, se on hyvä testata välillä. Mutta on se aika rytyyttämistä sillä laudalla, kun joutuu meneen osan matkaa huonolla asfaltilla. Hiekkatiekin on parempi kuin rypyliäinen vanha asfaltti. Ja aika äkkiä mie opin sillä menemään, vaikka huteraa se meno alkuun oli. 

Eilinen meni stressissä kun kuopuksen koira oli meillä tytön käydessä isänsä kanssa autokauppoja tekemässä pitkin maailmaa. Koko päivän olivat muualla, mie olin tosi tosi väsynyt päivän jälkeen, vaikken paljon mitään tehnyt. Oon semmonen hermokimppu kyllä välillä. 

Jättivauva

Mutta tänään aamulla kun menin kahvikupposen kanssa pihalle oli tosi hiljaista, lintujen siipien pärähtelyjä ja ääntelyjä lukuunottamatta. Ei ketään kulkenut tielläkään. Nautin, suunnittelin uimareissua ja olin levollinen siihen asti, kun esikonen soitti ja kysyi haetaanko me se tänne. Olihan niitä kiva nähdä, pitkästä aikaa, eipä sillä. Koirakin ilahtui mejän näkemisestä. Mie ilahduin sen ilahtumisesta. 

Saapasjalkakoira

Se oli hassua, miten pieneltä Mummun Poika tuntui nyt, kun on tottunut katseleen Jättivauvaa. Se on kasvanut niin hurjasti! Eikä oo vasta ku viis kuukautta. Ja ku Mummun Pojalta on ajeltu karvat lyhyeksi niin sekin tietysti pienentää. 

Ukkonen jyrähti kerran aika lähellä. Eka kunnon jyräys tänä kesänä. Mutta jäikin vissiin ainoaksi. 

Norjan reissu ilmeisesti toteutuu, oon jo syynäillyt kartoista reitin vartta, olisko siellä kivoja käyntikohteita. Myrlandin ranta ja Sir Henrin vesiputous ainakin. Meillä on pari kirjaa automatkailijoille, niistäkin saa vinkkejä kun vaan jaksaa kahlata. 

Vihaostos

 Viime kesänä ostin Torista viidellä kympillä tavallisen, vaihteettoman polkupyörän. Paskan möivät. Heti irtos ketjut kun olivat niin löysällä, ja tänä keväänä takapyörän laakerit hajos että piti ostaa uusi takavanne - se jo tuplas pyörän hinnan. Nyt viikonloppuna ajattelin lähteä tekemään pienen pyöräretken, niin olikin keskiö hajalla, polkimet oli ihan holtittomat. Onneksi oli vain hupiajelu mielessä, olis hivenen potuttanut, jos olis ollu tarve ajaa jonnekin hammaslääkäriin tai muualle, mihin olis ollu päästävä. Olis pitäny soittaa taksi. En oo vuosikymmeniin soittanu taksia, en varmaan enää osaiskaan. 

No. Mies on ostanut jo pari vuotta sitten sähköpotkulaudan, joka on tosin nyt kuopuksella työmatkakäytössä, ja esikoinen (jolla on mun sähköpyörä ollu työmatkakäytössä) osti sähköpotkulaudan poutapäivien työmatkakäyttöön. Sateella käyttää edelleen mun sähköpyörää. Mies oli pari päivää aiemmin sanonu jonkun myyvän käytettyä lautaa halvalla, ja mie suutuspäissäni pyörän hajoamista harmitellen pyysin sitä tekeen tarjouksen siitä laudasta. Eihän mulla olis varaa, taas on kajottava säästötiliin, mutta niin on joka tapauksessa, kun lupasin osallistua siihen syksyn Norjan-reissuun. 

Kyseinen myyjä ei sitten antanut puhelinnumeroaan, hänellä oli sellainen periaate, joten mies teki tarjouksen toisesta vielä halvemmasta (tosin enemmän käytetystä) laudasta, ja haettiin se sitten eilen Tampereelta. Toivottavasti edes se on hintansa väärti. Onhan mulla opetteleminen sen kanssa, huteraa on meno ainakin vielä, mutta ehkä sillä tulee sit käytyä esim. kirjastossa, tai jos vielä kesäisiä ilmoja tulee niin vaikka uimassa...

Paluumatkalla kierrettiin Pälkäneen kautta, ja pitihän se koirantassun jälki rauniokirkon ovensuussa käydä katsomassa taas.

Ja sitten siellä seinällä kasvaa valkoinen kissankello!

Näkyy kun tarkkaan katsoo. Toisella puolella ikkunaa oli melkein samassa kohtaa sininen kissankello, kuin ne olis oikeen istutettu sinne. Mutta että valkoinen, kun niitä ei ihan joka paikassa kasva muutenkaan. 

Että mie tykkään tällasista vanhoista, historiaa huokuvista raunioista ja rakennuksista. Tuossakin joku tosivanha kalmisto alla, ja kirkkokin on tosivanha, katolisen uskon aikaan tehty. Ja ollut heinälatona ja ties minä. Haluaisin tietää, minkälainen se oli uutena...

Orvokkikatsaus 2022

Vielä noiden vihanaamaorvokkien geenit roikkuu mukana, vaikka on mennyt aika monta orvokkisukupolvea siitä, kun vahingossa ostin vihanaamoja. 

 Viime kesänä heittelin punaisten orvokkien siemenpalleroita tuonne toiveena saada vähän erilaista väriä, mutta ei taida punainen olla kovin dominoiva. Vähän tollasta epäämääräisen likaista sävyä. Tänä vuonna mulla ei ole kuin keltaista orvokkia, heittelen sen siemeniä sitten sinne. 

Poliisit ajo takaa motoristia mejän ohi! Hurrjaa menoa täällä maalla. 

Niin ja sitte mun kauraämpäriin oli kasvanut tällanen kukka:

Näyttää ihan pieneltä neilikalta. Myös hiekka-astiasta siirretyn oranssikeltanon mukana oli siirtynyt yllärikasvi, joku mehitähti vissiin.

Siellä se hauskasti kurkistelee lehtien seasta. 

Mie oon ollu tosi tosi maassa viime aikoina, ja hirveästi energiaa menny siihen, kun torjuu ikäviä ajatuksia. Netissä roilaaminen ja kirjojen lukeminen siihen jossain määrin auttaa, mutta on tällanen aika typerää. Kaikki on hyvin ja maailma on kaunis, mutta mie en näe sitä. Maailma on sitä paitsi menossa aika kurjaan suuntaan, vaikka mun lähin pikkuympyrä onkin kaunis. Ei vaan tahdo jaksaa tämän pään kanssa. 

Ja ihan käsittämätöntä kun ukkoset on riehuneet joka puolella maata, mutta meillä ei. Tänään se tuli lounaasta (aiemmat tulleet itä-etelä-suunnilta) ja yhen kaukaisen jyrinän kuulin, ennenkuin se taas suli olemattomiin ja ropsautti vain vähän sadetta. On tämä jännä paikka. (ei se viime postauksessa kuvattu ukkospilvikään antanu mitään)

Piliviä

 

Heräilin päikkäreiden jälkeen ja kuuntelin ikkunasta kantautuvaa mustarastaan laulua. Mietin, miten se keksii sanottavaa, kun jokainen luritus on erilainen, vaikka samat tavut ja sävelkulut kuitenkin toistuu vähän väliä. Tunnistan sieltä vain täkäläisille ominaisen viisisävelisen laulahduksen, sitten Poliisiopisto -sarjoista tutun "Move it"- käskyn ja niinikään englanninkielisen komennuksen "stay there". Itse en keksis noin nopeesti erilaisia vaihtelevia tavuja, vaikka osaan niitä enemmän kuin mustarastas.

Kuopus teki ylitöitä viime viikolla, viikonloppunakin, ja Mummun Tyttö oli meillä sitten muutamia tunteja. Paitsi torstaina, jolloin menin itse pyörällä ja junalla koiran luo. Tytär huolehtii käärmeestä ja koirasta erinomaisesti, mutta kämppä oli kaaoksessa ja siellä haisi koiranpissa (sen poikakaverin koira ei ole yhtään sisäsiisti) ja pyykkiä oli valtava läjä kylppärissä. Siivosin lattian ja tiskasin astiat ja vein lähtiessäni tölkit (yli 14 euroa, lähinnä energiajuomaa, vähemmän mitään alkoholia onneksi)sekä roskat ja lenkitin koiran pariin kertaan ennenkuin lähdin. En saarnannut siivosta tai mistään, kysyin vain tarviiko apua pyykkien kanssa, kun meillä olis isompi kone. Viikonloppuna sitten pyykkäsin 3 koneellista sille. 

MT on ihana ja super rakastettava koira, mutta riiviö. Kaikki kengät on piilotettava siltä, muuten se juoksuttaa ne pihalle ja riehuu siellä niiden kans. Etenkin miehen painavat turvakengät on sen suosiossa, ja toisaalta muoviset "kroksit". Mutta kaikki muutkin käy. Tai mikä tahansa oikeastaan. Olin aika helpottunut sunnuntai-iltana, kun saatiin se kotiinsa. Vaikka onkin ihana. 

Keväällä kylvin kaksi niittykukkasiemenpussia, mutta kyllä on taas surkeaa jälkeä.

Sieltä nousee lähinnä apilaa ja jotain sinapinsukuista missä on tosi vaatimaton keltainen kukka. Sipulit, jotka tuossa kukkii, on toissavuotisia, samoin joku hunajakukka ja pellava. Siankärsämö kasvaa laatikon ulkopuolella. Oliskohan noille pitäny olla köyhempi kasvualusta? Mutta taas varmistun siitä, että mun ei kannata kylvää mitään mihinkään. Samettiruusuja ehkä. Ja hunajakukka on kans sellanen, mikä on mun hoteissa kasvanu. Plah. 

Sade ja ukkonen tulossa. Kuva ylinnä. 

Ainiin ja palatakseni edellisen postauksen pelkoihini, niin alan varmistua että se eläinlääkäri vaan syystä tai toisesta halus pelotella minua. En oo ees antanu sitä nesteenpoistolääkettä koiralle ku joka toinen päivä, kun eihän sillä oo mihinkään ees kertyny nestettä. 

Pieni

 Nyt ei okseta eikä päätä särje, mutta ahistaa. Minua ahisti ja itketti aamulla heti herätessä, oli sellanen paha aavistus. Puolilta päivin oli koiran sydänröntgen, ja niin ne mun aavistelut kävi toteen. Koiran sydän on laajentunut, kuvassa näkyi iso pallo siinä missä sydämen olis kuulunu olla. Mitään oireita ei ole vieläkään, mutta silti määrättiin koko läppävian hoitoarsenaali päälle. Nesteenpoistolääke tosi pienellä annostuksella, kun ei se oireile. 

Kyllähän mie ite kuvasta näin, että sydän on epänormaali, mutta kun koira on oireeton niin olin melko epäuskoinen, kun eläinlääkäri sanoi, että on luultavasti koiran viimeinen syksy, että elinaika lasketaan enemmän kuukausissa kuin vuosissa. VOI tapahtua niinkin, että se elää vielä kauan, mutta käski varautua. 

Oon ollu ihan lamaantunut siitä lähtien. Jos olo on tämmönen pelkästä ajatuksesta, niin minkähänlainen sitten, kun se ajatus tulee todeksi?

Tänään ei oo ollu hyvä päivä. Mummun Tyttö tuli kyllä ilahduttamaan <3