keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Sitä itteensä

21. anniversary


Tänään on 21. hääpäivä. Muistan, kun täytin 21 vuotta - silloin tuntui takana olevan ihmisikä, mutta ei tämä viimeisin ajanjakso tunnu niin pitkältä. Toki kaikenlaista on mahtunut siihenkin. Muun muassa kuusi koiraa.

Saman verran hääpäiviä ehti olla takana sillä miehen sukulaisella, joka taannoin yhtäkkiä menehtyi. Kuulin huhuja välikäsien kautta (=todellisuusarvo kyseenalainen, ja asianosaiselta en ala kyseleen) että siitä olis tullu hoitovirheasia, olivat jättäneet vaan huoneeseen makaamaan eikä ollu hoidettu. En sit tiedä, mikä on asianlaita oikeasti.

Green Day


Tänään näyttää olevan myös vihreä päivä. Älkää välittäkö linssissä olevasta roskasta, kamera on kurja mutta kaiketi paras niistä, mihin mulla on käyttöoikeus. Tai ainakin uusin. Ja onneksi peili hoikentaa. Eilen kun lähdin käyttään kuopusta psykologilla, unohdin tuon loma/kotiboleron päälle ja housutkin oli likaiset... näytin varmaan laitapuolen kulkijalta, ja kuopuskin valitti olevansa homssuinen kun kiireessä lähti, mutta niin me vaan kaupassakin käytiin. Sitten lähdin hakemaan esikoista poikakaverin luota, ja unohdin jäljitelmäcrocsit jalkaan, ei oo parhaat mahdolliset autolla-ajokengät. Mutta siitäkin selvittiin.

Aiemmin puhuin siitä punakylkirastaan pesästä, mutta on meillä näitä räkätin pesiäkin. Yksi on tehnyt pesän keittiön ikkunan eessä olevaan pihlajaan, ja hautovan emon paikallaolon huomaa tällasesta merkistä:

 Pyrstö siellä sojottaa pystyssä.

Mulla on henkiset voimat ihan lopussa. Melkein lopussa ainakin. Välillä ehtii unohtaa kurjat asiat, etenkin jos keskittyy johonkin muuhun, mutta koko ajan on raskas olo taustalla. Ja kun ehdin tänä alkukesänä olla pitkästä aikaa melkeinpä välillä onnellinen. Pystyin nauttimaan elämän pienistä asioista. Nyt sitten itku on silmässä melkein koko ajan, ja usein tuntuu siltä, ettei millään ole väliä.

Talvella huomasin, että talossa on jotain vialla, kun yläkerta falskaa ja lämpöä vuotaa ulos niin että räystäänalus oli kuurassa. Mies pystytti kyllä tikkaat että katsoo sinne tuuletusreikään, mutta ei sitten saanut katsottua. Koko talvena. Ja keväänä. Mieki unohin sen jo, tuudittauduin valheelliseen turvallisuudentunteeseen ja pykäsin uuden kukkapenkinkin siihen päätyyn... olin sitä suunnitellut jo vuosia, ja nyt toteutin. Laitoin jaloleinikit ja kylvin ritarinkannusta ja unikkoa - krassiakin, mutta sen söi kirpat.

Viime viikolla sitten sinne katsottiin, ja todettiin että seinä on lahonnut, vanha katto on lahonnut ja romahtanut huopineen kaikkineen siitä tuuletusreiän edestä sisään, siinä kohtaa on vain uudemman katon pellit rimojen varassa. Meidän talo on siis tosi rikki. Kotivakuutus ei korvaa - sellaista turvaa ei näin vanhaan taloon saanut - pankki ei ehkä anna lainaa kun vanhoja lainoja on niin paljon ja lisäksi miehen työ ei ole kestänyt puolta vuotta, minkä ne yleensä vaatii lainanhakijalta. Takaajia ei löydy. Voi olla, että tämä kaikki pitää myydä pilkkahinnalla purkukuntoisena ja muuttaa vuokralle johonkin kälyiseen kerrostalokaksioon. Silloin ehkä sais edes asumistukea.

En jaksa tätä. Siskokin on niin tottunu leveään elämään, että kommentoi vain "pitäiskö teidän muuttaa väliaikaisesti vuokralle ennenkuin sairastutte kaikki" - en edes viitsinyt kysyä, mistä se luulee mejän repäsevän seittemänsataa euroa kuussa ylimääräistä vuokranmaksuun.

Onneksi ei tarvi yksin jaksaa, mies on koittanu hoitaa asiaa mutta ollaan toivottoman myöhässä mitä tulee remonttimiesten saamiseen tälle kesälle. Yks firma teki tarjouksen uuden katon teosta, mutta ongelma ei ratkea sillä, vaan uudelle katolle kävis samalla lailla. Sanoi pätevän oloinen rakennusmestari tai joku sellanen, joka kävi taloa tutkimassa vähän perinpohjaisemmin, kuin tuon firman edustaja. Anoppi maksoi konsulttipalkkion, sillä oli vissiin huono omatunto kun kieltäytyi takausasiassa auttamasta.

Nyt olis totisesti tilausta sille vähän isommalle lottovoitolle. Kenosta voitin yhden euron.

21 kommenttia:

  1. Huh, huh tuota talojuttua. Toivotaan nyt kuitenkin asioiden menevän parhaalla mahdollisella tavalla. Eikä se ole ihme, että tuossa tilanteessa mieli saa osansa kärsimyksestä.

    Koita jaksaa. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun luonto on vielä sellanen, että maksimoi kaikki murheet, niin tuntuuhan se.

      Poista
  2. Kylläpäs teillä nyt on hankaluuksia talon kanssa. Kyllä siinä jo mieli menee alamäkeä aikamoista vauhtia, kun tilanne on tuo. Toivottavasti saatte tilanteen selvitettyä teille parhaalla tavalla. Tiedän mitä ovat taloudelliset vaikeudet ja miten siihen helposti saa yhytettyä itsensä huonoon kuntoon samaan syssyyn. Yritä löytää itsellesi edes pieniä ilon hetkiä, jotta jaksatte selvittää tilanteen. Voimia ja halauksia täältä! Ja hyvää hääpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja yritetään. Jotenkinhan tämäkin asia selviää.

      Poista
  3. Hyvää hääpäivää!

    Talon kurjuus, voihan harmi. Kyllä se melkein korjata on pakko, jos joku ostaa sen, niin voi löytyä lisää ongelmia ja sitten vasta lirissä olette. Oletteko pankista kysyny lainaa? Miehellä on kuitenkin vakituinen työ ja sulla eläke. Eikö talo vakuutena riitä?

    Meillä oli katolla vuotokohta tuulettimen vieressä ja huomattin se jokunen vuosi sitten. Mies korjasi itse sisäkaton ja rakensi ulkokatolle katoksen sen tuulettimen päälle. Onmneksi huomattiin niin ajoissa, että ei hometta ollut yhtään.

    On ne kalliita remppoja jos yhtään ei itse osaa tehdä kirvesmieshommiakaan. Pidän peukkuja ja toivon, että saatte lainan pankista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, jos purkukuntoisena myy niin silloinhan sillä ei ole väliä, mitä muita vikoja löytyy, mutta sitten - jos ylipäätään menee kaupaksi - rahaa ei saa paljon mitään. Tontin arvon. Pankista otetaan juhannuksen jälkeen meillepäin yhteyttä neuvottelun merkeissä, mutta miehen vakituinen työ ei oo kestäny vielä puolta vuotta, minkä ne yleensä vaatii, ja taloa vastaan on velkaa jo varmaan liikaakin.

      Pari kymppiä sitä lainaa pitäs jostain saada, tai ainakin rakennusfirman mies esitti sensuuntaista.

      Sehän se on, että talosta pitäs koko ajan pitää huolta eikä olettaa sen olevan aina samassa kunnossa ja arvossa mitään tekemättä. Voit uskoa, että olen jossitellut että jos ei olis noin saamaton ukko niin se olis kattonu sinne jo talvella ja olis ehkä ehditty pyytää pankista laina ennenku mies vaihtaa työpaikkaa ja olis ehkä saatu pyydettyä useammasta paikasta tarjous ennenku kiireet alkaa remonttifirmoilla... olisin ite kattonu, mutta enhän mie uskalla kiivetä huteria alumiinitikkaita noin korkealle, eikä ne varmaan olis mun painon alla kestäneetkään kun oli niin pitkäksi vedetty että notkui mua kevyemmän miehenkin alla epäilyttävästi. Olisin vain luuni katkonu ja ikkunan hajottanu ku olisin omin nokkineni menny sinne.

      Ja kiitos!

      Poista
  4. Voi ei, kauhea "hääpäiväylläri". Ei ihme, jos mieli on matalalla! Tuon kokoinen asia kun tuppaa pyörimään koko ajan mielessä eikä paljoa lohduta jos juhannuksen jälkeen ollaan pankista yhteydessä. Siihen asti varmasti pelottaa ja ahdistaa.

    Sä oot mun listallani jos isompi voitto saattuu tulemaan tänne suuntaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo pyöriihän se. Olen kova pyörittään asioita mielessä...

      Poista
  5. Voi helvetti! Ei voi muuta kuin toivoa sitä lottovoittoa ja paljon voimia!

    VastaaPoista
  6. Minä pistän peukaloita pystyyn sen lottovoiton puolesta! Jaksamista!

    VastaaPoista
  7. OK-talossa asuminen maksaa! Jaksamista ja hyvää hääpäivää kuitenkin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tätäkään ei olis tapahtunu, jos olis alun perin tehty kunnolla... mutta kiitos!

      Poista
  8. Hyvää hääpäivää nyt ennen kaikkea. 21 on aikamoisen hyvin!
    VOI HARMI tota kattojuttua!!!!!!!!!!!!!!!! Ei ihme,että vetää mielen matalaksi. Isot rahat kyseessä. En osaa tuohon mitään lohduttavaa sanoa.
    Tuo on ärsyttävää joskus - toivottavasti en itse ole sanonut/tule sanomaan- kun joku keksii 'yksinkertaisen' ratkaisun. Mulle tämmönen oli pari päivää sitten:
    'vuokraat asunnon kun olet lomalla'. Niin, minnekköhän lomalle jos ei ole rahaa matkustaa?
    Linnulla on pyrstö. Hyvä. Mä puhuin vähän aikaa sitten että pikkulinnun häntä on kasvanut. Se kuulosti hieman oudolle mutta ei tullut mieleeni muutakaan sanaa.

    Voimia kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei lintu loukkaannu, jos sen pyrstöä sanoo hännäksi :) Ja sanoinkin miehelle, että me ollaan oltu naimisissa nyt kauemmin kuin kummankaan vanhemmat. Tai en oo varma oliko mun vanhemmat 20 vai 21 vuotta. Joka tapauksessa.

      Mieki oon oppinu olemaan laukomatta ihan kaikkia "neuvoja" mitä mieleen tulee, jos tilanne on täysin vieras itselle. Nyt jos joku tietäis, miten sais tähän asiaan rahaa, niin sellaset neuvot on tervetulleita...

      Poista
    2. Siis oon just siks oppinu, kun oon huomannu että hyväätarkoittavat ääliömäiset neuvot on niin raivostuttavia.

      Poista
  9. Ensinnäkin onnittelut hääpäivän johdosta, meillä tulee samat luvut täyteen elokuussa.

    Mutta voi rotta sentään tuota kattojuttua :/ En osaa oikein sanoa mitään ja sua varmaan ottaa niin pannuun, ettei ole todellistakaan. *hal*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai te ootte niin samoissa mejän kans :) hauskaa! Ja kiitos!
      Ja kyllä ottaa pannuun. Mun oma isä oli vielä rakentamassa sitä, mie en voi sanoa sille oikeaa syytä ku se on tällä hetkellä ainoa teoreettinen oljenkorsi, joka vois auttaa raha-asiassa...

      Poista