perjantai 29. toukokuuta 2026

Kylymä alakukesä

 Ois ihan mukavan lämmintä, jos ei tuulis Siperiasta niin hyytävästi. Taas on niin omituiset kelit, auringossa on melkein kuuma jos sattuu tyven hetki, ja kun aurinko menee pilveen ja tuulahtaa, ihan palelee. Kuin aikaisin keväällä; ei tiedä miten pukeutuis kun ulos lähtee.

Uhkarohkeasti oon kylvänyt ja istuttanut, vielä ei ole mitään noussut mutta ihmekös tuo kun päivälämpötilat nousee nihkeesti kymmenen yläpuolelle. Jumaltenkukka on sentään alkanut kukkia. 

Lehtokotiloita on kerätty yli 2000 jo nyt. Viime kesänä taisin herätä liian myöhään niiden keräämiseen, nyt on onneksi saatu osa pois lisääntymästä kesän aikana. Lisäksi oon lähes päivittäin trimmeröinyt puskia, ettei olis niin paljon kotiloille mieluisia paikkoja. Puskat alkaa toki heti tontin ulkopuolelta, vaikka kävin mie vähän trimmerin kans heilumassa tien varressakin, lupiineja katkoin. Kaipa tuo oja kuuluis virallisesti mejän huolehtia laittomien kasvien osalta. 

Elämä on tasaista. Onneksi. Tiedossa on Siikarannan lomanen ja juhannuksena Ruotsin-risteily helmihääpäivän kunniaksi. Se voi kuulostaa arkiselta, mutta kun koitettiin keksiä jotain vähän erilaisempaa, mitä ei oo ennen tehty yhdessä niin päädyttiin siihen. Juhannushäät oli aikanaan hauska konsepti, mutta nykyään kun koittaa juhlia hääpäivää niin kaikki paikat on täyteen varattuja ja tuplahinnalla koska juhannus. The Päivä osuu nyt sunnuntaille. 

Ihmiset on pöhköjä, jopa jotkut muuten fiksuiksi kuvittelemani. Pitäs ehkä poistua somesta vähäksi aikaa kokonaan, mutta oon liian addiktoitunut kyseiseen ajankuluun. Onneksi lähipiiri on järkeviä ihmisiä, olis kamalaa jos vielä perhepiirissä pitäs vääntää asioista. 

Mielenkiintoinen kirja luvun alla: Huotari/Valkama: Kuningas Daavidin pitkä varjo.

sunnuntai 10. toukokuuta 2026

Äipäi

 Ei ollu kakkua ja kahvitkin keitin ite. Mies oli häipyny salille jo viideltä, tuli sitten kukkakimpun kanssa sieltä myöhemmin aamulla. Tytär tarjos lounaan ja toinen laittoi lehmäkuvia laitumellelaskusta. 

On hienoja ilmoja pidellyt, olen istunut pihalla aamuisin (ja päivisin) tuntikaupalla, tarpeen mukaan kunnolla pukeutuneena. Linnunlaulua kuunnellut ja kahvia juonut, välillä kirjaa lueskellut tai puhelinta plärännyt. Toissapäivänä taisin vähän käräyttää poskipäitäkin. Mut nyt on naapurin männikkö niin korkeaksi kasvanut, että iltapäivällä ei paljoa auringonläikkiä pihalta löydy. 20 vuotta sitten meillä oli pihakalusteryhmä yläpihalla, sitten keskipihalla ja nyt huomasin istujien siirtäneen tuoleja ihan toiseen reunaan tonttia. Kohta pitää mennä naapurin pihalle istuksiin jos haluaa olla auringossa. Hellekesinä varjo on kivaa mutta nyt on vielä viileä tuuli ja illalla ilma jäähtyy nopeasti. 

Toinen ongelma on kasvit, kun kaikki kivat kasvit vaatii sen aurinkoisen kasvupaikan. Kivoilla tarkoitan värikkäitä kukkia. Idän puolella tuli vapaata kukkapenkkitilaa niin sinne istutin vuorijumaltenkukkaa ja hopeatäpläpeippiä, jälkimmäistä koska sen sanotaan leviävän hyvin ja peittoavan jopa rikkaruohot. 

Vappuna tein munkkirinkilöitä ja tippaleipiä, ja tytär paistoi samassa öljyssä churroja. Herkuteltiin oikein kaksin käsin muutama päivä.

Jesperi on käynyt koirakoulussa, kurssi on hihnakäyttäytymisen opetteluun mutta on siinä muutakin. Ihan kiva kurssi, vielä on yksi kerta käymättä. 

Lintukuvausreissuilla ei ole käyty, kun tuo mies vaan kuntoilee. Kuuskymmentä lintua on listalla, ei varmaan sataa saa kokoon. Lounaissuomen merenrannalta varmaan löydän haahkan ja ehkä meriharakan, mutta sielläkään ei isoa lajikirjoa ole. Ehkä vielä joskus... harmittaa kun se oli/on se meän yhteinen harrastus ja minustahan ei ole laukkomaan mettissä miehen kans. 

Kahdeksan kiloa lähtenyt viime punnituksen jälkeen. Tässähän on kohta rantaruumis!



Omituinen höpöttäjä

 Monesti on tehnyt mieli kirjoitella tänne, mutta en ole jaksanut. Ja pääkin on usein aivan tyhjä omista ajatuksista - mutta jos sitä ei täy...