Taas on lähdössä metsää, toivottavasti nyt eivät pesintäaikaan kaada! Tuo on polun varrella, jonka ympäriltä on viime vuosien aikana kaadettu kaikki metsät, vain tuo pläntti oli jäljellä ja kohta ei ole sitäkään. Osassa kasvaa parimetristä vitikkoa.
Onneksi on vielä kaunista metsää jäljelläkin.
Sitä ei tiedä kauanko tuokaan saa olla, metsäosuuden tuolla päässä oli tukkipinoja. Etsiskelin sieltä kiven istuimeksi ja söin eväät - juustosämpylä ja kaakaota mulle, puruluut ja vettä koirille. Ötökät on heränneet toden teolla nyt, oli kangasperhosiakin liikkeellä. Ja siinä kivellä istuessa meni joku haapsiainen housuihinkin. Niin rankka reissu oli, että nukuin puolentoista tunnin päikkärit sohvalla sen jälkeen.
Viimeiset linnunruuat on nyt tarjoiltu, häkissä on vielä sellanen kevätruokamakkara. Naakat ja harakkakin on kehittyneet todella taitaviksi makkaravarkaiksi, ens talveksi täytyy vissiin kehittää joku makkarakomero noille talipötköille, ettei niitä häkin ulkopuolelta käsin (nokin) syödä. Nyt laitoin ton viimeisen niin, että siinä on cd-levy yläpäässä, ettei sitä voi nokkia vaikka sen nostaiskin narusta ylös, ja se on myös alaosasta kiinni "orressa" ettei se liiku juuri sivusuunnassakaan. Ja ehkä vähän levyn välkyntäkin pelottaa. Pikkulintuja ei näy häirittevän. Isot määrät on lintuja vielä tässä, ihmettelen kun on punatulkkunaaraitakin - eikö niiden pitäs olla hautomassa tähän aikaan?
Kävin viikonloppuna lapsuudenajan lempiyhtyeeni Matchboxin keikalla, eturivissä tietty. Papat jaksaa, vaikka selvästi basistin soitin painoi kovasti sen hinteliä hartioita.
Nyt pitäs kevään sitten muuttua vähän keväisemmäksi säiden osalta, saa nähdä.



