Voikukan terälehden syvin olemus

 Oletteko koskaan katsoneet voikukan terälehteä tarkemmin? Se on kaunis!

Tulin nyppineeksi muutamia terälehtiä, kun niitä piti saada 2,5 litraa simaa varten. Olin tarkka ja kovin montaa vihreää palasta ei keitokseeni eksynyt. Ja vähän tavallista simaa keltaisempi on lopputulos ainakin vielä, mutta eihän se ole vielä valmistakaan. 

Eilen heräsin neljältä, eikä syynä ollut edes mustarastas, joka avonaisen ikkunan takana aamuisin livertää. En saanut unta, joten kävin kuvaamassa auringonnousun. 

Alemmassa kuvassa näkyy puiden varjot sumussa.

Kotona keitin kahvit ja valvoin pari tuntia ja menin uudelleen nukkumaan pariksi tunniksi. Jestas että olin taas poikki koko päivän! Piti autosta renkaatkin vaihtaa, vaikka siinä toki mies teki isoimman työn. Vein anopillekin pullollisen voikukkasimaa, ja se oli juuri repimässä voikukkia juurineen irti nurmikosta. Osasinkin ajoittaa sopivasti. Jäi fiilis, ettei se juuri arvostanut... 

Tänäänkin oli väsy, mutta ei niin lihaksiavapisuttava uupumus kuin eilen. Lenkillä raahustin alkumatkan tympiintyneenä, väsyneenä, lannistuneena mutta toivoen, että olo kohenee, ja kohenihan se - hetkeksi. Kaupassakäynnin jälkeen olin taas ihan umpimielinen naatti. Kuvittelin, että voisin edes olla ulkona vaikka riippumatossa, mutta sekin oli märkä. Laitoin pyykkiä vahingossa liian kuumalle ohjelmalle pyörimään, enkä saanut sitä muutettua, saa nähdä mitä niistä tulee. Kaupassa pudotin puoli tusinaa peltistä tynnyrinkantta lattialle. 

Pari otosta tän päivän lenkiltä, niittyvilla ja suopursu. Paikoin kielotkin kukkii, ihana tuoksu leijailee nenään tuon tuostakin, kun metsässä kulkee. Jaksaispa kulkea, niin mielikin olis parempi. 

Oon maininnut, että ruokitaan oravia vielä, vaikka on kohta kesäkuu. Suurin syy on se, että tässä pyörii kolme oravaa, joista yksi on selvästi sairas. Sillä on jäänyt karvanvaihto kesken, isot harmaat karvalaikut kyljissä, ja mies kun otti siitä kuvan, niin näkyi että sillä on joku iso patti poskessa. 

Yhtenä sadepäivänä kun tultiin kotiin, se surkeana, silmät melkein ummessa kyyhötti oksalla märkänä, eikä lähteny karkuun. Laitettiin sille puunkoloon sapuskaa, niin se meni heti syömään. Eihän tuollaista voi jättää auttamatta! Mies laittaa pähkinöitä, mutta mie laitan vaan auringonkukansiemeniä, kun ne kelpaa oravalle joskus jopa pähkinöitä paremmin, sitäpaitsi naakat käy ryöstämässä ne pähkinät. Toisaalta jos oravalla on hammasongelmia, niin pähkinät on parempia. Jotain omenaa tms. vois kans ehkä tarjota. 

Menee taas koko alkukesä hukkaan, kun on olo tämmönen. Noin ihanaa on ulkona, ja mie en tunne iloa siitä. Toki se aina mukavampi on katella, kuin sumuisen harmaa sadekeli. Vois mennä vaikka vaan istuun ulos...

Ööäöäöööää

 Aamusta lähtien jotenkin harmittavainen olo. Harmistunut, tympiintynyt, tunkkainen ja haluton. Väsynyt heti herättyä. Kävelin tosin eilen tuplamittaisen lenkin, kun etsiskelin korvasieniäkin (huonolla menestyksellä, 1,7 sientä per kilometri) ja sitä ennen olin kärvistellyt migreenissä, sitten migreenissä ja lääkeoireissa, sitten nukkunut pari tuntia tai jotain. Ehkä väsymystä siirtyi tällekin päivälle sitten. 

Mies olis halunnu mun kans Suomenojalle, mutta a) kylmä tuuli b) oli tekemistä kotona. Aamupäivällä kävin nopeen pienen lenkin koirien kans ja sit kävin sieniä ettimässä, mutta en jaksanukaan edes sinne hakkuuaukolle asti, mihin suunnittelin meneväni. Tällä kertaa vain vajaa puolikas sieni per kilometri. No, keittelin ne ja keräsin samaan kuivurilliseen ruohosipulia ja nokkosta. Ja sain niskani kipeeksi heti. Saa nähdä tuleeko sienistä ruohosipulin makuisia. Ja nokkosen. Piti viedä kuivuri saunakamariin, kun se haju otti nenäonteloihin ja pelkäsin että tulee taas pääkipu. 

Sunnuntaina käytiin Jukolan puutarhamyymälässä Harvialan kartanolla. Ostin punaisia belliksiä jotka istutin tänään pihalle, sekä ihan tavallisen imukärhöllisen villiviinin. Laitoin sen osin kuolleen terijoensalavan juurelle, josko se vaikka kiipeäisi siitä. Naapurin kiusaksi. 

Kylvin itekerätyt porkkanansiemenet. Viime kesästä on lavakauluksessa säilynyt/kylväytynyt hunajakukkaa, kevätsipulia ja pellavaa. Voi olla että kehäkukkaakin. Se sipuli yllätti iloisesti. Ostin taannoin myös pienen pussillisen vehnää, kun en löytäny kauraa. Viskelin tuonne mettänreunaan, ei mulla ehkä ollu ihan loppuun asti ees aateltuna koko viljahomma. Kasvaa minkä kasvaa. 

Ylämäki

Muisti kun on mitä on, niin etsiskelin jotain siemenpussia, jonka muistin ostaneeni, mutta en muistanu että olin senkin jo kukkapenkkiin heittäny. Jestas että sitä on horisko. 

Tökin pajunalkujakin maahan aika monta, piän peukkuja että ees joku lähtee kasvamaan. Aurinko paistaa mutta ei oo kovin lämmintä. Ja hyttysiäki on jo, en tykkää yhtään.

Koirien 9-vuotissynttäripäivälook.

Syyttäjä

Käytiin tänään vähän lintuja kattelemassa, koirat oli tytön luona sen aikaa kun lintupaikka on sateiden jälkeen kamalan kurainen. Jäin sitten kotimatkalla parisen kilsaa aiemmin pois kyydistä ja kävelin koirien kans. Toki katsoin sadetutkasta, ettei juuri olis kovin sakeaa sadetta tulossa kohdalle. Ei näyttänyt siltä, mutta ihan loppumatkasta alkoi näyttää taivas uhkaavan mustalta. Tihensin askeleita ja oioin hieman nurmikoiden poikki ja ehdittiin juuri kuistin ovelle, kun alkoi sateen kohina kuulua ja hurjan rankka sadekuuro tuli päälle. Niin viime tipassa oon harvoin sateelta pelastunut. 

Eilen olikin vallan sadepäivä, ei käyty oikein missään. Paitsi kaupassa, kun mies halus jotain tiettyä olutmakkaraa, jota ei ole kuin Citymarketissa. Kuunneltiin musaa ja kateltiin telkkaa. Jälkimmäistä erikseen, kun mies katsoi kauhuelokuvaa ja minä Syyttäjän jakson. 

Mun verenpainelääke tuplattiin, kun ei pieni annos tarpeeksi madaltanu arvoja. Nyt ei enää jyskytä korvassa iltaisin nukkumaan mennessä. 

Tein eilen synttärikakkua. Sinne humahti liikaa leivinjauhoa, ja meinas tulla vuoasta ulos uunissa, sitten lässähti kuopalle. Täytin kuopan mustikoilla ja vedin suklaakermavaahtoa koko komeuden päälle, hyvä tuli. Tänään vein loput kuopukselle koiranhoitopalkaksi. Olen herkutellu enemmän kuin laki sallii.

Pihalle mielisin, mutta kun vähän väliä sataa niin siellä on kaikki märkää.

Maalaisjuttuja

 Asioita, joita en ymmärrä: Suomen kesään myytäviä riisipaperisia aurinkokennolamppuja. Palaa yösydännä hetken, kun kaikki on jo nukkumassa, ja likoaa sateessa. 

Laitoin sunnuntaina sitruunapuun ulos (kotivahti oli unohtanut kastella sen, ja se pudotti aimo kasan lehtiä ollen nyt aika surkea näky) ja zinnianalut päiväsajoiksi tottumaan ulkoilmaan. No, eilen satoi rankasti ja ne ei kestäneet sitä kovin hyvin. Tänään ovat toipumassa kasvilamppujen alla, ulkona sataa yhä ja aikoo sataa koko päivän. Eilen ukkostikin pienesti ja kapeasti, jo toisen kerran muutaman päivän sisään. 

Mies kävi työterveystarkastuksessa ja passitettin saikulle, on kai työuupumusta sen verran. En ihmettele, aina menee kuuteen vaikka päivä jatkuis neljään, ja on valitellu että töitä on liikaa. Ja sehän on sentään aina ollu kova tekeen töitä, ei laiskottele eikä lusmuile, ja etsii hommia jos on hiljaista. Tiedän sen siitä, kun olin 12 vuotta samassa työpaikassa sen kanssa. Se siivoaa paikkoja, jos ei muuta ole. Nyt on sitten alkanut tulla kiintiö täyteen ilmeisesti. Ja D-vitamiinin puutos oli myös, sehän väsyttää. Työnsin sille heti 100 mikrogrammaa D-vitamiinia nassuun, kun kuulin asiasta. 

Käytiin maanantaina katsomassa tytön entisen harjoittelunavetan lehmien laitumellelaskua, oli niin mukavan näköistä. Paljon erirotuisia lehmiä, suomenkarjaakin seassa useita. Ja kun oli ihan konelypsynavetta, niin utareetkin oli osin "vanhanaikaisen" näköisiä riippatissejä. Robottinavetassahan sellaisia ei voi pitää, kun robotti ei osaa niitä lypsää. Minäkin kuvittelin 80-luvulla, ettei robottilypsykoneet voi yleistyä, kun ei mikään robotti osaa lypsää ns. neljäntuulentissiä tai muuta hankalaa, mutta siinähän kävi niin, että lehmät muokattiin robolle sopivaksi, eikä päinvastoin. Raakasti teuraaksi vaan sellainen, jonka keskiside antaa periksi tai muuten roikahtaa. 

Ihana kevät on. Paras aika. Tuomi kukkii. Maamies peltoon pehmeään kyntää, kylvää siementään.

Käki

 Kylläpä se vain nukutti hyvin! Siitä huolimatta, että mies kupitti aamuyön puolelle, ties kenen kans taas jaaritteli mesessä kiivaasti kun kävin vessassa joskus yhden ja kahden välillä. Onhan se hyvä, että on juttukavereita, ku mie taian olla aika tylsä enkä ihailekaan ehkä tarpeeksi.

Tämä päivä on taas menny paljolti pihalla, hurruuttelin trimmerillä vuohenputkikasvustoja matalammaksi ja touhuilin yhtä sun toista. Oravat käy vielä ruokapaikalla, tänään oli peräti kolme ihan sovussa yhtä aikaa. 

Oon sitten heittäny pari kertaa päivän aikana siemeniä kourallisen siihen, ajatuksena että imettävät emot saa nopeesti energiatankkauksen ja pääsee takaisin pienokaistensa luo. Eihän ne muut ymmärrä, että ne on oraville, vaan siinä käy yksittäisiä tiaisiakin ja jopa tikka. Naakkakin käy juomassa ja kattomassa, olisko pähkinöitä. Ja rotta vierailee edelleen...

Latasin kuvat koneelle kamerasta ja puhelimesta, ja niiden tarkastelu toi kaksi uutta lintua mun listalleni, tyllin ja tukkakoskelon. Ja ihan kotikonnuilla kuului käki.

Päivän lenkki suoritettiin metsään, ja olihan se kesä sinnekin tullut. Mustikat kukki ja kielossakin oli nuput. 

Siirsin sitruunan ulos ja taimetkin kävi siellä muutaman tunnin olemassa. Vähän näytti niinkuin samettiruusun lehdet olis vähän ottanu nokkiinsa, vaikka olivat puiden varjossa.

Nyt mun pitää vähän editoida ja laittaa uusi kuva oravista, mihin ne on merkattu, kun näkyvät niin huonosti!

Liminka baylla

 

No nyt on reissu tehtynä, viisi yötä Liminganlahden hotellissa ja yö matkalla mennen tullen. Hotellin hintaan kuului aamiainen, mutta se oli koronan vuoksi muutettu sellaseksi, että se toimitettiin edellisenä iltapäivänä huoneeseen. Eikä tosiaankaan mitään tilausta voinut tehdä, vaan se oli aina pikakahvia (tai teetä, huoneessa oli vedenkeitin ja pieni jääkaappi), minimaitotetroja 1 per ihminen, jogurtit, kananmunat, margariininapit ja pikapuuropussillinen mieheen. Ja pienet täytetyt sämpylät, jotka ehti liota kurkkuineen ja tomaatteineen vetisiksi joku 17 tuntia ennen aamiaisaikaa. Ai niin ja mehua. Hotellista ei saanut ruokaa kuin viikonloppuna, kahvio oli auki 10-18 ja kahvi maksoi 2,5 euroa. 

Sinne saapuessa oli äitienpäivä, ja koko paikka oli täynnä häliseviä perheitä, lintutornikin oli valjastettu lasten viihdekeskukseksi, jossa ne kirkuen tömisteli eestaas. Kylteille, joissa kehotetaan liikkumaan rauhallisesti ja hiljaa viitattiin kintaalla. No kovin liki ei sitten lintuja ollutkaan. 

Maanantaina ja tiistaina oli sateista ja kylmää, ja silloin oli rauhallisempaa. Käytiin lähialueiden lintupaikoilla ja miehellä oli aamukoju varattuna kummallekin päivälle.

Kiintoisa maankohoamis"polku" siellä kyllä oli, mutta toukokuuksi luvattu uusi luontopolku oli aivan alkutekijöissään - tai hiekkapolku oli, mutta ei sitten mitään muuta. Sain erikoisluvalla kävellä sen eestaas, ja olihan siellä hienoa kun siellä nyt vaan on hienoa joka paikassa. Hanhet mesos rannassa ja rusakko pomppelehti polun yli.

 

Keskiviikkona käytiin sitten Hailuodossa, jonne olin jo kauan haaveillut pääseväni. Hienoja hiekkarantoja sieltä löytyi, karikukonkin bongasin, mutta ei se oikein täyttäny mun odotuksia. Sieltä ei löytyny ees mitään paikkaa, mistä olis voinu ostaa matkamuiston tai lähettää kortin että terveisiä Hailuodosta. Toin sitten kiven Marjaniemen rannasta. No Kirkkosalmen lintutornista näky paljon lintuja, ristisorsiakin ja merikotkia. 

Pöllännokka

Kirkkosalmen lintutorni

Pökönnokan tienoilla

Silloin myös tuli lämmin, puiden silmut pullahti auki ja maa alkoi vihertää aivan hetkessä. Kirjosieppo, pensastasku ja pajulintu tuli - ja hyttyset! Ei ne juuri vielä pistäneet, mutta polulla keskuksesta lintutorniin oli niin sakeana, ettei kannattanut paljoa puhua tai muutenkaan suuta pitää auki. Samoin oli lintutornin portaikon kaiteiden välissä, siinä oli varmaan hyvä tuulensuoja. 

Torstaina miehellä oli taas aamukoju, ja mie nukuin. Hotellihuoneen huono puoli (kalustuksen vähyyden= laskutilan puutteen lisäksi) oli se, että tuuletusritilästä kuului toisen huoneen asukkaiden kälätys, ja siellä oli kaljaporukkaa jotka jorisi ja äänenvoimakkuus vaan kasvoi yön edetessä. Mun piti ottaa nukahtamislääke ja se väsytti enemmänki sitten. Vaan olipa aamulla jokunen tyyppi kalpeana hiljaa pihalla. Tai oikeastaan punaisena. En minä. 

Oikeestaan oon ollu siitä lähtien ihan väsyny. Perjantainen matka Limingasta välietappiin meni nuokkuessa - selän ja jalkojen epämukavuudet ja kivut piti kyllä hereillä, mutta olin ihan poikki, kuten koiratkin. Lauantaina kotimatkalla ajattelin, että kunhan pääsen kotiin, niin kaadun sänkyyn ja pysyn siellä loppupäivän. 

No, täällä oli pöytä koreana kun tytär oli tehnyt myöhäiset äitienpäiväyllärikuppikakut hienoilla kuorrutuksilla ja keittänyt kahvit valmiiksi, en voinut mennä nukkumaan. Sitäpaitsi pihalla oli tullu kesä ja riensin tekemään asioita, joita olis pitäny tehdä jo ennen lähtöä. Punoin sen korintapaisenkin valmiiksi ja alotin toista pientä koria, ei ollu pajut vielä menneet ihan kuiviksi. Kuskasin linnunruokahäkin pois ja laitoin laatalle ruuan tilalta vesikupin. Valitettavasti vanha kaunis betonikuppi oli talven aikana hajonnut, nyt siinä on vain vanha alumiinivuoka ja siellä keskellä laakea kivi ettei kukaan huku. Suunnittelin kyllä muovailevani ite siihen kupin, mutta meni into kun Sinelli ei vastannu mun kysymykseen siitä niiden myymästä "savesta" että kestääkö se ulkona ja voiko siitä tehtyjä alusia käyttää elintarvikkeiden tarjoiluun. No betonista vois tietty värkätä, mutta on ne mulla aina vähän surkeita yritelmiä. 

Jotain uusia kevätkukkiakin on ilmaantunut, en edes muistanut tuollaisia istuttaneeni syksyllä. Osa zinnianaluista on kuollut, kun kotivahti ei kai ollu muistanu että niitäki pitää kastella ja vielä ahkerammin kuin noita muoviruukuissa olevia alkuja. Mutta muuten se oli hyvin pitäny huolen kaikesta, siivonnu ja pyykännykin. Maksoin avokätisesti. 

Nyt oon ihan kyllästynyt ravintolaruokaan, kun joka päivä piti noutaa annos jostain. Kotipizza, kebabbila, Hese, kiinalainen ja sit joku kaupan lounasravintola, josta vahingossa tilasin lasten annoksen mutta siitäki tuli kyllä maha hyvin täyteen. Ei ranskanperunoita eikä pizzaa mulle nyt hetkeen. No Hesestä ostin salaatin. 

Ensyönä pääsee omaan sänkyyn nukkumaan!

Auringonlasku hotellihuoneen ikkunasta.

Nonni.

 

Siinä se mandariinisorsa nyt sitten on. Kyllä tuon linnun takia on sitten kilometrejä taitettu! Seitsemäskymmenes ensimmäinen mun lintulistalla. Hirveän mustat pilvet oli yläpuolella ja pokkarikin unohtui autoon, täytyy tulla toimeen vain tuolla kännykkäkuvalla. Mulla oli mukava rupattelutuokio vanhemman rouvan kanssa samalla kun mies räpsi 200 kuvaa sorsasta.

Peppukipua

 Nyt on tullut vähän harjoiteltua ensviikon reissua autossaistumisen osalta. Prius on todella huono istua pitemmillä matkoilla, mulla tulee jo reilussa tunnissa selkä ja jalat kipeeksi. En tiedä mitä mun pitää sille ensviikonlopuksi suunnitellulle reilun viidensadan kilometrin automatkalle keksiä, että pystyn edes kyydissä olemaan. Kuskin istuimessa on vähän enemmän säätimiä, ehkä saan välillä ajaakin vähän...

No, mandariinisorsaa on tuloksetta käyty etsimässä aika monta kertaa. Lisäksi on käyty Suomenojan lintualtailla, Villa Elfvikissä ja Nuuksiossa. Vissiin liian kylmää ja viheliäistä, linnuston osalta huonoja reissuja. Tosin eilen, kun Nuuksiossa oltiin, oli aurinkoista ja mukavaa, mutta metsä oli tosi hiljainen. Se oli omituista, kuitenkin parasta kevätaikaa eletään. Kuveja ja muuta sälää -sivulla on kuvia reissuista. 

Rokotuksesta sain tosiaan oudon allergiatyyppisen reaktion, silmät turpos ja kutisi ja ne on vieläki etenkin aamuisin turvoksissa ja kiinniliimautuneet. Oon rasvannu, muuten iho halkeilee kuivuuttaan, jos sattuu hieraisemaan. Voi olla että olen tällanen ruttusilmä lopun ikääni, mutta ei se haittaa. 

Huomenaamulla on aika laboratorioon verikokeisiin ja sydänfilmiin, oon mittaillu paineita nyt muutamana päivänä ja on ne vieläki vähän yläkantissa. Voi olla että painelääkettä titrataan.

Tälle päivälle luvassa tuulta, vettä ja räntää. Hurraa. Äkkiä kävelylle, ennenku sää huononee.

Kuvitukseksi kuva Nuuxiosta.