Voi hyvänen aika

Ei oo eläkemuorista enää työntekijäksi! Kolme päivää ja kaikki paikat jumissa, varpaissa ja peukaloiden hangassa hiertymiä (liian isot saappaat teki varpaisiin ja työväline käsiin), siellä täällä mustelmia erinäisistä kolhuista, rystyset ruhjeilla kottikärryjä työnnellessä tulleista osumista ja maha kipee ehkä siitä pöpöstä, mikä siellä navetassa jyllää ja sitä ei saada pois enää ikinä. Ja migreeni iski yöllä. Ja sormet on ihan turvoksissa.

Aamut oli hienoja, heräsin viideltä ja menin koirien kanssa lenkille heti, kun päivemmällä ei voi.

Tosin eilen nakitin sen homman jo kuopukselle, kun tuntui ettei jaksa. Tänään taas maittoi!

Tässä vois olla Helmillekin tuttu maisema. Yritin ottaa kuva siitä tien korkeimmalta kohdalta, mistä näkee kauas ja pitkälle, mutta en vaan osaa keskittyä yhtä aikaa ajamiseen ja kuvaamiseen...

Hieno lypsyrobotti kiinnitti nännikupin tyytyväisenä vetimen viereen ja oli että tässä on hyvä, ja kuvassa touhukkaana jo laittaa seuraavaa kiinni. Otin just videota hienon lypsyrobotin toiminnasta, kun se laittoi sen noin ja sitten videolla kuuluu vaan älähdys ja se loppuu, vaikka tosta tilanteestahan olis saanu mainion "opetusvideon" :)

Koirat ootti mua tän näköisenä eilenillalla pihalla. Vasemmanpuoleinen oli kuulemma alkanu heiluttaa häntää jo sillon, kun näki mun auton, toinen ei tuntenu vasta ku myöhemmin.  Tänäaamuna oltiin pihalla ku mies ja esikoinen lähti töihin, koirat katteli mua sen näkösenä että etkai sääkin mee. Ne kun on tottunu siihen että oon aina kotona, olivat kaivanneet.

Nyt piän lepopäivän (etenkin jos se mahatauti tulee) mutta oon kuitenkin jo käyny lenkillä ja toinen koneellinen pyykkiä pyörii.

Kyllä se tästä

Just pääsin sanomasta, että mikäs mulla joutilaalla on nukkuessa millon vaan, niin tänään tuli töitä viikonlopuksi. Olispa ees lappuhaalarit! Siellä voi nimittäin olla kuuma. Toisaalta myös paarmoja. Mutta onneksi myös suihku. Tuli eilen mieleen, että ilmojen haltija kostaa viimekesäisen valituksen. Tai unohti viime vuonna laittaa kesän, ja laittaa nyt kaks kesää kerralla.

Tuoksuvattu

Eilenillalla makkarin tuuletin sanoi sopimuksensa irti. Kyllä se pyöri, mutta kitisi kovasti ja kuumeni, eikä voitelu auttanut. Nehän tuppaa kuolemaan nuo tuulettimet aina jossain vaiheessa, tarttis olla sähkömies saadakseen ne uudelleen kuntoon. No, nythän ei ole kaupoissakaan tuulettimia enää, kuulemma. Onneksi tuli viime kesänä ostettua alesta pari pikkutuuletinta, toinen on ollukin käytössä tyttöjen huoneessa mutta nyt piti ottaa se toinen meille käyttöön. Mahtuu sopivasti avoimen tuuletusikkunan välikköön - vaikkei silleen ihoa viilennä kuin iso tuuletin, tuo raikasta ulkoilmaa joka nyt vielä on onneksi öisin ihan inhimillisen lämpöistä.

 Aamulenkillä läksin vaihteeksi sellasta polkua, jota en oo vuosiin kulkenu, en sen jälkeen kun hakkuut mellasti siellä. Olikin ihan hienoa, se kulki sellasella kapoisella harjunkannaksella, ja näytti loppuvan tyhjään:

Jyrkkä pudotus siellä oli, selvittiin hengissä vaikka hiekka alkoikin jossain vaiheessa ikävästi luisua jalan alla. Ja tavattiin paluumatkalla vanha herra Bokseri :)

Eilenaamullahan mie heräsin jo kolmelta, ja lähdin lenkille ennen viittä. Silti tuli yksi koira vastaan ja näin kauempaa kaksi. Työssäkäyvät varmaan harrastaa enempikin tuota aamuvarhaislenkitystä. Sitten vedin unta palloon neljä tuntia... oli tosi huonosti nukuttu yö takana.

Tänäiltana olis kyllä se kuunpimennyskin. Olin suunnitellu meneväni kattomaan, mutta jos pitää aamulla olla skarppina menossa töihin niin en tiedä kannattaako...

Ääää

Nukuin onneni ohi! Kello oli jo yli yhdeksän, ennenkuin havahduin koiran kakomiseen (rapsutti vissiin vaan ittiään kurkun kohdalta, ei mitään vakavampaa) ja ulkolämpötila oli sillon jo liki kolmeakymmentä. Ei kannattanu yrittääkään lenkille. Seitsemältä oli riistakameran mukaan ollu jo 20. Mutta tulipa sentään nukutuksi hyvin, jo illalla urvahdin aikaisin ja kuumuudesta huolimatta nukuin makiasti. Kuulin tytön vessassakäynnin ja heräämisen, miehen en, vaikka sen herätys soi siinä vieressä. Eilen tai toissapäivänä onneksi kuulin sen herätyksen, kun se unenpöpperössä vaan sammutti sen ja jatkoi uniaan - ei vuosiin oo enää tehny semmosta! Ilmeisesti se nukkuu sikeemmin nyt, kun se ei enää kaljottele iltaisin.

Tunnen itseni niin kamalan hyödyttömäksi, kun en voi ees koirien kans lenkkeillä tällä kelillä. Vähän niinku kovilla pakkasillakin. Mutta säällehän ei mitään voi. "Nautitaan" nyt, kun kuulemma lämpimästä pitää nauttia kun talvella on kylmää ja räntää. Vaikka mie kyllä edelleen oon sitä mieltä, että ihmisellä on oikeus valittaa, kun sillä on huono olla tai potuttaa muuten. Ainakin henkilökohtaisessa blogissa, jos ei muuten :) Olis kyllä kiva sellanen pieni uima-allas pihalla. Tosin sinne pitäs sit kyllä vesi tuoda jostain muualta, tuskin kaivossa riittäs.

Sekin selvis, että täti kärsi kuollessaan sydämen vajaatoiminnasta ja oli sen takia siellä sisätautiosastolla. Olihan sillä siihen kyllä altistavia tekijöitä, etten ihmettele. Enemmän ihmettelen, miten se eli noinkin pitkään.

Sellanen juttu vielä, että mulla oli Reposaaren reissussa väärää shampoota mukana, ja sen jälkeen oli päänahka karussa kunnossa, hilseili ja kutisi ja oli ällö. Esikoinen, joka kokeilee tukkaan kaikkee, mihin saa ideoita netistä (mm. kaljaa ja jopa kananmunaa, jolle on allerginen) suositteli nokkoskeitettä. Sillä oli kuulemma sen poikakaverin hilsekin lähtenyt. Vaikutus oli välitön! Kutina lähti ja hilsettäkään ei ollu, paitsi palasi miedompana sitten myöhemmin. Ilmeisesti jos sitä käyttäis päivittäin, se auttas paremmin. Ehkä keittelen taas tänään ja huljutan päätäni siinä. Lisäksi tuntuu, että mun karkea hampputukka kiiltäiskin enemmän. Nokkosiahan meillä riittää. Niistä lähtee nyt siemeniäkin, ja nehän on kuulemma kovasti terveellisiä kans. Noin niinku syötävänä.

Kuopus lähti eilen taas reissuilleen, esikoinen ja mies on töissä ja mie hillun täällä ilkosillani, kun ei kukaan kärsi siitä. Verhotkin on kiinni. Voishan tuota vähän yrittää jossain vaiheessa kävästä ulkona, ainakin pyykit ripustamassa.

Miksi on nälkä?

Paino on näiden helteiden aikana noussut kaksi kiloa. Jotenkin tuntuu, että maha on ihan pallo. Toki se liikkuminen vähenee kun on heti hirveen kuuma jos poistuu ilmalämpöpumpun vaikutuspiiristä. Kävin kyllä tänäänkin aamulenkin, metsässä oli hiostavaa ja tukalaa ja paarmat oli ihan pösilöitä, harjulla sentään pieni tuulenviri välillä kävi. Taivaalla oli jalaspilviä, jotka saattaa ennakoida sateen tuloa. Ennusteessa ei kyllä näy - jossain vaiheessa oli salama tälle päivälle, mutta ei enää eilen ollu.

Mutta nyt eksyin aiheesta. Nälkä. Miten voi ihmisellä olla nälkä klo 11, jos se on heränny n. klo 7 ja nauttinu sen neljän tunnin aikana:
-siivun ruisleipää (päällä pelkkä lauantaimakkarasiivu, ei marg.) - kupin kahvia - mukin makukivennäisvettä - 6 kirsikkatomaattia - 10cm tuorekurkkua - vajaan puolikkaan maustekurkun - puoli kourallista pähkinöitä - kolmanneksen jäävuorisalaatinkerästä - 100g mozzarellaa - puolikkaan pikkusipulin - vajaan dl maustettua kevytkermaviiliä...? Ai niin ja kaksi palaa salmiakkisuklaata! Hirveesti kaikkee, ja silti nälkä. Pittääkö täsä ruveta keittään pottuja.

Yöhön vielä palaan sen verran, että hyvin vilkasta unennäköä oli. Ja romanttista. Aivan pakahduttavan rakastunu olin erääseen itteeni nuorempaan varattuun herrahenkilöön, ja asuttiin puolisoinemme samassa kämpässä vielä. Huh. Mutta suuteloitsin myöhemmin ihan omankin mieheni kanssa niin, että hampaat kirskahti yhteen. Luulen että tuo jälkimmäinen liittyy siihen, että oon koittanu sitä saada hommaamaan itelleen hammaslääkäriajan, kun sillä on ollu särkyä ja muutenkin hampaat näyttää huonolta. Ja ien. Mutta ihme kyllä, sen hengitys ei juuri koskaan haise pahalle, ja mun haisee vaikka huollan purukalustoani. Se on muuten ollu viikon juomatta muutaku ykkösolutta :)

Eilen kannoin 60 litraa vettä tuijille, sekään ei oo oikeastaan riittävästi, mutta ne on kumminkin aika varjossa tuossa. Sitten pitikin taas huilata viilentimen alla. Käytiin apteekissa, kirjastossa ja kaupassa kuopuksen kanssa, ja siinäpä se päivä taas meni. Yöllä valvottiin sen kans myös, juotiin kamomillateetä ja selattiin nettiä kumpikin omalta puhelimelta. Mie en jotenkin millään saanu unta, kuopus vielä vähemmän.

Niinikään eilen tuli viestiä, että täti on kuollu. Ei se ollu mitenkään läheinen - ei mun sukulaiset siskoja ja isää lukuunottamatta kukaan oo, eli en tarvi osanottoja - ja tiesin että joku sen syöpä oli uusinut eikä se halunnu alkaa enää kolmanteen hoitorumbaansa, mutta kuitenkin se kuoli sisätautiosastolla. Siellä missä hoidetaan munuaisia ja sydäntä ym., ei missään syöpäosastolla.

Kuvituskuva keventämään surullista postauksenloppua. Vois käyä poimimassa mustikoita, jos ei olis niin kuuma ja paarmaisa keli. Ja tehä lettuja. Just aamulla luin blogautuksen, jossa mainittiin lettu, ja siitä lähtien on mieli tehnyt. Ooh, mansikoita, kermavaahtoa/vaniljajäätelöä ja lettuja!!! Nyt tuli puoli kiloa lisää pelkästä ajatuksesta.

Yritystä

Lämpöasteita ei seitsemän jälkeen ollut vielä kahtakymmentäkään, mutta kyllä oli mukavampi varjossa vaeltaa. Pieneksi hetkeksi laskin jopa koirat irti, kun oli niin hiljaista ja niillä oli paljon hajuja. Vaikka ei sais vielä koirat irti kulkea. Toinen, se joka usein kiskookin talutinta, siirtyi taas heti irtipäästyään kävelemään ihan mun vieressä, kuin seuraamaan opetettu palveluskoira. Välillä vilkaisi minua silmiin. Se on kyllä aika jännä tapaus, kuin tuntisi turvattomuutta ilman talutinta.

Ilma oli niin kosteaa, että vesi tuntui tiivistyvän iholle, ja pysähtyessä meni rillit huuruun. Mitään ääniä ei juuri kuulunut, mustarastas hetken luritteli ja närhi rääkyi, kaukaa kuulin korpin ronkkuvan. Pieniä ruskeita lintuja pyrähteli hakkuuaukolla, mutta nekin oli hiljaa enkä muutenkaan tunnistanut. Hakkuuaukon koivunvesat on kasvaneet jo mun mittaisiksi ja ylikin; ensi vuonna saakin kulkea tiheikössä, jos sitä polkua pitkin menee.

Haitallista vieraskasvia rehottaa hautausmaan multakasalla. Tuosta ne sitten vielä kuskaa sitä multaa istutuksiin... kaikkine palsaminsiemenineen. Huh.

Lenkiltä tultuani revin pahimmat pujopuskat pois, ja kylläpä ne jo pöllytti siitepölyä kovasti. Ei ihme että nenä kutisi ja aivastutti homman jälkeen.

Pihakatsaus osoitti muunlaisenkin karsimisen tarpeen, ja sen, että huonosti mikään kukkii. Omat krassit on todella kitukasvuisia, mutta keväällä yläpihan pataan (joka on rikkaruohojen keskellä) kylvämäni kaupan krassit kukkii! Olin oikeastaan unohtanut koko padan, en oo muistanu kastellakaan, mutta se on paljolti varjossa päivän mittaan eikä oo kuivunu. Kylvin siihen paria muutakin kukkaa, jotain harsokukkaa ja tuota toista en muista yhtään. Tutun näköinen se kyllä on.

Kukkapata

 Sillon kun hävitettiin se mejän suihkulähde, niin suurin toivein istutin kalliit liljanjuurakot sen tilalle perustamaani kukkapenkkiin, ja nehän mätäni. Sen sijaan niiden tilalle puolihuolimattomasti ostetut tarha-alpit on viihtyny ja levinny hurjasti. Palavarakkaus on kans pärjänny.

Mikäs siinä. Ajatus vain oli alunperin, että korkeat liljat vähän niinkuin näkyis sieltä hieman ylempää pihalle asti, mutta alpit on liian matalia (!) - rakkaus sentään näkyy, jos osaa katsoa sinnepäin. Vois syksyllä siirtää alpeja jonnekin näkyvämmälle paikalle. Talven yli säilyneet jaloleinikit on hävinneet, ei ne jaksaneet kuivaa kuumaa kesää, vaikka välillä kastelinkin.

Viikonlopuksi luvattiin sadetta, mutta aika vähän sitä loppujen lopuksi tuli. Ainakaan sadevesitynnyrissä se ei näy.

Jotenkin surullinen olo. Ollu koko viikonlopun. Esikoinen meni kesäloman viimeisiksi viikoiksi töihin, sille on varmaan aika kova urakka tehdä 8 tunnin työpäiviä kun ei oo yhtään tottunu...

Aamuja

Eilen

Tänään

Aikaiset aamulenkit jatkuu. Ollaan ainakin kolmena aamuna törmätty bokseriherran kanssa, tänäänkin vaikka kuljin ihan eri reittiä kuin eilen ja toissapäivänä. Sit mua vähän huvitti kun vanhojen herrojen lisäksi näin vain kaksi ruohonleikkaajaa - samat mitkä näin eilenaamullakin, kun olivat leikkaamassa ruohoa ihan eri suunnalla :)

Lenkin jälkeen puin pitkät housut ja paitapuseron ja ryhdyin itsekin ruohonleikkuupuuhiin. Lahkeet ja hihat pitää paarmojen takia olla, ne kyllä kiusaa muuten ihan liikaa. Ruoho oli vielä hiukan kosteaa ja piti kertaalleen putsata leikkurin alusta, kun leikkuujäte jankkiintu sinne. En vaan halunnu odottaa ruohikon kuivumista ja helteen pahenemista. Monesti oon manannu tän pihan varjoisuutta, mutta nyt se ei yhtään haittaa!

Yksinäinen ilta tiedossa, mies menee kuvaamaan Cannibal Corpsea Helsinkiin ja lapset on omilla poikakavereillaan. Kuopuksen poikkis on saanu jonku harjoitteluasunnon, missä se saa opetella itsenäisesti elämistä, ja kuopus saa yöpyä siellä myös. Ruoka talon puolesta, mikä on hieno juttu - tosin mitäs itsenäistä eloa semmonen on, jos käydään valmiissa pöydässä syömässä...

Mulla on lahjakortti Prismaan (tai siis S-ryhmän paikkoihin) ja kun nyt on alet ja sandaaleista purkautuu langat ja ne on muutenkin vähän löpsäkät jo, niin meinasin että käyn kattomassa löytyskö uusia. No ei todellakaan löytynyt. Tuo mejän lähiprisma on todella surkea kaikissa alennusmyynneissä, pitäs lähtee seuraavaan kaupunkiin ja sinne nyt harvemmin on asiaa. Citymarketissa on monesti ollu hyviä kenkätarjouksia, mutta kun yritän tulla toimeen sillä rahalla mitä tilillä on, niin ei kannata ees mennä. Toisaalta parempi onkin, niin ei tuu ostettua mitään mitä ei oikeestaan tartte.

Elokuussa on ne yhet häät, joista en niin piittais, mutta on sinne nyt ilmoittauduttu. Ei sinne oikeesti mua kaivata, mutta jos nyt sit eskorteeraan miestä, jonka kouluajan kaveri sulhanen on. Jotenkin on taas epämiellyttävä fiilis koko jutusta. Vihkiminen tapahtuu Suomenlinnan kirkossa, siis laivamatka Helsingin keskustasta ensin kirkkoon ja takas, ja sitten matkustusta toiseen kaupunkiin itse hääjuhlaan. Ei sitten yhtään vaikeemmaksi oo vieraille tehty häihin osallistumista. Mies aikoo urheasti autoilla sen reissun.

Tässä vielä tämmönen pihasaunio. Pieni ja vaatimaton, mutta vahva tuoksu siitä lähtee! Yksi lapsuuskesieni tuoksuista, varmaan tuota kasvoi meidän pihalla.

Sipulat

Siinä ne on. Jonkun sipulat aamulenkillä kuvattuna. Hauskoja sojoja, lienevätkö oikein ilmasipuloja.

Heräsin ennen seittemää, söin vaan nopeesti leivän ja särkylääkkeen ja hörpin vettä, sitten lenkille. Ennenku tulee taas tukalaa. Silti oli jo kuuma auringossa! Kyllä koirillekin vesi kelpas matkalla. Asfaltti ei sentään ollu niin kuumaa, etteikö siinä olis voinu koira kävellä. Kurjet huuteli jossain, ja koirille oli paljon hajuja tienvarressa. Luultavasti joku vielä aikaisempi koiralenkkeilijä mennyt. Ja villieläimiä. Ja toinen koira teki historiaa nuuhkimalla ystävällismielisesti naapurin vanhaa bokseriherraa, ja heiluttamalla sille häntäänsä. Toinen olikin mulla kainalossa tapaamishetkellä, koska se luultavasti olis syöksyny suoraa bokserin kimppuun. Joka painaa kymmenkertaisesti sen, mitä nää koirat... mutta sen johdosta toinenkin on sitten suhtautunut torjuvasti, ja nyt hoksas että täähän on ihan hyvä tyyppi.

Ei jaksa lukea uutisiakaan, kun siellä on vaan siitä kahen maan johtajan kokouksesta. Tympii niin. Miksi ihmeessä ne on pitäny tuoda tänne kokoustamaan?

Yritin pyykätä, mutta ei oo tarpeeksi koko koneelliseen ja vajaata en viitti laittaa pyöriin. Nyt olis hyvä kuivattaa pyykkiä. Tosin kyllä se ilmankosteus jonkinlainen on, kun iho tuntui ulkoillessa nihkeeltä.

Kukkia Reposaaressa

Oon juonu niin paljon, että välillä tuntuu, kuin maha olis täysi vesileili. Hitusen pahan olon puolellekin välillä lipsahtanut, mutta vähät siitä jos sillä saa pidettyä päänsäryn poissa! Aamulla en uskonu, että koko särky johtuu vedenpuutteesta, siksi lääke. Se tuntuu olevan tietynlaista, päälaella painavaa särkyä se vedenpuutesärky. Välillä kivennäisvettäkin koneeseen.

Olin niin iloinen tässä joku päivä sitten, kun kuopuksen puheista olin ymmärtävinäni, että se odottaa innolla kouluunmenoa. Niin hyvä, että järjestyi se oma huone asuntolasta, onneksi on se erityisoppilasstatus, toimelias kuraattori joka tietää oikeat vaikutuskanavat ja ymmärtäväisiä ihmisiä asioista päättämässä. Ei tarvi minun toistaiseksi murehtia siitä.

Nyt meen takas nukkuun, mitä sitä muutakaan kun mittari näyttää 37 astetta - tosin auringossa. Varjon puolella 25. Huh.

Raumlaissi basenjei

Johan on kelit. Aamulla kasin pintaan jo niin kuuma, että koiralenkki typistyi lyhyeen. Iloitsen ilmalämpöpumpusta. Vintissä oli koko yön tuuletin päällä, mutta mies siirtyi jossain vaiheessa alakertaan ja minunki piti käydä välillä juomassa ja vessassa. Yritin laittaa tuulettimen pois, mutta heti tuli liian kuuma. Ja päätä särki.

Laitoin kokeeksi purukiskon suuhun aamuyöllä, aattelin että josko tällanen lyhytaikainen kokeilu auttas alkuun. Näin koko ajan unia, että otin sen pois (herätessä se oli vaan puoliksi suussa). Mulla oli kassi, johon pudotin sen, aina  uudestaan ja uudestaan, kassi täyttyi ja lopulta heittelin niitä johonkin pieneen jokeen. Vähän tän tapaiseen kuin tämä raumalainen, mutta vain karumpi ja vuolaampi.

Raumalla oli myös kaksi basenjia sisäpihalla, moikkasivat yllättäen portin alta mejän koiria, jotka ihan kaikessa rauhassa nuuhkutteli kadun viertä. Sen jälkeen mejän koirat suhtautui varauksella vastaavanlaisiin portinaluksiin :) 

Yhden kaupan edustalla oli vesiastia koiria varten, ja sen vieressä pieni länsiylämaanterrieriä esittävä patsas. Mejän toinen koira jähmettyi tuijottamaan sitä pitkäksi aikaa, se ei ollu varma onko se oikee vai ei. Hyyyyvin varovaisesti kurottui nuuskimaan sitä, ja vasta kun käänsin patsasta niin, että koira ylettyi tutkimaan sen hännänalusen, se alkoi uskoa että se ei ole elävä olento. 

Iltaisin viileni sen verran, että koirat arvosti villapaitaa. 

Rantasappi, ihana väriläiskä rantaruohikossa. En tuntenut kasvia ennestään, joten laitoin LuontoPortin tunnistusohjelmaan kriteerejä, ja se ei löytäny - vasta kun vaihdoin kukan värin punaiseksi, niin löytyi. Mun mielestä tuo on violetti. No ehkä purppuranpunainen. Sitä en tiedä, onko kyseessä iso vai pieni sappi.

Asuntoautonaapuri varoitteli käärmeestä, oli kuulemma lähtenyt heidän koiransa nenän edestä menemään. Kyyksi väittivät, mutta itse en nähnyt siitä kuin luodun nahan ja kiemurtelujälkiä hiekassa. Niin on pitkä nahka, että voisin uskoa sen myös rantakäärmeeksi.

Kyllä me siellä kauempana kalliolla nähtiinkin rantakäärme, joka luikahti salamannopeasti kivenkoloon piiloon. Käärmekin tarvittaessa liikahtaa aika vilkkaasti!

Ostin halvalla pari rantatuolia, oli mukavampi istuskella sellasilla vähän takakenossa, koiratkin mahtui syliin hyvin. Tuossa rannalla oli hyvä, mitä nyt tuuli korvaan.

Perjantaina tuli mölysakkia sinne, se söi kyllä ison osan viihtyisyydestä. Mies sanoi, että saahan sitä nyt musiikkia soittaa ja hauskaa pitää, ja oikeessahan se oli tietysti. Muutkin kuului valittavan kyllä lauantaiaamuna, ettei saaneet nukutuksi, joku lähti etuajassa poiskin sen takia, kun ajatteli mölyporukan mölyävän seuraavanakin iltana. Kyllähän siellä heti aamusta oli Karjalatölkit käsissä ja ennen puolta päivää soitettiin jo rannalla Somerjokea. Onneksi päästiin pois. Vaikka olishan siellä ollu.

Raumlaissi kirsikoi

Tämssi ne ova. 

Niin, käytiin sitten olemassa Reposaaressa taas. Voi että siellä oli ihanaa! Sääennusteet lupaili semilämmintä ja sadekuuroja, mutta sateenvarjo sai olla ihan joutilaana, vähän yhtenä yönä satoi ja Raumalla käyntipäivänä jossain, muttei siellä missä me mentiin. Käytiin myös Noormarkun ruukkialueella, mutta sinne ei oltu tervetulleita kun oli koirankieltokylttejä joka paikassa. Eipä kyllä nähtykään yhtään koiraa koko Noormarkussa. Eikä toiste mennä mokomaan vihamieliseen paikkaan. Porin paskat nähtävyydet - jutusta saatiin idea käydä katsomassa vanha, ruosteinen, käytöstä poistettu rautatiesilta.

Tuossa vasemmalla kulkee vielä käytössä oleva kapea poikkilaudoitettu kevyen liikenteen väylä, ja sitä kulkiessa tuli muistikuvia lapsuudesta. Silloin tällöin ajoin pyörällä Kemijoen ylittävää samanlaista siltaa, jossa kulki autot ja junat - ei tietenkään samaan aikaan, vaan autot rajattiin puomeilla siksi aikaa pois. Ja se kevyen liikenteen hylly oli pitkittäislaudoitettu, ja pyörällä ajaessa näki koko ajan allaolevan joen niistä raoista. Oli aika huimaa kun juna sattui menemään samaan aikaan...

Ihanaa oli meren äärellä, mutta semilämmön sijasta oli kuuma jopa rannalla, kun tuuli kävi mantereelta eikä viilentänyt mereltä päin. No ihan vesirajassa vähän enemmän tuuli, että ei huomannu miten aurinko siinä sitten ihoa poltti. Mie kyllä rasvailin 30 suojakerrointa itteeni, mutta silti tuli uudet rusketusrajat. Meressä oli vesi niin kylmää, etten pystynyt uimaan - vähän koirarannalla kahlailin siinä rantamatalassa, missä oli lämmintä, mutta ei siinä voinu uida :) ei ees käsipohjaa.

Ja ne illat...

Neljäs kuva on otettu Mäntykallosta, Reposaari näkyy tuossa keskellä.

Valvottiin joka yö yli auringonlaskun ja nukuttiin sitten päivällä unoset. Miten hyvin maittoikin uni helteessä! Ja käveltiinkin toki. Rauman vanhaa kaupunkia kierrettiin ja syötiin pizzat jossain, kun pääsi terassille koirien kanssa. Reposaaressa käveltiin, se on niin hieno paikka. Mäntykallossa toinen koira jotenkin niksautti jalkansa liukkaalla kalliolla, sitä piti kantaa sitten. Mies kuvaili siellä auringonlaskua, me koirien kans käveltiin aallonmurtajalla. Tai mie kävelin ja kannoin koiria, kun toinenkin haluaa sit syliin jos näkee toista kannettavan.

Meri usein tarjoilee jotain uutta, mitä ei ole ennen nähnyt, ja nyt se oli sumun monet muodot.

Välillä saari (Kaija) häipyi näkymättömiin, välillä tuulivoimalat seisoi kuin sillalla, veneitä meni mutta mitään ei näkynyt... 

Merimetsoparvikin siinä lensi. Aiemmin nähtiin kun ne löysi jonkun kalaparven ja mahoton suhina kävi siinä, kun ne sukelteli ja lenteli ja pyöri sen kimpussa. Jokunen lokkikin oli joukossa. 

Kyllä siellä oli niin mukava käydä, olin hetken jopa ihan onnellinen. Sitten alkoi tulla aamupäänsärkyjä eikä olo ollu enää niin euforinen. Kotiin päästyä en saanu särkyä pois särkylääkkeillä enkä migreenilääkkeellä, ja tänäaamuna keksin ruveta juomaan. Sepä auttoikin! 

Niin on ollu lämmintä tänään, ettei ulkona ole juuri viitsinyt olla, ja lisää lämmintä on tiedossa alkavalla viikolla. Huh.

Ihana aamu!

Tassuttelua kasteisessa ruohikossa.

Kahvia ja kauranappeja aamiaiseksi.

Aamukävely. Eilen tuli lähdettyä liian kauas huonoilla kengillä, ja oli tullu rakko varpaaseen (yläkuvassa toinen vasemmalta). Ratamonlehti oli hyvä ensiapu - se oikeesti auttaa - mutta seuraavalle lenkille pitää kyllä laittaa laastari. Rakkolaastari, jos semmoisen löydän kaapista.

Pihalla käänsin kumossaolleen tuolin, että istun sille nautiskeleen auringosta, mutta se olikin jo varattu.

Iso yöperhonen mönki hitaasti varjon puolelle tuolia, annoin tuolin olla että saa nukkua rauhassa. On meillä muitakin tuoleja. Siistimpiäkin.

Eilen muuten tuoksui kaupungissa paikoitellen tosi hyvälle. Ruusut kukkii ja varmaan jotku muutkin hyväntuoksuiset kasvit. Mietin jo, että onko mulle tulossa migreeni, kun tuoksut niin vahvasti tuntuu, mutta ne varmaan vaan oli vahvoja.

Elinan lintuna

No justiinsa; kun oli ainoa aamu pitkään aikaan, että piti herätä ajoissa (6.30 viimeistään) niin enköhän taas ottanu ja valvonu tuntikausia yöllä. Koirat on ihania nukkumakavereita, mutta jos ne on levottomia niin saatan herätä yöllä niiden ääniin ja liikkumiseen, enkä saa enää unta. Niin kävi viime yönä. Sitten ajatukset meni ihan älyttömän villiä rallia, ettei onnistunu minkäänlainen zen-mieli, vaikka kuinka yritin, ja rentoutuminenkin meni sellaseksi "pakko rentoutua!" ja siinä sitten yritti rentoutua lihakset kireellä. Tottakai sitä oli huolissaan ku muu perhe lähtee ilman mua, että mitä jos jotain sattuu. Mulla on ollu aikojen saatossa erilaisia ajatuslaukan pysäytyskonsteja, mutta ne aina jotenkin kuluu eikä enää toimi. Tai sitten ei vaan pysty keskittymään, odottaa että auttaa ja koska tää nyt auttaa ja ei vieläkään auttanu ja taas vietän hautajaisia mielessäni ja pitää alottaa alusta.

Nousin sit ylös, keitin kahvia ja join pari kupillista, menin sohvalle lukeen tylsää kirjaani ja se sitten lopulta auttoi :) ehdin nukkua puolitoista tuntia ja päivällä lisää.

Porukat kun lähti, lähdin minäkin autolla maalikylille. Vein kuopuksen opintotukihakemuksen Kelaan ja kävin Taidemuseossa.

Hienoja elähdyttäviä teoksia, mutta miksi pitää olla tuollainen kiiltävä lasi teosten päällä? Toki se suojaa, mutta myös kiiltää niin, että taulua ihaillessa ihailee myös omaa peilikuvaansa ja taustalla olevia tauluja ja ihmisiä. Taulusta - varsinkaan tummasta - ei saa oikein selvääkään aina, kun heijastus on niin vahva.

Kaupassa kävin vielä ja ostin itelle ja koirille herkkuja :) on mulla salaattitarvikkeitakin, että en ihan herkuilla mee... ja kävin koirien kans kävelylläkin vielä illemmalla, vaikka kuopus olikin niitä jo vähän käyttänyt päivällä. Kun oli niin ihana ilma taas. Kaupunki- ja museokävelyn (en tietenkään parkkeerannu autoa mihinkään museon liepeille) lisäksi se oli vähän liikaa, tuli jalka kipeeksi ja hyvä ku jaksoin kotiin.

Jonkinlainen hassu vapaudentunne on, kun kukaan ei oo tulossa kotiin... voi kattoo telkkaa tai mennä nukkuun tai istua tietsikalla, kukaan ei jonota tai halua katsoa jotain muuta, voin herätä vaikka puoli kolmelta yöllä ja soittaa musiikkia jos huvittaa, kukaan ei valita. Jos siivoan tiskipöydän, tiedän että kukaan muu ei siihen lado likaisia astioita, jos minä en sitä tee.

Koirat on kuitenkin kaverina, ja niiden syömisistä, juomisista ja ulkoilusta tarvii huolehtia, muuten saan olla kuin Ellun kana!

Trooppista

Takapihalla kukkii. Heijastavasta ikkunaruudusta otettu kuva, siksi niin huuruinen. Pitäs oikeesti pestä noi ikkunat joskus...

Yöllä satoi hurjasti. Kuuntelin pitkiä aikoja peltikaton huminaa ja pauhua, ja aamulla katoin pihallaolleita ämpäreitä, yhdessä oli mitta-asteikko ja siitä näki, että kaksi litraa oli satanut sen ämpärin kokoiselle alalle! Se on paljon.

Kävin lenkillä harjulla, ja siellä hiekkateillä on ollu melkoinen vedenpaisumus, kun kapeita tieuria pitkin on vesi syöksynyt alaspäin.

Kovertanut uomia ja kaivanut kiviä ylös hiekasta.

Alempana suvantoon tullessa tehnyt suistoja, niinkuin isotkin joet tekee.

Viettävässä tienmutkassa kaatunut toiseen reunaan.

Kuin olis kuivuneessa joenuomassa kävellyt.

Kaksi hirveä oli ylittänyt tien kulkusuunnassa vasemmalle

Ilmeisesti ei kovinkaan kauan aikaa sitten, koska koirat jo aiemmin veti kovasti vainua tähän suuntaan, ja nytkin innokkaasti haistelivat paikkaa, missä hirvi oli liikkunut.

Pyykkäsin taas, vaikka onkin hiostavan trooppisen kosteaa ulkona, ja kyttään taas sadetutkaa kun nyt vuorostaan koillisesta on tulossa sade... Viime aikoina mies on saanu kiloja sen verran, että sillä ei oo ku yhdet siviilihousut, mitkä mahtuu päälle, ja ne piti saada puhtaaksi viikonloppua varten. Tai on sillä toisetkin, mutta niissä ei oo taskuja missä pitää puhelinta, lompakkoa yms.

Mulla tulee olemaan yksinäinen viikonloppu, kun tytöt menee siskolle ja mies lähtee kuvausreissulle Himokselle, Jysäriin. Se on hommannu luvat kuvata joitain artisteja oikein lavalta. Olishan se ollu minustaki varmaan ihan kivaa, ja musiikkikin ehkä inasen ilosempaa kuin edellisissä festeissäni, mutta se raha... säästän sen mieluummin siihen, että voidaan syödäkin Siikarannan reissussa. Se on vähän huvittavaa, kun mies on itse tykännyt parikymppisenä sellasesta musasta (no tykkää se vieläki, mutta nyt ei eletä enää 90-lukua) niin se kuvittelee, että edelleenkin parikymppiset parveilee ko. bändien keikoilla :) no, kyllä se myönsi kuvia aiemmista Jysäreistä katseltuaan, että ehkä se yleisön keski-ikä on hieman enemmän. Jotenkin tuntuu, ettei se tajua itsekin ikääntyneensä, mutta en tiedä onko se niin paha asia. Mie oon sitten mummoutunu senki eestä.

Tähän loppuun vielä komia ukontulikukka jököttämään.

Möllejä ja pöllejä

Tämmönen julumetun iso mansikan mölliäinen kasvoi mun potageriessa! Eikä kukaan ollu sitä vielä maistanutkaan. 2/3 kypsyneistä mansimarjoista oli ihan iskemättömiä, mutta sitä kolmatta olikin sitten isketty monta kertaa. Sen annoin koirille.

Nyt on se mun toivoma pyykinkuivatusilma, jonkinlainen... hiostava kyllä, ruohokaan ei oo kuivunu koko päivänä, saa nähä kuivuuko pyykit. Koko ajan pitää vilkuilla sadetutkaa, kun sadekuuroja häälyy luoteen suunnalla ja pitää saada sit pyykit sisään ajoissa.

Eilinen meni sisäpäiväksi sitten, illalla sade venyi niin pitkäksi ettei päässyt enää kävelylle - tai olis toki voinut mennä, mutta ei siitä olis nauttinu mie eikä koirat. Onneksi on piha. No, tänään otettiin sitten takaisin ja oltiin melkein kahden tunnin lenkillä. Taas oli tosi ihanaa! Olen kyllä iloinen siitä, että mulla on mahdollisuus tallustella metsissä ja kauneissa maisemeissa koirien kans. Nytkin ilahdutti se, kun yllättäen näkyikin metsän keskeltä keltainen pelto.

Jonkin aikaa on siitä, kun tuolla viimeksi on kävelty, sillon oli pellot vasta kylvetty eikä ollu tietoa, mitä niissä kasvaa. No, rypsiä kasvaa nyt ainakin tuossa. Tältä se näytti lähempää:

Toisella puolella oli vehnää. Tykkään kovasti tuosta peltotiestä, melkein aina se on niin kuvauksellinen, että siitä pitää napsia kuvia...

Kamera tarkensi taivaaseen, joten jäi vähän pimeäksi enkä viitsinyt käynnistää Lightroomia yhden kuvan takia.

Tien vierustoilla liikuksi varmaan jyrsijöitä, toinen koira korvat pystyssä niitä kuulosteli aina välillä. Sitten se löysi jonkun elukan pesän!

Semmonen kolo siellä, varovasti koira tutki että hajuja varmaan piisasi. Mäyriä, supikoiria ja kettuja tuolla ainakin on, että joku niistä varmaan. Tuskin kettu, oon lukenut että sen pesä haisee ihan ihmisenkin nenään, eikä tuolla mun nokkaan tuntunut kuin metsän tuoksu.

Kolon edustan tanner oli aika tallaantunut, että kyllä siellä toimintaa on ollut. Just noilla nurkilla me miehen kans kerran pimeän aikaan oltiin jotain kuvauskokeiluja tekemässä, kun näkyi tehokkaassa taskulampun valossa hehkuvat silmät pellonreunalla. Muutenkin koirat usein nuuhkuttelee siellä sen oloisesti, että elukoita on liikkunut. Olis kiva saada riistakamera sinne muutamaksi  yöksi...

Ja se, kun ei oo niitä hyttysiä! En muista millon olis ollu tällanen kesä, että voi heinäkuun alussa tallustella mettässä kaikessa rauhassa joutumatta syödyksi. Yleensä mun metsäretket on loppuneet siinä vaiheessa, kun hyttysiä on ruvennu oleen.

Mustikat alkaa kypsyä, mutta ei ne minusta vielä niin kypsiä ole, että se edellyttäis semmosta poimijoiden määrää, mikä tuolla mettissä nyt on... ei raaka mustikka oo hyvää. Ja taas aasialaiset ajeli hiljaa ja kyttäs tienvierustoilta kanttarelleja. Ite en oo nähny yhtään, on ollu liian kuivaa.

Kaivoin viimein sen klapikoneen naftaliinista, tein muutaman pöllin klapeiksi mutta aloin miettiin, olisko konetta pitäny jotenkin huoltaa talven jälkeen... öljytä tai muuta sellasta. Ja mihinkähän sitä öljyä oikein tuuttais? Hm. On lainakone, joten päätin odottaa asiantuntevampaa huoltajaa paikalle. Tosin epäilen, että se viis veisaa. Kannettiin tällä viikolla reilut kaksi pinoa lähinnä koivuklapia liiteriin, mies pinosi ne löyhästi kun ne ei oo vielä täysin kuivia, ja nyt pitäs sit niihin kolmeen pinonpohjaan alkaa koota uusia. Ei vaan oo mieskään ollu kovin innokas enää painimaan niiden pöllien kanssa... ja minusta on tullu jostain syystä niin onnettomuusaltis nykyään, kolhin itteeni ja rymyän niin että itteeki pelottaa. Tasapaino on hukassa ja jotenkin vain ei kroppa toimi niinku haluais. Vanhuus? Eilen paistoin pekonia ja kanaa, ja kiehuvankuuma rasva hyppäs pannulta mun käsivarrelle. Heiti laitoin kylmään, mutta ehtihän siinä nahka kärähtää. Nopean kylmän ansiosta ei kuitenkaan vesikelloa noussut.

Hah, katsoin sadetutkasta, että pieni sadealue kasvaa ja lähenee, ja hain pyykit sisälle - ei ne vielä oo kuivat, eli mun ilmankosteusarvio varmaan pitää paikkansa, kun normi kesäpäivänä kuivuu parissa kolmessa tunnissa ja nyt ne oli ollu kuusi tuntia kuivumassa - nyt kun katsoin niin se sadealue on haihtunut olemattomiin :) mutta eipä tarvi enää kytätä ja raikas pyykin tuoksu tuli sisälle. Laitoin vielä hyvää musaa soimaan niin mikäs tässä on ollessa.

Pyykkejä hakiessa hommailin siinä samalla yhtä ja toista, kitkin kukkapenkkiäkin. Säikähdettiin sammakon kanssa toisiamme, ja sitten en voinu kitkeä niitä voikukanlehtiä, joiden luo se meni piiloon... sammakoita ei oo kyllä paljoo näkyny tänä kesänä. Eikä sisiliskoja, vaikka viime kesänä kaksikin oli paksuna ja liskolapsia oli loppukesästä.