Kyllä nyt on rankaa

 Mihinkähän tää nyt johtaa ku on näin lämmintä, tuleeko taas lumimyrsky ja tuhoaa aikaisin aloitetut pesinnät... ripustin yhen uuden linnunpöntön ja otin pois yhen vanhan lahonneen. 

 Naapurin mettän omistajat on raivaillu mettäänsä ja ihan meän takia yks niistä (oikein ihana tähtisilmäinen mies, en ollu sitä ennen tavannu ku se asuu kauempana) raivuroi ton pihlaja-, raita- ja vaahteratiheikön tuosta meän tontin vierestä, ja tilas sähköyhtiön miehet raivaamaan ne puut, joiden oksat on kietoutunu meän sähköjohtoon. Samalla voisivat tsekata sen tolpan kunnon, kun sitä on vuosikaudet tikka nakuttanut. 

 Sain luvan käyttää ne kaikki kaadetut puut sieltä, se kaataja jopa karsi ja pinosi mulle niitä isompia rankoja, jota mie sitten raahasin pihalle.

 Nyt siellä on paljon nurin enempi vähempi suoraa riukua ja rankaa, oon laittanu alulle risuaidan niistä. Etualalla niitä isompia pihalleraahaamiani.

 Totesin vain, että käsivoimat ei enää nykyään riitä rautakangen ja lekan heilutteluun, ja tolppien pystytys oli pikkusen hankalaa. Vähän kyselin josko mies olis halukas autteleen, mut se vaan mutisi että on varmaan maa vielä jäässä... no ei oo, mut ei se kuunnellu. Ehkä mun käsivoimat siitä hiljalleen kasvaa.

 Muutenkin tuli eilen meltottua pihalla puu- ja risuhommissa oksasahan ja -leikkureiden sekä oksasilppurin kanssa. Talvella lumi katkaisi lahovikaisen koivun, joka jäi konkeloon; muutama päivä sitten rojautettiin se alas tuohon kunnan maalle tien viereen ja nyt kävin pienimässä sen sillä moottorisahapelkurin akkukäyttöisellä oksasahalla, mikä oli ihan kätevä siihen. Ja oksat silppusin silppurilla. Kyllä tekniikka on hienoa.

 Tänään aattelin sitten pitää lepopäivän, sääennusteessakin oli sadetta mut mitään ei satanu ja tuli sitten käveltyä aika pitkä, mutta kertakaikkisen ihana lenkki koirien kans ja oon taas poikki.

 Yritin kuvailla kaikenlaisia kevätasioita siellä lenkillä, mutta se oli tällasta:

Leskenlehtiesiintymä

Mustikansilmut

Tupasvilla tms.

 Että liiankin hyvin on onnistunut Jesperin harjoituttaminen poseeraamaan kameran edessä lenkillä, se tulee siihen istumaan heti. Ellei sit satu oleen jotain kiintoisampaa jossain. 

 Tosi hiljasta jotenki oli, ei tuullut eikä kulkenut ketään muita, linnut vaan lauloi ja sammakot kurnutti. 

 Mummokoira sai tikit pois, haava oli hiukan auki kun yks tikki oli eläinlääkärin sanoin "leikannut läpi". Mutta kyllä se siitä paranee. Vuotihan se haava koko sen 10 päivää tikkienpoistoon asti, yhen vuorokauden ehti olla ilman laastarilappua siinä välissä ja sit se taas sai raapaistua sen auki. 

 Lintuja on listalla nyt 44, tänään bongasin pyyn, laulurastaan, peukaloisen ja kuovin. Pyystä näköhavainto, muista ääni. 

 Mustapavut! Ostin Urtekramin luomumustapapuja, ja koitin saada niitä kasvamaan. Aina ne mätäni tai homehtu, sitten valitin asiakaspalveluun ja sain ohjeet huuhdella ne ensin 65-asteisessa vedessä ja sitten kylmässä vedessä jne jne. Laitoin ne oikein idätyspurkkiin, verkko siihen suulle ja astiakaappiin, ja huuhtelin vähän väliä mutta saivat sitten kuivua välillä. Itihän ne sitten - 3 papua noin viidestäkymmenestä. Meleko surkia itävyys, ja sehän kertoo ravinteiden säilymisestä kans se, miten siemen itää. Jotenkin kuvittelisin, ettei mustapapujen kasvattajatkaan huuhtele papuja ja säilytä niitä ilmavassa paikassa itämässä, kun kylvävät niitä...  epäluulot kyseisiä papuja kohtaan kyllä jäi. 

 Mun puhelin alko prakaan ja tytär anto sit mulle oman vanhan puhelimensa, joka oli kylläkin uudempi ku mun. Kamera ei kyllä oo kaksinen, kuten ehkä huomaa. Enkä oikein osaa käyttääkään koko puhelinta vielä, se on OnePlus ja aiemmin mulla oli Huawei. Ja se "korjaa" mun kirjoitusta salavihkaa, että jos en oo tarkkana niin tulee kirjoitettua kryptisiä viestejä. 

Fläspäkki

 Kuuntelin tässä yks ilta nuoruuden musiikkia, jota en ole paljoa aikuisena kuunnellut. Tuli sellanen tunneflashback, tunsin yhtäkkiä sitä samaa tunnetta, mitä silloin joskus teininä ja nuorena aikuisena. Vaikea kuvailla, mutta se oli positiivinen, iloinen, innokas ja siinä oli elämänhalua. Kun maailmassa oli vielä kaikenlaista kivaa ja ennenkokematonta, kun tunteet vastakkaista sukupuolta kohtaan heräili, oli ihastuksia sinne ja tänne ja yllättävä hymy saattoi saada ajatukset heittämään iloisesti häränpyllyä. 

Jäin miettimään, että jos olis tämä älli päässä ollut silloin, mitä olisin tehnyt toisin. Erilaisia valintoja, olisin ottanut elämän ja koulun vakavammin, asettanut päämääriä sensijaan, että elin vain päivästä toiseen ja yritin päästä mahdollisimman helpolla. Ja pakenin ikäviä asioita musiikkiin ja kirjoittamiseen. Olisin ollut itsevarmempikin tietysti. Tuli vähän haikea olo.

Ei se silti välttämättä olis minua parempaan paikkaan auttanut, olisin ehkä saanut parempia töitä kun olisin kouluttautunut, mutta olisko se elämä silti ollut sen ihanampaa? No, töistä olis saattanu nauttia, mutta olisko se estänyt masennuksen pahenemisen? Olisko mulla nyt tämmöstä rakasta perhettä? Päädyin mietiskelyssäni siihen, että näin on hyvä, ja näin se nyt joka tapauksessa meni. Paljon huonommin olis voinu mennä. 

Nähtiin eilen merikotka. Kuvassa kuitenkin koira. Mitäs muutakaan.

Patti ja pinsa

 Mummokoira pääsi tänään eroon kainalopatistaan. Pyysin eläinlääkäriä säästämään patin mulle halkaistuna, että näen mitä siellä on. Ei ollu rasvapatti, oli ruskeaa ontelokudosta josta valui ruskeaa töhnää. En halunnu patologin tutkimusta, aattelin että jos on syöpä niin kyllä se ilmoittelee itsestään sitten joskus, ei eletä missään syöpäpelossa ja sytostaattilääkkeissä vaan mennään niin kauan kuin vointia riittää. 

Tillin tallin kirkkaassa paisteessa

Tottakai olen googlannut ja se saattaa hyvinkin olla mastsolukasvain, mutta ei ajatella sitä.

Onneksi tyttären auto taas vaihteeksi toimii, se on mua joutunu kuskaileen ja käytti siellä eläinlääkärilläki ja tarjos teetä kämpillään, kun odoteltiin leikkauksen loppumista. Toinen vaihtoehto olis ollu nousta ennen viittä, viedä mies töihin ja sitten käydä eläinlääkärillä ja sitten joko jättää toipilas kotiin tai ottaa se mukaan ja hakea mies töistä. Ja oon vielä aika puolikuntoinen. Nyt vedeltiin makiat päikkärit täällä tyttären kanssa. 

Tiistainahan se joutu viemään mut häthätää päivystykseen kun tuli taas niin paha mahakipu, ei oo niin pahaa ollukaan. Tuli aaltoina semmosia pahoinvointi-pyörrytyskohtauksia, ja mie konttasin täällä kun en pysyny pystyssä. Mittasin verenpaineen ja se oli 90/57, ei ihme että pyörrytti. Ja selkään asti sattui. 

Päivystyksessä jouduin kaks kertaa soittaan kelloa että auttakaa nyt helvetissä kun on hirveä kipu, mutta siellä oli kaiketi just joku vuoronvaihto ja ainahan niillä on kiire. Sain kanyylin kautta kaks lääkeannosta ja olkavarteen yhden, ja sitten se kipu taittui muutamaksi tunniksi.

Hyvin olisivat voineet päästää mut siinä vaiheessa jo kotiin, mutta siirsivät isompaan sairaalaan ja siellä piti oottaa kuus tuntia täysin turhaa ultraäänitutkimusta. Toisaalta jos multa on maha tutkittu 2 vuotta (?) sitten niin eihän se takaa etteikö olis nyt voinu olla sappikiviä, ei kumminkaan ollu.

Vähän aloin siellä jo pitkästyä, kädet oli täynnä verenpainemansettia, laastaria, kanyylia, EKG-lätkää ja saturaatiomittarikin oli, selällään vaan siinä maata eikä saanu liikkua mihinkään ite. Onneksi päästivät yöllä pois, kelataksilla hurautin kotiin.

Jos tämä episodi jotain mulle opetti niin sen, että mun perhe rakastaa minua ja välittää minusta. Molemmat tyttäret singahti apuun heti - toinen mun kulkemisesta huolehtiin ja toinen koirien hoidosta täällä kotona - ja miestä piti ihan hillitä ettei se lähteny ajaan sinne sairaalalle. Sanoin meän yhteisessä viestiryhmässä että minua ihan hävettää ku joskus pidän itseäni niin turhana kapistuksena tässä maailmassa... kyllä mie näille tärkeimmille merkitsen jotain.

Mietin, että kirjotan loppukaneetiksi että lähden viemään koiria iltapissalle, ja tuli mieleen ku kauppoihin on tullu joku tuote jonka nimi on Pinsa. Kun mie sanon monesti että "vien koirat pinsalle" tai että "tulipa pitkä pinsa". Ja isompi hätä on sit "kanki". Tää on peruja vanhemman tyttären vaiheesta, jolloin se korvas random sanoissa toisen tuplakonsonantin ännällä. Itse se ei muista niin puhuneensa, mutta mulle ne tarttu eikä irti lähe :)

No nyt se iski

 Itse tekemäni nokkostinktuura loppui, ja nyt onkin sitten flunssa. No, ainakin kova nuha. Yö meni hikoillessa ja kakoessa kutittavaa kurkkua. Ja nieleskellessä, tuntu että korvia lukuunottamatta pään joka aukosta tunkee ruumiinnesteet ulos. 

Ens kesänä teen tinktuuraa enemmän. 

Peippo lauloi eilen aamulla ja punarinta illalla. Lintulistalla on 34 lajia, on lämmin päivä ja saattais bongata lisääkin jos vain olisi voimia ulkoilla, mutta ei tässä kunnossa.

Puolitoista viikkoa sitten sisään tuodut norjanangervon oksat kukkii.