Hei vaan pitkästä aikaa. Kirjoittaja on ollut laiska. Väsynyt? Laiska. Saamaton.
Ihottumani ei ollut onneksi psoriasista, diagnoosiksi tuli määrittämätön seborrooinen ekseema tai jotain. Lääkäreille on luotu ihan omat ICD-numerot niillekin tapauksille, mitä ne ei välitä määrittää. Kortisonilla sitten mennään hamaan tulevaisuuteen, ja perusvoitelulla. Olen jo kyllästynyt pläästimään itteeni ja kerjäämään selänrasvausta muilta.
Ja varsinkin tänään on se piilokarsastus (en muista oonko kirjottanu siitä) vaivannut ihan huolella. Uskaltauduin kuitenkin auton rattiin, yhellä silmälläki näkee. Käytiin asioilla ja kävelyllä, ja huomasin siellä maakasassa versovia tulppaaninsipuleita hylättynä - toin kotiin tusinan verran. Hyvät tulppaanit! Silleen mie oon saanu aikanaan ne lehtokotilotkin pihalleni, ku oon raahannu jotain kasveja jostain jättömaalta. Eipä tullu mieleenkään sillon.
"Kevyempi elämä" jatkuu, painoa on pudonnut muutama kilo. Mies on aivan höyrähtänyt, se juoksee ja käy salilla ja tankkaa kreatiinia ja magnesiumia ja ties mitä, se ei sit osaa olla ikinä kohtuullinen. Aina mennään äärilaitaan asti. Mut se ite tuntuu tyytyväiseltä ja sanoo ettei oo ollenkaan niin väsyny ja raihnainen olo mitä oli vielä loppuvuodesta. Kaljottelukin on rajoittunut viikonloppuihin ja silloinkin joskus jää jos se suunnittelee menevänsä aikaisin vapaapäivän aamuna salille.
"Sarvijaakko (Acanthocinus aedilis) on sarvijäärien heimoon (Cerambycidae) kuuluva keskikokoinen (12–17 mm) ja litteähkö kovakuoriainen, joka elää vain hyvin heikkokuntoisissa tai kuolleissa männyissä. " -Wikipedia-
Ehkä mun naama oli heikkokuntoisen tai kuolleen männyn näköinen.
