Se siitä

 

Oli mukava joulu, lapset kävi koirineen muttei viipyny niin kauaa että olis kyllästyny. Saatiin jouluruokia esikoisen mukana, kun se sai korvauksena yhtä sun toista kun sen allergiat oli unohtunu työpaikan pikkujoulujen laittajalta ja se sai ikävän allergiakohtauksen juhlissa. Sellasta vähän teollisuusruokaahan se oli, mutta sitähän me muutenkin jouluna syödään. Savulohi tosin oli herkullista! Sellaseen ei oo normaalisti edes varaa. 

Syötiin siis hyvin ja naurettiin paljon, muut katteli leffoja (ku mie en välitä kauhuelokuvista) ja mieki katoin peräti yhen leffan, Tunturin tarinan, vasta kun olin yksin. Yritin katsoa Avaran luonnon jaksoa englantilaisesta suojelualueesta, mutta piti skipata kohta missä kanahaukan pesä poikasineen putosi myrskyssä, ja sitten kun ketun pennutkin oli vaarassa niin lopetin kattomisen siihen. Mie en jaksa niitä surullisia juttuja.

Suren kuollutta koiraani vieläkin, jostain syystä saunareissut on pahimpia. Mahdoinko jo kirjoittaakin siitä. Se, kun koirilla oli ne omat rutiininsa joka kerta saunaan mennessä ja sieltä tullessa ja nyt on vain yksi jonka rutiinit on kärsineet toisen poissaolosta. Ne aina makaili lauteilla selät vastakkain, tai kylki kyljessä, nyt tämä jäljelläoleva vaan häslää ja häärää ja vaatii rapsutuksia. 

Vähän on pimeähkö kuva Mummun Tytöstä, siitä on kyllä tullu mulle rakas. Oon ihan erilailla kiintyny siihen kuin Mummun Poikaan, joka on sellanen sulkeutunut ja arka ja epäluuloinen, kun taas Tyttö on aina iloinen ja valmis mihin tahansa toimintaan. Sitäpaitsi se nukkui suuren osan molemmista öistä meidän välissä ja mun vieressä sen jälkeen kun mies nousi. Heräsin kumpanakin aamuna ison, lämpimän, kiharakarvaisen koiran nuolaisuihin. 

Sain sen kaipaamani munakellonkin lahjaksi :) nyt ei ehkä pala enää makaronit pohjaan. Ja saunatakin, jonka koekäytin tänään. Ihan hyvä takki ja hyvän värinen. Saunasta tullessa oli sininen hetki, lyhdyissä paloi kynttilät, taivaalla Jupiter ja pakkanen tuoksui. Ajattelin että mikä onni saada kokea tämäkin. Jotenkin ulkosaunasta talvella sisälle käveleminen on sellasta, minkä haluaisin aina muistaa. No en niitä räntä/vesisateessa kävelyitä, mutta tällaset tähtitaivaspakkaskävelyt. Ja keväiset illat myös, kun mustarastas laulaa.

Käytiin Tapaninajelulla kaupassa. Takaisin tullessa jäätiin koiran kanssa kyydistä ajoissa ja käveltiin kotiin, oli hauskoja sumuja peltojen päällä. 

Vinkkelit

 Viime yönä, vähän puolen yön jälkeen, olin puolihorteessa ja kuulin kun hiirenloukku napsahti. Se havahdutti horteesta, ja kuulin miten hiiri räpisteli hetken siinä loukussa ja sitten hiljeni. Jäin valvomaan pitkäksi aikaa, ja jossain vaiheessa koirakin kapusi takaisin vinttiin alakerrasta, jäi hiirenloukun kohdalle ihmettelemään vaikka kutsuin sitä ja taputin sänkyä että tulis. Tuli viimein ja pujahti peittoni alle. 

Miehen herättyä sanoin että tsekkaa hiirenloukun, mutta ei siellä ollu ollu mitään. Tää on tapahtunu joskus ennenkin, kuulen aivan selvästi että hiiri jää loukkuun, mutta sitten siellä ei olekaan mitään, eikä edes loukku ole lauennut. Kummitushiiriä? No sekin että koira jäi sinne kuhkimaan, niinku se joskus jää ihmetteleen hiirenraatoa. Emmätajuu.

Näin unta että meille oli otettu toinen koira, ja sitten olin niiden kanssa kävelyllä kun valkoinen mersu ylimielisen nuoren mieskuljettajan ohjastamana ajoi tahallaan vanhan koiran yli. Hakkasin sitä nuorta miestä muovikauhalla päähän enkä yhtään välittänyt, vaikka tiesin ehkä joutuvani vankilaan sen takia. 

Yhtenä päivänä poltin makaroonit pohjaan kun unohin että olin niitä keittämässä, ja olin olohuoneessa vahtimassa uunia, etten unohda sitä hiipumaan vaan muistan lisätä puita tuleen. Voi olla että pukki tuo mulle munakellon, sitä ainakin ehdotin miehelle kun se jo muutenkin panikoi että poltan koko talon muistamattomuuksissani. Toinen mitä toivoin oli uusi saunatakki, kun entinen on miehen vanha, varmaan 20-vuotias ja siinä on kolme nyrkinmentävää reikää.

Aamun tunnelmat

Kaipailen lapsuuden sinisiä vinkkeleitä. Ne oli niin pehmeät ja lämpimät. Niissä oli vekkikin siltä ajalta, kun olivat litteinä pinossa huopatossutehtaalla, eikä niissä ollu mitään kumipohjaa niinku nykyisissä huopatossuissa on. Kaipaus tuli ehkä siitä, kun luin villasukkakävelystä, ja ajattelin että vinkkeleissä kävely tuntui varmaan samalta.

Risuja

 Ei oo enää kahta viikkoakaan jouluun. Lahjat on ostettu ja yhtä lukuunottamatta käärittykin, ja postiin on toimitettu lähtevät. Tainneet tulla perillekin. Joulukortit tehty ja lähetetty. Kaikki siis hallinnassa. Tai niin voi ainakin kuvitella.

Oli siskoja ikävä ja kun miehellä oli viikko sitten perjantai vapaa, haaveilin että josko voitais ajella mutka Keski-Suomessa. No, ennenkuin ehdin asiasta kysellä, mies voivotteli että on paljon töitä ja vähän väkeä, että pitää perjantainakin tehdä töitä ja ehkä lauantainkin. Sitten tuli siskolta kirje, jossa se toivoi minun tulevan ja sanoi että voi hakea junalta ja vaikka tuoda autolla kotiin asti myöhemmin. Kysyin mieheltä sopiiko sille, että lähden keskiviikkona junalla ja tuun sit ehkä viikonloppuna tms. takaisin. Kysyi, enkö malta odottaa, että yhdessä mentäis, mie sanoin että joo odotin että sulla on vapaata mut sulla onkin sitten ylitöitä. Yhtäkkiä ne työt ei ollukaan niin tärkeitä ja olikin muuta väkeä tekemässä ne. 

No mikäs siinä, mukavahan se on körötellä autolla kotoa perille asti. Mutta niin vahvasti vastustaa mun yksinmenoa, että hylkää työnantajan hädän hetkellä ja jopa ne ylityökorvauksetkin. Autoakaan en kohta enää osaa ajaa kun en koskaan saa. Viime viikonloppuna tytär oli käymässä ja haaveiltiin joululahjaostosreissusta yhdessä. En saanu autoa lainaan, mies lähti kuskiksi. Rähjäs ja kiukutteli kun oli ruuhkaa ja tyhmiä autoilijoita, mutta hiljeni kun sanoin, että sun ei olis tarvinnu edes lähteä, olisin lainannu vaan autoa.

Lisäksi mulle tuli reissussa ongelma. Sovittiin mun jäävän yhteen kauppaan ja tyär ja mies meni käymään toisaalla, ja oli puhe että soitellaan puolin ja toisin kun ollaan valmiita ja se tulee noutamaan mut. Yhtäkkiä kesken kauppareissun tajusin, että unohdin puhelimen kotiin. Tuli sellanen paniikki, että tuttu kauppakin alkoi näyttää vieraalta, en tiennyt missä olen ja mistä pääsee ulos. No, infotiskiltä lainasivat "vanhanaikaista" puhelinta jolla soitin niin kauan ja monesti, että mies vastas. Ku sehän kuittaa kaikki oudot numerot että "kauppiaat soittelee". Saatiin järjestettyä asia ja mieki sain ostettua sen, mitä oli tarkoitus ostaa, mutta en yhtään pystynyt ns. kattelemaan juttuja, sen kerran kun olisin päässyt kauppaan ihan itsekseni vaan kuljeksiin. 

Oli joku keräys vähävaraisille perheille, ostin siihen kahvipaketin ja sain geishakonvehdin palkkioksi.

Sillon torstaipäivänä, kun oltiin lähdössä Keski-Suomeen, bongasin lenkillä puutarhajätekasasta risuja -  sellasia piiiitkiä riippakoivun oksia. Raahasin ne saunaan sulamaan ja punoin pari kranssia ja sydämen ennenku piti lähteä, olin onnellinen mokomista risuista. Mulla piti olla paluun jälkeen päivä aikaa punoa ne loput ennen seuraavan päivän saunaa, mutta mies halus lämmittääkin jo paluupäivän iltana kun oli ollut niin kylmää, se halus sulatella jäistä saunaa. Tuli siis kiire punoa kaikki pois ja siivota sauna, joten mulla on nyt sitten körsyjä ja hutaisten tehtyjä risusydämiä ja kransseja sun muita taideteoksia. Muutama on vielä ylimääräisenä, yhen kranssin ja sydämen sain siskolle ja toisen anopille, yhen laitoin liiterin oveen. Yks roikkuu joutilaana puussa. Mutta kyllä riippakoivun oksien kranssiksi kieputtaminen on terapeuttista!

Kovia pakkasiakin oli, mutta yllättäen Puuilosta ostamani heijastintossut koiralle on hyvät ja pysyy jalassakin, vaikka koira potkii merkkijälkiäkin. Niillä kulkiessa ei tuu koiralle vilu, kun on kolminkertainen vaatetus lisäksi. Eikä ollu ees kovin kalliit. Tässä on taas yksi vain yhden koiran omistamisen etu - kahdet tossut jos olis ostanu, niin olis tullu jo liian kalliiksi.

Mutta oli se kiva käydä kahden koiran kanssa pitkästä aikaa kävelyllä :) vaikka tuo Mummun Poika onkin aika raisu, kiskaisee välillä käsivarren sijoiltaan ja rähjää kaikille kulkijoille, kuvitelluillekin, silti sen nuoruuden intoa on kiva katella. Mummun tekemä uusi villapaita on sillä päällä.