keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Ei pysty

Aamulla jo särki päätä ja on ollu nuhainen olo, särky on yltynyt ja on niskan puolella sekä otsan yläpuolella. Flunssaisesti. Mittasin kuumeenkin, oli peräti pykälän yli 37. Ihan kummallisesti yhtäkkiä meni veto pois, just sain imuroitua ja luututtua (sisko tulossa käymään) mutta onneksi sain edes sen tehtyä. Huomenaamulla pitäisi olla kunnossa kun pitää viedä tyttö naulanpoistoleikkaukseen.

Soitin osastolle, ei sentään tarvi ihan niin aikaisin mennä, mitä paperissa luki, on jonossa kolmantena. Mutta tässä kunnossa mie oon aika huono saattelija. Aika huono mikä tahansa. Siispä laitan tähän vain kolme kuvaa.
Koirat kielletty, mutta piippua polttelevat kissat sallittu?

Päivänokosten paikka.

Pähkinät ovat terveellisiä, kourallinen päivässä pitää syödä. Tämä systeemi meni nyt roskiin - idea on hyvä, mutta käytännössä ei sovi Etelä-Suomen nykyisiin talviin, kun vettä roilottaa vähintään kolme kertaa kuukaudessa. 

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Hupsis, teksti karkasi.

Mutta joo, tästä on ollu puhetta täällä ja muuallakin, kun niin hirveästi on hakkuita nykyään ja vielä niiden pitäs lisääntyä. Että ei se olekaan hyvä juttu kun hiilinielut häviää ja nielty hiili vapautuu ilmakehää rassaamaan. Mutta eihän sitä metsänomistajat sellasesta piittaa, kun euronkuvat silmissä kaadetaan metsiä pois...

Outoja ja vaikeita asioita

Kuurakuvioita auton tuulilasissa yhtenä aamuna
Blogger käyttäytyy nykyään omituisesti - en pääse aloittamaan kirjoittamista, ennenkuin lataan kuvan. Tai ei ehkä tarvi kuin käydä kuvanliittämisohjelmassa, sekin saattaa riittää... mutta jos en käy, niin kentät on "mykkiä", ei reagoi klikkaamiseen eikä tule tabulaattori esiin, näkyy vain keltainen laatikko jossa lukee "Ladataan..." eikä se ikinä lopu se lataaminen. Mikä lie taas. On ollu jo useamman kerran, kun oon kirjoittanut.

Tyttö tekee koulussa jotain Powerpoint-esitystä atk:n lopputyön lisäksi, ja se halus mun lähettävän kuvia omasta kuvakansiostaan ja kamerasta. Screenshotti kansion tai muistikortin isoista kuvakkeista, josta se sit valitsi kuvan, jonka lähetin sille sähköpostitse. Odotusta aina välissä. Sitten toinen tytär ja isänsä kinas siitä, vienkö minä tytön suoraan TOPista kaupan kautta poikakaverille vai odotetaanko kolme varttia, että isänsä ehtii tulla töistä viemään, kun sielläpäin on usein näin keväällä jotain lintuja kuvattavaksi ym. Äsken huomasin, että kaiken sen keskellä olin unohtanu ihanan, tuoreen kahvini painumaan tunniksi... ei ollu enää niin tuoretta ja ihanaa. Tuli aamukahvista brunssikahvi, syötävä koostui maksapatee-juusto-kurkku-jälkiuunipaloista ja se kahvin kera on taattua sappikohtausainesta. Ans kattoo. Nyt on sitä mämmiäkin. Pitäiskö kruunata happamankarvas ateria mämmillä? :D

Pari päivää hienoa keliä pidellyt, huomenna on lauantai ja pilvistä... silleen se monesti menee. Ehkä lähdetään Isoon Kaupunkiin, ehkä ei.

Eilen jo ehdin ajatella, että "tätä se mun uneni ties", kun jätettiin tyttö pesukonevahdiksi kun käytiin muualla, ja kun tultiin takas, tyttö ilmoitti että kone sanoo että vesi ei poistu, ohjelma seisoi ja kun mies sitä tarkasteli, niin se ei reagoinu mihinkään eikä luukku auennut. Sitten vaan pienen pohjaletkun kautta ämpärillinen vettä pois, niin heräsi ja aukesi luukkukin. Siellä nukkasihdin takana oleva rupeli oli jumissa jonkun hiussutun takia, ilmeisesti, koska sen poiston jälkeen kone taas toimi.

Säikähdettiin, että pesukoneen rikkoontuminen nyt vielä puuttui, muutenkin rahat tiukilla, puut lopussa, mies just eilen sano että on tämäkin, kun pitää ostaa visalla naftaa autoon ja saunanlämmitykseen puita. Honkkarista 6€ säkki kerrallaan klapeja, kun se puita viime keväänä tuonut tyyppi huijasi ja toimitti vähemmän kuin piti ja ne loppui kesken, ja isompaa satsia ei oo varaa ostaa. Pienempää isoa satsia taas ei oikein kannata, kun joutuu maksaan kuitenkin ne kuljetuskustannukset. Pihalla seisoo kyllä muutaman vuoden kuivumassa ollutta puuta, mutta se taas vaatii vaivannäköä ja miehellä ei tunnu olevan haluja sellaseen. En tiedä, mihin sen kaikki tarmo on huvennut. No tiedän; valokuvaamiseen ja nettipelaamiseen. Siis mies, joka joskus täytti meidän liiterin luvan kanssa hakkuulta haetuilla puilla. Moottorisahalla teki pöllejä, joita käsin kantoi satoja metrejä tienvarteen, kuljetti auton peräkontissa kotiin ja teki haloiksi. Nyt ei viitsi sillä moottorisahalla pihalla olevia kuivia puita pätkiä.

Auttaiskohan se, jos mie tylsällä käsisahalla alkaisin niitä sahaileen tuossa? Jos se ei vaikka kestäis kattoa semmosta. Ei oo enää sahapukkiakaan, se mun 17 vuotta sitten tekemä on jo lahonnut...

Se on nyt kovin tohkeissaan, kun se sai kuvausluvan ensikesän Solar Soundiin, mihin ne on taas tyttöjen kans menossa, ja on siitä puhunut kovasti. Mie eilen sanoin sille, että "olisitpa yhtä innokas hoitaan sitä vintin remontintarpeen selvitystä", niin loppui tohina ja alkoi koiralle lepertely, niinkuin usein tapahtuu, kun puhun ikävistä asioista, mitä se ei halua ajatella.

Ja nyt se sai työpaikan, vakituinen työ (lottovoitto näinä vuokratyövoima- ja määräaikaissopimusaikoina!), päivätyö (näinä vuorotyöaikoina!) ja lisineen palkka ei putoais ja etujakin on, mutta on suuri epäilys siitä, että ko. työpaikassa on huono ilmapiiri ja se on aika pieni... pienissä työyhteisöissä helposti tulee ikävät oltavat, jos ei oo samaa mieltä kaikesta ja yksi ihminen voi pilata kaikkien oltavat. Tuttu ollu 15 vuotta sitten siellä ja sanoi, että oli helvetillistä. Työhaastattelussa kyseltiin kovin tarkasti, että miten kohtelet työtovereita ja minkälainen on hyvä pomo sun mielestä ja muuta outoa, mikä hieman kyllä saattaa kieliä siitä, että on ollu ongelmia. Ja mikään palkka ja etu ja lisä ei korvaa sitä, jos vituttaa koko työpaikka. Ja jos se olis loistava, niin sit se olis, no, lottovoitto. Kukaan ei kerro, kannattaako vai ei, kun nykyisessäkin paikassa on vielä pariksi, ehkä useammaksikin vuodeksi töitä. Ei oo helppoa tehdä päätöstä.

On se ihanaa, että mun ei tarvi enää käydä töissä!

Tulppaanit on kestäneet kauan. Aurinko paistoi niihin hienosti, ne tuntui jatkavan ja levittävän sitä auringon valoa huoneeseen. Ulkona on lämpimän näköistä, mutta kylmää.

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Käsityöpostaus: Pesukonehuovutetut, virkatut tossut


Lankana luultavasti Pirtin Kehräämön 2-säikeinen hahtuvalanka, sävy Ruska, ohje ko. firman sivulta. Ekassa kuvassa virkattuna noin 34 cm pitkä tossu, tokassa kuvassa 60-asteisen pesun jäljiltä, kolmannessa mytty avattuna ja muovi poistettuna, neljännessä näyttäs siltä, että hyvät ja sopivat tuli :) Elämäni ensimmäiset onnistuneet pesukonehuovutusjutut! Vielä vois vähän neulalla huovuttaa jotain kuvioita siihen...

Pahaa unta

Näin ihan hirveän unen, jossa pesukone piti ensin omituista ääntä, sitten alkoi singota palasia itsestään ja lopulta leimahti liekkeihin. Pyykkilaatikko pursuilee, mutta pelottaa pyykätä! Yöllä valvoin, kun en sen unen jälkeen saanu uudelleen unta. Huvittava yksityiskohta unessa oli se, että pelastin kahvinkeittimen lasikannun, ettei sinkoilevat palaset riko sitä...

Myöhemmin näin kyllä taas unta mukavasta uudesta kodista. Enimmäkseen mukavasta.

Aamukävelyllä rupattelin naapurin isännän kanssa, on se reipas vaikka on iäkäs. Koira yritti purra sitä lapasesta, mutta sitten ne oli ihan rauhallisia ku hetki siinä juteltiin. Niin aina. Mitä nyt vähän kärsimättömiä olivat ja jäätyä meinasivat.

Kevätpäiväntasauskin oli ja meni. Aika kuluu vinhasti. Olisin laittanu rairuohoa kasvamaan, mutta ei ollu. Olisin ostanu mämmiä kaupasta (ja niitä rairuohon siemeniä) mutta en muistanu.

Olkapää(t) oireilee kovasti. Olenhan mie taas laiminlyöny sen käsijumpankin, nyt pitää skarpata. Yllättää se kipu joissakin liikkeissä, ja tänään esim. kun koira nykäisi taluttimesta niin, etten ollut valmiina. Joitakin liikkeitä on nyt tosi vaikea tehdä kun kädet ei vaan taivu niihin.

Aamulla kun kävin viemässä tytön työssäoppimispaikkaan (TOP) niin ajattelin samalla käydä tankkaamassa. Tankkiautomaatille oli käyny hassusti:
Näinköhän on tullu ees kovin kummonen saalis, syrjäinen tankkauspaikka ja niin moni käyttää korttia...

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Henget vihastuivat

Ihan huikaiseva sinisyys taas maailmalla! Kun ajettiin autolla hieman etelämmäs, alkoi löytyä sinistä taivastakin, ja aurinkoa. Anoppi soitti kun oltiin tuolla, ja sanoi että niillä ei paista. Varsin paikallinen sumupilvilautta sitten varmaankin.
Joutsenia oli paljon liikkeellä, ja ekat lokitkin näin. Eivät vaan puhuneet mitään ja vähän vaikea on yksin korkealta yli lentävästä lokista sanoa, onko se kala- vai harmaalokki. Se liittyi parin  muun lokin joukkoon tosi tosi korkealle lenteleen ja liiteleen, minusta näytti että ne kävi välillä ihan pilven sisällä. Hanhiaura lensi yli, mutta ku mies ei sanonu, en menny kattomaan - olin jo autossa kun oltiin eteenpäin lähdössä. Kuulinhan mie, että se sano oho tai jotain, ja nousi autosta, mutta yritin just tarkastella kamerasta kuvia niin en silleen kiinnittäny huomiota.
Näin oli käynyt toteemille, kun oltiin muualla käymässä. Tämän nähtyäni muistinkin, että olen joskus lukenut jostain, että toteemipaalua ei saa pystyttää muut kuin ne, joilla on siihen oikeus. Niinku intiaanit tai jotain. No, mulla ei nähtävästi ollu :)

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Lumisena sunnuntaina

 Tiesinhän mie, että sitä lunta piti tuleman, mutta sen määrä yllätti. Ja pakko myöntää, että niin oon menettäny luottamukseni sääennusteisiin, että en ollut ihan varma edes siitä, tuleeko luntakaan. No, luvattua aurinkoa ei kyllä ole näkynyt.

Eikä aura-autoja. Ehkä ne aattelee, että sulaahan se kohta pois. Aika jännä kyllä, kun muutama päivä aiemmin tuli pari senttiä räntää, niin sitä oltiin kyllä auraa jyryyttämässä, mutta nyt kun tuli kymmenen senttiä ihan oikeaa ehtaa lunta, niin ei yhden yhtäkään auraa ole näkynyt. Kuului kyllä isolta tieltä joskus kymmenen aikaan. Vasta silloin. Oli tosi hiljaista kun kävin aamukävelyllä koirien kanssa, tosin eihän siitäkään mitään tullut kun ei pyörätien hangessa kävellessä koirien jalat oikein riittäny ja lumi tarttui isoiksi paakuiksi jalkakarvoihin. En huomannu laittaa haalareita, kun ei ollu kylmä. Linnut kyllä huuteli, harmaapäätikkoja parikin yksilöä. Aamulla heti herättyäni ja huomattuani lumen määrän - ja mustarastaat, jotka pomppi siellä syvässä lumessa ja yritti etsiä syötävää - rynnistin viemään linnuille ruokaa ja lakaisemaan ruokapaikkoja. Unohdin, että on jäätä ja pyllähdin nurin, melkein koiran päälle. Koira säikähti.

Kun lämpötila nousi ja lumi nuoskaantui, kävin tekemässä toteemipaalun :) Ylin kerros jäi vähän huonolle viimeistelylle, kun en yltänyt sinne.

No, on se ainakin vähän muuta, kuin se ainainen lumiukko. Naapurissa oli talvemmalla hieno alastoman naisen figuuri, tai torso ainakin, se oli piristävä erilaisuus.

Tältä näytti pöytä aamulla. Ei se pysy siistinä tässä huushollissa. Siksi pitääkin aina katsoa vaan noita kauniita tulppaaneja, ja ignoroida muu sotku :)

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Just kun pääsin sanomasta!

 Hiirihaukka saaliineen. Kuva on todella surkea pokkariräpsy, ei tän perusteella olis voinu tunnistaakaan, mutta mies otti teleobjektiivilla varsin tarkan kuvan, missä näkyi sulkapeitteen luonteenomaiset kuviot. Että kyllä sitä haukankin tunnistaa, jos saa siitä kunnollisen kuvan, jota verrata oikeisiin lintukuviin.

Töyhtöhyyppiä näkyi myös, ja yksi (!!) kanadanhanhi, toisaalla joutsenia ja niiden joukossa kaukana kaukana myös jotain hanhia, mutta niitä en voi merkata kun en nähnyt mitä olivat. Pelkät kaulat näkyi ja nekin vasta kun tarkastelin kuvia isolta ruudulta.

Siellä ne korsien keskellä lymyili. 

Nyt sitten paistaa aurinko, ja väsyttää kun reissusta tultua syötiin eikä jaksa ulos. Kauheaa, että sitä pitää olla niin valmis aina meneen ulos, kun aurinko paistaa, että tuntee syyllisyyttä jos ei jaksa! Tää on kyllä ihan äidin minuun istuttama syyllistyminen. Heräsin kuitenkin jo ennen viittä ja puoli kuudelta vääntäydyin ylös, kun ei uni tullu ja asennon löytyminen oli niin vaikeaa. Olkapää kipuilee aika rutkasti taas; jos oon mahallani (ilman tyynyä) pää oikealle päin, niin vasenta kättä ei saa mitenkään laitettua silleen, ettei siihen sattuis ja kipu sit vaan kovenee, vaikka luulis että kun nivelsiteet tai mitkä hiton kalvosimet nyt onkaan venyy, niin kipu helpottuis. Ei. Edes vartalon myötäisenä se ei ole kivuton.

Kävin silloin aamuhämärissä pienellä kävelyllä, ja kyllä se mustarastas tuolla jossain vajaan kilometrin päässä viheltelee. Sitä ei vain kuule meille asti jos autoja ajaa. Ei aamullakaan saanu siitä juuri nauttia, kun variksilla ja sitten naakoillakin oli niin paljon asiaa.

No, huomenna sitten. Yöllä pitäs sataa lunta ja huomenna paistaa, niin hetken aikaa voi olla huikaisevan valkoista. En ees aattele sitä, että se saattaa tietää migreeniä. Kaupassa oli osin ylikukkineita ruukkunarsisseja -50%, ostin kaksi tuohon portin pieleen ja jostain katkoin vähän pajunkissoja kaveriksi. Kunhan jotenkin tökin, ei tullu aseteltua mitenkään nätisti...

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Sadepäivä

En ollu kattonu sääennustetta, ja tuli yllätyksenä että vettä satoi, kun menin koirien kanssa aamukävelylle. Ja tuulikin kovaa. Blyäh. Eilenaamulla oli mukava pieni pakkanen, ja tänäaamunakin mittari näytti ikäänkuin rippusen pakkasta, ja sitten - vettä. Mutta kevättä se tekee. Mustarastas ei täällä laula, tuolla jossain maalla se lauloi, kun viikonloppuna ajeltiin. Yhtään pöllöäkään en ole edelleenkään kuullut, ja kohta ne jo hiljeneekin. Ei kai se ole ihme; kun metsät kaadetaan, niin linnut kaikkoaa.

Selasin tänään mulle aika tuntematonta mediaa, mtv:n uutisia, ja törmäsin juttuun siitä, miten sanaa "pakaste" ja "pakastaminen" ei ollu suomen kielessä ennen kuin se 40-luvulla keksittiin. Sitä ennen se  sana oli syväjäädytetty. Sitä pidettiin turhan pitkänä terminä, joten järjestettiin nimikilpailu, jonka voitti pakaste. Paitsi että oli olemassa herra Pakaste, joka ei halunnut nimeään käytettäväksi moiseen :) Kaikenlaista sitä oppii, kun vanhaksi elää. Ja paljon ehtii unohtaa oppimaansa.

Pitäs ajella koirilta talviparrat pois. Vuosi sitten tähän aikaan ne oli jo ajeltu. Ja harmittaa hitsisti, kun oon hukannu sen Marjaanan antaman ohjeen koirien paidoista! Luulin sen olevan tuolla käsityörahin sisällä, mutta siellä oli kaikenlaisia muita ohjeita, vaan ei sitä. Olisin tehnyt toisetkin samanlaiset, eri langasta.

Mistä mieleen, että sain valmiiksi joululahjalangasta kutomani sukat... toisen päätteleminen olis pitäny jättää vaan sellaseen hetkeen, kun en olis ollu niin hermostunut - siinä tuli erinäisiä asioita mm. koiran takia, mitkä kiristi pinnaa, ja nyt sitten kiristää myös sukan reuna. Ei mahdu paksun pohkeen yli :( täytyy purkaa ja tehdä uusiksi. En muuten purkanutkaan kuin kaksi kertaa tuon reunan päättelyn, ja silti tuli huono...


Kevät on; traktori kävi eilen kadunlakaisuhommissa :) samaan aikaan orava söi siemeniä mejän pihalla, kun laitoin sille niitä vaihteeksi tuohon laatalle.

Talipähkinäpötkö vetelee viimeisiään, ja saa jäädäkin viimeiseksi tänä talvena. Jos on nälkäisiä lintuja, joutuvat tyytymään kuorettomaan tahi kuorelliseen auringonkukansiemeneen tai joskus pähkinään. Neljä mustarastasta pyörii siivoamassa maahanpudonneita.

Eilen sain ruksattua 100 lintulajia -listastani harmaapäätikan ja keltasirkun. Mies epäilee, etten saa sataa lintulajia kokoon...

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Minä olen miettinyt...

... että onko nyt tarkoitus työskennellä unelmiaan kohti ja tehdä töitä, että saisi sen, mistä haaveilee tai minkä luulee haluavansa...

...vai kannattaako sitä nyt sitten vain olla tyytyväinen siihen, mitä on, ja yrittää kiskoa se onni siitä?

Kaikenlaisia elämänohjeita niitä viljellään ja jaellaan, mistä senkin tietää, mikä niistä on oikea kun ne on ristiriidassa. Ole tyytyväinen siihen mitä on, älä alistu ja tyydy vähään jos voit saada enemmän.

Joogahenkisyyteen kuuluu ajatus, että pitäs olla nöyrä, antaa anteeksi ja olla kiitollinen meille annetusta. Oma joogapolkuni on sen verran alussa, että etenkin koulukiusatun menneisyys lastinani potkin kovasti tuota anteeksiantoa ja hyväksyntää vastaan. Ihmiset kun ei toimi niin, että vuorotellen kiusataan ja annellaan anteeksi, vaan kyllä ne kiusaamiset tuppaa tulemaan yksien osalle, kiusaajan osan ollessa tietyillä samoilla ihmisillä. Tässä kuviossa ei ole tasapuolisuuden häivääkään, eikä oikeudenmukaisuutta. Ei voi olla ihmisen psyykelle hyvää ja kasvattavaa se, että aina joutuu antamaan anteeksi kun toiset kävelee yli.

Olen alkanut toisinaan olemaan tyytyväinen ja kiitollinen "minulle annetusta", kun samalla tiedostan tämänKIN väliaikaisuuden. This too shall pass. Huonot ajat menee ohi, mutta niin menee hyvätkin. Olen iloinen juuri tästä ajasta, kun lapset on jo niin isoja, että niiden puolesta ei enää tarvi tehdä kaikkia asioita, ja ne jopa tekee asioita minun puolesta! Silti ne on vielä tässä kotona ilona ja välillä jonain muunakin.

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Pää hyvin mutta mites se vehnättömyys...


Miks on tämmönen aivosumu ja väsy taas? Ulkona just nyt ihan melkein aurinko paistaa, mutta jäsenet tuntuu tonnin painoisilta ja mieltäkään en saa käännettyä ulkoiluun päin. Äsken kävin hakemassa kipeytyneen lapsen koulusta ja vaikka ei oo kylmä ilma ja vaikka mulla oli reilusti vaatettakin, niin paleli inhottavasti.

Lauantaina kun tuli niin äkkilähtö sinne kuvausreissuun (se on tuon miehen kanssa vähän semmosta välillä... ja välillä odotuttaa pitkiä aikoja vaikka muut on valmiit lähtöön, kun ite haluaa vielä juoda kahvia tai istua koneella pelaamassa) etten ehtinyt tehdä eväitä. Vettä pulloon ja sipsipussin jämät mukaan vain. Sitten kun hiukoi niin napsin niitä sipsejä pahimpaan nälkään, ja suolan yliannostus selvästi nosti verenpainetta, kun illalla korvissa hakkas ja suhisi. Pitäs opetella syömään suolattomasti... salaattia nyt pistelly sitten menemään, mutta täytyy siihenkin jotain suolaista laittaa. Muutenkin aina tyhjän tuntu mahassa vaikka se olis täynnä salaattia, kun ei se tuo sitä kylläisyyden tunnetta ollenkaan.

Kaupassa oli ihania tulppaaneja, mutta en raaskinut ostaa. Pullaa ostin. Söinkin puolikkaan. Jotenkin on "maku mennyt" vehnättömyydestä, kun olen huomannut, että tuore leipä tekee mahan kipeeksi vaikkei oliskaan vehnää, ja jotkut vehnäjutut taas ei tee mahaa kipeeksi. Esim. pizzerian pizza. Einespizza kylläkin. Ja älysin, että eihän sitä voi vehnää vältellä, kun gluteenittomat jauhotkin on vehnätärkkelystä! En oo ees älynny aiemmin katsoa, mistä ne on tehty... nyt kun mies yrittää olla vähällä vehnällä, tulin huomanneeksi asian. Sekin tuntuu niin turhalta keitellä sille niitä pottuja ruuaksi kun se sitten menee Lidliin nälkäisenä, ostaa lihapiirakan ja syö sen. No, onhan se nyt sitä vähentänyt sentään, kun ruisleipää syö vehnäleivän tilalla. Enimmäkseen vielä ihan vehnätöntä ruisleipää. Sellainen kun on harvinaisuus Suomenkin kaupoissa. Mikä on kyllä hullua.

En kyllä ymmärrä mitä semmonenkin allergia on, kun ei sitä mistään oikein huomaa. Iho miehellä on oireillut kyllä, mutta sekin vaiva tulee ja menee syömisistä riippumatta. Olen kuvitellut, että allergisuus tarkoittaa sitä, että allergisoivaa ainetta ei passaa käyttää kun se aiheuttaa ongelmia. Mies on lapsena ollut allerginen kaikenlaiselle, mutta luullut siedättyneensä esim. kananmunalle. Ehkä ne markkerit näkyy veressä silti, vaikka olisikin siedättynyt? En tiedä. Tytär ei vieläkään pysty syömään mitään kananmunaista, ja sillä yliherkkyydet tuntuu vain lisääntyvän.

Keväältä näyttää ulkona, mutta pään sisältä ei tunnu olevan yhteyttä ympäröivään maailmaan. Nukun kyllä huonosti, vaikka tuntimääräisesti tarpeeksi - ehkä siinä on osasyy väsyyn. Heräilen miehen kuorsauksiin ja siihen kun koirat potkii tai liikuksii ja ravistelee itseään. Aamupuolella herään varmaan joka kerta, kun vaihdan asentoa, ja miehen ääniin alakerrassa kun se on noussut. Mutta yhtäkkiä olen löytänyt hyvän tyynyn! Mullahan on memoryfoamista tehty muotoiltu tyyny, josta oon ajatellu että se on hyvä, mutta yhtenä yönä olin sysännyt sen syrjään ja ottanut pään alle "kainalotyynyn", sellasen parikymmentä senttiä leveän ja puolisen metriä pitkän sisustustyynyn, minkä ostin Lapinreissulla jostain. Oon poistanu sieltä vielä osan täytteestäkin, ettei se olis niin pinkeä. Nyt se on sitten olevinaan hyvä nukkumatyyny... kummallista. Ei olis tullut mieleenkään kokeilla nukkua moisella, ellen olis yhtenä aamuna herännyt pää hyvin.


sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Kuvia lauantaireissulta

Hirvihaaranjoella
 Eilen käytiin reissaamassa, ennen puoltapäivää lähdettiin ja iltaseitsemän maissa palailtiin, ja olin ihan poikki vaikka suurin osa ajasta meni autossa istuessa. Ensin käytiin Hirvihaaran koskea katsomassa, mutta siellä ei ollu oikein mitään, niin mentiin sitten parin tunnin ajomatkan päässä olevalle Langinkoskelle Kotkaan. Kyllä oli ankea reitti moottoritietä pitkin siellä loppupäässä, maisema oli todella kuollutta, silloin kun ei ollut betoni- tai muuta äänieristysseinää. Liekö ne myyneet kaikki lähimetsätkin tehtaalle, kun ei oikein kunnon metsiäkään ollut.
 Langinkoski olis varmaan hieno paikka kesällä, olihan se nytkin hieno mutta mies halusi lähinnä kuvaamaan isokoskeloita, joita nyt on nahkiaisjahdissa siellä paljon. Tuossa yllä olevassa kuvassa se onkin niitä kuvaamassa, kun ne pulikoi sulassa.  Kiven etupuolella oleva jään reuna oli juuri hiukan aiemmin pettänyt jonkun alla, siinä oli reikä ja kyseinen pulikoija joutunut housujen vaihtoon. Tämä oli varustautunut vähän vettäpitävämmillä housuilla:

Kamerakin tarkensi edessäoleviin risuihin, että tuli sopivan incognitokuva julkaistavaksi.

Mieshän olis siellä kököttäny kuvaamassa kauemminkin, mutta kuulemma oli aurinko väärässä kohdassa ja meillä muilla ei oikein ollu tekemistä. Koirien vaatteet kastui rapakoissa (niiden kurahaalarit on edelleen niin likaisena talven kurakelien jäljiltä, en oo saanu pestyä eikä semmosenaan viitti päälle panna) (paitsi että nyt just muistin, että mullahan on toinenkin pari haalareita jossain...) ja sit niitä rupes paleleen ja me mentiin autoon - onneksi olin ottanut kaukaa viisaasti vaihtovaatteet koirille - ja nälkäkin tuli.

Otin mieki kuvia koskeloista, vaikka kaukanahan ne pokkarille oli. Tässä ne on jään reunalla, vedessä olis ollu välillä lähempänäkin.

Siitä tuli kahdeskymmenesseitsemäs laji tälle vuodelle :)

Tytölle käytiin hakemassa kuvattavaa veturivarikolta, ja olihan siellä Fenniarailin sininen veturi, joita ei meilläpäin juuri liikuksi.

Pari kolme kertaa olen tällaisen ennen nähnyt.

Taidekuvan otin siellä :) 

Takastullessa kuu nousi
 ...ja aurinko laski.

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Mallillaan

 Kevät on tullut talven yli sinnitelleelle, tyttären viime kesänä muuten vain huvikseen kylvämälle paprikalle. Olin monta kertaa heittämässä sitä pois, mutta tuossa se kuitenkin on ollut lukulampun valossa, pudottanut vain muutamia lehtiä alaosastaan ja nyt on alkanut kukkimaan, nuppuja on vaikka kuinka monta. Vois yrittää vaihtaa sen isompaan ruukkuun...

Stressasin eilen sitä tytön omatoimista reissua isoon kaupunkiin, eikähän se sit ihan nappiin mennykään. Kun se ei menny hissillä, oli menny väärään kerrokseen ja kun sisustus ja pohjaratkaisu oli ihan samanlainen, ei ollu tajunnu ajoissa. Enkä miekään heti tajunnu, ja tuntui epäluottamuslauseelta alkaa ees epäileen että on väärässä kerroksessa... sitten sain painostaa aikalailla, että sain sen meneen koputteleen oikeelle ovelle kesken sen miitingin. Ahisti ja pelotti ja nolotti tietenki, mutta vielä enemmän olis ahistanu, jos olis tehny niinku aikoi että olis menny vasta seuraavalla kerralla... kun muut on jo "ryhmäytyneet" ja tulee siihen sit ulkopuolisena. Kyllä mie sitä sit kehuinkin.

Suunniteltiin miehen kanssa valokuvausreissua huomiselle, kun on kerran kevättä ilmassa. Jos mieki saisin bongattua jonkun uuden linnun siihen sadan lajin haasteeseeni... maanantaina toki tuli laulujoutsen 26:ksi lajiksi. Enää 74 jäljellä :)

Koira. Eilen sille olis pitäny olla ruokaa koko ajan, ja sillä on tällanen tapa, että se tuo tyhjän kupin olohuoneen lattialle ja istuu sen vieressä tämän näkösenä:


"Kattokaa nyt; tyhjä kuppi. Tehkää sille jotain!"

Joskus pitää kerätä kupit pois lattialta kokonaan, kun se raahaa niitä ympäriinsä. Toiselta koiralta loppui just juoksu ja toisella taitaa olla alkamassa. Rättiralli siis jatkuu ja naapurin uroskoiralla syömälakko... on sillä raukalla vaikea elämä, kun tässä lähiympäristössä asuu mejän koirien lisäksi ainakin yhdeksän narttukoiraa ja sit on vielä jokunen, jonka sukupuolta en tiedä, ja se kuulemma menettää ruokahalunsa jos jollain on juoksu...

Muuten asiat on kyllä ihan mallillaan.

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Hyvinnukkuneen väsy

Naistenpäivää!
Oikeesti miten voi ihmistä näin väsyttää? Eilen piti käydä päikkäreillä enkä jaksanu mitään - no aamulla kävin kaupassa heti kun se aukesi ja toki lihasopan keitin ja illalla kun perhe suuntasi puhelinkaupoille, kävin kirppikseltä löytämässä halvan uuden laukun kun entisen tekonahkat kuoriutuu... Tänään jaksoin joogaan ja kävin kaupasta vähän tarvikkeita että teen salaatin, mutta ne kaksi salaatinkerää kaapissa oli jo menny pahaksi. On taas noussu paino ja pitäs syödä kevyemmin, mutta a) tuntuu että ei jaksa yhtään mitään ylimääräistä väkertää - siksi salaattiaineksetkin vanhenee kaappiin b) mieli tekee koko ajan vaan jotain suklaata tai vastaavaa. Sokeria ja rasvaa. Ja korvat soi tavallista enemmän.

Joogan jälkeen iski ihan järjetön väsymys. En kyllä olekaan käynyt siellä pitkään aikaan, oli flunssa, hiihtoloma (jolloin ei ole joogaakaan), jouduin oleen kuskina just jooga-aamuina useemman kerran. Uusi vetäjä on erilainen - tietysti - kuin entinen, se ainakin toistaiseksi teettää hyvin yksinkertaisia liikkeitä joita tahkotaan aika kauan, se puhuu paljon vähemmän ja jättää liikkeet paljolti joogaajien omiin käsiin. Se on sen tapa ja sellaisena hyvä, mutta en tiedä onko nyt flunssa-aalto vieny osallistujat vai miksi siellä oli niin vähän. Viime kerralla oli ollu vielä vähemmän, ja sillonhan mun piti käyttää tyttöä poliklinikalla.

Niin, se oli tän kuun eka päivä, ja nyt jo tuli se leikkausaika, joka on vielä tän kuun aikana. Jännää, että lapsia kyllä hoidetaan nopeesti. Tosin aikuisten puolellehan tuo jo kuuluisi... aikalapun ohessa oli kaikkia muitakin papereita, muun muassa se samainen kysely, jonka jo täytin ja laitoin postiin. Osoite oli siinä vaan "arkisto" ja tossa "jonohoitaja", että laitoin senkin meneen. Parempi kai liian monta lappua kuin liian vähän. Varsinkin kun posti hukkaa niitä.

Eilisen sääennuste kertoili lumisateesta, jonka piti alkaa jo puolen päivän maissa ja jatkua yöhön. Sitten piti tulla lämpöasteita, suunnittelin jo että siitä suuresta lumimäärästä nuoskaisena teenkin sitten taas jotain lumiukkoa tai -lyhtyä, mutta. Lunta ei satanut koko päivänä ja iltana, yöllä oli tullu noin kaksi senttiä ja pakkasta on pidellyt. Hyvä niin. Tulee se loska kuitenkin taas sieltä. Kevät on jo alkanut, joutsenia bongattiin tytön kans sekä täältä että tuolta. Ja meillä on talitiainen, joka laulaa täysin tyylipuhtaasti "ti-ti-tyy" :)

Nyt laitan pyykkiä koneeseen ja lähden sänkyyn lukemaan Donna Leonen Brunettia, jota en oo aiemmin lukenut...

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Kaikenlaisia liikehtijöitä

Kuopuksen kahvi unohtui jäähtymään kuistille ja jäätyi kauniisti. 

Riistakamera on ollu jonkin aikaa kyttäämässä, kun oli se kettu taas jättänyt jäljet pihalle.
Voi se periaatteessa tietenkin olla ollu myös joku pienehkö koira, mutta pidän sitä epätodennäköisenä. Ei täällä koiria irrallaan juokse varsinkaan öisin. Yöllä - illallasataneen lumen päälle - oli jäljet tulleet, aidan yli metsästä hypänneet, risteilleet pihalla ja menneet toiselta puolelta jostain pois. Toissapäivänä nähtiinkin tuossa reilun kilsan päässä kettu pellolla. Ei kapinen tällä kertaa.

Yhtenä päivänä oltiin pellolla kävelemässä, ja just kun aattelin että koirat voi juosta vähän irrallaan, tuli hiihtäjä! Onneksi koirat totteli mua ja oli namejakin taskussa, ainakin toinen nimittäin kyllä olisi käynyt kiinni sitten, kun hiihtäjä oli lähempänä ja koira onneksi jo kiinni. En voinut ajatella, että joku hiihtää siellä sängen keskellä! Täytyy oikeasti olla jo aika epätoivoinen, kun tällasissa paikoissa hiihtelee: 
Mutta sieltä se pyyhkäs tulemaan ja olihan sillä siihen oikeus. Enempi ku mulla pitää koiria irti. Pitäs vissiin opettaa koirat oikeesti siihen kuonokoppaan, ensinnäkin estäis puremasta jos pääsis tai olis irti kun tulee nopee tilanne (etenkin tuo toinen tahtoo niin ottaa kiinni kaiken mikä liikkuu vähän nopeemmin - juoksijat, hiihtäjät, pyöräilijät, jänikset ja autot) ja toisakseen estäis koiraa syömästä myrkkyjä. On täälläkin joku persenaama ruvennut myrkkysyöttejä jakeleen, oikein ihmisten pihoille tuo. Oli tosin jo jäänyt jonkun valvontakameraankin. 

Nämä pähkinätkään ei kyllä ole enää terveellisiä...
Ei tuo systeemi kyllä oo kauheen hyvä tämmösinä talvina, kun on vähän väliä vesikeliä ja lämpöasteita. En oo vielä saanu sitä tyhjennettyä, mutta taitaa joutua heittään vesilintua mokomalla syöttöastialla. Jäässähän ne nyt on, ei ne irtoa tuosta. Ei irronnu viimetalvenakaan. Ja joku kuitenkin söi ne, tai ainakin kuskas pois, kun olin heittäny pöntön vaan johonkin oottaan toimenpiteitä.

Ehkä talven viimeiset jäädytykset tässä. Se mun taannoinen piristyskimppu jaloleinikkiä lukuunottamatta pääsi jään sisään. Leinikki on tuossa vielä virkeänä, yksinään. Tähän mennessä onkin aina ollu lämpimät loskakelit, kun on kukkakimppu rupsahtanut, ei ole saanut jäädytettyä. 

Täällä maaseudulla kun keskitetään asioita etenkin terveydenhuollon puolella, on osa nuorisopsykiatriastakin isossa kaupungissa useamman kymmenen kilsan päässä. Nyt kuopus pääsi sellaiseen ryhmään, joka kokoontuu siellä nyt keväällä muutamia kertoja, ja käytiin eilen haastattelussa. Tai siis tyttö kävi, minä lueskelin lehteä. Olihan vaikea löytää sinne, mutta helppo reitti kun sen osaa. Tyttö pääsee ihan omin nokkineen junalla kun aikataulutkin mätsää kivasti. Saapahan harjoitella sitä omatoimisuutta.

Meillä oli hiukan aikaa siinä sitten ennen junan lähtöä takaisinpäin, ja pisteltiin aika haipakkaa hampsapaikkaan pikahampsalle, ja yhtä haipakkaa takaisin - oltiin asemalla 3 minuuttia ennen junan lähtöä :) Kiitos vaan puhelimen karttamahdollisuuksille, mistä voi etsiä haluamansa paikan ja sit se näkyy kartassa. Mun puhelin vaan väitti, ettei pysty asentaan mun olinpaikkaa kartalle, vaikka olin kyllä ottanut gps:n käyttöön ja olis pitäny pystyä. Mutta osasinhan mie toki karttaa lukea ilman sitä olinpaikkapallukkaakin. Nyt on rakko jalassa. Myös junalippu oli puhelimessa, ekaa kertaa mulla.

Tänään ei pitäny joutua ajaan minnekään, mutta niin vain piti sit lähtee samainen kuopus viemään kouluun, kun sen kaveri myöhästyi ja tyttö ei uskaltanu mennä bussiin yksin. Taas äiti esti lastaan kehittymästä kun ei pakottanut bussiin väkivalloin.

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Ruskeat

Kuvan eläimet eivät liity muuhun kuin otsikkoon.
Kävin taas töissä neljä ja puoli tuntia. On uusi robotti, uusia eläimiä, eläimiä kahdessa rakennuksessa ja töitä niin paljon, että yksi työntekijä ei kohta enää saa säällisessä ajassa kaikkea hoidettua. Uudet asiat - eläimistä puhumattakaan - ei koskaan toimi kerrasta niin kuin pitäis, ja teettää lisätyötä. Olin "oikean" työntekijän apuna, ja jouduttiin painiin yhden lehmän kanssa niin, että varmaan meillä kaikilla kolmella (lehmä mukaanlukien) on paikat kipeenä viimeistään huomenna.

Löysin yhdet lehmän sarvet lattialta lojumasta:
Yhden häijyn otuksen keihäät oli pitänyt poistaa kun se vähän niinkuin puhkoi niillä muita. Kummasti rauhoittaa lehmää, kun ei olekaan enää sarvinensa ylivoimainen muihin, nupoihin, verrattuna.

Laitan vielä kuvan sairaalasta, kun siellä oli mun mielestä niin rauhoittavan näköinen tuolirivi:
Jostain syystä näkymä miellyttää ainakin mun silmää, nuo tuolien väritkin on niin yhteensopivat. Harmoniaa.

torstai 2. maaliskuuta 2017

Murheen minimointia

Ostin kaupasta oranssin kevätkimpun ihan omaksi ilokseni, ja toin sen tähän valoon että saan ihastella ja piristää mieltäni. Otin kuvan, mutta kun tarkastelin sitä tietokoneen ruudulta (näkyy kuvassa vasemmalla) en ollutkaan tyytyväinen, ja otin uuden salaman kera.

Ja jos tarpeeksi monta kertaa hokee "Lovely day" niin eiköhän se siitä lovelistu :)


Yällä

Heräsin puolen yön jälkeen siihen, että olin kai vetäny jotain räkää tai kuolaa henkeen ja yskin kamalasti. Sitten mies kuorsasi ja nukkumisesta ei tullu sitäkään vähää. Nousin suosiolla ylös yskimään ja etsimään netistä ratkaisua erääseen lapsen pulmaan, löytämättä sitä. Join teetäkin hunajan kera, mutta silti vielä yskittää. Kellokin on jo yli kolme. Pyllylleen meni tääkin yö. Selässä on lihas ollut jo muutaman päivän kumman tuntuinen, pelkään että siihen tulee taas se raivostuttava häiriö, joka tekee hulluksi sähköiskumaisilla vihlaisuillaan.

Kävin päivällä tytön kanssa poliklinikalla sitä jalkaa näyttämässä. En mennyt mukaan vastaanotolle tällä kertaa - oon siellä aiemmin ollu, mutta aattelin että se on taas samanlainen kuin ennen ("hyvin on parantunu, kuvissa ei näy mitään, ota särkylääkettä kipuun) ja aattelin että tekee hyvää tytölle käydä tilanteissa yksin, mutta turvassa. No, tällä kertaa kai kuvissa sitten olikin näkynyt jotain tai ainakin lääkäri oli puhunut ruston vaurioitumisesta, ja että ei voi mennä magneettikuvaan ruuvien kanssa eli ne otetaan pois. Mikä tietää taas uutta leikkausta. Ja kun en ollut mukana siellä vastaanotolla, en nyt tiedä onko päiväkirurginen vai pitääkö yöpyä siellä sairaalassa, mutta eiköhän se selvinne aikanaan.

Tyttö sai mukaansa sellasen kyselyn, joka piti täyttää ja lähettää sairaalaan, sitä leikkausta varten. Kysyttiin altistuuko tupakansavulle, polttaako itse tai käyttääkö huumeita tai alkoholia. En tiedä miten se liittyi asiaan. Kysyttiin kuka yöpyy lapsen kanssa, mutta kyseessähän oli lapsipotilaiden standardilomake luultavasti moneen eri tarkoitukseen, ja toisakseen tyttöhän on jo täyttänyt 16 joten ei varsinaisesti enää edes kuuluisi lasten puolelle. Kaipa ne siellä sen loppuun hoitaa, kun on siellä aloitettukin... kun vaan ei vielä täysi-ikäisenäkin ramppaisi tuon takia hoidossa.

Siksikin laitoin yksin vastaanotolle, kun nuopsyn hoitoneuvottelun yhteenvedossa, joka tuli kotiin, mainittiin että "äiti estää tytärtä kehittymästä kehityskaarensa mukaisesti" tjsp, sanamuotoa en tarkasti muista. Mietin sitten, että mitä minun olis pitäny tehdä toisin. Antaa tytön lintsata koulusta kun se ei mene bussiin kun ei uskalla? Fyysisesti ei saa käydä käsiksi että heittäis niska-perseotteella bussiin, ja henkisesti se ei vaan mene. Tottakai pitäs olla semmonen supervanhempi, joka osaa puhua tilanteen kuin tilanteen selväksi ja oikealle tolalle, mutta mistäs sellanen mun tilalle saatais? Tai kun lapsi lähtee Helsinkiin seikkailemaan jonkun jätkän kans, josta ei tiedetä nimeäkään, mutta tiedetään että se on erotettu koulusta ja asuu lastenhuoltolaitoksessa, niin meidän vain pitäisi hymistä täällä tyytyväisenä että jee, nyt lapsi kehittyy kehityskaarensa mukaisesti?

No oikeastihan meidän ongelmat on ihan käsittämättömän pieniä kun tietää, millaisia ongelmia joillakin nuorisonsa kanssa on mutta ei kai se silti ole syy jättää niitä tyystin huomiotta ja jäädä odottelemaan että ne kasvaisi.

Olinhan toki itse siinä keskustelussa mukana, mutta näen asian eri tavalla. Olen tavallaan joutunut vanhempaan lapseen verrattuna kannattelemaan tuota pelkäävää tyttöä enemmän, ja kun tiedän, mitä se tuskallinen ujous on, myös myötäelänyt ja koittanut monella lailla tsempata oman hyvinvointinikin kustannuksella. Nyt saan kuulla, että se, minkä olen luullut olevan lapsen tukena oloa, onkin sen kehityksen estämistä. Minä olenkin syyllinen kaikkeen, taas?

No, sain hieman vertaistukea yllättävältä taholta, että oli ollut pahempia ongelmia ja kun oli pyytänyt apua, oli vain sanottu että juopottelut ja kotoa karkailut kuuluu teini-ikäisen kehitykseen, että ei tarvi tehdä mitään. Se vain on jännä juttu, että kun poliisi korjaa sen juopuneen lapsen sitten kyliltä, tulee lastensuojeluilmoitus. Yhtäkkiä ei olekaan enää normaalia teini-ikää, vaan vanhemmat ei vain kykene huolehtimaan lapsestaan. Jätetään yksin nekin vanhemmat, joilla ei ole keinoja saada lastaan raiteilleen, vaikka haluaisivat. Meillä ei ainakaan vielä oo onneksi ollut alkoholin kanssa mitään sähläämisiä, ja johan vanhempi kolmen kuun päästä saa ihan laillisesti olla juovuksissa kylillä, jos haluaa. Ei taida haluta.

Helkkari, kello lähestyy jo neljää. Yskä ei tunnu ainakaan näin pystyasennossa, että sen puoleen vois ehkä mennä nukkuun, mutta jos mie sänkyyn mönkimällä ja köhinällä herätän miehen ja se ei saa sit enää unta... se nousee kuitenkin jo vajaan tunnin päästä. Ehkä odotan siihen asti. Yskäkin heti heräsi, kun sitä aloin kuulosteleen. Ja ihmettelen kyllä tän läppärin tekstinkäsittelyä... äsken se pienensi tekstin kun painoin vahingossa kai jotain väärää painiketta peukalontyvellä, ja nyt ei näy tabulaattori. Yllättävän ärsyttävää!