Kuulumisia sateen takaa

 Ihan on kuin lapsuuden kesä! Kylmää ja märkää :) Mut hyvä kun ei ole mitään kuivaa hellettä viikkotolkulla niinku joskus. Kaivossakin riittää vesi. Lämpöennätyksiä on tehtailtu viime aikoina, nyt on niissäkin ansaittu tauko. 

Lehtokotiloita oon kerännyt. Ne liikuksii näkyvillä märillä keleillä, ja on helppoja poimia. Tai no helppoja ja helppoja, kun poimija on köntys jonka niskat kipeytyy semmosesta kumartelukurkottelusta ja puskissa on nokkosia. Parin viikon sisällä oon keränny reilusti toista tuhatta kotiloa, ja nyt kun kävin niin sain saaliikseni "vain" yhdeksisenkymmentä. Ehkä keräilylläni on ollut jotain vaikutusta, tai sitten olen toiminut evoluution käsikassarana ja jäljellä on ne, jotka suosii lehtien alapuolia ja muita hyviä piiloja. 

Aiemmin laitoin kiehuvaa vettä astiaan ja nakoin kotilot sinne, mutta ku pelkäsin että vesi jäähtyy liian nopeasti ja kotilot kärsii, aloin kerätä niitä kuiviltaan ja vasta sitten hulauttaa kiehuvan veden niiden niskaan. Ei oo mullakaan sitten niin oksettava kotilosopan haju nokassa kun kerään. 

Amppelikukat kuolee ku sataa niin paljon. Sit mulla on sellanen monen metrin mittainen ruukkukasvi; keväällä laitoin isoon ulkoruukkuun multaa ja punoin köynnöstuen suoraa siihen niin, että tukikepit oli ihan ruukun pohjaan asti ja sitten punoin siihen osaan joka oli ruukun yläpuolella. No en osannu arvata, että ne pajut juurtuu niin hyvin, ne kasvaa siinä ja pukkaa uutta oksaa ja lehteä vaikka kuinka paljon. 

Kuva on melkein kolmen viikon takaa, se on nyt paljon lehtevämpi. Kasvaahan siinä krassia ja taisin ruusupapuakin laittaa, saa nähdä jaksaako ne vai viekö paju kaiken voiman. 

Olen oppinut tekemään reikäneuletta. Tai en ole varma, jonkinlaisia isompia silmukoita sillä tekniikalla tulee. Ensin tein joka kerrokseen, mutta siitä tuli suunnikkaan muotoinen pussi, joten nyt kudon pari normikerrosta joka reikäkerroksen väliin. Kun sisko antoi mulle itsekutomansa hienon puuvillatunikan, ja siinä on iso kaula-aukko ja vaikka vaate on lämmin niin niskaa palelee sitten. Sain ne ylijääneet 5 kerää lankaa niin teen sitten reikäneulehuivia kaulan suojaksi. Mukava välillä kutoa, ja Areenassakin on uusi kausi Syyttäjää, mitä katsoa samalla.

Rantahiekkaa ja jotain muuta

 Kesä on jo pitkällä, ja ensimmäinen Siikarannan reissukin tehtynä. Vilpoisaahan siellä oli, ja jonkin verran sääskiäkin, isoja sellaisia. Mutta ainahan siellä on ihanaa käydä! Myrsky oli kaatanut puita ihan hiljattain, metsä oli aika rujon näköinen.

Porissakin käytiin käveleskelemässä, mie toivoin näkeväni mustavariksen, mutta näinkin räyskän. Elämänpinna! Olen miettinyt, miten sen erottaa tiirasta kun sen mahdollisesti joskus näkee, mutta erehtymisen vaaraa ei totisesti ollut, niin iso se oli. 

Koirarannalla tavattiin toisia kiinanharjakoiria, ja meän vanha mummokoira oli aikasen ärhäkkä ensalkuun, mutta kun muut ei siitä säikähtäny niin sitten se köpötteli muina mummoina siellä porukan mukana.

Pihalle tuli keväällä lehtiruusukkeita, joita arvuuttelin ja säästelin trimmeröinniltä. Yhestä tuli suolaheinä, yhestä lienee tulossa sormustinkukka ja yks paljastui valkoiseksi illakoksi.

Ihana kukka, ja suloisen tuoksuinen! Kannatti säästää. On se suolaheinäkin kaunis, mutta tää oli iloinen yllätys. Mistä lienee kulkeutunut meidän pihalle. Mutta tulihan siihen lähelle yllättäen viime kesänä se sormustinkukkakin. 

Rahanmenoa; vanhan talon vanhat viemäriputket(kin) kaipailis uusimista. Tukoksen avaamiseen tarvittiin jo ihan ammattiputkimiestä, ja seuraavaksi tullaan kuvaamaan putki että onko se jo ihan toivoton tapaus vai vieläkö voitas vähän aikaa mennä niillä. 

Ja vanhan talon vanhat oviaukot! Ostin uuden hyttysverkon meän ulko-oveen, ja voi onneton miten hankalaa sitä on sovitella oviaukkoon, joka ei ole säännöllisen suorakulmion muotoinen. Emmätajuu miten se oikein on vinksallaan, yhen kulman ja reunan ku saa nätisti niin toisesta kinnaa tai lerpattaa. Yhellä hetkellä näyttää ku alaosasta pitäs leikata pois kymmenen senttiä ja toisella hetkellä vain viis tai ei yhtään. Jos olisin tehny niinku ohjeissa eli mitannu oven ja leikannu verkon ensin ja sitten vasta sovitellu oveen, niin takuulla olis saanu lähtee uuden ostoon. 

Vein miehen ja tytön junalle, ne lähti Helsinki City Festivaliin ja mie sain onnellisena jäädä tänne tekeen mitä huvittaa. Nyt teen kanasalaatin ja sit meen trimmeröimään tai ehkä päikkäreille tai lenkille. Saa nähdä.