Päätä särkee ja oksettaa

 Ei, se ei ole krapulaa. En muista millon mulla viimeksi on ollu krapula, mutta vastaavat olotilat kyllä aina silloin tällöin tulee, vaikkei juokaan alkoholia. Niinku näin helteellä. Päähän sattuu ja vesi oksettaa vaikka jois kuinka pieniä siemauksia, juotava jogurtti on ok. Villivissy kans jotenkuten menee. 

Piti käydä siellä hammaslääkärilläkin, en ees kuvitellu että poljen pyörällä koko matkan - menin osan matkaa junalla. Onneksi pääsee. Ja onneksi junat jopa kulki, mikä ei tunnu olevan niin itsestäänselvää sekään, nykyään. Nyt on hammas juurihoidettu, kolme kertaa vaati ja hinnaksi tuli noin 180 euroa. Vielä yksi käynti syksymmällä, että korjataan lohjennut viisaudenhammas. 

Oli hyvä, etten googletellu miten juurihoito tehdään ja miten juurikanavien pituuksia mitataan yms, oli se niin inhottavan näköstä vaikka videolla tehtiin mallihampaalle. Ei ihme että sattu hitosti. Sattu vielä nyt viimeiselläkin kerralla, luultavasti koska se hammasjuuren ympäristö oli vieläkin tulehtunut. Näky rtg-kuvassa. 

Muuten en sit oo tehny mitään. No pesin tänäaamuna 2 koneellista pyykkiä, toka oli valmis jo kymmeneltä aamulla. Heräsin viiden maissa ja käytin koiria pienellä kävelyllä. Iltaisin en jaksa valvoa niin kauan, että viilenis ilma. Aika hyvin nukkuu tuulettimen viilennyksessä. 

Rakastan näitä oranssikeltanoita! Ne kukkii parhaillaan. Mies osti uuden trimmerin ja on hieman kaadellu nurmikonreunojen "rikkaruohoja". Minusta ei taitais siihen olla, ku haluaisin säästää kaikki muut paitsi en heinää, nokkosta ja pujoa. Koska pörriäisille pitää olla kukkia, ja ne tykkää etenkin valkopeipistä, mitä meillä on aika paljon. 

Ukkosia liikkuu jossain, muttei täällä. 

Hääpäiväylläri ja juhannus

 Niin. Laitoin siitä Kuveja ja muuta sälää -sivulle kuvapläjäyksen, en tuki tätä niillä. Otin kuvia sekä pokkarilla että puhelimella, pokkarista en oo vielä purkanu saalista. 

Lähettiin siis torstaina kohti Fiskaria, olin varannu huoneen yheksi yöksi Hotelli Wärdshusista. Suomen vanhin toiminnassa oleva majatalo, mutta ei siitä vanhuudesta oikein mitään ollu tallella. Takorautaiset porraskaiteet ehkä. Sit ilmeisesti patterin uusimisen jäljiltä oli jääny ikkunan alle semmosta vanhaa seinämaalia, enpä tainnu hoksata sitä kuvatakaan. 

Koska miehelle ei kelvannu syömäpaikaksi ko. hotelli, niin se sai valkata mielestään paremman - päätti että se on Ravintola Albatros Tammisaaressa, ihan meren rannalla. Olihan se kiva paikka. Ulkopaikka, mutta terassi oli suojattu pleksillä merituulta vastaan. Vähän tuli semmonen olo siellä, että se on Suomen Florida; ihmiset on kauniita ja rikkaita ja ajelee kalliilla avoautoillaan ympäriinsä elleivät sitten ole purjehtimassa jahdeillaan merellä. Ehkä Hanko on vähän samantapainen ainakin purjehtimisen suhteen? Ja sit siellä oli muutama mopopoika, jotka kans päristeli oikein urakalla. 

Söin alkupalaksi naudan tartarin ja pääruoaksi Nizzan salaatin Albatrosin tapaan, ja ihan hyviä oli. Paitsi salaatissa oli iso osa pilkottuja herneenpalkoja, ja nehän mun oli vähän pakko jättää lautaselle. Myöhemmin lokit ja naakat ilahtui niistä. 

Tammisaaressa bongasin viimein sen meriharakkani tämänvuotiselle lintulistalle :) Billnäsin ruukki tsekattiin myös, siellä oli ihan kuollutta. Ei yhtäkään ihmistä, vain sirittävät kaskaat puuttui.

Käveltiin iltaan asti, tuli paljon askelia ja jalat kipeeksi. Ei ollu juurikaan hyttysiä! Vähän siellä syrjemmällä oli, missä käytiin ihastelemassa kun simmental-rotuiset lihanaudat eli ihanaa elämää Borgbyträsketin rannalla. En tiedä oliko niitä enemmänkin jossain, mutta nähtiin kaksi lehmää ja yksi kaljupäinen sonni. Lehmä hyppäs sen sonnin selkään, eikä sonni ollu moksiskaan. Ne tuli sit uteliaiksi ja tuli lähemmäs, pistivät ihan juoksuksi ja tulivat ihan aidan viereen, ja koirat sai hepulin. 

Kävin sillon illansuussa uimassa ekan kerran tälle vuodelle lähellä olevan Flacksjön uimarannalla. Sieltä paljain jaloin autolle kävellessä tuli taas semmonen olo, että "kyllä tämä on ihanaa" ja toisaalta "this moment will never come back". Pajulintu lauloi, ilta-aurinko siivilöityi lehvästön läpi ja olo oli virkistynyt uinnista. 

Yö meni kovaa tyynyä ihmetellessä, ja sit mies nousi jo ennen neljää kuvaamaan auringonnousuista Fiskarsia, mutta ei kattonu ulos ennen lähtöä - taivas oli umpipilvessä. Että turhaan lähti, turhaan herätti minut valvomaan ku en saanu sit unta enää. Lopulta ku se oli tullu takas ja mie suljin pääni kahden tyynyn väliin, sain unen päästä kiinni vaikka naakat mekasti ihan simona. Nukuinkin sit seuraavana yönä kotona kellon ympäri.

Aamiainen ei ollu mikään buffetti, eihän siinä olis ollu mieltäkään ku on vaan neljä huonetta. Valmiiksi valittuna kellonaikana oli pöydässä muonaa, ja kyllä siitä täyteen tuli ku kaiken söi. Vielä kierros Fiskarsissa - siellä kaikki menee kiinni aikaisin ja aukee myöhään. Pakattiin kamppeet ja lähdettiin niihin aikoihin kun puodit aukes, joten ei sit juuri osteltu mitään. Mutta menihän tuota rahaa muutenkin.

Paluumatkalla kiepattiin Snappertunassa katsomassa Raaseporin linnan raunioita. Siellä oli paljon ihmisiä, se saattoi johtua siitä, että oli alkamassa juhannusjuhlat. Oli oikein juhannussalko nostovalmiina. Koira nosti jalkaa siihen. 

Lampaita oli siellä kans. Me käveltiin sellasta polkua, jonka nimi oli Kärleksstigen, ja sen varrella oli portti, joka käskettiin sulkea hyvin ettei lampaat karkaa. Ja niitä lampaita oli sen portin molemmin puolin, ja aidassa aukko mistä ne pääsi kulkemaan, eli ihan turha portti. Oli ehkä lammaspaimen alottanu jo juhannuksenvieton tai ei muuten vaan ollu välittämässä ku lampaat eli kuin pellossa. Ja koirat oli taas ihan tulessa, kun oli semmosia kesyjä isoja eläimiä lähellä.

Kotona oli sitten kuuma. Tai ei sisällä vielä, mutta ulkona. Juhannusaatto meni mulla nuokkuessa ja odottaessa, että pääsee nukkuun, ja kuten sanottua nukuin kellon ympäri. Koira herätti 7.22 mutta kun könysin silmät ristissä alakertaan, se meniki vaan sohvalle nukkuun eikä halunnukaan ulos tai muuta. Annoin sille lääkkeen, kävin vessassa ja menin takas nukkuun, nukuin johki kymmeneen. 

Mies kävi käyttämässä kuopusta & koiraa uimassa, mie en halunnu koska kuuma. Kävivät vielä täällä, oli mukava nähdä mummun pikku tyrannosaurusta, se oli taas kasvanu. 

Jo valkenee kaukainen ranta

 Ihana päivä! Ja toisaalta suren, kun päivä taas alkaa lyhetä. Meillä on 26. hääpäivä, ja sain älynväläyksen sen juhlistamisesta sen verran kalliisti, että piti käydä säästötiliä nakertamassa. Mutta kerron sitten, oliko rahan arvoista.

Tein itelleni tällasen nurkkauksen kuistille, siinä oli ihana juoda aamukahvia ja seurailla pihan menoa. Näkee paremmin kun ei itse ole pihalla, linnutkin uskaltaa liikkua vapaammin. Räkätit, mustarastaat ja kirjosiepot lähinnä. 

Lenkilläkin oli ihanaa. Kuvasta ei suurentamatta näy, mutta siinä kukkii voikukat, niittyleinikit, metsäkurjenpolvet kahdessa värissä, puna-ailakki ja koiranputki ainakin. Mies ei saanu trimmeriä talven jäljiltä käyntiin, ja meillä on kaikki normisti trimmeröitävät paikat täynnä ihanasti kukkivaa koiranputkea 💕 Tässäkin kun istun ja ikkunasta ulos katson, ryöppyää valkoinen kukkameri melkeen ikkunasta sisään asti. 

Kävin katsomassa, vieläkö villiviini elää (ei) ja huomasin tiuhan tammenalkukeskittymän pellonreunassa. Siinä on varmaan ollu oravan tm. kätkö, täytyy suojella jatkossa trimmeriltä taimet. Tammi on hieno puu! 

Viime kesänä istutettu hopeasalava selvis hyvin talvesta (vähän oli kuolleita oksia keväällä) ja sen juurella oranssikeltano näyttää tykkäävän kovasti uudesta kasvupaikastaan.

Pyjamaluteita oli yks päivä paljon pihalla.

Kielot on kukkinu runsaana, kuten metsätähdetkin. Vielä tuoksuu välillä nenään kielokin jossain kohtaa metsässä, vaikka parhaimmilla paikoilla ovat jo kuihtuneet. Metsätähdet kyllä jaksaa kukkia.

Asioita arjessa

 

Haaveilen hyttyspaviljongista, mutta olen huomannut, että tässä kuistilla istuminen on melkein kuin ulkona olisi. Linnunlaulu kuuluu ja tuuli leyhähtää, mutta oven hyttysverkko pitää sääsket loitolla. Siistimpää täällä vois olla, mutta sehän on vaan omaa saamattomuutta. 

Muutenkin nautin näistä poutaisista tuulisista päivistä, pääsee metsäänkin ilman, että sääsket kuppaa muhkuroille. Ja voi tehdä pihahommia ettei ole hiestä märkä ja muhkuroilla. 

Oon muutamana päivänä tässä tehny halkomakoneella halkoja noista keväällä tehdyistä vaahterapölleistä. Tänään sain pilkottua kaikki pöllit, mitkä mahtuu siihen koneeseen, ja olen suht tyytyväinen. En sit tiedä, mitä tehdään niille liian pitkille, halkooko mies ne kirveellä vai lyhentääkö moottorisahalla pilkkomakoneen kokoiseksi. Yhteen pölliin oli jo muurahaiset tehny pesän, ja monessa maassamaanneessa oli kastematoja lujasti kiinni. Miksi niiden täytyy tunkea kaarnanrakoihin?

Huomenna olis yks Pride, johon oon haaveillu meneväni, mutta ihan silkkaa sadetta koko päiväksi on luvattu. Paitsi että eihän sade mua estäny Rockfestiinkään menemästä. Mies menee jonku kiekubändin konserttiin. Kai. Ja sade tekee hyvää nyt, kun ei ole pitkään aikaan satanut. 

Minusta on tullu hermoheikko, tai säikähtelen ihan liioitellusti pikkuasioita. Linnun lentoonlähtöä läheltä, pyöräilijän ohisuhahdusta, miehen yllättävää ovesta sisään tuloa. Onhan ne nyt joskus muutenkin säikäyttäviä asioita, jos on ajatuksissaan, mutta mie ihan ylireagoin ja sydän läpättää pitkän aikaa sen jälkeen. Ärsyttävää. 

Ihana vihreys metsänlaidalla, mustikanvarvut on niin kauniin kirkkaan vihreitä vielä tähän aikaan kesästä. Kaikki kukkii nyt niin nopeasti, kun joutuivat panttaamaan kevään ollessa niin myöhässä. Pari päivää sitten vasta yhet vuokrapellot kylvettiin tässä lähellä, mitä lie kylvivät ja mahtaako ehtiä syksyyn mennessä kasvaa. No, mieki panin pariin paikkaan kauranjyviä, jos ne vaikka itäis ja kasvais niin enstalveksi vois tehä lyhteen, tai pari pientä lyhdettä. 

Joo, ne harakanpoikaset sitten meni kaiketi kanahaukan suihin. Surin kovasti ensalkuun, mutta saipahan kanahaukan pojat välipalaa. Syötävähän niidenkin on. Mie vain luulin, että haukat ja pöllöt on reiluja metsästäjiä eikä pesänryöstäjiä. Harakat, naakat, varikset ja oravat on kyllä pesänryöstäjiä, ja käärmeetkin joskus. Luonto on julma. 

Pica picaa

 Ei rentoutumista tänäänkään - oli hammaslääkärin aika ja voi jestas miten otti koville! Juurihoidon aloituksessa se lääke ei ollutkaan päässyt kunnolla kuin yhteen juurikanavaan kolmesta, koska aukot oli liian pienet niin että niitä piti porata isommiksi. Siellä siis oli vielä sitä tulehdusta ja elävää hermoa niin paljon, että puudutusainetta piti lisätä suoraan hampaan sisään kaksi kertaa kesken homman. Silti sattui aikasen paljon, mutta lopulta se toimenpide oli kestänytkin jo niin kauan, että puristin vain käsiä nyrkkiin ja silmiä kiinni ja koitin kestää. Loppupuolella juurikanavat vielä jynssättiin puhtaaksi jollain "koneneulalla", joka totisesti jyskytti kuin ompelukone, niin että pää vaan tutisi. Nyt kun puudute haihtui, piti ottaa särkylääkettä, kun kipu tuli heti. 

Pyörällä asioin siellä hammaslääkärissä, oli hyvä pyöräilyilma, kun ei ollu liian kuuma eikä aurinkokaan porottanu, mennessä ainakaan. Huvitti kun aamulla ennusteessa oli puolipilvinen, vaikka taivas oli umpipilvessä lähelle puoltapäivää. Sitten kun ajelin takas ja oli puolipilvistä, katoin ennusteesta (kun näytti kuuropilviltä osa) niin oli vaihtunutkin ennuste täyspilviseksi. Ihan päinvastoin.

 Tällä hetkellä menee pieniä, mutta rankkoja sadekuuroja, joita nyt ei voi millään edes ennustaa, että minkä paikkakunnan kohdalle ne osuu. Ei osu tänne. Ei myöskään ukkonen, josta on saanut nauttia melkein koko muu maa. Kaveri Kainuusta sanoi, että joka päivä jyrissyt nyt. 

Mies vei aamulla Mummun Tytön emäntänsä kanssa kämpille, ja ajatuksissaan sano mulle että "tää koira on vielä täällä pihalla" - silleen että mun olis pitäny ottaa se sisälle. Vaikka se oli lähdössä omaan kotiinsa. Nauroin, että joko se pitää sitä mejän porukkaan kuuluvana eikä päästä enää pois. 

Harakat pitää hurjaa melskettä pesässä aina, kun emot tuo niille ruokaa. On se vielä ihan hauskan kuuloista kitinää, mutta voi olla että jossain vaiheessa alkaa ottaa aivoon. Kyllä siellä useampi poikanen on, vaikka mie jo epäilin saako se hermoheikko emo niitä haudottuakaan. (Päivitys 15.6. - joku iso lintu vei poikaset aamulla. Suren ihan kamalasti!)

Viime syksynä istutin uusia tulppaaninsipuleita ja muita, mutta tulppaanit ei oo noussu ollenkaan ja niitä muitakin vähän oloisesti. Turhaa työtä sekin. No vaaleanpunaiset kevättähdet kukki kyllä. Syreenit tuoksuu nyt pihalla mukavasti. Kattelin äsken saunan jälkeen istuskellessani (ei ollu hyttyset kimpussa!) että meän pihalla ainakin on pörriäisille kukkasia pensaiden juurilla ja nurmikon reunoilla, on valkopeippiä, koiranputkea, voikukkaa, lemmikkiä (en kyllä tiiä käykö pörriäiset niissä) ja kohta kukkii vuohenputket, joita myös riittää. Pihan lupiinit ei vielä kuki.

Ehkä mie saan huomenna rentoutumiseni ohessa tehtyä pihallakin jotain.

This moment will never come back

 

Suurin osa kesän riennoista on ohi, Rockfestissä kävin kolmena päivänä ja kyllä oli rankkaa. Ei muu mutta se seisominen! Seuraavalle kerralle otan kyllä reppujakkaran mukaan. Omat tuolit oli kielletty, mutta ainakin kaksi tyyppiä näin reppujakkaroiden kanssa, että ne kai sitten on sallittuja. Muutenkin kielloista lipsuttiin - huomiovärejä ei sallittu, mutta kyllä niitä näkyi etenkin ekana päivänä, jolloin sataa roilotti ihan koko ajan. Aivan illalla pääesiintyjän aikana loppui sade. 

Mie olin ostanu sellasen edullisen sadepuvun, housut ja takin, ne oli jotain tosi pahanhajuista ainetta ja housut istui huonosti (ne oli sellaset, joissa ei ollu etu- eikä takapuolta, vaan olivat samanlaiset kummaltakin puolelta) mutta niillä menin. Loppuillasta ihmettelin kyllä, kun tuntuu takapuoli ja jalat vähän kastuvan, mutta luulin että kuvittelen. En kuvitellu, housut oli kuluneet monesta kohtaa ihan puhki! Ja oli kuitenkin tarkoitettu työasuksi, työvaatteiden päälle vedettäviksi. 

No, nyt on nähty Nightwish, Scorpions ja Iron Maiden, vaikka en erityisemmin piittaa varsinkaan kahdesta ensimmäisestä. Bring me the Horizon oli yllättävän hyvä, mutta monta yhdentekevää myös oli. 

British Lion

Lähiöbotoxilla oli yllättävän paljon katsojia.

Yhden lepopäivän (joka meni tosin Mummun Tyttöä vahtiessa) jälkeen lähdettiin Reposaaren Siikarantaan. Olihan siellä taas kivaa, vaikka jostain syystä meri ei puhutellut niinkuin ennen. Ja hyttysiä oli niin kauheasti, että metsässä ei viitsinyt kävellä. Käytiin parilla lintutornilla, ja sain sata lajia täyteen. Sadas ensimmäinen oli merikotka Enäjärvellä, jossa kolme merikotkaa ihan kasuaalisti hengaili merimetsojen pesäsaarten liepeillä. Merimetsot oli tappaneet puut kahdelta Enäjärven saarelta tyystin pesineen ja paskoineen. 

Enäjärven luontopolku

Luulin pääseväni reissun jälkeen rentoutumaan, mutta MT tuli hoitoon, kun tytär oli viikonlopputöissä. Sitten luulin pääseväni tänään rentoutumaan, mutta MT tuli taas kun ei sille ollu täksi päiväksi hoitajaa. Onhan se ihana, mutta onhan sen viihdyttämisessä hommaa. Kovasti tytär sitä kouluttaa että sais siitä hyvinkäyttäytyvän - toisin kuin poikaystävänsä koira, jolle ei ole tapoja opetettu ollenkaan eikä se ole edes sisäsiisti. Iso roikale jo, säkäkorkeus yli 40. Sekin oli nimittäin täällä käymässä perjantaina. 

Nujukaverukset

Mutta MT rakastaa sitä ja ne leikkii keskenään, toisin kuin meidän vanhat rouvat, jotka EI leiki. Ovat hyvinkin tosissaan ja hampaat irvessä. 

Hyttysiä on nyt paljon täälläkin, vihaan niitä. Mun ulkoiluja ne vähentää suuresti. Pihassa olis niin ihanaa, mutta kun ei ole yhtään ihanaa. Sitten jos kylpis hyttysmyrkyssä niin vois pärjätä, mutta jotenkin ei ole kiva olla yltä päältä myrkyssäkään. 

Ja se väsymys. Ja saamattomuus. Oikein tiiättäkö potuttaa ittiäki, ku mitään ei jaksa eikä viitsi. Enkä edes välitä. Asiat, joista välitän ja jotka on tärkeitä vähenee koko ajan, kohta ei ole millään mitään väliä. Siikarannassakin tiesin, että on onnellista, mutta se ei menny minuun pintaa syvemmälle. Piha rehottaa sieltä, mistä mies ei oo ajanu ruohonleikkurilla (trimmeriä se ei saanu talven jäljiltä käyntiin) mutta rehottakoon. Nokkosia oon vähän keränny ajatuksena tehdä nokkoskeitettä tukan huuhteluun, mutta keite on tekemättä. Samoin uusi purukisko, vaikka vanha on jo ihan raihnainen. 

Harakoilla on poikaset. Hinkuvinkua kuuluu melkeen koko ajan sieltä, ja varsinkin kun emo tuo ruokaa. 

Tällanen kivi nopsahti pihalle, polulle, varmaan jostain taivaasta. Ensin se ei ollu siinä ja 15 min myöhemmin oli. Geologiaryhmässä eivät usko, mutta pari muutakin ilmoittautui, joiden pihalle on tupsahtanut merkillisesti vastaavan näköisiä kappaleita. On lasimainen ja terävästi lohjennut, ja pyöreä kuoppakin löytyy.