Aatee siellä ja aatee täällä

 Tänään oli vaihteeksi hieno päivä. Käytiin pitkällä lenkillä koko perhe (mie ja mies ja koirat) ja sitten koirien kanssa vetästiin päikkärit. Oikein ihanaa. 

Yllättävän paljon oli porukkaa taas hoodeilla, koiria tuli vastaan ja autojakin ajeli semmosilla mettäteillä, missä ei yleensä koskaan. Mutta missä on tie, siellä voi joku kulkea, niin se vaan menee. Unelmoin omasta metsästä, jonka saisin aidata ja missä voisin kävellä koirat irti niin ettei tarttis huolehtia muista kulkijoista. 

Me jätettiin jo maskitkin pois vähäksi aikaa, kun kunta poisti suosituksen, mutta on niin kovasti vielä pöpöä liikkeellä että laitettiin kiltisti maski takas. Kuopus on taas menossa jonneki bändin keikalle ja olen huolissani siitä, vaikka onhan se jo kaks rokotusta saanut.

Leikkasin tukasta latvahuiskan pois. Oli aina solmussa ku lettiä aukaisi. Aivan järjettömästi irtoo tukkaa kokonaankin, mulla on varmaan kohta yhtä kalju pää ku miehellä. Ehkä tulee Juicetukka. Kummallaki mun siskolla on paksu pehko mutta mie oon vissiin saanu tukkageenini jostain eri paikasta. 

Miehellä on semmonen AnttiTapani -paita, josta irtoo kirjaimet. Mieki olin tänään rekisteröity tavaramerkki.

En edes kehtaa sanoa, mistä kaikkialta niitä AT-kirjaimia on löytynytkään, kun ne pesussa irtoo ja ajautuu muihin vaatteisiin... halvalla tehtyä kiinankrääsää.

Mies lähti kuvauskeikalle ja on myöhään siellä - ensin se kyseli yöpaikkaakin, kun ajatteli hyödyntää tarjottuja virvokkeita, mutta nyt kun se lähti niin se kyllä aikoi tulla yöksi kotiin. Sen sitten näkee. En tiedä vaikuttiko sen päätökseen se, kun kyselin siltä tässä loppuviikolla tarkkaan, että millon se nyt olikaan ja oliko se yötä. Jos se luuli että mie suunnittelin siksi aikaa jotain tuhmaa :) kun nyt ei vaan matkalla törmäis elukoihin.

Sain siskolta Das-massaa, ei se oo niin helppoa tehä pinterestistä saatuja ideoita! Tuntuu että parempi vaan pysytellä ala-asteaikojen kulhojen teossa. Tuhkakuppeja kun ei enää edes tarvita. Oon väkästäny kynttiläalusen ja tuikkukipon, johon en hoksannu tehä pohjaa aikanaan. Myöhemmin ei enää voinu. Tein sit sillekin alusen. Sukat on kesken ja yks koiranhaalari. 

Että joo, kauheesti muka jotain teen, mutta aikaiseksi saan melko vähän. Mut ei sitä tarvi aina saadakaan. Viime yönä tein navettatöitä, että ainakin unissani teenkin jotain. En vaan tainnu saada sielläkään aikaseksi mitään, essun nauhat oli liian lyhyet ja maitoämpärissä oli jotain puunpalasia enkä saanu lypsykoneen pesulaitetta käyntiin. Kumma, miten 35 vuoden takaiset asiat tulee uniin noin inhorealistisesti. Myöhemmin olin hotellissa ja yritin mennä suihkuun, kun haisin navetalle, mutta kylpyhuone olikin valtava sali, jossa oli monenlaisia pore-sun muita ammeita ja jopa iso vene telineellä. Ja suihku ison ikkunan eessä. Vielä omituisemmaksi meni, mutta en kiusaa teitä sillä. Unissahan nyt voi olla mitä vaan.

Nyt meen kattoon telkkarista jotain tallennettuja sarjoja ja kutomaan sukkaa.

Muistista ja käärmeestä

[varoitus: lopussa sen käärmeen passikuva]

 Eilen syötiin pizzaa, ihan Kotipizzasta ostettua. Oli hyvää. Tänään kattelin kaappiin, ja totesin, että siellä on keitettyjä perunoita, nakkikastike, kanaa ja riisiä sekä kulhollinen keitettyä gluteenitonta pastaa, eikä mulla ole aavistustakaan, milloin ne on tehty ja kaappiin laitettu. Biojäteastiaan tulee täytettä, koirat tosin saa vähän riisistä, luulen että se on sunnuntaina keitettyä. Eikä tämä ole ensimmäinen kerta, kun tähteet jää syömättä kun en muista niitä ja teen vaan lisää ruokaa. Tai haetaan pizzaa. Huono omatunto ruokahävikistä.

Sitte se - en MUISTA oonko kirjottanu enkä nyt ala selaan - ku en muista mihin laitoin sen yhen lahjan, minkä kaverille tilasin netistä jo kesemmällä. Ei vaan löydy, ei millään, vaikka oon mieheltäki kyselly, että mihin se laittais sellasen kokosen tavaran, jonka pitäs pysyä tallessa mutta olla tarvittaessa löydettävissä. Etsin senkin nimeämät paikat. Oli pakko tilata uus, onneksi niitä vielä oli ja onneksi ei ollu kauhean kallis tavara. 

Yleensä jos laittaa jonku tärkeen tavaran johonkin, niin sitä alkuperäistä paikkaa ei pitäs mennä muuttamaan muka paremmaksi paikaksi, kun sitten vaan muistaa sen alkuperäisen, eikä sitä "parempaa". Muistan että näytin ko. korua kuopukselle, mutta ilmeisesti olen sen jälkeen laittanu sen niin hyvään talteen, ettei löydy. Nyt se saattaakin löytyä, kun tilasin uuden.

Talveksi sisään tuotu tulikruunu innostui kukkimaan. Se on kovin janoinen kasvi. Kukat ei oo niin värikkäitä kuin kesällä. Saa nähdä pysyykö hengissä kevääseen. Orkideoihin on tulossa paljon kukkia, jos ei nuput putoo.

Ulkonakin huopakeltanot innostui kukkimaan, mutta nyt on ollu pakkasia. Eilen aamulla useampi aste, oli menny sadevesitynnyrit paksuun jäähän päältä. Kaadoin vedet pois, tuskinpa sellasta kastelutarvetta enää tulee, että tynnyrillisen tarttis. 

Tänään on tullu kyllä lisää vettä tuulen kera, oikein viheliäinen keli. Raahasin koirat väkipakolla 340 metrin kakatuslenkille, että eivät ihan umpeudu. Mies vaihtoi talvirenkaat eilen. 

Tässä on se kuopuksen käärme, Jörmungandr:

Kaunis otus, mutta silkkaa lihasta. 

Valkoposkihanhien suuntavaisto sekaisin

 Tänäaamuna oli mittari nollassa, aamuyöllä varmaan ollu pakkasta kun kuura kimalteli siellä täällä. Ja sienellä. Mikähän sieni tuo mahtaa ollakaan, se on aiemmin kirkkaan oranssi ja tuossa vaiheessa jo vaalentunut lempeän persikansävyiseksi. Mäntyjen kannoissa oon parina syksynä nähnyt. 

Koira oli taas tosi levoton koko yön, en oikein ymmärrä mikä sillä on. Ei sillä usein mikään kiire ole uloskaan, mutta mie herään monta kertaa yössä kun se tallustelee, raapii peittoa ja välillä minuakin, tai mun tyynyä, haluaa peiton alle, luikertelee pois, käy juomassa, tulee takaisin raapimaan peittoa... toinen koira nukkuu ihan rauhassa koko yön. Eilen käytin illalla ennen nukkumaanmenoa ne kävelylläkin, aattelin josko se rauhoittais. Ei. 

Hieno ilma on tänään. Haravoin pikkuisen, mutta mun lihakset on kyllä surkastuneet kun ei niillä enää oikein mitään tehdä. Ainakaan pitempää aikaa. Joutaisin pois. Tai joutaisin saada sen ison lottovoiton että saisin oman kuntosalin, josta olis näköala merelle. 

Tuli käytyä kaupassa nälkäisenä tässä yks päivä, ja hairahduin ostamaan suomalaista 100% kauramakaroonia. Eiku pastaa. Olivat kuulemma seitsemänsataa kokeilua suorittaneet, ennenkuin saivat oikeanlaisen koostumuksen. Luulen että olisivat voineet vielä muutaman kokeilun tehdä... maussa ei ollu mitään vikaa (pastan nyt ei kuulukaan olla mikään makuelämys) mutta se tarttu hampaisiin sellasena liisterinä, että se oli ihan kaiveltava irti, vaikka olin tarkkana keittoajan suhteen ja ohjeen mukaisesti toimin. Ja ulkonäkö... no, arvioikaa itse:

Kaurakas-pastaa, jauhelihakastiketta ja parmesan- juustoa, olkaa hyvä.

Ei muuten sitten ole mustavalkokuva. Voipi olla, että paketin loppu jää mulla käyttämättä, vaikka kuinka olis suomalaista ja hieno tuote. 

Sain jo kutsun vatsan alueen tietokonetomografiakuvaukseen. Kyllä ne nyt mun massuani tutkii, vaikka on jo tutkineet labroilla, ultralla ja tähystyksellä (<se oli kamalaa) että siellä olis kaikki ookoo. No, hyvä kun tutkivat kunnolla.

Hanhilla on ollu tänään suunta hukassa, ne on pyöriny mihin sattuu taivaalla ja lähinnä koilliseen lentäneet. Valkoposkia oli ainaki se parvi, jonka näin paremmin.

Tintit nostelee kulmiaan

 Jaa se on syyslomaviikkokin ihan kohta. Mullakin on silloin lomaa, koska kansalaisopistokin lomailee. Vielä on ihan nättiä syksyä, mutta pian se muuttuu rumaksi.

Käväsin sitten gastroskopiassakin, mitään ei löytyny eli varmaankin vaan kuvittelen että mulla on maha kipee. "Toiminnallinen vatsavaiva". Kyllä sieltä koepaloja otettiin ja muutenkin tutkitaan ihan huolella, se on hyvä. Somacia on kaapissa monen kuukauden tarpeiksi. 

Lääkkeistä puheenollen; mun lähes jatkuvat tai ainakin viikottaiset päänsäryt on melkein häipyneet sen jälkeen, kun verenpainelääkitys saatiin kohdalleen! Oon niin onnellinen siitä! Pikkusen sitä tyrkkii tiettyyn aikaan kuukaudesta, mutta vähän. En edes muista millon on ollu kunnon migreeni viimeksi. 

Sain autoveron palautustakin vajaa neljäkymppiä. Ehdin jo pöyristyä Traficomin kirjeen saatuani, että ei kyllä pitäs olla mitään maksettavaa enää, kun ei ole autoakaan. Nyt kun mennään vaan yhen auton politiikalla, niin on vietävä mies aamulla töihin, välillä kuudeksikin, ja haettava se sitten iltapäivällä pois. Oon huomannu, että ajo on menny heti haparoivammaksi, kun vähemmän on autoa käyttäny. 

Tiaiset kävi kurkkimassa minua kaula pitkällä, kulmiaan kohotellen tuossa ikkunalaudalla, vein niille taas kourallisen siemeniä. Hassut iloiset linnut. Hanhia kaakottaa taivaalla joka päivä ja muuttavat pikkulinnutkin livertelee välillä kesäisehkösti. 

Mie en saa mittään aikaseksi. 

Kuolleen rotan tappajaiset

 

Eilen tarvin ekaa kertaa tänä syksynä heijastimia. Käytin koirat pikkukävelyllä aamupimeällä, kun tiesin, etten jaksa päivällä kuitenkaan käyttää. Oli jooga, jonne menin pyörällä, ja jooga jo itsessään yleensä aiheuttaa mulla sen päikkäritarpeen, saati nyt kun vielä pyöräilin yli 14 kilometriä. Kylmiltään. 

Siis miehän aikanaan pyöräilin tuollaisen työmatkan joka päivä eikä se ollu homma eikä mikään, mutta kyllä nyt oon niin rapakunnossa että hyvä kun hengissä selvisin. Persie ja reidet on ihan muusina. Käveleminen on monin verroin mukavampaa, mutta ehkä en kuitenkaan lähtis kävellen tuota matkaa tekemään. Joka pieneen ylämäkeen olin ihan läkähdyksissä ja paljon piti taluttaakin, ja aina pyörältä laskeutuessa tuntui, että jalat pettää alta. 

Illalla käytin koirat uudelleen pikkulenkillä, että saatiin päivän kävelykiintiö täyteen. Edellinen päivä kun meni lenkittä, kun satoi kovasti koko päivän. Pimiää ja mukavaa oli. 

Koirienkin vatsatautia on liikkeellä, jututin yhtä koirallista siinä pyörämatkallani, ja niillä oli pitänyt koiraa käyttää ihan lääkärissäkin. Meillä on myös toinen koira ollut riisidieetillä med vatsalääke+hiili, mutta toisen maha on ollu toistaiseksi kunnossa. Mummun Pojalla on ollu kans ripuli. 

Eilen sain olla paikalla katsomassa, kun kuopus antoi käärmeelleen rotan syötäväksi. On se hurja peto tuollainen kuristajakäärme! 

Tunnelissa tuulee

 Mulle on käyny jo kaks kertaa lyhyen ajan sisällä, että meen apteekkiin hakeen lääkettä lisää, mut reseptillä ei olekaan mitään, vaikka luulin tarkistaneeni. Toivottavasti uusivat tän viimeisimmän pika-aikataululla tämän viikon aikana, mutta jos ei uusi niin sitten pitää vaan mennä korkeammalla verenpaineella. Samalla sit otin vahingossa toista verenpainelääkettä, jota en sillä vahvuudella enää edes käytä... mutta onpahan nyt sitäkin. Taas olen näidenkin takia joutunut epäilemään kykyäni selvitä normiarjessa. 

Äitikin tohelsi aikanaan niiden lääkkeittensä kanssa, se haki satsin apteekista ja lykkäs sen pussin kotonaan johonkin ja unohti sinne. Sitten kun lääkkeet loppu rasiasta, se meni apteekkiin hakeen lisää mutta ne ei tietenkään antanu ku se oli vähän aika sitten hakenu. Äiti intti että ei varmaan oo hakenu. No, sen kämppää raivatessa sitten löyty niitä lääkkeitä sieltä täältä. Siitä oppineena laitan aina samaan paikkaan omani.

Mummun Poika

Olipa vaan pieni jääkarhunpentu kasvanut pallerosta isoksi pojaksi! Paljon isompi nyt alle puolivuotiaana kuin meidän tyttökoirat. Eipä se estäny tyttöjä rähjäämästä pojalle. Ei ne oikeen tuu toimeen keskenään. Ulkona niinkin, mutta sisällä meinaa vanhoilla rouvilla käpy palaa:

Harvahammas, taivaanlammas, päkäpäinen pässi

Tänään oli hieno, aurinkoinen, hieman tuulinen päivä. Suhteellisen lämminkin. Ihmiset oli taas joukoittain rynnistäneet metsään, tavattiin monta ensalkuun. Pitemmällä ei sitten enää ollut, nähtävästi pysyttelevät ison tien lähellä metsissä. Puut on paikoitellen komeassa syysvärissä. 

Tiaiset on pyörineet tässä, missä talvisin on ruokinta. Muutamia kuorettomia auringonkukan siemeniä oon ripistellyt ikkunalaudalle, missä ne tapaa käydä. Nyt on hiljaista, kun haukka kävi pyörähtämässä, en tiedä saiko saalista.