Vuoden viimeinen

Lehdissä kerrottiin, kuinka vuodenvaihdetta vietetään selkeässä säässä pikkupakkasessa, enkä ollut uskoa korviani kun herätessäni rankkasade ropisi kattoon. Yleensä se on mulle mukava ääni, nyt se oli vähän niinkuin pettymys. Pimeydessä näkyy, miten joulukuusen valot heiluu, eli tuuleekin jonkin verran. Toivottavasti ei enää illalla, ettei tuuli vie raketteja ihmisten päälle.

Vein eilen miehen ja kuopuksen junalle, menivät katsomaan Turmion Kätilöitä ja jäivät yöksi Omenahotelliin. Jäin siis taas keikkaleskeksi yönseudun ajaksi. Olin ajatellut, että käyn kaupasta hakemassa jotain hyvää samalla, mutta ensinnäkin tili on tyhjähkö ja olo oli raskas ja väsyny, semmonen, että ajelin saman tien takaisin kotiin. Söin ja menin sohvalle torkkumaan. Sitten jumituin koneelle. Olishan sitä jotain muutakin voinut tehdä, mutta toisaalta eipä mua kukaan ollu komentelemassa mihinkään. Vain koira huomautteli nukkumaanmenoajasta. No, kävin mie ilman seljettyä kävelyllä, oli huikaisevan paljon tähtiä ja kuunsirppi taivaalla. Myöhemmin illalla pakastui, siksikin se vesisateen lotina aamulla yllätti ja harmitti. Koiria ei kiinnosta mennä ulos, ne tietää että siellä sataa.

Joogasin ennen nukkumaanmenoa, ja kissaa tehdessä (kontallaan) se jo epäkipeäksi muuttunut revennyt ommel rinnassa kipeytyi uudelleen. Olin jo yhden yön uskaltautunut nukkumaan ilman urheiluliivejä, mutta nyt laitoin taas. Olenkohan mie lihonu jouluna niin, että ompeleet paukkuu sen takia? Paitsi että nehän paukkui jo ennen joulua.

Nyt pyörii pyykkikoneessa taas ysivitonen valkopyykki ja mun päätä särkee. Vaihteeksi. Ajattelin yrittää jonkinlaista päänsärkypäiväkirjaa ruveta pitämään, kun nyt aloitan tuon uuden kalenterikirjan täyttämisen. Huomenna vois tehdä erinäisiä yhteenvetoja kuluneesta vuodesta - mitään tapahtumia en ala muisteleen, en muista enkä oikein välitä muistellakaan, vaikkei tänä vuonna paljon ikävää tapahtunutkaan isän kuoleman lisäksi.

Turvallista ja rauhallista vuodenvaihdetta kaikille lukijoille, ja oikein hyvää alkavaa vuotta!

Lapsuudesta

Eilen illalla oli pakkanen lähellä kymmentä astetta. Kävin pariin otteeseen pihalla koirien kanssa, nuuhkin pakkasilmaa kun se "haisee" erilaiselle. Pakkaselle. Tuli takauma lapsuudesta, sellanen tunnemuisto. Surullinen tunnemuisto. Taas ajattelin, että olen ollut surullinen lapsi. Takauma toisaalta kouluaamusta, kun kävelin aamupimeällä kouluun, ja toisaalta ehkä ilta, kun olen ollu ulkona yksin eikä kotonakaan ole ollu ketään. Kattelen toisten kotoisasti loistavia ikkunoita ja ajattelen, että siellä on ehkä äiti, joka keitti kaakaota lapsille. Mun äiti oli töissä, isä omissa menoissaan ja isosiskot myös.

Toisaalta eilispäivän kimaltavat lumikiteet toi mieleen iloisemman lapsuuden - mulla on ollu ehkä joku rihkamakoru tai roina, jossa on ollu tietynsävyisiä sinisiä lasi"timantteja", joista tykkäsin. Muistan sen aina kun jokin kimaltelee samansävyisenä. Vaaleansininen tai turkoosi. Tietyssä kulmassa aurinkoon nähden ohuesta lumikerroksesta tiellä heijastui ihan kaikkia sateenkaaren värejä.

Isä on myös ollu usein mielessä, ja varmaan tulee olemaankin kun pidän tuota sen takkia. Se vain on niin hyvä näille keleille. Tänäänkin satoi jotain kummallista taivaalta - pakkasta on, mutta ei se ollu lunta, kun se jäi pisaroiksi silmälaseihin, eikä sitä edes nähnyt katulamppuja vasten. Oon sitä mieltä, että säätila vaikuttaa huomattavasti mielialaan, mutta kyllä se on vahvasti muustakin kiinni. Eilen paistoi aurinko, mutta mieli oli harmaa, jalat kipeet ja raskaat ja pää kipee eikä kävelylenkki auringossa piristänyt yhtään. Tänään taas lähdin aamuhämärissä, taivaalta satoi jotain ja tuuli navakasti, mutta jalat oli kevyet ja mielikin parempi.

Nyt en oo yöllä ollu kovin innovatiivinen, mutta viime yönä olin Lontoossa, menossa bussilla johonki Elisabetin linnoista, kun se oli rahapulassaan avannut linnan yleiseen majoituskäyttöön. Ja toisessa unessa mulla oli aika röntgeniin, mutta myöhästyin siitä kerta toisensa jälkeen.

Jouluruuat (lukuunottamatta muun perheen kinkkua, jota on vielä palanen jäljellä) on syöty, ehdotin miehelle josko mentäs tänään jonnekin pizzalle tai muulle ulkoruualle. Kuulosti suostuvaiselta. Sushikin maittais. Kuulemma on sushien myötä lapamadotkin lisääntyneet ihmisillä. Herkullista.

Toin isän jäämistöstä myös yhden lintulaudan, siinä on ollu pähkinämurskaa mutta ihmettelin, kun ei oo tyhjentynyt. Tutkin sitä äsken, ja se on ihan jäässä! Ei lintulautoja oo sovellettu nykyajan talviin, kun vettä sataa alvariinsa. Pitäs olla kouruna joku tiheäsilmäinen verkko tai jotain. Sekin saattas kyllä jäätyä sopivissa olosuhteissa. Nyt se on sulamassa, mutta johan sitä taas jotain märkää sataa, ennusteen mukaan seuraava pakkanen on tiistaina.

Eilen.

Rutiseva ruoto ja muuta kummaa

Nyt on ollu pari päivää oikein miellyttävä ulkoiluilma! Tänään tosin tuuli aika navakasti, mutta kun käveli niin, että harju oli tuulen puolella, ei sitä juuri huomannut.

Eilen illalla käytiin taas Hämeenlinnassa valoja kattomassa, ne nähtävästi syttyi väreille vasta jonkin aikaa pimeän tulon jälkeen. Oltiin tosiaan oltu vaan liian aikaisessa. Nähtiin punainen loimotus, mutta oltiin siinä vaiheessa jo liian kaukana etten saanu kuvia. Mies kuvas droonilla ja kun oltiin siinä rannassa josta tuuli pääsi suoraan kimppuun, sain kaiketi jonkun migreenin siitä viimasta. Yks aste pakkasta, mutta ihan jäätyi kun vähän aikaa paikallaan seisoi.

Kuopus on tehnyt navettaharjoittelunsa nyt, ja on lähdössä poikkiksen luo viikonlopuksi. Tulee kyllä takaisinkin vielä, kun uudenvuodenaatonaattona menevät Tampereelle Turmion Kätilöiden keikalle isänsä kanssa. Sitten sillä alkaakin taas uusi työharjoittelu, tällä kertaa yrityspuolen asioista lemmikkiliikkeessä. Mutta siis varisteluksi menee mulla ja miehellä viikonloppu, ja se on ihan mukavaa.

Viime yönä nukuin aika levottomasti, koirakin halus ulos viiden aikaan aamulla. Tai ei se varsinaisesti ulos halunnu, mutta yleensä se, että se menee alakertaan ilman mua, on merkki siitä että maha on löysällä. Kun näin joulun maissa on tullu annettua jotain makupalojakin, niin ei se mikään ihme olis ollu... tällä kertaa kuitenkin vain pikkuhätä. Nukuin loppuaamun koiranunta, aina kääntyessä ruoto rutisi aivan järjettömästi, vanhuusko senkin on pannut rutisemaan. Näin unta, että ideoin pieniin tiloihin soveltuvan puolikkaan joulukuusen, joka laitetaan seinään tai nurkkaan. Kun ei sillä kuusen takapuolella muutenkaan mitään tehdä, koristeetkaan ei sieltä näy. Ja toinen keksintö oli turvavaljaat joilla pystyi kuljettamaan hartioilla istuvaa lasta niin, ettei se missään tapauksessa pudonnut sieltä. Olin tosi innovatiivinen unissani :)

Tähän vielä esimerkki siitä, miten koirat samanlaisuudestaan huolimatta on erilaisia; jättävät ihan erilaiset jäljetkin lumeen.

Tyyni, vieno yö.

Taas piti lähtee jouluaattoajelulle, kun mies oli kuullut että Hämeenlinnassa on valoja, jotka se sitten halusi kuvata. Ne oli kyllä nyt sitten vaan yksivärisen valkoiset, vaihtuvat kuulemma 15 tunnin välein ja nyt sitten sattui tämmöset tylsät ja valjut. Mutta hieno tyyni vieno Vanajavesi!

Monesti oon katellu ohimennessäni junasta linnaa, mutta nyt kattelin linnalta junaa. Sekin näytti hämärässä hienolta valopötköltä.

Ja hämeenlinnalaisille on tehty oikein tekojää kirkon viereen! Siellä lapset sai luistella ennen jouluaaton ruokaa ja lahjojen aukaisua. Tai missä järjestyksessä kukanenkin niitä hommia tekee, voi olla lahjaluistimet jo jalassa. Ajatelkaa, että nykyään ei jouluna ees pääse ilman tekojäätä luisteleen, kun ei ole kunnon talvea...

Tosi muhkea joulukuusi siinä jökötti. Aika tukeva jalka saa olla moisella puulla, ettei kaadu.




Ja tänäaamuna oli lunta!

Oli ihana herätä aura-auton jyrinään. Tai olisin mie voinu vielä vähän aikaa nukkuaki, muttei sitten uni enää tullu kun siinä jyrryytettiin. Lähdin vielä aamuhämärissä koirien kanssa katsomaan hautausmaan kynttilöitä, oli tosi hiljaista! Vain lumen narina kengänpohjien alla. Paitsi sitten kun tultiin kirkon kohdalle, alkoi kellot kolista joulukirkon päättymisen merkiksi ja kirkosta purkautui lauma kälättäviä eukkoja. Vissiin oli niin paljon sanottavaa, joka oli patoutunut kun oli pitänyt hiljaa istua kirkon penkissä, ja sitten se piti oikein kovalla saada sanottua. Ihmeen vähän näytti olevan kirkkokansaa, parikymmentä autoa näkyi parkkipaikalla. Ehkä osa oli ollut jo yöllä, sillonki oli hartaus.

Ei ollu sinappisilakat hyviä, oli etikkasilakoita. Heitin pois, säästin sen pienen purkillisen vielä, johon laitoin vähän vähäetikkaisempaa lientä. Muuten ruoka oli hyvää, perunalaatikko onnistui hyvin ja jopa mies söi sitä ja kehui. Se ei oo mikään perunalaatikon syöjä. Tänään mennäänkin sitten anopin lihapatojen ääreen, jahka kuopus kotiutuu navetasta ja saa vaatteet vaihdettua.

Ei mee niinku...

Tänä jouluna ei olla sen varassa, tuoko pukki suklaata vai ei!

Kävin esikoisen kanssa jouluostoksilla, oli hyvä mieli ja mukavaa. Ei mulla itellä oikeestaan ollu ku vähän ruokaostoksia tehtävänä, mutta tytöllä niitä lahjajuttuja. Ja ostin mie lisää suklaata :) ensvuonna onkin taas kova homma laihdutella.

Eilenaamulla ylös noustessani tuntu semmonen repäisy oikeassa rinnassa leikkausarven kohdalla. Ja sellanen lämmin levisi sinne. Epäilen, että siellä repesi jotain, on se vähän erimuotoinenkin, mutta kun se ei ole mustaksikaan mennyt, niin kärsin vain. Kipuja oli viime yönäkin niin, että valvoin. Valvoin kyllä taas ajatusteni ja nälänkin takia, mutta loppuyöstä kipulääkkeen vaikutus väheni. Kaksi kertaa heräsin painajaiseen ja viiden jälkeen sitten nousin ylös kun en halunnut enää kolmatta painajaista.

Illalla olin laittanu silakkafileet etikkaliemeen muhimaan, ja aamulla ryhdyin niitä nylkemään ja mausteliemeen laittamaan. Johon ropsahti kaksi rkl etikkaa yhden sijasta, saa nähdä voiko niitä edes syödä. Olis ehkä pitäny ostaa joku sinappisilakkapurkki varuilta, jos omatekemiä ei saa syötyä.

Aamupäiväunien jälkeen keitin 2 kiloa pottuja perunalaatikkoa varten, pusersin ne siivilän läpi (no esikoinen kyllä teki suurimman osan puserrushommasta) ja kun ei tietenkään ehtiny kaikkia kuumana kuoria/siivilöidä, ne meni kummallisen liisterimäisiksi jäähtyessään. En oo tienny, että perunakin voi olla kuin purkkaa! Venyvää ja tahmeaa. Ja vaikka laitoin vettäkin sekaan, se imeltymään mennyt pottumössö oli kuin vaivattu pullataikinapallo. Saa siitäkin nähdä, tuleeko syötävää vai meneekö roskiin. Meinasin jo masentua, kun mikään ei onnistu, mutta päätin sitten ottaa löysin rantein ja totesin, että ei ole joulu pilalla, jos joku on vähän epätäydellistä. Eihän ulkonakaan ole lunta, miks mun sit pitäs olla virheetön.

Yksi niistä mun painajaisista oli myöhästymisuni, mihin liittyi radioaktiivinen räjähdys ja se, että oli kiire enkä saanut kengännauhojani solmittua. Kädet ei vaan totelleet, nauhoja oli liikaa kun niitä yritti solmia, ja se tuntuu näin jälkeenpäin heijastavan mun pelkoja siitä, että mulla on joku neurologinen vika kun arkiasiat ei aina tahdo oikein hoitua. Semmoset näpräämistä vaativat ainakaan. Ja tavarat putoilee. Ja tietysti unohtuilee, se nyt on ollu mulla lähes aina. Ja sitten se, että kaupassa en yhtäkkiä muistanut, miten kortilla maksetaan, kotona en yhtäkkiä osannut käyttää tietokoneen näppäinyhdistelmiä.

Mutta tiiättekö. Meen päikkäreille. Tuli mitä tuli.

No onhan se kiva

Aaah, huomenna on talvipäivänseisaus, eikä oo talvesta tietookaan! Talvi on vain kalenterissa. Vettä ja sumua on tänäänkin. Taudit leviää kun pöpöt ei kuole pakkasessa. Luen juuri kirjaa "Tauteja luonnosta" ja luulen, että me ollaan hävitty tää sota. Tai eihän se mitään sotaa ole, luonnon kiertokulkua ja toimintaa, ei sen kummempaa. Prionit on kaikkein viheliäisimpiä.

Kuopus on tätilässä ja luulin, että esikoinenkin menee miehelään, mutta ne tuliki miehensä kans meille viime yöksi, kun meiltä pääsee helposti isolle kylälle. Menivät syömään ja shoppailemaan ja niin mekin tehtiin tahoillamme. En kyllä ostanu ku pattereita jouluvaloihin, ja ruokaa. Jouluvalot on tämän pimeyden pelastus!

 Tykkään kovasti tästä "pöytäkuusesta", sypressistä johon laitoin nappivalot. Se olis ollu mainio pöytäkoriste pelkältään, ja kynttilät oheen, mutta anoppi sitten lahjoitti tuollaisen kukka-asetelman, jonka hyasintti tuossa kurkistaakin. Nyt en tiiä mihin sen panisin.

Huomasin vasta äsken tätä kuvaa pienentäessäni, että katulamppu osui just tuonne sydämen keskelle :) ja kukkaruukussa olevan led-tuikun ensimmäisessä heijastumassa näkyy ulkona oleva lyhtykin. Ja pöydällä oleva punainen kynttiläkin heijastuu.

Paljon valoa pimeydessä! Joulukuusi ja valojono ulkona, porot ja Taiga-lyhty sisällä. Sammuttelen katto- ym. valot ja nautin näistä valopilkuista.

Vähän on ollu semmosta pientä kitkaa, koen että mun toiveiden ja mielipiteiden yli on jälleen kävelty ja silti oletetaan, että olisin iloinen ja myöntyväinen oma itseni aina vaan. Kysellään mikä mua vaivaa, kun en jaksa ollakaan sellainen. Haluaisin toki olla, mutta aina ei pysty.

Tämä Vauva-palstan Tykkäätkö jouluruuvista -ketju kyllä nauratti.

Ja sekin ilahdutti, kun junassa oli konduktöörit jakanu karkkia :)

Sydämetöntä

 Nytpä on tullu käytyä sitten Espoon Sellossakin, ikinä ennen en oo ollu. Hirveästi oli ihmisiä. Toiveikkaasti kävin Karkkitorilla, mutta siellä ei ollut mitään hyvää. Siksi oltiin Espoossa, kun mies myi vanhan drooninsa ja vietiin se ostajan edustajalle sinne.

Ollaan siivottu viikonloppuna oikein urakalla. Esikoinen siihen meät yllytti, alkoi puhua jo viikolla, että millon oltais kaikki paikalla ja siivottas, että vois saman tien joka rojusta kysyä, onko tämä jollekin tärkeä vai pannaanko roskiin tai kiertoon. Ei auttanu, vaikka kerroin ikiaikaisesta Marttojen ohjeesta, että joulusiivouksessa siivotaan kaapit vain, jos vietetään joulu niissä. Roskapussi toisensa jälkeen täyttyi, mutta tuntuu ettei kaapit kuitenkaan tyhjene. Ja niitä vielä riittää, vinttiin ei vielä edes menty.

Nukuin hyvin, mutta heräsin päänsärkyisenä viiden jälkeen siihen, kun koira näki unta ja viuksahteli unissaan. Tällä kertaa särky ei hälvennyt ylösnoustessa vaan paheni, ja otin ibuprofeeni-parasetamolisatsin ja menin seitsemän maissa uudelleen nukkumaan. Särky kyllä vähäksi aikaa hellitti, mutta lääkkeistä ehkä tuli se kamala uupumus. Hyvä että jaksoin parin kilometrin lenkin raahautua, jalat painoi tonnin ja pieni ylämäki läkähdytti.

 Hienot sumut oli. Aroniapensaat notkuu marjoista edelleen, niille käy huonosti jos tulee lunta kun ovat luokilla jo valmiiksi. Sieltä, mistä rastaat on niitä syöneet, on oksat noussu parempaan asentoon, mutta tosi paljon on jääny marjoja. Naakat niitä ei syö näköjään, niitä kyllä parveilee mutta ne halajaa kai parempaa muonaa. Ei ne paljonkaan meän pihalle enää tuu, mutta harakat kyllä pitää silmällä jos vien jotain herkkuja tarjolle. Tänäänkin panin uunilihan tulemaan, ja siitä perattua läskiä vähän vein roskiksen päälle (ja mies vei eilenillalla liskuun jääneen hiiren) ja heti ne siitä haettiin.

 Pelto somasti vihertää ja on joulukuun kuudestoista. Jossain voi olla talvi, mutta ei meillä. On vain tämä jatkuva harmaa ankea syksy.

Lidlistä ostettu neljän kynttilän kiva sarja, ja yhdessä kynttilässä oli vain parin sentin mittainen sydän. Se sammui ja kun luulin että se on vain jotenkin taittunut ja koversin sen ympärystää "pelastaakseni" sen, niin jäi vain pieni langannysä käteen. Outoa. Mutta laitan talteen; oon vaihteeksi säästänyt kynttilänjämiä, saattaa olla että sulatan ne ja laitan uudeksi kynttiläksi. Löytyi siivotessa sydänlankaakin :)

Muistan, kun isosiskot joskus teki sellasia pitkiä kynttilöitä niin, että sukkapuikkoon oli sidottu sydänlankaa, ja ne aina kastettiin sulaan steariiniin, annettiin jähmettyä ja taas kastettiin uusi kerros. Niistä tuli hienoja, vähän muhkuraisia ylöspäin kapenevia kynttilöitä.

Tällä kylällä oli joulumarkkinat, ostin sitruuna-porkkanahilloa nam, ja hevosenkengästä taotun, avonaisen sydämen muotoisen ovikoristeen, johon sai taotun naulankin kaupan päälle. Ja kun oltiin saatu sitä roinaa pois, niin mies osti lisää tilalle... Sellasen valotaulun, missä on mettää ja poroja. Ovikoriste sentään on ulkona, ja hillon voi syödä, mutta ääh...

Nastaa

Oli taannoin oikein tulvavaroituksia Ilmatieteen laitoksen sivulla, kun tuli sitä vettä. Kävin kurkkaamassa tuon meidän pienen jokipahasen, ja kyllähän sielläkin virtaama oli lisääntynyt. Useimmiten vettä liruu vain noiden kantikkaitten kivien keskeltä ja reunoilta, harvemmin tulee noin yli.

Tällä reissulla sattui hämmentävä asia; koira alkoi yhtäkkiä vinkua ja hyppiä mua vasten, ja tuijotti kiinteästi silmiin. Kun melkein samaan aikaan tuntu rinnassa semmonen outo kipu, ajattelin heti että nyt on koiralla joku aisti, jolla se huomaa mun saavan sydärin tässä ja koittaa siitä mulle ilmottaa... No, vaihdettiin siinä sitten suuntaa, kipukin häipyi ja koira oli taas normaali itsensä. Tulin siihen tulokseen, että se ei vaan halunnu kävellä siihen suuntaan ja siksi töni mua ja oli outo. Oon varmaan liikaa lueskellu "sankarikoirien" edesottamuksia. Onhan niitä olemassa avustajakoiria, jotka ilmottaa tulevasta sairaskohtauksesta avustettavalleen, tai liian alhaisesta verensokerista tms. Mutta sitten kun mulle lähtö tulee, niin mikä sen parempi hetki olis ku koirien kanssa ulkoillessa. Lähtis ns. saappaat jalassa ja todennäköisesti aika hyvällä mielellä.

Oon ostanu Lidlin pähkinämysliä aina silloin tällöin, ja nyt paheksun, kun siinä on rusinat (ja jotku taatelit mitkälie) lisääntyneet niin, että joskus lautaselta tulee syötyä lähinnä rusinamaitoa. En vihaa rusinoita, mutta liika on aina liikaa, ja pullaan niitä ei sais tunkee ollenkaan. Ostin joku päivä vahingossa kaupasta pussillisen Mummelipullia, ja ne olikin rusinapullia. Yyh.

Mies on pyytäny ja saanu facebook-kaverikseen tuon naapurin hullun muijan, ja mie en oikein tykkää asiasta. Menneisyydessä on liikaa kaikenlaista. Koiran puremisia, sutinoita miehen kans ja semmosta. Onneksi sitä ei juurikaan näy missään, paitsi autolla ajamassa ohi - missä lie koiransakin lenkittää, ei ainakaan kotikulmilla. Joo, olen pitkävihainen. Tai en oo ees vihainen, oon ollu sille hyvin kohtelias mutta en pidä siitä yhtään.

Kuopus tuli navetalta, sanoi että tiet on peilijäässä ja portaillakin on liukasta. Siispä laitan nastakengät jalkaan kun lähden lenkille. Nyt.

Messuilemassa ja triplailemassa

On se hassua, että heti kun auto on muualla kuopuksen käytössä, mulla olis muka asiaa johonkin, mutta kun se on tuossa pihalla, niin ei huvita lähtee yhtään mihinkään. Nyt tyär on työssäoppimassa navetassa, toivottavasti ei taas saa kryptosporidoosia sieltä.

Oltiin viikonloppuna Koiramessuilla käymässä, ja tullessa vähän Triplassakin seikkailtiin. Löysin miehelle paidan joululahjaksi, sellasen persoonallisemman, miehen itsensä näköisen.

Olin ihan poikki jo sen jälkeen, mutta lupauduin viemään vielä tytön poikakaverilleen. Pojan piti muuttaa nyt viikonloppuna, mutta muuttoauto kuulemma levis tien päälle joten ei muutettukaan. Hirveä ilmakin jäädä tielle auton kans - joulukuinen kaatosade. Illallakin oli vielä sateista, just sellasta inhottavaa tihkua, että auton tihkukytkin oli liian hidas, mutta se seuraava nopeus taas jyysti liki kuivaa tuulilasia. Ja pimeää! Väsyneet silmät ei tahtonu jaksaa, mutta onnettomuuksitta selvisin.

Käytiin tänään aamukävelylläkin pimeässä, koirilla oli vilkkuvat kaulakoristeet. Keksin että käyn hakemassa metsästä samalla reissulla sen metsänomistajan pari viikkoa sitten katkaiseman kuusennäreen latvan ja laitan sen tuohon ulos joulukuuseksi. Löytyi, vaikka oli aika hämärää, enkä ihan tarkkaan muistanu missä kohtaa polun vartta se oli... sitten aloin miettiä, että nyt jos joku näkee, se luulee mun varastaneen kuusen, vaikka on ihan laillinen mettäroska. Mistä satunnainen ohikulkija sen tietäis. No, ei kukaan sattunu tuleen just sillon vastaan, en joutunu selitteleen. Onhan tuo vähän harvaoksainen ja latvakasvustakin puolet oli katkennu, mutta onpahan kuusi. Ripustin siihen valosarjan, tulis vaan vielä vähän lunta niin näyttäs jouluselta.

Eilen kyllä tuli lunta, pyrytti kovasti ja maassa oli illalla monta senttiä. Yöllä satoi taas lujasti vettä, ja aamulla ei ollu lumesta tietoakaan. Sääennusteet vaihtuu tiuhaan, mutta mitään kovin kaksista keliä ei oo luvassa, kovaa tuultakin näyttäs olevan.

Nyt vois keittää aamupuuron.

Kynttilöitä poltellessa

Mukavan kamala tihkusadeilma ulkona, oikein mainio keli polttaa kynttilöitä sisällä lämpimässä ja kuivassa. Ihanaa, kun on oma koti, jossa on ehjä katto päällä ja lämpöä sisällä! Käytiin me koirien kans pienellä lenkillä metsässä, ihan tarpeen oli nastakengät, jotka laitoin. Nyt on metsäpoluilla paljon sitä jäätyvän maan aiheuttamaa pullistelua, kun maasta nousee jääpuikkoja.

Vähän väliä rapsahti jalka kuoren läpi useitakin senttejä, sai olla varovainen. Hevosella oli joku menny, voin kuvitella miten ikävältä tuollainen tuntuu hevosen kavion sisäkaarella.

Mutta mukavan raikas tuulonen puhalteli eilen ja tänään. Sade ja rähmäkeli on lisääntyny sääennusteessa, onneksi en ihan uskonukaan siihen, että tää niin äkkiä ohi menis.

Tänään ei tarvi ainakaan päivällä mennä minnekään, kun kuopus lainas autoa ja lähti jonnekin kauas kaveriaan tapaamaan. Muuten olis taas esikoinen ollu kyytiä vailla, nyt joutuu pyöräileen.

Miehen työpaikalla on ollu joku tietokoneen päivitys, ja kävi niinku manasin; ei se ruvennukaan kunnolla toimimaan (ei ne koskaan) ja hommat kasaantu ja nyt ne on ihan pulassa siellä. Itsenäisyyspäivän ja lauantain joutuu oleen töissä ja se on muutenki paiskinu nyt niin paljon töitä, että pelkään jo sen jaksamisen puolesta. Rahaahan se toki tietää, mutta mitä iloa rahasta on, jos terveys menee? No, voi maksaa lääkärilaskuja vähän matkaa...

Körsy pajusydän oli niin ruma, että otin sen pois ja sulloin valoketjun tuonne loisteleen. Patterikotelo oli teipillä seinässä kiinni ja tuli kolisten alas vähän aikaa sitten, säikähdin ihan kamalasti. Nyt se on nastalla varmistettu, ei ihan niin helposti putoa.

Jos asiat sujuu sujuvasti, molemmat tyttäret saa pitää valmistujaiset ensi vuonna. Ovat tehneet jo etukäteen joitain juttuja ja kuopuskin käyttää "joululomansa" työssäoppimisjakson lyhentämiseen navetassa. Olen ylpeä ahkerista lapsistani, etenkin kun kummallakin oli vaikeuksia ihan riittämiin siinä peruskoulun jälkeen. Muuta en vaadi (tosin eihän mulla enää mitään vaatimista oliskaan, kun ovat täysi-ikäisiä ja oppivelvollisuuden suorittaneita) kuin sen yhden todistuksen jostain ammatista, ja sitten saavat elää miten haluavat. No, jos kotona asuvat, niin ehkä sillon vielä vähän jotain vaaditaan :)

Tänään en ole ahminut. Heräsin neljän jälkeen joskus, oli pää kipee eikä huvittanu enää nukkua, ku olin nähny jo kaks painajaista, että mun lompakko varastettiin - aamukahvin kanssa söin pullan ja piparin kylläkin. Ja sitten migreenilääkkeen ja se teki niin huonon olon, että menin takaisin sänkyyn ja nukahdinkin. Päänsärky lähti onneksi :) ja aamiaiseksi mysliä ja jugurttia ennen lenkillemenoa, lounaaksi munavoileipää. Päivällisestä ei tietoa, muille on lasagnea ja jotain semmosta mutta miehän en sitä syö. Koska vehnäpasta. Ehkä keksin jotain. Pitäs välillä tehdä salaattiakin, tai edes jotain terveellistä.

Elähdyttävää itsenäisyyspäivää kaikille! 

Varsinainen perijätär

Onko teille käyny koskaan niin (ku kirjoissa) että naimattomalta ja lapsettomalta sukulaiselta, jota ei edes tunne, tulla pätkähtää perintö? Mulle kävi niin. Tosin meitä on 14 ihmistä jakamassa muutamaa tonnia, mutta perintö kuin perintö! Ja kyllä mie sedän olemassaolon tiesin, ja sen kuolemastakin kuulin, mutta en osannu aatella että mieki oon sen perillinen. Perinnönjakokirjasta selvis sekin, että äiti ei puhunu höpöjä ku sano mun isänpuolen mummolla olleen aviottoman lapsen. Suurin osa siitä sisarusparvesta on kuollu nyt parin vuoden sisällä, isän ja sen siskon kuoleman välillä ei ollu ku pari kuukautta. Se Ruotsissa asunut evakkoon jääny velikin oli ruotsintanu nimensä ja saanu yhen tytön, ja kuollu viime vuonna.

Kuopuksen piti tänään lainata autoa, mutta se menikin isänsä kyydillä aamulla, joten sain ite käyttää autoa vuoden viimeisessä joogassa käydessäni. Siellä oli pitkä loppurentoutus, ja yks sun toinen alko nukkuun. Ite en voi niin paljoa rentoutua, koska kuorsaan heti. Se on kyllä viheliäinen vaiva. Oon kateellinen ihmisille, jotka osaa nukkua kuorsaamatta...

Ihanat aurinkoiset päivät on nyt taas vähäksi aikaa ohi. Kura lentää teillä ja lumi hupenee.

Tuli tyhjyys kun Navettasuora360 loppui. Vielä se järjesti jänniä hetkiä loppupuolella, kun ummessaolevien ja muiden välillä oleva portti aukes ja eläimet sekoittu. Jotku umpilaiset juoksi siellä riemuisasti edestakaisin, ja umpipuolella riekku kiimaiset lehmät välillä päällekkäin.

Syön kuin sika. Nyt jo. Ja joulu on vasta tulossa. En tajua miks mulla on koko ajan nälkä. Jos ihmisen suolisto vaatii sen muutaman tunnin lepoajan yöllä (tai kerran vuorokaudessa) niin miksi hiiessä se silti lähettää nälkäsignaaleja pitkin yötä? Ja sitten ei saa unta ku mahaan sattuu ja joutuu valvoon sen takia. Tosi älykästä suunnittelua.