Reissua ja lääkäriasiaa

 Hääpäivämatka tehty ja mukavaa oli. Saatiin perähytti - en oo ees tienny että semmosia on, oon luullut että kaikki ikkunalliset hytit on laivan sivuilla. Lisäksi se ikkuna oli sellasessa syvennyksessä, mihin mahtui kaksi aikuista istumaan ja katsomaan laivan peräaallokkoa. Ikkuna oli hieman kallellaan niin että siitä pystyi katsomaan suoraan alaspäin vellovaan mereen. Maarianhaminassa laiturille. Miinuspuoli hytissä oli se, että kaikenlainen potkurien toiminnasta johtuva meteli kuului sinne, ei sillä tasaisella jyrinällä niin väliä - sehän vaan unetti - mutta satamassa kun laivaa ujutettiin pienelle laituripaikalle (kuten siellä Maarianhaminassa neljän jälkeen aamulla) kuului ihan ihme vonkunoita ja ryminöitä. Herääminen oli taattu, jopa hyväuninen mies havahtui.

Tukholma on kuulemma juhannuksena tosi hiljainen, mutta ei kyl ollu ainakaan Gamla Stan. Aivan täynnä turisteja. Ruotsinkieltä siellä ei paljoo kuullut, kuten ei suomenkieltäkään Helsingin päässä mennessä. Eikä laivalla, jossa suurin osa matkustajista tuntui olevan kaakkois-aasialaisia. 

Me mentiin Emelie-laivalla Masthamnenista - siitä Vikingin terminaalin läheltä - Nybrokajenille ja sieltä Kungsträdsgårdenin kautta vanhaan kaupunkiin. Mies räpsi kuvia joka välissä, oli helle ja mie join ihan liian vähän vettä, tuli sit huono olo. Tai oikeestaan se huono olo tuli heti alkumatkasta pehmisjäätelöstä, jonka ostin kuninkaanlinnan edustalta jäätelökioskista, liekö ollu huonosti pesty pehmiskone ja helteessä muhinut. Oli tuntikausia maha tosi täyden tuntuinen (siks ei varmaan tullu juotua sitä vettäkään) ja kipeekin. Ja vaikka se jätski oli "mellan" niin se oli aivan kauheen iso, paljon isompi kuin Suomessa myydään. Mulle olis riittäny lasten koko. 

Illalla mässäiltiin buffetissa, mie tosin maltillisesti mutta mies sai vaihteeksi huonon olon. Kasvisruoka on selkeästi lisääntynyt sitten viime näkemän, liharuoka vähentynyt. Mie asioin lähinnä kalapöydässä; kampelaa, lohta, silliä, silakoita ja mätiäkin. Ja jälkiruokapöydästä vohvelia ja kermavaahtoa! 

Ahvenanmaalla meri oli tummanvihreä

Viidestoista päivä mulla oli lääkärin aika, halusin vähän päivittää depiksen hoitoa kun ei oo kymmeneen vuoteen edes tarkistettu lääkitystä tai mitään muutakaan. Lääkäri suositteli uutta lääkettä edellisen tilalle (kun melkein kaikki mahdollinen lääkitys on jo läpikäyty) ja aikoi konsultoida psykiatria. Soitti sitten 18. päivä lisätietoja hoitohistoriasta, olin keränny sille kaikki muistamani lääkkeet mitä oon syöny ja terapiahistoriankin laittanut ylös. Lupasi taas konsultoida ja että joku ottaa yhteyttä sitten. 22. päivä on psykiatri antanut sen konsultaatiovastauksen, eli maanantaina, nyt on perjantai eikä mitään oo kuulunut. Niillä on siellä vissiin kaikilla loma. Aattelin soittaa kiireettömään numeroon tänään ja kysellä perään, aukee vartin päästä.

Monimutkaiseksi on mennyt tämä terveyskeskustouhukin, toki hyvänä muutoksena chat-mahdollisuus mutta sinne mennessä pitää aina täyttää oirekysely, ja miks täyttäisin sen taas jos vaan haluun että joku soittaa mulle ja laittaa reseptin. Soittoa toivon siksi kun yksi aika oleellinen oire jäi kertomatta kun se ei liity varsinaisesti asiaan mutta mielestäni vaatii verikokeen, nimittäin tämä karvanlähtö. Mulla on tippunu varmaan kolmasosa hiuksista, en usko enää että se johtuis hilseihottumastakaan. Ja yhdistettynä väsymykseen ni vois ehkä rautavaraston ja kilppariarvot kattoa. Jälleen kerran. On sitä historiaakin huonon ferritiinin kanssa, mut oon kyllä syöny rautaa säännöllisen epäsäännöllisesti ja edellinen verenluovutuskin meni miten meni.

Huomenna taas vanha kynniytyy festareille. Ei jaksais eikä kauheesti kiinnostais niinku ei oikein mikään nykyään. Edes käsityöt ei innosta. 

Ohjelmaa riittämiin

 Siikarannassa oli ihanaa, niinkuin aina. Parina päivänä tuuli kovaa ja meri kuohui, vähän saatiin sadettakin ja paljon auringonpaistetta. 

 Mies unohti kameran kotiin, mutta sentään sillä oli droonit mukana niin käytiin vähän kuvausreissuillakin.

 Tässä Ahlaisista rehevärantaista jokea, jolla on monta nimeä: Noormarkunjoki, Eteläjoki ja Kristiskerinjoki. Sahakoski siinä oli, mutta ihan partaalle ei lähdetty kun polut oli vähän epäilyttäviä. Droonillahan pääsee kyllä kuvaamaan. Tuollakin reissulla sain monta uutta lintua listalleni, punavarpusia oli useammassakin paikassa kertomassa, että nice to meet you.

 Vanha mummokoira sairastui haimatulehdukseen, joutui tiukalle dieetille ja sille aloitettiin gabapentiinilääkitys. On siinä huonomuistisella emännällä muistaminen, kun on yksi sydänlääke aamuin illoin, yksi kerran päivässä, nesteenpoistolääke kaks kertaa päivässä kuten myös gabapentiini eli tuttavallisesti Pentti, Kapasen Pentti. Ja koko ajan on sellanen olo, että jotain on unohtunut. 

 Mies, kuopus ja vävy menee tänään musiikkijutuille, miehelle se on kuvauskeikka ja sitä harmitti kun niin vähän on hyviä bändejä. Mun homma sitten on hakea ne yöllä, ja sama homma vielä huomennakin. Ensviikonloppuna on se risteily ja seuraavana viikonloppuna taas musajuttuja joihin mullakin on lippu. En tiedä miten jaksan, väsy on koko ajan ja aina, eikä se lähde nukkumalla. 

 Sisko taannoin käydessään vinkkas siperianteestä, joka oli sitä piristänyt, ja tekaisikin sitä hiukan. Join sitä joka päivä 2 viikon ajan enkä huomannut mitään piristymistä. Pitäiskö siihen uskoa, jotta se tehoaisi? Verenpaine mulla on kyllä laskenut - toki voi johtua pudonneista kiloistakin - ja omin nokkineni vähensin toisen vp-lääkkeen puoleen ku alko yläpainekin olla alle sadan ja senkin takia huono olo. 

 Mutta mikäs minun on ollessa, eihän mun tarvi jaksaa mitään. Kitkuttelen kohti kuolemaa päivä kerrallaan.