maanantai 20. helmikuuta 2023

Helmikuun loppupuolelta

 Tulihan taas lunta, ehti jo pelloilta kadota paikoin kokonaan ja linnutkin laulaa keväisesti. Olispa kiva, jos pääsis tänä talvena edes kerran ladullekin. 

Viikonloppu oli hulinainen, esikoinen tuli perjantaina yökylään koiransa kera, kävivät kuopuksen ja koiransa kanssa koirapuistoilemassa lauantaina, sitten illalla mun nukkumaanmenon jälkeen tuli kuopuskin koirineen yökylään. Paljon koiria!💕 Mummun Tyttö rakasti juosta pitkin pihaa hangessa pomppien.


Muuten ihanaa, mutta sen turkki oli sitten tosi lumessa, eikä sitä saanut putsattua ja sit se valui vettä tänne pitkin lattioita ja sohvaa. Mutta kyllä koiran iloa oli sykähdyttävä katsella :) Ja tietysti lapset piristi.

Edellisenä viikonloppuna käytiin Keski-Suomessa, sekin piristi. Vierailtiin mm. Kapeenkoskella. 


Siellä oli hieno ulkoilupolku, ihan kulkijoiden aukipitämänä. Se hyvä puoli vähästä lumesta on, että metsiin pääsee ja polut pysyy auki. Nyt taisi tulla niin paljon lunta, että ei olis enää asiaa pikkukoirien kanssa.

Käytiin myös Kaipolan hylätyllä hyppyrimäellä. 


Ajatella, että tuollainen jättimäinen betonirakennelma, ja siellä se seisoo turhan panttina. Paitsi on se jonkun elämysyrittäjän käytössä, ja automainoksia on kuvattu siellä. 

Mies osti uuden puhelimen, mie sain sen vanhan. Oon viime päivinä yrittänyt sitä opetella ja poistella vanhasta puhelimesta asioita. Ei sekään oo niin helppoa kuin luulis. En oo keksiny mm. sitä, miten saisin geemailin edes suljettua, poistaa sitä ei voi kun se on kuulemma puhelimen järjestelmäsovellus. 

Aattelin vaan, että hyvä ja siisti puhelin, vois lahjottaa eteenpäin jollekin tarvitsevalle, mutta ei mun sähköpostin kanssa. Jos nyt jollekin kelpais... Tiiän yhen mummun jonka puhelin ei toimi kunnolla mutta sen poika kieltää sitä ostamasta uutta puhelinta. Katsotaan.

Olen alkanut kutoa langanloppuja kaistaleiksi, ehkä siitä kehkeytyy koirien viltti tai jotain. Ei niitä ehkä viltiksi asti riitä, ja ovat harmillisen eripaksuisia. Oon aina tykännyt paksuista langoista, eikä ne sovi jonkun nallelangan kanssa yhteen. Nallea voi laittaa kaksinkertaisena, paksua ei voi ohentaa. 

Ihan hauskat sukat sain myös aikaiseksi, onpahan kevääksi uudet joogasukat :)


Pääsiäissukat. Vaihtelin lankoja, mutta yritin säilyttää jossain määrin saman rytmin.

Joten kuten pärjäilen. Eilen hoidin ahdistusta lumihangessa saunasta. Auttoi ehkä hiukan. Unet on ahdistavia kans, olen niissäkin väsynyt, puoliunessa, jumissa, halvaantunut. Ja töissä. Juteltiin miehen kanssa silloin kun oli oikein pahana masennus, niin se antoi ymmärtää, ettei halua opetella halaamaan ja sanomaan kannustavia asioita edes mun takia. Taas se nähtiin, että saan olla masentunut, kunhan se ei häiritse hänen elämäänsä mitenkään ja teen oman osani. Ei passaa olla lattialla sikiöasennossa. 

Lainasin pari Matti Remeksen kirjaa kirjastosta, kun opin että kaikki remekset ei olekaan sitä ilkkaremestä. Yhden olen lukenut, mutta ei kyllä oikein sytyttänyt, ei silleen että tekis mieli lukea kaikki muutkin saman tien. Kuten kävi esimerkiksi Kathy Reichsin, Donna Leonin, Seppo Jokisen, Håkan Nesserin ja muutaman muun kanssa. 

Talvilomaviikko, ei tartte mennä joogaan. Vaikka se onkin ihanaa, niin toisaalta on helpottavaa ajatella, ettei tarvi sitä eestaas ajelua. 


Tällanen sää oli viime viikolla, kun tulin joogasta. Jännän unenomainen, kun aurinko paistoi sumuun. 

torstai 2. helmikuuta 2023

Huonosti menee

 Tulin vain ilmoittamaan, ei siksi että kaikkien nyt pitäis tsempata minua, mutta kirjoittaminen usein helpottaa oloa hetkeksi. Valittaminenhan on sitä minua justiin. Mun pitäs hakeutua taas ammattiauttajan pakeille, mutta en jaksa. Ei ole voimia ajatellakaan sitä ruljanssia.

Kotona on ollut riitaa ja hermostun tosi vähästä. Toissayönä en nukkunut paljoakaan, en tiedä mikä valvotti, mutta surkea yö. Eilen illalla otin nukahtamislääkkeen ajatuksella, että saisi nukutuksi kokonaisen yön ilman jatkuvia heräilyjä. No, kello oli viiden paikkeilla kun koira herätti minut. Raapi mahaa. Siis minun. Eikä vain kerran, vaan usein, niin että unet karisi ja tilalle tuli kiukku. Mutta enhän voi olla kiukkuinen koiralle, joka vain haluaa olla liki. Raapiminen tai tassulla "kaivaminen" on sen tapa ilmaista, mitä se haluaa - raapii jalkaa; syliin, raapii peittoa; peiton alle, raapii kuppia; ruokaa jne jne. 

Viikonloppu oli kamala, alkuviikosta tuntui hieman helpottavan mutta taas romahti. Mies parka joutuu ottamaan kaiken vastaan, kun mulla ei ole ketään muuta. En haluaisi kuormittaa sitäkään, mutta näkeehän se pakostakin, ja mun on selitettävä sille. Ja varmaan koska se on läheisin ihminen, niin ehkä syyllistänkin sitä asioista, jotka ei ole sen syytä. Ja sitten itken ja pyytelen anteeksi. Saa nähdä kauanko se jaksaa. Ja kauanko minä jaksan tätä. 

Huono nukkuminen aina pahentaa oloa, meen kohta yrittämään uudelleen. Laitoin karvanleikkuukoneen lataukseen, aattelin vähän päästellä koiria karvoistaan jos kone toimii. Se on hänessä. Toisen koiran hiivatulehdus mahassa on hiukan helpottanut, mutta koira on traumatisoitunut jatkuvasta hoitoshampoolla pesemisestä.

Kuva ei liity.


Omituinen höpöttäjä

 Monesti on tehnyt mieli kirjoitella tänne, mutta en ole jaksanut. Ja pääkin on usein aivan tyhjä omista ajatuksista - mutta jos sitä ei täy...