Vitamiinia ja jäätä

 Asioin verkkoapteekissa ja samalla sitten tilasin D-vitamiiniakin. Vertailin hintoja ja totesin, että on halvempi ostaa 2x60 kpl kuin 1x120 kpl, ja ostin siis kaksi purkkia. Ilmeisesti on jollain matematiikalla halvempaa käyttää saman määrän pakkaamiseen kaksi purkkia yhden sijasta, se nimittäin oli aivan liian iso tuolle kapselimäärälle! 

Yhdistin purkkien sisällön, eikä se vieläkään ole edes kunnolla puolillaan. En kyllä laskenu oliko tuossa kourallisessa 60 kapselia, näyttää paljon vähemmältä. Nyt ne on yhdistetty vanhojen jämien kans niin ei voi laskeakaan. 

Olihan (osittain on vieläkin) melko vinkeä keli, kun sileän jään päälle satoi pakkaslunta. Moniko lie katkonut luitaan kaatuillessaan. 

Kai ne yritti hiekottaakin paikoitellen, mutta kun ilman lämpötila keikkui nollan molemmin puolin, penkoista valui vettä tielle ja jäätyi siihen hiekan päälle. 

Tämä kuva on mun eiliseltä *hyvin varovaiselta* iltakävelyltä. Onneksi olin jollain lailla pannut jo merkille missä on hiekkaa ja missä jäätä, ja kun ihan keskellä käveli niin säästyi reunajäiden petollisuudelta. Yhdessä mäessä oikein sudin ja aattelin jo etten pääse mäkeä ylös, vaikka oli nastatkin jalassa. Lumi siinä nastojen ja jään välissä oli niin paksu, ettei nastat oikeen purreet. Nyt onkin suojakeli, ja jää on tullut hieman tahmeammaksi. Eiköhän se siitä ku vettä sataa, joko sulaa jääkin pois tai sitten siitä tulee entistä liukkaampi. Suunnittelin vähän jo vuorikiipeilijän teräshokkiketjujen ostoa, mut kuinkahan äkkiä ne tylsyy kun joka paikka ei kuitenkaan ole jään peitossa? Pitääkö sit olla koko ajan asentamassa ja irrottamassa...

"Äly"

 

Linnut on jättäneet aronian- ja koiranheiden marjat talvivaraksi. Ja tänään tuulee aivan sikana, on kuulemma föhn-tuuli: se on tullut mereltä, satanut kosteuden Kölivuoriston rinteille ja tulee nyt kuivana ja lämpimänä meille. 

Kuuntelin yöllä valvoessani jatkuvaa tuulen kohinaa, mikä kuului vinttiin. Tasaisesti koko ajan kohisi, ei puuskittain niinku yleensä kun on tuulista. Irtotavarat liukuu pitkin jäistä pihaa.

Valvoin pitkiä aikoja, mutta älykellon unimittauksen mukaan olen herännyt vain kaksi kertaa ja valvonut yhteensä 5min. Kyllähän sitä monesti luulee valvoneensa, vaikka on nukahdellut, mutta näyttää siltä että tuo kello rekisteröi valvomisen vain, jos painan näytön auki kelloa katsoakseni. Se luulee mun nukkuvan kun makaan paikoillani, vaikka tiedän taas kamppailleeni häiritsevien ajatusteni kanssa. Niiden poishäätö vaatii aktiivisuutta, ja mukavien ajatusten tai kuvitelmien paikallesaaminen myös. Ja niskan sekä hartioiden rentoutus, miten sitä muka yrittääkin nukahtaa niskat jännittyneenä ja ihmettelee sitten miksei uni tule. 

 

Vaikka älykello luuleekin mun nukkuvan vaikka oon valveilla, niin huonoja arvosanoja se mun yöunille antaa. Kaikenlaisilla taudeilla uhkaa. Lisäksi se laskee askeleita vähemmän kuin niitä on, kun puhelimen laskurissa on aina enemmän vaikka se ei oo ees aina mulla taskussa kun askellan. Kun se on kuitenkin yhdistetty puhelimen liikuntasovellukseen, niin se ilmoittaa kaks eri kertaa jos olen saavuttanut tavoitteeni, ku ensin se tulee täyteen puhelimella ja vasta sitten kellolla. En oo nyt matkoja pannu ylös, askelmääriä kyllä.

Vähäksi on askeleetkin jääneet, eilen kävelin pitkästä aikaa lähestulkoon normimäärän. Nastakengillä toki; nuo säännöllisehkösti auratut pyörätiet on lähinnä sulat, mutta kun on plusasteita niin lumi sulaa, valuu siihen tielle ja jäätyy jos sattuu käymään pakkasen puolella. On aika hämäävän näköistä kun hiekkatien päällä on kirkas jää, jonka läpi hiekka näkyy niinku ei oliskaan jäässä. Plus sitten tietenki pienemmät tiet on ihan sileellä jäällä.

Jahka kevät etenee sen verran että olen vähän varmempi ajaja, pitää Jesperi viedä kastroitavaksi. Se on ihan mahdoton tuon mummokoiran kimpussa, ilmeisesti taas on joku narttu juoksullaan kylällä. Täällä on ainakin 5 todennäköisesti leikkaamatonta narttua, ja kauempaa kävelyttävät koiria tässä kanssa ja niistähän mie en tiiä mittään. Se oli aivan hyväkäytöksinen poikakoira syksyyn asti, ja siellä Kilpisjärven reissulla alko himoitsemaan mummokoiraa. Siitä lähtien on ollu hankalia kausia. Säälittää ku vanhus vaan haluais olla rauhassa ja yks pöljä sitä vaanii joka käänteessä ja on selässä heti kun vaan pääsee. 

Kudonnassa on jämälangoista koiran paita ja luennassa Suomen varhaisposti.

Kuusitiainen laulaa kevään sävelellä

 Taas sai kuskata lumia viikonloppuna - tosin mies ne enimmäkseen kuskaili, vissiin sillä riittää energiaa ku se on tipattomalla - mutta nyt näyttää sääennuste siltä, että sulais pois vaikkei olis kolaillutkaan. Tyyliin viikko plussakelejä jopa kuuteen asteeseen saakka, mitä nyt huomenna hetken pikkupakkasta. Pihatien kohdalta jo maa paistaa. 

Hienojakin ulkoilukelejä ollu välillä, mutta oon ihan jämähtänyt. Nukun välillä melkeen puolet vuorokaudesta. 

Yritin piristää itteeni laittamalla vaaleaa raitaa tukkaan ja ostamalla tillandsian, mut ei auttanu. 

Ja toki yksi kevään merkki on tuokin, että naatit on pantu kasvamaan. Siinä on fenkoli, porkkana ja punajuuri. Taustalla tillandsia. Pitäskö sille hommata sellanen lasipallo, missä on reikä ja ripustuslenkki? Sitten se kumminki hajoais ku joku kolahtas siihen. Pelkään ohutta lasia. 

Nuorempi tyär alotti työt ja vanhempi koulun. Mie ootan kevättä.