Pääsiäismunakoiso

Ei oo ollenkaan niin hauskaa tehdä riistakameran päivänvalokuvista yhdistelmiä, kun on valot ja varjot aina eri kohdissa. Hämäräkuvat on helpompia. Mutta hauskaa oli käydä välikausitakkisillaan lenkillä, sekin sai olla auki kun tuli heti kuuma auringonpaisteessa. Ja koirillakin oli kurahaalarit, vaikka nyt ei kuraantunutkaan. Se hyvä puoli ainaisessa lumisateessa ja pakkasessa on, että koirat säilyy joskus siistimpänä. Mutta aurinkolasit kyllä ois pitäny olla (mulla, ei koirilla) kun hanget hohti huikaisevina. Unohdin. Kenkänastat muistin ottaa mukaan tällä kertaa, niitäkin tarvittiin.

Lintuja lauloi, mutta kun yritin kuunnella tarkemmin, kuului vain suih suih koirien haalareista kun ne tepsutti eteenpäin.

Mies oli tosiaan yön töissä, teki viime vuorokauden puolella yksitoista tuntia ja tän vuorokauden puolella kymmenen tuntia töitä. Ei sitä voi laiskaksi sanoa. En usko, että tilaisuus vaatekaapiston uusimiseen tai jätevesijärjestelmän päivitykseen sais sitä motivoitua tuollaiseen urakointiin :D Kovasti se on sitä mieltä, että tänään vielä lähetään reissuun, mutta mie sanoin että sen pitää olla siinä kunnossa, että jaksaa ajaa tai sitten mie ajan. Ja sehän on miehen korvissa uhkaus, kun se pelkää mun kyydissä.

Kävin joukkoseulontapapassa aamupäivällä, ja piipahdin tullessa kaupassa, niin sen vajaan tunnin sisällä oli jäinen tie muuttunut loskavedeksi. Varjopaikoissa edelleen jäistä. Vaan ei se yllätä kun sen tietää. Jotkut autoilijat on kyllä alkaneet ajaa kesänopeuksia ihan omin nokkineen, ei oo odottaneet että nopeusrajoitusmerkit vaihdetaan. Niin ollaan persuksissa kiinni jos kahdeksaakymppiä ajaa. Tai yhdeksääkin kymppiä.

Mutta se on pässiäinen. Nauttikaa kukin tavallanne!

Että sellasta

Tänäaamuna kuulin ensimmäisen kerran peipposen täällä omilla huudeilla - Hesassahan ne kyllä lauloi, jotenkuten - ja tyttöä junalta hakiessa oli upea ilta-aurinko, mustarastas lauloi niin täysin rinnoin ja joku tiklikin ja talitintti. Ja nyt näyttää tältä. Vaihtelu säässä on tänään ollut nopeaa ja radikaalia, kun toinen tyttö vietiin poikakaverilleen niin matkalla nähtiin kelejä laidasta laitaan.

Junista vähän. VR muutti aikatauluja myös nopeasti ja radikaalisti, tiedottamatta mitenkään kulkijoita. Ei ainakaan meille asti tullut mitään tietoa, eikä VR:n "ajankohtaista"-nettisivulla ollut mitään. Ainoa maininta oli Hki- Tre-välisten junien hidastumisesta johtuvista aikataulumuutoksista kertovan otsikon alla pienellä, ohimennen, siinä missä lueteltiin moni muukin lähijuna. Saatiin tieto sillä tavalla, että kun tyttö sunnuntaina tuli reissusta ja olivat katsoneet jatkoyhteyksiä, ne menikin ihan eri aikaan kuin ennen. Ja ihan hullusti miten sattuu aamujunatkin - yleensähän lähijunat kulkee aina saman minuuttimäärän yli tasatunnin, mutta kymmeneen asti aamulla nää kulkee täysin sattumanvaraisina aikoina. Tyyliin 05:41, 06:55, 07:43, 08:49, 09:34... Piti kirjoittaa oikein lapulle, kun on menoa eri aikoihin, ettei tarvi joka kerta netistä etsiä. Näin tämänkin vain VR:n herrojen yrityksenä karistaa matkustajat pois häiritsemästä, että voivat ajaa firman konkurssikypsäksi ja myytyä halvalla jollekin yksityiselle.

Miehen työmaalla on urakka, joka pitäs saada hoidettua asiakkaalle huomenna - puolen päivän maissa lähtee auto, ja siihen pitäs saada tavara, jota ei ole vielä edes tullut. Tänä iltana ehkä tulee, joten sitten on yötöitä edessä. Tai sitten ei, ja se saa oikein todella hyvät unoset nukuttua, kun on aloittanut jo viideltä.

Kuin päivä ja yö

Tiistaikuva olis samanlainen kuin maanantaikuva, jos sellaisen ottaisin. Mutta olipa vain huikaisevaa kun eilen kävin kävelyllä peltojen keskellä. Hyinen tuuli vain kävi. Aurinko porotti ja tuuli hirvitti. Eri suunnasta kumpikin, aina oli toinen puoli jäässä ja toinen hiessä. Koirien jalkakarvat kuraantui sulalla, hiekoitetulla tiellä, ja kun kuitenkin oli pakkasta niin sitten ne jäätyi. Katsoin jossain vaiheessa että mikä karahka koiran jalassa on kiinni, mutta ne olikin vain klimppeihin jäätyneitä ravanruskeita karvoja... siellä ne kivasti sitten suli auton takapenkillä. Tein nimittäin mielestäni kätevän ratkaisun kun piti yks ihminen viedä ja toinen hakea, niin vältin edestakaisen ajelun ja kävin pitkällä kävelyllä siinä välissä. Silti jäi odotusaikaa. Ja sulamisaikaa.

Viime yö oli kumma - ainakin 3/4 kotiväen ihmisistä valvoi pitkän aikaa siinä yhden molemmin puolin. Koira sen oikeastaan taisi aloittaa käymällä alakerrassa juomassa, kun vintin kuppi oli tyhjä, ja sitten ramppaskin ihmiset vuoronperään vessassa ja esikoinen kolisteli ämpärinkin kanssa, kun sillä oli paha olo. Pariin kertaan se on tänään oksentanutkin, kurkkukipuisena... toimitin sen terveydenhoitajalle, kun se just viime viikolla oli kipee. Nyt se aamulla heti valitteli poskia, että ne on kipeet ja on paineen tunnetta. Lämpöä ei ollu ku 0,1 astetta. Toivottavasti tokenee pääsiäiseksi ja toivottavasti ei oo tarttuvaa mahatautia. Terveydenhoitaja kirjoitti 3 päivää saikkua eikä oikein ottanut kantaa oksentamiseen.

Olis muuten nytkin paljon tekemistä ja ehkä intoakin, mutta se lähes kaiken nielevä väsymys iski taas, vajaa tunti sitten.
              ZZzzZZZZzzzz

Maanantaikuva ja haaste

Kyllä nyt sitten on luvattu hienoa ilmaa, kun ei enää oo kuvaajalla aikaa kuvailla!

Sain Susannalta Kevään merkit -haasteen: viisi eniten itseä ilahduttavaa kevään merkkiä. Yksi on kyllä tuo sininen taivas ja auringonpaiste, vaikka se joskus raastaakin - esim. jos joutuu märällä tiellä ajamaan vasten aurinkoa tai kun se paistaa matalalta surumielisesti ja paljastaa pölyt ja roskat nurkista tai kun se aiheuttaa migreenin - vaan on se silti mielialaa nostattava.

Sitten on nämä ensimmäiset kukat. Näsiä, leskenlehti, sinivuokko. Aina niitä tulee etsiskeltyä kun kevät etenee, tosin leskenlehdet ilmaantuu aina ensimmäisenä isojen teiden pientareille, eikä semmosissa paikoissa tuu paljoo käveltyä. Mutta autosta silmittelen.

Linnut! Miten ihanaa on kuulla talven jälkeen mustarastaan laulu! Ja kun peipposen kuulee, tietää että kesä on kohta täällä. Tosin sekin on muuttunut, tänävuonnakin kuulin sen jo reilu viikko sitten Helsingissä, mutta ne lienee siellä talvehtineita, jotka viritteli soittopeliään. Naakatkin on niin söpösti pareittain istuskelemassa. Paluumuuttavat joutsenet on aina sykähdyttävä näky (ja kuulu). Töyhtöhyypän veikeä vetohuilu tuo muistoja mieleen, samoin kuovi.

Inspiraatio. Jos se joskus iskee, niin se iskee keväällä pajunpunonnan muodossa. Ei vaan oo kauheesti sitäkään näkyny, ku se vaatis sitä pajunkeräämistä ensin... mutta mikäs sen mukavampaa oliskaan, kuin istua kevätauringossa, punoa pajua ja kuunnella lintujen laulua? En voi käsittää ihmisiä, jotka lintukonserttiaikaankin lenkkeilee luurit korvissa.

Mikähän olis se viides? No on niitä tavallaan viis, jos laskee sinisen taivaan ja auringon erikseen, mutta ne kyllä esiintyy aina yhdessä... ehkä juhlat? Pääsiäinen, vappu, äitienpäivä, synttäreitä perheessä... En kyllä oo silleen mikään juhlaihminen, mutta kermakakku on aina hyvää :)

Aah, sunnuntaiaamut...

Vene Viikissä, kaukana rannasta

Nukuin hyvin! Ja pitkään. Monta kertaa aamun aikana heräsin, ja mietin että joko nousis, en noussu kuitenkaan ja aina uni voitti. Kerran näin unta, että silitin koiria, ja heräsin siihen ku silitin omaa olkapäätäni. Miehelle hehkutin sunnuntaiaamun autuutta, se ei ymmärtäny ku mullahan ei sen mielestä oo ikinä mitään menoa ja kiirettä. Harva se aamu on kummasti silti laitettava auto ajoissa lämpiämään ja lähdettävä tietyllä kellonlyömällä junaseisakkeelle päin ajelemaan, ja parhaimmillaan kolmen - neljän tunnin päästä oltava valmiina ajamaan sinne uudestaan. Onhan se toki helppoa sellaisen näkökulmasta, joka töissä käy, mutta tämmöselle tavallisesta arjesta stressaantuvalle jokainen lähtö on vaatimus. Mutta itsepä olen lapset siihen totuttanut, että saavat kyydin - anoppi sitä paheksuu, sen mielestä tyttöjen pitäs ite kävellä se kolme kilsaa sivu, koska "ennen vanhaan piti kävellä, ei kukaan vienyt eikä hakenut". Kunhan ilmat lämpiää niin saavat mennä pyörällä.

Mulla on vähän erilaisempi käsityö nyt menossa, kun puran kaksi koiran villapaitaa.

Ne on koreat, mutta eivät oikein istu, ja kun lanka on oranssia niin haluan sen talteen. Normaalisti heittäisin roskiin siltään. Mutta kyllä oon päätellyt tosi säntillisesti, hirvee homma aukoo niitä! Ja hihatkin on kudottu tosi tiukasti kiinni. Sen kerran, kun olisivat saaneet olla huonosti.

Käytiin eilen taas Viikissä, mutta ei ollu kovin onnistunu reissu. Sääennustekin muuttui matkan varrella puolipilvisestä täyspilviseksi, luhtakana oli piilossa ja timalit myös. Pikkutikan mies oli nähny. Koirat oli mukana ja mie niitten kans tallustelin siinä ees sun taas, saivatpahan haistella uusia hajuja ja koirapuistoissa oli koiria. Monta kertaa kävelin puistojen ohi ja toivoin, että pienten koirien aitaus olis tyhjentynyt, jotta olisin uskaltanut käyttää omat siellä. Jonkulainen corgitapaaminen taisi siellä olla, kun niitä riitti. Sinänsä kyllä corgi on iso koira lyhyillä jaloilla - se on varmaan on omistajasta kiinni, mittaako säkäkorkeudesta vai painosta sen koiran koon. Basset houndkin on alle neljäkymmentä senttiä korkea, mutta painaa liki 30 kiloa.

Sitten kun viimein päästiin sinne, niin toinen koira olis vaan koko ajan halunnu syliin ja toinenkin oli ihan tylsistynyt. Muutenkin olivat vähän semmosia, ettei niitä olis huvittanu... liekö kovalla tuulella osuutta asiaan.

Nyt jatkan ei-kiirettä-minnekään -sunnuntain viettoa :)

Paistetta luvattu. Harmaata on.

Ilmatieteen laitoksella on nyt tuhannen taalan (tai kahdeksan ruotsinkruunun) paikka lunastaa uskottavuutensa mun silmissä, kun on luvannut kaunista säätä iltapäiväksi. Lähetän valituksen, jos se ei nytkään pidä paikkaansa.

Piti saada koiranpaitakin valmiiksi ajat sitten, muttakun alkaa nukuttaa kutoessa...

Uutispäivä on vaihteeksi mielenkiintoinen, joskaan ei kovin iloinen. Ensinnäkin tämä, jossa kerrottiin mitä kaikkea Google meistä käyttäjistä kerää ja tallentaa, jopa puhetta! Kävin katsomassa omat tietoni, puheentallennus oli "keskeytetty", näköjään oon sentään jotain osannut tehdä oikein. Hauska kartta oli mun paikannustiedot:

Pallukat on pareittain kuin naakkaparvi. Viisitoistasenttinen ufohörhöjen hehkuttama "humanoidi" on selvitetty mutaatioista kärsineeksi tyttövauvaksi. Tässä jutussa kerrottiin tarkemminkin geneettisistä vioista, mutta en osaa suomentaa että osaisin etsiä ko. vaivasta tietoa suomeksi.

Helmenä kirsikassa sitten tieto siitä, että masentuneet menehtyy todennäköisemmin sydän- ja verisuonitauteihin, syöpään sekä aivoverenkiertohäiriöihin. Mutta ehkä osasyyllinen on masentuneen halu lähteäkin pois?

Ja amerikkalainen poliisi on taas ampunut aseettoman miehen, kun pelkäsi siitä olevan vaaraa itselleen. Mitä halavatun pelekureita ne palakkaa sielä poliisivoimiin? Kaikki vaan ammutaan summamutikassa, jopa poliisin itse apuun soittanut nainen yöpaidassa ja 12-vuotias leikkivä lapsi.

Eilen kun imuroin, vein koirien lämmittelyalustaviltin ulos tuultumaan, ja unohdin sen sit sinne ja se kastui räntäsateessa. Illalla toinen koira koitti löytää jotain pehmeää alleen, kun istui lämmittimen eteen, ja sopivasti siinä oli kuopuksen lojumaanjättämä sukka...

Onneksi oli vilttikin jo kuivunut, hain sen paikalleen ettei sukan päälle tarvinnut yrittää mahtua...

Pitäs ja pitäs

Oikeestimääenjaksatätäväsymystä... "tee jotain mielekästä" sanoi lääkäri, mutta mielekkäät jutut on semmosia, joiden ääreen nukahtaa. Ei ne piristä. Lenkkeily ja tietsikalla olo pitää hereillä, mutta tuo eka on välillä niin vaikeen takana, kun fyyse ja psyyke on niin väsyt, että ei jaksa ees aatella. Nytkin on nälkä, jonkinlaisen salaatin saattaisin saada vielä aikaiseksi ennenkuin kaikki salaattitarpeet loppuu (ja uusia ei oo varaa ostaa) mutta tuntuu, ettei ole voimia nousta tästä. Ja lenkillekään ei kannata lähteä, jos on nälkä, joutuu kääntyyn heti takas.

Siivota pitäs. Jokunen päivä sitten Prismassa oli nuupahtaneita tulppaaneja halvalla, ostin ja elvytin. Kun kattelee niitä, ei niin huomaa sotkua. Hirvittävän painostuksen jälkeen kuopus siivosi alkovin lattialta vaatteensa pois, ja kun olin luvannut että jos se sen tekee niin imuroin niin sehän piti tehdä. Ja imuroida ilmalämpöpumpun suodatinverkot kans. Miten sekin homma ajoi mut muka niin piippuun, hyvä että jaksoin kaikki 40 neliötä imuroida!

Sori kun valitan. Joku sentään on kantanut bilhartsialoista 13 vuotta. Mikähän laiskamatoloistartunta minuun lie tullut. Tänään oon luvannu mennä ainoan kaverini luo kahville ja sekin ajatus uuvuttaa. Toinen lapsista on sentään kipeenä kotona, sitä ei ainakaan tarvi kuskailla. Mutta siivota pitäs. Oikaisen ensin hetkeksi sohvalle.

Vanhan talvi

Kyllä ei vanha enää jaksa oikein mitään. Ja kun ei paljoa normaalistikaan huseeraa, niin jaksaa aina vaan vähemmän. Ruotsinreissun ja Viikinreissun jäljiltä meni kauan toipuessa, ja kun ilmatkin oli surkeat, niin ei tullut ulkoiltuakaan. Eilinen kevätpäiväntasaus oli kyllä niiiiin talvisen oloinen tuiskuineen ja viimoineen, vaikka ihan normaaliahan se on, että maaliskuussa on vielä talvi. On ainakin ennen ollut. Syksyllä piti odottaa kauan, että talvi alkoi, ja nyt pitää odottaa kevättä.

Eilen otin pitkät päikkärit puolen päivän aikaan, ja iltapäivän lopuilla alkoi taas väsyttää armottomasti, kun yritin lukea kirjaa. Päätin, että lähden toiselle lenkille koirien kans, jos se piristäis. Tiellä kulkiessa oli vielä ihan hyvän tuntuinen ilma, mutta kun meinasin kävellä pellonreunaa, niin eihän siellä voinut kun se tuuli oli niin kylmä ja kamala. Käännyttiin sitten takaisin suosiolla. Kun päästiin tielle, ihmettelin kun koirien tassut napsui, kuin olis ollu steppikengät jalassa - niillä oli isot jääklimpit varpaiden ja anturan välisissä karvoissa kiinni. Varmaan tosi inhottavaa. Hyi mikä lenkki. Piristihän se toki. Ja Simply Walk-sovelluksen avulla sain helposti talteen matkan, mitä olis ollu vaikea kartasta mitata, kun rahjustin pitkin poikin metsää. Kengät alkaa kyllä totisesti olla entiset, pitää saada uudet tai sitten talven pitäs loppua.

Tyttärillä on outoja koulupäiviä, toisella on kaksi sellaista päivää, jolloin sen koulu alkaa 14.15! Niitä joutuu taas kuskaileen sinne ja tänne, tankki tyhjenee uhkaavasti ja pankkitili myös. Kuuta on jäljellä vielä kymmenen päivää... kyllä se haittaa, että ei tule sitä lapsilisää enää, se pelasti aina loppukuut. Yksi lasku pitää lykätä yli eräpäivän, ensi kuussa on autoveron maksupäiväkin. Mutta tää on tätä. Pelitilillä oli vielä 2 euroa, laitoin Eurojacpot- rivin meneen :) saa ainakin unelmoida lottovoitosta.

Peelintuja

Voimalamuseo

Kävästiin eilen kattomassa Viikin linnustoa. Viisi tuntia. Tytär löysi mulle hyvän tuntuisen sovelluksen kävelyn mittaamiseen, se mittasi mulle sen viiden tunnin aikana yli kahdeksan kilsan kävelyn, vaikka tuntui että suurimman osan aikaa vaan seisoskelin ja odottelin, että mies saa kuvattua tarpeekseen. No, näkyyhän se km/h vauhdissa...

Siellä oli asiantuntijaharrastaja paikalla, neuvoi meille luhtakanan (ei näyttäytynyt) ja peukaloisen (näyttäytyi) oleilupaikat ja vinkkasi pikkutikasta, joka poikkesi paikalla myös. En tietääkseni ole moista koskaan ennen nähnyt, ja jos olisinkin, en olis osannut tunnistaa.

Vähän huonosti näkyy kun on kännykkäkuva, jolla zoomaus on huonolaatuinen. Maisemakuvat onnistuu kyllä kivasti silläkin, pokkarihan on suttulinssinen ja sen sijasta otin kiikarit.

Suora polku puhdistamon ojan varressa

Lammassaareen päin

Mahtava hankikanto oli, ei varmaan oo monesti hesalaisilla tämmösiä missävaantallustelukelejä! Vaellettiin ruovikossa ja käytiin vanhalla puhdistamolla ja tais vähän naamakin saada aurinkoa. Illalla oli semmonen tunne, ettei tienny onko naama palanu vai paleltunu, tuulihan oli paikoin melkoinen. Viisi uutta lintua sain tän vuoden listalle, peipponen lauloi jo melkeen ihan oikeankuuloisesti.

Hieno reissu sekin.

Ennen ruottiinlähtöähän mulla oli se uniapneatutkimus, kiirettä piteli että ehti kaiken hoitaa ennen matkallelähtöä ja sairaanhoitaja oli vielä myöhässä, kun kauppareissulla vein ne rensselit takaisin. Oli homma muuttunut edelliskerrasta, anturit oli vähän erilaiset - etenkin sormeen laitettava - ja ne piti ite teippailla paikalleen ennen nukkumaanmenoa. Kauheaa se teippi, vieläkin on jäljet ihossa! Onneksi laitoin naamaan omaa, kapeampaa ja hellävaraisempaa teippiä.

En nyt viitsinyt naamaani esille laittaa, mutta sinisessä letkussa on sellaset happiviikset ja vielä ylähuulelle tuleva muovikiekura. Ja voi että nukuin hyvin! Miehellekin sanoin, että taidan ruveta nukkumaan jatkossakin letkut nenässä, kun niin hyvin niiden kanssa nukuin. Se sano käyneensä yöllä valveilla ja poikkeuksellisesti en ollu sillon kuorsannut - mietittiin jo, että siitähän on haittaa tutkimukselle, kun nukun hyvin ja kuorsaamatta. Laivallakin nukuin hyvin ja nää pari yötä kans, kun oon väsyttäny itteni kävelyllä ja reissaamisella. Tänäaamuna nousin pirteenä jo puoli seiskalta, mutta nyt vois mennä takaisin nukkumaan...

Tyrska kyrkan

Tukholmanreissu meni aivan mainiosti! Kaikki meni hyvin, perustietoa oli sen verran että pärjättiin ja kysymällä sai lisätietoa. Ihan mieletöntä; metrossa oli lippuluukku, jonka takana oli IHMINEN myymässä lippuja!!! Symppis harmaapartainen hippipappa. Osasin sanoa "sjutton" ku se kysy ensin ruotsiksi (määmitään kuullu/ymmärtäny) ja sit englanniksi, minkä ikänen tyttö on, ja myi puolitoista lippua vaikka yritin ostaa kahta. En tienny, että siellä vielä tuon ikäset menee lapsista.

T-Centralissa kun oltiin, niin käytiin samalla lipulla katsomassa, minkälainen on se pendeltåg... portaat alas ja portaat alas ja metroa paljon syvemmälle maan alle, josta löytyi umpinainen laiturihuone.

Lasi(?)seinät, joihin avautui vain junan ovien kohdalle lävet, mistä pääsi junaan ja sieltä pois. Eipähän kukaan heittäydy junan alle siellä. Tuossa kuvassa sen ajovalot häämöttää lasin takana. Eli sitä ei juuri saanut kuvattuakaan.

Tavalliset junat onnistui paremmin saada kuvaan, jahka oltiin ensin vaellettu maan sisällä Centralstationille ja siellä taivallettu pitkän matkaa raiteiden luo.

Ruman harmaita junia nämä, anteeksi vain. Ilmeisesti Ruotsissa ei ole samaa ongelmaa kuin Suomessa kuulemma on, että junia ei näe tarpeeksi hyvin. Niitä rumia vihreitä teippejä hienoihin punavalkoisiin vetureihin pitää sen takia liimailla. Tämän näkymättömämmäksi junaa ei kyllä saa.

Marjaanalle löysin kukkaruukun :) tällanen kupu. Ei vaan taida kasvit suostua pysyyn tarpeeksi pieninä... ja tuon hinta oli aika suolainen, jossain kuuden- ja seitemänsadan kruunun välimaastossa. Semmosia ison suklaamunan kokoisia olis saanu alle viidensadan.

Kuninkaanpuutarha, Ooppera ja Pyhän Jaakopin kirkko. Tästä näkee, että lunta oli yllättävän paljon. Paikkoja ei ollu juuri putsattu lumesta eikä paljon hiekoiteltukaan - liekö se normaalia, että Tukholmassa on näin paljon lunta puolivälissä maaliskuuta? Varovasti joutu paikoitellen käveleen, ettei mee kumoon.

Brantingtorget. Tämä oli paikka, jota kattelin Googlemapsista, että tuolla haluaisin käydä katsomassa, ja olin jo unohtanut, kun yhtäkkiä näkyi porttikongista tänne. Pyysin tyttöä näyttämään miten otetaan panoraama, mutta tähän nyt tuli tuo ihan tavallinen kuva, vaikka panoraamankin otin.

 Tuolla näkyy se otsikon kirkko. Tyttö katteli karttaa ja luki vahingossa Tyska kyrkanin väärin, ja naurettiin sille. Tässä risteyksessä sanoinkin sille, että "jaa niin, tossahan on se Tyrska tsyrkkan" ja ohikulkeva nainen katto pitkään :D varmaan aatteli että imbesillit suomalaiset...

 Tässä joku grändeni, jota en enää kartasta löytänyt. Varsin kapoinen oli se.  Niinku näkyy, ilma oli hieno, mutta asemalla ollessamme satoi vähän lunta. Tässä alla on Slussenilta sillalta napattu panoraama, josta jo näkyy enempi pilviä, ja kohta oltiinkin inhassa lumipyryssä. Tuuleen yhdistettynä se oli kyllä melko viheliäinen sää.

Käytiin me mäkkärissä ja ICAssa matkalla, Lidlikin olis ollu matkan varrella :) Ihan mukava reissu, lopun myräkkä vähän häiritsi ja se, että jostain syystä mun hyvät kengät alkoi yhtäkkiä puristaan pikkuvarpaiden kohdalta. Ehkä ne ohuet villasukat oli liikaa.

Oon aina laivalla ollessa tykänny niin kovin siitä ikkunasta merelle tuijottelusta. Aina on ollu kavereita, jotka on vaan halunnu mennä kauppaan tai jonneki pubiin tai muualle, enkä oo saanu katella ikkunasta, mutta nyt mulla oli niin ihana samanmielinen kaveri, me suurin osa valoisasta ajasta käytettiin ikkunasta ulos katselemiseen ♥

Ihan hirveän likaisethan laivan ikkunat on, ei niistä mitään taidokkaita valokuvia oteta, mutta kun asennoituu sopivasti niin ei ne roiskeet haittaa katselua. Kaikista parhaat ja ihanan aurinkoiset näkymät olis ollu aamiaispöydästä tänään, mutta mie onneton jätin kameran hyttiin kun aattelin, että otan puhelimen, mutta unohdin senkin kun se oli latauksessa. Jäät tekee oman mielenkiintoisen lisänsä siihen meren ihailuun, sitä oli niin monenlaista ja -muotoista, osa ryskyi laivan alla niin että tärisi ja heilui koko laiva ja nukkuessa joskus heräsi siihen. Kuin myös autokannella tapahtuvaan aktiviteettiin Maarianhaminassa. Lisäksi siinä meni varmaan joku (saunaosaston?) jätevesiputki kun välillä kuulosti ylhäältä tulevan iso vesimäärä loiskuen. Ja ilmanvaihtosysteemistä tuli välillä savun, välillä tupakan hajua. Onneksi ei kakanhajua kuitenkaan, ja hyvä hytti se oli. Laivalla oli aika vähän porukkaa - enemmän taisi olla takaisintullessa - ja niistä enin osa eläkeläisiä ja lapsiperheitä. Rauhallista. Hieno äiti-tytär -laatuaika ja hieno reissu! Oli hyvä, että uskalsin lähteä.

AAG! AAG! AAG!

Posti toi joku aika sitten jonku ihme Viking Linen lahjakortin, sillä sai ilmaisen hytin risteilylle. Nyt kun tytöillä on vaihteeksi vapaata koulusta, menin ja varasin Hki-Tukholma -risteilyn. Aag! Miten siellä toimitaan? Oon mie pari kertaa käyny yli kakskytä vuotta sitten, mutta aina sillon on ollu joku minua osaavampi, kokeneempi ja fiksumpi mukana. Nyt MUN pitäs olla se! Monta tuntia on aikaa siinä päivällä, ja budjetti noin nolla euroa.

Aattelin kun tyär tykkää junista (toinen ei halunnu ees mukaan, menee poikakaverilleen mieluummin) niin vois hurauttaa metrolla T-Centraleniin ja käydä niitä kattomassa asemalla, ja vanha kaupunki on tietty kans kiva. Mutta enhän mie ees tiiä miten ostetaan lippu, sen verran katoin Tukholman joukkoliikenteen sivuja että tiedän sinne menevän metron numeron. Kruunuja siellä vissiin pitää käyttää, ja vaikka on ns. nollabudjetti niin täytyyhän sen verran olla että metrolipun saa. Ja jotain syötävää. Kurssi lienee likelle yks kymmeneen. Kauhea ahdistus iski!

Maanantaikuva

Toiset on laittanu sunnuntaikuvia, mie laitan maanantaikuvan. Harmaus ja ankeus on lähes käsinkosketeltavaa. Plyäh. Sentään naakat on nyt pysyneet muualla, kun eivät enää saa ruokaa mejän pihalta.

Ja tänään ei taas oo juurikaan särkeny päätä, yöllä vähän yritti mutta ylösnousun jälkeen on ollu poissa. Mutta korva huutaa kuin viimeistä päivää. Lääkäri sanoi, ettei sille voi mitään ja niin se varmaan sanoo sen unitutkimuksen jälkeenkin. Millekään ei voi mitään ja nyt oot hiljaa ja kärsit. No, ei tämä elämä ajanoloon paremmaksikaan tuu, pitäs koittaa tyytyä siihen, että suurin osa kropasta toimii vielä asianmukaisesti.

Hyvät, pahat ja kauniit

Tänään kävi mielessä että lainaan naapurilta haulikon ja pistän muutaman naakan kylmäksi. Ne oli aivan mahdottomia! Normaalipäivinä ne on pari kertaa käyneet ja verhoa leyhäyttämällä saanu karkotetuksi, tänään ne oli pihassa ku magneetin vetämänä. Jos sain jotenkin hätistettyä ne pois niin ne jäi näköetäisyydelle kytikseen tai kaarsi vaan saman tien takas. Hakkasin ikkunaluukkua ja pitipä oikein pihallekin mennä seisomaan tuiman näkösenä vähäksi aikaa. Taisin vähän rumasti niille huudellakin. Tekivät selvää talipalloista ja puolittivat kanaverkkoon käärityn talipötkylän.

Huligaanit riistakamerassa

Toiset siinä hakkaa pötköä ja toiset nokka pitkällä odottelee, että herkkuja putoilis. Tossa ei edes ole kaikkia, parhaimmillaan niitä lenteli ehkä jopa yli 20. Ikinä oo ollu tähän aikaan talvea sellasta laumaa, joku puolentusinaa korkeintaan. Alkaa jo naakanpaskan määräkin pihalla olla melkoinen. Mietin jo, että en ala enstalvena ruokkimaan ollenkaan lintuja. Maa- ja metsätalousministeriö on esittänyt, että naakan suojelu lopetettais, mutta Birdlife on - tietysti - vastaan. Täytyyhän lintuyhdistyksen edustaa kaikkia lintuja, mutta joskus kannan harventaminenkin on sen suojelua. Ja eritoten sillä suojellaan niitä muita, joilta naakka vie ruuan ja elintilan joukkovoimallaan. Harakoita ei oo täällä vähään aikaan näkynyt.

Toinen mikä on ärsyttänyt jo pidemmän aikaa, on tyhjät takeaway-kahvimukit tienposkessa. Jos se kahvi on sinne autoon pakko viedä, niin kyllä sen mukin voi sitten kuljettaa mukana loppumatkankin ja viedä roskiin. Äitinsä eivät todennäköisesti korjaa jälkiänsä matkan varrelta. Mur.

Jaa, pitäskö sit miettiä jotain hyvääkin... eilen ei särkeny päätä! Se oli ihanaa :) tai särki toki koko edellisen yön, mutta kun puoli viideltä otin migreenilääkkeen kokeeksi, se menikin sillä ohi. Ajokeli meni huonoksi, mutta vein esikoisen silti poikakaverinsa luo, ja pitipä vielä sopia kuopuksen kanssa junaseisakkeelle treffit, kun se unohti reissukassinsa mun autoon aamulla, kun vein sen kouluun. Tehtiin sit niin, että se nousi matkasuunnitelman mukaisesti junaan ja mie tulin seisakkeelle antaan sen laukun sille, kun se ajoi junan kyydissä ohi. Ei tarvinnu ajella mokoman takia sitten niin pitkästi.

Näytin sille aiemmin Su'en pupupipon, ja sanoin, että jos näät tän pipon ni sano sen ulkoiluttajalle äitiltäs terveisiä.

Torstai-iltana esikoinen tuli saunasta ja huuteli ovelta, että pöllö huhuilee - suorastaan lensin ulos kuunteleen, saunatakki hädin tuskin päällä. Lehtopöllöhän se siellä ♥ luulin, ettei ne enää halua olla täällä, ku mettät on kaajettu. 

Tulppaanit. Investoin silmäniloon, poikkeuksellisesti hempeän vaaleanpunaiseen. Yleensähän ostan mahdollisimman räikeänvärisiä. On ne ihanat! 

Mies oli tänään töissä kolmannentoista päivän putkeen. Huominen vapaata ja ylihuomenna taas sorvin ääreen. Vaikka ei se mikään sorvari oo. Ilmeisesti kerää rahaa kuvauskopteria varten paiskimalla töitä ylen paljon.

Niin ja koirat on ilon aiheita. Tänäaamunakin vain istuin pitkän aikaa sohvalla ja rapsutin koiraa, joka istu sylissä ja nojas rentona minuun. Toinen koira jäikin vielä hetkeksi lämpimään peiton alle ja nousi vähän myöhemmin. Ennen kuutta se päänsärky taas ajoikin minut ylös, olisin halunnu vielä nukkua vaan ei pystynyt. Jalkeilla on helpompaa. 

Pullaa ja valopalleroita

Näytin tän mainoksen miehelle, niin se osti mulle mun lempisuklaalevyn :) Ikinä oo naistenpäivän takia mitään ostanu. Muistaakseni. Enkä oo vaatinu, ja tääki oli vaan vitsi. Sit se vielä aamulla viestitti naistenpäivätoivotukset!

Pullaakin tein eilen. Ja kolme keksiä, kun jäi pöydälle leipomisen jälkeen gluteenitonta pulla-ja munkkijauhoseosta.

Heitin vaan jauhot ja rasvaa sekaisin, lisäsin leivinjauhetta ja vähän kananmunaa (ja vähän lisää jauhoja) niin a vot, tuli hyviä! Mie en ikinä oo onnistunu tekeen omasta päästä keksityllä ohjeella hyviä keksejä. Mutta gluteenittomien tapaan nekin oli parempia vastapaistettuna, ei tänäaamuna enää niin hyvälle maistunu.

Viritin vaihteeksi taas riistakameran pihalle, ei vaan oo oikein hyvää paikkaa sille. Ei viitsi vetää johtoakaan pihatien yli autolla yliajeltavaksi. Oikeestaan ajatus heräs siitä, kun olin näkevinäni ilveksen jäljet eilen lenkillä. Eihän se nyt pihalle tuu, mutta joku muu siellä voi liikkua. Kuten tämä elämäni orbi ja valopallero:

Ja minä pelleilemässä roskapussin kanssa, mutta sitä kuvaa en tähän kehtaa laittaa :)

Telkkarista tuli taannoin sarja "Doctor Foster" joka ei varsinaisesti kuulunu mun ohjelmagenreen, mutta jostain syystä aikani kuluksi katoin ekan osan ja jäin koukkuun. Silti, vaikka aina sitä katsoessa tulin pahalle päälle ja hieman ahdistuneeksi. Toinenkin kausi näyttää olevan, mutta en tiedä tohdinko enää jatkaa katsomista. Pitäs kattoo vaan sellasia, mitkä tuntuu hyvältä.

Perhe katto eilen Mr Bean-elokuvan, ja siinäkin oli ahdistavia teemoja. Ei ole hauskaa, jos pääosan esittäjä unohtaa passinsa johonkin, sellanen on tosielämässä ihan kamalaa.

Mie unohdin viimeyön unessa kuitteja täynnä olevan kirjekuoren jonnekin penkille helsinkiläisessä ostoskeskuksessa. Joku ystävällinen ihminen sen toi mulle kyllä. Mie muuten aika usein näen unia nimenomaan hesalaisista isoista taloista, joissa kuljen käytäviä pitkin ja portaita ja liukuportaita - usein joudun hyppäämään lujaa kulkeville portaille tai ainoat portaat, jotka löydän, liukuu väärään suuntaan. Usein kyseessä on tavaratalo, mutta usein myös pikkuliikkeiden ja ravintoloiden kokonaisuus. Ja usein käytävä vie väärään paikkaan tai ravintolaan, jossa sit nolona joutuu seikkaileen ja etsiin ulko-ovea. Ihan selkeitä nuoruusajan traumoja Stockasta, asematunnelista, Kaivokäytävästä ym.

Ja nyt ku taas unista pääsin puhuun, niin viitaten aiempaan uneen naapurin koirasta; en oikeassa elämässä tiedä, onko se menehtynyt vai ei. Ei sitä kyllä eilen näkyny ulkona, kun perhe siellä kelkalla laski. Kysymään en ala.

Mutta nyt vien omat hurttani kävelylle.

Sitä ihteensä

Kuopuksella on tänään vapaapäivä, mutta kuraattorille meno kahdeksitoista ja halusi koululle jo puolelta, että ehtii nähdä sydänkäpysensä ennen sitä. Siispä koukkasin joogasta tullessani kodin kautta kaupungille, vein tytön koululle ja ite köröttelin kaupan kautta kotiin. Lidlissä on ollu karjalanpaistilihat tarjouksessa (3€/700g) ja nappasin sellasen mukaani. Sen vähiten sietkuisen ja läskisen näköisen. Karjalanpaistilihat näyttää olevan myös sitä lajia, johon lihanpakkaamot työntää sellasta, mikä ei muualle kelpaa - tuossa paketissa oli yksi tai kaksi palasta, jotka saatoin nakata siistimättä pataan. Enemmän varmaan tuli hylkytavaraa kuin paistitavaraa. Esikoinen tykkää läskilihoista, se paistaa ne itelleen, että ei ne roskiin joudu. Ja jos on jotain, mitä tyär ei taho, niin ne menee linnuille ja proteiinit hyötykäyttöön.

Kun mehän ollaan miehen kans kumpikin sellasia, ettei tykätä syödä sietkusta lihaa. Anopin lihat on aina supersiistejä, siellä kai mies on semmoseksi oppinut. Mun äiti taas taisi "opettaa" esikoiselle kanannahoista ja läskistä tykkäämisen :) toki rapeaksi uunissa paistunut kanannahka (tai siankylki) onkin hyvää, mutta liukkaana ja pehmeänä yhhyh. Sinänsä ristiriitaista: jos miehen äiti on opettanu miehen vieroksuun läskilihaa, niin samalla periaatteellahan mun olis pitäny oppia nimenomaan syömään sellasta. Kotona oli usein läskisoosia, ja äiti varmaan valkkas kaikkiin liharuokiin "mehukasta" s.o. läskistä lihaa.

Paisti on nyt uunissa ja parinkymmenen minuutin päästä lisään vettä, laitan kannen päälle ja alennan lämpöä. Sit vois ehkä mennä koirien kans ulos, jos vaikka ei tuulis niin kauheasti kuin eilen. Lähdin iloisena käveleen ja aattelin, että nythän on tosi hieno ilma - niin kauan kun en huomannut sitä viimaa, mikä tuli idästä. Takaisin kun käännyttiin, piti muuttaa reittiä suojaisampaan paikkaan, muuten olis naama jäätyny päähän kiinni.

Outoja unia oli taas viime yönä. Yksikin ihan selvästi kertoi naapurin koiran menehtymisestä. Sit olin pihalla tekemässä nuoskalumesta lyhtyjä tms., ja surin sitä, kun talo pitää tyhjentää ja muuttaa pois. Se pelko kai mulle viime kesän katastrofista jäi.

Koirien merkkinäre pakkasella

Ilmatieteen laitos on muuttanut sääkuvakkeet ihan kamaliksi. Mahdollisimman persoonattomiksi ja  yksinkertaisiksi. Vois siirtyä Forecan käyttäjäksi, niillä sentään on vielä nätit pilvet.

Taas kuuluu talitintin laulu ikkunan läpi :) Päivä on jo melkein 11 tuntia; kevät on tulossa! Vaikka pakkasta ja luntakin vielä kuulemma tulee. Mutta joutsenia on nähty Kotkassa kuulemma.

Ja päätä särkee oikealta puolelta joka päivä, en oo enää jaksanu ees merkata siihen so called päänsärkypäiväkirjaani. Tulee ja menee, enimmäkseen vaan on.

Melkein vahinko taas

Ajoin kaikessa rauhassa isolla tiellä kotiinpäin, kun vastaantulevan auton suunnasta lensi joku tumma, ehkä noin viisisenttinen kapistus kohti ja pamahti kattoon tosi kovan kajauksen kera. Oon satavarma, että jos olis osunu tuulilasiin, se olis ollu entinen - ja minäkin ehkä, kun olisin säikähtänyt ja ajanut ojaan tai johonkin, tai lyönyt (ne refleksit!) jarrut pohjaan ja takanatulija olis tössäyttäny perään. Se näytti siinä sekunnin murto-osassa, jossa ehdin sen nähdä, tyyliin joltain pultilta, ja kattoon jäänyt jälki on myös kaksiosainen.

Että joku sellanen se saattoi olla. Kyllä se ainakin lasin rikkoo, jos se tulee vastaan 80km/h vauhdissa kun sen oma vauhtikin on samanmoinen. Jos siitä autosta irtoili pyöränpultteja matkan varrelle?

Ja lääkäriltä olin tulossa. Pöh, taas ihan turha reissu. Lääkettä ei voi enää nostaa (vaikka hoitaja väitti ja siks just laitto sen lääkärinajankin) ja väsymys lähtee pois kun "teen vaan jotain kivaa" ja odotellaan unitutkimuksen tuloksia. Juu, tekisinhän mie esim. käsitöitä, mutta nukahdan niiden ääreen. Samoin kirjan ja vähänkin tylsemmän telkkariohjelman ääreen. Ylipäänsä jos istahdan jonnekin muualle kuin tietsikan ääreen. Jätti mun somaattisjutun epäilyn täysin huomiotta.

Joku muukin oli ollut tyytymätön - ovilasi oli potkaistu sisään kun lähdin. Siellähän on ovi lukossa, ilmeisesti nähty parhaaksi sellanen käytäntö että jokainen asiakas päästetään vain ovikellon soitolla sisään. Siinä ikäänkuin korostuu se, että käyn sekopäiden hoitopaikassa...

Tämmönen puhtaanapitolaitoksen kaveri oli mulla apuna salaatinteossa. Hoiti lattian siivouksen aina kun jotain tippui, ainoastaan litteet vihreet salaatinosat jää siltä syömättä. Jäävuorisalaatin valkoisia osia se rouskuttaa, ja etenkin se kitkerääkin kitkerämpi kantaosa on sille mieluinen. Niille molemmille, mutta toinen vaan ei päivystä vaan odottaa, että jos on jotain hyvää niin se tuodaan sille nenän eteen.

Nyt oikaisen sohvalle odottaan, että pesukone saa ohjelman valmiiksi ja pääsen ripustaan pyykit, sit ulos koirien kans. Vaikka en yhtään jaksais.

Tylsällä veitsellä sattuu enemmän vahinkoja

... mutta jos olis tänään ollut käytössä terävä veitsi, olis tullu vahinko. Kiitos mun hyvien, mutta täysin idioottimaisten refleksieni. Oon varmaan ennenkin ihmetellyt sitä, kun ne on mulla jotenkin niin kohtuuttoman raivoisia ja voimakkaita, että niillä tekee enemmän tuhoa kuin alkuperäisellä vahingolla, jonka torjumiseen ne tähtää. Tyyliin kahvikuppi keikahtaa - refleksi toimii ja kiinniottamisen sijasta paiskaa kupin vastakkaiseen suuntaan lattialle. Tänään palastelin hunajamelonia ja poistin kuoria siitä, ja yksi palanen meinasi luiskahtaa otteesta - hysteerinen oikean käden refleksini toimi taas, mutta ei hoksannut että kädessä on kokkiveitsi, jonka se iski vasemman käden etusormeen, phalanx proximalikseen. Onneksi oli tylsä veitsi, tuli vaan pintanaarmu. Siinä olis ollu selittäminen, jos olis joutunu tikin hakeen terveyskeskuksesta. "Meloni lipsahti, joten löin veitsellä sormeeni."

Mutta kyllä mie jotenkin nautin siitä hämmennyksestä, mitä herätin vuonna 1986 Vantaan Tikkurilan terveyskeskuksessa selittäessäni, että mursin sormeni kun liukastuin lehmänpaskaan.

Pitkästä aikaa pidin tulia lyhdyissä. Nyt on niin valoisaa pitkälle iltapäivään, ettei tuu laiteltua ulkotulia. Aamun sinisessä hämärässä punainen lyhtykynttilä oli ihan hauskan näköinen.

Väsyttää joka päivä. En tiedä johtuuko se vuodenajasta, lääkityksestä, masennuksesta vai jostain somaattisesta. Omituista räkää tullut jo tammikuusta, poski- ja otsaontelo oikealla puolella kivistää aika ajoin ja ainakin lähes joka yö; helpottaa kun nousee ylös. Tällä hetkellä vain pistää oikeaan korvaan. Mutta ei oo yhtään kuumeinen olo, että siellä joku tulehdus muhis. Ja tää nyt menee siihen oman terveyden sairaalloisen tarkkailun piikkiin, oikeesti mitään vaivaa oo.

Viime viikolla kävin mt-hoitajalla, se hommas mulle lääkärin (ei siis ilmeisestikään mikään psykiatri, vaan ihan yleislääkäri) huomiseksi. Siis ite jos tilaa lääkärinaikaa, pääsee vaan jonoon josta harkinnan mukaan saa ajan jos saa, ja kaikkinensa joutuu odottamaan puolitoista kuukautta lääkärille pääsyä. Tuon kautta mennessä viikko... no masennuslääkitysasiaahan siellä on vaan tarkoitus käsitellä, mutta saatan kysästä tuostakin. Väsymyksestä nyt ainakin puhun. Ei oo hääviä tämmönen, kun mieliala olis jo parempi mutta mitään ei kuitenkaan jaksa. Nyt on sentään taas pakko käydä kävelyillä koirien kans, kun ei oo enää niin kova pakkanen koko päivää.

Törsäystä

Teinpä tänään jotain sellaista, mitä en ole koskaan tehnyt. Vaihdoin "mullat" orkideoille. Eli tungin kallisarvoisia kaarnan-, heinän- ja muun töhkän paloja orkidean juuripaakun ja uuden ruukun väliin.

Olen kyllä kiintynyt tuohon toiseenkin orkideaan, jota kohtaan olin pitkän aikaa ynseä, sattuneesta syystä. Lapsellisesti kyllä. Mutta syystä silti.

Orkidea"multaa" ostaessani kiersin myös muita tarvittavia tavaroita hakemassa ja ne kengät tsekkasin siltä varalta, että olis ollu jotain sopivia talvikenkiä vaikka alessa - ei ollu, ne on ihan vallan välikausikenkiä jo - ja jotenkin kummasti törmäsin usein sellaseen vanhaan pariskuntaan, jotka sai mut ajatteleen sitä aiemmin puhumaani ihmisten erilaisuutta. Ne ihmiset ainakin meni niin eri sfääreissä, en varmasti olisi kestänyt päivääkään samassa seurueessa. Näki kyllä, että mies oli tossun alla ja nainen tottunut sitä komenteleen ja olemaan oikeassa (tosin ei se ollu oikeassa siellä kaupassakaan) ja sen naisen ääni oli niin hermoillekäyvän valittava, miten se olikin ruvennu puhuun siihen sävyyn miehelleen. Joka oli lähinnä hiljaa. Mutta mistä sen tietää mitä sen kaiken takana on.

Maksoin laskuja ja tankkasin ja ostin rahapäivän kunniaksi uusia keittiöpyyhkeitä, kun oli alle 2 euroa. Mut ne olikin kiinalaisia, ilman ripustuslenkkiä ja huonosti imukykyisiä. Lähinnä mikrokuituliinan tapaisia. No onpahan vähän väriä keittiöön. Hain tyttärenkin koulusta, kun sielläpäin ajelin. Niillä on poikakaverinsa kanssa viisivuotispäivä viikonloppuna ♥ enpä olis viis vuotta sitten uskonu, että ovat nyt vielä yhessä.

Kuopukselle pitäs taas uudet lasit hommata, ei se entisillä nähnyt alun alkaenkaan kunnolla. Nyt pitää kysellä joka välissä sitten tarkkaan, että näetkö vai et, väheneekö päänsäryt vai ei. Tosin mullekin pitäs hommata uudet lasit, tuntuu etten nää kunnolla lähelle enkä kauas. Aiemmin mun ilo oli telkkaria katellessa kutoa, mutta se ei oo enää kivaa kun ei nää. Eikä telkkaristakaan tuu oikein katottavaa. Nari nari ja vinqu vonqu.