Välillä saattaa melkein ehkä aurinkokin näkyä

 

Ei oo  kahtakaan kuukautta siitä, kun ostettiin satasella linnunruokaa, ja melkeen kaikki on jo menny. Mutta tuli niitä alkuun liikaa holvattuakin, ja sitten kaduin kun paikalla pyöri alun kolmattakymmentä naakkaa ja parhaimmillaan 7 pulua. Nyt ei maahan enää ruokita, paitsi keltasirkuille (ja jänikselle) vähän kauroja tuonne suojaisaan paikkaan, mihin ei isot linnut mielellään tule. Ainahan jotain tippuu talipalloista ja ruoka-automaateilta, että mustarastaatkin saa. 

Ostin pieniä jumppakuminauhoja, aattelin josko mun nivelet vois paremmin kun saisivat lihaksia ympärilleen. Voi olla että voivat vähän paremmin. Ehkä. Yks on kotitakin taskussa, yks olkkarin pöydällä ja yks ovenrivassa, siitä temmon ohimennessäni muutaman kerran aina. Tai joskus. 

Viikonloppuna oli ihanasti talo täynnä, kun lapset koirineen kävi. Ja esikoinen tarjos meille ravintolassa ruuan - mie olin ensin vastentahtoinen, ku sehän on työtönkin tällä hetkellä, mutta kävi ilmi että sen tilillä on silti kymmenen kertaa enemmän rahaa ku mulla. Mie ostin uudet rillit, niihin meni rahaa (eikä mies edes kattonu niitä, saati että olis huomioinu mitenkään!) (Miehet!) ja koirien lääkekulut on nyt kasvaneet kun toisellekin pitää syöttää niitä. Ja sit oli uuden kiukaan osto, josta maksoin parisataa. Ja ulkolinnutkin tosiaan syö aika paljon. Äkkiä ne hupenee köyhän vähät rahat...

Sumuisia kelejä ollut, ja koirat väsyneitä. Kipeempi ei oo jaksanu lyhyitäkään lenkkejä - tai ei ehkä ole viitsinyt. Kummasti löytyi sitten energiaa, kun tuli vastaan koiria eilen, sekos siellä kantopussissaan. Hävetti. Niin aina. 

Sheddingiä

 Oon kohta kalju, kun multa irtoaa tukkaa niin kauheasti. Hiuksia on joka paikassa, koiran suolistossakin niin että ne kakkaa helminauhaa. Sormien ympärillä etenkin, kun yrittää tehdä ruokaa. Matossa; kun imurilla hankaa niin matosta nousevat hiukset ja pöly kiertyy makkaroiksi. Sängyssä, vaatteiden sisällä kutittamassa. Jumppakuminauhaan staattisella sähköllä liimaantuneena. Hiusharjasta saa poimia päivittäin nyrkillisen hiuksia roskiin.

Laitoin sunnuntaina öljyhoidon ennen saunaa, ni sit jäi pesussa osa öljystä hiuksiin... mut ei se haittaa, kuka mun hiuksia täällä tutkailis. Onpahan osin silee letti.

Tänään tuli lunta paljon, sain tehdä lumitöitä. Huomenna pitäs tulla vettä ja räntää. Suojakelejä pitkäksi aikaa. 

Pimeä metsä, jossa linnut nukkuvat

 

Vuosi on lähtenyt liikkeelle kitkuttaen. Mieli matalalla vaikka oon koittanu sitä pitää korkeella ajattelemalla miten hyvää elämä on ja käymällä ulkona. Tosin kelit oli välillä suoraan sanottuna paskat. Niiden jälkeen tuli pakkanen, ja päästiin metsään kun polut kantoi minutkin. Tosin koska hanki kantoi koirat, ne kierteli millon minkäki näreen ympäri ja mun oli sit kahlattava hankeen irrotteleen talutinta. 

Eilen jaksoin vedellä yhteen viimevuoden tilastoja. Tiesinkin, että kävelyn osalta on ollu huono vuosi, mutta kun laskin siihen myös pyöräilyn ja hiihdon tuomat kilsat (ei sähköpyöräilyä) niin sain kokoon sentään 882,6 km - huonompi kuin kolmena edellisenä vuonna, mutta parempi kuin vuonna -18. Kirjoja tuli luettua 66 (no se viiminen oli puolivälissä vuoden vaihtuessa) ja neljä kirjaa hylätty loppuunsaattamatta, epäkiinnostavuuden takia. Lintuja bongattu 106. 

Uudenvuoden aattona en nähnyt yhtään rakettia. Ei kiinnostanut. Mummun Tyttö oli hoidossa sen illan ja yön ja aamun, ja oltiin vaan olkkarissa kattomassa Lentoturmatutkintaa. Muutaman viikon sisään oon kahlannut kaikki Disney+ -kanavalla olevat jaksot, ja yks päivä lenkillä ollessani mietin, että oon niinku viallinen lentokone: ensin syttyy vasemman polven varoitusvalo, sitten vasemman lonkan. Selkälihas varoittaa jumista ja oikea pohje vikatilasta. Nilkuttaen kotikentälle.

Hyvä sarja, mutta toistaa itseään. Aina siinä näytellyssä osassa päätutkija sanoo "Let's go to work!", aina kun tallennin löytyy, löytäjä tai joku esittelee sen tutkijalle, joka sanoo että "lähetetään se tutkittavaksi" ja sitten se viedään pois. Jotain osaa pällistellään ja nitkutetaan vähän ja todetaan, että ihan kunnossa. Tai että ei ole kunnossa. Ja aina kun oli selvitetty että joo, tästä se johtui, päätutkija sanoi "Jokin ei nyt täsmää" (MIKÄ???) ja ryhdyttiin etsimään lisää vikoja.

Se Disney+ mikä meillä näkyi, oli esikoisen maksama ja se anto tunnukset meille, ja sanoi jokin aika sitten että on lopettanut tilauksen, se loppuu 6.1. JUURI kun olin saanut katsottua viimeisen jakson eilen, se loppui! Mikä nappiajoitus!

Miehellä oli talvilomaa tää viikko, ja se kustansi meille minilomasen Turkuun, jossa majoituttiin Ruissalon kylpylähotelliin. Se oli hieno reissu ja ilahdutti kovin. 

Linna

Aurajoki

Koirien uimaranta. Ei kiinnostanu uiminen nyt mejän koiria, toinen kävi nostamassa jalkaansa (vaikka onkin tyttökoira) vesirajassa. Hieno luontopolku, varmaan keväällä ja kesällä upea! 

Hotellissa käytiin saunomassa ja lillumassa lämpimässä porealtaassa, mie kävin hierojalla. 

Aamiaisella oli väljää kun meni ajoissa, ja ruokaa oli monipuolisesti (jopa brie-juustoa, hyfff...) ja palvelu muutenkin hyvää. 

Turussa oli kauheasti juoksijoita. Ekana iltana tiistaina oli kauhea loskakelikin, ja siellä ne vaan pärskytti menemään. Keskiviikkona oli kuivempi keli ja torstaina sitten kipakka pakkanen. Ja juoksijat vaan juoksi.

Karvaista kuuraa.

Anoppi unohti antaa jouluna meille kukkasen, ja toi sen uuden vuoden aattona sitten. Mie lähetin sille tämän kuvan, enkä yhtään hoksannu että yläkulmassa näkyy tuo mun tekemä hedelmäinstallaatio... ei se siitä kyllä maininnu mitään, ehkä se katto vaan kukkaa ja kynttilöitä. Toivottavasti. 

Tälleen menee koira portaikkoon oottaan, ku sille sanoo "mennään nukkumaan". Se niin tykkää nukkua mun kans tuolla vintissä. 

Pimeitä kuvia on nyt, mutta kaikki muukin on pimeää. Mennään nukkumaan.