Pari iltaa sitten laitoin riistakameran kuvamaan pihaa, ja siellä loisti valo. Tuossa halonhakkuupölkyn juurella. Se näkyi kahdessa kuvassa ja lisäksi videolla, mutta olin hajamielinen ja poistin kaikki muistikortilta, ennenkuin olin tallentanut. Luulin tallentaneeni. Tämä on sähköpostiin lähetetystä kuvasta. Ajattelin, että sinne on isännältä pudonnut taskulamppu tai sitten siellä maassa on joku heijastin, mutta ei siellä mitään oikeasti ollut. Eikä ole, kävin silloin tutkimassa ja vielä tänään päivänvalolla kaivelemassa. Pelkkiä rankoja, mitkä jäi keväällä pätkimättä. Sitäpaitsi myöhemmin sitä ei enää näy, kun asemoin kameran silleen paremmin, ettei se kuvaa tuota tietä taustalla, kun se ei sais sitä lain mukaan kuvata.
Kävin naistenlääkärillä, perinpohjainen täti oli hän, kun oli aikataulusta myöhässä ja vielä minunki kans meni yliaikaa. En oo ennen käyny, sille "mun" vakilääkärille on aina monen viikon jonot ja ajanvaraussysteemi oli muuttunu sellaseksi, että siitä ei suoraan voinu valita kenelle haluaa, vaan se tarjos ekoja mahdollisia aikoja. Olis kai sieltä voinu sen kaivella esiin ja varata suoraan sillekin, mutta en sit alkanu ja hyvä niin. Suositteli ehdottomasti mammografiaan menoa, mutta yksityislääkärin reseptillä ei kuulemma saa julkiselta puolelta sitä, vaan pitää mennä yksityiselle lääkäriasemalle sen kans. Myös kaikenkirjavia papa- ja hpv-testejä kirjoitti lähetteelle, mutta sano että ne ei oo niin tärkeet ku se mammografia. Labraan kuulemma voi mennä terveyskeskukseenkin sillä lähetteellä.
Vähänkö tunsin itteni vanhaksi, kun se lääkäri rintasyöpägeenin testaamisesta puhui, että "teillä on kotona varmaan nuoria, jotka voi etsiä sulle internetistä" o_O eikä se nyt niin hirveän nuori ollu ittekään, ryppyjäkin jo naamassa. Kierukan poisottoahan se ehdotti, kun siinä on sitä estrogeeniä, joka kuulemma aiheuttaa rintasyöpää, mutta mie en suostunu. Edellinen lääkäri sanoi, että se voi olla vielä viis vuotta (2014) ja mun puolesta saa ollakin, jos vaikka siihen mennessä olis kierto kuivahtanut.
Kova tuuli tänään. Kyllä se sää osaakin vaihdella! Puolipilvistä piti olla tänään, ja osutin ulkoiluni siihen, mutta turha toivo. Paksut pilvet melkeen maahan asti. Illalla viiden jälkeen sitten näkyi kuu muutaman sekunnin, eli puolipilvistä oli sillon :) Nyt pitäs olla peräti pilvetöntä, mutta en tarkene käydä kattomassa... nakitin koirien iltapissityksenkin isännälle.
keskiviikko 11. tammikuuta 2017
tiistai 10. tammikuuta 2017
Ruoho kasvaa lumikolan jäljissä
Tiklejä ja urpiaisia. Jälkimmäisiä on kuulemma nyt paljon liikkeellä. Ite en taho niitä tunnistaa kuin tälleen kuvasta ja ehkä kiikarilla, kun ne on semmosia "tavallisen näkösiä" harmaankirjavia, paitsi tuo pieni punainen läntti päässä.
Eilen menin lenkille lähikylään samalla kun kävin kirjastossa ja kaupassa. Koirat oli ihan lumipaakuissa kun päästiin takaisin autolle; autoharjalla koitin niitä putsata ettei sulais kaikki lumet takapenkille. Sitten ne höyrystyy nimittäin lasien sisäpinnalle.
Tänään olikin ankeampi ilma, aamulla satoi vettä... ennusteessa oli puolipilvisen merkki, mutta kun sitten harmaata taivasta katseltuani aloin tarkastamaan, että millon sen piti olla, niin ei siellä säätiedotuksessa enää auringonpilkahdusta ollu. Ei tosin pitäny sataakaan, mutta satoi silti. Ihmettelin, kun taivas kuitenkin näytti tältä:
Vettä vaan sinisyydestä huolimatta mejän päälle tippui, ja yhdistyneenä kovaan tuuleen teki lenkistä aika inhottavan. Sateesta märkä naama jäätyi tuulessa. Onneksi myötätuuli oli takaisin tullessa.Eilen tuupin lunta kärhöjen päälle, ja tänään tuupintajäljissä kasvoi ruohoa... jota koirat innolla mäykytti. Ei ne lumet sentään tällä kertaa taida ehtiä sulaa ennen seuraavia lumisateita. Illalla, yöllä ja huomenna pitäs taas olla pakkasen puolella ja sataa.
Tänään menen naistenlääkärin pakeille, kun on vielä joululahjarahoja jäljellä. Toivottavasti se antaa mun hormoonikierukan vielä olla. Kerran vuoteen pitäs naisen gynellä käydä, mulla on varmaan kaks ja puoli edellisestä...
perjantai 6. tammikuuta 2017
Sitä samaa. Mutta kyllä se siitä.
Koirat "lenkillä" illan kiristyvässä pakkassäässä. Kyllä ne kummasti tarkenee, kun niitä ensin kymmenen minuuttia pukee monikerroksisesti ja laittaa tarranauhalla villasukat jalkoihin - inhoavat sitä touhua melkein yhtä paljon kuin sadehaalarin pukemista. Mutta tuntuu, että sukat pitää paremmin lämpimänä kuin kengät.
Eilen oli lintulaudalla kuusi tikliä. Ja tänään orava temppuili pähkinärasvapötkön kanssa.
Kauheesti piti lauhtua tänään, ja toki se viitisen astetta lämpenikin aamusta iltapäivään, ja kun ei tuullut, oli hieman helpompi ulkoilla. Silti kyllä jäätyi näpit välittömästi kun vähän koitin kuvailla pakkasnäkymiä. Kuten tällasta jättimäistä punatulkkua :)
Eilen oli lintulaudalla kuusi tikliä. Ja tänään orava temppuili pähkinärasvapötkön kanssa.
Kauheesti piti lauhtua tänään, ja toki se viitisen astetta lämpenikin aamusta iltapäivään, ja kun ei tuullut, oli hieman helpompi ulkoilla. Silti kyllä jäätyi näpit välittömästi kun vähän koitin kuvailla pakkasnäkymiä. Kuten tällasta jättimäistä punatulkkua :)
Varis se siellä koitti lämmitellä vaipuvan auringon kylmissä säteissä.
Ja toisaalla tekolunta kovasti valmistivat, kun oli mainio keli taas siihen hommaan.
Kasoittain sitä näkyi siellä olevankin, vaikka kuvasta vois päätellä sen kaiken leijuvan tiehensä. Ja puolikuukin oli taivaalla.
torstai 5. tammikuuta 2017
It's kylmää out siellä
Puro, oja, jossa menee vettä, alkaa jäätyä. Jokihan se suureellisesti on kartassa. Tuonne asti kävelin, mutta juuri sen pidemmälle ei tarjennut. Muuten kyllä, mutta naama ja kädet jäätyy hetkessä.
Koirien pukemiseen menee enemmän aikaa, mitä ne kestää ulkona.
Tähtitaivas on hieno.
Meillä on taas rotta.
Sen selkä se oli silloin riistakamerassa, kun jotain näin siinä hääräävän suurimmaksi osaksi kuvan ulkopuolella. Kylmähän tuollakin on, mutta en vaan tykkää kun voivat tulla sisälle ja tulevatkin. Jyrsivät, rikkovat, sotkevat ja syövät kaikkea. Ostin rotanmyrkkyä ja siivosin tuon laatan (jonne aamulla viemiäni pähkinöitä se tuossa kuvassa napostelee) illanhämyssä kokonaan, ja jatkossa pidän lintujen ruuat yläilmoissa roikkumassa - tosin ainahan ne tiputtelee kuitenkin. Päivällä en viitsiny sitä vielä siivota, ku linnut kuitenkin kävi siinä syömässä. Lisäsin heiniä lintujen yöpymäpesiin. Laitoin riistakameran alakuvassa näkyvään aitaan kiinni.
Koirien pukemiseen menee enemmän aikaa, mitä ne kestää ulkona.
Tähtitaivas on hieno.
Meillä on taas rotta.
Sen selkä se oli silloin riistakamerassa, kun jotain näin siinä hääräävän suurimmaksi osaksi kuvan ulkopuolella. Kylmähän tuollakin on, mutta en vaan tykkää kun voivat tulla sisälle ja tulevatkin. Jyrsivät, rikkovat, sotkevat ja syövät kaikkea. Ostin rotanmyrkkyä ja siivosin tuon laatan (jonne aamulla viemiäni pähkinöitä se tuossa kuvassa napostelee) illanhämyssä kokonaan, ja jatkossa pidän lintujen ruuat yläilmoissa roikkumassa - tosin ainahan ne tiputtelee kuitenkin. Päivällä en viitsiny sitä vielä siivota, ku linnut kuitenkin kävi siinä syömässä. Lisäsin heiniä lintujen yöpymäpesiin. Laitoin riistakameran alakuvassa näkyvään aitaan kiinni.
keskiviikko 4. tammikuuta 2017
354 päivää jouluun
Kamerasta oli akku lopussa, niin en saanut kuvaa hauskan näköisistä koirista, jotka vein tänä aamuna pikkiriikkiselle (reilu puoli kilsaa) kävelylle. Laitoin niille villasukat ja paksusti vaatetta, ja silti toinen oli jo surkeana käpäliään nostelemassa ennen kuin ehdittiin takaisin pihaan. Hirmuinen tuuli! Siihen nähen, että pakkastakin on ihan kiitettävästi. Pari astetta jo sen jälkeenkin kylmentynyt, että rivakasti se jäähtyy. Mutta miksi nenä (ja silmät) alkaa vuotaa pakkasessa? Luulis, että märkyys olis viimeinen asia, mitä naama kaipaa pakkasessa ja tuulessa.
Päätin, etten tee enää typeriä jääjuttujani, mutta taas on pari tulossa. Kun on kerran pakkasta.
Viime yönä en saanu nukutuksi. Oon käyttäny melatoniinia apuna, mutta tuo "pitkävaikutteinen" on ihan yhtä tyhjän kanssa. Iso kova pilleri, joka ei ilmeisesti sula ennen aamua mahassa... jos sopivaksi vaikuttavan aineen määräksi on todettu se 1mg, ja se tehoaa jossain määrin purutablettina - kun imeytyminen alkaa jo suussa ja on nopeaa - niin järjellä ajateltuna jos tuo 1mg vapautuu hitaasti yön aikana, niin eihän sen pitoisuus elimistössä lie missään vaiheessa ole vaikuttavalla tasolla. Olenkin laittanut veitsellä halki sen yleensä aina - silloin se vaikuttaa - mutta eilen ei tullu laitettua ja sen huomasi.
Sydänkin jyskytti taas kummasti eikä reilussa tunnissa helpottanut. Kokeilin piikkimattoa, ja se auttoi jyskytykseen ja nukahdinkin ehkä puoleksi tunniksi, mutta sitten heräsin kun koira lähti haahuilemaan ja veti sillä toisen koirankin ylös sängystä ja alakertaan. En ymmärrä miksi se silleen tekee melkein aina, kun toinen koira vähän jalottelee yöllä. Luuleeko se, että nyt herätään? Sitten se värjöttelee täällä kylmässä. Nuo koirathan ei tarkene nukkua näillä huoneenlämpötiloilla ilman vaatteita tai peittoa.
Siinä taas aikani pyörittyäni sängyssä lähdin kans alakertaan, ja sohvalla hetken pyörittyäni luin kirjan loppuun ja sen jälkeen sain taas ehkä puolen tunnin unet, kun koira jälleen herätti. Kolmeen mennessä olin nukkunu ehkä tunnin. Ihme napsahtelut ja koiran levottomuus piti hereillä. Sohvalta siirryin yläkertaan miehen herättyä ja taas pyörimistä, sit aamulla ennen kaheksaa ylös. No, josko ensyönä nukuttais.
Päätin, etten tee enää typeriä jääjuttujani, mutta taas on pari tulossa. Kun on kerran pakkasta.
Viime yönä en saanu nukutuksi. Oon käyttäny melatoniinia apuna, mutta tuo "pitkävaikutteinen" on ihan yhtä tyhjän kanssa. Iso kova pilleri, joka ei ilmeisesti sula ennen aamua mahassa... jos sopivaksi vaikuttavan aineen määräksi on todettu se 1mg, ja se tehoaa jossain määrin purutablettina - kun imeytyminen alkaa jo suussa ja on nopeaa - niin järjellä ajateltuna jos tuo 1mg vapautuu hitaasti yön aikana, niin eihän sen pitoisuus elimistössä lie missään vaiheessa ole vaikuttavalla tasolla. Olenkin laittanut veitsellä halki sen yleensä aina - silloin se vaikuttaa - mutta eilen ei tullu laitettua ja sen huomasi.
Sydänkin jyskytti taas kummasti eikä reilussa tunnissa helpottanut. Kokeilin piikkimattoa, ja se auttoi jyskytykseen ja nukahdinkin ehkä puoleksi tunniksi, mutta sitten heräsin kun koira lähti haahuilemaan ja veti sillä toisen koirankin ylös sängystä ja alakertaan. En ymmärrä miksi se silleen tekee melkein aina, kun toinen koira vähän jalottelee yöllä. Luuleeko se, että nyt herätään? Sitten se värjöttelee täällä kylmässä. Nuo koirathan ei tarkene nukkua näillä huoneenlämpötiloilla ilman vaatteita tai peittoa.
Siinä taas aikani pyörittyäni sängyssä lähdin kans alakertaan, ja sohvalla hetken pyörittyäni luin kirjan loppuun ja sen jälkeen sain taas ehkä puolen tunnin unet, kun koira jälleen herätti. Kolmeen mennessä olin nukkunu ehkä tunnin. Ihme napsahtelut ja koiran levottomuus piti hereillä. Sohvalta siirryin yläkertaan miehen herättyä ja taas pyörimistä, sit aamulla ennen kaheksaa ylös. No, josko ensyönä nukuttais.
tiistai 3. tammikuuta 2017
Kissa
Influenssa jyllää ja ihmisiä kuolee siihen. Lehdessä oli puhetta, että vieläkin kannattas ottaa se rokote, mutta ainakin täkäläinen terveyskeskus on tiedottanu vain riskiryhmien rokottamisista, ei mitään niille, jotka ei kuulu riskiryhmään. Itse pitäs olla kauheen oma-aloitteinen ja soitella sen perään, edes hinnasta ei oo missään mitään puhetta. Ja mulla lienee kuitenkin niin vähän kontakteja ulkomaailmaan, että riski on aika pieni. Kuopus ei ottanu rokotusta, ja nyt se kauhistui... sanoi että olis ottanu (koulussa tarjottiin) jos olis tienny että influenssaan voi kuolla.
Riistakamera on poiminut monta kertaa kissan. Tuossa se näyttää öisin käyvän pyörimässä, varaston edustalla. Hyvä vaan, jos pyydystää hiiret pois. Juuri äsken tuli kuva, missä näkyi oravan jäljet, ja sitten kuva, mistä voi päätellä oravan pompanneen kameran päälle. Kuva näytti alaspäin. Oli jo virittelyvaiheessa tosi vaikea saada säätöruuveja tarpeeksi kireälle, ja nähtävästi ne ei kestä sit yhtään ylimääräistä painoa.
Mukava kevyt lumivaippa on tullut. Hieman on sääennusteet ainakin lumisateiden osalta muuttuilleet, mutta olen iloinen, että tulee edes vähän lunta ennen ennustettuja paukkupakkasia. Kaksi peräkkäistä talvea, jolloin tulee pakkaset ilman lumieristettä voi olla kohtalokasta niillekin kasveille, jotka viime talven jaksosta selvis.
Oon stressannut lievästi tänäistä tytön psykologireissua lumenliukastamilla teillä ja siellä karmeassa sumpussa, mutta se peruttiinkin just äsken. Sairastapaus. Valitettavaa sairastuneelle, mutta olin tyytyväinen, ettei tarvi lähteä. Saa pyöriä vaan tässä omalla kylällä.
Riistakamera on poiminut monta kertaa kissan. Tuossa se näyttää öisin käyvän pyörimässä, varaston edustalla. Hyvä vaan, jos pyydystää hiiret pois. Juuri äsken tuli kuva, missä näkyi oravan jäljet, ja sitten kuva, mistä voi päätellä oravan pompanneen kameran päälle. Kuva näytti alaspäin. Oli jo virittelyvaiheessa tosi vaikea saada säätöruuveja tarpeeksi kireälle, ja nähtävästi ne ei kestä sit yhtään ylimääräistä painoa.
Mukava kevyt lumivaippa on tullut. Hieman on sääennusteet ainakin lumisateiden osalta muuttuilleet, mutta olen iloinen, että tulee edes vähän lunta ennen ennustettuja paukkupakkasia. Kaksi peräkkäistä talvea, jolloin tulee pakkaset ilman lumieristettä voi olla kohtalokasta niillekin kasveille, jotka viime talven jaksosta selvis.
Oon stressannut lievästi tänäistä tytön psykologireissua lumenliukastamilla teillä ja siellä karmeassa sumpussa, mutta se peruttiinkin just äsken. Sairastapaus. Valitettavaa sairastuneelle, mutta olin tyytyväinen, ettei tarvi lähteä. Saa pyöriä vaan tässä omalla kylällä.
sunnuntai 1. tammikuuta 2017
Ensimmäistäkin viedään jo
Ostin jouluksi "korvikealkoholia", alkoholitonta punaviiniä Lidlistä. Monesti mietin, että oliko sen nimi Dawson's Creek, mutta se oli Rawson's Retreat. Kukaan muu meillä ei ymmärrettävästikään sitä juonut, ja mieki ekan lasillisen jälkeen mietin, jääkö loppu juomatta. Ei se pahaa ollut, mutta... no, se oli punaviiniä. Sitten hoksasin lantrata glögiä sillä, ja sepäs olikin hyvää. Mukavasti taittoi makeutta pois. Eikä tehnyt migreeniä! Eli punkussakin taitaa olla vaan se alkoholi, joka migreenin laukaisee. Voin ostaa joskus toistekin holitonta punaviiniä - valkoviiniä en, kun se maistuu yöksi lasiin pöydälle jääneelle mehulle.
Uuden vuoden saapumistakaan ei millään krapulalla juhlistettu, tai mie en ainakaan. Käytiin illalla pari yleistä ilotulitusta kattomassa, kotikylän tarjonta oli säälittävää nyt, kun mejän isäntä ei ollu ostanu mitään. Naapurissa oli pari hassua pierurakettia. Kuten kuopus kuvaili: SIUUH "jee, nyt se räjähtää!" --- prut. Toisella naapurilla oli paukkeesta päätellen jotain hienompaa, mutta ne paukutteli jo alkuillasta, en viitsinyt pomppia sisään ja ulos ettei koirat hätäänny, ja aina kun välillä rauhallisesti menin ulos niin pauke loppui, ja vuoden vaihtuessa ei ollu enää paukkuja niillä. Mutta eipä siinä mitään, nähtiin me niitä hienoja kyllä aiemmin. Tää kylä on kyllä tosi hiljainen, vaan en pane pahakseni. Melkoinen jyly kyllä kuului ympäristöstä. Koirat oli vähän kummissaan, mutta rauhallisia.
Päikkärit piti vetäistä, vaikka ihan pitkään nukuinkin. Myöhäisimmän nukkujan herätin kahdelta.
Riistakamera oli ottanu kuvan kissasta :) tai osasta siitä. Kirjava kissa, väristä ei voi sanoa kun oli mustavalkokuva... en tunne kyseistä yksilöä. Neljän maissa aamulla kävellyt.
Jonkulaiset sekuhäntätossut, kun lanka piti laskea tosi tarkkaan, sitä oli niin vähän. Keittiövaa'alla punnitsin, ja lopuista tein kiristysnauhat ja rusetin. Joka on törpön näköinen, mutta nyt en jaksa paneutua.
Uuden vuoden saapumistakaan ei millään krapulalla juhlistettu, tai mie en ainakaan. Käytiin illalla pari yleistä ilotulitusta kattomassa, kotikylän tarjonta oli säälittävää nyt, kun mejän isäntä ei ollu ostanu mitään. Naapurissa oli pari hassua pierurakettia. Kuten kuopus kuvaili: SIUUH "jee, nyt se räjähtää!" --- prut. Toisella naapurilla oli paukkeesta päätellen jotain hienompaa, mutta ne paukutteli jo alkuillasta, en viitsinyt pomppia sisään ja ulos ettei koirat hätäänny, ja aina kun välillä rauhallisesti menin ulos niin pauke loppui, ja vuoden vaihtuessa ei ollu enää paukkuja niillä. Mutta eipä siinä mitään, nähtiin me niitä hienoja kyllä aiemmin. Tää kylä on kyllä tosi hiljainen, vaan en pane pahakseni. Melkoinen jyly kyllä kuului ympäristöstä. Koirat oli vähän kummissaan, mutta rauhallisia.
Päikkärit piti vetäistä, vaikka ihan pitkään nukuinkin. Myöhäisimmän nukkujan herätin kahdelta.
Riistakamera oli ottanu kuvan kissasta :) tai osasta siitä. Kirjava kissa, väristä ei voi sanoa kun oli mustavalkokuva... en tunne kyseistä yksilöä. Neljän maissa aamulla kävellyt.
Tässä vielä tulos siitä väriterapiastani:
Jonkulaiset sekuhäntätossut, kun lanka piti laskea tosi tarkkaan, sitä oli niin vähän. Keittiövaa'alla punnitsin, ja lopuista tein kiristysnauhat ja rusetin. Joka on törpön näköinen, mutta nyt en jaksa paneutua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Omituinen höpöttäjä
Monesti on tehnyt mieli kirjoitella tänne, mutta en ole jaksanut. Ja pääkin on usein aivan tyhjä omista ajatuksista - mutta jos sitä ei täy...
-
21. anniversary Tänään on 21. hääpäivä. Muistan, kun täytin 21 vuotta - silloin tuntui takana olevan ihmisikä, mutta ei tämä viimeisin...
-
Otsikon lausahdus on esikoiselta, kun se kuunteli mun peppurointia yrittäessäni tehdä paarmankarkotinta. Tuntuu että mikään ei pysy käsissä...
-
Tänään tulee lapset kotiin! Toinen on keleistä huolimatta saanut naamansa poltettua. Täällä oli tosiaan maanantaina peräti 27 astetta lämmin...

