Tekemätön pataattisoppa

Tällaista tautofoniaa tulevalle  yölle. 

Kello on vasta vaille kahdeksan, ja väsyttää niin kuin olis jo nukkumaanmenoaika. Viime yönä nukutti muuten hyvin, mutta paikkoja särki - varsinkin käsivarsia ja olkapäitä. Nousin kuuden jälkeen ja nukuin päikkärit puolen päivän maissa, ja vieläkin on väsyttänyt. Ei vanha jaksa. Ja kurkku ollu monta päivää kipee, tänään katoin valon kanssa sinne ja onhan siellä outoja vaaleita palluroita, mitkä ei kuulu terveeseen kurkkuun, ja toisen puolen imusolmukkeissa on kipeää, mutta ei mulla muita flunssanoireita ole. Vähän enempi limaa kurkussa ja välillä oli tosi kylmä, mutta lämpö oli silloinkin lähinnä alakantissa. Periaatteessa vois olla mahollista että miehen silmätulehdusbakteeri olis pesiytynyt sinne, kun oon laitellu sille niitä tippoja ja rasvoja enkä aina oo muistanu pestä käsiä, ja mullahan on usein sormet suussa. Mutta kun ei ole edes kuumetta.

Koirien kanssa sentään pienen kävelyn tein, satoi koivunlehtiä ja metsässä havunneulasia, oli oikein ihana syystuuli. Vähän liian kylmä ehkä mun makuun. Hieno kaunis ruska on, mitä ei viime syksynä ollu, oliko edellisenäkään.

Iltapäivällä käytiin tyttöjen kanssa kirppiksellä ja suklaaostoksilla, meillä oli niin mukavaa. Mulla ainakin. On niin kivat tytöt. Enimmäkseen. Löysin olkkariin uuden verhokapan. Itse asiassa kaksi samanlaista, kun ne oli parina paneeliverhojen nimellä.

Säilykepäärynöitä, appelsiinijäätelöä ja Lidlin hyvää suklaakastiketta, joka säilyy huoneenlämmössä. Paree säilyttääkin - jos pitää jääkaapissa, ei saa pullosta ulos. Jotain hyvää jälkkäriä piti keksiä, kun en jaksanut kunnon lounasta laittaa vaan pupelsin jotain ruisleipää. Eilen oli bataattikeittoainekset jo hellan vieressäkin, mutta en jaksanut tehdä, tänään en jaksanut nostaa esillekään :) ehkä huomenna?

Kissoja, pimeyttä, verta ja kauhea väsymys

Kuvituskuvaksi viikon takainen kaunis syyssää ja värikäs haapa. Niin harmaata on ulkona, ettei sitä säätä viitsi kuvata. No, meillä on pihalla värikkäitä vaahteranlehtiä, mulla ei oo mikään kiire niitä haravoida ku ne on niin nättejä. Eikä kyllä voimiakaan. 

Caralta törkeästi varastettu idea varsin samannumeroisena pysyttelevästä säästä tältä aamulta ja viime yöltä:

Kellonaika sentään vaihtuu.

Totesin joskus aikaisemmin, että neljä päivää taitaa olla maksimi, minkä jaksan navettatöitä aamuin illoin, ja nyt se näyttää taas siltä. On nimittäin edessä vielä yksi ilta sen kahdeksan työvuoron päälle, ja on tosissaan olo, että en jaksais, en ees kättä nostaa. Toivottavasti joku käy päivän aikana viemässä ees rehua niille lehmäraukoille, niillä oli pöytä ihan tyhjä, ollu jo illasta asti. Aamulla kun menin, oli kaks lehmää karussa ja ne piti ensin ajaa takaisin osastolle, ja pitkin lattioita oli kirkkaanpunasta verta. Mietin jo, löytyykö eläinlääkärin numeroa jostain toimistosta, mutta kumpikaan niistä kahdesta verisestä lehmästä, mitkä löysin, ei vaatinu ku haavasprayta. Löysin lopulta semmoisen. On aika karua pilkkopimeässä ensin ajaa uinuvalle navetalle, ihan yksin maailmassa (no, kaksi kissaa oli mun seurana, annoin niille kuivamuonaa ja lirutin vähän maitoa) ja sitten kun laittaa valot, on verta pitkin poikin. En kyllä tajua, miten se toinen oli saanut hännänpäänsä katki irti poikki. Kipee se varmasti oli. 

Kun nyt tän illan saan pakettiin niin saunon ja jynssään itteni kunnolla ja kaadun petiin.

Kaikenlaisia höppänöitä

Ei pitänyt sataa, mutta satoi kuitenkin. Vein tyttäret seisakkeelle autolla, ja normaalin 0-3 saattaja-auton sijasta siellä oli seitsemän autoa (parkkipaikkoja 1+1inva) ja lisäksi yksi ajeli muuten vain. Ruuhkaa. Ja on aika jännä semmonen vanhempi nainen, jonka olen usein nähnyt siinä kahdeksan junalle viedessä - tulee autolla siihen, odottaa hetken ja lähtee pois. Joskus sillä on kyydissä poika, joka menee junalle, mutta useammin se on yksin. Ehkä se on sopinut jonkun kimppakyytiläisen kanssa, että käy sen kautta jos se joku tahtoo kyydin. En kyllä koskaan ole nähnyt kenenkään nousevan sen kyytiin. Tänään oli niin ryysis, etten pannut merkille, kävikö se rouva siinä.

Toinen rouva tulee samoihin aikoihin talon pihasta, kuopus sanoi että se kävelee laiturin päästä päähän ihan siinä reunalla, siirtyy kauemmas vasta jos juna tulee. Kovalla touhotuksella menee. Eilen, kun asiasta oli tytön kanssa puhetta, rouva touhotti vahingossa viereisen yrityksen pihalle, ja palaili hämmentyneen näköisenä sitten pois. Liekö muistisairas vai vaan jotenkin ajatuksissaan. Onhan se hyvä että liikkuu, itsehän olen huono siinä.

Joogakin oli niin tahmeaa, että mietin kannattaako mun oikeasti käydä sitä koko talvi, jos se on niin pakkopullaa. Mutta kyllä se kannattaa, ja pakko mun on jossain käydä ja joskus edes vähän raajoja liikutella.

No, tänään tuli tieto, että saan liikutella raajoja navetassa. En vielä ees ehtiny peseen haalareita, mut onneksi on toiset. Suunnitelmien uudelleenrukkaamista.

Riistakameraan tallentui eläin.

Meh

Hienoja ilmoja pielly. Lauantaiaamuna tuli hälytys navetalle, kun oli ongelmia aamunavetan kans. Ei ollu puhetta jatkosta, joten jätin haalarit haisemaan ulos, ja sit ne oli kosteet kun sunnuntaiaamunakin kaipailtiin. Mukavaahan se navettatyö oli taas pitkästä aikaa, ja ekaa kertaa elämässäni näin sonnin astuvan lehmän. Odotin, että olis ollu spektaakkelimaisempikin suoritus, jotain samanlaista kuin lehmien keskenään touhuama kiimahomma, mutta akti oli kahdessa sekunnissa suoritettu. Siihen verrattuna miten kauan menee siemennyksessä, niin kävi kyllä helposti...

Kuivituksen jälkeen

Mies on edelleen flunssassa, tuossa se kuorsaa sohvalla - ei suostunu meneen sänkyyn kun semmoista ehdotin, että voisin vaikka telkkaria kattoa tai käsitöitä tehdä siinä sohvalla - silmätipat tulehtuneissa silmissä ja antibiootti masussa. No, istun sitten tässä ja kuuntelen kuorsuuta.

Edit illalla. Tämä kuva piti liittää postaukseen, mutta unohtui kun ajatus hajosi. Ollu kamala päivä taas.

Pakko-oireita ja sydänfilmiä

Oli halavala kynttilöitä Prismassa. Ostin ja nyt on palanut keittiön pöydällä jo monena päivänä. Alkaa näyttää joltain merivaippaeläimeltä.

Tuli muuten se aika sinne mielenterveys- ja päihdeyksikköön. Onko juopot hulluja vai hullut juoppoja, kun ne on usein yhdistetty? No, perinteinen masennuksen itsehoitokeinohan on alkoholi. Ja köysi. Just äsken soitti sitten nuorisopsykiatriastakin ihminen, ja tarjoutui vanhempien tukihenkilöksi, nyt on sillekin aika ja sattumoisin vielä samana päivänä. Pitää yrittää saada mies siihen mukaan.

Mulla näyttää olevan sellanen taipumus, että kun huomaan sattumalta jokin kaavan, sitä pitää pyrkiä noudattamaan. Tämän blogin alussa oli niitä tietynlaisia otsikoita esimerkiksi. Meillä on erivärisiä muovilautasia, ja jos puran niitä tiskikoneesta ja ne alkaa mennä jossain järjestyksessä pinoon, tuntuu mielekkäältä myös loput järjestää samaan tapaan. Nyt huomasin yhtäkkiä blogin arkistossa tällasen kaavan:

Nyt tuntuu siltä, että ei voi tän postauksen jälkeen kirjoittaa enää kuin kaksi, että kaava jatkuu... ei ihme, että lapsellanikin on pakko-oireita. Se listas muuten tässä yhtenä päivänä niitä erikoisuuksia, esimerkiksi jos oikealla jalalla astuu maassaolevan puunlehden päälle, on pakko astua sille myös vasemmalla. Jos astuu kiven päälle, sen pitää osua jalan alle just tiettyyn kohtaan. Ym.

Mies on saikulla loppuviikon, ja huomenaamulla meen viemään kuopuksen "kattaviin kokeisiin", jonkalaisiksi ne labrakokeet määritteli se tk:n ihminen, jolta kävin pyytämässä pissanäytepakkauksen. Kysyin näkeekö se ne määrätyt testit sieltä koneelta, että onko ne loput vaan verikokeita, niin se sano että sydänfilmi otetaan kans. No, jos on jotain niin luulis selviävän. Lääkäri laittoi myös lähetteen psykiatrille lääkityksen aloittamista varten, mutta siihen ei ole nuopsyllä reagoitu, vaikka otin sinne yhteyttä ja siitä puhuin. No, jos ei kuulu mitään siihen vanhempien tukiaikaan mennessä, niin otan puheeksi. Viimeksihän niillä oli joku lainalääkäri siellä, ei taida olla tunkua virkaan sen jälkeen, kun se edellinen läksi paremmille työmaille.

Nyt lähden koirien kans lenkille, kun ei tarvi päivystää kodinkoneitakaan, kun mies on täällä vahtina.

Ei sais päästää mua ihmisten ilmoille

Tältä näytin tänään, kun meinasin yhen etuilevan mummon kuristaa, tai ainakin purra sitä. Vihaan ihmisiä jo muutenkin, saati sitten kun ne perseilee.

Joogasalin kaksi ilmalämpöpumppua on säädetty eri lämpötilalle, mikä aiheuttaa sen, että toinen yrittää lämmittää kahteenkymmeneen ja puhaltaa lämmintä koko ajan, ja toinen yrittää viilentää sitä ilmaa yhdeksääntoista ja puhaltaa kylmää. Arvatkaa, kumman alla minä olin? Varpaat jäässä villasukissa. Ja kun valitin, niin lämpimän ilman alla olevat mummot sano että ihan hyvähän tää on. Kyllä kai niillä. Mun vierestä suosiolla siirtyi yksi ihminen pois, mutta mie en kehannu ruveta tavaroitani siirteleen kesken harjoituksen ja häiritseen muita. Se kun ensin ei tuntunu kylmältä, mutta kun meni lattialle niin jo tuntui.

Just oltiin flunssassa ja mies on taas. Siskolla kun käytiin viikonloppuna niin sillä oli kova nuha ja yskäkin, hassua että se tarttui mieheen muttei minuun. Ja toivottavasti ei viety sitä pöpöä isälle...

Roskasakkia

No arvatkaa, tuliko sieltä mt-paikasta se aika kolmen viikon sisällä? No ei tullut. Ei ole kuulunut pihaustakaan. On se helvetti kun terveydenhuollon piirissä ei hommat toimi tämmösen joutavanpäiväisen ö-luokan eläkeläisen kohdalla ollenkaan. Kunnan pitäisi moiset palvelut kansalaisilleen taata, mutta joutuu joka asian takia soitteleen monet kerrat asiasta, minkä pitäs piru vie hoitua jo yhdellä soitolla, mutta kun eivät pidä mitä lupaavat. Kovasti kehotetaan hoitoon hakeutumaan ja sitten ei anneta sitä.

Eipä sillä, ei perheessäkään näytetä lupauksia pidettävän. Alan olla jo niin hajalla että en tiedä miten kauan jaksan, saanenko edes soitettua sinne paskapuljuun sen ajan perään ja annetaanko mulle semmosta vai käsketäänkö mennä jorpakkoon niin on yks vähemmän viemässä määrärahoja. Ja huutamassa erityislumihiutaleille. Huono ihminen ja huono äiti joka ei osaa edes lastaan kurissa pitää ja luotsata myrskyistä murrosikää läpi.