Freedom

"Lapsivapaa" viikonloppu! Lainausmerkeissä koska eihän ne enää varsinaisesti lapsia oo, toinen jo täysi-ikäinenkin... kumpikin on poikakaverinsa hoteissa. Vaikka on isänpäiväviikonloppu, mutta eihän meillä oo koskaan jaksettu näitä päiviä niin juhlistaa.

Mies vähän paheksui kuopuksen menoa, että ei oo sopivaa, mutta mulle kelpas kyllä kahdenkeskinen viikonloppu. En tiedä, miksi esikoisen lähes jokaviikonloppuinen olo poikakaverinsa kotona on ok, on ollu aina ok, mutta kuopuksen meno poikakaverinsa kera pojan mummolle (jolle kuulemma sopii tytön tulo) hieman useammin ei sitten oliskaan sopivaa. Miksi pitäs väkisin pitää kotona tyttöä, joka vihaa kotonaoloa ja tylsistyy kuoliaaksi kun ei ole mitään tekemistä? (Mun niskaan se sit sen ärtymyksensä kaataa) Ja toinen saa mennä vapaasti - se, joka ei tylsisty kotona kun tykkää lukea ja katsoa telkkaria ym. Kun ei se syy isänpäiväkään ole.

Mt-hoitajakäynti oli ehkä vähän parempi kuin edellinen. Martoista ei enää puhuttu. Omaa aikaa suositteli, mutta oon sitä miettinyt, että ehkä se tekee mulle hyvää, että on joku asia, vaikkapa tyttöjen kuskaaminen junalle, mikä pakottaa laittamaan aamulla vaatteet päälle ja tuo jonkinlaista tarkoitusta elämään. Läheisriippuvaiselle kun se elämän tarkoitus löytyy muiden kautta, siitä miten itse voi olla hyödyllinen toisille. Väärin ehkä, mutta niitä syvällä olevia käyttäytymis- ja ajattelumalleja on ihan pirun vaikea muuttaa, ja niitä vastaan toimiminen ahdistaa ja tulee syyllinen olo jos aattelee vaan itteään eikä auta muita vain siksi, että "mun ei tartte" vaikka helposti voisin. Kun ei ole muutakaan. Olen itse itselleni vain välttämätön pakko, enkä tiedä mikä minua ilahduttais, joku sellanen mitä mieluummin tekisin sillä "omalla ajallani". Mullahan ON sitä omaa aikaa päivät pitkät, ja tuhlaan sen vain nököttämällä koneella tai muuten vaan hohhailemalla. Odottamalla sitä aikaa, kun minua taas joku muu tarvii.

Ehdotti, että asettaisin itselleni joka ilta jonkin tavoitteen seuraavalle päivälle, ja sitten olisin iloinen, kun olen tavoitteeni saavuttanut. No, asetin heti illalla tavoitteekseni imuroida perjantaina. Sitten muutin sen eläinlääkärille soittamiseksi ja ajan varaamiseksi sieltä. Feilasin molemmat.

Tein sentään salaattia itelleni kevyeksi lounaaksi.

Siinä kävi tälleen:

 Lempiveitseni hajosi. Kuva kääntyi taas oikealle kyljelleen, mutta en jaksa sen kans tapella, asia käy selväksi vaikka koira näyttääkin olevan pää alaspäin. Se on aina kaverina salaatinteossa, siltä varalta että jotain hyvää putoaa lattialle. Jäävuorisalaatin kitkerä kantapala on jostain syystä koirien suuri suosikki.

Lupasin miehelle isänpäiväaterian valitsemallaan tavalla, se halus pyttipannun grilliltä. Käytiin se hakemassa samalla kun vietiin esikoinen omaan viikonloppusijoituspaikkaansa. Siitä olin iloinen, että sain lähdettyä illalla vielä kävelylle koirien kans. Nekin oli iloisia. Jonkin matkan päässä olevat hevoset oli vielä ulkona aitauksissaan, vaikka oli ihan pimeää, ja yksi oli tosi hermotunut. Hölkkäs pää ylhäällä portin edessä, hirnui ja hörisi, ja kun käveltiin tietä pitkin ohi, se sai ihme laukkatilaukkakohtauksen ihanku olis säikähtäny meitä. Koitin jutella sille että ollaan ihan tuttuja kulkijoita, ei tartte pelätä.

Tänään heräsin sateen ääniä kuunteleen, mutta ehdin aamukävelylle sopivaan kohtaan, kun oli sadealueiden väli. Kohta on tiedossa rankempaakin sadetta. Ei haittaa. Kävin kirjastossa ja nyt on taas luettavaakin. Ja sukankudontaa. Sitä imuroimista.

Juhlan aiheita

Onpa ollu hilijasta täälä. Harvoin mulla näin pitkiä välejä on tullu. Ei vain ole ollu mitään tännesopivaa mielen päällä. Ei oo lastenhuollostakaan soiteltu eikä viestejä lähetelty.

Sain ihanan paketin!

No se nyt halus kääntää ton taas kyljelleen, olkoon sitten. Mutta joogasta vähän ryytyneenä tullessani noudin paketin, ja mikä ilahdus kun siellä oli lankojen lisäksi suklaata! :) Söin heti pari palaa. On vielä sitä sorttia, minkä saan meillä pitää ihan ite, ei tule muita jaolle. Nam.

Eilen leivoin kakun (kuvassa myös Halloween-kukkakimppu, joita kaupassa myytiin lähes nimelliseen hintaan sunnuntaina). Kyllä sen tekemiselle aina syy löytyy - miesten viikko, Marie Curien syntymäpäivä... kuopuksen ja sen poikakaverin ekasta kontaktista tasan vuosi. Samalla tein makaroonilaatikon ja yritin leipoa yhellä uudella ohjeella leipää. Epäonnistui täysin. Sentään kelpaa linnuille. Harakalle ainakin. Laitoin siihen kvinoaa ehkä puoli desiä, ja se kyllä kruunasi epäonnistumisen; koko leipä haisee muoville ja maistuu samalle mille haiseekin. Mie vain en tykkää kvinoasta. Heitin roskiin loppupaketin. Oon kokeillu sitä salaatissa ja lisukkeena ja kookosmaitojutussa, eikä se vain ole hyvää millään lailla. No siinä kookosmaidossa sen söi, kun kookos peitti maun. Ehkä en huuhdellut tarpeeksi kun pistin leipätaikinaan?

Olis niin tehny mieli vaaleaa leipää... kaupan leivät on niin kitkeriä, Prisman paistopisteeltä löysin joku aika sitten mielettömän hyviä vehnättömiä sämpylöitä, mutta niitä ei oo enää ollu ja mietin, onko ees mahdollista tehdä niin kuohkeita ja maukkaita sämpyliä ilman vehnää... epäilin, että vahingossa pantu väärä lappu. Ja kalliitakin ne oli, melkein euron kappale kun kilohinnalla myytiin. Ei oo varaa vakituiseen syödä semmosia... Tavan kaurajauhoista tehdyt leivät on tiiviitä lättyjä. Viimeksi ostamani oli vielä pahojakin. Jotenkin vanhan makuisia jo uutena.

Kuopus angstasi taas tänään, lähetti toistakymmentä ahdistunutta ja syyttelevää ja itsesäälistä viestiä. Olin just lähdössä joogaan, kun se alkoi, ja tyynesti lykkäsin loppujen lukemisen joogan jälkeen. Ne vaikuttaa minuunkin niin ahdistavasti, että olisin joogassa vaan miettiny niitä jos olisin lukenu. Oli hyvä jooga.

Aurauskeppejä on tänne laiteltu tällä viikolla. Ei taatusti ole laittamassa sama mies, joka lumia auraa, kun tökkäsi kepin tuohon pyörätien mutkaan, johon aura aina kasaa lunta. Siinä itseasiassa oli silloin vielä näkyvissäkin lumikasaa, mikä siihen työnnettiin silloin, kun oli sitä lunta. Ja mie kotiin ajaessani ja pihatielle pakittamista suunnitellessani en huomannu, että oli tullu aurauskeppejä, ja ajoin yhen yli että kolina kävi.

Huomenna on mt-hoitaja ja sataa vettä.

Uuvuksissa.

Nuokun taas koneella, etten nukahtaisi ennen aikojaan. Ja mussutan suklaata ja salmiakkia vuoronperään. Tiedän, että jos otan kirjan ja luen, nukahdan. Sama juttu sukankutimen kans. Löyty sateenkaarenväristä lankaa yllättäen, niin aloitin sukat, ja siihen alkuun sekin kypsähti.

Murdochin murhamysteerien viimeinen jakso on katsomatta, ja oon lykännyt sitä kun tiedän, että se on jännä. Katsoin Youtubesta Yannick Bissonin haastattelun, ja se sano niin. Viimeksikin päätösjakso oli niin jännittävä, että mun sydän hakkas tuhatta ja sataa. Saan vielä jonku kohtauksen.

Pari päivää sitten päätin, että nyt olen tarpeeksi vahva katsomaan sen, niin kävi kuten Vera Stanhopen sarjojen tokajaksojen alussa: "Tapahtui virhe. Yritä myöhemmin uudelleen." Eikä toisto toimi. Vaikka kuinka myöhemmin yrittäs uudelleen. Verat sain katsottua pöytäkoneella, mutta en oo vielä kokeillu tätä katsoa siitä.
 Ja kyllä se Hotelli Halcyonin päätösjaksokin sai sydämen pumputtaan.

Hei; sain ajan lääkärille. Melkein neljän viikon päähän. Kyllä se kysyi, miten mie voin ja pärjäänkö siihen asti vai pitääkö joku kiireellinen aika laittaa. Lupasin pärjätä.

Kuopus taas... no, en voi yksityisyyksiä loukkaamatta kertoa koko tarinaa, mutta alkoholia on nyt ekan kerran kokeiltu. Muusta en huomannut kuin tuoksusta, käytös oli ihan tavallinen ja sanoi että oli pahaa, oli koittanut estellä toistakin juomasta liikaa, mutta turhaan. Joutui sitten soittaan sille auton. Onneksi oli tolkuissaan, ambulanssimieskin kehui sen toimintaa ja vähän pahoitellen mulle sanoi, että siitäkin kuitenkin täytyy tehdä lastensuojeluilmoitus, alaikäinen kun on ja kuitenkin maistanut.

Yö meni siis enimmäkseen valvoessa, aamulla piti viedä lapset kouluun, kiitos vaan VR. Sitten ajelin uudelleen kaupungille tekemään toisen äidin kanssa rikosilmoitusta (alkoholin välittäminen alaikäiselle) jonka tekoon mua ei sit tarvittukaan. Kotiin päin ajaessa alkoi nukkumattomuus tuntua, ja kun oli reilu 2,5h aikaa, oikaisin sohvalle. Vartin päästä heräsin outoon jyskytykseen, piti nousta katsomaan onko joku ovella, ei ollut. Jyskytyskin loppui. Sain nukahdettua uudelleen, ja vielä piti ehtiä käyttää koiria pissalenkillä (harmitti hukkaan mennyt hieno päivä) ennen kuin lähdin viemään kuopuksen reissukassia (meni poikakaverin kaa sen kotipaikkakunnalle) sille kaupunkiin ja samalla hain esikoisen. Parin päivän sisällä oon ajanu aikasen monta pientä reissua yötä myöten. Kello on nyt seittemän illalla ja voisin nukahtaa istualleni, silmät meinaa välillä mennä ihan kieroon ku ei taho jaksaa suorassa pysyä. Tämä kirjoitelmakin lienee aika hajanainen väsyn takia.

Tiiän kuitenkin sen, että kun nukahdan, herään parin tunnin päästä valvoon. Väsymys ei sitä valvomista poista. Eikä valvominen väsymystä. Ihmettelen, ettei migreeni oo tullu vaikka välillä onkin kutitellu.

Pyhäinpäivän kunniaksi vanha kuva. Uusia askarteluja ei nyt oo tarjolla. Pajutkin jäi keräämättä ku niistä ei ollu vielä lehdetkään pudonnu ennenku lumi tuli. Tosin kyllä se vielä ennen talvea sulaa pois. Nytkin on monena päivänä ennustettu monta plusastetta, ja väliin lämmintä vesisadetta niin kyllä lumi saa kyytiä. Tänäänkin katsoin, kun auringonpaisteessa lumet luhistuili ihan niinku keväällä.

Kyllä mun on pakko vissiin lähtee nukkuun.

arati

Oon niitä pakkoajatuksista kirjoittanutkin joskus. Tänään tuli sellanen, kun joogasalin seinällä näkyi "varatie" -kyltti ekaa ja viimeistä kirjainta lukuunottamatta, jotka oli peitossa. Siis "arati". Mun aivo tiesi kyllä, että siinä lukee varatie, mutta luki sen kuitenkin paratiisi. Sitten oli pakko keksiä sanoja, joihin tuo pätkä sopii, kuten tavaratila, makkaratikku, vaaratiedote... en ees muista niitä kaikkia. Siinä kohtaa olis pitäny pää tyhjentää turhista ajatuksista ja keskittyä hengittämiseen, ja mie keskityin sanojen keksimiseen...  ei menny ihan putkeen. 

Kuopus valitsi yhteishaussa ykkösvaihtoehdoksi alan, joka ei todellakaan ollu sille oikea, ja nyt se on sit vaihtamassa tai menemässä valmaan, ilmeisesti ei ainakaan jatka tuossa, ellei sit saa jostain motivaationkipinää. Hojks on tehty ja koulutuskokeiluun toiselle alalle tyttö lähiaikoina menossa. Hyvä, että ei kuitenkaan oltu sen kanssa umpikujassa, ja kun se on itse oma-aloitteisesti puhunu siitä kuraattorille ja opolle ja ne on sitä yhdessä miettiny ennen kuin on alkanut tulla mitään poissaoloja. Monesti, kun näitä asioita murehdin (ja olen kateellinen ihmisille, jotka on osannu kasvattaa lapsilleen motivaatiota ja innostusta edes jollekin alalle, ja uskoa tulevaisuuteen) niin mietin, että ei tässä olla lähimaillakaan pahimmassa tilanteessa, mikä teinien kanssa voi syntyä. Hyvinhän ne asiat oikeastaan on. Järjestettävissä. Se, että tytöllä itsellään on halu niitä järjestää, on valtavan hyvä asia. 

Hyvä asia on myös se, että lumi ei ole sulanut ja se, että jaksoin joogaan.

Kysely

Marjaanalta "yhdellä sanalla" -haaste, vai voiko sanoa haasteeksi jos ei haasteta vaan annetaan vapaus tehdä tai olla tekemättä?

1. Missä kännykkäsi on? Emt
2. Puolisosi? Töissä
3. Hiuksesi? Nutturalla
4. Äitisi? Tuhkana
5. Isäsi? Kotonaan
6. Suosikkisi? Hukassa
7. Unesi viime yöltä? Runsaita
8. Mielijuomasi? Kahvi
9. Unelmasi? EuroJackpotvoitto
10. Missä huoneessa olet? Olohuoneessa
11. Harrastuksesi? Lukeminen
12. Pelkosi? Tulevaisuus
13. Missä haluat olla kuuden vuoden päästä? Täällä
14. Missä olit viime yönä? Unessa
15. Jotain, mitä sinä et ole? Laiha
16. Muffinsit? Hmmm?
17. Toivelistalla? Elämänilo
18. Paikka, jossa kasvoit? Suoalue
19. Mitä teit viimeksi? Salaattia
20. Mitä sinulla on ylläsi? Lämmintä
21. Televisiosi? Mikä?
22. Lemmikkisi? Sohvalla
23. Ystävät? On
24. Elämäsi? Rauhallista
25. Mielialasi? Matala
26. Ikävöitkö jotakuta? Aina
27. Auto? Harmaa
28. Jotain, mitäs sinulla ei ole ylläsi? Balettipuku
29. Lempikauppasi? Halpa
30. Lempivärisi? Oranssi
31. Milloin nauroit viimeksi? Tänään
32. Milloin viimeksi itkit? Tänään
33. Kuka on tärkein läheisesi? Perhe
34. Paikka, jonne menet uudelleen ja uudelleen? Vessa
35. Henkilö, joka s-postittaa säännöllisesti? --Jaha??
36. Lempiruokapaikkasi? Itämainen


Tänään sitten hojksia tekemään...

Eiku

Enpä ole ennen nähnyt tällaista lämpökäyrää, mikä kulkee taaksepäin. Neljältä on mittari päättäny että eiku kolmelta olikin kylmempää :) Kaikkee se turha ja typerä ajan eestaas vekslaaminen teettää. Mieki heräsin tuolloin neljän maissa, enkä yhtään ymmärtäny että mun olis sillon pitäny nousta käänteleen kaikki manuaalisti käännettävät kellot. Mie tyhmä vaan luin kirjan loppuun ja nukuin uudestaan.

Ajattelin, että siitä kirjasta (Seppo Jokisen Rahtari) riittäis lukemista pidemmäksikin aikaa - sitä lestakirjaa luin sentään aika kauan ja aattelin että en nyt oo niin lukutuulella - mutta se olikin taattua Jokista ja niin hyvä, että luin vuorokaudessa alusta loppuun. Meillä kun on nyt kirjastot kiinni kun ne vaihtaa jotain järjestelmää... ja eihän ne järjestelmät ikinä toimi ensalkuun. Pitää pitää tarkkaa lukua palautetuista kirjoista. Isommissa kirjastoissa on se hyvä puoli, että niistä saa kuitin jos palauttaa automaattiin ja voi tarkistaa heti, menikö kaikki, mutta täällä kun se hoidetaan ihmistyövoimalla niin aina välillä sattuu, ettei joku kirja mee järjestelmään ja tulee karhuja ja huomautuksia turhasta.

Ei onneksi lähteny vielä kaikki lumet! Jos ennuste pitää paikkansa, ne lähtee vasta ensviikonloppuna. Tuulee kyllä kovaa.

Eilen oli ahdistava ja stressaava päivä. Oon huomannu, että sellasina päivinä jos en tuijota tietokonetta niin istun sohvalla ja tuijotan kattolamppua. Joskus seison ikkunan eessa ja tuijotan ulos. Kun ei pysty mihinkään alkamaan ja kuitenkin jossain on oltava niin sitten möllötän vaan. Pieniä ajatuksia jonkin asian tekemisestä aina välillä on, mutta ne jää ajatuksiksi. Tänään on pakko käydä ainakin auto tankkaamassa, muuten sillä ei enää kauaa kuskata lapsia seisakkeen ja kodin välillä. Ostin Lidlistä sellasen tuulilasipeitteen, ettei tarttis aamuisin raapata, mutta se on vähän liian pieni Picasson isoon tuulilasiin eikä ovien väliin tarkoitetut sivulärpäkkeet tahdo yltää ovien väliin, kun autossa on semmoset pienet sivuikkunatkin. Eilen se oli tuulessa taittunu yläreunasta. Aika joutava kapistus. Ehkä kumminkin parempi kuin se entinen eteisen matto, mikä mulla siinä joskus on ollu.

Pöö!

Menee se näinkin

Tykkään kun on valoisaa. Kuva on otettu aamummalla, jolloin ei ollut vielä ihan valjennut, mutta nyt kun ei enää sada, on niin mukavan kirkasta. Varsinkin kun ei päätä särje :)

Koirien possupukujen testikävelytys suoritettiin eilen - hyvin pysyi päällä, mitä nyt alkuun piti usein ravistella, kuten kuvassakin näkyy. Ei ollu pyöräteitä aurattu (iltapäivällä kolmen maissa aurattiin) joten pienten koirien matkanteko ei vaikuttanut olevan kovin mielekästä. Hajutkin oli peittyneet lumeen. Toinen koira pyrki vaan autotielle, kun se oli aurattu ja siellä olis ollu helpompi kulkee...

Lapsilisistä meni heti puolet, kun kävin kaupassa. Katkaisin vanhan porrasharjan varrenkin - se varmaan rasittui kun koko ajan piti olla rappuja putsaamassa, kun niissä kulki - ja sitruunapuun valo sanoi sopimuksen irti pari päivää sitten. Onnekseni löysin sopivan lampun alekorista. Ja ostin sitten ne juustokakuntekovehkeetkin :)

Prismassa oli jotain meneillään (jouluun valmistautuminen?) ja siellä oli paljon nuoria ja muita hantlankareina. Yritettiin etsiä hintaa yhdelle tuotteelle, kun hinnantarkistus sanoi "virheellinen skoodi" ja hyllynreunassa ei näkynyt samaa skoodia ku tuotteessa, ni menin kysyyn  joltain vähän aikuisemman näköiseltä apua. Se sanoi hoonosoomella että kysy joltain vakituiselta työntekijältä, mie kysyin mistä mie tunnistan kuka on vakituinen, kun kaikilla ei-vakituisillakin on työpaikan vihreä pusero päällä... se tuli sit ite kaiveleen sen hinnan jostain siitä hyllynreunalistan sisältä. Kiittelin vuolaasti. Musta alkaa tulla kärttynen vanha akka kun asiat on konstikkaampia kuin pitäs.

Kauhea onnettomuus se Raaseporin tasoristeyskolari! Kuskilla on jo nuorena ihmisenä monta kuollutta tunnollaan, ei varmaan ikinä toivu. Kuten ei toivu kuolleiden läheisetkään tietenkään. Ne radanylitykset on semmosia, raiteilla harvoin mikään kulkee, mutta sitten kun sattuukin kulkemaan samaan aikaan, on jälki tuhoisaa. Niitä ei miellä vaarallisiksi paikoiksi (nimimerkillä lapsena rataa jalkaisin ylittäessä ajatuksissaan melkein junan alle jäänyt) mutta kuitenkin niiden kohdalla pitäis aina muistaa olla valppaana. Myös ns. vartioiduissa, koska joskus voi käydä niin, ettei turvalaitteet toimikaan.

Mies komensi aamulla mua tekeen lumitöitä (no sanoi, että "jos ehdit"...) ja putsailin sitten saunapolun ja muita paikkoja. Laitoin virrat yläkuvan kuusessa oleviin valoihin ja viritin valoletkun vaihteeksi varaston seinään. Aattelin, että se valaisee siinä kulkua kivasti. Tai rumasti. On vaikea saada tuollaista kippurassa säilytettyä juttua nätisti asettumaan. Sitten laitoin myös lintulaudan ja sinne siemeniä - en vaan tajua, mihin lintujen ruokahalu on hävinny. Ennen lumentuloa niitä kävi talipalloilla paljon, ja nyt eilenripustettua pähkinärasvatankoakaan ei ole kuin pikkuisen natusteltu. Tikka siinä eilen oli talipallojen kimpussa, ja kyllä ne linnut ääntelee ympärillä, syömään vaan eivät tule. Tai no, punatulkut lähinnä ääntelee, ja nehän ei tuu syömään ku erikoistapauksissa. Meillä ainakaan.

Aamulla laitoin vahingossa tyttären deodoranttia, kun oli samanmuotoinen puteli omani vieressä, ja nyt haisen ihan häiritsevälle. Totaalisen väärä tuoksu mulle.

Tytöillä on vapaapäivä koulusta, toinen poikakaverillaan ja toinenkin meni treffeille. Ei tässä mitään, viihdyn kyllä yksinäni. Kohta ruokaa ja jälkkäriksi korkkaan sen juustokakun. Vadelmatuorejuustosta.