Kerran elämässä- asia

Lähdin sitten sinne Helsinkiin, ja kyllä se kannatti! Mies halusi ajoissa, että ehditään etsiä kunnollinen paikka ilotulituskuvauksiin ja kuvata muitakin juttuja, ja oltiin kaupungissa kaks ja puoli tuntia ennen ilotulituksen alkua. Siellä oli hirveästi poliiseja eikä sataa lipputankoa päässyt kuvaamaan lähempää, paljon sinisiä valoja (myös poliisiautoissa ja -veneessä) ja valaistuja rakennuksia ja ihmisiä, hyvin paljon ihmisiä. 

Sinisävyisiä rakennuksia

Rasittaa vähemmän mahdollisia lukijoita/katselijoita, kun on usiampi kuva klimpissä. 

Olin varsin suopealla päällä näin misantroopiksi, ja selvisin tungoksessa ihan hyvin. Edes junassa en tullut kovin murhanhimoiseksi, mutta siitä myöhemmin. Ilotulitus oli hieno, mies sai monta upeaa kuvaa raketeista mutta miehän en niitä voi tähän laittaa, ja lähmälinssisellä pokkarilla otetusta videosta kuvakaapatut otokset on pikselisiä ja muutenkin kehnoja. Kuvia en viitsinyt sillä edes yrittää ottaa, se ei osaa pimeässä tarkentaa edes pimeäasetuksilla. 

Ostin Tuomaan markkinoilta ohrakarjalanpiirakoita, oli hirmu hyviä lämpimänä, kun kylmässä nälkäisenä söi :) Espan puistossa oli sitten Mantan markkinat, mutta siellä ei tainnu olla monikaan koju auki. Toki Tuomaankin puolella suurin osa oli kiinni, sehän on selvä. Eihän nyt itsenäisyyspäivänä sovi rahaa tehdä, kun massoittain ihmisiä on liikkeellä. Sillon pitää istua telkkarin ääressä kattomassa, kun ihmiset kättelee ja polkee toistensa laahuksia. 

Esplanadin puisto

Paikoitellen efekti oli sama kuin Pride-kulkueen aikaan - vellova ihmismassa, hitaasti eteneviä autoja sen seassa ja poliiseja joka nurkalla. Paitsi että nyt oli kylmä ja jossain jopa lunta! Käytiin Löylyn terassilla kattelemassa...

Tästä kuvasta tykkään. Kesä ja talvi samassa.

 ...ja pyörittiin siellä täällä. Hyvissä ajoin tälläydyttiin Kauppatorin rantaan hollille, kun saatiin vinkki tulen suunnasta. Tulituksen piti alkaa kymmeneltä, mutta se alkoi vartin myöhässä (tosin yks englantia puhuva ihminen lähistöllä selitti toisille, että ilmoituksessa luki sen alkavan "around ten" eikä tarkalleen - muutenkin siellä kuuli enemmän erilaisia vieraita kieliä kuin suomea) ja kun alettiin jo tuskastua, alkoi kuulua musiikkia ja mulla nousi ihan karvat pystyyn. Tajusin yhtäkkiä sen tuskastumisen ja palelun sijasta, että oon nyt osa jotain suurta ja hienoa, jonkalaista tuskin ikinä tuun kokemaan. Siniseksi valaistut talot, kuu taivaalla, musta vesi ja se musiikki. Elämys. Liikutus. Jotain sellaista. Sitten alkoi pauke. Laitan kumminkin tähän koosteen surkeista otoksistani:

Alin oikealla näytti sydämeltä. Liekö tarkoituskin?

Koska se juttu alkoi myöhässä, me myöhästyttiin junasta - ei olis tarvittu ku viis minuuttia enemmän aikaa ni oltas hyvin keritty. Sitten piti ootella tunti, mies tarjos mulle alholittoman glögin ja sit se jonotti Heseen loppuajan. Justiin ehti syödä ruokansa ennenku piti junalle lähtee. Mie söin vaan niitä ohrapiirakoitani. 

Miehelle ei jääny aikaa nukkua ku kolme tuntia ja risat (vaikka pyysi esimieheltä luvan tulla tuntia myöhemmin töihin) joten se olis toivonu saavansa vaikka vähän torkahtaa junamatkalla, mutta samassa vaunuosastossa oli pari rasittavaa kännistä eukkoa, jotka soitti Finlandia-hymniä jota yrittivät laulaa vaikkeivät osanneet sanoja muutaku "oi Suomi katso, sinun päiväs koittaa" ja sit jotain mölinää välillä ku osu tutumpi sana kohalle. Ja sit moittivat muita, kun muut oli "niin suomalaisia" etteivät alkaneet laulaa mukana. Maamme-lauluakin yrittivät. Hitto, jos suomalainen ei saa olla suomalainen väsyneenä, yöjunassa, itsenäisyyspäivän vaihtuessa seuraavaan, niin milloin ja missä sitten? Olisko mejän pitäny muuttua italialaisiksi Suomen satavuotispäivänä? Sitten ne vielä vaihtoi paikkaa miehen taakse ja porilaisten marssin tahtiin hakkasivat kengällä lattiaan ja kun alkuun pääsivät niin hakkasivat seuraavankin kappaleen. Ja joivat, vaikka se nyt ainaki on kiellettyä junassa. Toivon, että niillä jyskytti porilaisten marssi tänäaamuna kallossa. Vaihdettiin jossain kohtaa vaunuosastoa, niinku moni muukin. Mies sanoi aamulla, että tuntuu, kuin ei olisi nukkunut yhtään. 

Mutta hieno reissu, oli hyvä että tuli lähdettyä! Sillävälin tänne kotiin oli tullut tähänastisen talven kirein pakkanen. Auton takaluukku ei menny enää kiinni, kun mies sinne perään kameran jalustan nakkasi.

Otava pään päällä

Kuvalla ei ole mitään tekemistä tän hetken kanssa, otettu vuosi sitten kun eihän vielä oo niiden kynttilöiden aika. Nyt oon ekaa kertaa elämässäni ostanu oikein sinivalkoiset kynttilät. Yhteen ikkunaan ne ja kahteen muuhun sitten ledikynttilät, ettei syty talo tuleen. Periaatteessa vois jotku ledtuikut käydä teippaamassa vintin ikkunoihinkin. Onhan nyt kumminkin erityispäivä.

Pari vuotta sitten olin itsenäisyyspäivänä navettatöissä enkä ollu kotona polttelemassa kynttilöitä, mutta oon kyllä aina ruukannu panna ainakin yhteen ikkunaan sellaset. Rovaniemellä asuessa kävin kattomassa Kemijoki Oy:n taloa, kun joka ikisessä ikkunassa paloi 2 kynttilää. Ja niitä oli monta. Ikkunoita. Kynttilöitä vielä tuplamäärä. Sillon kakarana en omia vielä sytytelly, en muista että meillä kotona olis millään lailla koskaan juhlittu itsenäisyyspäivää. Sentään äidin isäkin haavoittui sodassa. Isän isästä en tiedä, mutta isän äiti kuoli sota-aikana keuhkotuberkuloosiin.

Päänsärky ajoi tänäkin aamuna minut sängystä jo seiskan jälkeen, vaikka valvoin aika pitkään illalla. Mies ja kuopus ja kuopuksen poikakaveri oli Helsingissä kattomassa Eckerö Linen ilotulitusta - kuvaaminen ei kuulemma onnistunut, oli "paska ilma" ja muuta. No, mie en oikein osannu ruveta nukkuun kun tiesin, että ne sieltä tulee jossain vaiheessa. En tajua mitä vois tehä, ettei olis aina pää kipee. Hierojalle? Sauvakävely vois olla hyvä, mutta siitä taas olkanivelet ei taitais tykätä. Ja koirien kans sellanen on muutenkin vaikeaa, ilman koiriahan mie en taas liikkeelle lähde. Uiminen taas pitäisi opetella ensin, ennenkuin siitä olisi hartioille hyötyä.

Tänäaamuna panin kahvit tulemaan ja lähdin, oli ihana raikas ilma, kuu ja tähdet välillä näkyi. Otava oli pään yläpuolella. Illalla sataneessa lumessa ei ollut paljonkaan jälkiä, mutta jäniksiä näky olleen liikkeellä.

Eilinen meni vähän hukkaan migreenin takia - se ja sen lääkkeet väsytti ja oksetti puoli päivää, nukuin pari tuntia todella sikeästi ja oli vaikea herätä. Toisen tyttären poikakaveri haki sen niille ja toinen tuli hiukan myöhemmin omansa kanssa meille, onneksi oli ruokaa tarpeeksi laitettuna. Hävettää jos ex tempore joku vieras tulee syömään, kun mun ruuat on usein aika surkeita. Tyyliin spagettia ja kalapuikkoja siltään, kun soosit tahtoo jäädä syömättä. Ja usein teen ruokaa just sen verran, että kaikille riittää muttei useammalle. Nyt sattui olemaan kun toinen tytöistä lähti ja broilerinfileitä oli paketissa viisi.

Olisin silti ehkä voinut lähteä sinne Helsinginreissulle, mutta mies halusi käydä kuvaamassa myös Tuomiokirkon juhlavalaistuksessa, ja halus lähteä ajoissa. Mejän koirat ei oo tottunu oleen yksin kovin kauaa (max. 6 h) ja kun ei olis kukaan jääny kotiin niin mie sitten jäin. Olisin varmaan lähtenyt kaikesta huolimatta, jos olisin todella halunnut, mutta huono olo ja väsymys kallisti vaa'an kotiinjäännin puolelle. Koirien mukanaraahaaminen olis ollu koiristakin ikävää (en tiedä saako HSL:n busseissa koiria kuljetellakaan) siellä räntäsateessa ja kylmässä ne ei olis tykänny seisoskella. Juuri ja juuri sietävät, jos kävellään koko ajan, mutta paikoilleen ei kärsi jäädä. Yhden koiran vielä olis voinu laukkuun panna, mutta ei oo kahdenmentävää koiralaukkua :) Kävin sitten pienellä iltakävelyllä ja katoin telkkaria, josta ei kyllä tullu juuri mitään katottavaa. The Joulukalenteristakin missasin puolet, kun muistin että se alkaa seittemältä mutta alkoikin jo viittä vaille tai jotain.

Tänäänkin muuten oksettaa. Voi johtua kyllä mielialalääkkeestäkin, koska migreenilääkettä en oo ottanu ja särkykin tuntuu olevan ns. tavallista. Tai sitten mulla on joku haimasyöpä.

Ooh!

Aamulla kuuden maissa kun kävin koirien kans pikkulenkin, näkyi superkuu ja äsken muutaman minuutin aurinko! Ja siinä välissä satoi lunta ohuen kerroksen, mikä kuvassakin näkyy. Nyt auringonpuoleinen taivaanranta onkin taas pilvessä.

Toisella lapsella alkoi joululoma, mutta se pitää viedä psykologille ja matikan tukiopetukseen vielä. Ja kuraattorillakin se ennen joulua tulee käymään ainakin kertaalleen. Ei saanut jatkaa koulutuskokeilua ja toisessa paikassa, mihin sen piti mennä, tehdään vaan jotain joulujuhlaa joten koulutuskokeilu ei onnistu.

En tiedä, johtuuko lääkityksestä (oon muuten tainnu unohtaa parina aamuna syödä lääkkeen, menen heti...) mutta mua ei stressaa ja rassaa tuo lasten koulunkäynnin epäonnistuminen enää niin paljoa. Aiemmin syksyllä se ahdisti ihan kybällä. Satasella.

No, nyt vien yhen psykalle ja haen toisen koulusta (opettajilla on joku OAJ:n mielenilmaus eli laiton lakko) ja käyn kaupassa. Piti itse asiassa ostaa sille joululahja, mutta en nyt sitten taida kun se on mukana...

Aurinko pilkahtaa taas, taidan lähtee koirien kans taas ulos, ennenkuin pitää kynniytyä sinne kaupunkireissulle.

Suola- ja umpikurkkua

Tänään ei oo ollu pää kipee!! Jippiaijee! Eikä oo satanut vettä. Vasta ensyönä pitäs sataa.

Vein perheen kaupungille, jossa menivät kuka minnekin (osa Helsinkiin katsoon illan ilotulitusta) ja itse menin Prismaan ajatuksena, että ostan jotain herkkuruokaa itelleni. En keksiny mitään. Valmiiksi grillattujen hyllyssä oli vaan kokonaisia broilereita ja yksi rasiallinen läskisen näköistä nyhtöpossua ja itsepalvelusalaattivyöhykkeen antimet näytti ankeilta. No, ostin pari tomaattia ja salaatinkerän, ja sammiosta suolakurkun. Salaattia en olekaan tehnyt pitkään aikaan, ja se nyt kyllä on hyvää eikä ees lihota. Jälkiruoka lihotti sit senkin eestä, mutta se oli jo valmiina kotona.

Olin aatellu, että kattelen muutenkin siellä kaupassa, mutta siellä oli niin hirveästi porukkaa, että alkoi tulla ahdistus ja piti vaan päästä pois. Ei huvittanu muihinkaan kauppoihin mennä. Meen sit joskus viikolla keskellä päivää, jos ei olis niin paljon muitakin.

Lidlin hyvä salmiakkisuklaa on muutettu erilaiseksi! Luulin, että vaan pakkaus on muuttunut, mutta ei se oo samaa. Jotenkin kovempaa ja huonompaa se suklaaosa ja salmiakki miedompaa ja jauhoisempaa ja siinä on outo sivumaku. No, eipä tartte sitäkään sit niin usein ostella. Vielä kun lakkaisivat valmistamasta mitään suklaata, jäätelöä ja kuohukermaa, niin mun taistelut olis helpompia tässä maailmassa. Ai niin;  juustonaksujakaan ei tarttis tehä eikä myyä. Vain jotain pahoja paprikasipsejä kun niitä ei voi syyä. Riimiä pukkaa.

Lääkärillä puhuin siitä, kun kurkku on kasvamassa umpeen - no, hammaslääkärin tuolissa viimeksi tuntui, että jos en jännitä kurkkua, niin jokin tukkii sen, ja nukahtaessa usein havahdun omaan kuorsaukseeni, samoin joogassa selinmakuulla jos rentoutuu, niin tuntuu että alkaa kuorsata vaikkei ees nuku, en siis varsinaisesti sanonut että kurkku kasvaa umpeen - ja etukäteen epäilin, että heti sanotaan että laihduta niin lakkaat kuorsaamasta. Mutta ei, se sano etten näytä silleen ylipainoiselta, että se vaikuttas siihen. Ite tiiän, että kun olin kymmenen kiloa painavampi, en tälleen korissu ja ollu tukehtumassa. Se on tullu nyt viime vuosina vasta.Tosin ei se lääkäri kyllä tienny mitään muutakaan siihen sanoa, ahdistusta ehdotti, mutta en kyllä yhdy ajatukseen. Sillonhan se tulis muulloin kuin rentoutuessa ennen nukahtamista.

Lenkillä tarttui lumi koirien tassukarvoihin, kauheat paakut kertyi vähän väliä. Enpä muistanut tuotakaan talveen liittyvää aspektia.

Paholainen sukassani?

Sain valmiiksi viikkokausia nyhertämäni sukat, ja siitä tyytyväisenä yritin ottaa niistä jonkinlaista kuvaa, että pääsisin tänne leuhkiin aikaansaannoksellani. Sukkaan ilmestyi mustat "silmät" muistuttamaan, että ylpeys on synti!

Jahas, taas se kääntyi kylelleen. On tää ihme systeemi. Mutta tosiaan, mitään mustaa sukissa ei ollu eikä ole, otin useemman kuvan ja muissakaan ei näy. Suurennettuani kuvaa se näytti ihan siltä, kuin lanka olisi mustaa - ei niin että siinä olis joku roska edessä vaan se musta on neuloutuneena sinne muun värin sekaan. Enpä hoksannu ottaa siitä sitä suurennosta talteen ennenkuin pienensin kuvan.

Enkä jaksa taas tätä päänsärkyä! Monta päivää särkeny. Tiistai-iltana taisi alkaa, ke ja to oon ottanu migreenilääkettä mutta jälleen tänäaamuna särky palasi. Otin pienen annoksen migreenilääkettä ja sisuuntuneena lähdin lenkille, ettei mee taas yks päivä pilalle päänsäryn takia. Jonkinlaista uhmaa, että särky ei hallitsis elämää... ulkona oli hirveä ilma varsinkin paikoissa, missä viima siinä lentävine jäämuruineen pääsi kunnolla tuivertamaan. Lenkin aikana särky vaihtui toiselle puolelle päätä. No hurraa. Mutta oli ilo katsoa koiraa, joka riemuissaan juoksi kun sai hetken olla vapaana. Kiersin sen takia vähän pidemmän lenkin, mitä olin ajatellut, että saa juosta kun kerran haluaa.

Rokotettu

Kävin tässä yks päivä tankkaamassa kylmäasemalla, kun vielä oli tilillä rahaa. Maksoin kortilla, laitoin maksimimääräksi 60 euroa ja eikun tankkaileen. Tankki oli viimeistä viivaa vaille tyhjä, se kuus kymppiä humahtaa silloin helposti eikä yleensä riitäkään näillä hinnoilla. Ihmettelin sitten, kun mittari alkoi hidastaa ihan liian aikaisin, sitten pysähtyi lopullisesti kun euroja mittarissa oli 39,50. Wtf??! Mikä summa tuollainen on pysähtyä, kun tankki ei ole lähelläkään täynnä? Eikä se edes pysähtynyt silleen, niinku tankin tullessa täyteen (naksahtamalla kerrasta poikki) vaan tosiaan hidasti ensin, niinkuin se tekee jos on tankannut tietyllä summalla ja se tulee täyteen. En tajua. Mutta niin kauan kun ottaa tililtä vain sen verran, mitä on tankattukin, niin ihan sama. Kyllä sillä vajaallakin tankillisella taas ajaa jonkun matkaa. Sitäpaitsi olipahan sitten parikymppiä enemmän rahaa tilillä.

Oli viimeinen jooga tälle vuodelle, ja koska edellinen jäi väliin eläinlääkärireissun takia, halusin mennä sinne vaikka päätä särkikin. Ai hiisi että jollain oli taas vahvan tuoksuista jotain - luulen, että se oli sitä yhtä halpaa Lidlin ihovoidetta, jota mieki vahingossa ostin kun se kaupassa nuuhkaistessa tuoksui ihan hyvälle mutta kun sitä laittaa iholle, se tuoksuu niin hirveän vahvalle, kitkerälle ja karvaalle, että en pysty käyttämään. Migreenissä aina ne tuoksut niin kovin ottaa nenään. Ja päähän. Söin erinäisen arsenaalin särkylääkkeitä ja sitten väsytti ihan sikana, mutta piti olla skarppina kun lääkärin piti soittaa kuopuksen asioista. Ei se ollu saanu kiinni sitä psykiatria, jonka hoidossa kuopus nyt virallisesti on, ku seki on joku hiton osto- tai vuokralääkäri. Laittoi kuitenkin migreenin kohtauslääkettä sentään, että saadaan tytölle sitä sitten kun tulee rahaa.

Meillä on kuistilla kolme ikkunaruutua pihatielle päin, ja oon haaveillu niihin samanlaisia valojuttuja. Elävää tulta siellä ei voi pitää, kun sitä pitää aina jonkun vahtia edes jollain lailla, sähköpistoketta siellä ei ole (harmi kun ei tullut ajateltua sitä sillon, kun uusia sähköjä vedeltiin tähän taloon) joten patteritoimisia sitten. Ja mieluiten ajastimella, ettei tarvi alvariinsa ostaa uusia paristoja kun unohtuu päälle päiväkausiksi. Olisin tykänny sellasista minikyntteliköistä - oon varmaan nähny niitä jossain kuistin somisteena - mutta ainoot sellaset, mitä löysin, oli kalliita ja ei niissä mitään ajastinta ollu. Ostin sit neljän pakkauksen tällasia kuusia.

Melkein jo meinasin ostaa hämäräkytkimellä varustetut hautakynttilät tuohon, mutta ei nekään halpoja ollu ja onhan se nyt vähän outoa jos hautakynttilöitä ikkunalla pitää... tosin niistä mitä sormeilin, sai sen valkoisen lieriön kyllä irrotettua. Ne olis kuiten ollu ulkokäyttöön, kun kaikki mitä katoin, oli sisäkäyttöön ja lämmittämätön kuisti on kyllä enemmän ulko- kuin sisätila. Mutta katotaan miten käy.

Hirveen pitkä aika oli sinne mun lääkäriaikaan, mutta tänään se sitten oli. Menin ajoissa, kun en oo ennen tuolla käynyt lääkärin vastaanotolla, ja parkkipaikan etsiminenkin on toisinaan haasteellista. Sen verran oon siinä rakennuksessa käynyt, että sen tiesin. Onnistuin älyttömän hienosti kerralla peruuttamaan parkkiruutuun, vaikka viereinen auto oli tosi lähellä viivaa! Ja mua vielä katsottiin, kun takana oli tulossa toinen auto. Onneksi se antoi mulle tilaa peruuttaa.

Sit kun sitä aikaa oli ja siellä oli menossa influenssarokotukset, ja huutelivat rokotettavia, niin käväsin hakemassa rokotuksenkin. Luulin, että se maksaa kun ei oo riskiryhmää (lehdessä sanottiin että vaan riskiryhmäläiset saa ilmaiseksi) mutta ei se mitään maksanu, tai sanoivat ainakin niin. Voi tietty tulla joku toimenpidemaksu perässä. Viimeisiä rokotuspäiviä kuulemma yhen papan mukaan, ehkä ne haluu jakaa kaikki rokoteannokset pois pilaantumasta.

Parinkin papan kans juttelin siellä, tulin ihan hyvälle mielelle niiden jutuista.

Esikoinen pääsi koulusta ja hain sen mukaan ja käytiin Hesessä, sit se jäi ostoksille ku mie menin palaveeraamaan kuopuksen asioista koululle. Kuopuksella on sitten pidennetty joululoma, ku koulutuskokeilu loppuu ja seuraava homma on vasta ensvuonna. On tää tällasta. Lääkäri määräs mulle kuulontutkimuksen.

Konstit on monet, sanoi akka...

...kun tukalla koiran tassuja kuivaili. Itse asiassa sanoin ensin että "kerta se on ensimmäinenkin". Sattui letin häntä livahtamaan pyyhkeen ja tassun väliin ja ennenkuin huomasinkaan, sillä oli kuivattu koiran tassua. Onneksi pesin ne tassut ensin. Vaikka samapa tuo, vaikka olis letti vähän aikaa kurassa ja liejussa, kun tänään on saunapäivä.

Tukkaa ei olekaan leikattu taas aikoihin - lukuunottamatta etutukkaa, jota aika ajoin kynsisaksilla nyrhin lyhyemmäksi - ja kampaajallahan mie oon käyny viimeksi... en muista millon. Useita vuosia siitä on. Kyllä ne latvat jo vyötärön alapuolelle ylettyy, jos suoraksi vetää. Enkä ole enää värjännytkään vuosiin, odotan sitä kaunista harmaata tukkaa tässä nyt sitten. Ei taida yhdessä yössä tulla. Nautitaan sillävälin sit harmaattomasta luonnollisenvärisestä tukasta.

Olen tyytyväinen siihen, että olen päässyt melkein joka päivä käymään kävelyllä. Tällaisilla sadekeleillä oon sovittanu sen hetkiin, jolloin sateen todennäköisyys on mahdollisimman pieni (no oli yks päivä, että se oli kai 90% koko päivän) ja kyttään sadetutkasta oikeaa hetkeä. Niin tänäänkin. Aamupuolella olis kuitenkin paras aika. Itestä niin väliä, mutta koirien pitäs päästä liikkumaan. Vaikka ei ne sitä itse tiedä, välillä ne ei suostu edes ovesta ulos meneen, niinku sillon lumimyräkällä.

Ja olin juonu jo melkein kaiken aamukahvin tänään, ennenkuin muistin että mullahan on PULLAA! Eilen itseni yllätin ja leivoin 2 pellillistä sekä pullaa että sämpyliä, vehnättömänä ja munattomana, niin esikoinenkin voi syyä ja söikin yhen pullan. No eihän ne enää tänään niin hyviä oo, kuivuvat ennätysnopeasti tuollaiset gluteenittomista jauhoista leivotut. Siinä sivussa valmistui ranskanpottuja lisukkeineen, mutta ne teki niin hyvin kauppansa että kokki ite jäi ilman. Oli kumminkin vain iloinen, että perhe syö ♥ Kokki söi sämpylää ja jäätelöä.

Tuolla kuralammikoissa kahlatessa ajattelin, että pitkäkarvaiset koirat kantaa näinä aikoina hurjat määrät hiekkaa sisään. Muistelin meidän Oskua, joka totisesti kantoi hiekkaa sisään, vaikka oli vain puolipitkäkarvainen...

Vuonna 1999 meillä ja 2004 uudessa kodissaan

Mutta oli se kyllä ihana koira. Nykypäivänä ei enää onneksi edellytetä allergisen lapsen tapauksessa koirien poistamista kodista, mutta eihän me silloin muuta uskallettu tehdä, kun lääkäri uhkaili astman puhkeamisella ja kaikella kamalalla, jos ei luovuta koirista.

Parin, kolmen tunnin päästä pitäisi sitten alkaa taas lumisade. Keitän parsakaali-perunasoppaa, laitan sinne homejuustonmurusia ja syön lumisaetta katellessani. Saatan kyllä syyä jo aikasemmin.