Äiti kiljuu vessassa

No niin, olihan sitä taas siinä. Kun ei keksi muita lahjatoiveita (kohtuuhintaisia) kuin sukat, niin aattona voi saada kymmenen paria sukkia... yhdet kudotut, viidet ohuet ja neljät paksummat nilkkasukat. Ei tarvi nyt säästellä niitä läpinäkyviksi hiutuneita :)

Saunan siivousta toki toivoin myös, mutta sitä en saanu. Sentään apua hommaan, yhessä miehen kanssa siivottiin ja itse asiassa se oli oikein mukavaa. Siivous. Merkillistä. Ja aattona oli mukava mennä puhtaaseen saunaan. Kyllähän puhtaus ja siisteys on aina tyydyttävää, jos siihen ei ole liikaa tottunu.

Vaihteeksi paistoin ite pienen kinkun, kun tykkään harmaasuolatusta (ja paiston tuoksusta) mutta kun kaksi muuta kinkunsyöjää diggaa enempi palvikinkusta, niin sitäkin piti olla pieni pala. Sit ostin vielä kalkkunarullankin, kun halvalla sain, ja siitäkin veistin muutaman siivun joulupöytään, loput pakkaseen. Iso paketti graavilohta oli jääkaapissa menny pilalle, mutta onneksi ostin vielä pienen paketin limegraavattua, se oli hyvää. Itsetehty valkosipulisilakka on nam. Itsetehdyt piparit ruissihtijauhoista on nam. Eivät ole silleen liisterimäisiä suussa niinkuin gluteenittomista jauhoista tehdyt.

 Aattoaamuna heräsin neljän jälkeen, kun kuopus tuli nukkumaan. Hirveen vaikee oli saada uudestaan unta, vaikka luin ja pidin piikkimattoa selän alla. Mies kaljoissaan nukkui sohvalla, niin sain kaikessa rauhassa pitää valoja ja kalistella piikkejä.

En olis halunnu enää aattona kauppaan, mutta kun sinne jouduin niin oli jotenkin niin leppoisaa sielläkin. Ei ollu tungosta, ei kiire minnekään, kukaan ei hätyyttänyt. Sen jälkeen lähdin koirien kans lenkille ja oli tuulesta huolimatta tosi ihanaa.

Kaikkea kun paljon suunnittelee, niin joku pakostakin aina unohtuu. Piti laittaa ennen saunaanmenoa ulos tulia saunassakävijöiden iloksi, mutta oli muuta tekemistä niin, että se jäi. Normaalisti meen ekana, nyt vikana, ja muistin vasta sitten. No, ei niitä kukaan kaivannut.

Koirien paketeissa oli jäniksenkorvia. Nyt jännätään meneekö niillä maha sekaisin.

Mulla oli kyllä onnellisin jouluaatto aikoihin! Kiitos ihanan perheeni. Ja ehkä masennuslääkkeenkin jossain määrin. Oikein ihmettelin itteeni, ku laittelin jouluateriaa ja kaikki meni niin hienosti ja sujuvasti (paitsi että unohdin ne tulet, jotain sitten saunatakkisillani laitoin, mutta saunakengillä ei voinu kovin hankeen kävellä lyhtyjä lataamaan) enkä stressannu ollenkaan. Myöhemmin mietin luonteelleni ominaisesti, että onko tämä joku joutsenlaulu, viimeinen onnellinen joulu ja tästä lähtien kaikki on paskaa. Mutta on mulla ollu ennenkin onnellisia jouluja, ja silti tuli tämä :)

Hiukan kaipasin niitä jouluja, kun lapset oli pieniä ja yhdessä laulettiin joululauluja. Nyt mie koitin pienesti laulaa En etsi valtaa, loistoa illalla vessassa tukkaa harjatessani, niin keittiöstä kuului lopetuskomento, sitten olkkarista kysymys mitä pitää lopettaa, ja keittiöstä toteamus "No kun äiti kiljuu vessassa".

Tänäaamuna oli sitten - yllätys yllätys - migreeni. Kyllä voin sanoa että potutti. Onneksi meni lääkkeellä ohi ja taas on parempi mieli.

Verenluovutuksen jälkeen ei kuulemma niin särje päätä, mutta mun verenluovutushan meni pipariksi perjantaina, ja ihan oman mokan takia. Kysyttiin, millon oon aloittanu tän masislääkityksen, ja sanoin vahingossa marraskuun lopussa, vaikka sehän alko jo syyskuun lopussa. Tuloksena oli pakit, kun olin yli tunnin ootellu vuoroani. Tajusin vasta pitkästi pois käveltyäni, että miehän sanoin ihan väärin siellä. Kyllä voin sanoa että potutti!!! Ja hävetti mennä pois ku kaikki näki että sain pakit. Ku oikeesti en ois saanu.

Kysyin syytä, miksi uusien lääkkeiden kohdalla on kuukauden luovutuskielto, niin sain selitykseksi jotain sellaista, että seurataan tehoaako se lääke ja onko siitä apua - mitä hittoa se niille kuuluu, tehoaako mun masislääke? Miten se vaikuttaa mun verenluovutuskykyyn, kun lääke sinällään ei siihen vaikuta? Kuka sen mittaa ja millä tavalla, onko siitä mulle apua vai ei? Kyllä on monta turhaa luovutusestettä niillä siellä. Nyt sentään aletaan hiukan löysätä kantasolurekisterin osalta miesten välisen seksin luovutusestettä, verenluovutus on edelleen homomiehiltä kielletty HI- virukseen vedoten, vaikka sitä on ihan yhtälailla heteroillakin nykyisin. Äijät tuo sitä seksilomiltaan Thaimaasta ja Venäjältä ja lahjoittavat vaimoilleen, mutta ilmeisesti sellanen HIV on sallittu, vain miesten välisessä kontaktissa tarttunut on hyi hyi. Ja huumeruiskusta tarttunut kuuluu siihen sarjaan myös.

Tänään lapset sitten jo lennähtävätkin sydänkäpystensä luo, toinen peräti noin 170 kilometrin päähän. Vanhat varikset jää tänne kahdestaan, ehkä käyvät kahden vielä vanhemman variksen luona syömässä jonain päivänä. Pehmeää laskua pesän tyhjenemiseen.

Joulukukka

Meidän joulun sipuli"kukka" :) 

Luulin että sipulit on loppu, ostin uuden pussin ja oon käyttäny sitä - sen vähän mitä nyt käytän - ja sillävälin laatikon nurkkaan unohtunut sipuli alkoi työntää vartta. Löydettyäni sen lykkäsin lasiin, missä on tilkka vettä pohjalla, kasvakoon siinä vartta sen minkä tahtoo. On se minusta ihan nätti. Ehkei olis tarvinnu vettäkään yhtään.

Joulu vois jo tulla niin pääsis siitäkin.

Tällanen ihana tarina pelastetusta kissasta on omiaan joulunodotustarinaksi!

Tarvii Tuomaan joulun tuomaan

No niin, lapset on joululomalla ja saattaa olla isäntäkin juuri päättyneen työpäivänsä jälkeen. Nuorempi vävykokelas vielä huomenna joutuu meneen. Ekaa kertaa ikinä oli tänään molemmat vävykokelaat samaan aikaan mejän katon alla! Olis pitäny kyllä ottaa kuva, vaan tuskin olisivat suostuneet ryhmäpotrettiin :)

Järkyttävä migreeni ollu. Yöllä alkoi, otin klo 02.42 ekan lääkkeen, joka ei auttanu, mutta sain hiukan nukuttua ja otin seuraavan sitten seitsemän jälkeen. Ei auttanu sekään. Yritin nukkua mutta nuorempi vävykokelas tykitti viestejä puhelimeen, kun hänen sydänkäpysensä eli meidän kuopus oli niinikään migreenissä, eikä jaksanut/pystynyt/halunnut katsoakaan puhelimeen päin ja poika oli huolissaan. Se on kyllä vähän liian riippuvainen. No se tuli sit tänne ku pääsi koulusta ajoissa, ja sitten mun piti siinä kunnossa vielä lähteä viemään kuopusta (joka oli kans huonossa kunnossa, oksensikin, mutta kuulemma migreenilääkesuihke hiukan auttoi) psykologille. En varmaan ollu kovin luotettava kuski kolmio- ja muiden lääkkeiden jälkeen, mutta särky onneksi oli jo siinä vaiheessa lähtenyt. En tiedä lähtikö omia aikojaan vai sen ibuprofeeni-parasetamolikombon myötä. Aika sekasin oon ollu, sanat hukassa ja suu tarjoaa vääriä sanoja, tavarat putoo käsistä ja asiat unohtuu entistäkin tehokkaammin. Aamummalla olin hiukan huolissani ku vasen puoli naamaa tuntui erilaiselta ja silmäluomi ikäänkuin roikkui silmän päällä, mutta ku peilistä katoin ja käskin esikoistaki kattomaan, niin mulla vaan oli se puoli jotenkin turvoksissa. Epäilin jo halvausta. Nukun vasen puoli sänkyyn päin, liekö siksi turvonnut. Kovasti oon tarkkaillu vasemmanpuoleisten raajojen toimintaa varmuuden vuoksi...

Vielä tuntuu liian kirkkaalta tämä kirjoituspohja, alkaa uudelleen sattua päähän. Laitan loppuun kuvan meän uusista pihakuusen valoista:

Kas, se ei ees kääntyny kylelleen, niinku ootin. Vaihtaa hitaasti väriä punaisesta siniseen, siihen saa kyllä nopeemmankin rytmin, mutta mie en tykkää välkkeestä (ja ohiajavat autoilijat luulis että täällä on poliisi) mutta vaihtuva väri oli perheen toive. Saa siihen pysyvävaloisen tilankin, silloin palaa molemmat yhtäaikaa ja valo on violetti.

Hei, se on talvipäivänseisaus muuten! Kohta alkaa päivä piteneen ♥

Arg! Arg!

Näinhän siinä tietysti kävi, kun joulukorttilistaa karsin, että tulee sitten tukuittain kortteja ihmisiltä, joille en oo ite lähettäny. Mutta vielähän sitä ehtii. Kiitos kaikille teille, jotka ootte laittanu mulle kortin! ♥

Hirveen fiksu idea ei muuten oo lämmittää nokista uunia samaan aikaan kun ripustaa vaaleanharmaata pyykkiä...

Eilen vähän siivosin - imuroin ja tuuletin sohvasta kaiken minkä sai ulos kannettua ja tuon vaahtomuovityynyistä kyhätyn rahintapaisen tyynyt myös. Tamppasin ja annoin olla jonkin aikaa, kauemminkin olis voinu vaan aloin vaan pelätä että kastuvat, kun ilma lämpeni. Osa vähän kastuikin. Ja mitään ei huomaa, vaikka kovasti huhkin ja ihan väsyinkin siinä.  Sohvakin on ihan yhtä pölyisen hajuinen. Turhauttavaa. Pyykkäsin ja nyt jyystää astianpesukone keittiössä, tulet on pönttöuunissa ja kristallikruunusta on pölyt ja hämähäkinverkot hinkattu pois. Vihaan sitä hommaa kun rätti on aina kristallien koukuissa jumissa ja käsien ylhäälläpito puuduttaa. Joku kuulemma irrottelee ne ja laittaa tiskikoneeseen; irrottelussa ja paikalleenlaitossa vasta kauhea ja pottumainen homma on! Mutta nyt inhoan vähemmän tuota lampunvarjostinta, kun se ei ole samea, pölyinen ja seittinen.

Että vähän kerrallaan ja loput nakitan muille tai jätän silleen.

Koiraparat vaan makoili riisutun sohvan pohjalla...

Tänään taas tuli verta korvasta, oon kai raapinu yöllä kun muistan, että kutitti. Vielä ei oo tullu kutsua kuulontutkimukseen, minkä se lääkäri mulle lupas. Hirvee vinkuna ollu taas korvissa, eilen analysoin sitä ja lähinnä sitä ääntä vois olla se, kun märällä sormella pyörittää ohuen juomalasin reunaa ja lasi alkaa ujeltaa. Mutta paljon korkeampi, niin korkea ääni, että jos se kuuluis mun pään ulkopuolelta, en kuulis sitä. Visuaalisesti se ääni muistuttaa ikkunaruutuja, joissa on terävät reunat, niinku lasissa tuppaa olemaan. Ne kulkee säteittäisesti mun takaraivon takaa sivulle ja jatkaa matkaa viistosti oikealle ja vasemmalle. Oikealle vähän vähemmän, koska usein siinä korvassa kuuluva jyskyttävä tinnitus vaimentaa ujellusta. Vois piirtää sen joskus ihan huvikseen.

Talviomena

Ihmeen hyvän näköisenä säilyny yksi harvoista viime syksynä puihin tulleista ompuista. Vaikka on jäätyny ja sulanu moneen kertaan.

Lumiukko on menny kumaraan - tosin akrobaattisesti takaviistoon - mutta eiköhän me saaha tänä talvena vielä uusi aikaseksi. Tiesittäkö muuten, että ne punasteariiniset ulkotulet menee homeeseen, jos niitä säilyttää pitempään? Löyty kuistilta keväällä ku siivottiin. Jouluna vois kokkeilla, miten pallaa hommeinen ulukotuli.

Ääliöitä

Reissut on nyt reissattu, ja jotenkin ihan kamalan äkkiä meni viikonloppu. Lahjat on annettu ja saatu muttei aukaistu, joulusiivousta ei ole tehty eikä varmaan tehdäkään, mitään ruokia ei oo ees aateltu vielä, mutta lunta on. Toistaiseksi.

Kamera oli mukana reissussa, lumiset maisemat  (pyrytti alkuun) oli upeat, mutta kun tyhjensin kameran niin siellä oli tasan yksi kuva. Tämä:

Pizzeriasta, josta mies haki vakipizzansa, mikä sen on saatava vähintään kerran Keski-Suomen reissulla. Valkoisia nastoja pistelty puiseen karhupatsaaseen.

Isän sädehoidot on lopetettu ja uusi lääke aloitettu, ja siinä on kauheat sivuvaikutukset. Suukin saattaa mennä ihan haavoille ja kynnet irrota. Siskojen kanssa mietittiin, että onhan se eri asia miettiä sitä kun se ei ole omakohtainen, mutta me ei ehkä ite tuossa tilanteessa käytettäis tuollaista lääkettä. Mutta isä on niin elämänhaluinen ja optimistinen, luottaa täysillä lääketieteeseen ja on valmis koettelemuksiin, vaikka ne huonontaiskin sen viimeisten vuosien elämänlaatua. Hoito-ohjeessa lukee, että hoitoa jatketaan niin kauan kuin ihminen kestää (!) tai kunnes syöpä lähtee taas etenemään. Se ei onneksi ole etäpesäkkeitä helposti lähettelevää sorttia, mutta parantaahan sitä ei voi, eikä leikata.

Aamulla yritin lähteä viemään tyttöä junalle, auto näytti olevan aika jäässä joten laitoin sen hyvissä ajoin lämpiämään. Ovet oli ihan umpijäässä, ei millään auenneet! Sulateltiin ja riuhdottiin niitä, ja yhtäkkiä tyttö kysyi "onko nää ovet ees auki?" No eihän ne ollu. Olin reissuun lähtiessä pannu visusti lukkoon, enkä muistanu... olihan toki lukkokin jäässä, mutta se sentään sulateltaessa aukesi. Kyllä nauratti ja harmittikin oma typeryys. Ei sit enää ehtiny junalle, ja tyttö sanoi ettei se kouluunmeno tänään oo niin tarpeellinen, kun on liikkaa ja jotain sellasta, mikä ei ollu niin tärkeetä. Jäi sit kotiin.

Ääliöistä puheenollen, tapasin söpön koiran taluttajineen viime viikolla epätavallisessa paikassa, ilahduin ja höpöttelin sille. Sattu oleen puhelin kädessä muusta syystä, niin omistaja tokaisi tylysti "ei ole kuvattavissa!" Hölmistyin moisesta tylyydestä - tylyt ihmiset saa minut aina mykistyyn, kun en voi käsittää miks ihmiset on toisille niin epäkohteliaita, ku ite koitan olla ystävällinen kaikille. Vaikka ihmisiä inhoankin, niin en anna sen näkyä. Sanoin jotain että se on suloinen, niin vielä piti sen akan tokasta "ei ole SE, on HÄN!" No ehkä mun ääneen saattoi tihkua hieman halveksuntaa, kun sanoin "ai se on HÄN?!" Onneksi meni sit jo pois. Lupaan sanoa jos joskus ne nään, että "jaa tässä on SE hän-koira!" (ja se hän-koiran koppava emäntä). Voi nuttu minkälaisten pössien kans joutuu täällä maapallolla elämään. Kyllä mieki koiriani rakastan ja arvostan, mutta ne on meillä kuitenkin koiria. Ei mitään hänejä.

Piti olla aurinkoista tänään, mutta ei olekaan.

Työ tekijänsä näköinen

Rillit vaan puuttuu.

Talven eka lumiukko, oon aina vaan kattonu sääennustetta että kohta sataa vettä, sulaa kumminkin, enkä oo tehny. Nyt tein, kun en uskonu ennustetta. Piti sattaa roilottaa ihan kahen pisaran verran vettä iltapäivällä, mutta lumena se tuli - tämänkin ukon naamalla on nyt lumihuntu. Mutta kerrankin oli oikeita hiiliä mistä tehä silmät ja napit :)

Ihan sikapainavaa oli lumi, kun iltapäivällä kolasin! Mutta sitä oli niin paljon, että piti tehä isännän autolle paikka ja varmuuden vuoksi pihatienkin putsasin, jos vaikka omaa autoakin pitää käyttää joskus. Tänään piti vielä lumitöiden jälkeen satanut lumi lapioida portin edestä, ja kyllähän oli pottumaista lunta! Ei irronnu lapiosta kuin kopauttamalla. Turhauttavaa ja hikistä hommaa. Onneksi tänään menivät isänsä kyydillä, tyttäret, toinen kouluun ja toinen kuraattorille. Mun auto saa olla lumikinoksen sisällä vielä. Siellä kirjastossa kyllä pitäs käydä, toisesta mun lainakirjasta on jo varauksiakin. 

Piti illalla kuitenkin käydä ravistelemassa erinäisistä pensaista lumia pois, kun painuivat luokille.

Nyt sosekeiton

Jouluinen bataattisosekeitto :D

jämät naamariin ja baanalle, on hieno ilma! 

(Mun sosekeitot on aina puuroa viimeistään seuraavana päivänä...)

Arkiongelmia

Näin unessa tosi kauniita jäämuodostelmia järven tai meren rannalla, mutta kamera - vaikka oli taskussa - oli aivan lumessa eikä toiminut. Aika usein toistuva painajaisentapainen, että näen jotain erikoista, ihmeellistä ja kaunista, enkä saa taltioitua sitä jälkipolville.

Jonkinlainen lumimyräkkä pitäs oleman, mutta kun tutkakuvaa katsoo, niin jännästi sukkuloi rankimmat sateet taas mejän sivuitse. Ajattelin pitää sisäpäivän, mitä nyt tytön vein junalle. Pyykkikone myllyttää, on likavaatelaatikot taas luvattoman täynnä ja pitäs koittaa saada tyhjemmäksi. Kyllähän sitä pyykkikone pesee niin paljon kuin pestäväksi laittaa, mutta kun muuta kuivausmahdollisuutta ei oikein ole kuin täällä pienen mökin sisällä, niin ei pysty kovin tiuhaan pesukonetta pyörittään. Meillä on kaksi pyykkitelinettä, ja kun koko perhe on kotona niin ne on aina tiellä. Teline ei voi olla uunin edessä jos sitä lämmitetään, telkkarin edessä jos sitä katsotaan (esikoinen katsoo hyvin paljon telkkaria) alkovissa jos siellä on peti (kuopus ruukaa nukkua siellä) keittiössä jos siellä laitetaan ruokaa... ja muita paikkoja ei oikein ole. Saunalle voi viiä mutta kun se on kylmä niin ei ne siellä juuri kuivu.

Viime aikoina on GoogleMaps alkanu esitteleen paikkoja. Aiemmin, kun sen on avannut, se on laittanut aloituspaikaksi Helsingin, tän mejän seudun tai isomman kuvan Suomesta. Nykyään se heittelee eri paikkakunnille, Mikkeli ja Savonlinna on ollu tuossa aiemmin ja nyt se avaa kartan aina Ylitornion Kaulinrantaan. Onkohan ne alkanu myydä "mainostilaa"? :) toki minusta on hauska pähkäillä, mikä paikkakunta nyt on kyseessä, mutta jos on kiire ja kone hidas niin ärsyttää kun joutuu kelaamaan kauas ja sitten lähelle. Tämä pöytäkonekin saa välillä ihme hitauskohtauksia ja läppäri toki on ihan oma lukunsa.

Nyt sitä luntakin vähän pyryttelee, jäis vaan maahan eikä sulais pois! Mutta sulaahan se; illaksi on luvattu jo vesisadetta, jopa rankkaa sellaista.

Possupukukoirat