Viheliäinen, vihamielinen vihuri

Huu, olipas ulkona kaamea ilma! Täällä ei vielä satanut edes lunta. Voin kuvitella mitä se sitten on, kun tuo tuuli tunkee joka kolon täyteen lunta ja pommittaa jääpiikeillä poskia. Koirat ei viihtyny pihalla yhtään kauempaa kuin oli pakko, vaikka ne yleensä norkoilee paikalla kun laitan linnuille pähkinöitä, kun aina joku tipahtaa kun liiskaan niitä pienemmäksi.

Nyt ne on tuossa sohvalla tälleen:

Kaukana kavala maailma.

Posti on töpännyt taas siinä määrin, että rahoitusyhtiöltä (jolta piti ottaa lainaa sitä kattoremonttia varten) tuli viesti, että lähetetyt laskut jumittaa jossain postissa, maksakaa tammikuun lasku joulukuun tiedoilla. Mies jo tuossa aiemmin soitti sinne, kun ei ollu laskua tullu, ja sieltä sanottiin, että ei oo muillekaan. Eteläeurooppalainen meininki - jaetaan posti jos ehditään ja jos huvittaa.

Ja hei, mulle on viimeinkin tilastoon tullut yksi hakusana, jolla on blogiin tultu! Ilmeisesti puhun niin tylsistä aiheista, ettei ketään kiinnosta. Se jotakuta kiinnostanut sana oli "muuretteri".

Tänäaamuna oli taas pää kipee ja hartiatkin vähän jumissa. Ei kestäny kauaa se ilo tyynystä.

Marjaanan majassa oli haaste "kolme huonoa", joka ilahdutti minua, ja ajattelin listata, vaikkei se ketään kiinnostakaan :D

1. Kolme huonoa asiaa päivässäni - pannaan se viimeksi kuluneeksi vuorokaudeksi:
   -Päänsärky
   -Sää
   -Oman toheloinnin seuraukset - turhaa sotkua
Nyt oli vähän vaikea, kun eilinen oli paras päivä aikoihin, ja siitä olis saanu ennemminkin hyviä asioita monta...

2. Kolme huonoa asiaa minussa:
   -Laiskuus
   -Läskiys
   -Masennus

3. Kolme huonoa asiaa elämässäni:
   -Rahapula
   -Masennus
   -Fyysiset vaivat

4. Kolme huonoa asiaa viimeksi kuluneen vuoden aikana:
   -Katto-ongelmat
   -Ongelmat teinin kanssa
   -Ne fyysiset vaivat

5. Kolme huonoa asiaa blogissani:
   -Tylsyys - minäminäminää vaan
   -Negatiivisuus ja jatkuva valitus kaikesta
   -Laadunvaihtelut

En sit ees kytänny kuunpimennystä, kun oli pilviä, mutta kun illalla kävin koirien kanssa lenkillä, kuu näkyikin aika ajoin, tosin himmeänä pilviverhon takaa. Sen verran se kai valaisi, että hyvin näki pimeällä osuudellakin kävellä. Oli mulla otsalamppu kyllä varmuuden vuoksi mukana. Jotain siellä kauempana varmaan liikkui, kun koirat haisteli ja kuulosteli.

Olen huomannut olevani riippuvuuksille altis. En niinkään päihteille, mutta nautintoaineille, nimittäin syötäville. Jokin aika sitten oli se Lidlin salmiakkisuklaa - ne onneksi pilas sen muuttamalla toisenlaiseksi, niin eipä tarvi sitä ostaa enää. Nykyään on Maraboun black saltlakrits se paras salmiakkisuklaa. Joskus olin juustoisesta salaatista riippuvainen, nyt se taitaa olla Vaasan Ohut herkku -ruispalat, jota on "pakko" saada. Varsinkin vähän sitkistyneeseen mun hampaat nauttii pureutua. Hassua että purutunnusta voi silleen tykätä.

Tosin suutuntuma on muissakin ruuissa aika tärkeä, esimerkiksi vihaan sitä, jos pehmeäksi tarkoitetussa ruuassa onkin yllättäen jotain kovaa. Keitetyn kananmunan mukaan eksynyt kuorenpala, katkarapuun jäänyt kuorenpala, kypsässä lihassa oleva ruston- tai luunpala. Mulla menee ruokahalut heti. Lapsuudesta muistan sen ällötyksen, mikä tuli kypsennetyn keräkaalin paksun ruodin palasesta, kun se oli limainen ja pahanmakuinen. Söisin kyllä kaaliruokia jos maha ei suuttuis niistä, mutta kaalin pitäs sit olla pieneksi silputtua. Tai ohutta niinku kaalikääryleessä.

Tää on taas niitä first world problemeita, kun Afrikassa on nälänhätä eikä niillä oo ees niitä munankuoria syötäväksi. Tai Pohjois-Koreassa.

Onnellinen kuin orpo Kambodzassa

Aurinko paistaa!
Tili ei ollu menny miinukselle, vaikka on kuun viimeinen päivä, vaan sain ruokaostokset tehtyä :)
Päätä ei särje eikä hartiatkaan oo yhtään jumissa nyt, kun lainasin reissussa olevan tyttären tyynyä.
Koira ei enää ramppaa ulkona, senkin puolesta tuli hyvin nukuttua.

Siksi varmaan onkin elämä taas elämisen arvoisen oloista, kun on saanut hyvät yöunet ja fyysinen olokin on pitkästä aikaa parempi. Juuri sopivasti luin kolumninkin siitä, miten on kamalaa että hyvinvoivissa yhteiskunnissa asuvat valittaa... onhan se niin väärin, mutta ei se sitä vitutusta pois vie, vaikka tietää että jollain muulla on asiat vielä huonommin. Uskon, että Paris Hiltoniakin ottaa välillä pattiin ihan yhtä paljon ku minua tai kamputsealaista. Vaikka eri aiheesta ehkä, ja ehkä meillä on erilaiset mahdollisuudet korjata niitä elämämme epäkohtia.

Masennus on tietysti eri juttu, tieto siitä että jollain on kamalaa vaan huonontaa sitä omaa oloa. Tulee syyllisyys siitä, että mun nyt pitäs olla onnellinen kun tuollakin on tuommosta köyhyyttä ja väkivaltaa ja kauheuksia ja mie se vain kehtaan valittaa ja toivoa kuolemaa. Ja miten se onnellisuus ja kiitollisuus muuttais mitään? Sitä olis ite vaan entistä hyväosaisempi, ja huono-osaisen osa ei muuttuis mihinkään. No valitusten kuuntelijat pääsis vähemmällä valituksen kuuntelulla, mut ehkä joutuis sit kuunteleen onnellisia hehkutuksia kyllästymiseen asti. Ja kun se onnellisuus vaan ei käskien tule. Kiitollisuutta nyt voi kokea ihan järjellä aateltuna, mutta onni ei tuu silleen. Tai sitten onnellisuuden määritelmää pitää muuttaa, jos sitä voi olla onnellinen vain päättämällä olla.

Mun ennustus meni pieleen, kuulemma olikin vähemmän hylättyjä ääniä ku ennen, jonkun uutisen mukaan - ite kyllä katoin, että niitä oli enemmän kuin 2012 vaaleissa. Mutta ihan miten vain. Mulle oli kyllä yllätys, että Niinistö pääsi kerrasta ilman toista kierrosta. Onhan se perinne, että istuva presidentti valitaan, jos se on ehdolla, mutta että noin isolla äänivyöryllä. Ja Huhtasaaren/Väyrysen kannattajat uhos että kaikki äänestää sitä/sitä, kun niiden kaikki tutut aikoi sitä äänestää... nyt on sit salaliitto- ja vaalivilppiöyhötykset menossa, kun oma kupla meni rikki eikä sitä kestetä. On se niin kätevää kun kaikki, mikä ei sovi omaan pirtaan, voi suoralta kädeltä tuomita valehteluksi, valtamedian huijaukseksi, salaliitoksi jne. eikä tarvi sen kummemmin ajatella mitään.

Tänään vois olla mahiksia nähdä pieni jämä kuunpimennystä. Elämme toivossa. Vielä ainakin on pilvipeite repaleinen, ei peitä koko taivasta.

Tragedia

Ei ihan mun eiliset toiveet toteutuneet, kun haaveilin ettei tarttis viideltä nousta koiraa käyttään pihalla. Kello viiden lisäksi piti käyttää sitä ulkona klo 0.23, klo 2, klo 3, klo 7 ja vielä 9.30, jonka jälkeen nousin ylös ja lakkasin laskemasta. Ripuli. Onneksi heräilin kun se meni alakertaan ja kun kuulin, että se raapaisee ovea eikä mene esim. juomaan, niin nousin ylös. Parka raukkanen.

Aamun aikana on tikli tai urpiainen saanu surmansa traagisesti mejän pihalla. Tällasia höyheniä on laajalla alueella pihalla. Toivottavasti ei ollu tikli, niitä on niin vähän urpiaisiin verrattuna. Pihabongaukseenkaan en pystynyt edes laskeen, kun niitä oli niin paljon ja ne lehahteli koko ajan eestaas, osa kahahti välillä ilmaan ja sit putoili sieltä puusta takas syömään ja nousi puuhun ja tuli alas. Pyöreesti kolmekymmentä arvioin niitä olevan. Ekaa kertaa sain pihabongauslistalleni variksenkin, sattui lentään siitä yli. Kaikki linnut saa merkata, mitä näkyy, vaikkei ne oliskaan syömässä.

Intouduin kunnon äidin ja vaimon askareisiin; korjaamaan vaatteita. Meillä on sellanen kaappi, mihin perhe työntää korjattavat vaatekappaleet, ja mie niitä joskus sitten sieltä puhdetyönä korjailen. Nyt sain viimein laitettua miehen farkkuihin uudet napit, ne on odottanu siellä aika kauan... mahtaneeko enää sopia mahan kohdalta päällekään. Hirveä homma irrottaa niitä painonappien jämiä, yhden irrotin ja loput sai jäädä silleen ja ompelin napin vain viereen. Ne oli jotenkin kai liimattukin kiinni, jotain ainakin oli kankaan ja metallin välissä. Napit oli siis irronneet niin, että vain se metallinen tappi oli jäänyt. Monestihan ne napit irtoaa niin, että koko höskä tulee reiästään pois, mutta näistä oli vaan ne nappiosat irti. Yritin laittaa hienoa metallista painonappia, mutta eihän siitä mitään tullut, vääntyi vinoon ja meni lommoille. Oikee kätevä emäntä. No, perinteisiä nappeja sentään osaan ommella. Tuli pieni hyvä mieli kun sai jotain tehtyä.

Nyt kokeilen, saanko uuniin tulia.

Sain. Vaikka ei ollu sisällä klapeja kuivumassa, piti liiteristä hakea.

Vaihteeksi menoisa maanantai

Kahtena aamuna on koira halunnut puoli viiden - viiden maissa ulos. Edellinen yö meni osittain sohvalla, johtuen mellastavasta hiirestä, joka oli löytänyt koiranruokasäkin. Aiemmin se ei ole hiirille kelvannut, mutta kun tänä aamuna loukku kävi (ei ollu enää säkkiä ni piti kai ettiä muuta) niin johan olikin iso ja paksu hiiren mölli! Söi varmaan kaiken mikä syötäväksi kelpasi. En varmaan ikinä oo nähny niin isoa metsähiirtä ja ei, se ei ollu rotta. Vein linnuille, hävisi salamavauhtia.

Kuopuksella oli psykiatrin aika, vein sen sinne ja sit apteekkiin hakeen lisää lääkettä ja kaupassa käytiin ja kotiin laittaan ruokaa ja kun tyär oli syöny ni vein sen kahdeksi kouluun. Otin koirat mukaan ja koululta nappasin kyytiin esikoisen, jonka vein sinne sen "työmaalle" missä se on koiravahtina, se otti koirat ja mie omat ja käytiin kävelyllä. Eihän se nyt ihan mutkattomasti alkuun sujunut, mutta ihan ookoo lopulta. No tuo mejän toinen koira vihaa maailmaa, ihmisiä ja muita koiria, se ei digannu kovin kovasti siitä hommasta, mutta sieti.

Tällasessa maisemassa mentiin. Taas oli ihana ilma! Tällasta vois talvi olla. Ei liukasta, ei märkää, ei liian kylmää. Vähän tuppas lumi paakkuuntumaan koirien jalkakarvoihin.

Illalla kävin vielä toisen pienemmän lenkin, josko ei tarttis huomenaamulla nousta sianpierun aikaan koiran takia. Saapa nähä.

Oodi keväälle pimeässä

No ei ollu päänsärytön päivä eilen, eikä tänäänkään. Sentään sain sen eilenaamulla häipymään ennen reissua, pääsin koirien kans vähän pidemmällä aamulenkillä käymään, että jaksavat olla. En viitsinyt niitä mukaan ottaa, kun semmonen kauhea vesi- ja räntäkeli, kastuvat vaan jos ulkona käyttää ja sit takapenkkiläinenkin kastuu märistä koirista. Eikä ne niin viihdy autossa muutenkaan.

Loviisan, ts. Lapinjärven autot oli pommeja, turhaan ajettiin sinne asti kattoon. Toinen ei ees lähteny käyntiin ensin. Sit onneksi löyty läheltä Orimattilasta hyvä, josta tuli kaupat. Siinä autokaupan vieressä oli sellanen vanha tiilirakennus, jossa oli käsityöpuoteja, Maria Drockilan kynttiläpaja ja Riitta Väisäsen rättikauppa (joku Speden naisten keskittymä?) ja menin sinne siksi aikaa, kun muut suoritti auton tutkailua, koeajoja ja kauppojen hierontaa. Olis ollu niin paljon kateltavaa, mutta muuan puukäsitöiden tekijä alkoi esitelmöimään mulle joka tavarasta liittaan laattaan ja pilkuntarkkaan, että mun vähä aika meni sit sitä esitelmöintiä kuunnellessa, miten lintulaudat kuuluu rakentaa ja mitä erityisyyksiä näissä on ja mitä varten tämä ja tuo nippeli on. Toki monet oli tosi fiksuja innovaatioita, siitä se vissiin innostuki ku mie kehuin että enpä missään oo tätä ja tätäkään nähny, että hyviä keksintöjä.

Jäi sitten maholliset ostot tekemättä ku loppu aika, auton ostajat tuli hakeen mut pois ja käytiin kattoon Tönnönkoski sekä etsittiin ruokapaikka. Kaveri tarjos ruuat työpalkaksi, vaikka mie kyllä tarjouduin maksamaan omani ku olin vaan seuraneitinä. Vaikka rouva olenkin.

Tönnö oli kyltin mukaan Vuoden kylä 2013. Se suotakoon, kun sille on tuommonen nimikin pantu. Ja koski oli hieno, paikallinen myllynhoitaja sanoi, että ei monestikaan ole tammikuussa tuollaista vesimäärää.

Mylly oli tosiaan toiminnassa, mutta ei sitä koski enää pyörittänyt, vaan ihan sähköllä toimi. Sieltä olis voinu ostaa 25 kilon säkillisen jauhoja. Huh. Kutisi jo ajatellakin jauhosäkkiä... inhosin kouluaikaan olla myllyhommissa, kun se tikkuinen jauhonpöly meni vaatteiden sisään ja keuhkoihin ja kylmäkin aina oli.

Eilen vietin illalla aimo tovin telkkarin ääressä Areenan sarjoja katsomassa. Ehdin kattoon Hiljaisen todistajan tuplajakson ennenku se eka ehti hävitä, ja sit Ykkösen iltapäiväsarjasta tuplajakson, joku kantria ja rikoksia, se on ihan hyvä kyllä. Piristävä poikkeus, uusiseelantilainen dekkarisarja.

Ääni on sitten kannettu kekoon tänään. Saapa nähä kuka tulee toiseksi kisassa. Ennustan, että ennätysmäärä hylättyjä ääniä tulee näissä vaaleissa. Joku muukin yllätys saattaa olla tiedossa. Tytär oli nyt ensimmäistä kertaa äänestämässä, historiallinen päivä sille. Enpä miekään kyllä muista ekaa kertaani äänestämässä. Helsingissä se on tapahtunut, sen muistan sentään. Ensimmäisissä presidentinvaaleissa ainakin äänestin Mauno Koivistoa. Ihan vaan siksi, kun se oli mun isän näköinen.

Just juteltiin sieltä äänestämästä tultua, että miten heppoisin perustein sitä moni ihminen äänestää jotakuta johonkin. Harvempi varmaan perehtyy puolueettomasti jokaisen ehdokkaan ajatusmaailmaan ennen äänestystä, kyllä se päätös tulee paljolti tunnepohjalta. Rakkaudesta puolueeseen tai muusta sellaisesta. Onneksi nykyään on edes vaalikoneita, tosin niidenkin perehtyminen on pintaraapaisu. Tosin mie sain joka vaalikoneesta tulokseksi sen, mitä olin aatelluki äänestäväni.

Mukava ilma siellä. Ei tullukaan niin lämmintä ku aiemmin ennustettiin. Eilen aamulla, vielä pimeällä, lauloi talitintit keväisesti. Tuli muutenkin ihan kevätfiilis kun lumet oli sulanu ja kävelin sellasella märällä pehmenneellä hiekkatiellä ja linnut lauloi. Iltapäivällä satuin oleen pihalla, kun pimeni, ja jäin ihan tarkoituksella seuraamaan miten kuistin ikkunalle laitetut led-kuuset syttyy ajastimella. Ne ei syttyny siinä järjestyksessä, missä olin ne laittanut, mutta melkolailla samaan aikaan kuitenkin.

Just another day in migraine.

Ja taas yksi särkypäivä. Ja kun en enää erota, mikä on migreeniä ja mikä ei. Vois ottaa kerrasta oikean lääkkeen, eikä aina niitä kaikkia kun se eka ei tehoa. Meneillään on noidankehä, jossa päänsärky aiheuttaa hartioiden kiristymistä ja eilenillalla (vai olikse toissa-) huomasin, että otsakin menee kurttuun ja tuntuu että koko naamakin on kireällä. Ja se taas aiheuttaa lisää särkyä, mutta toisenlaista.

Jumppakuminauhan kera tein hartioille liikettä, ja ehkä se jotenkin auttoi. Pitäskö vielä kasvojumppa vetästä...

Sori kun aina valitan, mutta ei mulla oikein ole mitään muutakaan kanavaa valitukselleni. Ja valituksen sisällä pitäminen tekee entistä sairaammaksi. Ulkonakaan ei oo kivaa kun kaikki paikat on kaljamalla, en luota liukuesteisiinkään kengissä tarpeeksi, että voisin rennosti kävellä. Mutta eipähän ainakaan sada. Kai. Ennenku huomenna.

Kuopus sai joululahjaksi akryylivärisarjan, ja tässä päivänä muutamana tekaisi tällaisen. Ihastuin siihen kovasti, nuo siniset värit on upeita! Ei ne niin kuvassa hohdakaan, kuin luonnossa.

Huomenna jatketaan viikko sitten aloitettua autonmetsästystä kaverille, jonka vanha kaara vetelee viimeisiään, mittaritkaan ei enää toimi ja se ei kuulemma uskalla ees pestä autoa, ettei ruosteiset pellit rapise pois :) Mies on ollu sille apuna, sehän kyllä tykkää katella autoja netistä ja käydä niitä koeajamassa, pelkään vaan että sille tulee autokuume... ilmeisesti Loviisassa on joku auto, mitä aikonevat käydä katsomassa. Toivon, että mulla on huomenna päänsärytön päivä.

Ja se pihabongauskin olis ja sunnuntaina äänestys. Miten musta tuntuu, että presidentinvaalit on paljon suuremman mielenkiinnon aiheena ihmisillä, kuin ne vaalit, joissa valitaan niitä OIKEASTI päättäviä ihmisiä, joilla on sitä valtaa mejän asioihin? Jotkut touhottaa, että kohta asiat kääntyy mallilleen ja tulee eri meininki kun se oma ehdokas pääsee presidentiksi - kun se on kuitenkin lähinnä vain valtion keulakuva. Eihän sillä valtaa ole paljon mihinkään.

Esikoinen on työkeikalla, se on palkattuna kissojen ja koirien (yht. 6kpl) hoitajana eräässä perheessä, kun isäntäväki on lomareissulla. Asuu siellä niillä ja käy sieltä koulussa. Sen piti saada kotoa jotain tavaroita sinne, joten tulikin koulusta tänne, hain sen junalta, käytin kotona ja vein sinne paikkaan.

Juuri muuta en sit oo saanu tehtyä, oon koittanu vaan eri keinoin parantaa päänsärkyä. Ibuprofeenia ja parasetamolia ja piikkimattoa ja nukkumista ja ulkoilua ja sumatriptaania ja hartiajumppaa... sen tiedän, että nukkuminen ei tee hyvää. Jäykistää hartioita entisestään. Piikkimatto ja jumppa on hyvä.

Kuopus meni esittään poikakaveriaan mun siskolle, ovat viikonlopun siellä. Sisko oli liukastunut ja saanut kuusi tikkiä polveensa! Onneksi ei luita murtunut. Näinä päivinä on taatusti murtunut yheltä jos toiseltakin luita.

Mulla ei ollu mitään asiaa, mutta niin vaan tuli taas tekstiä. Kumma, joskus sitä vaan tulee. Ihan niinku ennen vanhaan.

Jännän äärellä

Niin olen elämääni kyllästynyt, että laitoin eilen ruokaan listeriamaissia. Enkä ees kuumentanu sitä varmaan tarpeeksi. Nyt odottelen mahatautia ja verenmyrkytystä. Viime yönä tuli jo kamala päänsärky mihin ei tehonnu migreenilääkekään, vaikka oli just niinku migreeni, toisella puolen päätä. Puoli viiden maissa miehen noustessa kävin hakemassa parasetamoli-ibuprofeenisatsin, mutta sekään ei kunnolla auttanu. En voinu sitten muutakaan kuin kärsiä. Kuopuksen junalle vietyäni tuli vielä auton perään joku pitkien valojen kera ajellen, ja pää meinas haljeta kun silmät ei kestäny valoa muutenkaan. Nyt on jo hieman helpompi olo.

Järkyttävä ilma oli aamulla, vaikka siihen toki osasi varautua jo ennusteen perusteella, ja ropinan. Koirat ei suostunu käymään aamupissillä. Tiet oli jokena, välissä suvantokohtia isoina lätäköinä. Junalle tuotiin muitakin, seisakkeen parkkipaikalla oli ruuhka. Vai voikohan kahta parkkiruutua (joista toinen invapaikka) sanoa parkkipaikaksikaan...

Kamala ja poikkeuksellinen riita oli eilen kuopuksen kanssa, syömisestä tällä kertaa. Se ei oo kotona syöny kunnon ruokaa koko viikolla, ja aamiaisetkin on sitä ja tätä tai ei mitään. Kun ei kuulemma ehdi. Ja kun tulee kotiin illalla (haluu jäädä kaupungille koulun jälkeen, kun kotona ei oo mitään tekemistä) niin on muka aina syöny ja täynnä. Anorektikon tekosyitä syömättömyydelle. Sanoo itteensä läskiksi ja on ohut kuin pajunvitsa. Ruumiinkuvan vääristymä on vahva.

Tottakai pitäs yrittää keskustella asiallisesti ja kiihkotta, mutta ken on murrosikäisen kanssa keskustellut aiheesta, joka ei murkkua miellytä, tietää kyllä minkälaiseksi asiat tahtoo eskaloitua. Mieluummin kuitenkin otan tämänkin asian esille ennenkuin on liian myöhäistä puuttua. Terveystarkastuksessakin oli kiinnitetty huomiota laskeneeseen painoon ja hoitaja aikoi pyytää keväämmällä uudelleenpunnitukseen. Kirjoitin tänä aamuna huolestani ko. terveydenhoitajallekin, tiedän että tyttö on kaunistellut syömisiään kun niistä on kysytty. Ihan niinkuin mieskin on kaunistellut juomisiaan työterveyshoitajalle...

Tein kattoremontin osamaksuerästä e-laskun, mutta pankki ei oo sitä maksanut eräpäivänä, joka oli toissapäivänä. Soittaminen ei tänään(kään) onnistu, mutta löysin verkkopankista viestinlähetysmahdollisuuden, en sit tiiä kauanko kestää että lukevat ja vastaavat... oon kytänny koko aamun, vastaako ne. Jos ei ala vastausta kuulua, pitää maksaa paperilasku ihan ite. E-laskuksi laitoin sen just siksi, ettei tarttis kytätä tiliä koko ajan, että onhan siellä varmasti se summa, mikä sit pitää maksaa kun lasku tulee. Nytkin on tili miinuksella, että helposti ne eurot sieltä karkaa. Viimeinen lapsilisä tulee tässä kuussa, jatkossa on sit tili miinuksella jo näihin aikoihin ja viikko vielä siihen, että tulee taas rahaa. Aina niitä yllättäviä menojakin kuitenkin siunaantuu. Tai yllättäviä ja yllättäviä - ei katsastusmaksu oo mikään yllätys. Eikä varsinaisesti auton remonttiin menevä rahakaan ole tuon ikäisessä autossa yllätys. Tulot ei vaan riitä.

Hain apteekista vielä yhden paketin 20mg:n tabletteja, nostin annosta 30mg:aan ja odottelen, josko sillä olis vaikutusta väsymykseen ja muuhun. B-vitamiiniakin Lidlistä ostin, kun vain muistais syyä. Ruokahaluun tuo lääkkeen nosto on varmaan ainakin vaikuttanut, ei oo nälkä. Ehkä se on hyvä asia, niin ainakin siltä osin rahaa säästyy :)