Siinähän se

Eilinen, juhannusaatto, meni melkolailla kokonaan anoppilassa, kun miehen autosta lakkas toimimasta takaluukun lukko. Tai se ei auennut. Merkillistä oli, että sitä lukkoa hallinnoi oma pikkuruinen moottorinsa! Olin kyllä epäillyt jotain, kun sieltä välillä kuului outo suraus kun sen avas, mutta joo. Ei sitä ollu tarkoitettu edes avattavaksi, mutta äijät sen avas ja korjas ja löi nippusiteillä kotelon takaisin kiinni. Meni kuusi tuntia mokomassa hommassa! No eipä mittään, me anopin kans parannettiin maailmaa ja anoppi vähän paikkamaalas kattoa ja mie assisteerasin.

Tänäaamuna oli hieno, vähän kylmä ja tuulinen mutta aurinkoinen ilma, ja lähdin oikein rivakalle kävelylenkille. Menin sellasta reittiä, mitä ei normaalisti oikein viitsi kulkea, kun siellä ei ole pientareita ja autot menee kahdeksaakymppiä mutkatiellä. Ja rekkojakin kulkee. Juhannuspäivänä ei kulkenu rekkoja, mutta ihan muutama auto kyllä meni. Siedettävä määrä. Käki kukkui vielä.

Sitten kaveri kävi, kävin sen kanssa lenkillä. Ja kahviteltiin ja parannettiin myös maailmaa. Sitten mies halus lähteä Hämeenlinnaa kuvaamaan - en vaan hoksannu mittailla auringon suuntaa, kun se ilmotti mistä haluaa linnan kuvata ja pyysi että etsisin lähimaastosta parkkipaikan ja osoitteen, mihin laittaa navigaattorin ohjaamaan. Huono oli se. Valon suunta nimittäin. Suoraa linnan yläpuolelta paistoi siinä kohtaa. Varikonniemi oli paikka. Hieno paikka!

Paljon oli raunioita siellä, ja tällainen niinipuukujakin. Ja vanha sähkötolppa keskellä metsää. Olis ollu kiva tietää, mitä siellä on ollu joskus - kotona luin, että höyrysaha, mutta tarkemmin. Niinku vaikka tässä:

                                                 

Kurjenjalka kukki, samoin vehka. 

Kaikenlaisia "eksoottisia" kasveja siellä oli, ja linnut lauloi kuin vallankin sademetsässä.

Se linnakin siellä oli paikallaan.

Ja variksenpoika.

Triffidien kapina.

Viihtyisä parveke (tuo kalustettu ja kukitettu) keskellä kaupunkierämaata. Katon harjalla oli varis, jolla oli menny ääni. Se koitti raakkua kovasti, mutta siltä kuului vaan jonkinlainen napsahdus. Raukka.

Tällä variksella oli jotain nokan koputtamista tuon pupun kans. Ihmeen kesyjä, eivät karanneet kun mies kuvaili auton ikkunasta. Toinen varis hädin tuskin auton edestä siirtyi, ja kuulutti paheksuntansa raakkumalla. Sitten tuo varis meni muualle, pupu jäi mutusteleen ruohoa. Annapa olla, kun pyörätietä lähestyi koira, niin pupu maastoutui littanaksi:

"Emmää oo täällä, tää on vaan kivi!"

Ja täydestä meni :)

Myrskyn mylväys

Villiruusu

Satoihan sitä vähän. Tynnyri puolilleen. Olin täällä yksin saunaa lämmittämässä, kun pikaukkonen pyyhkäisi päältä, kuistilla katselin kun tuuli riepotti puita ja pelkäsin tuon vanhan lahon vaahteran puolesta. Kyllä se vielä kesti. Ja vettä tuli kuin paloruiskusta. Mutta kyllä nyt luonto tykkää! Tuntuu, että oli lähes välitön vaikutus sillon aiemmin päivällä, kun sade alkoi.

Niin kova se lyhyt ukkonen kyllä oli, että olivat esikoisen poikakaverin kotona joutuneet siinä kaatosateessa hakeen hevoset sisään, eikä ne olis halunnu. Meillä ei ees kohdalle lyönyt. Mies oli ehtinyt justiin kaupasta autoon, kun taivaat aukeni, ja kun se oli alkanu laittaan videoviestiä sateesta, heti kuvaamisen alettua löi salama ihan viereen. Pelottavan näköstä ja kuulosta!

Tilannehuoneessa näkyy myrskyrintama vahingontorjuntoina.

Huomenna on sitten kesäpäiväntasaus, ja siitä lähtien illat pimenee jouluun. Ja on mejän 22. hääpäivä. Oon ollu kauemmin naimisissa kuin kukaan mun primääriperheen jäsenistä, vanhemmatkin oli "vain" 20 vuotta. Miehen vanhemmat eros kun mies oli kolmevuotias.

En tiedä johtuuko se siitä, että vanhenee ja lakkaa hössöttämästä ja unelmat muuttuu toisenlaisiksi, että sitä on tyytyväisempi kuin nuorempana. Siis tähän avioliittoon ja olemiseen. Ehkä mieskin on vanhentunut, kun se ei enää aiheuta mulle harmaita hiuksia niin taajaan? No, pessimismi parempi; ei ainakaan tällä hetkellä. Viidenkympin villitys on sillä vielä edessä ja se osuu ajallisesti huonoon kohtaan 7 vuoden sykleissä. Olen huomannut, että meillä se pitää paikkansa, että kriisit tulee 7 vuoden välein. Noin osapuilleen. Mutta onhan niitä muulloinkin ollut, ehkä mie vaan valkkaan sopivat kriisit, että saan mahtumaan seitenvuotismuottiin :) vähän niinku horoskooppiuskovaiset lukee horoskoopista ne kohdat, jotka kokee päteviksi, ja ohittaa ne mitkä ei sovi kuvaan.

Kolme vuotta sitten oli syreenit komiasti kukassa tähän aikaan. Nyt ne kukki jo toukokuussa. Selasin blogia nähdäkseni, mitä on vuosi tai kaksi vuotta sitten ollu, mutta oli niin masentunutta tekstiä ja sit se kattohommakin viime vuonna, ei haluttanukaan muistella.

Eilen lupauduin kuopuksen ajantapposeuraksi kirppikselle, ja tein pari löytöä. Verho olkkariin kolme euroa

 ja Indigon puukengät nahkapäällisellä kuusi euroa. 

Yritin etsiä kuvaa netistä, kun varmasti joku muu osais kuvata paremmin ku mie, mutta ei löytynyt vaikka etsin melkein koko internetin läpikotaisin! Siis kengät on joko tosi vanhat, väärennetyt tai sit hirmu harvinaiset. Mutta niin sopivat jalkaan ja mukavan tuntuiset, että harvoin osuu kohdalle. Siis sellaisissa kengissä, joiden ulkonäkökin miellyttää. Tykkään. Väri on tummempi kuin kuvassa.

Käy niin kova tuuli, että pitää vissiin laittaa korvaläpät kun lähtee lenkille, muuten tulee korvat kipeeksi...

Toivossa on hyvä elää, sano lapamato

Jokohan sitä vettä nyt tulis? Viimeksi kun luvattiin, tuli pelkkä ropsaus, mutta silloin ei ollukaan minimissään yhdeksänkymmenen prosentin todennäköisyyttä. Laitoin astioita pihalle keräämään vettä, ei oikein ole sellasta sadevedenkeruujärjestelmää, millä sais harvat sateet talteen, on vain huvimajan pieneltä katonneljännekseltä keräävä ränni. Hyvin on riittänyt ainakin pari edellistä kesää, mutta nyt vois olla ehkä enempikin tarpeen.

Ensimmäinen pikkuruinen orvokki on auennut!

On ehkä parin sentin luokkaa kukan koko. 

Nuoriso kävi eilen Korkeasaaressa, ja kun olivat illalla palaamassa meille, tuli pojalle ilmoitus että sillä on joku käyntiaika tänäaamuna eikä voikaan tulla meille yöksi. Tyttö tuli yksin, mutta sit ilmeisesti aika oliki saatu peruttua (? illalla ysin aikaan?) ja se saikin tulla, tuli sitten joskus kymmenen jälkeen, käveli seisakkeelta meille. Ilmeisesti. Sekavaa touhua kyllä niillä siellä, mutta semmosta se varmaan on kun on monta hoitajaa asioita pyörittämässä. Ja kaikki on vaan töissä siellä. 

Nukuin taas eilen pitkät päikkärit, kun ulkona oli liian kuuma tehdä mitään. Kokeilin kyllä hieman kitkeä kukkineita koiranputkia ja niitä riivatun nokkosia. Jopa koiria läähätytti olla pihalla, ja ne oli muutenkin raukean oloisia. Tänäaamuna oltiin kävelyllä jo ennen seittemää, oli vilpoisaa ja sääsketöntä. Paarma kyllä puri. Ei ollu enää niin kovasti linnut äänessä, kohta ne hiljenee... listasin pitkästä aikaa kaikki kuulemani linnut, kyllä niitä vielä tuli 13 lajia. (Mustarastas, punakylkirastas, keltasirkku, talitiainen, pensaskerttu, punarinta, peippo, sepelkyyhky, käpytikka, metsäkirvinen, tervapääsky, pajulintu ja tietysti naakka.) Välillä kyllä unohdin tarkkailla, voi olla että joku on jäänyt merkkaamatta. 

Nyt vaan sadetta ja ukkosta ootteleen, ja sitruunahapolla pesukonetta peseen. Jotenkin vain eppäilen, tokko tulee noin paljoa sadetta...

Se on menoa nyt

 Tällanen tuli sähköpostiin. Ei oo kyllä lippuja, eikä tietoa mistä kyseinen lento lähtee (edit: Madridista... tulee vähän kiirus jos meinaan ehtiä sinne iltapäiväksi!), mutta määränpää on ihan ok:

Sardinian eteläkärjessä, hieman on kuivan ja kuuman näköistä ja päivän sääkin aika lämmin - kolmekymmentä astetta. Mutta meri!

Nojoo, onhan se huomattu jo usein, että tuo mun sähköpostiosoite on monen muunkin käytössä tietyin variaatioin, ainakin jollain intialaisella. Spotify ja Instagram -tilit oli jo sillä osoitteella kun itse sellaista haaveilin, ja jatkuvasti tulee jotain Bajaj Finserv-sähköposteja roskapostilaatikkoon. Nyt sitten joku on varannut lennon, josta minua muistutetaan.

Sain luettua loppuun sen paikoin tylsähkön opuksen antiikin lääketieteestä, oli siinä kyllä ihan mielenkiintoisiakin asioita. Tuli miettineeksi, että sitä pitää itsestäänselvyytenä erinäisiä asioita, joita ei muutama sata vuotta sitten edes ihmiskunnan viisaimmat ymmärtäneet. Vaikka verenkierto, hermosto ja sikiönkehitys. Pitkään oltiin sitä mieltä, että valtimoissa meni ilmaa, ja vain laskimoissa verta. Ja että ajattelun keskus oli sydämessä. Humoraaliopista puhumattakaan, joka sentään säilyi 1800-luvulle asti - ihmisellä on taipumus keksiä selitys asioille, josta se ei pysty saamaan tolkkua. Pätee etenkin uskontoihin. Kristinuskon levittyä otti lääketiede takapakkia, kun uskonoppineiden mielestä sairauksia ei saanut parantaa, koska ne oli Jumalan tahto.

Nyt täytyy käydä koirien kanssa pieni lenkki, koska on ehkä tulossa sade!

(PS. jossain päin maailmaa on nyt isänpäivä. Miks se on meillä ihan eri aikaan, synkeänä syksysunnuntaina?)

Päivitys numero 3: sadetta tuli. Tämän verran:

Puolivilli

Eilen killuin verkkolaitteeni sisällä (siis se riippukeinu siellä verkkokehikon sisällä) ja ajattelin, että tämä kesä on kyllä ihanin kesä piiiiitkään aikaan. Kelit on kesäiset (no luonto kaipaa kyllä vettä) ja asiat ookoo ja mielikin hyvä. Ei niin maaninen kuin tuossa jokin aika sitten, mutta ihan mukava. Puolivilliä puutarhaa kattelin, ja aattelin että kunhan rikkaruohot on kukkineet ja alkaa rumentua, pitää tehdä jotain. Kuivuudesta huolimatta biomassaa pukkaa ihan hurjasti - tosin toiset paikat on ihan kuolleet ruskeiksi, sellaset missä on vain vähän maata kallion tai hiekan päällä. Ihmettelen, miten siellä jossain kuitenkin on sen verran vettä, että kasvit pärjää. Paikoin olen kyllä pannut merkille, että esim. niittyleinikit ja metsäkurjenpolvet tekee tavallista pienempiä kukkia.

Lapset haettiin eilen myöhään junalta, mutta esikoisen poikakaveri haki sen luokseen vielä samana iltana. Kuopuksen poikakaveri tulee tänään meille ja viipyy kaksi yötä. Tosin niillä on huomenna yksivuotisjuhla, aikovat käydä sen kunniaksi Helsingissä, että ei niitä varmaan täällä näy.

Mejän pyykinpesukone pesee huonosti. Kauan, mutta huonosti. Vai johtuukohan se LV -pesuaineesta. Eilen kokeilin jopa 95 asteen pesua lakanoille ja pyyhkeille, mutta liat ja tahrat jäi silleen, vaikka pyykki tuoksuu ja tuntuu puhtaalta. Olis kai pitänyt alun alkaenkin töllätä vaan sappisaippuaa joka veritahraan (miehen ihottumista joskus tihkuu verta) ja keittiöpyyhkeet pitäs vaihtaa useammin. Oon vaan silleen huono emäntä, että en tuu semmosia pyyhkeenvaihtoja aatelleeksi tarpeeksi usein. Mie en tiiä mitä (kokista?) siellä Yyterissä on lakanalle kaatunut, mutta sekään ei lähtenyt, vaikka melko tuoreeltaan pesin. Olispa rahaa, niin uusisin liinavaatteet. Ja pesettäisin ne pesulassa. Ja vaihtaisin auton uudempaan ja ehjempään.

Ja tutkituttaisin, mikä tyttären jalassa on vikana, kun sen olis pitäny jo parantua ja kipuilee välillä vieläkin. Ja mikä mun mahassa on, kun se on taas ollu monta päivää turvoksissa. Aattelin jo lihoneeni, mutta ei se iso maha puntarilla näy. Salaattilinjalla paljolti menny, ja ruisleipää, niinku normaalisti aina. Ei ees pizzaa eikä vastaleivottuja herkkuja. Emmä tajuu miks silti pullistelee.

Tytöt pääsi niihin kouluihin, mihin haki. Kuopuksella oli pääsykoe, 161 haki ja 30 hyväksyttiin, että hyvä näin. Hieman jännitin tulosta, kun tiesin että eläintenhoitokouluun on kovasti hakijoita. Siinä pääsykokeessa piti käsitellä vasikkaa, ja kuopuksella on hieman kokemusta siitä samasta navetasta missä mieki oon töissä käyny, että se suju hyvin. Ja dogsitterkurssin se on käyny. Nyt kun vain motivaatiota ja muuta riittäis loppuun asti...

Kahdeksan ja puolen miljoonan moka

Posti toi hääkutsun, oikein erikoispostimerkillä varustetun. Kaikesta päättäen oikein ökyhäät, ja vieraitakin luultavasti sikana, kun mejätki on kutsuttu. Mies on "vain" sen kouluaikainen kaveri, ne on pari kertaa nähneet koulun jälkeen ja lähes ainoot kontaktit ollu kännissä mesettelyä. Tuntuu olevan kova juomaan se kaveri. Kerran oli käyny meillä illanvietossa, ryyppäämässä ja saunomassa, kun mies oli yksin kotona, ja sen jälkeen aina kännissä yritti kutsua ittensä uudelleen. Ja mie sain pahan akan maineen, kun en halua ryyppäjäisiä tänne, kun ite oon täällä, mutta mies ei sit kuitenkaan pyytäny sitä sillon ku olis sopinu, kun olin poissa. Kätevästi saatiin syy mun niskaan. Voitte uskoa, että mua ei kiinnostas mennä moisiin häihin...  Toisten asiat ei toki mulle kuulu, mutta ihmettelen miksi nuori nainen teki sille lapsen ja naimisiinkin haluaa, mokoman läpi yön örveltävän juopon kans. Ehkä se äijä on rikas tai sit vaan niin hyvä tyyppi. No, häihin ainakin palaa rahaa ihan hitosti, sen tiiän. Ja sitten se pitäs tietenki vastalahjaksi kutsua tänne kännäämään. Hyi. Saa tulla, jos mie oon muualla, mutta mies taas ei mielellään päästä mua muualle yksin.

Sattui muuten aika huvittava juttu, vaikka säikäytti toki ensin. Tilasin tyttärelle plugeja ja ne piti maksaa ulkomaan tilisiirrolla, ku mulla ei oo vieläkään PayPal -tiliä, ja kortilla en oo koskaan maksanu, vaikka kaikesta päättäen tossa kortissa on myös Visa. No, pähkäilin sen tilisiirtolomakkeen kans, ja huomasin että olin laittanu väärään kohtaan (maksettavan määrän kohtaan) tilausnumeron - kun sitä painotettiin, että se pitää muistaa laittaa - maalasin sen ja liitin sen tilalle summan. No, huomasin kyllä hetken päästä, että siinä ei toimi se liittämistoiminto, vaan joka hiton numero on katottava tilaussivulta ja näpyteltävä lomakkeelle, mutta en enää muistanu että olin maalannu ja liittäny maksukohtaan, ja lopputulemana oli, että mun tili oli miinuksella kahdeksan miljoonaa kuusisataatuhatta ja risat! No, soitin asiakaspalveluun ja selvitin asian, hylkyyn kuulemma semmonen maksu aina menee. Katsoin kyllä ennen hyväksymistä ja ihmettelin, kun ei näy summaa (ei silmä tajunnu summaksi sitä hirvittävän pitkää numerolitaniaa) mutta kun se ulkomaanmaksu oli muutenkin erilainen kuin kotimaan, eikä mulla ollu moisista kokemusta, niin ajattelin että se vaan ei näy sit siinä. Oon aina ollu vähän tämmönen, että teen ennenku ajattelen. Äkkiä vaan pitää saada homma hoidetuksi.

Onneksi ei ehtiny tulla sitä Eurojackpot-voittoa tilille ennen tuota maksua :P

Hämppy vaani eilen illalla, tänäaamuna sillä oli taas kärpänen suussa. Ilmeisen hyvä saalistuspaikka; löysin maasta sen alta pikaisella tutkimisella kaksi kärpäsenraatoa. Eilen istuin pitkän aikaa tuijottamassa sitä, että olisko sillä käyny flaksi, mutta mulla ei ollu yhtä paljon kärsivällisyyttä ku sillä :)

Mukava ilma taas, taidan lähteä lenkille.

Taas yksin

Porukat tuli ja lähti uudestaan, oon taas tässä vaan omien koirien kans. No, sentään mies tullee töistä jossain vaiheessa. Ja tytötkin lauantaina. Kuulosti olleen oivallinen Yyterinreissu heillä, siskokin päivitteli miten helppoa on kun asiat hoituu "itestään" eikä kukaan riitele tai vänkää. Onhan nuo jo aikusia ja melkein-aikuisia, kyllä niiden kuuluukin hoitaa jo asiansa. Ja siinä mielessä tasasenluontosia, ettei kukaan oo sellanen itkupotkuraivarityyppi.

Aamulla oli aikainen käynti kaupungilla, ja pelkäsin ruuhkaa. Yleensähän kaupungeissa ruukaa olla aamuruuhka siinä kasin pinnassa. Mutta eihän siellä ajellu kukaan! Ilmeisesti työmatkat ei todellakaan kulje keskustan kautta. No oli siellä niitä tietöitäkin, kukapa niiden keskelle tulis ajeleen jos sen voi välttää. Kävelin aikani kuluksi reilun kilsan kahvioon ja takas, kyllä oli vaihteeksi mukavaa käveleskellä aamun raikkaudessa, lehmusten katveessa (ja pisaroinnissa) ja pysähdellä ihmettelemään milloin mitäkin kuin turisti ikään. Kaikki oli vielä kiinni - paitsi se kahvio - ja kulkijoitakin niin vähän, että säikähdin kamalasti yhtä mummeliakin, kun olin aatoksissani ja se putkahti kulman takaa.

Istuskelin iltapäivällä pihalla ja aloin ihmetellä, miks kärpänen on pää edellä kukassa. Onko se juuttunu siihen ja kuollu. Tarkemmin katsoen huomasin, että sen pää onkin hämähäkin suussa. Tai pitäskö sanoa leuoissa. Varsin hyvä suojaväri kyllä hämpyllä. Koiranputken kukka on varmaan optimaalinen saalistuspaikka, kun on suttunen kasa varsia ja pieniä kukkia, pitkäkoipinen otus sulautuu sinne kun on saman värinen.

Ensvuoden Rockfestiin oli jo lippuja myynnissä, "Blindticket" kun ei oo mitään tietoa vielä koko festaristakaan, saati esiintyjistä. Hyvä myydä kun innokkaat on vielä menneen festin höyryissä. Sain ne pokkarin kuvatkin koneelle, laitan tähän loppuun muutaman niin ei tarvi kattoa jos ei kiinnosta.

Yövalaistusta. Tuo pirunnyrkki oli tehty jostain metallin leikkuujätteestä vissiin, ihan hieno oli.

Tää oli vähän hämärännäköstä porukkaa, Twilight Force. Huomaa menninkäisenkorvat kitaristilla :)

Ozzyn virnistys.

 Silmäkarkkia :) 80-luvulla ihannemieskuvan muodostanut mamma tykkää pitkätukkasista (meikatuista) kauniista pojista. Ihan vaan kateltavana siis.

Tässä katsaus yleisöön. Kyllä tuosta erottui kun ei ollut mustiin pukeutunut... kuten vasemmassa reunassa pilkistävä Nalle Puh. Sit siellä oli myös Pikachu, lammas, kettu, lintu ja useita yksisarvisia. Ja joulupukki. Tietysti.