Yritystä

Lämpöasteita ei seitsemän jälkeen ollut vielä kahtakymmentäkään, mutta kyllä oli mukavampi varjossa vaeltaa. Pieneksi hetkeksi laskin jopa koirat irti, kun oli niin hiljaista ja niillä oli paljon hajuja. Vaikka ei sais vielä koirat irti kulkea. Toinen, se joka usein kiskookin talutinta, siirtyi taas heti irtipäästyään kävelemään ihan mun vieressä, kuin seuraamaan opetettu palveluskoira. Välillä vilkaisi minua silmiin. Se on kyllä aika jännä tapaus, kuin tuntisi turvattomuutta ilman talutinta.

Ilma oli niin kosteaa, että vesi tuntui tiivistyvän iholle, ja pysähtyessä meni rillit huuruun. Mitään ääniä ei juuri kuulunut, mustarastas hetken luritteli ja närhi rääkyi, kaukaa kuulin korpin ronkkuvan. Pieniä ruskeita lintuja pyrähteli hakkuuaukolla, mutta nekin oli hiljaa enkä muutenkaan tunnistanut. Hakkuuaukon koivunvesat on kasvaneet jo mun mittaisiksi ja ylikin; ensi vuonna saakin kulkea tiheikössä, jos sitä polkua pitkin menee.

Haitallista vieraskasvia rehottaa hautausmaan multakasalla. Tuosta ne sitten vielä kuskaa sitä multaa istutuksiin... kaikkine palsaminsiemenineen. Huh.

Lenkiltä tultuani revin pahimmat pujopuskat pois, ja kylläpä ne jo pöllytti siitepölyä kovasti. Ei ihme että nenä kutisi ja aivastutti homman jälkeen.

Pihakatsaus osoitti muunlaisenkin karsimisen tarpeen, ja sen, että huonosti mikään kukkii. Omat krassit on todella kitukasvuisia, mutta keväällä yläpihan pataan (joka on rikkaruohojen keskellä) kylvämäni kaupan krassit kukkii! Olin oikeastaan unohtanut koko padan, en oo muistanu kastellakaan, mutta se on paljolti varjossa päivän mittaan eikä oo kuivunu. Kylvin siihen paria muutakin kukkaa, jotain harsokukkaa ja tuota toista en muista yhtään. Tutun näköinen se kyllä on.

Kukkapata

 Sillon kun hävitettiin se mejän suihkulähde, niin suurin toivein istutin kalliit liljanjuurakot sen tilalle perustamaani kukkapenkkiin, ja nehän mätäni. Sen sijaan niiden tilalle puolihuolimattomasti ostetut tarha-alpit on viihtyny ja levinny hurjasti. Palavarakkaus on kans pärjänny.

Mikäs siinä. Ajatus vain oli alunperin, että korkeat liljat vähän niinkuin näkyis sieltä hieman ylempää pihalle asti, mutta alpit on liian matalia (!) - rakkaus sentään näkyy, jos osaa katsoa sinnepäin. Vois syksyllä siirtää alpeja jonnekin näkyvämmälle paikalle. Talven yli säilyneet jaloleinikit on hävinneet, ei ne jaksaneet kuivaa kuumaa kesää, vaikka välillä kastelinkin.

Viikonlopuksi luvattiin sadetta, mutta aika vähän sitä loppujen lopuksi tuli. Ainakaan sadevesitynnyrissä se ei näy.

Jotenkin surullinen olo. Ollu koko viikonlopun. Esikoinen meni kesäloman viimeisiksi viikoiksi töihin, sille on varmaan aika kova urakka tehdä 8 tunnin työpäiviä kun ei oo yhtään tottunu...

Aamuja

Eilen

Tänään

Aikaiset aamulenkit jatkuu. Ollaan ainakin kolmena aamuna törmätty bokseriherran kanssa, tänäänkin vaikka kuljin ihan eri reittiä kuin eilen ja toissapäivänä. Sit mua vähän huvitti kun vanhojen herrojen lisäksi näin vain kaksi ruohonleikkaajaa - samat mitkä näin eilenaamullakin, kun olivat leikkaamassa ruohoa ihan eri suunnalla :)

Lenkin jälkeen puin pitkät housut ja paitapuseron ja ryhdyin itsekin ruohonleikkuupuuhiin. Lahkeet ja hihat pitää paarmojen takia olla, ne kyllä kiusaa muuten ihan liikaa. Ruoho oli vielä hiukan kosteaa ja piti kertaalleen putsata leikkurin alusta, kun leikkuujäte jankkiintu sinne. En vaan halunnu odottaa ruohikon kuivumista ja helteen pahenemista. Monesti oon manannu tän pihan varjoisuutta, mutta nyt se ei yhtään haittaa!

Yksinäinen ilta tiedossa, mies menee kuvaamaan Cannibal Corpsea Helsinkiin ja lapset on omilla poikakavereillaan. Kuopuksen poikkis on saanu jonku harjoitteluasunnon, missä se saa opetella itsenäisesti elämistä, ja kuopus saa yöpyä siellä myös. Ruoka talon puolesta, mikä on hieno juttu - tosin mitäs itsenäistä eloa semmonen on, jos käydään valmiissa pöydässä syömässä...

Mulla on lahjakortti Prismaan (tai siis S-ryhmän paikkoihin) ja kun nyt on alet ja sandaaleista purkautuu langat ja ne on muutenkin vähän löpsäkät jo, niin meinasin että käyn kattomassa löytyskö uusia. No ei todellakaan löytynyt. Tuo mejän lähiprisma on todella surkea kaikissa alennusmyynneissä, pitäs lähtee seuraavaan kaupunkiin ja sinne nyt harvemmin on asiaa. Citymarketissa on monesti ollu hyviä kenkätarjouksia, mutta kun yritän tulla toimeen sillä rahalla mitä tilillä on, niin ei kannata ees mennä. Toisaalta parempi onkin, niin ei tuu ostettua mitään mitä ei oikeestaan tartte.

Elokuussa on ne yhet häät, joista en niin piittais, mutta on sinne nyt ilmoittauduttu. Ei sinne oikeesti mua kaivata, mutta jos nyt sit eskorteeraan miestä, jonka kouluajan kaveri sulhanen on. Jotenkin on taas epämiellyttävä fiilis koko jutusta. Vihkiminen tapahtuu Suomenlinnan kirkossa, siis laivamatka Helsingin keskustasta ensin kirkkoon ja takas, ja sitten matkustusta toiseen kaupunkiin itse hääjuhlaan. Ei sitten yhtään vaikeemmaksi oo vieraille tehty häihin osallistumista. Mies aikoo urheasti autoilla sen reissun.

Tässä vielä tämmönen pihasaunio. Pieni ja vaatimaton, mutta vahva tuoksu siitä lähtee! Yksi lapsuuskesieni tuoksuista, varmaan tuota kasvoi meidän pihalla.

Sipulat

Siinä ne on. Jonkun sipulat aamulenkillä kuvattuna. Hauskoja sojoja, lienevätkö oikein ilmasipuloja.

Heräsin ennen seittemää, söin vaan nopeesti leivän ja särkylääkkeen ja hörpin vettä, sitten lenkille. Ennenku tulee taas tukalaa. Silti oli jo kuuma auringossa! Kyllä koirillekin vesi kelpas matkalla. Asfaltti ei sentään ollu niin kuumaa, etteikö siinä olis voinu koira kävellä. Kurjet huuteli jossain, ja koirille oli paljon hajuja tienvarressa. Luultavasti joku vielä aikaisempi koiralenkkeilijä mennyt. Ja villieläimiä. Ja toinen koira teki historiaa nuuhkimalla ystävällismielisesti naapurin vanhaa bokseriherraa, ja heiluttamalla sille häntäänsä. Toinen olikin mulla kainalossa tapaamishetkellä, koska se luultavasti olis syöksyny suoraa bokserin kimppuun. Joka painaa kymmenkertaisesti sen, mitä nää koirat... mutta sen johdosta toinenkin on sitten suhtautunut torjuvasti, ja nyt hoksas että täähän on ihan hyvä tyyppi.

Ei jaksa lukea uutisiakaan, kun siellä on vaan siitä kahen maan johtajan kokouksesta. Tympii niin. Miksi ihmeessä ne on pitäny tuoda tänne kokoustamaan?

Yritin pyykätä, mutta ei oo tarpeeksi koko koneelliseen ja vajaata en viitti laittaa pyöriin. Nyt olis hyvä kuivattaa pyykkiä. Tosin kyllä se ilmankosteus jonkinlainen on, kun iho tuntui ulkoillessa nihkeeltä.

Kukkia Reposaaressa

Oon juonu niin paljon, että välillä tuntuu, kuin maha olis täysi vesileili. Hitusen pahan olon puolellekin välillä lipsahtanut, mutta vähät siitä jos sillä saa pidettyä päänsäryn poissa! Aamulla en uskonu, että koko särky johtuu vedenpuutteesta, siksi lääke. Se tuntuu olevan tietynlaista, päälaella painavaa särkyä se vedenpuutesärky. Välillä kivennäisvettäkin koneeseen.

Olin niin iloinen tässä joku päivä sitten, kun kuopuksen puheista olin ymmärtävinäni, että se odottaa innolla kouluunmenoa. Niin hyvä, että järjestyi se oma huone asuntolasta, onneksi on se erityisoppilasstatus, toimelias kuraattori joka tietää oikeat vaikutuskanavat ja ymmärtäväisiä ihmisiä asioista päättämässä. Ei tarvi minun toistaiseksi murehtia siitä.

Nyt meen takas nukkuun, mitä sitä muutakaan kun mittari näyttää 37 astetta - tosin auringossa. Varjon puolella 25. Huh.

Raumlaissi basenjei

Johan on kelit. Aamulla kasin pintaan jo niin kuuma, että koiralenkki typistyi lyhyeen. Iloitsen ilmalämpöpumpusta. Vintissä oli koko yön tuuletin päällä, mutta mies siirtyi jossain vaiheessa alakertaan ja minunki piti käydä välillä juomassa ja vessassa. Yritin laittaa tuulettimen pois, mutta heti tuli liian kuuma. Ja päätä särki.

Laitoin kokeeksi purukiskon suuhun aamuyöllä, aattelin että josko tällanen lyhytaikainen kokeilu auttas alkuun. Näin koko ajan unia, että otin sen pois (herätessä se oli vaan puoliksi suussa). Mulla oli kassi, johon pudotin sen, aina  uudestaan ja uudestaan, kassi täyttyi ja lopulta heittelin niitä johonkin pieneen jokeen. Vähän tän tapaiseen kuin tämä raumalainen, mutta vain karumpi ja vuolaampi.

Raumalla oli myös kaksi basenjia sisäpihalla, moikkasivat yllättäen portin alta mejän koiria, jotka ihan kaikessa rauhassa nuuhkutteli kadun viertä. Sen jälkeen mejän koirat suhtautui varauksella vastaavanlaisiin portinaluksiin :) 

Yhden kaupan edustalla oli vesiastia koiria varten, ja sen vieressä pieni länsiylämaanterrieriä esittävä patsas. Mejän toinen koira jähmettyi tuijottamaan sitä pitkäksi aikaa, se ei ollu varma onko se oikee vai ei. Hyyyyvin varovaisesti kurottui nuuskimaan sitä, ja vasta kun käänsin patsasta niin, että koira ylettyi tutkimaan sen hännänalusen, se alkoi uskoa että se ei ole elävä olento. 

Iltaisin viileni sen verran, että koirat arvosti villapaitaa. 

Rantasappi, ihana väriläiskä rantaruohikossa. En tuntenut kasvia ennestään, joten laitoin LuontoPortin tunnistusohjelmaan kriteerejä, ja se ei löytäny - vasta kun vaihdoin kukan värin punaiseksi, niin löytyi. Mun mielestä tuo on violetti. No ehkä purppuranpunainen. Sitä en tiedä, onko kyseessä iso vai pieni sappi.

Asuntoautonaapuri varoitteli käärmeestä, oli kuulemma lähtenyt heidän koiransa nenän edestä menemään. Kyyksi väittivät, mutta itse en nähnyt siitä kuin luodun nahan ja kiemurtelujälkiä hiekassa. Niin on pitkä nahka, että voisin uskoa sen myös rantakäärmeeksi.

Kyllä me siellä kauempana kalliolla nähtiinkin rantakäärme, joka luikahti salamannopeasti kivenkoloon piiloon. Käärmekin tarvittaessa liikahtaa aika vilkkaasti!

Ostin halvalla pari rantatuolia, oli mukavampi istuskella sellasilla vähän takakenossa, koiratkin mahtui syliin hyvin. Tuossa rannalla oli hyvä, mitä nyt tuuli korvaan.

Perjantaina tuli mölysakkia sinne, se söi kyllä ison osan viihtyisyydestä. Mies sanoi, että saahan sitä nyt musiikkia soittaa ja hauskaa pitää, ja oikeessahan se oli tietysti. Muutkin kuului valittavan kyllä lauantaiaamuna, ettei saaneet nukutuksi, joku lähti etuajassa poiskin sen takia, kun ajatteli mölyporukan mölyävän seuraavanakin iltana. Kyllähän siellä heti aamusta oli Karjalatölkit käsissä ja ennen puolta päivää soitettiin jo rannalla Somerjokea. Onneksi päästiin pois. Vaikka olishan siellä ollu.

Raumlaissi kirsikoi

Tämssi ne ova. 

Niin, käytiin sitten olemassa Reposaaressa taas. Voi että siellä oli ihanaa! Sääennusteet lupaili semilämmintä ja sadekuuroja, mutta sateenvarjo sai olla ihan joutilaana, vähän yhtenä yönä satoi ja Raumalla käyntipäivänä jossain, muttei siellä missä me mentiin. Käytiin myös Noormarkun ruukkialueella, mutta sinne ei oltu tervetulleita kun oli koirankieltokylttejä joka paikassa. Eipä kyllä nähtykään yhtään koiraa koko Noormarkussa. Eikä toiste mennä mokomaan vihamieliseen paikkaan. Porin paskat nähtävyydet - jutusta saatiin idea käydä katsomassa vanha, ruosteinen, käytöstä poistettu rautatiesilta.

Tuossa vasemmalla kulkee vielä käytössä oleva kapea poikkilaudoitettu kevyen liikenteen väylä, ja sitä kulkiessa tuli muistikuvia lapsuudesta. Silloin tällöin ajoin pyörällä Kemijoen ylittävää samanlaista siltaa, jossa kulki autot ja junat - ei tietenkään samaan aikaan, vaan autot rajattiin puomeilla siksi aikaa pois. Ja se kevyen liikenteen hylly oli pitkittäislaudoitettu, ja pyörällä ajaessa näki koko ajan allaolevan joen niistä raoista. Oli aika huimaa kun juna sattui menemään samaan aikaan...

Ihanaa oli meren äärellä, mutta semilämmön sijasta oli kuuma jopa rannalla, kun tuuli kävi mantereelta eikä viilentänyt mereltä päin. No ihan vesirajassa vähän enemmän tuuli, että ei huomannu miten aurinko siinä sitten ihoa poltti. Mie kyllä rasvailin 30 suojakerrointa itteeni, mutta silti tuli uudet rusketusrajat. Meressä oli vesi niin kylmää, etten pystynyt uimaan - vähän koirarannalla kahlailin siinä rantamatalassa, missä oli lämmintä, mutta ei siinä voinu uida :) ei ees käsipohjaa.

Ja ne illat...

Neljäs kuva on otettu Mäntykallosta, Reposaari näkyy tuossa keskellä.

Valvottiin joka yö yli auringonlaskun ja nukuttiin sitten päivällä unoset. Miten hyvin maittoikin uni helteessä! Ja käveltiinkin toki. Rauman vanhaa kaupunkia kierrettiin ja syötiin pizzat jossain, kun pääsi terassille koirien kanssa. Reposaaressa käveltiin, se on niin hieno paikka. Mäntykallossa toinen koira jotenkin niksautti jalkansa liukkaalla kalliolla, sitä piti kantaa sitten. Mies kuvaili siellä auringonlaskua, me koirien kans käveltiin aallonmurtajalla. Tai mie kävelin ja kannoin koiria, kun toinenkin haluaa sit syliin jos näkee toista kannettavan.

Meri usein tarjoilee jotain uutta, mitä ei ole ennen nähnyt, ja nyt se oli sumun monet muodot.

Välillä saari (Kaija) häipyi näkymättömiin, välillä tuulivoimalat seisoi kuin sillalla, veneitä meni mutta mitään ei näkynyt... 

Merimetsoparvikin siinä lensi. Aiemmin nähtiin kun ne löysi jonkun kalaparven ja mahoton suhina kävi siinä, kun ne sukelteli ja lenteli ja pyöri sen kimpussa. Jokunen lokkikin oli joukossa. 

Kyllä siellä oli niin mukava käydä, olin hetken jopa ihan onnellinen. Sitten alkoi tulla aamupäänsärkyjä eikä olo ollu enää niin euforinen. Kotiin päästyä en saanu särkyä pois särkylääkkeillä enkä migreenilääkkeellä, ja tänäaamuna keksin ruveta juomaan. Sepä auttoikin! 

Niin on ollu lämmintä tänään, ettei ulkona ole juuri viitsinyt olla, ja lisää lämmintä on tiedossa alkavalla viikolla. Huh.

Ihana aamu!

Tassuttelua kasteisessa ruohikossa.

Kahvia ja kauranappeja aamiaiseksi.

Aamukävely. Eilen tuli lähdettyä liian kauas huonoilla kengillä, ja oli tullu rakko varpaaseen (yläkuvassa toinen vasemmalta). Ratamonlehti oli hyvä ensiapu - se oikeesti auttaa - mutta seuraavalle lenkille pitää kyllä laittaa laastari. Rakkolaastari, jos semmoisen löydän kaapista.

Pihalla käänsin kumossaolleen tuolin, että istun sille nautiskeleen auringosta, mutta se olikin jo varattu.

Iso yöperhonen mönki hitaasti varjon puolelle tuolia, annoin tuolin olla että saa nukkua rauhassa. On meillä muitakin tuoleja. Siistimpiäkin.

Eilen muuten tuoksui kaupungissa paikoitellen tosi hyvälle. Ruusut kukkii ja varmaan jotku muutkin hyväntuoksuiset kasvit. Mietin jo, että onko mulle tulossa migreeni, kun tuoksut niin vahvasti tuntuu, mutta ne varmaan vaan oli vahvoja.

Elinan lintuna

No justiinsa; kun oli ainoa aamu pitkään aikaan, että piti herätä ajoissa (6.30 viimeistään) niin enköhän taas ottanu ja valvonu tuntikausia yöllä. Koirat on ihania nukkumakavereita, mutta jos ne on levottomia niin saatan herätä yöllä niiden ääniin ja liikkumiseen, enkä saa enää unta. Niin kävi viime yönä. Sitten ajatukset meni ihan älyttömän villiä rallia, ettei onnistunu minkäänlainen zen-mieli, vaikka kuinka yritin, ja rentoutuminenkin meni sellaseksi "pakko rentoutua!" ja siinä sitten yritti rentoutua lihakset kireellä. Tottakai sitä oli huolissaan ku muu perhe lähtee ilman mua, että mitä jos jotain sattuu. Mulla on ollu aikojen saatossa erilaisia ajatuslaukan pysäytyskonsteja, mutta ne aina jotenkin kuluu eikä enää toimi. Tai sitten ei vaan pysty keskittymään, odottaa että auttaa ja koska tää nyt auttaa ja ei vieläkään auttanu ja taas vietän hautajaisia mielessäni ja pitää alottaa alusta.

Nousin sit ylös, keitin kahvia ja join pari kupillista, menin sohvalle lukeen tylsää kirjaani ja se sitten lopulta auttoi :) ehdin nukkua puolitoista tuntia ja päivällä lisää.

Porukat kun lähti, lähdin minäkin autolla maalikylille. Vein kuopuksen opintotukihakemuksen Kelaan ja kävin Taidemuseossa.

Hienoja elähdyttäviä teoksia, mutta miksi pitää olla tuollainen kiiltävä lasi teosten päällä? Toki se suojaa, mutta myös kiiltää niin, että taulua ihaillessa ihailee myös omaa peilikuvaansa ja taustalla olevia tauluja ja ihmisiä. Taulusta - varsinkaan tummasta - ei saa oikein selvääkään aina, kun heijastus on niin vahva.

Kaupassa kävin vielä ja ostin itelle ja koirille herkkuja :) on mulla salaattitarvikkeitakin, että en ihan herkuilla mee... ja kävin koirien kans kävelylläkin vielä illemmalla, vaikka kuopus olikin niitä jo vähän käyttänyt päivällä. Kun oli niin ihana ilma taas. Kaupunki- ja museokävelyn (en tietenkään parkkeerannu autoa mihinkään museon liepeille) lisäksi se oli vähän liikaa, tuli jalka kipeeksi ja hyvä ku jaksoin kotiin.

Jonkinlainen hassu vapaudentunne on, kun kukaan ei oo tulossa kotiin... voi kattoo telkkaa tai mennä nukkuun tai istua tietsikalla, kukaan ei jonota tai halua katsoa jotain muuta, voin herätä vaikka puoli kolmelta yöllä ja soittaa musiikkia jos huvittaa, kukaan ei valita. Jos siivoan tiskipöydän, tiedän että kukaan muu ei siihen lado likaisia astioita, jos minä en sitä tee.

Koirat on kuitenkin kaverina, ja niiden syömisistä, juomisista ja ulkoilusta tarvii huolehtia, muuten saan olla kuin Ellun kana!