Sieniä ja koiranjalkoja

Hirvittävän synkkä aamu oli. Nyt jo aurinko pilkahtelee ja on valoisampaa, mutta kun kuuden maissa heräsin (niin, just pääsin sanomasta että nukun kasiin nykyään) niin oli niin ankeaa ja synkeää. Kyllä se sitten iloksi muuttui, kun ulos pääsin. Suhteellisen lämmintä (jotain 16 astetta) ja puuskainen tuulikin oli lämmintä. Tai ei ainakaan kylmää.

Näin kanttarelleja ekaa kertaa tänä vuonna!

Pieniä ja kuivia, mutta niitä ne oli. Enempää en nähnyt. Enkä poiminut. Pari haperoakin näin.

Ja tämmösen, luulen että se on keltalieko. Pitää nopeesti ottaa kuva, jos meinaa saada otoksen, jossa ei näy koiranjalkoja. Aina tulevat siihen. Syötiin puolukoita koirien kans. Ne on kyllä niin ihanat lenkkikaverit, yleensä. Metsä oli hiljainen, ihan säikähdin räpistellen lentoonlähtevää lintua ja palokärjen huutoa. Ajattelin, että se on siinä kelossa, ja tiirailin sinnepäin, mutta ei ollukaan keloa enää! Se on varmaan viimepäivien tuulessa kaatunu.

Yyh, joudun oleen siellä navetassa viikonloppuna ihan yksin, emäntä on joutunu sairaalaan ja isännästä ei taida sinne olla. Ja jonku pitää lapsiakin kaitsia. Pystyn perustyöt tekeen, mutta en mitään erikoisempaa. Ja mahaan sattuu sappivaivaisesti. Toivottavasti menee ohi ennenku työt alkaa, ja toivottavasti en saa sitä flunssaa, mitä esikoisella tuntuu olevan tuloillaan.

Lentolenkkeilyä

Mun yöunet on näköjään pidentyneet ainakin kahdella tunnilla. Jos vapaasti saan nukkua, herään vasta kahdeksan jälkeen, kun vielä jokunen viikko sitten heräsin kuuden maissa. Tai seiskan viimeistään.

Kukkia sotkun keskelle. 

Anoppi soitti eilen yllättäen, että "ollaan tässä teidän pihalla keräämässä marjoja". On ollu kyllä puhe, että saa tulla millon haluaa vaikkei oltas kotonakaan, mutta hassua oli silti. Ihan mukavaa. Mieki maistoin, oli viinimarjat ihan hyviä, ei liian kirpeitä. Vois itekki kerätä, mutta tuskin tulee tehtyä.

Eilen kävin suolla kävelemässä. En tienny että se on suo (no olihan siellä aika märkiä kohtia ja ojia) ennenku jälkeenpäin kun kartasta katsoin.

Paljonkäytetyn näköinen polku siellä meni, että kaipa siellä jotku tykkää kävellä, vaikka mie totesin että ei tartte toiste mennä. Tällä kertaa Simply Walking mittas matkan nätisti, se on alkanu viime aikoina kenkkuileen. Vetelee suoria viivoja kuin olisin lentänyt paikasta toiseen, ja lopettaa laskemisen kesken matkan. Piti siitä välillä katsoa, että missä mie oikeen oon, kun rupes näyttään seutu oudolta.

Vielä niistä häistä. Minusta on kornia puhua kaunopuheisesti hääparin elämästä että "nyt perhe oli kokonainen" kun toisella on jo aiemmasta liitosta monta lasta. Siis kaksi perhettä, ja se ensimmäinen ikään kuin nollataan olemattomaksi. Puhutaan kuin kyseessä olis kaksi ihmistä, jotka ekaa perhettään kokoavat ns. puhtaalta pöydältä. Eihän se tietenkään olekaan sopivaa puhua häissä toisen puolison kanssa tehdyistä asioista, mutta ei minusta pitäs teeskennellä sitäkään, ettei niitä ole.

Pitäs lähtee koluaan varastoja, jos löytyis joku vanha patja. Mulla on tekeillä koiran peti. Jos sitten ikinä saan sen valmiiksi...

Selvisin :)

Kuvittelin, että ne häät on jotku isotkin, kun tuollainen entinen koulukaveri ja nykyinen lähinnä pelkkä fb-kaveri on kutsuttu, mutta ei ne ollu... ei pystyny piiloutuun ihmismassan taakse. Kyllä mie nyt kuitenkin mielestäni osasin käyttäytyä. Erinäisistä kommenteista kuitenkin ymmärsin, että ennakkokäsitykseni heidän ennakkokäsityksistään piti paikkansa. Ja se saunavaatimuskin esitettiin, kuten arvelin.

Keli oli lämpimämpi kuin pitikään, mulla oli liikaa päällä kun lennosta päätinkin laittaa sen synttälahjaksi ostamani tunikan ja caprit. Ja sitä hattua kun ei ollut niin aurinko porotti päähän.

Oli paljon turisteja, ja kaikenlaisia risteilyaluksia kulki sinnetänne, tässä tällanen historiallissävytteinen. Helsingissä sentään palvellaan turisteja vielä elokuussakin, kun muualla Suomessa tuntuu kaikki turistipuljut sulkeutuvan kun koulut alkaa.

Suomenlinnan (vino!) kirkko tuntui olevan kovasti naimaväen suosiossa, ei tää "meidän" ollu ees viimeinen pari uunista ulos, seuraavat tunki jo sisään kun pois päästiin.

Tällasia hirveitä virsiä piti laulaa. 

Ainoo mutka matkassa oli se, että miehen kenkä hajos. Sellaset Eccot sillä, joita se ei ollu vähään aikaan pitäny, ja niiden kumi oli sit hapertunu niin, että kertakaikkiaan mureni vähitellen koko kengänpohja. Mustia kuminpaloja jäi matkan varrelle. No eihän semmosilla voinu olla, piti lähtee metsästään jonkulaisia edukkaita kenkuleita heti mantereelle päästyämme. Missä vaiheessa Sokoksesta on tullu sellanen eliittikauppa, että alle satasen kenkiä ei oo? Miksei Tokmannilla ollu kenkäosastoa? No, hooämmästä löyty tyyliinsopivat tennarit kahellakympillä. Myöhästyttiin onnittelumaljoista mutta ehdittiin sopivasti ruokapöytään :)

Juhlapaikka oli toki sympaattinen ja kiva, ruoka oli maukasta ja bändi oli hyvä. Mie jammailin yksin tuolla ulkona pimeässä, kun en kehannu ihmisten nähen. Tanssilattia oli liian tyhjä siihen tarkoitukseen. Huomasin, että kun yhden biisin menin sinne akkaporukkaan hytkyyn, tuli heti ramppikuume enkä pysyny edes rytmissä. Nolona pakenin pöytään.

Siellä oli yksi naisihminen, joka pelasti mun illan, kun oli juttuseurana. Hyvin löyty yhteisiä puheenaiheita ja mulla meni kai joku puheripulivaihdekin päälle. Miehestä nyt ei seuraa ollu ku se vaan kuvaili. Illan isäntä yritti juottaa sitä ja mie kävin kaatelemassa sen tyrkyttämiä juomia sitten millon vessaan millon ulos... siis sitä viinaa riitti kyllä! Vessoissakin oli viinapulloja, että sielläkäydessäkin sai juoda. Invavessassa ei kyllä ollu jostain syystä mitään. Ruuan kans oli viiniä ja kylmäkaapissa olutta, siideriä ja kaikenmoisia breezereitä vapaasti otettavissa. Onneksi oli limua ja erilaisia kivennäisvesiäkin. Ihan hyvät bileet, mutta olin mie onnellinen, kun päästiin pois. Yli puoli vuorokautta kesti se reissu kumminkin.

Sunnuntai meni toipuessa, vaikka iltapäivällä oli tosi upea ilmakin. No, kyllä mie kuskailin lapsia sinnetänne, tein ruokaa ja saunottiinkin ennenkuin vietiin illalla kuopus asuntolaan, mutta vedin siinä jossain välissä pitkät päikkärit.

Viimeiset

 Lankaköynnös, jonka ostin surkeana raakkuna Tokmannilta, on viihtynyt niin, että on vallannut koko ison ruukun missä on kaksi muutakin kasvia. Pelakuu on melkein lakannut kukkimasta.

 Sitruunapuusta katkoin paljon oksia kun niiden lehdet oli palaneet, ja lyhensin sitä, se on nyt oikein pirteän näköinen uusine oksineen. Piti jo pisimmistä nipsiä kasvupisteitä pois, että mahtuu syksyn tullen vielä sisälle.

Mejän puoliksi kuivunut ja lahonnut omenapuunräähkä tekee vaan kauheasti nuita rupisia omppuja! Neljä puuta, ja niissä on kauheasti omppuja, joilla ei tee mitään. Iso osa muumioitakin, ettei voi tarjota kauriillekaan. Paitsi että ollaan me kasattu niitä tuohon mettän puolelle aidan toiselle puolelle, syököön joku jotain jos haluaa. Mäyrä tai kauris lähinnä kai.

Laitoin eilen kiharrusräpäleet yöksi päähän, vaikka aattelin että mä mitään laittaudu kun ei tästä tän kauniimpaa saa kuitenkaan, ja ketä ees kiinnostaa. Paitsi tietenki miehen takia, ettei sen tarvi kauheasti hävetä - se muuten laittaa sen vaaleanpunaisen paidan :) . Hattua en löytäny, sellanen pitäs olla kesähäissä. Pitäs olla ees nätti donitsi ponnarissa, muttei oo semmostakaan. En löytäny mistään, vaikka etsiskelin. Ihsm, kuten nuoriso kirjoittaa.

On ihanaa, kun kuopus on kotona! Sen poikakaverikin tuli yöksi, joten enempi se kyllä pojan kans lymyili jossain vintissä.

Kukkia, kanoja ja kammotuksia

Sain kukkia! Kaiken tämän kaaoksen keskellä ne ilahduttaa. Esikoinen löysi lenkillään. Ja sai hätistellä kanoja kotiin. Kanojen kotiin, ei meidän kotiin. Olivat karussa. Kanat.

Ite löysin taas kahden euron kivat avokkaat kirpputorilta. Ne edulliset sandaalit on edelleen löytymättä. Ostin miehelle kaksi lyhythihaista kauluspaitaa, joista valita ylihuomisiin häihin - arvelinkin, että se toinen on sille liian rohkea. Sanoi siitä että "se on vähän... vaaleanpunainen.." No onhan se. Mutta merkkipaita. Maksoikin kolme euroa, kun se toinen maksoi vain euron.

Yäk, en haluis niihin häihin. Se sulhanen on jo vinkunu miehelle että sen pitäs juoda siellä, että mie voisin sit ajaa takastullessa. Kun mies siitä puhui, tuumin että siihen tarkoitukseen se ite varmaan akan ottaakin. Kuskaileen kännistä miestä. Ja mitäs järjestävät häät niin typerästi, että melkein pakko on omalla autolla kulkee kun julkisilla menee tuntitolkulla aikaa sinne tänne kulkiessa monella kulkuvälineellä. Ääää misantrooppi häissä, joissa ei tunne kuin oman seuralaisensa... eikä seuralainenkaan kuin sulhasen, kerran on morsmaikun nähny.

Tänään ajeltiin viemään kuopus fysioterapeutille ja käytiin sille apteekista kolmen kuun lääkkeet ja vietiin takas koululle.

Näin hienossa asuntolassa se asuu. Sillehän luvattiin oma huone, mutta niin vaan oli huonekaveri siinä sairaan ahtaassa huoneessa... tiukkaan ahtamalla sinne on saatu mahtuun kaksi sänkyä, pöytä ja laatikosto sekä kolme kaappia per asukas - joista se yksi jonka avasin oli ainakin ihan turha, siellä ei ollut hyllyjä eikä tankoa. Mitähän siellä pitäs säilyttää? Harjanvarsia? No, kuopus ei ollu moksiskaan siitä huonekaverin olemassaolosta, se on ihan mahtavaa kyllä. Mukava tyttö se kuulemma on, ne käy yhessä koulun salillakin.

Huomenna käytetään kuopusta nuorisopsykiatrian vastaanotolla viimeistä kertaa, ja sitten tuodaan se kotiin ♥♥!

Sijaiskärsijä

No niin, odottelin sen mahakivun ilmaantumista, niin se tulikin koiralle. Eilen oli jo hieman löysällä, ja yöllä sitten rampattiin lukuisasti pihalla. Kyllä oli kirkas ja myriadinen tähtitaivas! Yhden Perseidinkin näin lentävän. En ehtiny toivoa mitään. Ja tuo aurinkokennomosaiikkipallolamppu on ihana. Mutta koira on kipee. Soitin jo eläinlääkärillekin, mutta se sano että harvoin ne ripulit vaatii eläinlääkäriä, apteekista vaan koirien ripulijuttuja ja kotihoitoa niillä. Tää koira on kyllä sillon tosi huonovointinen, kun sille ei herkut kelpaa, ja nyt ei tahdo ees juusto kelvata.

Sunnuntaina taisi olla kesän viimeinen ukkonen, ainakin sen jälkeen oli ihan syksyn tuntuinen ilma. Tuoksuikin ihan erilaiselta. Eilen sateli välillä, tänään on kuuma ainakin tehdä pihahommia. Laiteltiin miehen kanssa aita takaisin paikoilleen - se on ollu väliaikaisjärjestelyillä pystyssä siitä lähtien, kun viime kesänä niitä puita tuosta kaadettiin. Vähän muutettiin linjausta enempi oman tontin puolella kulkevaksi. Ja puita on siirrelty. Niitä olis vielä pienittävänäkin aimo läjä.

Eilen käytettiin kuopusta pizzalla, kun se ei ois saanu taaskaan päivällistä koululla. Ostettiin sille myös syötävää vastaavia tilanteita varten, ettei tarvi nälästä kärsiä. Ja sit käytiin uutuuttaan tuoksuvassa lintutornissa, ikinä en oo ollu niin uudessa tornissa. Ja ku justiin oli ollu rankahko sadekuuro, se oli kuin juuri pesty :) vielä ei ollu mitään raapustuksia seinissä eikä töherryksiä, paitsi kävijävihkossa postilaatikossa. Kai se oli ollu joku vieraskirja, mutta lapsivieraat oli sinne piirrelly joka sivulle ja sutannu.

Nukuin varmaan kahden ja puolen tunnin päikkärit sitten, kun mies nousi vahtimaan koiran ripulointia. Nyt pitää sinne apteekkiin lähtee.

Aamuasioita

Arvostan tällä hetkellä:
- mahdollisuutta ansaita hiukan lisärahaa
- eläkettä, joka mahdollistaa sen, ettei tartte nousta joka aamu aikaisin ja väsyneenä
- suihkua, jossa voi käydä likaisen ja hikisen työn jälkeen
- lämmintä säätä, ettei tarvi pukea kauheasti (suihkun jälkeen)
- autoa, jolla pääsee paikasta toiseen
- reilua työnantajaa

Tosin enhän mie tuolla olis, jos työnantaja olis inhottava. Vapaaehtoinen kun olen. Onneksi. Eilen oli ahdistavaa, kun sairas lehmä oli kuollut parteen. Keittiöeläinlääkäri minussa diagnosoi verenkiertoon päässeen tulehdusbakteerin -> sepsiksen.

Tälle päivälle on luvattu ukkosta, mutta kun viiden maissa kävin koirien kanssa, totesin että kesä on tainnut tosiaan kääntyä lopun puolelle, kun lämpöasteita oli alle 10. Piti oikeen pusakka vetää hihattoman paidan päälle. Kurjet huusi. Ja naapureiden kukot. Tällä kylällä on ainakin kolme kukkoa, eilen bongasin sen kolmannen äänen, mutten tiedä missä talossa se on.

Oikoluin ylläolevan tekstini, ja luin että naapureiden ukot huutaa.