Heiii kuuraparta!

Joululoma mennä hujahti hetkessä. Ekan päivän "täytti" isän tykönä käyminen ja tokan hiusten hennaus. Oli vaan henna niin vanhaa, että väriä siitä ei tarttunut, mutta tekipähän muuten hyvää. Toinen siskokin, joka siellä piipahti, ihmetteli että mitä oon tehny tukalleni.

Hieman oli hankalaa käyttää ulkona kaikkia koiria kerralla, mutta odotettua hienommin selvittiin siitäkin, jopa siinä tilanteessa, kun kolme neljästä halus tappaa erään terrierin. Ja se yksikin oli mukana solidaarisuudesta, vaikkei edes ymmärtänyt, mistä on kyse.

Lunta satoi melkein koko ajan hiljakseen, kun siellä olin. Maisemat oli hienot. Kuvia ei vaan tullu paljoa otettua, paitsi koirista tietysti :)

Tässä kuvien välissä kiitän kaikkia minua kortilla muistaneita ja muita jouluntoivottajia! ♥

Joulukuuseni on vinossa mutta kauniisti luminen. En viitsi sitä oikoa, kun sitten karisee lumet.

Jonkinlaisen jäädytysjutun laitoin tekeytymään, mutta pelottaa tuhlata vettä moiseen, kun pohjavesi on matalalla ja saattaa olla, että kaivosta loppuu vesi keväämmällä. Kun ei saatu sitä kunnan vesijohtoakaan, jäi tuohon reilun sadan metrin päähän kun kunnalta loppui rahat. Enkä mie saanu sitä loton päävoittoa, että olisin voinu ite maksaa putken vetämisen.

Viettäkääpä ihana joulu te kaikki!

Joululomalle kohta

Tänä vuonna jätän joulun laittamisen muille. Lähden pois. Tiistaina. Ainakin niin on suunniteltu; sisko tulee huomenna ja ottaa mut mukaan kotiinlähtiessään. Ja koirat tietty. Mies hakee mut takas kotiin viikonloppuna, jos haluaa. Sekin on vähän siinä ja siinä, kun mun kanssa huomiosta kilpailee Coca-Cola -rekka... tuntuu siltä, että se on tärkeämpi kuin minä. Mutta voin kyllä viettää jouluni siskon luonakin :)

 Käytiin kattomassa Nukarinkosken tämänhetkinen tilanne. Vettä on vähän vähemmän kuin viimeksi, tai aika paljonkin vähemmän. Toinen, korkeampi puoli padosta oli ihan kuivilla. Ei ole mun hommaa se mukana kulkeminen, kun mies kopterilla kuvaa... nytkin olis ollu kiva ilma kävellä vähän, mutta nopee kuvaus ja seuraavaan paikkaan, joka oli keskellä taajamaa rekkojen perävaunujen keskellä, seuraava rakennustyömaan vierellä, joten se ulkoilu jäi sitten siihen. Istuin autossa kutomassa ja välimatkoilla pitelin dronen ohjainta sylissä. Seuraavalla kerralla jään suosiolla kotiin.

Anoppi jätti statiinit pois, kun oli lukenut netistä oikein lääkärin kirjoittaman jutun, kuinka statiinit on pahasta ja keho tarvitsee kolesterolia. Luultavasti Tolosen, jonka jutut perustuu osin väärinymmärrykseen ja on muutenkin valikoituja "totuuksia". Statiinit vähentää sitä veren LDL-kolesterolia, joka on ihan eri asia kuin solujen itse omaan käyttöönsä muodostama kolesteroli, mitä keho siis oikeasti tarvitseekin. Statiinit ei vaikuta niihin. Mutta samapa tuo, jos kokee paremmaksi noin. Itsekin sanoi, että kuoleehan sitä joka tapauksessa joskus, miksi pitkittää elämää lääkkeellä, joka tekee huonon olon. Silti mielestäni nämä lääkärin arvovaltaa hyväkseen käyttävät humpuukimaakarit (tyyliin Toloset ja Heikkilät) tekee karhunpalveluksen niin ihmisille kuin lääketieteellekin höpöttämällä hevonkakkaa lääkärin tittelin takaa.

Oon miettiny tätä mun omaa tautiani, että vaikka mieliala ei enimmäkseen kovin huono olekaan, niin oon kuitenkin melkein koko ajan väsyny ja saamaton. Mikään ei kiinnosta, mistään en innostu. Teen kaikkea vaan koska pitää. No, se siskon luo pääseminen nyt ehkä vähän ilahduttaa mieltä. Saadaan kerrankin lätistä akkain juttuja ja siskosten juttuja oikein kunnolla kenenkään keskeyttämättä ja häiritsemättä. Ainoo mikä vähän haittaa on se, että nyt asunto on kerrostalo, ja jos mejän koirat jättää sinne siskon koirien kans, kolme neljästä ulvoo siellä. Naapurit ei ehkä katso hyvällä. Siispä en oikeastaan siskon töissä ollessa voi mennä mihinkään, isälle tms. Ja oma hommansa on sitten pissittäminenkin, neljä koiraa kerralla. Omat jos jätän sinne keskenään, niin varmasti huutavat perään. Ostin kyllä sellasen monitoimitaluttimen, ehkä saan sitä hyödynnettyä. Oon kokeillu tuplataluttimia, mutta ne kyllä onnistuu kieputtaan itsensä ja toisensa niilläkin. Mutta se on pientä. Mulla on kuitenkin joululoma :)

Tyydyttävää

Hetken aikaa nautiskelin pankkitilin saldon katselusta, kun oli veronpalautukset tulleet. Oli se tyydyttävää :) sitten maksoin pitkän sentin katonkorjauslainaa niistä, ja laitoin yhtä pitkän sentin sivuun saunankatonkorjausrahastoon. Onhan sekin toki tyydyttävää, että on nyt rahaakin korjata se katto, sauna kun on aika tärkeä meille. Ellei sitä ennen tuu jotain isoa laskua jostain.

Mulla loppu luettavat. Edellisen kerran, kun kävin kirjastossa vaan kuopuksen seurana, tarkoitus ei ollu itelle lainata mitään, kun oli tarpeeksi luettavaa, mutta löysin ison pinon mielenkiintoisia kirjoja. Nyt vein ne takaisin, enkä löytänyt millään mitään sellasta, minkä olisin halunnu lainata! Kumma juttu. Jonkun Donna Leonen kirjan lainasin, kun jotain oli pakko.

Kävin hakemassa havuja, vois ehkä rustata jonkinlaisen havukranssinkin. Ehkä. En mie niitä kovin isoa nippua keränny, kun oli koirat mukana niin kantaminen oli vaikeaa. Yhdistin lenkin, havujenhaun ja kirjastoreissun samaan, niin tuli hoidettua kaikki yhdellä kotoalähdöllä. Kirjastonkirjat ei kyllä lenkillä ollu mukana, odottivat autossa :)

Perhe kävi tutkimuksessa eilen, oli tehty jotain muistitestejä, otettu verikoe, mitattu verenpaine, ultrattu erinäisiä paikkoja ja leikattu hiuksia. Kakkanäytteenottoputelit sai mukaansa ja mies lisäksi siemennestenäyteputelin. Siitä maksetaan! Saa neljänkympin lahjakortin kuulemma. Kakkanäytteen joutuu antaan ilmaiseksi, vaikka semmosen kans ropaaminen lienee paljon ikävämpää...

Kirjoitin taas alle yhden kansalaisaloitteen. Sillä halutaan rajata vaarallisten ilotulitteiden käyttö ammattilaisille - vastustajien suussa toki muotoutunut malliin kielletään raketit. Taas yksi esimerkki asiasta, mistä olis paljon vähemmän huomautettavaa, jos ihmiset ei olis niin pöljiä ja rikkois lakeja ja ohjeita jatkuvasti. Täällä maalla nyt raketit on pieni asia, ja mejän koirien kans ei oo huolta, mutta paikoitellen se on ongelma. Määrättyjä aikoja ei noudateta ja se luontoon päätyvän saasteen määrä on melkoinen. Myrkkyjähän ne monet väriaineet ynnä muut on. Ja niitä silmävammoja tulee joka vuosi.

Tänä aamuna olin ennen kuutta jo juonut aamukahvin, käyttänyt koirat pihalla ja antanut niille ruuan, tehnyt miehelle eväsleivät (yleensä se tekee ne kyllä ite), täyttänyt tiskikoneen (liesituulettimen rasvasuodattimetkin pesuun) ja laittanut sen päälle ja viikannut kuivat vaatteet kaappiin telineeltä. Vienyt roskat ja pessyt roskapussiämpärin. Ei vaan nukuttanu enää, ku heräsin miehen herätyskelloon neljän jälkeen. Varmasti olis nukuttanu, jos olis ollu oma kello ja töihinmeno eessä. Sitähän on melkeen päivän eestä töitä tehty; vois nyt mennä kokeileen tulisko uni :)

Tää se päivä on!

Ei enää pimeä! Jotain valkoista on maassa. Ja mun herkkulakko loppui! Ooooye! Ostin eilen suklaalevyn siltä varalta, että tekee mieli, mutta ei nyt vielä oo tullu mielihaluja. Lidlissä käytiin, ja aattelin jos ostais pullaa aamukahvin kans, muttei löytyny mitään hyvää. Ehkä reilun kahden kuukauden herkkulakko on vaikuttanu jo siihen, ettei mikään tunnu tarpeeksi hyvältä. Kun ei nyt niitä laskiaispulliakaan jostain syystä oo myynnissä... mietin eilen, että mikä olis sitä tarpeeksi hyvää, mitä mieli tekis, niin juustokakku tai kermakakku. No, huomennahan olis juhlan aihekin - 23 vuotta kihlautumisesta - joten mikä ettei vois täytekakkuakin tehdä :)

Viimeinen sysäyshän lakon alkamiselle oli se, että paino oli noussu. Sehän välillä dippas allekin sen toivepainon, mutta tänäaamuna oli taas kilon korkeempi. Tosin oon syöny graavilohta, ja suola aina nostaa painoa. Oli tarjouksessa tervagraavattu lohi, ja kyllähän sitä leivän päällä syö, vaikka vähän on koko ajan semmonen olo, niinku olis syöny Tervaleijonapastillin samalla. Ei mun mielestä graavilohi kaipaa mitään tervan tai muunkaan makua. Tillin korkeintaan, muttei sekään oo välttämättömyys.

Kukaan ei oo käyny kattomassa niitä eilisiä kuvia oheissivulla - arvelinkin, että on ihan hyvä ratkaisu laittaa kuvat muualle kuin blogiin, kun ei ne ketään kiinnosta. Vievät vaan tilaa ja latausaikaa sivulla. Ja huonojakin ne on,  hämärässä kun oli pakko kuvata kun ei päivä valjennut. Ja rumaa on ulkosalla vähän joka paikassa. Paitsi siellä missä on komiasti jouluvaloja ja muita koristuksia, mutta ne ei taas oo mieluisia lenkkimaastoja.

Investoin eilen uusiin flexeihin. Ei nuo edelliset oo ees vanhat, mutta kyllästyin lopullisesti niihin nauhataluttimiin, kun ne menee puneille eikä oikene itsekseen, ja sitten eivät kelaudu ja sotkeentuvat sekä koirien että taluttajan jalkoihin. Siellä jäisellä polulla eilen niiden kanssa tapeltuani kypsyi päätös. Ikinä en enää sorru ostamaan nauhaflexejä.

Tänään viimeistelin koirien käyttäytymiskyselyn, pitkä monta osiota käsittävä kysely kertaa kaksi koiraa. Välillä vähän vaikeakin vastata pystyykö koira millä lailla asioihin, joita näiltä koirilta ei koskaan vaadita - jonkun A-esteen suorittamista tai erinäisten muiden tehtävien tekemistä. Pakko oli laittaa en osaa sanoa muutamiin kohtiin, vaikka tiedän, että ne on nollavastauksia eikä edistä tutkimusta ollenkaan.

Tein sitten sen paperikäärön hyasintillekin. En sanomalehdestä, mutta valkoisesta paperista. Oon joskus muinoin työpaikan roskiksesta dyykannut tuota valkoista paperia, se muistuttaa hyvin paljon sätkäpaperia, raitoja myöten. Pehmeää ja ohutta.

Sulloin sen vielä lasivaasiin. Jotain väriä se toki kaipais, mutta ei jaksa. Mitään. Tekis mieli vain mennä sänkyyn nukkumaan. Tai sohvalle. Ottaa lämpimät koirat kainaloon. Eilenkin kun vein kuopuksen sinne koululle, olin takaisintullessa niin väsynyt, että hyvä kun en rattiin nukahtanut. Tein vain äkkiä salaatin kun oli nälkä, mutta ennen syömistä menin kuitenkin nukkumaan. Meikäläinen on tosi väsynyt, kun nukkuu ennemmin kuin syö! Tiesin silti, että jos en tee sitä salaattia, en jaksa herättyänikään tehdä, ja tarvikkeet vanhenee. Laitoin liikaa oliiveja, oli pahaa salaattia. Ehkä mie oon saanu siitäkin hetkeksi tarpeekseni.

Sain myös eilen ekan joulukortin - aivan upean kolmiulotteisen kortin :) <3 kuvaa en laita, kun siinä näkyy lähettäjä. Mutta kylläpä tunsin omat korttini todella surkeiksi. Toisaalta kyseessä on erittäin taitava ihminen kaikissa kädentöissä, että on suorastaan rienausta edes verrata itseäni häneen.

Pimeä päivä

Tulihan tuosta edellisestä korvamato. Äh mun kanssani.

Olen ollut mahdottoman laiskakin kaksi päivää. Syytän ilmoja. Sunnuntainakin jäi koirat lenkittämättä, lauantaina kävi tyär niiden kans hiukan kävelemässä. Tänään sitten vein kuopuksen kouluun ja otin koirat matkalle mukaan, käytiin vähän uusilla poluilla kiertelemässä.

 Sieltä löytyi kanoottiramppikin. Tuo silta oli niin pelottava, että mennessä piti koirat kantaa sen yli, mutta tullessa ne matalana, jalat vapisten tuli siitä. Kehuin kovasti ja annoin namitkin kun yli oli päästy. Isot raot oli, kepeesti koiran jalka olis voinu siitä hupsahtaa.

 Aivan järkyttävän liukasta jäätä oli paikkapaikoin! Sen verran lunta ja kulkijoita ollu, että oli tamppaantunut ja vesisateessa liukkaaksi tullut. Puista kiinni pidellen onnistuin kaatumatta kulkemaan.

Valtavan suuria kuusia oli yhdessä kohti. Tuo on varmasti keväällä aivan ihana paikka, täytyy tulla uudestaan sillon, jos elää saa.

Mutta päivä ei valjennut ollenkaan. Niin hämärää oli, että ei kuvistakaan tullu kovin kummoisia, epätarkkoja ovat. Nyt kun lumet on sulanu, ei autoillessakaan tahdo nähdä mitään. Laitan jotain tuonne Kuvia ja sälää-puolelle. Jos osaan.

Viimeinen drinkki aamiaiseksi vaihtuu

Toivottavasti tästä ei tuu nyt korvamatoa... tuli vain mieleen, kun mies joi aamukahvin heti iltakaljojen perään. Tuuminkin sille, että ei oo monesti ollu tilannetta, että se juo vielä lauantai-illan kaljoja ku mie keittelen sunnuntaiaamun kahvia puoli neljältä.

Se kävi Slayeria katsomassa Helsingin Jäähallilla, ja tuli joskus yhden maissa. Olin nukkunu siihen mennessä jonkun pari tuntia - oli vaikea nukkua, kun huoletti tyttären pärjääminen Helsingin yöelämässä Innan klubikeikalla ja miehen ajaminen kotiin yöllä tosi rumassa räntäsateessa, ja tiesi että herää keskellä yötä. Lupasinhan hakea tytön junalta. Me oltiinkin sitten koko perhe siellä, kun kuopuskin heräsi, ja unia jatkettiin kun oltiin taas kaikki kotona. Jännä miten fiilis oli niin erilainen, kun kaikki oli tallella "tukikohdassa", sänkykin tuntui pehmeämmältä ja mukavammalta :) Kuinkahan monta unetonta yötä sitä sitten viettää, kun lapset on maailmalla...

Vesisade jatkuu. Ei ole kuusi enää söpö ja vähät lumet saa kyytiä. Hissutellaan kotosalla.

Mielipiteitä vailla

Heräsin viijjjjeltä. En olis halunnu nousta vielä niin aikasin, mutta ne riivatun naistenvaivat, mitkä alkoi heti kierukan poiston jälkeen... ne nakuttaa aivan yhtä täsmällisesti ja kipeesti kuin ennen vanhaan. Vaikka gyne sanoi, että ovat todennäköisesti loppuneet. Pah. Vanhaa ihmistä pitää tälleen kiusata!

No, ei mulla mihinkään menoa oo, että sen takia pitäs olla pirtee. Kuopus tullee jossain vaiheessa päivää kotiin poikakaveriltaan, ja loppuosalla perhettä on musiikillisia aktiviteetteja pääkaupungilla. Hieman olen huolissani, miten esikoinen siellä pärjää, kun Innan konsertti alkaa vasta puoliltaöin, ja mitä lie kello kun se palautuu sieltä... mies sanoi, että jos antaa sille rahaa niin se voi tulla taksilla, mie sanoin että kyllä mie voin sen hakea kaupungistakin, niin mies sanoi painokkaasti se voi tulla kyllä taksilla. Toki huonoa ajokeliä on luvassa, mutta en halua lapsiraukkaa panna lauantaiyön örveltäjien kans taksijonoon! Ja nykyään taksitkaan ei oo sitä mitä ennen.

Mies nukku sohvalla yön, otti nokkiinsa kun vähän äksyilin sille eilen. Ei aina jaksa olla hillitty ja aikuismainen. Patistin sen vinttiin sillon aamuviideltä herätessäni, että ei oo illalla sitten väsyny niissä riennoissaan. Sen riennot kyllä loppuukin jo varmaan siihen mennessä, kun esikoisen alkaa...

Eilisen lumisateen jäljiltä on ulkona niin mukavan talvisen näköistä. Joulukuuseni on söpö. Nyt onkin sitten tiistaihin asti lämpöasteita, että kyllä se talvisuus siitä häipyy. Laitan oman lisäni ilmansaasteisiin lämmittämällä pönttöuunia tässä joutessani ja aamun ratoksi.

Oon etsiskellyt koirille sopivia valjaita; ne mitä kesällä niillä pidin, on niin pienet, ettei mahdu villapaidan päälle. Toisinaan oon laittanu ne villapaidan alle ja kiinnittäny taluttimen päältäpäin valjaisiin niin, että näyttää kuin taluttaisin koiraa villapaidasta... vitsikkään näköistä, mutta joka tapauksessa halusin ne isommat, joiden alle mahtuu vaatetta. Ovat vaan niin hinnakkaita! Halvimmatkin viidentoista euron kieppeillä, ja ne on semmosta kovaa paksua nauhaa ilman pehmikkeitä. Nyt kävin ihan muuten vain Hong Kongissa, ja satuin näkemään kun siellä oli erä pantoja ja valjaita - sain hyvät, pehmustetut ja heijastimelliset valjaat 4€/kpl! Nätitkin mun silmään. Kyllä kannattaa joskus kierrellä ihan muuten vaankin kaupassa. No ostin mie sieltä kahdeksan joulukorttiakin, ja konvehtirasian.

Ja niin! Vaihdoin keittiöön verhot! JOULUverhot! Jotka sit todennäköisesti on paikallaan vielä ensi joulunakin... keittiöstä tuli ihan erinäköinen. Voishan sitä jo vetästä sen taannoin tarjouksesta ostamani jouluisen kerniliinankin pöydälle. Sitten on punaista. Anoppi vaihtaa aina jouluksi joulumatot :) se kyllä jaksaa. Vaikka aina väittää ettei jaksa.

Olin vähän pettynyt, kun mies ei huomannut (yleensä huomaa ja ainakin toteaa asian) kranssia eikä vissiin verhojakaan. Tohottaa sen kopterinsa kanssa. Mutta se kranssi on jännä - siinä ovessa on ollu Caran taideteos, ja nyt kun vaihdoin joulunajaksi siihen sen kranssini, niin kukaan ei sitä huomaa. Vaikka siinä on valot! No, kuopus huomaa, olen varma.

Mitä mieltä muuten ootte: jos sukulainen muuttaa, eikä ilmoita uutta osoitettaan, vaikka kanava helppoon ilmoittamiseen on olemassa, niin saako sen jättää ilman joulukorttia vai pitääkö ite kysyä sen uusi oso? Kyseessä ei siis ole mikään muuttohässäkän keskellä olo, vaan muutot on tapahtunu jo aiemmin tänä vuonna.