Yök

Vein kuopuksen koululle aamulla (oli liukasta) ja sitten söin aamiaista ja käytin koiria ulkona. Tuuli kylmästi ja tuiskutti lunta, ajattelin lähtiessä että vähintään se kaks kilsaa täytyy kuitenkin kävellä eli kilsa suuntaansa. Jossain vaiheessa kurkkasin Simply Walkingia, se näytti 1,09 km, mie sanoin koirille että no niin, ollaan jo saavutettu... - ja tuli totaalinen blackout. 

Mikä se sana oli? Ihan tuttu, jotenkin yhdistin sen työelämässä pomojen juhlapuheissa kuulluksi. Päämäärä? Ei. Minimi? Ei. Etappi? Ei. Mallasin vaikka kuinka montaa sanaa siihen, ja lopulta tulin siihen tulokseen, ettei siihen ole olemassakaan sanaa. Sitten koirat ilmoitti ettei ne halua enää kävellä, käännyttiin takas. Ne ei halunnu kävellä takaisinkaan. Tunsin itteni hirviöksi kun koirat surkeina mun kantapäiden takana raahusti. Puoli kilsaa ennen kotia se sana plumpsahti muistionteloista kuin alien ihmisen sisuksista, limaisena ja tahmeana: tavoite. Mua kyllä vaivaa nää sanaunohdukset.

Hassut koirat.

Sukka. Toinen on valmis :)

Hyvät halvat toppasaappaat ei sit kestäny. Näyttää niinkuin nuo reunat olis jotain pahvia. Kuivettunutta materiaalia joka tapauksessa. Täytyy tähyillä, löytyiskö kirppikseltä "uudet" tai jostain tarjouksesta, ne valkoiset on enempi römpsykeleille, loskarit ja leveät kuin sorsan räpylät.

Kielletty ajosuunta. Mie en kyllä lähtis tuonne muutenkaan ajeleen. Sattuipa vaan silmään kun odottelin miestä kuvauskopterilennolta. 

Saatiin koirien siskolta (tai sen nykyiseltä omistajalta) kolme koiranvaatetta edullisesti, sisko on numeroa isompi ja sille oli tullu ostetuksi vähän kireet puvut. Nää on just sopivat! Ja kuin tilauksesta yksi on sadeasu, kun en löytäny kahta samankokoista taannoin, kun uuden ostin. Ja koirien mielestä erittäin mielenkiintoisen tuoksuiset :)

No, aamulla lenkin jälkeen istahdin sohvalle kutimen kanssa ja nautinnollisesti ryhdyin Areenasta katsomaan Hiljaiset todistajat -sarjan kahta peräkkäistä jaksoa. Ekan loppupuolella esikoinen soitti koululta, että paha olo, tuu hakeen. Sen poikakaverilla oli viime viikolla ollu noro, ja nyt tyttö oli saanu sen. Kohta se on meillä muillakin :( Oksentaa ihan kauheasti!

Lisäksi kuopus kertoili viesteissä että siellä on tulipalo, ja sillä paniikkikohtaus, ja se oli ambulanssissakin. Mie sanoin miehelle että "ei mitään hätää, mutta kuopuksen asuntolassa on tulipalo ja se on ambulanssissa". Saunassa oli kiuas jotenkin kärähtänyt. Tarjouduin meneen sille seuraksi sinne, mutta se sano että yrittää nukkua. Tiiä sit kuinka saa nukutuksi...

Mie vaan toivon, että se noro piättelee mun kohalla yli huomisen puolen päivän, ku mulla on kauan odotettu ja jo kerran peruttu hammashoitola-aika. Kamalaa jo muutenkin, saati että joutus maksaan turhasta käyntimaksun, kun se pitää perua 24 tuntia aiemmin, jos sinne ei mene...

Filung

Vaihteeksi oli lumimyrsky aamuyöllä. Aamullakin tuuli tuimasti, jasmikkeen oksa oli piirtäny hangelle niin pitkän viurun, että hyvin näki millä voimalla oli tuullut aiemmin. Heräämisen aikoihin oli kuitenkin hieno auringonpaiste, otti ihan silmiin kun ulos katsoi. Mennä sinne ei paljo kannattanu, ilma oli paljon kivempi sisältä katsottuna. Nyt iltapäivällä voinee ajatella lenkkiäkin.

Aloin pitkästä aikaa kutomaan sukkia ihan perinteisesti varresta, käytin keltaisen ja punaisen kirjavia lankoja (toisesta sukasta ei siis tule yhtään saman näköistä, mutta ei se mua haittaa yhtään) ja oon saanu ekan peräti jo kantapään yli kudottua. Eilen oltiin ajelemassa ja siinä tuli pätkä tehtyä. Nyt kun oon niin saamattomalla päällä, iloitsen siitä vähästäkin, mitä saan tehdyksi. Vaikka se paljolti onkin itseaiheutettua tekemisvaatimusta. Ei mua kukaan muu vaadi sukkia tekemään.

Pitäs vissiin laittaa lintubongauslista unissa nähdyille linnuillekin; viime yön unessa näin lapin- ja viirupöllön. Sekä yhden muun pienen ja harmaan pöllön, jota en tunnistanut. Ja töistä unia... tällä kertaa en muistanut olevani eläkkeellä, vaan sain potkut asiasta, jota en ollu tehny vaan minut oli lavastettu. Juttuun liittyi myös Trump! Ei ihme, että oli vilunkipelejä tekeillä.

Koira syö mämmiä:

Hyvästi hienot hankikelit

Rapakelit rynnistää rantteelle.

Mutta Rouva Mustarastas on saapunut, koskapa Herra Mustarastas tapailee serenaadia. 

Eilen kävin pitkästä aikaa kirppiksellä, kattelin olisko hauskoja halpoja (max 1€) astioita rairuoholle, aattelin laittaa nyt vaan pieniä ruohotuppaita. Samalla löysin hienon, vaikkakin vähän liian ison posliiniruukun sille kolmen euron helmililjaistutukselle, jonka kaupasta löysin tässä yks päivä. Ja katkaisin vahingossa jo yhden nuppuaihion siitä. 

Mies muisti naistenpäivää eilen :o ikinä ei oo semmosia muistanu. Epäilen, että tämän takana on joku nainen työpaikalta, on patistanu ostaan jotain perheen naisille :) toi sitten kasan suklaata. Yksi meistä naisista on kyllä herkkulakossa, minunkin piti ruveta mutta näköjään se ei niin vain onnistu. Mutta nyt en ota siitä ressiä. 

Tarpeeksi ressiä on jo arjessa. Ja jotenkin musta tuntuu, etten oo kunnossa. Kävin reilun kilometrin pissatuslenkin koirien kans, ja hyvä kun jaksoin ees sen. Kotiin tultua oli hirmuisen voimaton olo, eikä kyllä ollu ees syömättömyydestä kyse. Siinä sitten vielä riisua koirat, kuivata niiden tassut ja pukea kuivat paidat päälle... mutta se on pientä siihen iloon, mitä ne tuo. 

Ehkä menen päikkäreille.

Mie paskat nakkaan

...siitä, etten ehtiny harjata tukkaa joogaan lähtiessä, vaan hulmahdin sinne eilisillan saunanjälkeisletit puoliksi purkaantuneena. Kävin vielä kaupassakin - kyllä sitä on nähty siellä kyläkaupassa niin monen näköstä pörröpäätä, että sulaudun kyllä joukkoon. Kirjotin ensin että "suolaudun".

...siitä, etten oo imuroinu viikkoihin, en ees ilmalämpöpumppua. Viime viikolla mies puhui, että ei oo ilppiä imuroitu vissiin pitkään aikaan, sanoin että ei mitään muutakaan ja että ihan vapaasti voi imuroida, kuka jaksaa. "Viikonloppuna", sanoi mies, ja enimmäkseen makas sohvalla koko viikonlopun. Kielsi krapulan, vaikka juomaa oli kyllä mennyt. Nyt on keskiviikko, imuri on saanut olla rauhassa. Juu en komenna ketään, koska mulla on se syyllisyyden painava viitta, mikä tulee siitä, että olen eläkkeellä. Sellanen, joka ns. makaa kotona päivät pitkät, ei vaan voi käskeä työssä ja koulussa kävijöitä siivoamaan. Jos ketään ei häiritte niin olkoon siivoamatta ja jos häirittee niin siivoo ite.

...siitä että pääsiäiseen on vielä monta viikkoa, vaan ostin mämmiä. Lohturuokaa?

Tänään kone löi ittensä jumiin niin, ettei ees suostunu uudelleenkäynnistyyn, piti virtakatkaisijasta pakkosulkea. Muutenkin kaikki potutti jo ihan tarpeeksi. Sattuneesta syystä en saanu sit ees nukkua päikkäreitä, ni jätin koneen omilleen ja lähdin lenkille. Järkyttävä tuuli suoraan jäätyneestä helvetistä! Fyi. Vieläki on kädet ihan jäässä. Naama ei tienny jäätyäkö tuulessa vai palaa auringossa.

Illalla unta ootellessa ajatus valuili mihin sattuu, vaikka yritin miettiä mukavia asioita. Mietin muun muassa, miten on mahtanu sen naisen mieselämä sujua, joka koitti vokotella mun miestä alkuavioliiton aikoihin. Ja että se olis luultavasti saanu punatukkasia lapsia mun miehen kans. Ja että mitä jos se olikin se oikea miehelle ja mies on vaan kärvistelly mun kans, tämmösen masentuneen paskan. Olis saanu siitä eukosta menestyvän ja hyvätuloisen kumppanin tämän köyhän läskin eläkeläisen sijasta. Mutta ehkä se oli mun onneni, että mies valitsi minut. Ollaan tehty kaks ihanaa tyttöä ja pidetty avioliitto kasassa yli tupla-aika ensimmäisen avioliiton keskimääräiseen kestoon verrattuna. Toistaiseksi meillä on ollu aika yhteneväiset toiveet elämän suuntaviivoista, mutta nyt on tullu pieniä eroja. Mie käperryn entistä pienempiin ympyröihin ja mies haikailee suurentavansa omiaan.

Ehkä tämä tästä. Joskus.

Elämäni risukasassa

Ehkä nenäni on vielä pinnalla, kiitos erinäisten perhevelvollisuuksien, jotka on suoritettava eikä voi vaan olla peiton alla. En voi kyllä muutenkaan maata koko päivää, kun jo yön jäljiltä oon ihan kipee. Ehkä voisin, jos olis sellanen mukava sänky Tempur-patjoineen ja moottoreineen. Painepatjakin olis ihan ookoo.

Tänään vein kuopuksen autokoulun teoriakokeeseen, joka meni läpi, hip hei! Se on kyllä kovasti panostanutkin asiaan, eikä tee ns. vasemmalla kädellä. Vein sen takas koululle ja kävin tullessa kaupassa ja sitten olinkin jo ihan loppu. "Levähdin" vähän sohvalla ja heräsin siitä reilun kahden tunnin sikeiden unien jälkeen...

Pari päivää sitten pakkasin eväät ja istuinalusen reppuun, katsoin kartasta kiintopisteen ajatuksella, että tuon nyppylän huipulla sit syön eväät. Kun on hankikantokin, ja pääsee mihin vaan. No, pääsee jos se hanki kantaa, mutta kun se ei joka paikassa kanna. Ja sitten on risukkoa, jonka läpi ei jänistä isompi mahdu. Siinä ei kantohanget auta. Eikä tällasestakaan yli mennä:

Joo, koirien kiinnipitoaika alkoi jo, mutta tuolla risukossa nousee verenpaine vaarallisen korkeaksi, kun on kaksi koiraa taluttimessa ja ne on vuoron perään jumissa jossain risussa. Mutta kyllä, tällaisessakin rytömetsässä

tuli heletanasalvetti jotain ihmisiä vastaan! Mitä pirua ne tukkii mun kans samaan ryteikköön??! Mutta löysin mie hienonkin jutun yllättäen:

Siellä mettässä ei ollu ihan helppoa suunnistaakaan, ojien perusteella vähän koitin itteeni sinne kartalle asettaa, ja tuo ylläoleva kallio toki oli merkitty. Sit siellä oli toinenkin nyppylä, missä huomasin, että oon väärässä suunnassa. Siellä mäen päällä oli ihan melkeen kesä :)

Ja toisessa paikassa talvi:

Mutta löysin viimein senkin paikan, mitä hain - ainoo ongelma oli, että lähestyin sitä sieltä puolelta, missä oli lampi. 

Ja minähän en tuolla kävele tosiaankaan millekään jäälle, ne on tosi petollisia just niiden moneen kertaan mainittujen lähteiden takia. Liian levee, piripintaan täynnäoleva ja heikkojäisen näköinen ojakin (kuva aiemmin) meni siinä niin, että jouduin kiertämään melkein tuonne taakse metsämaan, että pääsin syömään evääni sinne huipulle. Olihan se ihan hieno reissu, mutta harhailun ja muiden ongelmien takia siitä tuli pidempi ja raskaampi kuin ajattelin. Onneksi oli sitä evästä mukana. Siellä oli paljon kauriiden ja hirvien jälkiä, myös ilveksen suht tuoreet jäljet bongasin. 

Seuraavana päivänä ajattelin pitää lepopäivän, mutta niin vain oli ulkoistuttava iltapäivän lopulla. Niskasta hiipi semmonen karhean tunkkainen olo, oli pakko päästä ulos. Lonkat kärsi edellispäivän reissusta ja tänään onkin sitten koko toinen jalka kipee. Tai lonkka, polvi, nilkka ja isovarpaan tyvinivel. Kaasujalka :) sai sillä onneksi autoa ajettua. Aamulla piti tulla luntakin, mutta se jäi tuonne etelään. Nyt on taas kaunis ilma. Liekö hankikanto jotenkin kärsinyt vai missä oli vika, mutta en meinannu yhtään pysyä hangella, kun kävin heittämässä tuonne kompostin nurkille sen Lidlistä jokin aika sitten ostetun akkakusetelman. Säästin muratin siitä, istutin saviruukkuun ja laitan kesällä ehkä johonkin ulkoakkakusetelmaan. Mun paperiruusujen varsiin ei oo puhjennu lehtiä vieläkään; onkohan ne oksat jotenki kuolleita?

Kuopus kyllä ehti luulla, että oon tullu hulluksi, kun ääneen ihmettelin niitä ruusuja käännellessäni, että "miksei näihin oo tullu lehtiä?" Että eihän paperikukat tee lehtiä. 

Oon ihan jumalattoman saamaton, masentunu ja ahistunukin aina välillä. Se ahdistus toisinaan kumpuaa jostain ties mistä - ei välttämättä pysty sanomaan, mikä sen saa aikaiseksi - ja tää väsymys on niin vahvana, ettei vaan jaksa tehdä mitään sen tunteen estämiseksi. Se vaan vyöryy päälle ja joskus menee sit menojaan. Eilen illalla oli paha. Nyt kun oon saanu olla tän päivän yksin kotona ja nukuin, ja aurinko paistaa ulkona, on vähän helpompi olla. Saa sit nähä, mitä se on kun mies ja esikoinen tulee kotiin. Ehkä könkkäsen koirien kans ulos? Jos jalka kestää. 


Ai niin; katoin pitkästä aikaa tilastoja, ku huomasin että on ihmeen paljon käyntejä - joku venäläinen maurishostuff tehtailee. Ei kande käydä katsomassa, mikä se on, joku huijaussivusto kumminkin.

Hankikelejä

Kyllä tämä käy The Joen jäästä :) kun aina näillä keväthangilla tulee muistikuvia lapsuuden Kemijoen jäällä kävelystä, ja kaipuu sinne. Vitalista pantiin naamaan, vaikka se nykytiedon mukaan pahentaa paleltumisia.

Pilkkireikiä pelloilla ei tietenkään oo, mutta tällasen kivan pienen lähteen löysin. Ylemmässä kuvassa näkyy hauska, juovikas, jäinen pallo joka roikkui ylemmästä jääkannesta. Täällä on nuita lähteitä, että jos jalka putoaa hangen läpi niin saattaa kenkä kastua vaikkois kuin kylmä ja talvi.

Eilen kun hain tytön kotiin, käytiin sen asuntolan liepeillä kävelyllä, että sai koiratkin hieman muuta haisteltavaa välillä. Illalla mentiin kotonurkilla tytön kans hangille kuunteleen pöllöjä ja katteleen näkyykö hehkuvia silmiä missään. Tähtiä näkyi, mutta pöllöistä ja silmistä ei kuultu eikä nähty mitään - ehkä siksi, kun kävelystä kuului rousk rousk ja kälätykseltä ei voi välttyä :) Mutta kiva pimiäreissu oli! Aina ennen oon joutunu yksin tekeen tuollaiset, nyt mulla on kaveri ♥ Ainakin joskus.

Tänään lähdin heti aamulla, en ehtiny ees kunnon aamiaista syödä (2 kuppia kahvia ja neljännes korvapuustia) kun paineltiin koirien kans auringonpaisteisille hangille tallusteleen. Nälkä ja väsy ajoi kotiin, muuten olis voinu käyttää koko aurinkoisen ajan tallusteluun - parissa tunnissa ilma muuttui täysin; pilvistyi, lämpötila nousi yli nollan ja alkoi sataa räntää ja lunta.

Monta jaksoa Murdochin murhamysteerejä sitten. Ja koirien pusakat tuli nyt viimein valmiiksi!

Huomaa välinpitämätön, kuuli ilme! Malliainesta :)

Vähän jotain samaa kuin Ressussa...

Kuopus opetti temppuja. Puhelin otti tosi huonostitarkentuneita kuvia.

Kysymyksiä elämästä

Tällanen tuli vastaan, päätin ulkoistua mukavuusalueeltani miettimään asioita. Yleensähän koitan välttää kaikkea, mikä saa ajatteleen surkeaa elämääni ja miten pitäs elää jotta olis asiat paremmin...

Mitä rakastat? Perhettäni, ml. koirat. Luontoa, ulkoilua (hyvällä kelillä) ja hyvää ruokaa.
Missä olet tosi hyvä?  En keksi mitään. Ainakaan sellasta, minkä vois blogiin kirjottaa... no koiran rapsuttamisessa? Aika hyvän makkarakeiton osaan tehdä.
Mikä tai kuka saa sydämesi lyömään nopeammin? Ahdistavat ajatukset illalla ja yöllä. Typerät ihmiset. Liikunta.
Mikä tai kuka saa sinusta parhaat puolet esiin? Nehän on aina esillä :)
Mitä haluaisit oppia? Kieliä. Italiaa, venäjää, mandariinikiinaa, japania...
Mistä haluaisit tietää lisää? Vaikka ja mistä; paleontologiasta, lääketieteestä, eläinlääketieteestä, tähdistä, kivistä...
Onko sillä väliä viiden vuoden päästä? Ai sillä, mistä haluaisin tietää? Ei.
Mitkä unelmasi olet saavuttanut? En tiedä, olenko unelmoinut omasta mökistä maalla, mutta jos olen niin sen. Omuuskin on vähän kyseenalaista, kun on kiinnitetty kivijalkaa myöden. Mutta ainakin toistaiseksi voin asua tässä.
Missä tilanteessa / millainen olit vuosi sitten? Entä viisi vuotta sitten? (Olet varmasti mennyt eteenpäin, vaikkei siltä aina tunnu.) No tähän hetkeen verrattuna mulla oli huollettavia alaikäisiä lapsia sillon, mutta ei ole enää. Viisi vuotta sitten opettelin elämään eläkeläisenä.
Mikä on sinulle todella tärkeää? Perheen hyvinvointi. Se, että vessapaperirullan ja kahvin loppuessa uusi paketti on jo ostettuna. 
Mitä tekisit, jos et voisi epäonnistua? Hommaisin sen Eurojackpotin päävoiton.
Kenen mielestä olet kaunis? Ehkä jonkun, joka on nähnyt minut vain nuorena. Vuosikausiin ei enää ole kukaan sellasta sanonu, mutta ei ole syytäkään.
Kuka rakastaa sinua? Koirat, toinen niistä ainakin. Perhekin luultavasti. Siskot ja isä?
Miten muuttaisit maailmaa, jos kaikki olisi mahdollista? Vähentäisin ihmiskunnan määrää roimasti. Olisin itse ensimmäisenä vapaaehtoisena eliminoitavien jonossa.
Miksi sinut kannattaa tuntea? Ei minua kannata tuntea. Trust me.
Kohteletko muita kuten toivoisit itseäsi kohdeltavan? Kaikki ei halua kohdeltavan itseään niinku mie. Itselleni tärkeitä ihmisiä kohtelen niin, miten uskon heidän haluavan tulla kohdelluksi.
Onko jotain, mistä sinun kannattaisi päästää irti? Turha murehtiminen, sureminen ja häpeäminen. Vanhojen muistelu. Huono itsetunto.
Mikä yksi asia sinun kannattaisi muuttaa heti, jotta voisit paremmin? Paino.
Ketä varten pukeudut? Ööh, pukeudun että ei tulis kylmä. Ulos lähtiessä tietysti vähän toisiakin ihmisiä ajatellen, ettei niiden tarttis ylen määrin tuijottaa ällistyneenä.
Millaiseksi vaatteesi saavat sinut tuntemaan itsesi? Lämpimäksi. Peitetyksi.
Viekö tämä unelmiasi kohti? En varsinaisesti unelmoi vaatetuksesta. Mieluummin sellaisesta tilasta, jossa ei tarvitsis pukeutua kuin nimeksi.
Millaiseksi saat muut ihmiset tuntemaan itsensä? Varmaan paremmaksi ihmiseksi kuin minä.
Oletko oman elämäsi ohjissa vai tapahtuvatko asiat sinulle? Aina olen ajelehtinut ja ollut perässävedettävä.