tiistai 29. lokakuuta 2019

Pilaantunutta lihaa ja ilotulia

Hui kun oli auto jäässä tänä aamuna! Lämmityspistokkeen suojakansikin piti ensin sulattaa, että sai auton piuhan nokkaan. Tuulilasinpyyhkijöiden päälle piti kaataa lasolia, että sai ne irti lasista. Mutta silti tykkään enemmän pikkupakkasesta kuin vesikelistä.



Oon laittanu linnuille yhden ruoka-automaatillisen kauraa ihan eri suunnalle pihaa, saunan kulmalle. Kyllä siitä näky kelvanneen, vaikka kaura on ollu huonostimaistuvaa viime vuosina. Ajattelin, että se automaatti kestää sitten kauan ilman täyttöä, kun on kauempana ruokavarastosta. Ehkä näin syksyllä vielä maistuu, mutta talvella sit menee paremmin tuo rasvaisempi muona. Pistin aamulla yhtä sun toista tarjolle ruokintahäkin ulkopuolelle, ja siinä kävi kaksi närheä, kaksi harakkaa ja naakkoja. Närhi väisti naakkaa ja harakkaa, naakka väisti harakkaa ja harakka ei väistäny ketään.

Eilen oli harakoilla oikein kunnon herkut, kun kanasuikalepaketti oli menny vanhaksi jääkaapissa, ja vein niille. Huis hais oli kaikki poissa. Toivon vaan, että eivät käyneet kätkemässä niitä meidän pihalle, kun koirathan kyllä ne haistaa ja syö. Menee maha kuralle. Mutta eipä tullu ruokahävikkiä siitäkään.

Eilen mies keksi yhtäkkiä illalla, että nyt kun lähikaupungissa alkaa joku tapahtumaviikko (tai mikä lie ajanjakso), että onko avajaisissa jotain erikoista, ja kun oli ilotulia luvassa niin lähdettiin sinne. Ilotulituksen jälkeen ihmiset lähti pois ja kuoro jäi yksin laulamaan. Ei kannata laittaa ilotulia kuin loppuun, koska sitä varten ihmiset sinne tulee, ei kuorolaulua varten. Siellä oli lunta muuten enemmän kuin meillä.

Kansalaisopiston lasku tuli, normaalihinnalla. Nyt uskaltauduin ottamaan yhteyttä sähköpostitse laskussa mainittuun henkilöön (tiedustelut: se ja se) ja sieltä tuli heti automaattinen vastaus että älä multa kysele, kysy tältä tai tältä. No lähetin meilin edelleen sitten tälle ja tälle. Niin heti tänäaamuna ennen ysiä tuli jo soitto, että homma ok, maksa vaan vähemmän! Kiittelin kovasti nopeasta vastauksesta. Mukavaa että hoitui noin. Usein joutuu vääntään paljon enemmän asioiden kanssa.

Mikä on merkillistä, niin herkkulakon loppuessa mun paino yhtäkkiä laskikin. No heitteleehän se paino, mutta luulen, että syön sitten enemmän kaikkee muuta, kun tiedän ettei voi syödä herkkuja. Psykologinen juttu. Mutta naamasta näkee taas, että on sokeria syöty...

Nyt en oikein tiedä, menisinkö nukkumaan vai lenkille.


sunnuntai 27. lokakuuta 2019

Tämmöstä.

Vaihdettiin renkaat räntä- ja vesisateen vaihdellessa, ja kun se oli suoritettu, vaihtui sade silkaksi lumeksi. Apike sanoi, että sen takia rupes sataan lunta, ku me vaihdettiin renkaat - muuten ei olis vielä talavi tullu...

Mun mielestä me ollaan aika hyvä tiimi miehen kanssa tuossa renkaanvaihdossa, mie assistenttina (jakelen uudet renkaat pyörimissuunnan mukaan eri puolille autoa valmiiksi, annan lähemmäs kun vanha on irti, vien vanhan kauemmas, rasvaan pultit, siirrän pulttipyssyä ja alustaa tarpeen mukaan ym.) ja mies hoitelee renkaan irti ja uuden kiinni. Käy aika nopsaan se homma apikkeen paineilmapulttipyssyllä.

Sain mie silti selän kipeeksi. Kylmässä kun verryttelemättä hilluu, niin voi käydä.

Perjantainen myrsky ei meillä tuntunut; porraskaiteella roikkunut rätti oli pudonnut, siinä kaikki. Ja sillon illalla oli se ihmeellisen lämmin ilma. Länsituulen tuoma. Nyt onkin menossa pakkasen puolelle, huomenna ei ehkä oliskaan enää kesärenkailla ollu kivaa.

Vaellusunia nähny parina yönä. Johonki oon matkalla, kulkuneuvot, ympäristö ja sää vaihtuu ja ikinä en pääse perille.

Kuopuskin oli vaihteeksi viikonloppuna kotona, oli mukavaa (vaikka mua ehkä hieman ahdisti väenpaljous) ja käytiin sen kunniaksi syömässäkin grillillä. Tänään meni poikakaverille sit.

Tänäaamuna oltiin kaikki normaaliakin ajoissammin hereillä, kellonsiirtoonkin nähden. Mies pisti nyt iltapäivällä saunalle tulet vanhan ajan mukaan, kun on vaan tottunu siihen aikaan laittaan. Eipä tuo meitä muita saunojia haittaa, tykätään kun on aikaa kuivatella tukkaa ennen nukkumaanmenoa.

Ihan ei taida vielä päästä lumihangessa pyörähtään :)

torstai 24. lokakuuta 2019

Tunkeilijoita

Säätiedotus on nyt mukavalla tavalla pielessä; aamulla oli ennusteessa enimmäkseen pilvistä, mutta taivas näytti tältä. Nyt se näyttää vielä samalta, mutta ennuste väittää että pilvistä ja 50 prosentin mahdollisuus sateelle.

Ja iloinen ilma tuo reippautta elämäänkin, oon pyykännyt ja imuroinut myös ilmalämpöpumpun ritilät, lenkittänyt koirat ja nyt odotan että paita vähän kuivahtaa ja menen ajamaan loput ruohot leikkurilla.

Eilen ajoin osan, ja jätin leikkurin ulos että jos mies vaikka ajelis loput, kun olin käyny jo kaupassakin eikä ollu saunan lämmitystä niin se olis hyvin joutanu. Mutta mitä höpöjä, sohvalla löhös koko illan puhelin kourassa. Kävin illan pimennyttyä työntämässä ruohonleikkurin sisälle varastoon. Ja laittamassa varaston valosarjan päälle, onhan se hieno pimeessä. Pitää vaan ostaa toinen ajastin, kun se mejän ainoa on muualla käytössä nyt.

Ei taida olla mejän kotikärppä enää hommissa täällä, kun hiiri rapisteli jossain seinän välissä. Laitoin loukkuun uudet syötit, ja toivon että hiiri älyäis mennä muualle eikä jäis loukkuun. Voi olla että Pirkko ja Markku sai viime talvena niin hyvät sapuskat linnunruokapaikan alta, että ovat lisääntyneet runsaasti ja jälkikasvu tunkeilee sisälle...

Viikonloppuna ohjelmassa ainakin yksi renkaanvaihto, mutta nyt ruohonleikkuuseen!


keskiviikko 23. lokakuuta 2019

Kaikenlaista rallia ja huijausta

Olipahan tosi levoton yö viime yö. En meinannu aatoksiltani millään saada unta, ja sitten kun sain, heräsin parin tunnin päästä ja sama ajatusralli jatkui välittömästi päässä. Piti oikein keskittyä rauhoittumiseen ja nukahtamiseen.



En muista niistä ajatuksista muuta kuin sen, kun mietin Vihreiden ajatusta siitä, että kaikki ihmiset voivat valita asuinpaikkansa, joten maalaisten on turha inistä palvelujen puutteesta. Mietin, miten kävisi, jos yhtäkkiä kaikki maalaiset todella päättäis muuttaa kaupunkiin ja jättää hommansa maaseudulla. Kuka maksais niiden asumistuet (kun ensin on rakennettu niitä asuntoja) ja työttömyyskorvaukset, kun ei kaupunkilaisillekaan riitä töitä? Onko ajateltu, että sitten niitä kotimaisia porkkanoita ja tomaatteja ei ole kaupoissa, vaan pitää syödä espanjalaisia vihanneksia, joiden kasvatus ei ole mitenkään eettistä. Ja entäs jos ne espanjalaiset viljelijätkin muuttaa kaupunkiin?

No, loppuyö kului sentään rauhallisemmissa merkeissä :) Joogan jälkeen mua usein ramasee, ja otan yleensä päikkärit sen jälkeen. Nyt paistoi aurinko, ja vaikka sohva kutsui kovaan ääneen, joinkin aamulta jääneen kahvintilkan lounaan päälle ja lähdin ulos. Pakko hyödyntää aurinkoinen aika!

Puolitoista tuntia pihahommia - kesäkalusteet pois, valosarja valaisemaan saunapolkua, kukkaruukkuja pois, ruohon ajelua, hyttysverkkolaitteen verkkohässäkkä varastoon ym. Sitten yksi juustonäkkäri ja koirien kans lenkille. Oli tarkoitus vain lyhyt pikkulenkki, kun aamullakin jo pienen kävin, mutta sit aattelin ku niin kaunis ilma on, että jos vaikka vielä tuolta kieppais ja josko menis sieltä niin ja sitten olinkin ihan tattis kun kotiin pääsin.

Vaihdoin - tai tytär vaihtoi - Simply Walkingin pois, kun se alkoi kenkkuilla liian usein, ja laittoi jonkun muun ohjelman tilalle. Nyt on hieman alkuvaikeuksia sen uuden opettelussa, ja näyttää sekin vähän harhapolkuja niinku edellinenkin sovellus. Ehkä se onkin kiinni vain gps-paikannuksen ongelmista, eikä sovelluksesta itsestään.

Meille ei tosiaan tullu omenia juuri yhtään, mutta ne vähät on tosi siistejä ja puhtaita, ei oo madonsyömiä, mätiä tai muumioisia. Tein uuniomenoita kolmesta ompusta, oli ne vähän paleltuneen näköisiä mutta hyvää tuli. Uuniomenia ei lasketa herkuksi, jos niihin ei laita sokeria, kuulemma :)

Paikallinen punttisali mainosti, että "loppuvuosi -50%" ja esikoinen ilolla meni ostaan - mutta se edellyttikin yhtä täysihintaista kuukautta! Mitä huijausta, eihän sillon ole loppuvuosi puoleen hintaan. Paitsi jos se toinen neljän viikon jakso on täysin ilmainen. Mut ei. Puolet loppuvuodesta puoleen hintaan. Oli pahoillaan kun saivat sen kuitenkin puhuttua ympäri ostaan sen neljä viikkoa, jäi rahastuksen maku.

sunnuntai 20. lokakuuta 2019

Valokarnevaali

Kävästiin Linnanmäen Valokarnevaaleissa. Ensin olin vähän vastahakoinen lähtemään, mutta sanoin että voin harkita, jos mennään junalla eikä lähdetä sompaileen autolla sinne ruuhkiin. Sitten kun olin sopinu kaverin luona käymisenkin samoihin aikoihin, sai sopia sen moneen kertaan uusiksi kun ensin piti mennä perjantaina valokarnevaaliin ja sitten ilmeni että sataa koko illan, niin se vaihtui lauantaiksi, vaikka se ei ensalkuun muka käyny kun silloin tuuli enemmän. Kuvaajan ehdoilla kun mennään.

No, olihan se ihan hienoa kun oli pimeässä paljon valoja, mutta oli sitten porukkaakin, paikoin ei meinannu päästä etenemään kun oltiin kuin sillit suolassa.

Kuvittelin vielä, että kunhan ne lapsiperheet vaunuineen lähtee illan tullen, tulis väljempää, mutta kävi tietysti ihan päinvastoin. Tytär halusi käydä uudessa Taiga-laitteessa ajelemassa, se jonotti sinne noin tunnin sen muutaman kymmenen sekunnin takia. Mutta tulipahan käytyä. Kaamea laite, en olis menny vaikka olis vähän maksettukin, ja siinä oli vielä kamerat kuvaamassa ajelijoita jotka huusi tukka liehuen... sit olis saanu ostaa kuvan tai videopätkän itelleen.

Vähän oon ollu alamaissa, ja siksi lähin tuonnekin, että olisin vähän piristyny. Se junan alle jättäytynyt ihminenkin oli tuttu, sen lapsi oli meän tytön luokkakaveri yläasteella. Kun tiedän, millainen epätoivo ihmisellä on kun se ittestään haluaa eroon, niin jotenkin myötäelän sitäkin. Mulla on se paha tapa imeä tunteita ympäristöstä. Varsinkin töissä se oli hankala ominaisuus.

Triplassa ei käyty! Hyi. Pasilan asema ei ollu paljoo muuttunu, mutta hauska idea on noilla pikku baareilla tuossa, laittaa tuolit ja pöydät "katolle".

Säästäähän se tilaa, kun sitä ylöspäin kumminkin riittää. Opastukset olis voinu olla paremmat, joka puolella luki vaan laiturit sitä ja tätä, kun me haluttiin Pasilansillalle. Maalaiset kaupungissa taas.

Väsyny oon ja lihakset kipeet, mutta ulos täytyy mennä ku taas loppupäivä sataa. Sitten joutaa taas maata kuuntelemassa sateen ropinaa. 

tiistai 15. lokakuuta 2019

Ketuiks mennee tämä loma

Oli sitten enemmänkin pää kipiä, kolmena aamuna siihen sai herätä. Joutui heräämään. Eilinen meni ihan harakoille kun söin suutuspäissäni niin paljon lääkkeitä että nukuin sitten koko päivän. Ei mitään od:ta, ihan annosrajojen mukaan mutta osin maksimissa, ja nehän tietysti väsyttää. Ja kun mulla ei muutakaan välttämätöntä ollu. Pienen aamulenkkipyrähdyksen tein koirien kans ennen sadetta, joka sitten rummutteli kattoa pitkälle iltapäivään asti.
Koirat on hyviä kavereita nukkumisessakin :)


Tänään päänsärky lähti omia aikojaan aamulla, ja kun ilmakin helli (oli ollu pakkasta yöllä) niin kävin vähän pidemmällä lenkillä. Otin eilistä laiskottelua takaisin. Housut kastui, kun heinät oli kuuraantuneet yöllä ja kuura suli auringossa. Pitäs olla ne ku(u)rasäärystimet. Nehän vois tehä vanhasta vakstuukista. Samalla vois tehä lopuista koirille sadeviitat, oltais sitten samaa porukkaa kivasti :D

Kun tultiin tänään kauppareissulta, meni poliisi ja paloauto, oli joku jääny junan alle... se on niin vaarallista kun kiireessä pompitaan kiskopareja erottavan aidan yli, on ollu vaan ajan kysymys millon noin käy. Toivottavasti ei oo kuitenkaan henki lähteny. Surettaa silti.

Migreeni- ja migreenilääkeväsymystä lukuunottamatta ei oo ollu oikeastaan niin väsyny olo nyt viime aikoina. Oon nukkunukin omituisen hyvin - liekö osuutta sillä isän patjalla. Isää on kyllä ollu ikävä, yks ilta taas istuin lukemassa sen hattu päässä. Aika siihen vain auttaa.

Enkä oo löytäny sitä suihkun laturinjohtoa! Joudun nyt tulemaan toimeen ilman. Mutta käy se niinkin. Paino ei laske, vaikka oon herkkulakossa. Silti sitkeesti oon. Vielä viikko tai jotain.

sunnuntai 13. lokakuuta 2019

Sateessa

Nonni, taas on lotossa menny kymmenen miljoonaa euroa jolleki muulle. Yhelle. Hyvin olis riittäny kymmenellekin jaettavaksi. Olisin ostanu merenrantatalon, jos olisin saanu ees yhen miljoonan. Tässä yks ilta kattelin näitä ja haaveilin...  tästä...   tämäkin kävis, jos ton lasihökötyksen purkais ja rakentas tilalle punaisen hirsimökin. Se yks, missä oli täydellinen näköala, on vissiin myyty kun en enää nää sitä. Toki nuokin saattaa mennä kaupaksi, ettei pidä ihmetellä jos linkit ei toimi.

Mutta nyt on tyydyttävä vaan tähän mökkiin. Hyvä tämäkin on. Kiva kun on oma koti, ja vielä tällanen mökki omalla tontilla, eikä kerrostalokämppä... tytär on käymässä kämpässä, jonka alapuolella on karaokebaari, ja voitte arvata ettei siellä ainakaan viikonloppuöisin nukuta.

Vaihteeksi päätä särkee. Alkoi jo illalla sängyssä kun luin, mutten jaksanu lähtee hakeen lääkettä kun ei ollu ihan sietämätön. Vasen ohimo ja silmänympärys ollu jo useampina päivinä vihlovainen, nyt äityi säryksi. Hartiatkin on kyllä jumissa, en tiedä saiko ne kylmää kun ulkoiltiin sateessa. Ensin tuli vähän niinku hiki, kun käveltiin mettässä, sitten alkoi sataa ja kun nostin hupun hikisten hartioiden päältä päähän niin niille tuli kylmä. Koirilla oli kiire kotiin, ja sit ne sai hepulin sisällä :)

Jostain syystä on kauheasti pyykkiä, koko ajan on pyykkiloota täynnä vaikka melkein joka päivä pyykkään! Mistä sitä oikein tulee? No, nyt kun esikoinenkin on poissa tän viikon, luulis vähenevän, se kun on semmonen että pitää vaatetta korkeintaan päivän. Lukuunottamatta pyjamanhousuja ja yöpaitaa, joita saattaa pitää useampana päivänä/yönä. Kunpa riittäis kaivossa vesi... onneksi on satanut ja taitaa sataa parhaillaankin. Lähettäkää tänne kaikki ylimääräiset sateet! Tai ehkä on parempi olla toivomatta mitään, tulee pian tulva ja sataa vettä koko talven.


Eilenillalla mies lähti kuvauskeikalle, palasi vasta yöllä. Mulla tahtoo mennä sellaset illat vähän harakoille nukkumisen suhteen, kun koko ajan odotan, että kohta herään kun se tulee. Jos ei muuhun niin siihen, että koirat reagoi asiaan. Mietin, kokeilisinko ottaa yömyssyksi viinaryypyn, mutta en sitten ottanu ku pelkään sitä päänsärkyä, mikä siitä tulee. No, kroppa vissiin kuvitteli, että aloin mietteistä tekoihin, kun joka tapauksessa tuli se särky heti illalla. Ei kannata ees ajatella! Sama juttu herkkujen kanssa. Lihon varmaan jo ajattelemisesta. En oo kyllä nyt käyny vaa'allakaan. Eilen söin banaania vaniljakastikkeen kans, kun se ei kuulemma oo herkkua, sanoi tytär. Suklaakastike olis ollu herkkua :)

Ja koirat vaan vähän murisi kun mies tuli, sain jatkettua unia helposti sen jälkeen.

Omituinen höpöttäjä

 Monesti on tehnyt mieli kirjoitella tänne, mutta en ole jaksanut. Ja pääkin on usein aivan tyhjä omista ajatuksista - mutta jos sitä ei täy...