Hokkishokki

Taas sataa. Ihanku sitä vettä ei olis tarpeeksi jo tullu, ojat on ihan täynnä ja pelloilla seisoo. Keväinen räntäsade. On ollu pari päivää niin epäjärkevä kevätfiilis, ja nytkin tuntuu siltä kuin olis tyyliin pääsiäinen. On helmikuu! Talven tulemisen mahdollisuus pienenee kyllä päivä päivältä, ja liekö ikinä ollu tällasta, että syksy suppilovahverolöytöineen vaihtuu kevään kiuruksi pellolla ihan muutaman viikon sisällä. Ilman talvea siinä välissä.

Kallioimarre

Tyttäret on muualla ja miehellä tänään vapaa, tuntuu ihan lomalta.

Kävin siellä omalla reissullani XXL-kaupassa siskojen vanavedessä, kun ne etsiskeli itselleen mitä etsikään, ja löysin sieltä tosi hyvät kenkiinlaitettavat jäähokit.

Nuilla pääsee kyllä vaikka kuinka iljanteista rinnettä! Mutta koska en tarvinnut niitä (on jo irtonastat sekä nastakengät) ja hinta oli neljä kymppiä, niin jäivät kauppaan. Mutta pätevän näköiset. Nypläsin noita pariinkin otteeeseen, jostain verkkokaupasta olis tosin saanu puolella xxl:n "pakkomyynti"hinnoista. On moitittu markkinointitempuksi tuota "pakkotyhjennystä", hinnat on kuulemma liki samat ja kamalan kalliit kuin normimyynnissäkin. Mua eivät huijaa ostamaan kenkähokkeja neljälläkympillä, vaikka kuinka väitettäs että nyt on pakko saada kaupaksi. Joku ohut tuulitakinrepale kakssataa!

Jossain hehkutettiin tuota Sofia Jirauta, jolla on downin syndrooma ja joka tekee mallinhommia. Hienoa tietysti, mutta jotenkin tuosta tuli mieleen taas se, että kunhan olet kaunis, niin kaikki muu annetaan anteeksi - etenkin jos tuot positiivista näkyvyyttä ja sitä rahaa. Toivottavasti sillä on hyvät edunvalvojat ja se saa hommasta iloa.

Mie sain joululahjaksi pelikortit, ja oon siitä lähtien melkein joka päivä pelannut muutaman kierroksen pasianssia. Eilen googletin koneeltakin pasianssin, ja nyt voin sanoa, että olen peliriippuvainen... pelasin 26 peliä ennenkuin sain läpi. Se on niin paljon nopeempaa koneella, kun se sekottaa ja jakaa kortit. Eikä tuu vedettyä sitä "helpotettua", mitä ite pelaan jos ei normaalilla mene läpi.

Olen ehkä myös susheihin addiktoitunut. Harva se päivä tekee mieli. Tai just niitä nigiripötköjä, joiden päällä on kalanpala. Niitä saa Prismasta, jos sattuu ettei joku oo jo vieny kaikkia. Onneksi olen köyhä maalainen, enkä joka päivä käy siellä...

Tyhjästä päästä kärsii koko

Räntäsateessa kävelyllä alkoi mun loma. Lähdin muka vähillä matkatavaroilla, mutta jännästi se kevytkin laukku alkoi painaa ensimmäisen kilometrin jälkeen...

Keski-Suomessa satoi ensin lunta, oikein ihanaa nuoskalunta, sitten se muuttui rännäksi ja lopulta vedeksi, joka sulatti lumet pois. Toisenkin siskon uusi kämppä oli kiva, nyt koko suku asuu siellä reilun kilometrin säteellä toisistaan.

Kuopus tuli mun perässä myöhemmin, oli unohtanut toiset housunsa matkasta ja pipo katosi junassa, piti käydä ostoksilla sitten. Mie vastustin menestyksekkäästi turhien asioiden ostamista (ostin vain muille tuliaisia ja kuopukselle tarpeellista) mutta torstaisen linja-automatkan kärsimyksen pakottamana ostin itelleni bluetooth-nappikuulokkeet. Jouduin nimittäin melkein puolitoista tuntia kuuntelemaan väkisin kauheaa suomalaista iskelmämusiikkia! Juuri sitä, mitä vähiten jaksan. Hyi olkoon. No, ne tuli tarpeeseen paluumatkalla, taas oli jotain kauheaa jollotusta. Ehkä olis kuitenkin pitäny ostaa johdolliset kuulokkeet, kun eihän noissa akku kestä kuin 3 tuntia. Mutta kyllä se tuolle matkalle riitti, onneksi. Imagine Dragonsia Olli Hermanin sijaan.

Olin kyllä onnellinen kotiinpaluusta! Ja koiratki oli. Ja tänään oli ihana käydä "omilla poluilla" kävelyllä, siivoilin vähän pihaa ja katkoin tuota meidän "vaahtera-aitaa" osittain lyhyemmäksi. Vein pyykkiä ulos tuuleen kuivumaan (en kyllä tiedä, miten hyvin siellä varsinaisesti kuivuvat) ja vähän vessaakin siivosin. Siellä huomas mun poissaolon :)

Turhien asioiden ostamisesta vielä sen verran, että kauhistuin huomatessani, että mulla on peräti neljä fleecepusakkaa, sellasta vetoketjullista takkia. Toki niitä toisinaan käyttää tyttäretkin, ja toki kaksi niistä on peräisin 90-luvun alkupuolelta (ellei kauempaakin) mutta kuka tarvii neljää fleecetakkia? Lisäksi mulla on kaksi collegehupparia, mutta ne on myös sieltä 90-luvulta. Kestäviä vaatteita metallivetoketjuilla oikein. Mikromuovia irtoilee, mutta onpahan ainakin tullut käyttöikää vaatteelle.

Pelkoja

Häslingit on häslätty ja matka alkaa tänään. Kolme junaa ja yksi bussi. Voi olla, että viisitoista vuotta sitten olen ollut hieman epäluotettavampi, mutta kun oon kuitenkin siivosti elänyt jo vuosikausia, niin voishan sen jo unohtaa.

Eilen kävin ekaa kertaa elämässäni kirjaston Novellikoukussa. Oli ihan kivaa. Mutta kyllä se on melkoinen urakka lukea ääneen 20 minuuttia yhtä soittoa... itellä kuivui suu jo kuunnellessa. Ja huomasin, miten vähän oon pimeessä ajellu kaupungissa. Oikein pelotti! Koko ajan olin varma, että jostain pimeästä loukosta syöksähtää joku jalankulkija tai pyöräilijä alle. Ja kaupungin ulkopuolella sai pelätä peuroja. Elikkä kauriita.

Aamulla heräsin viiden maissa pelkäämään, että juna on myöhässä ja jatkoyhteys ei odota. Mutta jotenkin ne usein tietää niistä jatkavista matkustajistakin, ehkä jatkolippuasiat on jollain tietokoneella näkyvissä - ite kuullut ainakin että "odotetaan matkustajia saapuvasta junasta" tjsp. Uni ei enää tullu vaikka väsyttiki. Kävin sitten pienellä lenkillä koirien kans, ulkona on reilun sentin kerros märkää lunta. Oli hauskan näköistä, kun koskemattomalle valkoiselle lumelle jäi mustia koiranjälkiä. Oli siellä kyllä jo kävellyt yksi kyläläinen kolmen kelpiensä kanssa. Oletan, että ne oli ne, kun en tiedä kenelläkään muulla olevan kolmea keskikokoista koiraa. Hyvin koulutettuja ne.

Hauskaa viikonloppua itse kullekin ♥

Valenttiininpostia

Oi, kyllä nyt on ollu postilaatikossa kivaakin! Kiitos te kortin lähettäneet ♥♥♥ ja hyvää ystävänpäivää näin etukäteen, en mie sitä kuitenkaan muista sitten ku se on...

Laitoin uuniin laatikoita paistumaan ja kaupasta kokeeksi ostamani gluteenittoman valkosipulivoipatongin, pakasteen. Ei ollu halpa, ja voi miten on mautonta. En usko, että gluteenittomasta ei vois saada hyvääkin, jos haluais! Leipä on kuin pumpulia ja rasvaa on kamalasti, mutta valkosipulin makua vain häivähdys. En suosittele. No, koirat syö mielellään, näköjään.

Ja tänään on jo kolmas päivä peräkkäin, että sääennusteessa on merkittynä auringonpilkahdus, mutta juuri silloin on meidän kohdalla taivaanpimentävä sadepilvi ja sataa. Nyt se kyllä on menossa jo pois, seuraavan sateen tieltä. Ei ees pitäny sataa. Mie katoin vaan aamulla tiedotteen ja sitten yllätyin, kun kesken lenkin alkoi sataa raskaita, isoja, kylmiä pisaroita. Hyi. Onneksi päästiin oikaisemaan kotiin.

Eilinen "jalkapallo"kin liiskaantui kävellessä, kyllä se tuntuu mutta ei enää häiritse. Eilen tuntui vähän ilkeeltä kävellä, varsinkin kun aatteli, miten se mollukka on puhjennut tai levinnyt sinne läskikerrosten väliin lullumaan. Yh.

Esikoisen piti kotiutua eilen, mutta perheen lapsenlapsi oli yrjötaudissa, se oli tarttunut tytön "anopikkeelle" ja tyttö itsekin oksensi. Se siis vaan käväsi tuomassa pyykkiä ja hakemassa puhdasta vaatetta ja lähti takaisin. Kun se lähti, niin pyyhin kloriitilla kaikki paikat, mihin se oli koskenu :) No se on tulossa huomenna taas takas, jos ei mahatauti äidy pahemmaksi, ja mie pelkään sitä tautipöpöä kuin ruttoa. Mahatautia kamalampi on vain oksennusmigreeni. Meinasin sitten, että siirrän junalipun jo huomiseksi, mutta mies ei sitten yhtään tykkää. Sen mielestä on "kummallista" että mie silleen siirtelen, kun oli jo päivä sovittu. Sen päähän ei mahdu yhtä aikaa mun lähdön aikaistuminen ja mahataudin välttely-yritys, vaan siinä täytyy nyt olla jotain epäilyttävää. Mutta on mullakin jotain ihmisoikeuksia tässä maailmassa, vaikka melko turha olenkin.

Ulkona on oikeesti ihan kuin kevät. Varsinkin nyt, kun lumet suli ja tiellä kulki puro.

Vääntöä.

Kyllä ei kannata näköjään näytellä Mielensäpahoittajaa. Ihana Antti Litja sai aivoinfarktin ja nyt on Juha Muje kuollut.

Sunnuntaina velloin itsekin oikein kunnolla pohjamudissa mieli pahana. Mielialalääkitys on nyt tapissa mutta mahdollisia hyötyjä odotellaan vielä. Mie en kyllä oikein usko sen voimaan, kun muutenkin mieliala on aaltoliikkeessä. Pohjalta on suunta ylöspäin joka tapauksessa, niin on elämä mulle opettanut.

Eilen esikoinen käytti koirat ulkona narussa, kun eivät muuten olis pihalle edes menneet kun koko ajan satoi kaatamalla. Mie jätin suosiolla homman sille, kun jouduin ajeleen päivän aikana yli 150 kilometriä ja rahaakin meni melkein yhtä monta euroa. Ostin ruokaa kuopukselle asuntolaan ja esikoiselle mukaan kun se meni poikakaverille, tankkasin auton ja ostin siihen uudet sulat. Toinen vetelee viimeisiään ja olen huomannu, että on hyvä olla varallakin yksi sulka, jos rämähtää hajalle kesken matkan. Toiset hajoilee, mutta nämä Valeot, mitkä nyt ostin Motonetistä, on kyllä ollu hyviä.

Sisko puhui jo kuukausi sitten, että voisin tulla vähän pidemmälle lomalle arjesta sitten, kun tytöillä on koulusta lomaa. Nyt kun aloin siitä miehelle puhua, niin eihän se sille sopinu. Sitten kun lupasin ottaa (esiliinaksi) puoliksi vastentahtoisen kuopuksen (ja koirat) niin se lientyi antamaan periksi. No, ostin liput ni kuopus muistikin, että sillä on juuri silloin joku kissanhoitohomma. Eli nyt se ei tulekaan samaa matkaa, koittaa saada liput vaihdettua toiseen ajankohtaan. Ja koiratkin jää kotiin, esikoinen lupasi niitä hoitaa maanantain. Alunperinhän mie olin suunnitellu ja puhunu kuopuksen kans, että se olis kotona koiravahtina, että olisin voinu olla vähän pitempään, mutta homma meni nyt näin. Lyhytkin lomanen on parempi kuin ei mitään.

Tänäaamuna yllätyin, kun ihan yhtäkkiä tästä tuolista lähtiessäni oli jalan alla möykky. Ensin luulin, että astuin jonku koiran lelun päälle, mutta kun se seuras jalan mukana, niin sit luulin että sukassa on jotain kiinni, mutta ei; se oli mun jalkapohjassa. Pikkuvarpaan puolelta päkiä oli pullistunut valkoiseksi ja tunnottomaksi. Niinku olis pumpulipallo sukassa. Omituista, en löytäny tri Googleltakaan apua. Ei se tosiaan kipee oo, mutta epämukavan tuntunen, ja käveleminen ei tunnu yhtään kivalta. Joku nestekertymä vissiin yhtäkkiä siellä. No, kyllä Google löysi vastaavan tapaisia, mutta ne liittyi diabetekseen, kilpirauhasen vajaatoimintaan ja ääreisverenkiertohäiriöihin, eikä mulla tietääkseni ole semmosia. Paitsi kyllä usein kantapäitä palelee, kun menen sohvalle istumaan niin että jalatkin on sohvalla.

En kyllä enää osta Axan myslejä, ne on aina pettymys. Tämänkin pussissa annettiin ymmärtää, että on kookospähkinää ja muita pähkinöitä, niin lähinnä rusinaa ja kauraryyniä, ei kookosta kuin rippunen ja pähkinätkin homeisen ja pahan makuisia. Ei oo Lidlin pähkinämyslin voittanutta!

Kuva ei liity.

Uimalasittomuuksinensakaankohan

Ihana aurinkoinen päivä! Mutta voi, mikä tuuli! Hyytää ytimiä myöten ja saa silmät vuotamaan solkenaan. Olin hukannut silmienkuivausliinanikin - se tahtoo aina pudota kun otan hanskan taskusta - ja kaipasin uimalaseja. Tai laskettelulaseja.

Näinä päivinä kaipaan myös pihaa, jossa vois istuskella auringossa. Mieluiten tuulettomassa paikassa. Menee vielä varmaan viikkoja, ennenkuin meidän pihalla voi auringosta nauttia, mutta kyllä sekin aika tulee. Toivottavasti paistaa aurinko jatkossakin aina sillon tällön.

Ennen vanhaan tykkäsin katsoa postin, kun saattoi tulla joku kiva kirje tai kortti mullekin, mutta nykyään tulee vain laskuja ja mainoksia tavaroista, joihin ei ole varaa. Tulin vaan aatelleeksi kun äsken kotiin tullessani tsekkasin laatikon. Siirryttiin ainoon kirjekaverinkin kanssa sähköpostiin, kun posti oli lakossa. Ja muutenkin on niin epävarma. Mutta nykyään onkin paljon kivempi katsoa sähköpostia :)

Aamulla oli mittarissa 11 astetta pakkasta, mutta maanantaiksi on taas luvassa 5 astetta lämmintä ja vesisadetta. Täytyy nauttia näistä mukavista ilmoista nyt sitten oikein olan takaa. Olen tuuletellut asioita, kun ei ole oikein koko talvena ollu tuuletuspakkasia. Ainakaan pölypunkeista eroon pääsemisestä ei ole ollu toiveitakaan. Vaikka väitettiinhän joku aika sitten, ettei niitä enää oo, mutta varmasti tämmösessä kosteahkossa puutalossa viihtyy nekin. Siinäpähän ne mennee.Yhtenä päivänä ronttasin sohvan kaiken päällisen ulos, yhdeksän tyynyä ja kaksi vilttiä sekä sohvanpäälliskangas. Oli raikasta sitten.

Nyt on vaihteeksi sellasta luettavaa, mikä melkein koukuttaa jatkamaankin lukemista: Elly Griffithsin arkeologia/rikossarja. Edellisessä kirjassa mie vaan melkeen heti arvasin murhaajan, tai mulla oli kaksi ehdokasta ja se oli se ensimmäiseksi epäilemäni. Niin monissa juonissa se syyllinen löytyy päähenkilön lähipiiristä, jos ei peräti luotetusta. Lainasin heti kerralla kolme sarjan ensimmäistä kirjaa, kun sattui olemaan paikalla, nyt on toinen menossa.

Fasaaneja

On pari asiaa, jotka ei ihan sulavasti sovi yhteen pätkäpaaston kanssa: öiset ja aamuiset päänsäryt, kun pitäisi ottaa lääkettä, mutta sitä ei saisi ottaa tyhjään mahaan, ja syödä ei saisi mitään kaloripitoista. 

Jooga. Sinne mennessä paasto venyy 17-tuntiseksi, koska se alkaa ennenkuin paasto loppuu. Tänään ekan kerran menin syömättä, ja olipa kaupan kautta kotiin tullessa ihan "vetku olo" niinku kotopuolessa sanottiin. Tuntu, ettei jalat ala ollenkaan kantaa. Tosi vastentahtoista oli lenkillelähtö, mutta olihan siellä ulkona kivaa, kun aurinkokin paistoi. Ei paista enää.

Koira esitti mulle ehdotuksia mun aamiaismaksamakkaran jakamiseksi, kun se tiesi että se on leikkuulaudalla. Ei päästy kompromissiin, joten laitoin makkaran takaisin jääkaappiin. Oikeasti noilla menee maha heti ruikulille maksamakkarasta. Ja monesta muustakin. On hyvä koira, kun se aina hälyttää ruuasta - ei jää tähteet kovin pitkäksi aikaa levälleen, vaan ne tulee laitettua kylmään. No, makarooni joskus jää. Tuosta tulis varmaan hyvä ruokakoira Tulliin. Ja mun siskon paksummasta koirasta, voi jestas että se haistaa pienen syötävän murusenkin! Ja kaivaa sen esiin.

Tein pizzan. Ihan hyvää, mutta pohja jäi raa'aksi ja piti panna takas uuniin, vaikka oli jo paloiteltu. Saa nähdä meneekö gluteeniton pohja kaupaksi muulle pizzasyövälle perheelle... 

Linnuilla on kovasti kevättä rinnassa. Ajattavat toisiaan ruokintapaikalla ja laulelevat sulosti. Harmaapäätikan huutokin on kuulunut jo tammikuussa. Fasaaneja on näkyny enemmän kuin aikoihin, naaraita tosin vain, mutta kuuluu se kukkokin kääkättävän kauempana.