Kevät tuoksuu

Nyt alko lämpötilat poukkoileen, kymmenkunta astetta yöllä pakkasta ja päivällä monta astetta lämmintä. Kevät keikkuen tulevi.

Tasan tässä kohtaa sen eilen haistoin. Kevään. Vahvasti. 

Meillä pyörii paljon mustarastaita, molempaa sukupuolta, ja eilen aamulla sain katsella niiden tanssia pyörätiellä. Kuin paratiisilintuja. Siinä ne vain hypähteli ilmaan, lepatteli ja kisaili. Yksi saattaa kyllä olla jotenkin sairas, se kökötti eilen kauan yhdessä kohtaa maassa, ja tänäaamuna kun tulin pieneltä auringonnousuajan pissatuslenkiltä koirien kans, se nyhjötti auton eessä maassa parin metrin päässä eikä lähteny piiloon ennenku päästin koirat portista pihalle.

Fasaanikukko käy joka aamu "konsertoimassa" tuossa talon vierellä. Huutoa ja pärinää. Nyt se oli ilman naaraita, tai ne oli jossain piilossa.

Pahoittelen kuvien huonoa laatua, reissussa ei aina jouda tai pysty putsaan puhelimen kameraa ja tuo alempi on hyvin varovasti ikkunan läpi kuvattu ja heijastukset tulee ikkunasta. En halunnu säikäyttää upeaa lintua. Tyhmä mutta komea!

Varauduin tänään lähtemään anopin kauppaostoksia tekeen, mutta ilmeisesti ne kuitenkin tekee ne vielä yhdessä. Appiukko on vielä rippusen alle 70! Oli vaan vähän kiikunkaakun että joudunko antaan autoni miehen käyttöön, kun se huomas eilen, että on rengas vajaa ja kun se meni sitä täyttään, niin löysi jonkun nastan tai ruuvin renkaaseen painuneena. On se lähteny sillä omallaan töihin kuitenkin, ilmeisesti se ei niin nopeesti vajene kun ei oo sitä objektia poistettu.

Meän pihalle on alkanu paistaan aurinko! Eilen istuin siellä ja nautin. Olin vieny koirat sisään (tultiin lenkiltä) ja antanu niille puruluut ajankuluksi, mutta ilmeisesti toinen oli luunsa hylänny ja oottanu vaan mua oven takana koko ajan, ja sitten toinen söi molemmat luut ja sillä on nyt maha löysällä.

Muutenkin olis hienoja ilmoja olla pihatöissä ym., mutta mie oon vaan ihan järkyttävän väsyny taas. Miten voi olla näin uupunu aamusta iltaan, vaikkei mitään joudu tekeen ja vaikka nukun, ulkoilen ja syönkin kunnolla. Eikä ole sitä anemiaakaan.

Tänä aamunakin kyllä heräsin jo ennen kuutta, en tiedä mistä (hiekkakuopalta?) kuuluu sellasia metallisia kumauksia, jotka kyllä herättää tai ainakin estää nukahtamasta uudelleen. No, hyvähän se on että yhteiskunta ei ole täysin lamaantunut. Meillä on kyllä autojen puolesta hiljaisempaa kun normaalisti.

Parveilua

Tyrkkäsin itäneet porkkanat multaan, ja ne on kovasti kasvattaneet naattia. Kuopuksen leikkopapuja laitoin kasvamaan 10 kpl - liotin niitä ensin muutaman tunnin - mutta niistä ei noussut kuin 4, ja niistäkin yksi kypsähti heti alkuun. Aika heikko itävyysprosentti kyllä.

Mies on töissä, kuopus kaverin luona ja esikoinen on vietävä työharjoitteluun autolla, koska juna on peruttu. Eilenkin oli. Mutta mikäpä mulla on kuskaillessa. Ja ulkona sataa lunta, vaikkei pitäny.

Eilen kävin luovuttamassa verta, tilassa oli kyllä yli 10 henkeä mutta meillä oli turvavälit. Ja käsidesillä lotrattiin oikein urakalla. Mullehan suositeltiin sillon edellisellä kerralla että pitäisin puolen vuoden tauon luovutuksissa, kun Hb oli 126 eli alin hyväksyttävä. Puoli vuotta olis täyttyny vasta enskuussa, mutta uskaltauduin kun oon syöny rautaa, ja hemppa olikin 149. Hoitaja sanoi, että joskus nää testitkin näyttää omiaan, jos sattuu oleen kudosnestettä vähän enemmän sormenpäässä. Kahvipöydässä oli leivät tehty valmiiksi ja kääritty elmukelmuun, jopa pullanpalatkin oli kelmussa. Hyvin oli hoidettu homma.

Oli kiire aamupäivä ja luovutuksen jälkeen olin tosi väsyny, jäi lenkki taas tekemättä. Nukuinkin tänään poikkeuksellisen pitkään, olisko verenvähyyden syytä. Ei ainakaan anemiasta voi syyttää väsyä tällä kertaa. Niin ja lähestulkoon tyrmäsin itteni autonovella. Väistin oksia kun avasin oven, ja kulma osui poskipäähän. Ihme, kun ei tullut edes mustelmaa. Mies sanooki minua toheloksi, onneksi ei ollu näkemässä...

20 sekuntia

Voi ei, nyt ne kirjastot sitten meni kiinni. No, onneksi on kirjoja kotona, vois ruveta vaikka lukeen James Herriotin tuotantoa, eipä ole sitä tullu pitkään aikaan luettua. Vuosi(kymmeni)in. Ja onneksi ehdin saada Griffithsin viimeisimmät.

Eilen ihmettelin miks oon niin kipee, käsiä myöten, mutta kun huomasin, että kipu rajoittuu lähinnä vasemmalle puolelle, muistin että miehän sunnuntaina viehkeästi rysähdin vasemmalle kyljelleni, kun polulla oli jäätynyt vesilammikko. Selitin vielä miehelle jotain ja osoittelin puidenlatvoja enkä tullu kattoneeksi jalkoihini ja huups. Vasen lonkka ja käsivarsi ja vähän selän puoleltakin tärähti niin, että kipeytyi.

Ja kun tässä fyysisiä vaivoja taas valitan, lisään luetteloon leukanivelen. Sekin vasemmanpuoleinen. Syksyllä se alkoi reistata, ja nyt se tuntuu olevan jotenkin väärin ja tahtoo pyrkiä lukkiutumaan vähän väliä. Naksuu ja poksuu ja sattuu ja lonksuu. Hammaslääkäri epäili sillon syksyllä, että se rustolevy, mikä siellä on kallon ja leukaluun välissä, olis vähän sijoiltaan. Ei vaarallista.

Verenluovutukseen on tullu kutsuja, se on ilmeisesti poikkeus poikkeuslaissa. Sain sillon syksyllä kehotuksen pitää puoli vuotta väliä seuraavaan luovutukseen, mutta ajattelin perjantaina käydä jos suinkin onnistuu, vaikka puoli vuotta täyttyis vasta ens kuussa. Oon kumminkin syöny rautalisää koko ajan. On tarve edes jotenkin auttaa...

Mies kävi kuvausreissulla eilen, ja menin mukaan. Oli niin upea ilta, ja bongasin monta uutta lintua tälle vuodelle, pari eri hanhilajia, yhen lokkilajin ja töyhtöhyypän.

Tänä aamunakin oli niin hieno ilma, että työnnyin lenkille heti herättyäni. Mustarastas lauloi ihastuttavasti ja keltasirkkukin visersi sen verran pitkästi omaa lauluaan, että saatoin laittaa senkin varmuudella havainnoksi. Sellaisenkin havainnon tein, että ihmisiä liikkui kylänraitilla! Yleensä ei nää ristin sielua. Ilmeisesti koronavirusvaikutuksia.

Eilen kun kävin aamuvarhaisella kaupassa, siellä ei ollu juuri asiakkaita vaan lähinnä hyllyttäviä työntekijöitä. Ei siis tullu mitään "äkkiäulos"-paniikkia, vaan kattelin kaikessa rauhassa ja sitten sorruin ostamaan kengät... muttaku Haltin talvipatikkakengät 70% alessa, vain 25 euroa! Ovh 80 e.

Ihailin näitä jo aiemmin, on niin hieno heijastinsysteemi tuolla mustan päällisen alla piilossa - minusta on hienoa, että on viimeinkin alettu valmistaa ihan katu-uskottavia vaatteita sun muita, jotka heijastaa! Kun se kerran on mahdollista ja auttaa huomaamaan ihmiset pimeessä. Ne täysin heijastavasta kankaasta tehdyt takit ja laukut on upeita. Ihan funktionaalisuutensa takia. Nyt jos unohan heijastimen, voin vaan heilutella jalkaa.

No, kun eilen pari kilometriä koekävelin, niin kyllähän se toinen kenkä aiheutti hieman hiertymää ja vaivasenluun kolotusta, mutta oliski ollu liian hienoa, jos olis ollu täydelliset kenkulit. Ja vasen tietysti tässäkin.

Hih hei, sen tuuli vei

Olipa ihana viikonloppu sään puolesta! Tuuli vähän, mutta ei liian kylmästi. Kiivettiin lauantaina taas vuorelle tallusteleen ja paluumatkalla nähtiin kettu. Eilen käytiin muualla kävelyllä, ja sitten kaveri kysy viestillä, että lähtisinkö kävelylle. No tietysti lupauduin, mutta sanoin että "pienen" kävelyn vielä jaksaa, kun on jo yks reilu neljä kilometriä kävelty. No, se vei meidät yli viiden kilsan lenkille :) Nyt on kyllä jalat aika tohjona, eivät oo tottuneet kymmenen kilsan päivämatkoihin. Mutta sitä ihmettelen, kun kädetkin on kipeet.

Kävin tänään viemässä esikoisen kouluun (sillä on vaihteeksi koulupäivä työharjoittelun lomassa) ja samalla kävin kaupassa toiveissa, että siellä olis jo/vielä jauhelihaa kun aikaisin käy. Olihan siellä. Ja leipääkin oli hyvin, rohkeasti myös otin paistopisteestä pari croissantia kuopukselle aamiaiseksi. Se ei saa mennä kouluun, vaikka tuo sen flunssa on ollu jo kaks viikkoa. Flunssaisena ei saa mennä ja piste.

Jooga on loppunut, Novellikoukkua ei järjestetä, ja anteeksi vain, mutta olen tyytyväinen, kun ei SAA mennä oikein mihinkään. Mie kovin mielelläni nyhjään kotona ja käyn vaan mettässä kävelyllä. Nyt kun molemmat lapset on kotosalla niin tiskiä tulee ja ruokaa menee heti enemmän. Yleistä sekasotkua. Pari kertaa oon joutunu tässä jopa paasaamaan.

Eilen oli vielä lunta vähän, mutta yöllä tuli sade rankka, kaiken lumen vei. Aurinko armas näyttää kurkkivan pilven raosta, voipi tulla kaunis iltapäivä.

Ai niin: soitin anopille ja tarjouduin käymään niiden puolesta asioilla, ku ne kuuluu riskiryhmään. Smalltalkina kyselin, että ootteko hamstrannu vessapaperia, niin se alkoi kyseleen että "onko teiltä loppunu, on meillä sen verran ylimääräistä jos tarviitte" - on jotenkin hassua, että ihmiset, joilla on telkkari paljon auki, ei ollu yhtään kärryillä että viime päivinä on ihmiset tapelleet vessapaperista kaupoissa...

Ja miehen työkaveri meni käymään (luultavasti vaimo käski) vaimon kotiseudulla naapurimaassa, vaikka oli suositeltu kotona pysymistä, ja joutuu nyt oleen omakustanteisesti kaks viikkoa pois töistä. Luulen, että potuttaa rankasti, mutta mitäs läksi kun tiesi tilanteen. Olis ollu eri asia, jos olis käyny ennen torstaita.

Olipa urakka

Jerseykakara pyöri jaloissa

Maanantai-iltana tuli viesti, jossa kysyttiin apukäsiksi sorkkahoitourakkaan tiistaiksi. Siitä on yli vuosi, kun viimeksi olen päässyt lehmien kanssa temmeltämään, joten tietysti lupauduin. Enimmäkseen se oli seisoskelua, mutta välillä kun tarvi joukkovoimaa eläinten siirtelyyn, niin oli mulla töitäkin. Ja kuivittelinkin siinä sivussa, sekä pesin lypsyrobottia ja autoin sitä löytämään hukassa olleen vetimen ja semmosta. Kirjasin eläinten korvanumeroita ja mahdollisia vaivoja raporttiin, piirtelin värimerkkejä otsiin että tiedetään, mitkä on hoidettu.

Lehmä sorkkahoitotelineessä

Takasorkat vuoltuna

Läheskään kaikkia ei ehditty silloin tiistain aikana, vaikka oltiin yli kymmenen tuntia hommissa, joten lupasin tulla keskiviikkonakin, uhrasin joogan tältä viikolta. Kahdeksasta kolmeen meni vielä keskiviikkonakin, ja olinpa aika naatti sen jälkeen. Tai oikeestaan oon vieläkin.

Seitsemänkymmentäseitsemän lehmää, ja kaksi niistä kahteen kertaan. 308 (+8) sorkkaa. Aika vähän oli mitään vaivoja, onneksi. Yksi vasikkakin syntyi sinä aikana. Sain palkan jauhelihana, olis se emäntä antanu rahaakin mutta otin lihana. Sitten vähän harmitti, kun olishan sille rahalle ollu aina käyttöä... mutta tuo on lähituotettua kunnon naudanjauhelihaa, ei ole rustonpaloja eikä läskiä seassa. Heti panin pannulle kun kotiin pääsin.

Sitten asiasta toiseen; mies hommas meille jotain uusia dna:n juttuja, modeemin ja telkkariin uuden hubin, ja nyt sitä kautta tulee maksutta muutamia telkkarikanaviakin. Meillähän ei ole näkynyt telkkariohjelmia muuten kuin maksamalla 6 euroa kuukausi, ja lisäksi sitten vielä 12 euroa tallennusmahdollisuudesta. Ensin, kun hommattiin se edellinen systeemi, oli rajallinen tallennusmahdollisuus kaupan päällinen, mutta se sitten muuttui maksulliseksi kun "uudistivat". Nyt voin katsoa tohtori Polia ja kaikenlaisia eläinlääkäriohjelmia ihan ilmatteeks, jos vaan muistan parkkeerata teeveen ääreen oikeaan aikaan. Mikä on epätodennäköistä kyllä... 

En oo ehtiny enkä jaksanu kahteen päivään lenkittää koiria (eikä niitä tosiaan kukaan muu täällä lenkitä, paitsi joskus jos pyytää, saattaa jompikumpi tytöistä mahdollisesti pienen pissilenkin heittää) ja kun satoikin koko sen kaks päivää, ei koiria kiinnostanu pihallakaan käydä. Tänäaamuna olikin sitten kakka alkovin lattialla. Siellä on kyllä paperiakin sitä varten, jos koirille tulee yöllä hätä eikä kukaan kuule oven raapaisua - oon miettiny, muistaako ne pentuajoilta, että alkovissa sai kakata, ku siellä ne syntyi ja ensimmäiset viikkonsa asui, sanomalehdellä kuorrutetuilla lattioilla pyörien. Sinne ne joka tapauksessa suuntaa, jos tulee hätä. Astuin sitten siihen, onneksi oli paljas jalka niin sen sai pestyä. Kakkanen sukka on ällö. Villasukka varsinkin. Tänään on luvassa enimmäkseen ihan hyvää ilmaa, voi tehdä kunnon lenkin. Yöllä on ripauttanut pienen lumiharsonkin. 

Länsi-Suomen karjan pikkuinen vasikka

Kaukattia

Taas on reissattu. Taas oli mukavaa ja taas sisko oli tehny herkkuja. Hyvästi painonpudotus. Ei vaan, taas jatketaan.

Sisko oli ostanu, tai oli ostamassa kesämökin. Kilometrin verran sieltä on uimaranta, josta lähti jäätie - tosin epävirallinen, ei tohdittu lähteä ajamaan vaikka se olis lyhentäny matkaa melkoisesti - ja siellä oli lepäämässä tuollainen vanhan näköinen vene. Valokuvauksellisesti siinä.

Vesijärvi Manskiventieltä. Hieno ilma oli, nyt onkin sitten lupailtu pilvistä ja sadetta moneksi päiväksi.

Kävin viemässä tyttären koulun asuntolalle, ja takaisin tultua teki niin mieli kaakaota, että piti tehdä mukillinen vanhanaikaisesti kaakaojauheesta, sokerista ja maidosta. Nam oli hyvää. Ei meillä kotona ollu juuri koskaan mitään oboikaakaota, aina sotkettiin ite Van Houten-kaakaota ja sokeria. Kylmänä sitä ei kyllä voinu juua.

Uusin,varaamani Griffiths on tullu kirjastoon, sain siitä viestin perjantaina, kun oltiin jo matkalla. Oottelen, että kirjasto aukeaa, ja lähden hakemaan sen pois. Oon yrittäny lukea jotain James Pattersonin dekkaria, mutta se on jotenkin kamalan tunkkainen. Mie en osaa suhtautua kirjoihin, joiden kirjoittaja on mies mutta minähahmo nainen. Se ei ole luontevaa. Nainen laittaa matalakantaisen kenkänsä aidan reunaan ja hyppää sen yli, ja luo mieheen pidättyväisen katseen. Tökkii, ei voi mitään.

Kevät keikkuu ja minä myös

Meillä satoi aamulla vettä oikein rankasti, niin että katto kumisi, mutta silti oli pakkasta! Ei paljoa, mutta aste pari. Hyvin oli kuopuskin kuitenkin koululleen päässyt, kun lainasi taas autoa; joutuu koulun jälkeen käymään tallilla, johon haki harjoittelupaikkaa. Ja on flunssassa, mietti, että vihaako kaikki häntä kun tulee niiskuttavana ja köhäisenä kouluun (koska KORONA!!!). Oli se eilisen poissa, mutta olo on kohentunut nyt.

Sunnuntaina oli sisäpäivä, oli niin vietävän kurja keli koko päivän, ja sitten kun ilma selkeni ja olis voinu vaikka ulkoilla, niin piti laittaa ruokaa ja syödä ja saunassakin käydä. Eilen kävin kaupassa, postin asiamiehellä ja kirjaston palautusluukulla ja samalla reissulla käytin koiria pienellä kävelyllä kauempana, ja hyi mikä märkä loska oli! Ja paikoitellen jäätä. Koirien haalarit oli litimärät lenkin jälkeen. Toivottavasti tänään pääsee jossain vaiheessa kunnon lenkille. Vähän surkealta kyllä sääennuste näyttää.

Mies sai "ylennyksen" töissä. Niille palkattiin ulkopuolinen henkilö aiemmin siihen hommaan (varapomo) mutta kun sen oli tarkoitus osallistua normitöihin silloin kun ei ollut varapomoilua, niin se ei käynykään toivotusti. Hyvin usein se haahuili jossain muualla, kun olis pitäny töitä tehdä. Sai lähdöt koeajalla ja tunnetusti ahkera työntekijä sai homman ylimääräisenä. Silleen se oli aiemminkin hoidettu. Kokemuksesta vain tiedän, että se usein aiheuttaa pahaa verta, kun rivityöntekijä saakin yhtäkkiä pomottaa muita... varoitinkin miestä, että ei saa antaa pissan nousta päähän.

Mie keikun vieläkin siellä mielialakuopan reunalla. Ei tullutkaan rakettimaista nousua ylöspäin. Odotan takaisinsoittoa terveyskeskuksesta, vaikka olen varsin skeptinen sen suhteen, löytyykö sieltä kiireettömiä aikoja. Ja vaivaako mua ees mikään. Olenko vain tämmönen. Olen kyllä taipuvainen kuvittelemaan, että tässä saattaa nyt olla oikeasti jotain vaihdevuosivammaa. Tämän laskurin mukaan meillä saa tavanomaista heikommin niitä aikoja.

Musiikki usein nostaa mielialaa, mutta mun keräämä iloinen musiikki on siirtänyt kaiken ilonsa minuun ja imenyt minusta surua ja ahdistusta niin, että nyt sen kokoelman kuuntelu ei enää ilahduta. Olen pilannut siis lempimusiikkinikin masennuksella. Tätä ei aikanaan ammattikeskustelija ymmärtänyt, että musiikin aiheuttama tunne voi myös vaihtua, kun ilo kuluu pois. Tietysti jos etsis oikein tosissaan, saattais löytää muuta iloista musaa, mutta kuka jaksaa kahlata miljoona piisiä että josko joku helmi sieltä löytyis.

Ensviikonloppuna on se Korpiklaanin keikka, jonne mies ja kuopus on menossa, ja kun mies sai kuvausluvan niin nyt olis yksi ylimääräinen lippu... mutta en mie jaksa. Olen vanha ja raihnainen kääkkä.