Paineessa

 Taas on lämpö vähän koholla, ja verenpaineet. Oon mittaillu muutaman päivän, yläpaineet käy maksimissaan yli 160:ssa ja alapaineet satasen molemmin puolin. Lievästi tai kohtalaisesti koholla, mutta ku testasin riskit jossain mihin piti laittaa kokonais- ja hdl-kolesteroli ym. (en nyt enää löydä sitä sivua) niin sydärille 1% ja aivoinfarktille 2% todennäköisyys, ja jommallekummalle 3%. Pappa kuitenkin kuoli sydäninfarktiin, mummolla ja äidillä molemmilla aivoinfarkti kuoleman osana. En mie kuolemista pelkää, mutta aivohalvausta kyllä. Kitumista.

Väsymys on mahdoton, tänäänkin raahauduin kävelylle ja 2,5 km:n jälkeen olin niin raato kuin olisin koko kylän kiertänyt. Kaaduin sohvalle ja nukuin 2 tuntia. Onneksi on se gyne ensviikolla, niin voi vähän kysellä että onko tää nyt hormoonihoidon ja vaihdevuosien syitä vai onko aihetta hakeutua yleislääkärin vastaanotolle. Kun ei jaksais, ja meillä on täällä kiireettömiä ajanvarauksiakin peruttu jotta saatais rokotukset hoidettua - en tiennykään, että ne tarvii lääkärit siihenki hommaan mukaan. Ihan ku ei muutenki joutuis vaatimaan kovaan ääneen sitä lääkärinaikaa ja silti odottaan viikkokausia. Maailma ei oo nyt mallillaan, Helsingissäkin kokoonnutaan yhteen protestoimaan koronaa vastaan, niinku se nyt jotain auttas. Pahentaa vaan tilannetta. Raukkaparat jotka ei kestä ajatusta, että kaikki ei olekaan ihmisen käsissä.

Hirveä tuuli ulkona. Sellasesta suunnasta käy, että tulee voimalla tähän ja pelkään tuon vanhan lahon vaahteran puolesta. Tai talon puolesta, jos vaahtera kaatuu tuulen mukana talon päälle. 

Mies sanoi että joutsenet huuteli, sillonku olin nukkumassa. Ilahduin ja jatkoin sitten torkkumista. Onhan se jo aika. Talvi vaan taistelee kevään tuloa vastaan raivoisasti. 

Kuva ei liity kuin ehkä mielentilaani.

Karvasta

 Ruukaan ostaa sokerittomia mehukeittoja sillonku ostan, ja viimeks valkkasin Valion omena-vadelmakeiton. Oli varmaan tehty tosi kirpeistä omenoista! Liian hapanta mun makuun, piti laittaa sokeria kun puuron kanssa söi. Aspartaamia soppaan, kiitos.

Maanantai oli ja meni, siitä jäi mieleen pimeä huone. Kuopuksella oli migreeni koko sunnuntain, ja kun se vielä maanantaina jatkui, hussutin sitä päivystykseen. Ei halunnu mennä, sano ettei voi ajaa. Mie sitten kävelin täältä reilut 3km junalle, junalta kuopukselle ja ajoin sen päivystykseen. Se pyysi mua seuraksi sinne tarkkailuun, onneksi sain mennäkin. Sanoo, että siksi ei halunnu tulla ku ahdistuu valtavasti siitä touhusta. On nimittäin ollu pari kertaa ennenkin. 

Päästiin eristyshuoneeseen, joka oli pieni koppero. Ei laitettu valoja, ku valo otti potilasta silmiin, ja kopperon "etuhuoneen" valo sammui kun siellä ei kukaan vähään aikaan liikkunut. Oltiin sitten pilkkopimeässä huoneessa. Tottakai kun oli maanantai, hoitajilla ja lääkäreillä oli kiire ja meni pitkän aikaa ennenku tuli joku mittaan verenpaineen. Sitten meni taas tyyliin 3 varttia - tunti ennenku lääkäri ehti paikalle. Tutki tosi hyvin kyllä. Sit taas odotettiin tunti niin hoitaja ehti tulla laittaan tippaletkun ja lääkkeen tippumaan. Aika äkkiä lääkkeen tiputtua kyllä tultiin vaihtaan portti toiseen tippapulloon, vaikka kyllä sitä verta ehti jo tippaletkuun valua. Viiden ja puolen tunnin päästä voitiin kotiutua parempivointisena. Mun vointi ei kyllä ollu kehuttava, kun olin lähinnä istunu, ja jostain syystä tuntuu aina tulevan kipee olo ku menee terveyskeskukseen...

 

Japanin lippu?

On taas ulkoilukelejäkin, jossain määrin. Vähän oon "saanut takaisin" niitä sisällämöllöteltyjä huonon kelin päiviä. Oon uskaltautunu mettäänki käveleen, jotenkuten kestää polunpohjat vaikka onkin suojakelejä. 

Taannoin kun oli se kova pyry ja tuuli, niin se paikoitellen kinosti lunta sopiviin paikkoihin. Tämä kyllä on pahiten kinostunut paikka, mitä oon nähny! Tuossa menee siis ihan tasainen nätti metsätie, nyt se oli paikoin toista metriä paksujen lumidyynien peitossa. Mäen päällä ja hakkuuaukko vieressä, niin hyvähän siihen on ollu lunta kinostaa, tuuli on kunnolla päässyt kimppuun. 

Valmista tuli

 Eilisen otsikko oli aamulla herätessä päässäsoivasta biisistä - mistä lie taas putkahtanut, en todellakaan ole kuullut sitä varmaan vuosiin. 

Yritin laittaa kuvat tänne mieleiseeni järjestykseen, mutta ne päätti toisin. Pakko oli siirtää tuo oman ruhon kuva alimmaiseksi kuitenkin, ettei se näy esikatselussa. 

Kun tein tulppaanit jäälyhdyksi, oli se ihan kivan näkönen sitten kun siellä oli valo ja ulkopuolella pimiää...

...vaikka päivällä ihmettelin tuota sinistä, mitä pohjalle ilmestyi puna-valkokirjavista kukista. Sinistä! Niistä hailakammista (joita on tuossa toisella puolella) tuli vihreää. Miksi? 

Ja tässä naakan paikallelehahdus ja kävelyynlähtö. Käytiin sentään koirien kanssa ulkoilemassa eilen, vaikka takastullessa piti taas kantaa niitä. Suunnittelin itsekseni kävelylläkäymistä kun ei koiria kiinnosta, mutta en sit saanut aikaiseksi. Oli taas paska päivä mentaalisesti, onneksi tänään tuntuu olevan parempi. 

Hame on valmis. Ollu oikeestaan jo muutaman päivän, mutta piti suoristaa kippura helma ennen kuvausta. Vähän huono valo kyllä ja sukat on kuopukselle tehdyt, on vaan rekvisiittana tuossa ettei rumat varpaat näy. Liian paksu lanka oli ja hameesta tuli körsy, mutta en mie sen parempaa odottanutkaan, itseni tietäen. Mukavan lämmin se on :)

Mitähän sitten kutois?

Taivaalta kuusi kuuta

 Olen hukannut tunnukset siihen sivublogiini, jonka muinoin avasin kaikista raadollisimpia ajatuksiani varten. Vitutusta, potutusta ja ketutusta purkaakseni, ettei tänne "siistimpään" kaikkea tarvitsisi kaataa. En ole pitkään aikaan tarvinnut, nyt olisin voinut vähän sinne jotain kirjoittaa...

Tuli myös ilmoitus, että ihan eka sähköpostiosoitteeni, alun alkaen jippii.fi, sitten saunalahti.fi ja seuraavaksi netti.fi eli Elisan ilmaissähköposti muuttuu maksulliseksi. Se on mennyt jo muutenkin ajan saatossa niin pieneksi, että on muutamasta viestistä jo täynnä, kymmenen megatavua tilaa. Loppuu sitten sekin. Tavallaan jotenkin mukavaakin, että poistuu joutavanpäiväisiä asioita elämästä. Aikanaan se (tai ne, myöhemmin laitoin toisenkin oson virallisempaa postia varten sinne) oli tärkeä, mutta ei ole enää kirjeenvaihtoa (tai niiden rippeet on siirtyny gmailiin) eikä ole enää alaikäisten lasten asioista käytäviä keskusteluita, joten hyvä vaan että konmarittuu nekin elämästä. 

Kun ei jaksaisi tätäkään vähää. Tänään taas ensimmäinen ajatus oli, että onko pakko herätä. Taas. Miksi. Ja että toivottavasti kuolen ennen koiria, ettei tarvi seota niiden menettämisestä. Normiaikana vois hoitaa mielenterveyttä vaikka matkustamalla siskojen luo, nyt ei voi. Ulkoilu on aina hyvästä, mutta ainakin viime päivinä on ollut niin vihamielisiä säitä, ettei sekään ilahduta. Hyvää vois toki aina syödä, mutta se näkyy sitten heti vaa'an lukemissa. Lankesin tässä pari päivää sitten tekeen lättyjä ja ne ei ollu ees hyviä, mutta paino nousi silti. Kunpa vois ajatelle kuten joku laiha malli: "Nothing tastes as good as skinny feels." Kyllä painon putoamisesta on pidempiaikainen ilo kuin syömisestä, mutta syöminen tyydyttää senhetkisen lohduntarpeen. 

Ostin mie kylvömultaa pussillisen ja näpelöin siemenpusseja jo eilen. Ja rohkeasti ostin myös pussillisen tsinnian siemeniä. 

Jostakin sitä iloa on pakko repiä. 

Gynekologi soitti eilen ja perui mun ajan, siirsi sen aiemmaksi itse asiassa. Peruin sitten sen ihotautilääkärin ajankin, ihottuma on nyt ollu parempi, ehkä se ei ollu sitä tulehdusta vaan tosiaan joku vanhuuden vaiva. Ja vaivoista puheenollen olen paikantanut mun toistuvan kurkkukivun kilpirauhasen tienoille. Päänsäryttömiä päiviä on viimeksi kuluneen kahden viikon aikana ollut yksi, ellei tästä tule toinen. Pääsispä pois tai sais edes sen lottovoiton, millä vois ostaa talon meren rannalta ja vois tarkistuttaa ittensä läpikotaisin jollain lääkäriasemalla, että pääsis näistä terveysepäilyistä. Vaikka tuskin luulotaudille mitään mahtaa.

Luin jostain, että tällä menolla maapallon ekosysteemi muuttuu vuonna 2040 sellaseksi, ettei ihmiselle oo enää hyviä elinolosuhteita. En enää muista mihin se perustui, mutta siinä puhuttiin maapallon eri vaiheista, kun täällä on ollut vaihteluita magneettikentässä ja happi- sekä hiilidioksidipitoisuuksissa ja tietysti lämmössä jo ennenkin, eikä se vaihtelu ole päättynyt. Eliöiden joukkosukupuuttoja on ollut aina silloin tällöin, eikä ihminen ole sen yläpuolella. Toivottavasti kuolen ennen sitä. Tosin Topi-eno sanoi mun kuolevan vasta 2043. Jotku viis veisaa tulevaisuudesta ja toiset murehtii siitä ihan liikaakin. 

Lunta sataa. Vaihteeksi. 

11 tuntia, melkein

 Ei vanha taho jaksaa. No, yhen päivän jaksaa, mutta seuraava meneekin sitten vähän hukkaan. Kun on tottunut lähinnä istuskeleen päivät pitkät, niin jaloillaan tuntikausia oli (numeroa liian pienissä saappaissa) aikamoinen urakka, sen muun huseeraamisen lisäksi. Mutta henkisesti se oli elähdyttävää, päästä lehmien kanssa työskenteleen :) 

Vajaassa 11 tunnissa kaksi pätevänoloista sorkkahoitajaa hoiteli noin 90 lehmän sorkat, me apukädet ja -jalat kerättiin hoidettavat ja siirreltiin niitä. Ei se niin helppoa ollu miltä kuulostaa, mutta yhtä lukuunottamatta onnistuttiin haalimaan kaikki. Ei oo koskaan noin sujuvasti menny. 

Tänäaamuna oli vielä voimia sen verran, että kävin koirien kans lenkillä mettässä. Niin, vanha vähänkäytetty polunpohja kantoi minut suurimman osan matkaa, koirankantava hanki oli kyllä joka paikassa. 

Aika kylmä tuuli oli paikoin. Sitten söin leivän ja löin maate, nukuin kolme tuntia... päätä särkee ja heikottaa ja joka paikka on kipiä. 

Luulen että toisella koirallakin on joku suolistovaiva. Lidlin koirannappuloita ei näköjään enää oo myynnissä, pitää keksiä jotain muuta. Meillä on Jahti & Vahti koiranmuona pääasiallisessa käytössä, mutta aamuisin oon tarjonnu maittavampia Lidlin pehmeitä renkaita, että syövät jotain etteivät oksenna tyhjää mahaa. Niissä ei oo oikein ravintoaineita, mutta saa niistä mahantäytettä. En tiedä johtuuko siitä, että en oo niitä enää antanu ku pari ja sit jotain muuta koiran makupalaa, mutta henki haisee ihan mädälle (ei sellaselle, kuin koiran paha henki, joka johtuu hampaista, eikä noilla nyt pahat hampaat olekaan) ja se pieree ja oli sillä tänään vatsa löysälläkin. Löysyys voi toki johtua stressistäkin, olivat kovasti oottaneet mua eilen navetalta kotiin. Itkukin oli tullu. Oli niin hellyttävää nähdä ku tulin ovesta, koira nuuhkaisi ja löysi mun hajun sieltä paskanhajun seasta ja riemastui. 

Kyllä muuten oli ihana päästä saunaan sen päivän päätteeksi!

Huomenna on maaliskuu

Kyllähän sen jo huomaa, linnut laulaa ja tikka päryyttää. Mustarastaan luritustakin on kuultu, mie en kyllä oo kuullu. Kävin yhellä lintutornilla eilen, ja kaukoputkeilijat sano että jossain lentää merikotka, ja jokusen kymmenen kilsan päässä olis hiiripöllö. No mie näin sillä reissulla variksia, naakkoja, talitiaisia, sinitiaisia ja viherpeipon. Niitä nään kyllä ihan kotikonnuillakin.

Kun tuli plussakelit ja vesisateet, niin se Saharan hiekan värjäämä lumijää kertyi hangen kuoppiin. Tässä ketun jälkiin. Ja pellot oli täynnä tuolaisia yksittäisiä ruskeita koloja, mikä lie nekin tehny. 

 Mun eka poikaystävä ja avomies täytti viikolla 58 vuotta. Olis ihan kiva tietää, miten sillä menee, mutta sen nimi on niin yleinen, tyyliin Matti Virtanen, että ei sitä pysty ees stalkkeroimaan netistä. Eikä se nyt mulle kuulukaan, miten sillä menee. Toivottavasti paremmin kuin silloin. 

Yhtenä iltana oli kipee olo ja lämpöä 37,4, kauhistuin jo saaneeni koronan, mutta sekin meni ohi. Usein iltaisin kurkku kipee ja nyt ku mittailin sit lämpöä varmuuden vuoksi useammin, ni se näyttää sitä 37,1 ja ,2 koko ajan. Kaipa senki voi sisäilmaoireilun piikkiin laittaa - jos olis korona ni eiköhän tuo siippakin jo oireilis.

Hieno ilma on, mutta tuulinen. Eilenki oli, ei ihan yhtä tuulinen. Menin sille ainoalle mettäpolulle, jota täällä on voinu kulkea, mutta jotku ratsastajat oli saanu hienon idean mennä hevosilla sinne. No, polku on sitten tältä talvelta pilalla. Kiitti vaan.

Koirille etenki tosi hankalakulkunen, putoili syviin hevosenjälkikuoppiin. Ärsytti, kun tiet on nyt tosi rapaloskaisia ja osin ihan jäisiä - puhumattakaan somen kiukkuavista kannanotoista koskien koirien pissoja ja kakkoja tienpientareilla - ja mettäänkään ei enää pääse. Vien kohta koirat ladulle ulkoileen. Täällä ne ladut on kyllä kettujen ja pupujen ahkerassa käytössä, siinä ei parin pikkukoiran jäljet paljoo enää merkkais :) Joku kauriskin saattaa niitä käyttää hyödykseen.

Toivon hyviä hankikantokelejä!

Kaiken maailman logiat

 Heipsan! Arvatkaa kuka on taas väsyny, mutta koittaa sinnitellä hereillä koska asiat a. ja b. Ja c:kin kohta. Se tulee kuin paksu peitto päälle humauksessa, onneksi ehdin käydä lenkillä ensin. Viikonloppuna kävin päikkäreillä molempina päivinä, ja ihmettelen kyllä miten koira voi aistia minusta sen väsymyksenkin niin, että johdattelee mua vinttiin.

Luovutin kyllä vertakin viime viikolla, eikä hb ollu ku 130. Syön nyt rautakuuria. En vaan voinu olla menemättä ku ensinnäki joka tuutista pyydettiin apua ja toisekseen kuopus kysyi lähdenkö sen kans verta luovuttaan. Se ei taaskaan saanu luovuttaa, ei pyörtyny tällä kertaa mutta hemoglobiini oli liian alhaalla. Oon kyllä saanu ohjeen pitää pidempiä luovutusvälejä, mutta kun pyytävät! En kestä. Pakko mennä. 

On ilimoja pielly, liki 30 asteen pakkasia ja vesisateita. Kattelin tänään ulkona, että viimeisimmät sateet on keltaisempia tai ruskeampia kuin alla oleva lumivalkoinen lumi. Ei paljon, mutta niin että silmä erottaa. 

Vuosia sitten pariinkin kertaan vaivannut ihotulehdus naamassa on tehnyt taas tuloaan. Mikähän senkin on laukaissut. Stressi sen aiemmin sai puhkeamaan, mutta ei mulla oo stressiä nyt. Oon muutenkin miettinyt gynekologin ajan varaamista, ja nyt kai pitää miettiä ihotautilääkäriäkin - yleislääkärit tuppaa määräämään ihottumiin vaan jotain kortisonivoiteita, ja jos tää on se tulehdus niin ei kortisonit siihen auta. Ja jos on gyneille pitkät jonot, ni vasta ne on pitkät ihotautilääkäreille! Oon käyny Terveystalolla ja mun tiedot on siellä, joten mieluusti menisin sinne, mut ekat vapaat ajat oli jossain huhtikuulla pitkällä. Jotain videovastaanottoja on kyllä, mutta millähän lailla ihotautilääkärikään ihottumaa tarkastelee videon kautta? Ku nehän kattoo suurennuslasilla ja raaputtelee. Saati gynekologi...

Mutta ilokseni huomasin, että ne ei oo enää "iho- ja sukupuolitautien" vaan "ihotautien ja allergologian" lääkäreitä. 

Aloin kutomaan hametta. Saapa nähdä, ehdinkö elämäni aikana näkemään sitä valmiina.