Peppukipua

 Nyt on tullut vähän harjoiteltua ensviikon reissua autossaistumisen osalta. Prius on todella huono istua pitemmillä matkoilla, mulla tulee jo reilussa tunnissa selkä ja jalat kipeeksi. En tiedä mitä mun pitää sille ensviikonlopuksi suunnitellulle reilun viidensadan kilometrin automatkalle keksiä, että pystyn edes kyydissä olemaan. Kuskin istuimessa on vähän enemmän säätimiä, ehkä saan välillä ajaakin vähän...

No, mandariinisorsaa on tuloksetta käyty etsimässä aika monta kertaa. Lisäksi on käyty Suomenojan lintualtailla, Villa Elfvikissä ja Nuuksiossa. Vissiin liian kylmää ja viheliäistä, linnuston osalta huonoja reissuja. Tosin eilen, kun Nuuksiossa oltiin, oli aurinkoista ja mukavaa, mutta metsä oli tosi hiljainen. Se oli omituista, kuitenkin parasta kevätaikaa eletään. Kuveja ja muuta sälää -sivulla on kuvia reissuista. 

Rokotuksesta sain tosiaan oudon allergiatyyppisen reaktion, silmät turpos ja kutisi ja ne on vieläki etenkin aamuisin turvoksissa ja kiinniliimautuneet. Oon rasvannu, muuten iho halkeilee kuivuuttaan, jos sattuu hieraisemaan. Voi olla että olen tällanen ruttusilmä lopun ikääni, mutta ei se haittaa. 

Huomenaamulla on aika laboratorioon verikokeisiin ja sydänfilmiin, oon mittaillu paineita nyt muutamana päivänä ja on ne vieläki vähän yläkantissa. Voi olla että painelääkettä titrataan.

Tälle päivälle luvassa tuulta, vettä ja räntää. Hurraa. Äkkiä kävelylle, ennenku sää huononee.

Kuvitukseksi kuva Nuuxiosta. 

Hyvää päivää

 Sain kumminkin Pfizerin rokotteen, enkä Modernaa niinku oli mainittu. Heti tuntui ikävältä ja illalla oli käsi tosi kipee, tänään ei enää niin kipee mutta pää on, eikä siihen auta mikään. Ja väsyttää armottomasti, voi kyllä johtua niistä lääkkeistä suurimmaksi osaksi.

Aurinko taas paistaa, mutta onpahan silti kylmää! Tuulee navakasti ja kylmästi ja oon hukannu korvaläppäni. Pajuaskartelu on kesken vieläki, kun ei tarkene punoa ja nyt ei edes voi tuon käden kans. 

Miehellä alkaa loma ja tänään lähdetään taas etsimään sitä mandariinisorsaa.

Hauskaa vappua kaikille!

Otsikko!

 Heräsin kolmen jälkeen kun koira oli levoton, ja lähdin sitä viemään pihalle kun sen maha piti niin kovaa kurinaa. Aattelin että jos sillä on ripuli. Aika mielellään se ulos menikin, mutta ite menin tiukasti mukana, kun kettu huusi lähistöllä. En oo koskaan ennen kuullu ketun ääntä luonnossa, mutta englantilaisissa sarjoissa kyllä, ja muutenkin tiesin mikä se on. On se sen verran karu, että sitä muuten olis voinu säikähtää.

Keittelin siinä kahvit ja käytin jossain vaiheessa koiria pikkukävelylläkin - ei ollu satanu eikä tutkakuvassa edes ollu sadealuetta kohdalla, mutta niin vain taivas aukeni ja sieltä tuli rakeita ja vettä niskaan. Valvoskelin miehen töihinlähtöön asti, ja menin takas sänkyyn. Ai kun olin tyytyväinen - sain mennä peittoröykkiön alle kun muut raahautui työmaalle. 

Reilun kolmen tunnin unosten jälkeen havahduin ja hapuilin puhelinta käteen. Oli tullu tekstiviesti: 50-> vuotiaiden koronarokotuksen ajanvaraus auennut! Pomppasin sängystä saman tien ja kiisin läppärin ääreen, sain ajan ensviikolle. Hätäilin niin, että en ole ihan varma rokotteen merkistäkään, saattaa olla Moderna, eikä sillä mulle oo väliäkään.

 Viimeksi kun katsoin, niin mun ikäsarja oli rokotusvuorossa vasta heinäkuussa, joten tämä oli mukava yllätys. Olin taas tyytyväinen, suorastaan onnellinen! Tänään on hyvä päivä, vaikka ilma onkin tuollainen. Kovimmat sateet jää taas tuonne etelään, mutta jospa tännekin vähän tulis, että luonto sais lievitystä janoonsa. Ja se ruohikkopalovarotus lähtis pois. 

 Lumikellot on nimensä mukaisia.

Yllättävä tapaaminen

 Niin kaunista kevättä ollut, mutta nyt odotellaan sadetta. Kävin koirien kanssa pitkällä kävelyllä (siitä enemmän täällä) että sais vähän varastoon kun on tarjolla kolme päivää silkkaa sadetta. Ostin uudet sadetakitkin niille, toiveena että olis vähän väljemmät ja mahtuis puseroa alle - koko L - mutta ne oli liian pienet silti. Katsoin vissiin kokomerkinnät huonosti. No, annan ne tyttärelle, jolle on varattuna pentu, oletettavasti. Kasvattajan viestit on vähän tulkinnanvaraisia, ja nythän on myyjän markkinat mitä koiranpentuihin tulee.

Ei olis aamun kelistä uskonut, että niin kaunista tulee. Onneksi se kylmä tuuli vähän hellitti, vaikka olen mie välillä nytkin joutunu käyttään korvaläppiä, kun korvat on kamalan arat tuulelle. 

Eilen tapasin mettässä luontokartoittajan, ja ilahduin tapaamisesta. Se ettiskeli mahollisia uusia kangasvuokkoesiintymiä. Tunsin yhteenkuuluvuutta, molemmat römssyisissä mettäkamppeissa. Koiratkaan ei yhtään meuhkanneet sille, vaikka yllättäen putkahti vastaan kapealla polulla, jolla ikinä ei oo tullu ketään vastaan. 

Pitkästä aikaa keräsin vähän pajua ja aattelin tehä jotain omaksi ilokseni. Saa tulla körsyä ja vinoa, ei haittaa. "Itsekasvatettua" vihreää pajua, joka kasvaa vähän miten sattuu vänkkyrään. 

Koivustakin saattaa löytää jo silmuja. 

Kurkkasin uudelleen sääennustetta, kun mielestäni sateen olis pitäny jo alkaa, niin sehän on poistunu kartalta kokonaan. Tässähän pääsee vielä pihahommiin :) vaikka en ehkä jaksa, eilen pätkin talonvierustan vaahterikkoa lyhyemmäksi, ja se oli tosi rankkaa kun piti painavilla oksasaksilla kurotella korkealle. Kädet oli aika poikki sen jälkeen, ja vielä enemmän poikki sitten kun vielä punoin pajua sen jälkeen. Vähän haravoin lenkiltä tultua, niin kyllä kädet oli aika hervottomat. 

En tiedä olenko sanonut, että esikasvatan zinniaa. Hyvin selvisivät harventamisestakin, vaikka liian tiuhassa ne kasvaa vieläkin. Kuusitoista ruukkua, joissa kasvaa 4< tainta kussakin. Eihän mulla ole tilaa sadalle esikasvatusruukulle, ja kasvivalojakin on vain kaksi.

Zinnia.

Lämmintä maitoa

 Oon viime aikoina ostanu kaupasta kiehu-maitoa, ja tehnyt aikaiseksi lounaaksi/myöhäiseksi aamiaiseksi maitopuuroa. Tuoksumuistot kun on niitä ihmisen parhaiten säilyviä muistoja, niin kattilassa lämpenevän maidon tuoksu liittyy mulla onnellisena ja turvallisena muistona lapsuuteen. Minuuttivelliä mulle usein keitettiin, se oli mun lempparia. Nykyisinkin nuuhkin aina maitokattilaa. 

Tänään oli riisihiutalepuuroa sharlotka-omenanpalojen kera. Karkeat riisijauhot loppu viime kerralla, enkä löytäny kaupasta lisää. Pitänee mennä isompaan kauppaan. 

Haravointia tapahtunut pihalla. Lumikellojakin noussut, sahrameita sun muita. Tulppaanitkin hyvällä alulla. Lunta kyllä vielä paikoitellen on, kun piha on niin varjoisa. Koirat tykkää juoksennella ja haukkua ohikulkijoita, etenkin pyöriä. Tänään ne jopa pisti takaa-ajoleikiksi. Vanhat rouvat, enskuussa 9 vuotta. 

Eilen käytiin uimarantaa katsomassa, oli ihan kesäisen näköistä ja toistakymmentä astetta lämmintä, mutta niin kylmä tuuli että mun piti pitää korvaläppiä. Korvat on tosi arat tuulelle, alkaa heti vihloa. 

Västäräkki, kuovi ja lehtokurppa bongattu. 59 lintua koossa tälle vuodelle. Kahlaajia pitäs ruveta opetteleen, kun ollaan menossa Liminganlahdelle jossain vaiheessa niitä kyttäämään. Tai mies toivoo saavansa kuvia, mie vain yritän lintuja nähdä että saan pinnoja. 

12988 askelta

 

Bongasin valkovuokkoja Vantaalla. Oltiin työpäivän mittainen keikka linturetkellä, mutta kyllä oli tosi vähän lintuja eikä uusia kuin yksi, ja senkin missasin. Johtunee pohjoistuulesta se lintujen vähyys. Mandariinisorsaakin jahdattiin, vaan ei nähty.

Ihmettelin myös sitä, että kun viikkoa aiemmin oltiin Suomenojalla, siellä oli ensinnäkin paljon enemmän lintuja ja toisakseen  ei tuntunu kevät edenneen yhtään menneen viikon aikana. Olin jotenki oottanu muuta ja sitten petyin. Vähän harmitti sekin, kun polvi oli niin kipee, ettei ollu kiva käveleskelläkään. Olisin halunnu merenrannalla käydä tallustelemassa, mutta raahustin vaan lammikon ympäri ja menin autolle. Mies soitteli jossain vaiheessa että onko mulla kiire ja joko hänen pittää tulla, mie sanoin ettei mulla oo kiire mihinkään, oo vain. Sit myöhemmin se kysy että eikö mulla oo tylsää. Mulla oli puhelin ja kirja ja sukankudin ja syötävää ja asenne, että odottelen, niin ei päässy tylsyys vaivaamaan. Vantaalla tosiaan parissa paikkaa käytiin lisäksi.

Koirat oli taas kuopuksella hoidossa, ne kyllä olis tylsistyneet täysin. Hieno ilma muuten, mutta navakka tuuli jostain Siperian suunnasta.

Eka mehiläinen oli valkoruttojuuren kukassa. 

Ihmettelin tätä istutusta, kun oon aatellu että ruttojuuri on kamala rikkaruoho ja viljelykarkulainen, mutta tämä onki jotain hienompaa lajia.

Tällanen kuvio tuli taivaalle kun palauduttiin kotiin. Onneks ei koneet ihan törmänneet.

Pihahommiakin tehtiin. 

Ja rydön alta paljastui scillan alkuja.

Voipi olla että tämä eukko menee tänään aikaisin nukkumaan. Niin on poikki. Vähän aikaa vois pitää jalkoja koholla. Oon muuten diagnosoinu taas uuden taudin; refluksitauti. Toisinaan on alkanu närästää, kurkku on usein etenkin iltaisin kipee ja heti jos puhuu vähän kauemmin niin käheytyy ääni. Toinen vaihtoehto olis tietysti kurkkusyöpä, mutta otan mieluummin tuon ekan. 

Vanhus ei tule yksin

 Kuudetta päivää peräjälkeen pää kipee. Aamulla herättyä vaseliinia ja tippoja silmiin, neljä nappia kitusiin (mieliala-, verenpaine-, allergia- ja hormooninappi) ja äsken nypin viikset pois. Pari päivää sitten nypin partakarvan pois. Aina jostain päin kolottaa, vaikkei olis pääkään kipee. 

Ihana kevät. Sateisten ja inhottavien päivien jälkeen on taas kaunista eikä edes tuule ihan sietämättömästi. Bongasin tänään kulorastaan laulun, se on 44. lintu tälle vuodelle. Kohta puolet koossa.

Polulla oli kevyt tomusokerikuorrutus.

Mäyrä oli ollut liikkeellä joskus aamuyöllä, lumisateen jälkeen.

Ja minä vaan mietin joka ilta nukkumaan mennessä, että voi kun ei tarttis aamulla enää herätä. Mutta se siitä nyt tällä kertaa. 

Niin, sain tosiaan sen verenpainelääkkeen, ja kuukauden päästä on labrat sekä EKG. Kun lähetin sairaanhoitajalle ne mun painemittauslukemat, kirjotin oheen että suvussa on verenpaine- ja sepelvaltimotautia sekä aivoinfarkteja ollu, niin ehkä ne otti minut sitten tosissaan. Losartan on lääke. 

Isän kuoleman jälkeen selvis, että sillä oli tosiaan sepelvaltimotautikin, ja se verenpainetauti, vaikka se oli hoikka ja urheilullinen ja piti itestään hyvää huolta. Huonoilla elämäntavoilla se olis varmaan kuollu parikymmentä vuotta aiemmin sydäninfarktiin. Äidin isä oli 63 siihen kuollessaan. 

Nyt on kuulemma hittinä kasvattaa popcorninsiemenistä maissia. Laitoin mieki kourallisen multaan, vuorokauden liotuksen jälkeen. Saa nähdä itääkö. 

Ai niin ja otsikko on jonku mummun kirjottama asiakaspalaute, jonka töissä luin. Tai osa siitä.