Oon pidelly vähän nettitaukoa, tai sellasta vähennystä ennemminkin, ei kokonaan taukoa. Liikaa sotauutisia ja sotauutisten kiistämisiä ja propagandaa ja muuta inhaa ja pelottavaa. Eikä pasianssin peluukaan oo ehkä hyvästä ihan kohtuuttomin määrin.
Tuo mitä oon pelannu koneella on sitäpaitsi selvästi vaikeutunut, mitä enemmän sitä pelaa. Voittoprosentti oli jo parhaimmillaan 7,4 mutta nyt se on painunut koko ajan alemmaksi, on joku 6,7 ehkä tällä hetkellä. En usko, että minä olisin huonontunut noin paljon. Tosi paljon tulee sellasia jakoja, että on esim. kaikki neloset ja vitoset pöydässä. Tai kaikki mustaa ja sitte tarjolla on vain pelkkiä mustia, jotka ei käy mihinkään.
No, se siitä. Mutta nytpä on ollu sellanen ihme, että oon samalla viikolla sekä pyöräillyt että hiihtänyt.
Sunnuntai-iltana mulle iski järjetön hammas- tai oikeastaan leukakipu. Melko tarkkaan koko vasen puoli alaleuasta oli tulessa ja murskana, tai siltä ainakin tuntui. Grammanen Panadol ja 1200mg ibuprofeenia ei auttanut, mutta yhdessä Imovanen kanssa sen verran, että sain nukutuksi. Aamulla se oli poissa, mutta kun join kahvia, se alkoi uudestaan. Sain päivystysajan, mutta kun ei ollu autoa niin piti sit mennä pyörällä ja junalla. Käyhän se niinkin kun oli hieno ilma ja suurin osa pyörätiestäkin ihan ajettavassa kunnossa.
Hammasjuuri tulehtunut. Vaikka hoitaja puhelimessa teki diagnoosin purentaviasta, ja sellasenahan sitä on hoidettu, vaikka mie tiesin jo heti lohjenneen paikan korjauksesta lähtien, että se ei oo kunnossa. Jo sillon ne pöpöt on päässeet sinne muhimaan. Vähän väliä kävin valittamassa hampaasta, mutta purentaa vain hiottiin. Nyt kun kysyin hammaslääkäriltä että mikä siinä rtg-kuvassa osoittaa tulehduksen, niin sehän näkyi jo siinä edellisessä! Jos sillonen lääkäri olis sen jo sillon hoitanu, ei olis ehkä tarvinnu juurihoitaa nyt! Hitto mitä inkompetetteja hammaslääkäreitä!
Vähän outo oli se hoitajakin, yleensä ne toimii niin sujuvasti että hmlääkärin ei tartte juuri puhua, saati neuvoa mitä tarvii, mutta nyt se anto rtg-lätikkään väärän pidikkeen eikä löytäny oikeaa, vaikka se oli sillä kädessä (hml huomautti), jätti jonku välikappaleen laittamatta poraletkuun (en tiiä mikä se on nimeltään) ja kun sen olis pitäny imeä sylkeä ja muita roippeita suusta niin se vaan piti sitä imuria siinä suhisemassa muttei imeny sillä mitään. Jouduin kurlaan suu täynnä sylkeä ja millon mitäki, ja nieleskeleen niitä paikanmuruja ja vesiä. Henkeenkin meni ja jouduin yskimään.Lisäksi hammas vuoti verta jopa ekan paikan läpi ja se piti purkaa ja tyrehdyttää ja paikata uudelleen. Minkähänlaisen laskun mahdan saada... joka tapauksessa nyt jatketaan perinpohjaisella hammastarkastuksella, jos on muutakin korjattavaa, ja sitten viedään juurihoito loppuun.
Tänäaamuna koira oli noivea ja kipeän oloinen, joten vaihdoin koiralenkin hiihtolenkkiin. Kertakaikkisen upea ilma, ei edes tuullut mainittavasti! Kun kahdeksan maissa painuin ladulle, niin se oli vielä yön jäljiltä kovapohjainen - vähän liiankin jäinen - ja ilma mukavan vilpoisa. Tuntui, kuin olis ollu melkeen koko ajan alamäki.
Tätä outoa vesikuoppaa pellon keskellä oon ennenkin käynyt ihmettelemässä. Siinä lienee joku järven jäljiltä jäänyt lähde.
Sen verran kova hanki oli, että hiihtelin hiukan omia teitänikin. Oli vain huomattavasti työläämpää kuin valmiin ladun hiihtäminen.
Pieniä haasteita hiihtäjän tiellä.
Oli hieno hiihtolenkki, sen näkee sitten mitkä paikat nyt tulee kipeeksi. Viikonloppuna tosin kävin sauvakävelyllä aika pitkästi, että se sauvojen heiluttelu on jo tuttua lihaksille. Kylläpä olenki ollu reipas.
Lukenu oon, nyt on taas tietokirjallisuusinto päällä. Syöpäkirjan luin (Joka kolmas) ja nyt menee Luut ja ytimet, lähihoitajaopiskelijoiden kirja ihmisen elimistöstä. Ei siitä mitään taida päähän tarttua, mutta on sitä kiva lukea. Ja muistan mie jotain mukavia sanoja, kuten mandibula, eosinofiili, trikuspidaaliläppä, osmoreseptori, kimmosyy. Aivosirppi. Ihmiskeho on niin monimutkainen ja hieno, ja älytön. Tiesittekö, että pallea on alkionkehityksessä alas laskeutunut kaulalihas? Sen hermotus lähtee sieltä mistä muidenkin kaulalihasten, eli paljon ylempää. Seuraavaksi on odottamassa kirja Bakteerien planeetta.
Ostettiin koiranruokasäkki, ja saatiin kaupan päälle iso koiranmakkara. Pieninä määrinä voi syöttää noille meidän herkkähipiäisille, kun totuttaa, joten pilkoin sen pieneksi ja pistin pakkaseen. Otan aina pari palasta sulamaan aamiaseksi. Rippeet vein linnuille, ja kyllä muuten naakat söi innolla! Mie oon niillekin suopunut nyt, kun on häkki pikkulintujen ruuille, joten aina välillä täytän metallisen talipallotelineen ja sitten ne riekkuu siinä päivän. Sen jälkeen ei enää olekaan mitään jäljellä, vetävät helposti kuusi talipalloa päivässä. Pari roikkuu telineessä hakkaamassa palloja ja loput oottaa maassa ja syö tippuvat palat.
Naakkojen kakalle en oo vielä suopunut. Voisivat kakata johki muualle ku portin tai auton päälle.
