Lintuja ja muita eläviä

 Suomenojalla oli ollu vesipääskyjä, mutta ne ehti häipyä ennenkuin ehdittiin sinne. Samoin kävi tännempänä kattohaikaroiden kanssa. Sain silti kerättyä Espoosta pinnoja sen verran, että sadasta ei enää montaa puutu.

Yhteen kuvaan sain puna- ja tukkasotkan, lapasorsan ja naurulokin. Näistä kaikki oli kyllä jo mun listalla.

Mustakurkku-uikku hautoo. Tämä pääsi listalle uutena. Samoin

liejukana, joka tässä roudaa tuollaista pesäntekotarviketta. Jotenkin huvitti, kun naurulokitkin tarkkaan valikoi ylivuotisia korrenpätkiä ja lehdenpaloja ja kiikutti niitä tärkeänä pesäpaikalle, jonka ympärys oli täynnä samanlaisia korrenpaloja ja muuta käypästä rakennustavaraa. Ainaki mun silmin ihan käypästä. Ehkä niille ei sit kelvannu kuin juuri se matkan päästä haettu suiru.

Itsekylvetyt kesäkurpitsantaimetkin kuoli, en tiedä viitsinkö ostaa taimikaupasta uusia. Ehkä mun ei nyt vaan oo tarkoitus kasvattaa niitä. Eikä myöskään krassia, kun niiden siemenet on edelleen hukassa. 

Mummun Tyttö on taas päivähoidossa, se on kasvanut hurjasti :)

Sataa

 

Eilen oli aivan ihana päivä, ja oikeestaan tiistainakin. Lämmin ja sopivan tuulinen. Tiistaina ei koirat tahtonu jaksaa kävellä, mutta eilen käytiin hyvä pitkä lenkki. Oltiin aamusta liikkeellä. Touhusin pihalla melkeen koko päivän, tuntui että on PAKKO olla pihalla kun on hieno ilma ja ennuste lupaa sadetta monelle päivälle. Tässä taas näkyy se suorittaminen mulla - hienoa kesäpäivääkin pitää suorittaa. Ihan niinku niitä mun "omia" päiviäkin piti suorittaa niin että päätä särki. 

Kylvin kehäkukkaa ja niittykukkaseosta ja auringonkukkaa, ja havaitsin että olen hukannut erinäisiä kesälläkeräämiäni siemeniä. Krassit ainakin on hukassa. En voi käsittää, mihin muualle olisin ne voinu laittaa, kun niille on ihka oma paikka eteisen kaapissa. Vielä aiemmin keväällä näin yhden pussukan, mutta nyt en enää muista missä senkään olen nähnyt.

Demensha. Olen tullu siihen tulokseen, että dementian oire on myös se, etten meinaa tajuta kellonaikoja. Tyyliin ajattelen, että junan lähtöaika = junan saapumisaika määränpäähän. Tai kun laskeskelen, että ehtiäkseni paikkaan Y kello XX, mun on lähdettävä kello XZ, niin se ajatus kääntyy mun päässä että mun on oltava paikassa Y klo XZ. Sit oon liian aikasin, mutta parempi niin päin. Asia korostuu, kun ei ole omaa autoa. 

Sadasta lintulajista puuttuu enää kymmenen. Luulis niiden tulevan kerätyksi kun pohjoiseenkin syksyllä suunnataan. Ainakin on tarkoitus. Mitähän siitäkin tulee, kun normilauma (mie-mies-kuopus-meän koirat) nipin napin mahtuu autoon ja nyt siihen on lisänä vielä Mummun Tyttö, joka on silloin jo melko iso roikale. En usko että on kovin mukavaa kellään, pakko tehdä jotain järjestelyitä.

Sitä ennen kuitenkin Rockfest ja muuta kivaa. 

Ehdin vähän aikaa nauttia siitä, että jäi rahaa tilille vielä loppukuusta, kun lapset on muuttaneet pois ja kulut pienentyneet. Nyt sekin ilo on takanapäin - hinnat on niin paljon nousseet että taas täytyy ruveta valkkaamaan sitä halvinta. Ja kun on hammaslääkärimaksuja ja Sydänsairaalamaksuja ja kaikkee muuta ylimääräistä menoa, niin taas tyhjenee tili ripeästi. On pakko kaivella lompakon sivutaskusta se hätävaraviiskymppinen, että saa sapuskaa loppukuuksi. Potuilla ja nakeilla mennään. Onneksi en juo enkä polta! 

Eräänlaista elämää

 

Kesäleskeys oli ja meni, huomasin joko suorittavani sitä omaa lomaa hampaat irvessä tai sitten olevani vaan niinku aina. Tuli ensinnäki ihan migreeni siitä matkalaisten lähtötohinasta ja sitten huono omatunto kun ei jaksanukaan tehdä kaikkea, mitä oli suunnitellut.

Ensin piti herätä kesken unien siihen mammografiaan, ja jotenkin olin niin tokkurassa että hyvä kun uskalsin ajaa. Takastullessa piti hakee paketti, mutta muistin vasta kotipihassa ja menin nukkumaan. Nukuin kolme tuntia! Seuraavana päivänä taas aikainen herätys kun pitikin hakee Mummun Tyttö maalle päivähoitoon, kun kuopukselle tuli yllättävä muutos työvuoroon. Vasta lauantaina oli kokonaan MUN päivä, mutta silloin oli toisella koiralla maha niin kipee, etten tohtinut edes lenkillä käydä ennenkuin vasta illemmalla, kun se hieman toipui. Mutta kävin sitten myös lintubongausreissulla ja sain toistakymmentä uutta lajia listaani. Ei puutu sadasta kuin jotain 11 lajia. Valvoin myöhään ja näin ikkunasta ketun.

Eilen matkalaiset tuli ja taas piti hakea illalla kuopus ja Mummun Tyttö, kun tänään taas mummu hoitaa riiviötä tyttären työpäivän ajan. On se vähän rasittava kun se vaan haukkuu mummokoirille ja vaatii koko hereilläoloaikansa jotain tekemistä. Ulkona viihtyy kyllä, mutta kohta se alkaa varmaan haikailla aidan ulkopuolelle ja löytää ne pari rakoa, mitä aidassa on... toivon kuitenkin että tämä uhraus ylläpitää hyviä suhteita sekä koiraan että sen omistajaan. 

Se on jo meidän koiria isompi. Tötterö päässä ku korvassa on tikit, oli vähän riehunu toisen koiran kanssa ja hampaat osunu. Lääkekuuri menossa.

Avoimia ovia

 Taas tuntuu siltä, että en kohta enää ole kykenevä huolehtimaan itsestäni, kun muisti prakaa. Mulla oli mammografiaan aika sunnuntaina, ja olin odotellut sitä viikkokaupalla ja muistanut asian. Viikonloppuna oli Mummun Tyttö hoidossa, tyär kävi meiltä viikonlopputöissä, ja just sillon sunnuntaina mies herätti mut kasin maissa (MT ei oikeen mahdollista hyviä yöunia, joten olin tosi väsynyt) että lähtee lintuja kuvaamaan, ja mun piti nousta. Sekään ei muistanu mun mammografiaa, vaikka just perjantaina oli siitä viestitelty. Enkä mie ehtiny ees miettiä asiaa, piti nousta vahtimaan riiviötä. 

Maanantaina soitin sitten Radiologikeskukseen ja jätin takaisinsoittopyynnön - mutta unohdin laittaa yön jäljiltä äänen puhelimeen enkä kuullut kun soittivat. Kyllä on vaikeaa nyt tää homma, mutta lopulta sain sen ajan ku jonotin, ja hoitaja siellä päässä oli ymmärtäväinen kun sanoin että oli koiranpentu hoidossa niin unohtu. Kysyi vielä, että minkä rotuinen. 

Näin untakin, että kuopus odotti vauvaa, ja selvästi se kerto mun ahistuksesta, kun se otti koiran vaikka sanoin, ettei kannata ja tiesin, ettei se siitä yksin pysty huolehtimaan. Mun on pakko jo jossain vaiheessa sanoa, että en jaksa - siihen ON syynsä, miksi en halua ite ottaa enää pentua. Mulle tuli sunnuntainakin, pennun kanssa pihalla ollessa, sellanen olo niinku oli joskus kun lapset oli pieniä ja mulla masennus enkä olis jaksanu mitään mut piti vaan olla ja touhuta niiden kans. Tällä viikolla onneksi niillä on vävykandidaatin kanssa vuorot, toinen on aamu- ja toinen iltavuorossa. Voivat vahtia ristiin toistensa koiria.

Pentu on jo nyt osoittanut dominoivuutensa, härnää ja koettelee rajojaan. Ja hampaitaan. Paljon edistystä pitää tapahtua, että meidän syksyinen Norjan-reissu sujuu leppoisasti. Mummokoirat stressaantuu pennusta, vaikka se ei yleensä iholle tulekaan niin haukkua räksyttää niille.

Ovesta hajos lukko, oltiin pari päivää avoimin ovin. Se onkin ollut känkkäränkkä jo vuosia, eikä me oltu tiedetty että lukkoon pitää truutata öljyä kaks kertaa vuodessa siitä lukon kielen reiästä. Se oli vaan kuivunu ja lopulta kara meni poikki. 

Oon ettiny kaupoista orvokkeja, yksittäisiä, mutta niiden aika on jo ohi ja eilen sitten löysin jonku jämäerän alennushinnalla. Ostin 16 kpl kuudella eurolla ja vietin illan niitä istuttamalla. Ja sain palkaksi taas pahoinvointisen päänsäryn... pitäs uskoa, etten pysty tekeen tollasia maan tasolla askerteluja. Ehkä niitä varten pitäs hommata puutarhapöytä. Viiteen eri astiaan laitoin ja yks jäi ylimääräiseksi, lykkäsin sen lyhtyyn siksi aikaa kun keksin paremman paikan. Muita kukkasia en viitsi edes ajatella ulos, kun on niin kylmiä öitä vielä. 

Muutenkin nää kasvihommat pihalla on vähän riskialttiita: harakka tai naakka vei yhtä lukuunottamatta kaikki mun kylvämät ruusupavun siemenet! Mun aarteet, syksyllä kerätyt ja hellästi säilötyt! Hetkeksi jätin pihalle kylvön jälkeen nauttimaan auringon lämmöstä. Jos se oli harakka, niin se on piilotellu niitä maahan sinne tänne, ja kesän myötä ruusupapuja ilmestyy ihme paikkoihin. Ehkä. Onko siitä ollu puhe, että harakka on tehny pesän jasmikkeeseen mejän olkkarin ikkunan taakse? Noin viisi metriä talon seinästä, ja se lähtee heti pakoon sieltä pesästä, kun joku menee pihalle niin, että näkyy sinne taaksekin. Ei se tuossa tiellä kulkijoista välitä, mutta pihalla kulkijoista kyllä. Jos se haudonta onnistuu, niin saadaan nauttia harakannaurusta aamuneljältä, kun poikaset lähtee pesästä. Epäilen kyllä että munat paleltuu tuolla menolla, jos se ei yhtään vähemmän säikyksi tule.

Huomenna alkaa mun "kesäleskeys".

Nopeet

 Kulkuneuvo Juna 

Unelmamatkakohde Reposaari

Musiikkilaji Raskas rock

Kukka Tuomenkukka

Jälkiruoka Kermakakku

Keittiöväline Sellanen teräväreunainen muovikauha, joka käy kaikkeen

Lempivaate Aamutakki

Kosmetiikkatuote Kookosöljy

Lempikaupunki Äänekoski

Lempikirja Marjatta Kurenniemi: Oli ennen Onnimanni

Juoma Pepsi-Max

Tuoksu Koiran varpaat, kun se on just herännyt

Iltarutiini Tähän ei voi vastata nopeesti. Hampaidenpesu, koirien ja omien nyt ainakin. 

Jäätelö Aino vadelmasuklaa

Flunssankarkoituskeino Nenähuuhtelu

Aamupala Kahvia. Mysliä tai leipä.

Huonekalu Sohva tai sänky

Vuodenaika Kevät

Juhlaruoka Savulohisalaatti

 

Toukokuun alku

Nyt tuli kuvat miten sattuu mutta olkoon, en jaksa järjestellä ja keksiä juonta. Ykstoikkostaki vähän taitaa olla, mutta sitä se nyt viime päivinä on ollu. Jaa millon ei olis. Ja olihan mulla tosiaan tuo Mummun Tyttö ilona ja yksitoikkoisuuden torjujana. Tyttö tuli sen kans äitienpäivävierailulle, ja päätyi sit olemaan 2 yötä ja mie koiravahtina 2 päivää. Olihan se kivaa ja koira on maailman suloisin pentu, mutta onhan se raskastaki. Koko pennun hereilläoloajan olla skarppina, keksiä sille tekemistä ja valmiina keskeyttämään mahdollisen ei-toivotun toiminnan. Kun pentuhan kyllä keksii sellasta. Mutta onneksi se lepäilee myös usein, ja joskus ihan kunnon päikkäreiden verran.

Oon ootellu näsiän kukintaa, ja viimein viime viikolla bongasin. Jo ajat sitten tuli facebookissa muistona kuva hieman jo kuihtumaan päin olevasta näsiänkukasta, mutta keväthän on nyt kylmä. 

Pari sen verran lämmintä päivää ollu, että on tarjennu koiratkin pihalla - ei tosin alasti vielä. Kylmä tuuli kiusaa silti esimerkiksi tänään, vaikka muuten on ihana aurinkoinen päivä. Koirat vahtii kulkijoita.

Tämä toinen mejän vanhoista kärttyisistä mummokoirista sietää Mummun Tyttöä paremmin, ja hengailee sen kanssa pihallakin. Kuvassa näkyy myös miehen tekemä halkopino vaahterasta.
 

Etuvartio ja taustatuki.

Tähän väliin jo laskemassa oleva tulva siinä joella/ojalla, jonka keväistä kehitystä kuvasin postauksessa Villejä tulppaaneja. Sillon ei ollu mahollista kuvata, kun se oli ihan yhtenä järvenä ettei juuri ruohonkorttakaan pinnan yläpuolelle noussut. Nyt oli kivasti lintuja, jotain kahlaajiakin mutta enhän mie niitä tunne. Joku kurppa kumminkin. Viklo, sirri, liro, sipi...

Tässä kai opetetaan noviisia vartioimaan pihaa. Mukavasti meillä pihalla aika kului, vaikka sielläkin oli ei-toivottuja tekemisiä koiralle. Se esim. tonki tyttären luukasoja ja nuoleksi jotain homeisia hirvenluita - ne siistit kauriin nikamat, mitä sille sijaiseksi tarjosin, ei ollu niin kivoja, mutta kyllä niidenkin kanssa jonkin verran juostiin pitkin pihaa. Pitäs hommata sille joku jalkapallo. Frisbeen perään se kyllä juoksi, muttei ymmärtäny sen päälle muuta. Ei se jaksa oikeen mistään olla kovin kauaa kiinnostunu, aina pitää keksiä jotain uutta kivaa. Muuten alkaa räksyttää mummokoirille ja kulkea mun perässä lahkeita napsien. Otinkin tavakseni kulkea risu kädessä niin, että se hilasi maata ja koira tavoitteli sitä hampaillaan mun sijaan. 

Putsasin vanhaa pihapöytää ja se hajos taas, tai levy irtos metallijalasta. Se on jo kertaalleen ruuvattu uudelleen kiinni, ja alkaa olla sen verran laho että kun löyty paksua vesivaneria (?) varastosta niin päätin tehä uuden kannen. Se pöydän jalka on niin hyvä, kun se on tosi painava ja siinä on reikä, että saa aurinkovarjon (ostin uuden ku halvalla sai, vanha olikin jo rikkinäinen ja haalistunut) niin kannattaa laittaa vaan uusi kansi. Löysin jopa sellasen poranterän jolla saa pyöreän viiden sentin halkaisijaltaan olevan reiän, mutta ainoo pora jonka löysin oli sellanen kahden käden iskuporakone. Kävi se silläkin, kun oli valmiina asetus että isku oli pois käytöstä. Kaupasta ostin huonekalupultteja ja meinaan vetää kunnollisen läpikiinnityksen. Prikat kyllä unohtu, mutta ehkä meiltä löytyy sopivia. Asia on tosin ajankohtainen vasta sitten kun miehen piilopaikastaan hakeman poran akku on ladattu...

Miehestä puheenollen, se lähtee ensviikolla Espanjaan! Tyär ilmotti joku aika sitten, että tarjoaa jollekin matkat, jos lähtee seuraksi. Mies pelkää lentämistä, ei oo koskaan ollu lentokoneessa. Kysy se tietysti multa, "saako" se lähtee, ja mie kehotin käyttämään tilaisuuden hyväksi. Se on haaveillu jossain etelän kaupunkilomalla joskus käyvänsä, ja mie ku en välitä ulkomaanmatkailusta (nippanappa nää naapurimaat menettelee) niin minusta ei kovin äkkiä kaveria sellasille reissuille saa.

Anopin suhtautuminen asiaan oli minusta vähän outo. Se kysy että mitä mieltä mie oon - sellasella äänensävyllä että "kyllä kai sinä paheksut ja olet epäluuloinen moisesta" - ja oli epäuskoisen tuntuinen kun sanoin, että eihän tuollasta tilaisuutta voi jättää käyttämättä, tietysti se saa minun puolesta mennä. Vähän tietenkin pelottaa miten ne kaks maalaispöljää siellä maailmalla pärjää keskenään, mutta kunhan tulevat hyvissä voimissa takas kotiin. Kaikki maholliset matka- ja matkatavaravakuutukset toki on. 

Kirjosieppo tuli torstaina pihaan, ja ripustin pari uutta pönttöä sen kunniaksi. Se kumminkin häätää tiaisia pois pöntöstä niin on sitten toinen paikka tarjolla. 

Päivän pituus 16 h 13 min ja leveys kaksi metriä

 Kolmannes vuodesta takana. Lenkkeilty reilu 250 km, hiihdetty reilut 10 km ja pyöräilty reilut 50 km. Nyt onki pyörä jotenki rikki, en lähe sillä mihinkään ennenku takarengas on vaihdettu uuteen. Ratisee siihen malliin, että taitaa olla laakerit hajalla. Tällä viikolla olis vielä viimeinen jooga ja hammaslääkärissä käynti, että täytyy joko ostaa ja vaihtaa jo tänään tai sit keksiä muita tapoja kulkea. Vähän vaille euron per kilsa, kun syksyllähän mie tuon vasta ostin viielläkympillä. Paskan möivät. 

Lintuja bongasin 59 ekalla kolmanneksella, ja kirjoja luin 25. 

Lunta riittää pihalla vielä. Vaikka kuinka on toukokuu. Eka krookus kurkkii kyllä talon eteläseinustalla, ja scilloja on noussu. 

Hurmaava Mummun Tyttö. Matkusti eilen meidän mukana tapaamaan kissoja ja Mummun Poikaa. Hyvin meni, pentu on tosi rohkea ja luottavainen. No kissat oli sen mielestä vähän epäilyttäviä.