Iloa ja surhetta

 Piti lähteä koirien kanssa lenkille, mutta kauan kadoksissa ollut fasaanikukko tuli ruokintapaikalle syömään niin en nyt kehtaa sitä heti säikyttää pois. 

Joulu meni, oli mukavaa. Lapset oli koirineen meillä ja alun totuttelun jälkeen irvistely ja murina lähes loppui. Otettiin hauska yhteiskuva joulunviettäjistä. Mies osti kaksi kinkkurullaa, ja esikoisen kanssa söivät mahan pinkeeksi silkkaa kinkkua :) tai no jotain muutakin. Mie olin sitä mieltä, että meillä on kyllä ihan tarpeeksi herkkuja, mutta mies halus ostaa vielä kaikenlaisia juustojakin, ja sitten tuputti mullekin että syö sinäkin ennenkuin menevät pilalle. Hirveästi suklaata ja vielä saatiin lahjaksikin. Ei mitään järkeä.

Sisko joutui lopettamaan rakkaan koiransa ennen joulua (sydänvika) ja vaikka sille yksi koira vielä jäikin, niin sillä on kova ikävä. Mieki sitä itkin, ja samalla itkin myös omien koirieni mahdollista samaa kohtaloa. Ei mitään järkeä sellaisessakaan. Tulee mitä tulee sitten kun tulee, miksi niitä pitää surra etukäteen? Mutta ei se suru käskemällä pois mene. 

Päivä on pidentynyt kahdella minuutilla sitten viime postauksen. Nytkin melkein aurinko paistaa, mie oon väsyny ja haluton ja apaattinen. Piristyn kyllä, kunhan tuonne ulos pääsen - fasaanikin siirtyi muualle. Vein jouluherkuksi rastaille kuivattuja aronianmarjoja, mutta ei ne kelvanneet. Keltasirkut on kuitenkin tulleet kaura-apajille, viimeinkin! Jo mie niitä vuosikaudet oon koittanutkin houkutella.

Nuohoojaa odottelin eilen, kun mies sanoi että se tulee. Sit vähän ennen kuin sen olis pitäny tulla, satuin kattoon kalenteria ja siihen oli merkattukin tämä päivä. Ihan turhaan hermoilin (mulla menee koko päivä "pilalle" jos joudun skarppaamaan jonku tollasen takia) ja harmitti että nyt joudun hermoileen toisen päivän peräjälkeen sen takia. No, se on flunssassa, ei pääsekään. Olin jo nostellu kivet kiukaasta ja nyt ne pitää latoa takaisin, jos mielii saunoa tänään. Ellei sitten se viime viikon alussa tilattu uusi kiuas tule. Oli tarkoitus, että sen sais lykättyä puhtaaseen hormiin ja siksi nuohooja oli tilattu just tähän kohtaan, mutta nyt meni ajastus pieleen. Saa nähdä moneenko kertaa niitä kiviä vielä pitää siirrellä. 

Mutta nyt puen koirille haalarit ja raahaan ne ulos kunnon lenkille!

Hyvää loppuvuotta ja kiitos kortin lähettäneille 💗

Päivän pituus 5 h 39 min

 Pudoteltiin miehen kanssa lumia katolta - tai mies käytteli pudotinta, mie varmistelin ettei korokkeena olevat lavat luista pois sen alta ja kolailin pudotettuja pois polulta- kun on tulossa vesisateita. Lumihan muuttuu sitten paljon raskaammaksi eikä nyt huvittais pelata romahtavien kattojen kanssa... 

Keksin konstin millä helpottaa koirien sukkien pukemista; jätin ne hakaneuloilla haalarinlahkeisiin kiinni niin ei ole kuin jalkaan sujautus ja tarranauhan kiinnitys. Onkin tässä useana päivänä mahdollistettu tossuilla jonkinlaisia lenkkejä, kun varpaat ei siltään tarkene yli 10 asteen pakkasessa. Tossujen pukeminen on ollu hyvin stressaavaa niin mulle kuin koirillekin, mutta kyllä se on ollu sen väärti varsinkin tämän helpotuksen kera.

Yhtenä päivänä näin, kun varpus(?)haukka sai olkkarin ikkunan takaa pikkulinnun saaliiksi. Toisaalta olin iloinen haukan saalisonnesta, toisaalta suretti pikkulinnun puolesta. Aina mieki suren kaikenlaista turhaa. Pahoitin mieleni eilen siitäkin, kun ystävä suuttui kun laitoin muutaman viestin sille messengerillä ja häiritsin sen telkkarinkatselua niillä. Meillä - etenkin mulla - on ollu tapana laitella päivän mittaan ihan sellasia arkisia juttuja viesteillä, se on yksinäinen ihminen ja oon kuvitellu että siitä olis kiva että joku sille "juttelee". Mutta kyllä mie ymmärrän sitäkin, että sitä hermostuttaa puhelimen plingahtelu... ja se itekki myönsi että pitäs opetella laittaan äänet pois ku haluaa keskittyä johonkin muuhun. Nyt en enää uskalla viestitellä sille ku pelkään että häiritten.

Ensi keskiviikkona on talvipäivänseisaus, ja päivä lakkaa lyhenemästä! Ja joulukin reilun viikon päästä.

Kaikkea kummallista

Tykkään toki lumesta, kun se kaunistaa maisemaa, mutta joku tolkku ja kohtuus vois senkin määrässä olla. Olin tänäaamuna jo kolmelta tekemässä lumitöitä, ja silti ehti tuiskuttaa pihatielle paksun kerroksen lunta ennen kuin isäntä lähti töihin. 

Ilmatieteen laitoksen lumitilannekartta puhuu ihan lööperiä, meillä on ainakin tuplasti enemmän. Erikoista ajankohtaan nähden. Jos talvi jatkuu tällaisena, ei mahdu kolatut lumet enää tontille - tosin kun linko saadaan käyttöön niin sehän kyllä viskoo lumet vaikka naapuriin.

Yks aamu pimeässä olohuoneessa tuikki yllättävä valo. Led-tuikku tuikkukupissa. Laitoin miehelle viestiä, että onko se laittanu sen (ei kyllä oo sen tapaista) mutta ei kuulemma. Olin hetken aikaa hyvin ymmälläni, kunnes muistin että edellisenä päivänä olin huseerannut imurin pienen karvasuulakkeen kanssa siinä, ilmeisesti on/off -nappi oli jotenkin puolivälissä ja päätti olla "on" yhtäkkiä seuraavana aamuna. En edes muistanut, että siellä on tuikku, oli edellisestä joulusta jäänyt.

Eilenaamulla poksautin koirille lääkkeet siitä lääkelevystä, kaksi kappaletta. Pöydällä oli vain yksi. Mitään ääntä ei kuulunut, että se olis pudonnu lattialle, missään siinä pöydällä sitä ei ollut, ja epäilin taas järkeäni, kunnes siinä pyöriessäni lääke putosi jostain aamutakin vyön mutkasta lattialle. 

Kolmaskin pähkintää aiheuttanut, mutta järkevän selityksen löytänyt asia oli, mutta unohdin sen jo. Sille en ole keksinyt syytä, miksi Marttojen ohjeella tehty ohrapuuro esikypsennetyistä, kokonaisista suurimoista jäi velliksi. Eipä sillä, hyväähän se oli hillonokareen kanssa, vaikka suurimot vähän kaapille maistuikin ja oli menneet vanhaksi maaliskuussa. Tuntui mukavalta tehdä lumihommia pihalla ja aatella, että siellä se puuro porisee hellalla ja hommien jälkeen pääsee syömään.

Joulu on kahen viikon päästä jo ohi. 

Oikea talvi

On tullu oikea talvi. Tarkoitan, kun miettii näitä menneitä syksyjä, jolloin enempi sääntö kuin poikkeus on ollu vuorottelevat pakkaset ja vesisateet ja märkä mustuus pitkälle vuodenvaihteeseen asti, niin nyt on lumi ollut maassa jo ihan kauan. Valmistauduin henkisesti siihen, että tottahan se nyt sulaa pois ja itse asiassa mun olis pitänyt yksi aidantolppakin pummeloida maahan ennen kuin se jäätyy. Maa, ei tolppa. Tai miksei tolppakin, mut se ei ois haitannu. Edelleenkin kyllä väitän, että tämä sulaa vielä ennen kevättä, mutta olen mielelläni väärässä siinä asiassa. 

Keittelen riisipuuroa ja lämmitän uunia, jälkimmäinen on ollu nyt mun vakituisena aamupäivähommana, kun säästetään sähköä. Ihan en uunissa sitä puuroa sentään ruvennu tekeen, vaan tavan hellalla. Sisälämpötila vaihtelee eri kohdissa kämppää 20-17 eikä koirillakaan ei ole mitään kiirettä viltin alta pois.

Käytiin siellä eläinlääkärillä, sillä meidän "omalla" vaihteeksi, ja se oli sitä mieltä ettei sairaammalla koiralla ole kuin 4/6 se sydänvika (se kuolemalla itkettänyt lääkäri sanoi 5/6) mutta nyt myös tällä terveemmällä on 4/6 ja se aloitti myös Vetmedin-lääkityksen. Ollaan tähän asti annettu sille palanen koirannappulaa "lumelääkkeenä" samalla kuin toinen on saanut lääkkeen, koska sekin on halunnu "namia" kun toinenkin on saanu... nyt ei tarvi, voi antaa molemmille lääkkeen. 

Lintuja riittää. Käytiin Agrimarketista hakemassa halvinta linnunruokaa mitä löydettiin, meni melkeen satanen ku ostettiin kuorittua auringonkukansiementä, kauraa ja pähkinöitä. Niillä me nyt varmaan selvitäänkin aika kauan. Jos saadaan varastoitua ne niin, ettei hiiret löydä. 

Ostin pöljyyksissäni Annas pepparkakshusin kaupasta, ne osat siis mistä periaatteessa pitäs tulla talo. No tulihan niistä jonkinlainen möksä, mutta ei ne osat kyllä sopinu yhteen - miten voi liimata sokerisulalla paloja, joissa ei ole yhtenevää kohtaa?

Kattopalat ei alapuoleltakaan osuneet seiniin, mutta tuo piippu nyt pysynee tuossa katolla haara-asennossa. Ärsyttävä ja rasittava, ei sen kans jaksanu kauaa pelata. 

Pimeässä se näyttää ihan kivalta, kun siellä on pari led-tuikkua sisällä. Ja tuoksuu piparille! 

 

Taas sairastupaillaan

 Mummun koirien vierailu reilu viikko sitten tartutti meidän koiriin sitten kennelyskän. Edellinen vastaava vierailu tuotti mahataudin. Pitääkö nyt alkaa kieltämään koiravieraat? 

Soitin torstaina eläinlääkärille ja varasin ajan sydänkontrolliin, ja ell kysyi onko yskinyt, vastasin ei. Samana päivänä yskä alkoi, ja tietysti päällimmäisenä ajatuksissa oli se sydänvika ja lisäsin heti nesteenpoistolääkkeen annostusta, mutta sillä ei ollut toivottua vaikutusta. Siinä vaiheessa kun toinenkin koira alkoi yskiä, tajusin että tässä ei nyt oo kyseessä sydämen vajaatoimintayskä, vaan ihan joku muu. Myös tyttärien koirat sai viikolla oireita, toinen silmätulehduksenkin yskän lisäksi. Nyt seurailen vointeja, että pärjätäänkö siihen perjantaihin asti vai pitääkö lähteä jo aiemmin lääkäriin.

Ei olis oikein rahaakaan ennen kuun vaihdetta, oon tuhlannut joululahjoihin ja tyttärelle joutunut antamaan kanssa rahaa. Viime viikonloppuna oltiin miehen kans auttamassa sitä muutossa, tai lauantaina huseerattiin ihan keskenämme kun muuttaja itse nukkui päikkäreitä uudessa kodissaan. Eilen se ei vastannut edes viesteihin, ehkä me vähän liikaa sekaannuttiin sen asioihin kun komennettiin sitä tekeen muuttoilmoitus, mitä se ei ollu tehny, ja muutenkin huomauteltiin että vanhassa kämpässä on vielä paljon tekemistä, että pitäs toimia ennenku on liian myöhäistä. Ei me miehen kans ruveta koko urakkaa sen puolesta hoitamaan. 

Kyllähän tuollainen mieluinen toiminta parantaa mielialaa, etenkin kun siihen liittyy fyysinen rasitus. Mieli on parempi mutta ruumis on romuna. Kumma että toisen kämppää on kivempi kuurata ku omaa...

Heräsin koiran yskänkohtaukseen kahden jälkeen enkä saanut enää unta. Vähän ennen neljää nousin ylös keittään kahvia ja pyykkäämään; kohta on koneellinen pestynä. Tulipahan osa ainakin myllytettyä halvemman yösähkön aikana. 

Hirmusti on lintuja, etenkin pikkuvarpusia, syömässä koko ajan kallistuvaa linnunmuonaa. Prisman halvemmat siemenet on kallistuneet ainakin kolme kertaa jo tänä syksynä. Netin tiedoissa oli eri hinta kuin hyllyssä kun alkukuusta katottiin, ja nyt viikolla ku käytiin ni oli taas liki eurolla noussut. En tiedä mitä niille syöttäs kun tulee hintoihinsa. Ja lintujen määrästä vois päätellä, että kylällä on joku ruokintapiste taas poistunut. Ja/tai pikkuvarpusten populaatio on räjähtänyt kasvuun. Kävi siinä eilen joku haukkakin, mutta ei tainnut saada saalista. 

Tekee talvea se

 

Ei sitten tullutkaan niitä monia aurinkoisia päiviä, mitä ennustettiin. Pari kuitenkin.

Lunta on sadellut nyt monena päivänä, eikä se ole sulanut välillä pois. Muuten olis kiva, mutta tuulee väliin Pohjoisnavalta ja väliin Siperiasta ja ihan liian kovaa. Tuulisella paikalla jäätyy ja tuulettomassa tulee hiki, niin aina. Pitäis vissiin investoida johonkin pro-ulkoiluasuun, joka pitää tuulta ja lämpöä ja sadetta ja silti hengittää. Vaan eihän semmoisia ole persjalkasen palleron kokoja, kaikki on timmikroppaisille urheilijoille. Persjalkaisille palleroille on vaan vilttihuppareita, joihin sohvalla kääriytyä. Eipä sillä, tykkään siitäkin hommasta. Siis sohvalle kääriytymisestä. 

Tälläkin hetkellä olen sohvalla, vaikeasti vinossa kirjoitan kun syli on ihanasti täynnä koiria, joilla on possupuvut päällä, samat kuin ylläolevassa huonossa kuvassa. Eivät olleet riittäviä tuolla reissulla, kun en osannut huomioida tuulen hyytävyyttä. Menee viheltäen läpi villanutun.

Pihapöytä saa isännän ilmoituksen mukaan jäädä talveksi keskelle pihaa, vaikka ite oisin vienyt sen syrjemmälle... käytän siis hyväkseni ja laitan vähän valoa pöydälle. On ihan kiva siinä. 

Esikoinen halusi tulla yökylään viime viikolla, ja sitten kuopuskin tuli ja meillä oli mukavaa. 

Mummun Poika ja Mummun Tyttö löysi yhteisen harrastuksen: juosta peräkanaa pihalla ympyrää. Tytön oikealla puolella näkyy kaareva polku, joka on osa juoksurataa. Tässä kohtaa on lepohetki, vauhdissahan niistä ei kuvaakaan saa. Mainiota liikuntaa kummallekin.

Mummun Tytöstä on tullut ISO. Herttainen nallekarhu. Ei nämä koirat ole oikeen mejän mummokoirien mieleen, eikä Mummun Poikakaan kovin hyvin tuu kenenkään kanssa toimeen, mutta ihan rauhaisasti meillä yö meni yhdessä. Viiden maissa nousin päästämään Tytön ulos kun se oli levoton.

Ostin miehelle joulukalenterin, sellasen ei-suklaisen, ettei koirat sitä söis. No ne repi sen kuitenkin palasiksi. Kiipeävät salaa vaikka mihin. Ei ne syöny ollu niitä karvaita syötäviä, mutta levitelleet. Mies sai ekaa kertaa vuosikymmeniin joulukalenterin ja sitten koirat hajotti sen :( mutta eipä miestä niin kauheesti ilahduttanut koko kalenteri, saati harmittanut sen repiminen. Minua enempi. Aina välillä yritän yllättää miehen iloisesti, mutta ei sitä kiinnosta. Toisaalta helpompi näin, kuin jos olisi kumppani joka narisisi siitä, että "et ikinä yllätä tai ajattele mua". Mies kyllä tietää, että pussillinen Suffeli Puffia ilahuttaa minua aina. On se pari kertaa sellasen tuonutkin.

Tänäaamuna orava chillaili lintulaudassa. Siinä se vaan kökötti. Sitten se söi vähän ja häipyi. Se ei jotenkin näe ikkunan läpi tuosta, joten pääsee lähelle kuvaamaan. Linnut kyllä näkee.

Flunssa on talttumaan päin, mitä nyt nuhapöpöt yrittää valua keuhkojen suuntaan. Joululahjoja on pakattu jo monta. Olen miettinyt josku karsisin entisestäänkin joulukorttilistaa. Moni jättää jo kortit lähtettämättä kokonaan, enkä heitä yhtään siitä soimaa. Lapset aikoo tulla kotiin jouluksi 💓

Viiden kuun bongaus

 Eilen tuli kymmenen vuotta äitin kuolemasta ja tänään on neljäs isänpäivä ilman omaa isää. Isä eli 15 vuotta pidempään kuin äiti, mutta olihan niiden elintavoissakin hurja ero. 

En oo muistelemisen lisäksi muuta tehnyt, ei kynttilöitä eikä kukkasia muistokivelle tai muuta sellasta. Eilinen meni kaupoilla - pääsin kerrankin ihan yksin ja kävin viidessä kaupassa. Yritin etsiä muun muassa edullista suht isoreikäistä muovisuppiloa, mutta miksi niitä myydään kolmen satsina? Kuka tarvii kolme erikokoista suppiloa? Olin pihi enkä ostanut, pyöräytin paksusta paperista suppilon. No, polttoainesuppilon olis saanu kahdella eurolla, mutta se taas ei soveltunut mun tarkoitukseen, mikä on linnunsiemenien saaminen muovipulloon, josta niitä lisätää ikkunassa kiinni olevalle lintulaudalle. 

Kuva netistä, ei meillä sentään kardinaaleja käy

Tuota kuvaa kun etsiskelin tänne laitettavaksi, huomasin että niillä on aika kovia hintoja! En olis ostanu hintaan 38,58 tai edes 17,90 kuten tuo kuvassa oleva. Ihan sama lintulauta, taisin maksaa jtn vitosen.

Ja linnunruuat on kallistunu kovasti; kuoritut auringonkukansiemenet maksaa jo enemmän ku maapähkinät, niin ainaki Tokmannilla. Prisman Rainbow-siemenet on halvimpia. 

Eilen lainasin mieheltä kameranjalustaa ja tiirailin Kuuta, Marsia ja Jupiteria. Kyllä tuo halpa Lidlin kaukoputkikin hienosti kuun pinnan kraaterit näyttää, ja Jupiterin kuut. Mars nyt oli vaan pallo. 

Kipeeksi tulossa. Koko tää päivä on ollu uupunut ja huono-oloinen. Aamulla ylävatsa kuulosti ihan siltä, että se tulee taas kipeeksi, mutta onneksi junnasi vaan pienellä kivulla ja nyt tuntuu enää kivenmurikka siellä, ei oo kipua. Mut kurkku on kipee ja aivastuttaa. Että nyt ku on hienoja aurinkopäiviä tiedossa ni oon kurjassa kunnossa. Elämä on. Ei tarttis olla.